torstai 31. maaliskuuta 2011

Gillen huoltopäivä

Gille oli tänään osteopaatilla. Markus saapui taas Riihimäeltä hoitelemaan Raumlaissi koiri. Gille istui aluksi nenä kiinni ovessa, "mennään jo pois". Seuraavaksi se antoi pari 'evil eye'-katsetta kopeloijalle ja sitten rentouduttiin. Siinä se makasi kuin lahna ja läähätti. Osaa blondi välillä yllättääkin - ja käyttäytyä kunnolla. Gillellä oli takapäässä vähän vinksallaan systeemit. Arvatkaas vaan muistanko enää mitä siellä oli väärin... mutta jotain oli vasemmalla puolella. Oikeaa puolta se aristi, mutta vasen oli jumissa. Palaset saatiin kohdalleen ja poika on kuin uusi mies nyt.

Vähän se Gille siinä kuitenkin oli sen verran hermona, että Markus kysyi onko se kova jännittämään. Onhan se. Meidän oma draamakuningas ja ylireagoija. Meinasi, että stressi saattaa aiheuttaa palleaan (?) jotain joka sitten taas vaikuttaa sinne takapään osiin. Olen niin asiantuntija näillä mun sanoilla :D Mutta en yhtään ihmettelisi, koska pelkästään tuo kutina stressaa koiraa sen verran, että varmaan onkin ihan jumissa.

Kutina on tällä hetkellä aika hyvin kurissa. Olen antanut yliannostuksia sille Nutrolinia, jota kävin just hakemassa lisääkin. Kävin myös apteekissa kysäisemässä Liisan suosittelemaa Dermoscenttiä. Eihän meidän landeapteekissa sellaista ollut, mutta tilaukseen pistin. Se on joku öljyvalmiste, jota laitetaan niskaan expotin tapaan. Kokeillaan nyt sitäkin, tuskin siitä haittaa ainakaan on. Apteekin täti kysyi, että minkäs kokoinen koira on kyseessä. "No, joku 18 kiloa". - Aijaa... tässä olisi 2-15 kg ja seuraava on 20-40 kg. Ööö :D Eihän koirat sitten voi painaa 16-19 kg lainkaan? No, löytyi sieltä sellainenkin meillekin sopiva pakkaus kuitenkin.
Ja se Allermyl shampoo ja hoitoaine on kai tehonnut myös. Eihän se kovinkaan hauskaa ole pestä tota ipanaa joka ilta, mutta jos se auttaa, niin sitten hemmetti pestään. Lisäksi olen lykännyt Erioilia turkkiin. Mikäli se on ollut mahdollista, kun Gille juoksee karkuun minkä kerkeää... En tajua mikä siinä hoitoaineen suihkuttamisessa on niin kamalaa. Gille valitsi yksikin ilta ennemmin keittiön pöydän alla luimimisen, kuin namin ja hoitoaineen. Ennenkuulumatonta!!

keskiviikko 30. maaliskuuta 2011

Niinimetsän jäätiköllä

Ettei vaan viikonloppuna olisi vapaata, niin lähdettiin käymään Niinisalossa sunnuntaina. Käytettiin kuitenkin Tarun kanssa vähän läheisen järven jäätä hyväksi ja mentiin lenkille sinne. Hanki kantoi ihan hyvin keskellä jäätä, mutta takaisin tullessa rannassa hanki upotti polveen asti ja lumen alla oli vettä nilkkaan asti. Hiukan ehkä kastui kenkä ja jäätyi jalka. Mutta mitäpä sitä ei olisi valmis tekemään koiriensa tähden :)

Tarulla oli mukana kaksi lelua, Soolon uusi punainen frisbee. Pogo kuitenkin päätti, että kun hänen oma Pilkkarin firsbee on kotona - niin tämä saa kelvata. Se olikin sitten ensimmäinen ja viimeinen kerta kun se frisbee pääsi leikkeihin. Jotenkin se meni rikki, tosi kummallista!? Meillä on joskus ollut tuollainen samanlainen kotonakin, mutta sekin meni rikki. Ihmeellisiä leluja sitä nykyään tehdään. Soolo kuitenkin meinasi, että nyt Pogo on TAAS yhden lelun sille pystyssä.

Mulla olis tälläinen lelu tässä... ette saa kiinni!

Muokataanpas tätä vähän paremmaksi...

Toinen lelu jäi sitten jaettavaksi Gillen, Ebban ja Soolon kesken :) Lopulta Pogo otti tämänkinkin, kun se ensimmäinen oli palasina. Eihän siitä mitään iloa enää ollut. Ja sitten iski silmiin taas "the katse". Yritettiin saada lelu pois Pogolta, ettei sekin menisi rikki. Pogo oli päättänyt toisin. Ja sitten taas paineltiin karkuun...

tiistai 29. maaliskuuta 2011

Talvikausi päättyi

Tai ainakin ohjatut treenit. Vielä päästään kuukaudeksi omatoimisesti harkkaamaan maneesille, sitten toivottavasti lumi olisi sulanut jo ulkokentältä! Kyllä eilen taas oli vähän turhan likaista. Olin omalla pikkuautollani, kun Topi oli taas töissä. Piti penkit vuorata kaikilla mahdollisilla muoveilla ja peitoilla, että auto säästyisi edes hiukan. Gillekin oli ehkä kolme sekuntia kentällä niin se oli jo ihan musta. Ehkä mun pitää ostaa itselleni vaan koirankuljetusauto?

Eilisissä harkoissa oli huisin hauskaa! Tanja teki meille lauantain ATT:n kisoista yhden kolmosluokan radan. Oli muutama vaikea kohta, mutta selvittiin niistä, ainakin jossainvaiheessa. Ja pirun siistii päästä juoksemaan. Harmi, etten sitä ratapiirrosta tähän nyt saa. Ensimmäinen kohta mikä olisi voinut olla hankala, oli puomin alla oleva putki. Jossain kisoissa meillä oli ihan samanlainen kohta ja hienosti hyllytettiin siinä. Mutta eihän harkoissa näitä ongelmia ole, sinne se Gille kiipesi puomille niinkun pitkin. Sitten sieltä löytyi näitä meidän vahvuuksia. Välistävetoa, leijeröintiä, sokkaria ja poispäinkäännöstä. Eli ei tod osata. Ensimmäinen meni nyt vähän sinnepäin, viimeinen meni ihan vallan loistavasti. Leijeröinnistä olin varma, että se ei tule onnistumaan. Gille kun ei ihan kovin irtoava koira ole. Eikä se ihan nappiin mennytkään. Pallon kanssa se oli ihan superhyvä, ilman palloa mangneetti veti joko minuun tai Tanjaan. Kilun piti mennä tarkistamaan, että no miksi se pallo ei lentänyt? Juostiin sitä putki, putki, hyppy kohtaa ainakin miljoona kertaa. No ehkä oikeesti 15-30, mutta miljoonalta se alkoi lopussa tuntumaan. Välissä oli siis puomi. Ja viimeisellä kerralla se sitten onnistui ihan oikein ja ihan ilman palloa. Meillä on siis selvästikin vielä toivoa. Ja sokkari, oi kun olen ylpeä itsestäni. Ehdin vaikka kuinka hyvin juoksemaan sinne putken päähän ennen Gilleä. Tanja sanoi, että kun mä olin päättänyt, että mä ehdin, niin mä myös ehdin. Ja mä kun luulin, että pelkän kaurapuuron ja paprikan voimilla ei olisi energiaa :D

Ja Pogo. Voi sitä pientä poikaa. En mä raaskinut sitä jättää yksin kotiin, kun en ehtinyt edes lenkillä käymään. Mukaan vaan, kyllä pikku-Kiaan mahtuu. En sitten kuitenkaan viitsinyt riskeerata ja mennä sen kanssa esteitä - vaan Pogo pääsi tekemään jotain paljon kivempaa. Pallo suuhun ja juoksemaan siksi aikaa kun rataa puretaan. Ja voi että sentään, oli se taas onnellinen. Juoksee, juoksee, juoksee... ja välissä haukkuu jokaisen joka siihen lähelle tulee, pallo suussa tottakai. Se on niin pöllö! Sitäkin touhua olisi hyvä ottaa videolle, niin Pogo-fanit näkisi tämänkin touhun ihan oikeasti. Yritin mä sitä jonnekin putkeen ohjata, mutta ei, kun on nyt pisnekset kesken.

Mahtavia koiria meillä! :)

Vaikka sain kyllä kuulla, että Pogolla alkaa olemaan kevättä rinnassa. Se on kevät, kun poika tajuaa, että vois vähän ottaa vapautta. Eilen Topilla oli metsässä pallo mukana ja jossainvaiheessa Pogo oli päättänyt, että minäpäs lähden tästä vähän tonne... ja sitten kun se sen päättää, niin moro vaan. Mun kanssa se tekee sitä useammin, mutta nyt alkaa olemaan jo huolestuttavaa, että se alkaa kusettamaan Topiakin :) Kohta alkaa niitä kiviä löytymään ja sitten mä saan viettää siellä metsässä taas vähän enemmän aikaa mitä oli suunniteltu. Näin se menee, katsotaanpas sitten taas kuinka mukavia koiria meillä onkaan... :D

lauantai 26. maaliskuuta 2011

Säbää

Tänään oli perinteisen Agisählyn aika. Viime vuonna Rauma voitti Fair Play-palkinnon, joten tänä vuonna koko homman järjestäminen lankesi meille. Ja kas kummaa, vaikka vihaan sählyä yli kaiken, niin sielläpä se minunkin päiväni vierähti. Olin erittäin iloinen toimitsija kirjaamassa tuloksia. Iloisen olemukseni takia varmaan oma joukkue pärjäsikin paremmin kuin koskaan, olin siis luultavasti vaan niin hyvä kannustaja. (ja selvennykseksi, mua v***tti enemmän kuin ikinä olla siellä).

No, oma tiimi siis pääsi pronsille, tulivat kolmanneksi... olivat huippuja! Hyvä Rauma!

Ja toinen kohokohta päivälle oli tietenkin julkkisbongaus. Siellä turnauksessa oli Harjakainen!!!! Voi kun Pogo olisi ollut mukana, niin se olis nähnyt idolinsa! :) Harjakainen oli vaan ihan omassa roolissaan Akuna, mutta jokatapauksessa, siistiiii. (okei, oon aika lande)

Sitten muut lähti saunailtaan, niin mä tulin kotiin koirien kanssa ja pääsin lenkille. Koko päivän kun katsoo toisten urheilua, niin vähän alkaa tulla tyhmä olo. Päänsärkykin kaikkosi ulkona. Sitten mentiin Gillen kanssa saunaan, meillä oli ihan oma saunailta. Sillä on nyt sellainen pesukuuri, jotta saisi ihon rauhoittumaan ja kutinan vähentymään. Joka ilta pitää pestä ja antaa vaikuttaa 5 minuuttia. Mikäs sen parempaa odotella kuin saunassa, Gille on kova poika ottamaan löylyjä. Eihän sitä saa sieltä lauteilta pois sitten millään! Ja nyt jätkää väsyttää, olivat päässeet kuulemma hoitopaikassa Vaarin kanssa lenkillekin :)

Pogon tukkamuoti, osa 2

Alkoi Pogon tukkamuoti olemaan sen verran villiä, että se joutui saksien alle - ei nyt ihan kokonaan sentään, vähän siistittiin vaan. Pitää kuitenkin laittaa vielä nämä viimeiset muotivillitykset esittelyyn:

Rastaman.

Kukkaispoika.

Leningrad cowboy.

Nörtti.

tiistai 22. maaliskuuta 2011

300. blogiteksti

Huomasin tuosta etusivulta, että blogitekstejä on 299. Eli tämä on sitten se kolmassadas. Olenpa minä jaksanut höpötellä! Nyt seuraavaksi pelkään, että loppuu tila ja ei saa enää ladattua kuvia. Muutamassa seuraamassani bloggerin blogissa on käynyt näin... Osaako joku sanoa, mistä sen näkee, että kuinka paljon on vielä tilaa käytettävissä?

No, asiaan. Sunnuntaina oli omat epikset. Siellä on Terhi tuomarina. Osallistuin Gillen kanssa ykkösten ja avoimen ratoihin. Ykkösen rata olisi mennyt hyvin, jos olisin ohjannut kunnolla. Yhdessä kohtaa ainakin lopetin ohjaamisen kokonaan, jonka seurauksena Gille hyppäsi hypyn takaisin. Hyllytettiin tuollaisella tyhmällä virheellä - eikä Gille voittanut vaaleanpunaista karvawubbaa, vaikka se siitä olis niin tykännyt. Avoimen rata oli niin utopinen, eikä siinä ollut järjenhiventäkään. En edes muista miten me se mentiin, nyt on totaalinen musta aukko päässä sen kohdalla. Hyllytettiin kuitenkin, mikä ei nyt ollut mikään ylläri.

Pogokin pääsi avoimen radalle, mutta en muista siitäkään mitään, kun en muista omastanikaan. Topi meni myös sen radan Ebban kanssa, mutta Tarun läsnäolo vaikutti taas Ebbaan niin, että piti vähän ihmeissään olla aluksi. Ei ihan tämä parivaljakko tykittänyt niinkun sillon kerran harkoissa!

Sitten epiksien jälkeen seurasi muutama kommellus, kun meinattiin mennä vielä lenkille. Auto jäi jumiin lumeen, mä lähdin yksin koirien kanssa vieraaseen metsään ja eksyin. Onneksi suuntavaisto pelittää sen verran, että löysin silti pois. Seurasin sitten loppujenlopuksi omia jalanjälkiä takaisin... vauhdikas sunnuntai.

Eilen oltiin harkoissa. Ne meni ihan kivasti. Taru oli tehnyt hauskan radan, sitten kun se vihdoin ja viimein sai sen kokonaan rakennettua. Gillen kanssa samoja juttuja edelleen hinkataan, irtoomista ja kääntymistä ja plaa. Nyt Gillellä oli vaan outoa aikaa, ei se seurannut mun vartalon liikkeitä lainaakn, tuijotti vaan mun kättä. Ärsyttävää. Mutta loppujenlopuksi jäi ihan kiva fiilis. Oltais saatu nollakin tehtyä, mutta ei me sitten jaksettukaan :)

Pogolla oli kuulo ja näkö pois päältä. Ei paljoo kiinnostanut seurata mitä Topi sanoo tai tekee. Pöllöpää vaan mennä viiletti sinne sun tänne. Sillä oli taas vähän sellasta virtaavaa aikaa. Topi sanoi, että ärsyttää, kun se ei edes yritä katsoo mitä hän tekee. Mutta mä puolustin Pogoa, että no mieti nyt omalle kohdalles, jos sä tietäisit, että et kuitenkaan näe, niin miksi sitten edes yrittää? Sen kun menee vaan ja pitää hauskaa :D

lauantai 19. maaliskuuta 2011

Hirvi

Nähtiin taas hirvi! Oltiin aamulenkillä metsässä. Kuljettiin peräkkäin kapealla polulla; Pogo, minä ja Gille. Yhtäkkiä Pogo pysähtyi ja jäi haistelemaan jotain, jatkoin vaan matkaa enkä välittänyt siitä. Sitten kun katsoin taakseni, niin siellä tämä poika viilettääkin umpihangessa eteenpäin, selvästikin joku päämäärä sillä oli. Hullunkiilto silmissä. Huutelin sitä, mutta kuulo oli pois päältä. Sitten tajusin, että se oli saanut vainun jostain, leikö joku jänis loikkinut siitä. Mutta kun katsoin vähän tarkemmin, niin sinne mihin Pogo oli jo ehtinyt, seisoikin noin kolmen metrin päässä ISO hirvi.

Gille oli ihan blondi tässäkin asiassa ja ihmetteli mun vieressä, että mihin toi Pogo nyt taas lähti. Kunnes sekin haistoi tämän hirvityksen. Ja sinne lähti toinenkin koira. Molemmat oli onneksi niin hämillään, etteivät sanaakaan päästäneet suustaan. Siellä ne vaan meni nokka kohti taivasta haistellen. Ja minä huudan, tärisen ja pulssi on jossain kolmessasadassa. Ensin Gillen ajatus katkesi mun pogogilletännenaminaminaminami-huutoon ja sitten onneksi Pogokin havahtui takaisin tähän maailmaan. Äkkiä koirat hihnaan. Mutta ei me päästy mihinkään liikkeelle, kun pojat oli liimattu kiinni siihen kohtaan ja piti edelleen haistella, että mikä perhana tuolla oikeen on! Onneksi niillä ei sentään tuon voimakkaampaa viettiä ole, ainakaan tällä kerralla. Ja sitten supernopeasti pois metsästä!!

Oli taas hurjan jännää.

perjantai 18. maaliskuuta 2011

Onnellinen poika

Eilen meidän Pogosta tuli maaaaailman onnellisin koira.

Oltiin käymässä Mummalassa ja sieltä poika sai ihka-uuden Pilkington-frisbeen!!! Voi että se oli sitten onnellinen! Silmät rävähti auki kun näki tämän uuden lelun ja sitten sitä piti kävellä ympäri huushollia näyttämässä sitä kaikille, häntä vipattaen vimmatusti.

"Kattokaa nyt, kato mikä mulla on!!". Gilleä ärsytti suunnattomasti, kun Pogo sai tuollaisen hienon jutun. Pogo aikansa väisteli Gillen hyökkäys-yrityksiä, mutta sitten kun Gille sai frisbeen tassuihinsa, niin alkoi armoton tuhoaminen "must destroy". Piti jemmata se lelu hetkekeksi.

Sitten kun päästiin kotiin, niin annoin Pogolle sen uudelleen. Ja taas sama rektio. Nyt se häkeltyi niin paljon, että meni vaan istumaan keskelle olohuoneen lattiaa ja tuijotti eteensä lasittuneella katsella (tuossa ensimmäisessä kuvassa näkyy tämä katse). Ei varmaan tiennyt mitä ajatella, kun oli niin onnellinen. Aikansa se siinä jumitti ja siirtyi omalle paikallensa nukkumaan, verhon taakse, frisbee suussa. Kun oli aika kiivetä yläkertaan nukkumaan, niin taas frisbee mukaan ja omaan majaan nukkumaan sen viereen. Aamulla herätessään taas se piti kiikuttaa alakertaan.


Onnellisuus on välillä pienestä kiinni. Kohta se on muotoiltu uuteen uskoon, vanha näytti tältä, ennen kun se sai roskistuomion. Kuinkakohan kauan tämä yksilö kestää?

tiistai 15. maaliskuuta 2011

Lunes, monday, måndag, esmaspäev

Eli harkoissa käytiin riehumassa taas. Makseilla oli taas yövuoro, joten nämä tiistait on välillä vähän väsyneitä päiviä. Käytiin ensin hakemassa äyhöltä Ebba messiin. Koutsit oli sopinut keskenään, että kun tällä kertaa harkoissa oli vähemmän porukkaa, niin Topi saa mennä Ebban kanssa jos haluaa. Meidän ryhmäläiset ei ehkä tykkää paljoa, jos Topilla onkin yhtäkkiä kaksi koiraa. Mutta antakaa armoa ja säälikää, se toinen on kuitenkin tulossa sokeaksi. Mitä itse tekisitte siinä tilanteessa? Lopettaisitte aksaamisen kokonaan? Multa heruu ainakin niin suuret respectit Topia kohtaan, että se jaksaa sentään yrittää vielä, tämä tyttö olis varmaan heittänyt jo hanskat tiskiin. Pogon kanssa ei kuitenkaan vielä viitsi luovuttaa, kun kaikki toivo on kesässä ja siinä, että se näkis aksata kunnolla kun tulee valoisaa. Ebba on back-up-plan, mutta ei Taru sitä kuitenkaan kokonaan ole luovuttamassa Topille, joten senkin takia pitää Pogoon vielä panostaa. Ja sunnuntai-treeneissä käyminen on vähän hankalaa, kun Topille aika usein osuu sille päivälle joku työvuoro.

Käytiin heittämässä oikeen kunnon lämmittelylenkki kerrankin (yleensä me huijataan, ja juoksutetaan vaan koiria ja itse seisotaan paikallamme :O...) Maneesin lähistöllä menee sellainen metsäpolku. Oli vähän kiire, joten se piti juosta koko matka. Ainakin tuli lämmin. Ja se oli vähän odotettua pitempi reitti. Tuli vähän sellaienen Pogo-olo, kun itselläkään tuo hämäränäkö ei ole parhaimmasta päästä ja siellä juoksin polkua pitkin melkein pilkkopimeässä. Onneksi oli aina joku koira juoksemassa edellä, niin seurasin sitten sitä. Ebba oli vaan aika ovela. Se on niin pikkuinen, että pystyi juoksemaan vaivatta hankikannolla, eikä uponnut. Eli sitä ei haitannut vaikka vähän poikkesi polulta, perässä tulijoita se vähän haittasi :D

Topi meni Eben kanssa aika mahtavasti. Välillä meni pikkukoira hukkaan. Mietin, että pitäisköhän Ebbaan oikeesti kiinnittää vilkkuvalo tai kilikello :) Huomattavan paremmin menivät kuin viime kerralla. Ensin Ebba meni kolme hyppyä epävarmana ja sen jälkeen lähti etsimään, että missä se mamma nyt on. Mutta sen jälkeen lähti kone käyntiin, kun Topi kertoi ipanalle, että se tuli meidän kyydissä ja mamma on kotona :) Ihan kivannäköistä menoa oli siis.

Pogon kanssa Topi havaitsi, että enää ei pysty ohjaamaan takaa, kun Pogo ei lue sellaisia ohjauksia. Pitää alkaa vedättämään enemmän. Ja eilen oli taas tosi pimeä ilta. Mutta tosi hyvin Pogo siltin vielä näkee, melko normaalisti se siellä painelee. Mitä nyt välillä se ohjaaja menee vähän hukkaan. Olen sitä mieltä, että Pogon kanssa pitää nyt vaan mennä pojan ehdoilla, ehkä siinä kehittyy itsekin, kun ei voi enää luottaa vanhoihin kikkoihin, vaan pitää keksiä uusia. Ebban kanssa voi sitten tehdä niitä muita juttuja.

Gillen kanssa lähti rata sujumaan ihan vallan mahtavasti. Ei ehkä parasta ohjausta, mutta mentiin niin hienosti. Oli super-fiilis. Kunnes sitten ei enää mennytkään niin hyvin. Gille jäi jumiin hyppyyn!! SIIS JUMIIN HYPPYYN!! Ymmärtäisin, jos jää jumiin pussiin tai putkeen, mutta ei. Hyppyyn. Hypylle tultiin viistosti ja se hyppy oli tarkoitus niistää. Mutta Gille hyppäsi suoraan riman päälle, eikä se rima tippunut. Raukka jäi roikkumaan mahastaan siihen riman päälle, ilmat varmaan lensi pellolle kun se ähisi siinä vaikeen näköisesti. Sitten se koko hyppyhässäkkä kaatui ja poika pääsi vapauteen. Saakelin maksihypyt, ne on perseestä. Sen jälkeen ei enää hypättykään sitä hyppyä. Ja mielellään meni myös parista muusta hypystä ali. Toivottavasti se säikähti vaan ja tuli rimakauhu. Kyllä me se sitten saatiin hyppäämään, ja toiselta puolelta onnistui ihan hyvin. Mutta vaikka Tanja laittoi kaksi rimaa, ettei ali pääse, niin sieltä se limbosi silti. Toinen kohta mitä hinkattiin, oli kääntyminen. Gillellä ei vaan onnistu kääntyä sylkkäreissä ja poispäinkäännöksissä toisinpäin (olikohan se nyt oikealle), aina menee kokoympyrä. Tässä kohtaa kyseessä taisi olla vippaus, mikäli oikein muistan. Osasi se sen sitten kaksi kertaa lelun avustamana. Vaikka miten yritän tätä harjoitella aina lenkeillä ja kotona, niin aina se agilityssä menee sen ympyrän silti. Kai se on jotenkin luonnoton liike sitten sille. Vähän jäi nakottamaan se rata, olisin halunnut tehdä sen vähän puhtaammin. Nyt meni aika siihen, "hyppää nyt, pliis!!".

lauantai 12. maaliskuuta 2011

Pöpi

Kasvattaja-tädin toivomuksesta kaikille Pogo-faneille:



(pahoittelemme videon huonoa laatua, mutta se on bloggerin vika)

Mukava lauantaipäivä

Tänään oli ihanan aurinkoinen ilma. Aamulenkillä olin varustautunut vähän väärin, kun oli edelleen talvitamineet päällä vaikka on ihan selvästi taas kevät. Ota näistä ilmoista sitten selvää, kun välillä on talvi, välillä kevät, sitten taas takatalvi ja jälleen paistaa aurinko... Päivällä mentiin jäälenkille, ja siellä oli oikein mukavaa:

Mönkii, mönkii...

Pogon päässä on vissiin alkanut myös kevät. Juuri kun pääsin kehumasta, miten upeesti se osaa käyttäytyä, niin eikös tänään taas näytetty kaikki hullunmerkit vastaantulijoille. Gille osasi peräti olla nätisti, mutta kun Pogon piti alkaa perkelettä huutamaan, niin se olikin taas menoa. Ihan sekasin koko jätkä. Jäällä se sekosi taas muuten vaan, hyppi mua päin ja näykki, "tehdään jotain, kuka kattois mua!" Joku jakomielitauti sillä on pakko olla :D

Sit oltiin vähän pilkillä. Löytyi pilkkireikä jossa oli vettä!! UPEETA, KESÄ, UIMAAN!!
Sinne tää yksi vesipää oli jo sukeltamassa ja tekemässä kuplia veteen.

"Jos mä kaivan tätä reikää isommaksi, niin sit mä varmaan mahdun sinne ihan kokonaan!!"

TÄH?

Ja sitten olisi luvassa taas näitä Gillen hyppykuvia. Mun mielestä nää on vaan niin hassuja. Ja näissä kuvissa on sitä jotain. Ihme kumiukko. Parempi olis olla heittämättä sille yhtään mitään, kun se ei ajattele pätkääkään mihin se hyppää ja miten päin, pääasia, että saa kopin!





Ja sit me oltiin taas kaksi sekuntia paikallamme ja nätisti.

perjantai 11. maaliskuuta 2011

Kaikennäköistä

En ole jaksanut, saati ehtinyt kirjoittaa mitään maanantain harkoista. Mutta jäi sellainen fiilis sieltä taas, että eipä ole paljon kirjoittamisen aihettakaan. Jotenkin turhauttava olo jäi. Harkkojen jälkeen yritin kaupata Gilleä Topin agikoiraksi ja itse voisin alkaa vaikka kutomaan. En ole kyllä siinäkään koskaan ollut kauhean hyvä. Ehkä siis en lähde sille polulle. Mutta siis voi kakka. Kirjaimellisesti. Gilleä kiinnosti tällä kertaa vain se hevosenpee. Ei koskaan ennen ollut näin kiva juttu, ei edes edellispäivänä sunnuntaina, vaikka luulisi siellä nyt samat aineet olevan silloinkin. Tanja ehdotti, että ehkä hevosilla on vaihdettu ruoka ja se maistui paremmalta. Tai ehkä se sonta oli muhinut tarpeeksi kauan ja oli herrrrkullista. Tiedä häntä, mutta raivostuttavan ällöttävää se on jos joku. Eikä varmaan auta pojan allergioihin yhtään. Veikkaan, ettei ainakaan ole varastopunkkivapaata heinää. Olen monta kertaa katsonut sellaisesten koirien menoa, joita ei tuo agility kiinnosta pätkääkään, vaan jokin ihan muu. Ja joka kerta mietin, että en kyllä tollasta itse jaksaisi. Ei ihan niin pahoja oltu, kyllä Gille edelleen on yhteistyökykyinen, mutta aina sopivan tauon tullessa keksii parempaakin tekemistä kun odottelu turhanpäiten.

Ja sitten toinen missä ei oikeen oltu parhaimmillammen, on se hypylle irtoominen. Putkeen se menee ihan ok, mutta hyppy. ÄÄh. Ei sitten millään. Tarullakin meni varmaan jo hermot kun se oli koutsaamassa, kun ei mene niin ei mene. Muita (hyviä) kohtia mä en sitten muistakaan, kun mun aivot toimii niin, että ne muistaa vaan huonot asiat. Kuten joku on ehkä saattanut huomata :) Kyllä me ihan varmana joskus jotain osataankin!! Nyt sunnuntaina ei päästäkään omatoimitreeneihin pöllöilemään ja saamaan mustia silmiä, vaan mennään Euraan katsomaan vauvaa :)

Nyt yritin oikeen kunnolla seurata Pogon menoa, koska mua alkaa ärsyttämään, etten kirjoita sen aksaamisesta koskaan mitään muuta, kuin hyvin ne meni, se on hassu. Mutta se on vaan niin paha kirjoittaa toisen menosta. Ja Topi kun kirjoittaisi, niin se olisi vielä vähempisanaista. Mutta hyvin ne meni, oli vaan tosi pimeä päivä ja se taas vaikutti menoon. Mua alkaa huolestuttaa, ettei Pogon näkö nyt vaan ala heikkenemään, sen on pakko päästä vielä kesän kisoihin!!! PAKKO. Onneksi kesällä on valoa, mutta se sais tulla sitten nyt jo!!
- Topi meni myös Ebban kanssa, varakoiran. Eihän siitä mitään tullut, kun ei ne ole ennen mennyt yhdessä. Ebbaa vaan kiinnosti missä Taru on, eikä ottanut tosissaan. Kyllä se yhteistyö alkaisi sujumaan, jos olisi vaan mahdollisuus harjoitella. Ei se Ebba kyllä Topin koira ole, sehän on Pogon kanssa kuin yö ja päivä. Topin suurin ongelma ohjauksessa on, ettei sitä pikkutirppaa edes näe, eikä kuule!! Pitäisi edes jotain ääntä, niin vois arvata missä se menee :D

Keskiviikkona koettiin Gillen kanssa taas oikein ihana hetki. Mun ruoan laittaja oli iltavuorossa ja olin ostanut itselleni sellaisen täytetyn patongin. Siinä ehdin siitä ehkä viisi haukkua syömään kun Veera tuli meille. Menin avaamaan oven ja pojat siinä tietty tuli vastaanottamaan myös vierasta. Pogo on opettanut Gillelle, että kuuluu haukkua jos joku tulee. Gille ei vaan tajua sitä, että sen haukkumisen voi lopettaakin. Sitten kun se saa lelun suuhun, niin se osaa olla hiljaa. Näytin Gillelle, että mene hakemaan lelu (eri huoneesta). Se meni ja alkoi kuulumaan kolinaa. Meni korkeintaan 2 sekuntia ja tajusin, että perkele. Meni hakemaan lelua, mutta hitto kun joku oli siihen pöydälle jättänyt sopivasti jotain paljon mielenkiintoisempaa. Siinä meni mun päivän ateria. Ja pikkupoika hotkaisi sen patongin oikeesti niin nopeesti, ettei tajua. Hiukan siinä sitten keskusteltiin vähemmän nätisti. Se on ihan mahdoton nykyään ja ruokahalu on mitä mainioin.

Ja sitten pitää vielä kertoa tarina Pogosta, ja siitä kuinka fiksu se on. Jotain pelasin Pogon kanssa ja sitten siinä vieressä oli sellainen muovinen valkoinen lävikkö, sihvilä, mikä piru lieneekään. From Ikea kuitenkin. Näytin Pogolle sitä, että tästä tulisi hyvä kypärä, niin sitten se näyttäisi ihan Harjakaiselta, samanlainen tukkakin molemmilla. Ja Gille on Munamies. Hitto se sekosi siitä pirun sihvilästä ihan täysillä. Pyöri ja hyöri ja puri ja pussasi ja tökki ja potki ja töni. Se oli niinku NIIN hieno juttu. Sekosi siis ihan täydellisesti. On se niin viisas vesikoira. Tiedän ainakin, että mitä ostan tuliaisiksi seuraavalla kerralla Ikeasta Pokerille :) Korvaa hyvin sen hienon frisbeen, joka sitten loppujenlopuksi päätyi roskikseen.

sunnuntai 6. maaliskuuta 2011

Sunnuntain laiskaa aksaa

Harkitsin eilen pitkään, että jaksaisiko sitä mennä sunnuntaina treenaamaan kera Tarun ja Tanjan, vaiko eikö. Päätin mennä, mutta jos nyt jollain konstilla pääsisin ajassa taaksepäin, voisin valita ehkä toisin. Jotenkin musta tuntuu, ettei ollut mun päivä. Joskus pienenä tuli sellanen ohjelma kun Ansa ja Oiva. Siinä se Oiva aina hoki sitä "kannatti herätä" - ei muuten pidä paikkansa :D

Ensimmäinen vastoinkäyminen oli taas väsymyksestä johtuva turhautuminen. En osannut rataantutustua yhtään! Meni aivan totaalisesti hermot kun tuli taas olo, että olempa minä surkea. Sitten se anoppi perhana tuli pistämään tytön ojennukseen ja pakotti ruotuun. Sitten olis vielä osannut ohjata sen rataantutustumisen jälkeen, niin olis ollut ihan hyvä. Toinen ja suurin vastoinkäyminen oli kun nostin rimaa maasta ja samalla Gille hyppäsi siitä niin, että osui rimaan ja se toinen pää tuli täysillä mua silmäkulmaan. Tähdet siinä lensi hetken ja silmäkulma alkoi turpoomaan, nyt se tummuu kovaa vauhtia. Huomenna on kiva selittää töissä että "agilityharkoissa kävi hassusti". Oikeesti pistän sen anopin syyksi :D Ja kolmanneksi vielä olin idiootti. Ton aivotärähdyksen jälkeen ei oikein enää pelittänyt pää senkään vertaa ja pakitin yhtä siivekettä päin ja kaaduin selälleni. Ihan superit harkat siis!! Love it.

Pogokin pääsi sitten viimeisenä aksaamaan, kun Topi tuli suoraan töistä juoksuttamaan poikaa. Näkyi niidenkin menossa vähän se, että Topin kello oli aamulla soittanut 4:45 :) Mutta Pogo sai taas olla onnellinen, siellä se juoksi ensin vapaana kuin taivaanlintu (tiedän, ettei linnut juokse) kun muut koirat kökötti autossa. Vammaiselle annetaan vähän erikoisia oikeuksia. Pallo suussa se viilletti menemään ja katsomossa oli taas kivaa istuskella. Se on vaan niin hassu koira! Aamulla se taas lenkillä kantoi koko matkan jäätävän kokoista kiveä suussaan. Ohitettiin jopa yksi koirakin niin, että Pogo oli vapaana. Mikä ihmeen voima sillä kivellä on, että se tekee siitä koirasta niin tottelevaisen kun vaan voi ikinä olla? Se on jotain kryptoniittia ja vie supermiehen voimat, eikä se voi olla pöllö vesikoira vaan kunnon kansalainen.

Ehkä mä oon oikeesti saanut sen aivotärähdyksen :)

perjantai 4. maaliskuuta 2011

Pogon tukkamuoti, osa 1

Tehdäänpä tähänastisen tukkamuodin kokoelma. Keksin hauskan idean, kun Pogolla on tällä hetkellä ihan ylipitkä ja kamala tukka, niin siitähän saa hyvin tehtyä kampauksia. Nyt sitä ei raaski siistiä lainkaan :) Poika-parka istuu tönöttää kiltisti paikallaan, kun mä letitän sen rastoja. Sääliksi käy (:

Tää on se normi-tukka. Lättänä kasa. Tavaramerkki. Ilman tätä se ei olis Pogo ollenkaan.

Ensimmäisenä on vuorossa lettipää.

Sitten on saparot.

ja tuulitukka.

Ja letit väärinpäin. Nannen sanoin: "Pogo on ampiainen"

...toinen kuvakulma.

Ja jatkoa on luvassa, kunhan keksin lisää kampauksia. Ideoita saa heittää ilmoille :)

tiistai 1. maaliskuuta 2011

Se alkaa A:lla

Tässä tulee hirmuinen agilitypäivitys. Yllättäen tämän blogin sisältö on nykyään vaan samoja talvikuvia ja agilityä. Mutta kesää odotellessa, sitten tulee taas uimakuvia :)

Sunnuntaina oltiin omatoimitreeneissä, kun pakkanenkin on hellittänyt. Oli aivan omituista olla aksaamassa, kun lämmittelylenkillä tuli jo kuuma! Siellä Terhi oli yksinään rakentanut radan, jossa oli kohtia, mitä me oltiin mentykin jo ainakin Tanjan treeneissä (ratapiirros tuossa alhaalla, kiitos vaan Terhi). Muuten Gillen kanssa meni hyvin, mutta tuo hyppy 9 ja 15 tuotti vaikeuksia. Sinne olisi taas pitänyt mennä saattamaan loppuun asti, ei auttanut mikään. Ohi meni vaan. Se on niin rrrrraivostuttavaa!!! Kaikki sanoo, että pitää vaan luottaa Gilleen, eikä saa mennä aina jokaiselle esteelle viemään perille asti, kyllä se sitten menee. Joo kato vaan ku meni taas. Siinä piti vaan hinkata ja kyllä se sinne tuurilla välillä menikin. Tai ehkä sillon osasin ohjata? Kohta 16-20 oli tuttua kauraa meille, ollaan ennenkin juostu tota suoraa. Olin sitten kovin pätevä ja tein viskileikkauksen (?) tuohon hypylle 19. Ei tarvinnut päästä kovin edelle sieltä hypyltä 15, kun se nyt oli ongelmana. Ja hitto, osattiin se niinku pitikin. Mikolle ei meikäläisten leikkaukset kelvanneet, vaan se pahus laitto juoksemaan. Mun piti ehtiä pussin päähän ennen Gilleä ja valssaamaan tuo 19-20. ÄÄÄÄ. Eikä mennyt selitykset selkävammaisuudesta läpi. Ja me sitten juostiin. Ja juostiin. Ja juostiin. Mutta kyllä mä sitten muutaman kerran ehdinkin sinne. Seuraavana aamuna reidet huusi hoosiannaa :D Gillekin oli illalla niin väsynyt, että harkitsin jo meneväni vaan Pogon kanssa iltalenkille, mutta kyllä se pikkupoikakin sitten mukaan tahtoi. Ja taas juostiin pellolla tuhattajasataa.

Pogon menoa tuli katsottua taas vähän huonommin, kun jostain syystä se Beige yksilö ei osaa olla hiljaa kun Ruskea yksilö aksaa. Mutta kuten aina ennenkin, hyvin niillä meni. Vaikka oli valoisaa, niin Pogon kanssa saisi olla varovaisempi. Mä en haluis, että sen kanssa otetaan mitään vaarallisia esteitä, nytkin se vissiin hyppäsi rengasta päin. Ja liukastui pussista ulostullessa. Se nyt ei kyllä liity näköön. Mutta se on kuitenkin niin vankkaa tekoa, ettei mitään tapahtunut. On se uskomaton, miten voi olla noin kova jätkä. Pogon poikaystävän pikkusisko Svingi hyppäsi rengasta päin ja sillä meni kaikki vinksalleen, mutta Pogo on ties kuinka monta kertaa hypännyt, eikä mitään. Paitsi jos Tanjalta kysytään, niin se on jossain ikuisuus-jumissa koko poika. Kakspiippuinen juttu. Mutta pääasia on edelleen, että Pogolla on kivaa ja kunhan ei satu mitään vakavaa.Pakkasen poistumisesta johtuen maneesi on kuitenkin taas hiukan hanurista. Meidän vesipäät oli niin paskasia, ettei ikinä ennen! Gille oli taas vaihteeksi musta. Topi ihmetteli, että miten sillä voi olla sitä likaa otsassa asti!? Mun selkä taas kiitti, kun sain pestä koiria sen jälkeen tunnin. TUNNIN!! Shampootakin meni varmaan puolipulloa.

Ja maanantaina uudestaan!! Pogo jäi kyllä kotiin Topin kanssa, sillä oli yövuoro ja meidän harkoissa oli iltavuoro, niin ei ne ehtinyt sitten mukaan lainkaan. Ne oli sitten leikkinyt etsi-leikkiä ja kaikkee kivaa. Pogo oli kuulemma ihan fiiliksissä, kun kerrankin sai yksin tehdä jotain, ilman, ettei Gille oo häiritsemässä. Kotiin kun mentiin, niin silti se siellä odotti yksinään ja pirun kiukkusena (päästiin siis harkoista taas kymmeneltä pois).

Ja sain taas huomata, ettei ne iltavuorot ole oikeen mun juttu. Ensin odottaa, että kello tulis sen verran, että olis järkevää lähteä maneesille. Mitään ei voi tehdä sitä ennen. Sitten odotetaan taas siellä, kun en koskaan osaa arvioida aikaa oikein. Sitten kun oli vielä paikat kipeenä sunnuntain takia, niin höhööö. Tanja sai taas olla ylpeä meistä, kun oltiin ihan taukkeja :D Mutta oli se hauskaa silti, vaikkei ihan parhaita oltukaan. Gillen kanssa irtoomineeeeeeeeeeen olis ihan kiva juttu. Tein eilen ainakin virheen, kun annoin namia kädestä Gillelle, että saisin sen hiljaiseksi siksi aikaa, että kuulen mitä Tanja sanoo. Ehkä sitä ei kannattaisi tollee vahvistaa, kun se roikkuu siinä kädessä muutenkin. En ole sitä kädestä normaalisti palkannut, ja sen takia ihmettelenkin, miksi se on niin kiinni mussa. Ehkä se vaan tykkää purra mua - ennemmin kun juosta ihan yksin sinne kauas putkeen. :D Tai sitten se on vaan niin kiltti ja tottelee mitä mä teen, eli huidon epämääräisenä sinnejatonne, eikä ainakaan putkeen. Junnataan siis edelleen paikallaan, meidän heikkoudet on takaaleikkaaminen ja irtoominen. Nyt, ja ikuisesti. Mut oli silti kivaa :) Ota nyt tästäkin sitten taas selvää.