Atopiaa ilmeisesti

Viimeviikkoisella lääkärikäynnillä otettiin se haimatesti, ja siinä kaikki on kunnossa. Ei ole siis haimassa mitään vikaa. Ihmettelen tätä hiukan, olin jotenkin odottanut jotain vajaatoimintaa, koska ruoka ei imeydy koiraan. Se voisi syödä vaikka hevosen, muttei liho yhtään. Ehkä syy on sitten siinä ruoassa mitä syötän... tai sitten Gille on luonnostaan vaan vähän hoikkelikoikkeli. Eikä sellainen lihaskimppu kun Pogo.

Sitten keskusteltiin eläinlääkärin kanssa, että kaikki merkit kyllä viittaa atopiaan. Kolusin sitten netin ihmeellisen maailman läpi ja luin mitä se atopia on. Kyllä omastakin mielestä se sitä on. Tässä pieni ote kennelliiton sivuilta:

"Atopia on geneettisestä taipumuksesta aiheutuva tulehduksellinen ja kutiseva allerginen ihosairaus, jonka synnylle on perimän lisäksi olemassa useita altistavia tekijöitä, kuten koiran elinympäristö ja olosuhteet. Atopia on elinikäinen vaiva, joka on kontrolloitavissa, muttei parannettavissa. Ruoka-aineallergia on koiralla atopiaa huomattavasti harvinaisempaa. Atooppinen iho kutisee, minkä seurauksena koira raapii ihonsa rikki. Turkki on hilseilevä ja huonokuntoinen sekä ohut tai jopa paikoin kalju. Niiltä alueilta, joissa kutina on voimakkainta, iho paksunee jatkuvan raapimisen ja kalvamisen seurauksena sekä tummuu. Muutokset paikallistuvat naamaan (huulet ja silmien ympärys), korviin, tassuihin, jalkoihin, leukaan ja vatsan alle (kainalot ja nivuset). Joillakin koirilla jatkuva kutina aiheuttaa myös käyttäytymisen muutoksia, esim. ärtyisyyttä. Jos muuta selittävää syytä ei löydy ja koiralla on atopiadiagnoosin tekemiseen oikeuttavat oireet, koiralle tehdään joko ihotesti tai allergiavasta-aineita etsitään verestä. Koiran atopian hoitoon käytetään monia eri hoitomuotoja. "

Ihmettelen vaan suuresti, että miksi en oo oikeesti tätä itse ennen huomannut. Mennyt ihan ohi koko atopia. Ja miksi Anna (ell) ei ole sitä ennen epäillyt, on vaan puhuttu näistä ruoka-aine allergioista. Gillellä on nyt ruoka-aineet testattu eliminaatiodieetin kanssa, eikä oikeastaan olla saatu mitään tuloksia aikaiseksi. Mun mielestä sille ei sovi mikään ruoka. Eli ei sitten vissiin ole kyse siitä ruoasta. Ja nuo atopian oireet on ihan samat mitä Gillellä on... noi kutinapaikat ja ärtyneisyys. Turkki sillä ei nyt ole mitenkään ihmeellisen huono, mutta kyllä se karvapeite vähenee niistä kohdista mistä se kokoajan raapii.

Allergiatestit on otettu, joissa ilmeni niitä pölypunkki ja varastopunkki allergeenejä. Päädyttiin nyt sitten sellaiseen vaihtoehtoon, että Gillelle annetaan sellaisia siedätyshoidon tapaisia rokotteita. Sellainen kuin atopica -lääke ei oikein houkutellut, se on niin raju ja siinä on kaikkia haittavaikutuksia (vastaa syöpälääkettä). Uusin keino onkin interferoni pistokset, joita Gillelle seuraavaksi kokeillaan. Ajatus siitä, että alkaisin piikittelemään Gilleä, ei kovinkaan paljon houkuttele, mutta olen kyllä valmis kaikkeen mikä vaan auttaa pojan olotilaa. Tuskin on Gillekään innoissaan silti tästä vaihtoehdosta... Vähän skeptinen lääkkeen kanssa olen, mutta sillä ei ole havaittu sivuvaikutuksia eikä ole dopingia, eikä muutenkaan "vaarallinen"... niin kai siihen on sitten vaan uskottava. Ennemmin kokeilen tätä esimmäisenä kuin kortisonia tai tuota atopicaa. Ihan vaan haittavaikutuksia ja Gilleä ajatellen..

Vielä on epäselvää, että uskallanko nyt alkaa antamaan Gillelle monipuolisempaa ruokaa? Onko se siis atoopikko JA ruoka-allergikko? Koska esim. riisistä sillä kutina selvästi pahenee, ellen sitten vaan ole vainoharhainen. Siinä kyllä on sitä varastopunkkia, eli pitääkö edelleen välttää niitä ruokia missä on sitä punkkia? Tälläistä tämä on, kun yhteen kysymykseen saa vastauksen, niin seuraavia kysymyksiä alkaa tulvimaan... Jatkoa siis luvassa kun olen taas viisaampi.

New look

Pogolta siis lähti turkki viime viikonloppuna, tässä todistusaineistoa siitä:

before...

and after!

Ja tää on ainut kuva missä silmät ei kiilu. Ja onhan kuvissa sentään paras kaveri numero 3. Ensin tulee mielikuvitusystävä ja sitten tulee Gille. Sen jälkeen jaetulla kolmossijalla on käärme, possu ja tämä pallo. On toi tukka kyllä taas aika jäätävä. Mutta ei tollasta tavaramerkkiä voi enää ajaa poiskaan. Eihän siinä tunnistaisi omaa koiraansa edes enää...

Pogo kysyy, että kuinka monella muulla koiralla on oma lumilinna takapihalla? Meidän pojilla onkin. Ne vaan jää jumiin tonne koloon, mutta sivuseikka. Siihen on niin kiva pissata, että oksat poois! :D

Eiku ainiin... en mä nyt enää tiedäkään niistä parhaista kavereista. Unohdin kokonaan tämän frisbeen, joka ei ole pitkään aikaan näyttänyt edes frisbeeltä, sitä on vähän tuunattu. Mutta ah, kun se on niin rakas. Puhumattakaan agilitypallosta! Ehkä Pogolla on sitten vaan tosi monta parasta kaveria, tai ainakin lelua.

Gille vähän lainaa Pogon leluja välillä. Raukalla on vaan yksi oma lelu, ja sitäkin Pogo yrittää kovalla vauhdilla rikottaa. On se kumma kun omia leluja vaan vähän tuunataan, mutta muiden lelut rikotaan totaalisesti (miten se voi edes tietää, mitkä on ns. omia!?).
- Käytiin tänään Gillen kanssa lääkärissä. Nyt oli taas aika yrittää jotain keinoja helpottaakseen tota kutinaa. Myöskin ruoan imeytyminen on huolestuttanut. Vaikkei poika enää olekaan niin huippulaiha, niin se syö tällä hetkellä 1 kg ruokaa päivässä, eikä liho. Jossain on kai vika? Otettiin verikoe ja haimatesti... perjantaina selviää tulokset. Sen jälkeen sitten mietitään mikä on seuraava siirto. Joko iho-oireet liittyy siihen haimaan, tai sitten aletaan hoitamaan pelkästään niitä kutina-oireita jollain lääkityksellä... Saahan nähdä mihin ratkaisuun päädytään. Kutinan on nyt loputtava, piste!

Talvikuvia

Viikonloppuna oli aivan mahtava sää. Oli lunta ja aurinkoa. Lähdin lenkille ja piti mennä keskenkaiken hakemaan kamera mukaan, ei sitä näkyä voinut missata. (olis tietty ollut hyödyllistä, että olisin joskus opetellut käyttämään tota meidän kameraa, niin kuvistakin olis tullut jotain, mutta se nyt on kai sivuseikka)

Pogo ja viimeiset hetket tämän turkin kanssa

Piti taas ottaa se pakollinen poseeraus.

Kamut :)

Sit tää yks taas leikkii mönkijää

Moi, oon Gille. Mä inhoon tätä mun haalaria.

... on se talvi joskus ihan mukavakin!
(kunnes tuli taas plussakelit ja hei hei hieno maisema...)

Ja taas mennään

On muuten hirmu vaikeaa keksiä noita otsikoita, kun joka viikko on samaa asiaa kerrottavana. Voisi käydä tylsäksi jo toi mun "maanantai" otsikko. Ehkä yhtä tylsäksi, mitä tämä itse teksti on...

Eli ylläripylläri: oltiin eilen harkoissa!! :) Tarulla oli hauska rata, samansorttinen kylläkin kun Tanjalla oli ollut just. Mut ei se mitään, kertaus on opintojen äiti. Olin aika yllättynyt joistan kohdista, kun Gille meni niin hyvin. Hitto vaan kun itse junnaan paikoillani, enkä opi niin hyvin kun se koira. Tossa juuri eilen katselin ensi kesän aikatauluja... saattaa olla, ettei ole niin paljon aikaa agilityyn mitä haluaisi. Toukokuun alusta lokakuun alkuun on 23 viikonloppua, vapaana niistä on mulla 7 kappaletta. Näillä näkymin. Että mihinköhän väliin sitä jotain agilityä vielä tunkis, ei ihan haluis, että joka viikonloppu olis jotain. Mahtuu niihin suunnitelmiin kyllä ahvenanmaan reissua, omat kisat x2, juhannuskisat ja leiri. Et eikös se sitten jo riitäkin :) Muuten onkin sitten vaan juhlimista, ja se jos joku on väsyttävää! :D

Gillellä oli kyllä eilen joku ihmeen keppiongelma... en tiedä mitä ihmettä senkin kanssa tekisi, pujottelee hienosti, mutta lopussa harppaa. Luultavasti sekin on vaan mun vika. Aan kontaktia pitäis vähän muistutella, poika kyllä pysähtyy, mutta vasta siihen maahan, kun ei saa vauhtia pysähtymään tarpeeksi ajoissa. Sitten se menee maahan makaamaan sillee korvat luimussa, että kyllä mä nyt melkeen oon oikeessa kohdassa, eikövaan!? Jotenkin musta tuntuu, että Gille on kehittynyt paljon. Se esim. irtoo paremmin ja osaa mennä suoraankin (joka on uskokaa tai älkää, vaikeeta). Sitten kun mä vielä tajuaisin, ettei sitä tarvii mennä saattamaan joka esteelle loppuun asti. Tarviin itse jotain tuki-opetusta...

Pogo oli ihan kaheli. Siltä lähti turkki lauantaina (kuvakooste on vähän jäänyt laittamatta tänne). Ja ei sillä siis ollut mitään järkeä missään! Topi punnitsi Pogon ennen ja jälkeen turkin ajamisen, niin siltä väheni 300 grammaa. Et kai sitä vähän sekookin, kun yhtäkkiä näkee jotain ja pääsee menee täysillä. En mä sen enempää menoa seurannut, mutta Pogo oli sekaisin ja Topi vähän turhautui sen kanssa. Ehkä sitten ensi viikolla menee paremmin, tää oli tällänen höyryjen-poistamis-kerta.

Mistä on meidän pojat tehty

Vesikoirafoorumille kun sen uudelleenheräämisen jälkeen taas eksyin, niin törmäsin keskusteluun, jossa kerrottiin, mistä koirien nimet on saanut alkunsa. Aloin sitten pohtimaan, että mistä Pogon ja Gillen nimet onkaan tullut. Kirjoitin foorumille kysymyksen Gillen allergiasta, se oli suuri virhe kun meinasin totaalisesti hermoni menettää ensimmäisiin kommentteihin, jossa haukuttiin vaan minut pystyyn... Eli turvallisempi paikka siis tällekin asialle on oma tuttu ja turvallinen blogi.

POGO

Bonachón Curro se on kennelnimeltään. Jostain syystä me ei Curro-nimeä haluttu pitää. En muista edes enää, että miksi. Se nyt vaan jäi. Jälkeenpäin on hiukan kaduttanut, Curro olisi ollut hyvä nimi. Mutta onko Pogo ennemmin Pogon kuin Curron näköinen... mun mielestä toi ensimmäinen vaihtoehto kuvaa paremmin.

Pogon nimen keksi Topi. Kai se jostain netin ihmeellisestä maailmasta nimiä etsi, ja yhtäkkiä sille pälkähti päähän nimi Pogo. Eikä sitä sitten enää menty muuttamaan, Pogo siitä tuli. Eikä yhtään hullumpi koira olekaan.

Sitten kun nimeä alkaa pohtimaan tarkemmin niin...

Onhan sillä oma biisikin. Kyseisen Pelle Miljoonan laulun sanat menee jokseenkin näin:

”Toiset tanssii valssii ja tangoo ja humppaa ja jenkkaa ja purkkaa ja jytää
Mut mä vain pogoon, pogoon, pogoon, pogoon, pogoon..... kunnes kuolen.
Toiset ei uskalla tansii kun ne pelkää et tulee hiki ja pettää vielä dödö... mut mä vain pogoon...
Toiset ei uskalla tanssii kun ne pelkää et housut repee tai tulee paskat housuun... mut mä vain pogoon...
Toiset ei uskalla tanssii kun ne pelkää et sillä aikaa joku varastaa niiden telkkarin... mut mä vain pogoon...”

Ja niinhän se meidän Pogollakin menee. Vai mitä tuumaatte? Se vaan pogoo. Sen pitäisi vähintäänkin olla jo yleinen termi, Pogoominen. Se on eri asia mitä se tarkoittaa, sitä ei oikein voi sanoin kuvailla, se pitää nähdä ja kokea.

Ehkä tähänkin löytyy selitys siitä, että ameriikoissa kutsutaan hyppykeppiä nimellä Pogostick. Wikipediasta löytyy myös määritelmä Pogotanssille. Senkin Pogo taitaa paremmin kuin kukaan muu, onhan se oma nimikkotanssi. Siinä kuulemma tanssija hyppii paikallaan ylös ja alas, pysymällä kokoajan samassa paikassa. Miksei tähän sitten voisi yhdistää samalla sitä pyörimistä? Ja sen tanssin on taatusti kaikki Pogon tuntevat nähneet :)

GILLE

Gillellä ei ole läheskään näin värikäs nimi. Mutta onhan Pogo hiukan värikkäämpi persoonakin.

Gillen nimen kanssa lähdettiin siitä, että kyseessä oli G-pentue, josta meille oli tulossa koira. Varmasti oli, kun siellä nyt oli se beige yksilö! Kasvattajat antoi meidän päättää sitten sen kennel-nimenkin. Serranot-sarja oli silloin aika kova sana. Siinä oli pojat Curro ja Guillermo. Siitä se ajatus sitten lähti. Ajateltiin, että Guillermo voisi olla hyvä nimi, pariksi Currolle. Siitä voisi olla hyvä lyhenne Gilbert. En tiedä mihin Guillermo sitten tippui matkan varrella, kai siihen, että se on vähän hankala suomalaisen lausua. Gilbert nimeä ehdotettiin, ja niin siitä tuli sitten Bonachon Gilpert. Se oli kuitenkin aika pitkä kutsumanimi, jotenkin siitä sitten Topi keksi Gillen. Ja Pöllö-Gille se onkin. Jos ruotsiksi ajatellaan, niin Kille on poika, ja aikamoinen poika se Gille on.

Tässäkin tapauksessa pitää tutkia vähän paremmin. Yllättäen googlettamalla löytyy Gille-nimellä ruokaa! Niitä mahdottoman hyviä kaurapipareitakin on kaupoissa, jotka on Gille merkkisiä. Ja viime jouluna joulupipareissakin luki kaikissa Gille! Tätäkään en ollut ennen Gillen nimeä tajunnut...

Tämä oli niin hauskaa miettiä omien koirien nimien tarinaa, että taidan laittaa blogihaasteen pystyyn! Haasta neljän koirakaverin omistajaa kertomaan oman koiran nimen tarina. Ja laittamaan haasteen tietenkin eteenpäin taas koirakaverilleen (ei oo pakko olla neljää). Minä haastan... hmmm... vaikea muuten päättää! Kettuterrieri Sampon, länderi Svingin, käppänä Riinan ja vesipää Zikin.

(PS. miksi tää vamma blogikin nyt kääntyi mua vastaan ja muutti fonttia ihan itsekseen, eikä anna mun vaihtaa sitä normaaliksi...)

Taas ne maanantaiharkat

Eilen oli vähän erikoisempi harkkapäivä, kun mentiin Gillen kanssa ihan vaan kahdestaan. Topilla oli iltavuoro, enkä mä uskalla Pogon kanssa aksata. Rikon sen kuitenkin. Pöllöpää jäi sitten kotiin ihan yksin, ja voi pojat kun se oli kiukkunen!! Istu eteisessä sen näkösenä, että jos mä en nyt pääse mukaan, ni mä kaadan tämän koko talon. Jätin sitten sellasen pehmeen herkkuluun pojalle lohdutukseksi, mutta niinku arvata saattaa, siihen ei oltu edes koskettu. Ihmetyksekseni jopa Gille valitsi ulko-oven edessä istumisen ennemmin kun sen luun. Taitaa pikkupoikakin tykätä siitä agilyystä.

Harkoissa Tanja oli tehnyt ihan hauskan radan. Se meni sanomaan vaan alussa, että Gille näyttää ihan pennulta. Joku alitajunta sitten käski ohjaamaan sitä myös niinku pentua :) Eipä oo tämä ohjaaja ihan kartalla. Edelleenkään. Pitäsi ehkä tehdä asialle jotain, koska tällä menolla me ollaan ikuisesti luusereita. Muut harrastuskaverit panostaa tohon touhuun, käyvät sunnuntaisin omatoimisesti harkkaamassa, tai käyvät jopa Porissa tai Turussa asti. Ollaan me sit talven aikana jopa kerran käyty muualla kun omissa harkoissa. Se ei taida ihan riittää. Motivaatio, missä olet!? Mutta kyllä me sitten Gillen kanssa jotain osattiinkin. Kepeissä mä taisin lähtee lopussa vähän spurttaamaan, kun ei Kilu meinannut pujotella millään loppuun asti. Rumia sanoja lensi, niin kyllä se siitä sitten. Kontaktit oli vallan mainiot, siiis vau. Mahtoi johtua siitä, että pöllittiin pari Lunan kanapullaa. Ja Gille oli taivaissa! En jaksa koskaan käyttää mitään nameja sen kanssa, kun se ei kert saa syödä mitään. Nyt tollanen spesiaaliherkku sai pojan ihan tolaltaan - varmaan tänään kutittaa, mutta oli se sen arvoista. Tanjan ehdotus oli, että kisoissa kandee esittää, että kaivaa taskuistaan nameja, niin ehkä se sitten tekee ne kontaktit kunnolla sielläkin... :)

Kotiin kun päästiin, niin siellä odotti yksi vihainen mörkö. Siellä tämä yksi sankari oli olohuoneen matolla, lelu suussa, pylly vähän heiluen, muttei edes vastaan tullut katsomaan meitä. Sitten kun Topi tuli kotiin, niin sille se oli oikeen superkiva, onnellinen ku mikäkin. Kieli varmaan, että noi kaks muuten kiusas mua. Osaa sitten koira olla hassu.

Yritin muuten testata raakaa jauhelihaa, jos saisi Gillelle vähän lihaa luiden ympärille. Se on niin raukka ja pieni, laiha kun mikäkin. Sitä sellasta koirien jauhelihaa siis lisäsin hiukan normaalin ruoan joukkoon. Eipä ollut hyvä idea, maistui kyllä, mutta jouduin seuraavan yön valvomaan kun Gille itki ulos. Sitä seuraava yö meni samoissa merkeissä Pogon kanssa. Oujee, nice weekend. Harmittaa kun en muistanut ilmoittautua raakaravintoluennolle kun RKS järjesti, mutta näköjään ei meidän poikien maha edes kestä tollasta pientä määrää... Luitakaan en uskalla syöttää, kun tulee sama reaktio, luunsirpaleiden kera.

Ja loppuun vielä kevennys. Anna ja Miia oli meillä kylässä. En muista tarkkaan mitä Anna mahtoi Gillestä sanoa, mutta pikku-Miia siihen tokaisi, että "Gille on munamies". (Munamies: putous-ohjelmasta tuttu hahmo). Lapsen suusta se totuus tulee. Onhan näissä kahdessa samoja piirteitä. Molemmat on pieniä, vaaleita ja hellyyttäviä, sellaisia reppanoita. Pieni mun... poika, suuri sielu. Voi olla, että munamiehestäkin paljastuu vielä se tulinen puoli, niinku meidän Kilusta :)

Maanantai

Maanantai on sunnuntain ja tiistain väliin jäävä viikonpäivä. Maanantai on viikon ensimmäinen päivä standardin ISO 8601 mukaan. Suomessa maanantaista tuli viikon ensimmäinen päivä vuoden 1973 alussa. Maanantai on myös näiden wikipedia-viisauksien lisäksi edelleen se legendaarinen harkkapäivä. Ja mikä mahtavinta, täydelliset naiset päivä. Voi sitä tuskaa, kun sekin oli tauolla vaikka kuinka kauan.

Harkoissa oli kivaa. Selkä taas vihottelee, mutten mä sitä juostessa niin kauheesti huomannut. Gille oli aika tykki tänään. En tiedä mistä se virtaa oli löytänyt, mutta jätkä oli ihan tulessa. Ohjaaja oli sitten vissiin jäässä, mikäli se olisi vastakohta. Mutta sitten kun löydettiin ne oikeat ohjauskuviot, jotka ohjaaja osasi ohjata, niin johan alkoi homma pelittämään.

Pogolla oli vähän huonompi päivä. Varmaan vaikuttaa aika paljon se, että ulkona on taas pimeää ja synkkää. Maneesi on pimeämpi, ja ei taas näe mitään. Kyllä siellä ulkonakin kun päästettiin pojat vapaaksi, niin Pogo oli vähän ulapalla, juoksi vaan Gilleä päin ku ei nähnyt sitä. Maneesilla sillä oli vaikeuksia pujottelussa, kun ei hahmottanut mistä ne kepit alkaa ja missä niitä oikeen töröttää. U-putkeen meni vähän ohi, hassuttelija juoksi putken sisäreunaa pitkin, kun ei sitten ihan osunut siihen sisäänmenoon. On se niin reppana, mutta ei silti näytä menoa haittaavan, vaikka esteet, Topi ja pallo onkin välillä vähän hukassa. Tulispa jo kevät, niin sais Pokeri tehdä taas täysillä hommia.

Tälläistä tänään, perus maanantai.

Vuoden ekat reenit

Tämän vuoden ensimmäiset agilityt agilitattu. Taru siellä näytti koutsin ominaisuudessa (ja juorukellona) heiluvan. :D

Gillen kanssa koettiin jonkin-näköinen ahaa-elämys taas. Tai se koutsi tajusi. Mentiin sitä Alenin rataa, jossa sekoiltiin taanoin ATT-hallissakin. Ja sama sekoilu taisi jatkua nytkin. Me ei vaan Gillen kanssa osta ykkösluokan ratoja! Niitä tarvis lisää, koska ollaan niissä(kin) ihan paskoja. Mä tarviin kunnollisen selän ja paremman kunnon, jotta jaksaisin juosta kovempaa. Gillen pitäisi alkaa keskittymään ihan siihen suoraankin menemiseen. Kyllä sen kanssa vempulat ja kiemurat onnistuu (jotenkin), mutta kun pitäis mennä suoraan, niin apina hyppää muhun kiinni purukalustollaan ja vie mun hanskan. Että näin meillä. Kontaktit se osasi hyvin sillon kun mä jaksoin huutaa tarpeeksi kovaa. Ja yritin mennä eri vauhdilla, eri kohtiin ja eri ajan pitää siinä kontaktilla, nih Terhi.

Ja Pogon menoa on vaan niin ihana seurata. Mä saatan vaikuttaa vähän mielipuolelta, kun yksinäni hihittelen siellä katsomossa kun seuraan Pogon menoa. Mutku se on vaan niin hauska. On oikeesti pakko joku kerta muistaa ottaa se kamera mukaan, kun ei sitä vaan voi sanoin kuvailla. Varsinkin se, kun kaveri juoksee väliajalla se pallo suussaan. Nytkin pojilla oli aikaa olla radalla 10 minuuttia, niin laskin että Pogo oli paikallaan kaksi kertaa. Hyvin hetkellisesti. Siellä se juoksi tonne, tonne ja tonne. Sitten täyskäännös takaisin, ai siinä oli muuri edessä, no hypätään yli ja matka jatkuu. Tänään Topi meni vauhdissa Pogolta yhden kerran hukkaan, mutta muuten jätkä oli aika loistava. Rimat ja kontaktit jees, meno vallan mahtavaa.

Kaikkitietävän facebookin mukaan meidän lauman minikoiralla on tänään syntymäpäivä!

Onnea pikku-Ebba 3 vee! :)

Uusi vuosi, uudet meiningit

Gilleä jännittää tinan valaminen:


Jäällä käytiin seikkailemassa:

Omituisen näköisiä mönkijöitä täällä Rauman saaristossa.

Sit näillä kaheleilla oli jotain beeffii keskenään.

ja sit ne oli taas kavereita.

...ainakin sillon kun käskettiin olemaan paikallaan.

Tässä Gille leikkii Dumboa. Yrittää kai lentää ulos uudesta puvustaan, josta se ei tykkää pätkänvertaa.

Ja kun Pogolla vähän keitti yli, niin se joutui reppariin :D