tiistai 28. helmikuuta 2012

Revontulia, karkkia ja agilityä

Blogipäivitykset keskittyy edelleen vaan aksaamiseen. Eipä meidän elämässä tällä hetkellä muuta tähdellistä oikeastaan tapahdukaan, maanantai-illat on kohokohtia, pääsee aksaamaan - vaikka välillä väsyttää ihan hulluna. Tahtois niin jonnekkin etelän lämpöön!!

Eilisen illan ehdoton kohokohta tosin oli revontulet! Olen tasan yhden kerran ollut lapissa ja sekin oli kesällä vuonna käpy, joten en oo ikinä päässyt ennen näkemään revontulia. Nyt eilen Henna tuli maneesille sisälle huutamaan meille "tulkaa kattomaan". Siellä me sit toljotettiin pihalla rivissä Iiriksen ja Ellun kanssa. Kotiinpäin ajellessa näky oli vielä mahtavampi, koko kappeliluhdan alueen läpi kun ajoin, niin taivas oli ihan vihreenä. Hyvä etten ajanut vastaantulijaa päin, kun taivas oli paljon mielenkiintoisempaa katsottavaa. Ihan sikamakeeta!!

Harkoissa saatiin sitten karkkia. Paljon helpompaa olla itse kotona, antaa toisen kisata ja tehdä nollia, ja sitten syödä voittokarkkeja harkoissa. Mikäs sen mukavampaa! :) Nyt oli oikeen kolme pussia tarjolla... tosin pakkanen vähän vaikutti noihin karkkien pehmeyteen, mutta hyvin näytti uppoavan silti.


Maha täynnä mässyä juostiin sitten sitä aksaakin. Viime viikolla mä tein oman agility-urani hienoimmat takaaleikkaukset... sitä hehkutin vielä paljon jälkeenkinpäin, että olin niin taitava! Inhokki-ohjaus olikin yhtäkkiä aika helppo, ja koutsin sanoin, tein illan parhaat takaaleikkaukset. Gillekin oli niin taitava, että alkoi taas hiukan tehdä mieli kisaamaan... Taidan kuitenkin tyytyä Porissa pidettäviin epiksiin ja vetää taas itsetunnon kohdilleen ja palata maan pinnalle. Nyt viime harkoissa teemana taisi olla juokseminen. Ainakin siellä sai pistää tassua toisen eteen niin perhanasti. Mullehan se ei kuitenkaan riittänyt, vaan tein ihan omia takaaleikkauskuvioita ihan ekstrana, että saisin juosta vieläkin enemmän ja kovempaa :D Lahopää ei muista rataa.

Käytiin myös sunnuntaina omatoimitreenaamassa porukalla, Pogokin pääsi pihalla vähän tekemään juttuja. Muuria ilman palikoita ja putkea :D Ja poika veti täysin rinnoin, onnellisena. Sekosi ihan totaalisesti! Esimerkiksi kun Topi käski pojan vierelle, niin hienosti se tuli siihen ja alkoi samantien heittämään jalkojen välistä kasia, eikai sitä nyt paikallaan voi olla kun kerrankin pääsi tekemään jotain!!


Naga ja sisaruksetkin täytti jo puoli vuotta!! Olen missannut (unohtanut) itse tämän tapahtuman ihan kokonaan, en muistanut meinaan yhtään! Virallinen puolivuotispotretti tulossa myöhemmin :) Niin se aika vaan kuluu! Vuoden päästä ipana on jo kisa-ikäinen!! Hui.


Ja kerrotaan nyt vielä loppuun taas yhdestä kakkuprojektista. Viime viikon loppupuoli meni taas leipoessa. Piti tehdä 30 perunaleivosta, barbikakku ja minikokoinen maidoton kakku. Ensimmäisenä mainittu onnistui, Oton minikakku onnistui - barbikakku oli täysi katastrofi. Se ensinnäkin lahosi ihan totaalisesti, sitten väsymyksen piikkiin pistetään muutama muu moka ja lopulta koko barbi oli ihan takakenossa, kun lahoaminen jatkui vaan. Hyvältä se oli kuitenkin kuulemma maistunut, ja pysyi pystyssäkin seuraavaan päivään asti, joten loppu hyvin, kaikki hyvin :)



sunnuntai 19. helmikuuta 2012

Aksaa Gillen kanssa, ilman hevonsenkakkaa

Oi että sentään, oli supermahtavaa päästä aksaamaan oikeen kunnolla Kilun kaa - jonnekkin muualle kun maneesille. Otettiin suunnattoman suuri riski, ja uskallettiin mennä purinalle, tosin sen verran kennelyskää pelkään, että Gille ei paljon paikanpäällä hengannut - koira sisään, radalle ja kotiin. Olin onnekas ja sain mennä ekana, joten eipä paljon tarvinnut itsekään paikanpäällä homehtua :) Kiitos Tanja tästä treenaus mahdollisuudesta!

Olin ihan ensimmäistä kertaa ikinä Janitan koulutuksessa - ja niin paniikissa! Jännitin enemmän kun kisaradalle mentäessä, tärisin ihan hirveesti. Mutta ei se nyt niin kauheen kamalaa loppupeleissä ollutkaan :) Kivaahan. Jälleen kerran väännettiin muutama asia rautalangasta, kuten vaikka vastakäännös. Taas kerran kuvio, jota mun aivot ei vaan osaa. Sain mä kehujakin, mutta lähinnä taas muistuteltiin siitä omasta laaserista. Kolme asiaa nyt ainakin jäi mieleen, mihin pitää kiinnittää huomio. Koiran linja, oma laaseri ja pidä katse koirassa! Kontakteja pitäisi myös vähän jaksaa muistutella... olen niin innoissani ollut nyt tosta Nagan kouluttamisesta, että on noi Gillen reenit jäänyt vähän vähemmälle. Ei sitä harkoissa kuitenkaan pääse sillä tavalla niitä häiriöitä ottamaan kontakteilla, ja sunnuntaisinkin mulla on ollut mukana vaan Naga. Nyt tuli muutos tähän!! Ja yksi asia omaan muistiin: palkkaa aina kontaktien ja keppien jälkeen siihen n. kolmen metrin päähän suoraan, ei koskaan omaan suuntaan!!

Päivä oli muilta osin kyllä melkoisen epäonnistunut. Aamu alkoi sillä, että jouduin yksin kolaamaan koko rivitalon pihan, naapuri tuli kyllä "apuun", mutta kun hän kuuluu näemmä näihin tiettyihin ihmisiin, jotka ajattelee vaan itseään, ja kolasi vain sen "oman osuuden". Mä sain sitten raataa sen lopun. Luulin, että kuolen, jumankekka sitä lunta oli PALJON! Sitten koirien kanssa metsään, siellä tuntui olevan lunta vielä enemmän. Jokseenkin raskasta kulkemista kun lunta on polviin asti. Sitten kohti Turkua. Pankkiautomaatille en meinannut päästä, kun jokapaikassa oli joko lunta, tai autoja. Bensa-automaatti ei toiminut. En löytänyt Tarun autosta vipua, josta aukeaa konepelti, jotta voisin laittaa tuulilasinpesunestettä. Kasitiellä kaikki ajoi jotain kuuttakymppiä, ja mä olin myöhässä! Perille päästyäni parkkipaikkoja oli jäljellä nolla. Piti auto jättää tien sivuun. Treenit meni hyvin ja pääsin lähtemään ajoissa pois. Auto ei liikahtanutkaan, olin jumissa! Renkaat suttaa tyhjää vaan. Sitten, kuin tilauksesta siihen ilmestyy joku setä lumiauroineen, joka ensin auttaa mut pois sieltä hangesta - ja sen jälkeen vielä auraa mulle tietä vaikka kuinka pitkän  matkan!! Vitsi, on niin hienoa miten yksi ihminen pystyy pelastamaan päivän, olemalla vaan vilpittömästi ystävällinen!

tiistai 14. helmikuuta 2012

Ystävänpäivä?

Naga päätti tänään yllättää ja järjestää oikein mukavan ystävänpäiväyllätyksen.


Eikä kyseessä kai tässä tapauksessa voi olla eroahdistuksesta, koska hyvä-uninen Topi nukkui tossa vieressä yövuoron jälkeen, kun pikkupoika päätti hajoittaa seinän. Ehkä oli tarkoitus laajentaa - jos Pogollakin on oma huone, niin sitten pitää olla hänelläkin, vaatehuone joutaa poiskin. Mitä tässä kohtaa kuuluisi tehdä? Gillen kanssa sillon joskus nuoruusvuosina jouduttiin muutamaan otteeseen kokemaan pari tuhoamista, mutta ei ne ollut koskaan mitään tälläistä. Ja ne meni onneksi aika pian ohi. Naga on nyt viikon sisällä rikkonut kaksi koiransänkyä, tuolin ja nyt seinän. Pitääkö mun siis sellaisina päivänä nousta ylös neljältä ja lähteä parin tunnin lenkille, kun tiedän että koirilla tulee olemaan yksinolopäivä? Tosin, hihnalenkeillä toi apina vaan kerää virtaa. Äskenkin, oltiin tunnin lenkillä, ensin hihnalla, sitten lopuksi seisottiin yhdellä kentällä, minä toisessa päässä ja Topi toisessa, juoksutettiin koiria oikeen kunnolla. Lopputuloksena, tultiin kotiin ja Naga jatkoi sitä samaa viirottamista vielä sisälläkin, juoksi minkä jaloistaan pääsi eteisen matolta olohuoneen matolle ja uudestaan. Jotain virikkeitä pitäis keksiä yksinollessa, mut eihän tolla tuholaiselle uskalla mitään edes jättää näkyville, mistä voi saada jotain irti. Esim. seiniä. :D Häkkiin en todellakaan haluis ipanaa laittaa... Ehkä pitää tässäkin tapauksessa odottaa, et se kasvaa aikuiseksi?

lauantai 11. helmikuuta 2012

Nagan urpoilut

Nagasta on tullut ihan mahdoton!! Musta tuntuu, että sille ipanalle tulee virtaa päivä päivältä vaan enemmän, eikä se pysy paikallaan sekuntiakaan. Hyvä jos just ja just yöllä nukkuu. Saletisti adhd. Kokoajan pitäis olla ulos pääsemässä, tossa se tapittaa oven edessä sitä kahvaa ja hokee mielessään "sesam aukene". Lenkeillä se mennä viilettä tuhatta ja sataa. Mitä enemmän lumihankea, sen parempi.

Mutta tohon on jo tottunut. Nyt on tullut uusi villitys. Ja olen SATAvarma, että velipoika Zip on tähän (osa)syyllinen. Meidän pojathan oli tossa taannoin muutaman päivän hoidossa äyhöllä meidän työpäivän ajan, koska täällä kotona tehtiin patteriremonttia - eikä noita hurjapäitä tänne voinut yksin jättää. Olis vielä ollut korjaajamiehet entisiä. Anyway, siellä sitten tämä kaksikko Z ja N keksi tehdä yhtä sun toista mukavaa. Muun muassa rikki meni ainakin kyniä ja tulppaanikimppu (sekä kaikkea muuta pientä mukavaa, mitä se Zip pöydältä saattoi ottaa - en edes muista enää). Ja se nyt ainakin on varmaa, että Zip ne tavarat on ottanut, kun tekee sitä ihan ilman velipojan avustustakin. No, tämän päivähoitokokemuksen jälkeen on alkanut meidänkin pikkipoika askartelemaan. Gillen nuoruusvuosista oppineena meidän koirat ei saa yksinollessaan olla muuta kun keittiössä (vähiten tuhottavaa-alue) - sinne sitten jätän täyskumileluja ja yleensä koiransängyn päivän ajaksi. Luullen niiden olevan turvallisia esineitä. Viime viikolla oli uusi koiransänky tyhjennetty. Pumpulia oli taas koko maailma täynnä. Eikä tätä tapahdu muutakun silloin, kun Topilla on aamuvuoro, ja koirat joutuu sen takia olemaan monta tuntia yksin. Tällä viikolla viisastuneena laitoin eri koiriensängyn sinne, sellaisen, josta ei varmasti saa mitään irti. Toisin kävi, reikä tuli. Seuraavana päivänä luulin olevani jo oikeasti viisas, enkä jättänyt sinne yhtään mitään pehmeetä, nukkukoot lattialla sitten. Sitten oli kohteena ollut keittiön tuoli. Ensin se oli pitänyt raahata kiukuspäissään huoneen toiselta laidalta toiselle - ja sen jälkeen syödä istuinpehmusteesta parhaat palast pois. Työkaveri kysyi, että mistä sä sitten tiedät ketä se niistä koirista on ollut? Kyllä sen nyt vaan tietää!!! :D Just kun Gille aikuistui, niin sitten me pöllöpäät otetaan taas uusi pentu. Huoh :)

Lunta ja pakkasta












tiistai 7. helmikuuta 2012

Melkoinen homma

Talvella on niin mahtavan mukavaa kun pääsee lumeen tarpomaan tuonne metsään ja nauttimaan luonnon kauniista maisemista. Tosin, viikonloppuna oli hieman liian kylmää, se -25 on jo vähän liian paljon. Pysyttelisi nyt se pakkanen vaan alle 10 asteen, niin ei jäätyisi haukkujen tassutkaan.

Edellismaanantaina ei pakkasen takia päästy harkkamaankaan, kun oli niin kyyyylmä. Eilen oltiin - ja huomasi taas miten paljon se viikon tauko vaikuttaa minuun ja Gilleen. Oltiin niin kuutamolla taas. Mä unohtelin rataa minkä kerkesin ja Gille ihan vaan normaaliin tapaansa urpoli huvikseen. Ihan hauskaahan se oli, mutta kouluttajalle voi olla piirun verran ärsyttävää, kun tyypit säätää kokoajan omiaan. Ehkä Tanja on tosin jo tottunut siihen :)

Tänään oli hyvä päivä. Sain vihdoin ja viimein aikaiseksi varattua Gillelle lonkkakuvausajan. Siis sellainen tarkistuskäynti vaan. Ja kaikki oli hyvin! Vituttaa suoraan sanottuna se syy, miksi tähän tilanteeseen edes jouduttiin. Kaikki siis alkoi siitä, kun oltiin allergiakontrolli käynnillä Tampereella, eläinystäväsilääkärillä. Siihen käyntiin asti olisin voinut suositella sitä paikkaa lämpimästi. Enää en ole niinkään varma. Siellä siis sitten lääkäri kysyi, että mitä Gillelle kuuluu. Enempää ajattelematta vastasin niinkun asia on. Vähän huonoa, kun sitä pännii lähes kokoajan joku. Ajattelin siis, että kun allergialääkäristä on kyse, niin hänkin ehkä ymmärtää maalaisjärjellä, että Gilleä vituttaa kun kokoajan kutittaa (talvi kun on). Mutta ei. Siitä vaan koira pöydälle ja jalkoja vääntelemään (what?) - enempiä miettimättä lääkäri totesi, että koirallahan on pahanlaatuinen nivelrikko, ja sen takia se on kiukkuinen!! Nyt loppui teidän agilityt. Siis WTF? Siinäpähän romahti tämän sinisilmäisen tytön maailma hetkeksi. Kotimatkasta en muista mitään, kun mietin vaan, että miten tämä nyt voi edes olla mahdollista? Gille on vatsa kolme vuotias! Ajattelin kuitenkin, ettei asiaa nyt voi ihan noin vaan sivuuttaakan, mutten silti halunnut uskoa todeksikaan. Asia kun tuli niin puun takaa, kun olla ja voi. Tanja tutki Gillen ja sanoi, ettei hän siitä mitään vikaa löydä. Varmuudenvuoksi hypyttelin sitä sitten medeillä ja testailin, että tuleeko se aksasta edes kipeeksi. (melkein siis noudatin lääkärin "aksaaminen loppui nyt"-neuvoa) Mitään merkkejä moiseen nivelrikkoon ei löytynyt mistään. Ainut, minkä vuoksi epäilin, että ehkä sitä vaivaa joku, kun se ei suostunut lähtemään harkkoihin vapaaehtoisesti. Kunnes tajusin, että se johtuu siitä fleece-haalarista :D
Tänään sitten Topi lähti retkelle Gillen kanssa ja poika pääsi vihdoin ja viimein lonkkakuville Kankaanpäähän, ihan siis vaan mielenrauhan varmistamiseksi - koska olin jo tässä vaiheessa melkoisen varma, että se perkeleen manselainen oli kusettanut mua pahemman kerran. Ja niin olikin. Lonkissa ei mitään muutoksia, eikä mitään muutakaan vikaa. Ja on kuulemma hyvin epätodennäköistä, että koskaan tulee olemaankaan (jo pelkästään hyvän lihaksiston takia). Nyt onnellisena - mutta raivonvallassa suunnittelen pientä reklamaatiota tampereen suuntaan. Pääasia, että minun ihana pikkukoira on kunnossa ja voidaan jatkaa agikentällä säheltämistä. Menestyksen suhteen ollaan jo heitetty toivo menemään, mutta kunhan nyt hauskaa saadaan pitää - terveenä, se on se pääasia meidän mielestä.

Ja Nagan kanssa oltiin taas Purinalla viime perjantaina! Oi että tuo nelikko on sitten niin mahtava porukka! Siellä taas opittiin uusia kotiläksyjä roppakaupalla, vielä kun olisi mahdollisuuksia toteuttaa ne kaikki! Ehkä me taas seuraavaksi lähdetään Mynämäen halliin vähän reenaamaan lisää. Taas saa Zip-poika tulla meidän messiin, kun sen mamma viettää laatuaikaa Kuuban hiekkarannoilla. Yhtään ei muuten olla katkeria!! EI.
Liisa ja Anja, koska mennään seuraavaksi reenaamaan?