sunnuntai 31. toukokuuta 2009

Uimassa

Oli niin älyttömän hieno ja lämmin päivä - joten olihan sitä pakko uimaan lähteä. Otettiin taas joku sataviis kuvaa, joten tässä otetta niistä. En oikeen osannut päättää mitkä kuvat laittaisi, niin on vähän kaikkia :) Ei oo sit tämäkään blogi pelkästään tylsää höpötystä, vaan on kuviakin.

Pojat poseeraa. Mietin, että olisko tämä ollut hyvä kuva tuohon alkuun!?

En mä uskalla!

No okei... yritetään sitten... ehkä.

Pogo ainakin uskaltaaaaaaaa....

Ja mitä tyhmä edellä - sitä tyhmempi perässä!

Gillellä on huono tapa tuon uimisen kanssa. Pogo yleensä saa sen lelun tai kepin mitä heitetään, ja sitten Gille roikkuukin koko matkan Pogon korvassa tai huulessa...

Puristusravistus.

Mitäs sitten tehtäisiin?

Sukelletaan!

Jes, mä sain sen!

Juostaan!

Gille ja pallo.


Oi.... kesä <3

lauantai 30. toukokuuta 2009

Veeran juhlissa

Tänään oli Veeran ylioppilasjuhlat. Ilmeisesti kovien suostuttelupuheiden jälkeen, meidän hyväkäytöksiset koiratkin saivat luvan tulla mukaan.

Kuvasarjaa päivästä:

TYLSÄÄ! Miks meidän pitää olla tälläsessä aitauksessa?
Soolo ja Pogo päätti kyllä pariin otteeseen, että hitto meitä mitkään aidat pidättele ja hyppäsi toiselle puolelle missä ruoho oli vihreämpää...

Mutta pääsi ne ipanat sitten uimaankin. Jopa kahteen otteeseen. Kova oli taas meno.

Kilpajuoksu...

Gille odottaa kärsivällisesti rannalla että Pogo hakee sille kepin uimalla...
Miksi itse vaivautua kun on joku ketä tekee sen puolesta?

Sitten taas vähän telmittiin Ebeliinin kanssa.

Känkkäränkkäkin kävi kylässä.


tiistai 26. toukokuuta 2009

Treenit - huh.

Harkoissa taas Gille kaa. Topilla on tänään 16 h työpäivä - joten Pogopoika pääsi taas mukaan. Ajattelin ensin, että ei ehkä kannata ottaa Pogoa, kun se vaan häiritsee Gilleä. Mutta on se siihenkin totuttava, Pogo kuitenkin luultavasti on tulevaisuudessa aina mukana (niin, niissä kisoissa siis mihin me ei ikinä Gillen kanssa mennä).
Käveltiin tietty kentälle, niin tuli siinä sit taas lenkkeiltyäkin.

Oli vähän kuuma. Ite otin sen siltä kannalta, että jos vaikka ruskettuisi ennen Veeran juhlia, ettei sit oo ihan kalkkilaivankapteeni - mutta koirilla ei varmaan ollut kovinkaan kivaa.
Kastelin pojat ennen kun lähdettiin, ja vielä paikanpäällä, sen luulis helpottavan hiukan. Menomatka sujuiki ihan hyvin. Huono puoli tossa Gillen turkin ajamisessa on se, että sillä löytyy taas turhaa virtaa. Ja hänen mielestään hän on nyt ihan uusi koira - joten käytöstapoja ei ainakaan voi osata. Yksi näistä on hihnakäyttäytyminen - hinaa ku mikäkin juna taas.

Mutta harkat. Meitä oli siellä taas vaan kolme - joten ehdittiin tekemään vaikka mitä. Ensimmäiset kolme pikkurataa oli kepeillemeno-harjoittelua. Mäkin alan pikkuhiljaa pääsemään jyvälle siitä keppihommasta, ja se meni ihan hyvin meillä. Osalta hypyitä Gille taas alitti riman, se on ärsyttävää. Kepeillä sillä meni taas jossainkohtaa yli ja se alkoi haukkumaan. Tarvis vaan osata siinä vaiheessa lopettaa koko homma hetkeksi, mutta joo... arvatkaapa lopetinko? Viimeisellä radalla harjoiteltiin A:n kontaktia, ja sekin sen osasi ihan hyvin. (jopa sillon kun siellä ei ollutkaan sitä namia odottamassa.) Mutta sitten taas, neljän hypyn sarja josta se alitti kolme. Hieno juttu.
Alkoi varmaan se kuumuus vaikuttamaan, ja se ettei olla tehty noin paljon treeniä aikaisemmin. Mutta hienosti meni harkat ja omista virheistä huolimatta aksaaminen on taas kivaa. Koirasta en voi tällä hetkellä taas sanoa samaa.

Ennen kun harkat alkoi, menin Pogon kanssa hiukan. Mutta en mä sitä jaksanut kauaa. Kuolasi mun vaatteet heti ensimmäisten sekuntien aikana ja huusi vaan. Ja se ei kyllä tajunnut taaskaan mitä A:n lopussa kuuluu tehdä - tai tajusi, heti toisella kerralla. Poika kävi taas hiukan ylikierroksilla. Sitten se meinasi siellä hihnassa ollessaan taas irrottaa päänsä kun kiskoi niin, hyvä ettei taas katkaissut sitäkin pantaa. Ja oon alkanut epäilemään, että mahtaakohan toi laji sittenkään sopia Pogolle, kun se stressaantuu siitä niin paljon. Joka kerta kentällä käymisen jälkeen sillä on maha ihan sekasin, nyttekin olen täällä kaasukammiossa kun jätkä piereskelee minkä kerkiää.

Takaisintulomatka oli yhtä helvettiä. Suoraan sanottuna. Mulla oli uudet lenkkarit, joten jalat oli tulessa koko ajan - ei oikeen istu jalkaan vielä. Pogo oli muka niin väsynyt jo, että sitä sai kiskoa perässään, hiton vanhus ku ei jaksa enää. Sitten sen oli pakko kävellä takana ja risteillä siellä puolelta toiselle. Olin kokoajan solmussa ja hermo meni. Gille oli taas täys uuvatti. Se ei ihan oikeesti tajua enää mistään mitään. Kiskoo hihnassa ihan hulluna. Kaikki mikä menee ohi, on pakko metsästää - oli se sitten kävelijä, toinen koira, pyörä, mopo, auto... hitto vaikka norsu. Häpesin sitä taas kun se hyökkäsi ja rähjäsi vastaantuleville ihan ku joku hullu. Tein taas kaikkeni, mutta ei.... "en mä tajuu, oon idiootti". Ja paras - puhusin Topin kanssa puhelimessa ja kun katsoin taakseni koiria, niin siellä Gille painelee menemään Pogon selässä ihan täysillä. Voi homot.

Juu ja ainiin... aamulenkki. Sekin oli mielenkiintoinen. En sitten ilmeisesti opi virheistäni. Päästin pojat taas siinä samalla pellolla vapaaksi. Muuten ihan hyvä, muttakun päästiin sinne loppuun ja meinasin laittaa koirat kiinni, niin huomasin etttä Gillen panta oli tippunut matkan varrelle. Kiva oli siinä sitten alkaa yksinään haravoimaan sitä peltoa - en voinut oikeen jatkaa matkaakaan. Siinä sitten kun keskityin sen hiton pannan etsimiseen, niin tämä pikkupoika on taas siellä saakelin kuraojassa. Kuului varmaan kaupunkiin asti kun karjuin sille. Oli muuten taas puhdas. Hiukan helpompi kyllä oli pestä - onneksi. Mutta löysin etsimäni ja matka jatkuu. Onneksi sain Gillen kiinni, muuten se olisi nyt hukassa. Se näki jäniksen, ja aivan satavarmana olisi lähtenyt perään ellei olisi ollut kiinni.

Tulipa taas tätä tekstiä... enkä edes huomannut. Ja taatusti jäi taas puolet kertomatta.

maanantai 25. toukokuuta 2009

Kuvia

Olen lisännyt aikaisempiin teksteihin kuvia mätsäreistä ja näyttelyistä. Niitä ei välttämättä muuten huomaa, niin ajattelin ilmoittaa erikseen.

sunnuntai 24. toukokuuta 2009

Turkinlähtöaika.

Nyt se vihdoin tapahtui :) Gillen turkki ajettiin ensimmäisen kerran.

Tässä kuvasarjaa siitä:


Gille ennen... pitkän pitkä ja kuuma turkki.


Sitten tää pakollinen välivaihe. Pelle.


Pelle istuu. Tosi tyylikäs.


Sitten lähti taas hiukan ja piti päästää poika riehumaan kun alko menee hermot.


Valmis!! Ihan eri koira tuli. Tässä onkin nyt sit totuttelemista.

Gille käyttäytyi tosi hienosti siinä prosessin aikana. Hiukan rimpuili siinä korvien ja silmien kohdalla, mutta muuten se poika on kyllä tämän päivän aikana yllättänyt positiivisesti jo pariin otteeseen <3

Tällä hetkellä olohuoneesta kuuluu läähätys ja itku - Pogo on nyt ihan sekasin. Se on nyt vissiin rakastunut Gilleen, käyttäytyy ainakin samalla tavalla kun se käyttäytyy jonkun sellasen nartun seurassa, keneen se on ihastunut. Voi tätä meidän perheen poikarakkautta. Yks poika on vielä jäljellä... muut on jo homppeleita. Pahinta siis odotellessa. :)

Vara serti!!

Noniin, nyt on nekin viralliset näyttelyt sitten ohi.
Voi kun mä olen niin ylpeä meidän pikku-missistä, se oli niin hienosti :)

Itsellä alkoi aamun mittaan maha sattumaan kun jännitti niin paljon. Paikanpäällä en pystynyt oikeen keskittymään mihinkään, lykkäsin Gillenkin Tarulle kun meni hermot sen kanssa - kaikki kivat vesikoiratytöt kiinnosti poikaa liikaa.

Sitten tuli päiväni pelastaja - Raakel. Se lupasi mennä meidän apinan kanssa kehään! Helpotus iski itelle ja pystyin keskittymään Gillen ihailemiseen. Ja hienosti se menikin. Kaikki kehui Gillen liikkeita juostessa, kun se menee niin hienosti. Ja sitten tämä pörinäpuoli. En oo koskaan ite nostanut Gilleä sieltä takapäästä, koska kasseihin ei saa koskea. Gille kuitenkin istahti just siinä käpelöinnissä, niin Raakel joutui nostamaan ja poika pörähti hiukan. Ei se vissiin kyllä haitannut yhtään mitään, kuului asiaan :)



Gille sai vaaleanpunaisen ja punaisen nauhan, eli ERI ja jatkossa oli. Seuraavassa kehässä ei enää päässyt jatkoon, mutta sai kuitenkin varasertin. VOI ETTÄ!! <3

Kaikki kehui Kilun hienoa turkkia, ja sanoi ettei sitä saa ajaa pois. Terhi jo sanoi, että seuraava näyttely hänen kanssaan sitten heinäkuussa. Joo kiitos ei, turkki lähtee tänään!

Tässä vielä jotenkin suomennettuna tuomarin arvostelu (ainakin sinnepäin):
"Ison kokoinen, mutta oikeat mittasuhteet. Hyvä luusto ja rakenne. Kivat silmät ja kuono. Tosi hyvä pigmentti. Oikeanlainen selän linja. Liikehdintää tarvitsee saada voimakkaammaksi. On hieman itsepäinen kehässä. Hyvä turkin laatu ja väri. Hyvin esitelty."

Nyt sitten katsomaan Elsan pentuja - ja sitten on turkinlähtoaika. Sori vaan kaikki :)

Kuvat taitavasta missistä ja handlerista ottanut Ilkka. Kuvia päässyt myös Haapsaarien kotisivuillekin: http://www.bonachon.com/k_nayttelyt.html

perjantai 22. toukokuuta 2009

Vielä muutama päivä...

Eilen käytiin Ukissa seisomassa vesisateessa - misseilemässä. Tällä kertaa en oo kauheen tyytyväinen Gillen käyttäytymiseen... alkaa iskeä paniikki, näyttelyt on kuitenkin jo sunnuntaina.

Nyt poika ei ollut yhtään kiinnostunut misseilemään. Kaikkialla muualla olisi ollut jännempää katsottavaa, joten paikallaan ei voinut pysyä. Kyllä se aina välillä seisoi hyvin, mutta kuvista jälkeenpäin huomasin, että ihan etukenossa kun mun kädessä on se nami. Yritin sitten olla ilman namia... ei onnistunut, sitten keskittyminen vatsa herpaantuikin. Käveleminenkään ei oikein onnannut, kun piti juosta tonne ja tonne ja hyppiä ja... huoh.

Saatiin sininen nauha, mutta siellä kehässä päästiin sitten kolmoseksi. Ainut palkinto tähän mennessä, silti en oo tyytyväinen, mutta tällä mennään. Katotaan nyt millasen tuomion se tuomarisetä siellä sitten antaa... Nyt tuolla mätsäreissä kuulin kun jotkut pikku-ipanat "keskusteli" siellä kehän ulkopuolella sinisten ollessa kehässä, että kuka voittaa. "No ei ainakaan toi eka" huusi yksi kakara. Tarkoitti sillä meitä :) Kiitos vaan kannustuksesta :D
Näyttelytouhu on ihan mälsää!

Illemmalla oli Pogon harkat. Siellä Terhi pisti parastaan, pisti pojat juoksemaan oikeen kunnolla :) Ei ookaan Pogo ja Topi vielä varmaan saanutkaan sellaista treeniä, Terhillä oli jotkut pakottamis-keino-treenit menossa "jos et nyt tee sitä kuvioo oikein, niin mä hakkaan sut tällä rimalla..." Voi voi voi :D
Sitten Topi meni vielä raketti-Zikin kanssa, eikä meinannut millään pysyä sen ötökän menossa mukana :) Terhi koitti myös meidän Gilleä ja meinasi jo varastaa koko pojan multa, oli kuulemma sen verran hauskaa :) Katoin itse sitä keppien suorittamista kateellisena... Huomasin sen todeksi, mitä oon jo epäillytkin. Gille osaa kyllä mennä kepit, jos mä pysyisin poissa sieltä häsläämästä, mähän pilaan sen koko homman kun en ite osaa ohjata keppejä! :/

Sitten tänään aamulenkillä meidän mukavan yövieraan Veeran kanssa, pojat ihan läkähtyneitä jo alkumatkasta. Pakko taas päästää Pyytjärveen, tällä kertaa valitettavasti ihan vapaaehtoisesti. Gille meni vaan makaamaan kallion päälle, maha vedessä, ei enempää onneksi mennyt sinne uimaan. Pogo kävi yhden kierroksen ja sitten taas jatkettiin matkaa, nyt jaksoi paremmin lenkkeilläkin. Takaisintullessä mentiin pellon poikki, koirat vapaana. Gille juoksee ihan täysillä TAAS jonnekin kuraojaan. KAKSI kertaa! Siis hyi hitto. Siellä oli varmaan sitten ihan kaikkea, mitä jossain pellon ojassa voi olla. YÄK. Se siis haisi niin pahalle, ja pesin sitä idioottia varmaan 20 minsaa, eikä tullut edes puhtaaksi. Hitsin hyvä ajoitus pojalla. Onkohan sillä joku sellainen taktiikka, että jos se haisee tarpeeksi pahalle, niin tuomari ei tuu sitten niin lähelle!?

Nyt alan jo laskemaan tunteja siihen, että koska ton pojan turkki lähtee... Vielä joku 50 tuntii :D

keskiviikko 20. toukokuuta 2009

Kilun harkat

Eilen jälleen kerran harkoissa. Pakko kirjoittaa nyt raporttia, kun muuten tullaan taas huomauttelemaan :)

Elikkä tällä kertaa kouluttajana oli Heidi. Sain vähän erilaista palautetta kuin ennen. Gille kun komentaa mua tällä hetkellä aina agissa, haukkuu siinä vieressä niinku Pogo. Niin sille asialle pitäisi vissiin tehdä jotain, käskeä lopettamaan ja näyttää kuka on pomo. Sen apinan kanssa se on vaan himpun verran hankalampaa, siis ainakin nyt kun se on tollanen tollo. Sit kun koitin sanoo sille vihaisesti hiljaa, niin tyyppi vaan ottaa sen leikkinä... nice :)

Sain myös taas huomautusta mun käsien huitomisesta... öh, oon joskus ennenkin kuullut kai tämän ;) Ei niihin vaan pysty keskittymään, kun on niin paljon kaikkee muuta. Taru sanoi, että kyllä se siitä sitten vielä, kun oppii ne muut hommat tekemään automaattisesti.
Sitten pitäisi harjoitella takaaleikkaamista. Muistaakseni Terhi joskus sanoi, että se on hankalaa näiden vesipäiden kanssa, ja niin se näyttää olevan. En saanu Gilleä menemään putkeen sitten millään, kun piti takaaleikata...

Meni siis aika pitkältikin penkin alle meidän harkat tällä erää. Gille ei jaksanut taas keskittyä yhtään, se vaan sähelsi. Ei edes katsonut minne mä ohjaan kun höyrysi vaan omiaan. Kontaktin se otti kunnolla, sitten kun vihdoin sain sen siihen puomille - ei se meinannut sinnekään mennä! (vaikka tähän mennessä ollut yksi lemppariesteistä.) Roikkui vaan kädessä kiinni ja yritti purra. Sen verran tajusin nyt ainakin, että irtoomista ja takaaleikkaamista pitäis Kilun kanssa harjoitella... sit kun vielä riittäis se mielenkiinto itellä. Puuh. Päätin taas, että aksaaminen onkin ihan tyhmää :D:D Hieman jotain mielialanvaihteluja kenties?

Sitten kivempiin asioihin. Gille pääsi ekan kerran uimaan mereen! Pogo oli ihan onneissaan, oikeessa elementissä. Gille oli vähän pihalla. Se taas juoksi hetken matkaa Pogon perässä (niinku se teki tuolla pyytjärvessäkin, kun Pogo pääsi vahingossa sinne kerran uimaan) ja sitten stoppasi siihen. Kaksi kertaa se joutui oikeen uimaan, kun tulikin äkkisyvää. Ekalla kerralla uppos kokonaan ja sit iski varmaan joku paniikki, näytti jo siltä ettei se osaa uida lainkaan. Hienosti se sieltä pääsi takaisin ja ei kun uudestaan... Aika varoivainen se sen uimisen kanssa kyllä on. Samanlainen puupää kun Ebba. Jos on joku kiva, likainen, ällöttävä ja kielletty oja, niin sinne kyllä mennään ihan täysillä ja monta kertaa... mutta sitten kun pitäisi alkaa uimaan, niin meneekin pupu pöksyyn. Saa nähdä miten tämän vesiäisen kanssa käy, oppiiko se tavoille. Tähänkin mennessä apinoinut kaikki asiat Pogolta, niin miksei sitten tämänkin!? Vaikka kivempaahan se on pistää toinen hommiin ja uimalla hakemaan sen kepin, ja itse odottaa sit siinä rannassa ja nappaa sen sit siitä... Why not.

sunnuntai 17. toukokuuta 2009

Missikisoja leikkimässä

Tänään käytiin Laitilan mätsäreissä Gillen, Tarun ja Ebban kanssa.

Gille käyttäytyi ihan nätisti kehässä. Ensimmäisessä kehässä nappastiin taas punainen nauha. Siellä se oli hienosti kun tuomari kopeloi sitä ja käveleminenkin onnistui mallikkaasti. Yritin ite vaan kokoajan pitää Gilleä oikealla puolella, Pogon kuuluu kert seurata siellä vasemmalla :) Hyvä jos olis pää mukana siellä kehässä, eikä jännittäisi... tällä kertaa jännitin kyllä paljon vähemmän kun Raumalla. Olen aika yllättynyt Gillen hienosta käytöksestä.... ja nyt kun sanoin noin, niin se vetää jonkun kauheen shown siellä oikeissa näyttelyissä... tottakai.


Siinä kehien välissä Haapsaarien Numa tuli ja sekoitti Gillen pään. Se rakastui siihen ihan täysin eikä tajunnut mistään mitään enää sen jälkeen. Numa lähti omaan kehäänsä ja Gillen vuoro koitti mennä punaisten kehään. Tiettyhän tuurilla ne oli sitten samaan aikaan viereisissä kehissä... Ja Gille ei voinut tehdä muutakun vilkuilla sinne väärään suuntaan ja rimpuilla. Meinas ehkä hermo mennä. Yritin saada sitä ipanaa pysymään paikallaan ja kun sen tietty piti esittää että sattui niin kamalan paljon ja vingahti, niin kasvattaja Ilkka sanoi, että meidän peli oli siinä :D Onneksi oli vaan mätsärit. Nyt pitäisi saada itseään otettua niskasta kiinni ja alkaa harjoittelemaan todenteolla sitä paikallaan seisomista.... onhan tässä vielä jopa viikko aikaa.

Lauantaina oltiin taas töissä Rauman kisoissa. Topin piti olla töissä niin Pogo ei päässyt lainkaan kisaamaan :/. Itselläni vierähti töissä ollessani 9 tuntia kisapaikalla - se oli jo ihan tarpeeksi minulle ja koirille, vaikka tosi moni ahkerampi oli siellä paaljon kauemmin. Mutta kyllä minäkin ahkerasti sen koko ajan töitä tein. Pogo ja Gille oli tietty mukana, en vaan raaski jättää niitä yksinään kotiin. Siellä ne taas keksi vaikka mitä jekkuja. Gille päätti juosta yhteen maailman likaisimpaan ojaan... sinne se molskahti oikein kunnolla, ja vielä kaksi kertaa - Ebban kanssa tietysti. Pojat oli mun kanssa toimistossa koko ajan ja piti siellä omaa ohjelmanumeroa, vinkui ja itki niin hitsin paljon - tylsää. Parasta päivässä oli kuitenkin poikien mielestä Johanna. Oi kun se oli ihana. Johannan koiralla Murulla on juoksut, joten pistän sen piikkiin tämän rakastumisen nyt... sori vaan :D Ei niitä poikia meinannut pois saada kun ne intoutui siinä niin paljon, molemmat kiehnää ja örisee ympärillä minkä kerkeää... se olisi pitänyt saada videolle.

Kuvien
© Ilkka Haapsaari. Thanks :)

tiistai 12. toukokuuta 2009

Pöllöpäät

Tässä nyt ensin sieltä reissulta ne kaksi lupaamaani videota.

Ensimmäisessä Pogo ja Gille riehuu laivan hytissä. Kyseessä on tulomatka kotiinpäin, ja poikien pitäisi muka olla väsyneitä... no melkein joo näyttää siltä.
Tässä siis hieman erilaista riehumista laivalla, kuin mitä siellä yleensä näkee:



Toisessa videossa on meidän matkan makkaransyöjä. Annistä pitääkin kertoa se makkara-tarina, mun mielestä se on vaan niin hupaisa.
Tyttö istui pöydän vieressä ja söi tyytyväisenä makkaraansa, yhtäkkiä se alkaa huutamaan kuin syötävä ja kun kysyttiin Annilta, että mikä on!? "Nakki meni hukkaan!!" Siis miettikää nyt omalle kohdalle! Nakki oli varmaan mennyt koirien suihin, mutta onneksi Anni sai toisen makkaran - päivä pelastettu! <3

Tässä videossa Anni riehuu laivalla. Tämä taitaa olla tytön lempilaulu, sen verran se sitä matkan aikana hoilotti... "mä oon pöllöpää, mä oon pöllöpää..."



Sitten olisi raporttia tämänpäiväisistä harkoista.... PUUH sanon minä.
Oli sielläkin jotain pöllöpäitä.... Pogo ja Gille on vissiin niiden nimet - mä en ainakaan niitä tunne.

Okei, eli lähdin molempien poikien kanssa reippailemaan. Ajattelin, että siinä tulee sitten samalla lenkitettyä koirat kun kävelee kentälle, ja omassa mielessä kummittelee yhä edelleen se laivan jälkiruokabuffetti. Jos olisin mennyt kentälle autolla, niin olisi varmaan jäänyt lenkkeily väliin. Tähän asti vielä ihan hyvä idea siis.

Päästiin tosi hienosti kentälle asti, koirat osaa jo sen verran hyvin kävellä hihnassa, on sitä aika paljon jo harjoiteltu. (tämäkin on kyllä sattumanvaraista, joka päivä sekään ei onnistu silti.) Sitten päästin Gillen hetkeksi aikaa leikkimään vesikoirakaveri Murun kanssa, ja molemmat pojat kiinni. Eikä ne sitten ollutkaan koko aikana hetkeäkään hiljaa. Jos sai Gillen hiljaiseksi, Pogo alkoi haukkumaan. Ainut asia, mikä sai pojat hämmentymään, oli Muru. Johanna epäili, että sillä on alkamassa juoksut kun nämä epelit niin kiinnostuneita oli. No, olipahan hetken hiljaa!! Olin jälleen kerran hyvin ylepeä karvalapsistani - not.

Sitten ihan agilityäkin. Ensin oli rata, jossa oli ensin hyppy josta mentiin puomille. Juuri kun olen mennyt kehumaan Gillen taitavaa kontaktinottoa... eihän se sitä nyt sitten ottanut. Varmaan vaikutti se Pogon läsnäolo, kun se kävi niin kuumana kanssa. Sain mä sen siihen sitten jotenkin pysäytettyä joten voitiin jatkaa. Edessä oli sellainen hyppysarja. Siinä oli niinku kolme (tai tavallaan neljä kun yksi hyppy mentiin kahdesti) hyppyä melkeen ympyrässä, joten itse piti vain lähes seisoa paikallaan ja ohjata koiraa. Helpompi olisi selittää, jos saisi piirrettä radan. No, anyway. Toisella hypyllä tein kaikki ohjaukset ihan oikein, mutta silti Gille alitti riman jokaisella kerralla. Vaikka rima oli minikorkeudella, se limbosi sieltä alta. Ei tajuttu Kaijan kanssa yhtään, että miksi se tekee niin... varmaan joku sellanen kulma sitten siinä, ettei se nähnyt koko rimaa. Sain mä sen siitä sitten hyppäämään niin, että juoksin eteen ja vingutin palloa - sitten hyppäs. Muuten rata meni hyvin, jos edelleen osaisi itse ne kepit... hyppyjen jälkeen kun oli putki ja kepit vielä.

Toisella radalla oli pelkkiä hyppyjä ja putki. Tällä kertaa meillä meni tosi hienosti, osasin jopa valssatakin omasta mielestä ihan ookoo. Siinä vaiheessa oli vaan pää jo niin sekasin poikien riehumisen takia, että ohjaukset oli muuten vähän hukassa. Tyytyväinen olen silti tähän aksa-osuuteen, vaikken ehkä muuten koko reissuun.

Tosiaan Pogo kävi sitten ylikierroksilla. Se riehui siellä toimiston takana kun mikäkin vesikauhuinen. Huusi ja repi hihnaansa. Topi kyllä tiesi sen, se sanoi, että kannattaako sitä ottaa edes mukaan ku se kaataa koko talon. En uskonut ja otin silti. Yhdessä vaiheessa menin rauhoittamaan sitä ja se luuli vissiin, että päästin sen irti. Poika ampaisi juoksuun ja NAPS, kaulapanta rikki. Sekin vielä!
Olin sitten kentällä kahden idiootin ja huonosti käyttäytyvän koiran kanssa, yhdellä kaulapannalla. Ihan jees. Onneks mulla oli matkan takia kuristuspannat mukana, niin sain Pogon sentään jonnekin kiinni. Sitten piti vain pitää Pogoa kädessä ja Gillen mennessä radalle kaulapanta Pogolle ja Gille mukaan. Ei se kyllä ihan noin helposti käytännössä käynyt. En mä voinut Pokeria seinään laittaa niin, että sillä olisi ollut kuristuspanta - jokainen varmaan tietää miten siinä olisi käynyt. Selvisin sentään sählingistä - vaikken ihan kunnialla. Gille ehti jo pannanvaihdossa karata ja mennä haukkumaan yhdelle koiranpennulle. Vaikka Gillellä onkin lempeä ulkomuoto, niin pentu huusi kuin tapettava sika kun se pelästyi sitä haukkuvaa idioottia siinä. Tiedän tasan tarkkaan, että Gille ei mitään sellaisessa tilanteessa tekisi, mutta pakko kai siinä on isottelemaan mennä.

Niin ja menin mä ne samat radat Pogonkin kanssa. Mun oli pakko, muuten se olisi höyrynyt niin paljon kotimatkalla. En mä ehtinyt mennä kun molemmat kerran ja lähteä pois uuden ryhmän alta. Mutta voi... Pogon kanssa oli kiva mennä! Se teki kaikki esteet niin hienosti - otti puomin kontaktinkin vaikka kuinka hyvin. En vaan millään meinannut pysyä perässä kun se juoksi ku hevonen - ihan ei oo ite tottunut niin nopeeseen menoon vielä. Jälkimmäisellä radalla tein tosi paljon ohjausvirheitä kun en tajunnut että Pogon voisi heittää vähän kauempaakin, että kerkee ite menee paremmin seuraavalla esteelle. Kuitenkin kotimatkalla päähäni pälkähti ajatus, että miksi en ite mene Rauman kisoissa Pogon kanssa - Topi kun on töissä. Se oli vaan niin paljon kivempaa mennä Pokerin kanssa, kun se osaa paremmin ku minä. Mutta siis eihän siitä käytännössä mitään tulisi - ensinnäkin saisin jo alussa sydänkohtauksen jännittämisestä ja sitten tekisin niin monta ohjausvirhettä, että se olisi jo vaarallista :) Joku möllirata vois mennäkin, missä juostaan vaan suoraan, eikä tarvi tehdä mitään temppuja. Mutta siis en voi käsittää mistä moiset ajatukset tulee, ehkä sain auringonpistoksen.

Sitten pääsinkin lähtemään pois. Onneksi Liisa sitten neuvoi meille reitin takaisin metsän kautta, ei tarvinnut alkaa kiertää pidempää reittiä - kiitos siitä.

On se vaan niin hienoa kun omistaa kaksi pöllöpäätä - ja varsinkin, kun ne on niin hemmetin hyvin hallinnassa. Miten ne onkaan aina niin kivoja kotona, mutta sitten kun astuu ovesta ulos niin jo iso pyörä heittää ja kovaa.

Nyt ulkona odottaisi puutarhahommat, mutta luulempa että tämän koettelemuksen jälkeen saan mennä ihan vaan sohvalle kattomaan telkkaria. Liikaa äksöniä yhdelle päivälle.

maanantai 11. toukokuuta 2009

Ahvenanmaa

Viikonloppu vierähti mukavassa seurassa Ahvenanmaalla. Olisi niin paljon kirjoitettavaa siitä reissusta, mutta nyt pää lyö vain niin tyhjää...

Meidän koiraporukkaa.
MopoHeppu, Solero, Pokeri, Kilu, Zikiliini, Pappa, Hemppa sekä AaBee :)

Perjantaina oli aamulla aikainen herätys ja nokka kohti Turkua. Siellä sai sitten meidänkin pojat kokea millaista on matkustaa laivalla. Ei ne vissiin oikeen tykännyt. Siellä raukkaparat joutui Soolon takia olemaan hytissä häkissä sinä aikana kun me ihmiset syötiin ja shoppailtiin. Soolo olis voinut tälläkin reissulla vähän jelppiä ja aukoa ovia, että olis päässyt sitten vesikoirapoppoo seikkailemaan laivalle. :) Ehkä ensi kerralla sitten. Toisaalta, jos Gille ei olis ollut häkissä, niin se olisi voinut vaikka vahingossa syödä sen koko hytin.

Päästiin Maarinahaminaan ja lähdettiin siitä kauppaan ostamaan ruokaa mökille. Siellä jotkut vähän innostui, ja taisi kärryllinen sapuskaa tulla mukaan. No, ainakin BANAANEJA!! :D On se porukan pienin Anni kyllä kova poika syömään. :)

Lauantaina oli Pogolla ja Topilla luvassa kolme starttia. Ne olisi voinut mennä paremminkin, mutta ilma vaikutti mielialaan ja ihan kaikkeen negatiivisesti. Vettä satoi NIIN paljon. Agikenttä lainehti vettä ja kontaktiesteet oli liukkaita, niin eihän siellä voinut kunnollista rataa suorittaa. Me neljä jaksettiin olla kisapaikalla ykkösluokan ajan, ja satoi siis kaatamalla koko sen ajan. Sitten lähdettiin mökille kuivattelemaan, Minä, Topi, Pogo, Gille, Anni ja Beea. Hetken aikaa kun oltiin ehditty mökissä olemaan, alkoi paistamaan aurinko! Tottakai. Lähdettiin sitten takaisin vielä katsomaan muiden menoa, märkää siellä silti vielä oli.

Sunnuntaina oli jo parempi ilma, aurinko paistoi mukavasti siihen asti että päästiin laivalle. Pogolla oli vielä yksi kisa jäljellä. Koko viikonlopun saldo oli ihan hyvä. Vaikka sieltä ei sitä vitosta tai nollaa tullutkaan, niin pääasia oli, että ne pääsi palkintopalleille ja minä sain lahjakortit :D Kymppivirheillä sadepäivänä pojat pääsi ekaa kertaa ykköspaikalle. Jee. Toisella kympillä oli kakkosia. Yhdeltä radalta tuli 25 virhettä ja yhdeltä hylly. Oli se taas aikamoista menoa välillä, mutta näytti se hyvältäkin. Itseä harmitti se vesisade ja ne kontaktiesteet, Pogo tippui puomilta kaksi kertaa liukkauden takia :/


Pogo kakkosena, mutta olisi halunnut olla ykkönen. Omassa kamerassa ei sitä kuvaa ole, niin tämä saakoon kelvata. Pogon mielestä tämä oli ihan turha juttu, ykkönen sen olla pitää. Sillä nousi tämä menestys päähän heti ekalla kerralla.

Kentällä otettu kuva RKS jengistä + Heppu :) Kaikki pääsi palkinnoille! Hyvä Rauma.

Takaisintulomatkalla pojat ja Soolo pääsi seikkailemaan laivalle. Käytiin ensin meidän poikien, Zikin ja shelttipoikien kanssa ulkokannella hiekkalaatikossa. Yhtäkkiä siellä ollessa huomattiin, että se maa olikin juuri maalattu. Hups, ne on nyt sit meidän kengänjäljet kun siellä on.
Sitten mentiin Soolon seuraksi ihmisiä viihdyttämään. Humalaisia ihmisiä kiinnosti meidän koirat, selvinpäin olijat tajusi katsoa kauempaa. Ihmiset on sitten idiootteja kun tulee vieraan koiran naaman eteen lässyttämään ja haisemaan pahalle! Olin kyllä ihan yllättynyt miten hyvin meidän koirat osasi käyttäytyä siellä ihmisvilinässä.

Matka oli tosi hauska. Terhi ja Ansku taisi vain puhella omiaan, kun sanoi että pitää henkisesti varautua. Väsynyt olo oli kyllä jokaisella, Pogo on nukkunut vaan koko päivän tänään (tai no, nyt se kyllä riehuu jo Gillen kanssa tuolla.) Hauskaa oli hyvässä seurassa. Harmittaa vaan se tyhmä ilma sillon lauantaina. Laivan jälkiruokabuffetti oli tietty kanssa yksi kohokohdista, voitti se ainakin lasinsirutortillat :D Kyllä sitä pitää vielä uudemman kerran lähteä reissuun mukaan, jos meidän vielä huolitaan.

Kotona Pogo poseeraa palkintojen kanssa :) Hyvin vaatimaton ilme hänellä.

Olisi varmasti ollut vaikka mitä juttua vielä, ehkä kirjoitan lisää huomenna. Luvassa olisi ainakin kaksi videoo, jossa esiintyy muutama pöllöpää. (nyt pitää lähteä lenkille kuluttamaan sitä suklaamoussea ja paahtovanukasta).

Kiitos reissusta kaikille!!

torstai 7. toukokuuta 2009

Vesikoirat on jees.

Sain jo palautetta kun en ollut kirjoittanut raporttia Gillen harkoista, joten tässä se sitten Taru tulee :)

Elikkä miellä oli ensimmäiset rataharjoitteluryhmän harkat tiistaina. Siellä oli vaan neljä koiraa, joka oli mun mielestä tosi hyvä juttu. Gille sai kaverikseen Johannan Murun ja nämä vesipäät tulikin heti juttuun taas. Talvella niistä tuli kavereita penturyhmässä, mutta nyt ne ei oo nähnyt toisiaan pitkään aikaan, eipä näyttänyt haittaavan.

Ensimmäisissä harkoissa oli tarkoitus mennä kunnollinen rata, jotta Kaija näkee minkä tasoisia me ollaan. Gille oli aika hyvä siinä ekalla radalla - minä en! Sain kuulla, että Gille kyllä menis ne esteet jos minä vaan muistaisin käskyttää. Unohdin kokoajan sanoa sille minne mennään, näytin vaan. Unohdin myös sen radan noin kuusi kertaa siellä ollessani. Miten se voikaan olla niin vaikeeta!? (no en mä tutustunut siihen ku kerran!) Päätin jälleen kerran, että mä en halua kisata koskaan :D

Gillen kanssa mentiin ekaa kertaa A ja rengas. Aalla sen jarrut ei toiminut kontaktilla, joten sitä pitää alkaa työstää paljon. Renkaan se hyppäs ekalla yrittämällä, kunhan oli se nami siellä toisella puolella. Keinun ja puomin kontaktit se otti tosi hienosti, se kun on sellanen herkkuperse.

Toinen lyhyempi rata meni ihan sähläykseksi. Juoksin ite enemmän ja Gille oli saanut riehua siellä odottaessaan niin kauan, että se kiehui ja kävi minuun kiinni kokoajan. Kyllä se ne esteet suoritti, mutta riehumiseksi se meni täysin.
- Jos Pogo puree Topia sillon kun se on paikallaan ja ei tee mitään, niin Gille puree mua sillon kun mä juosen. Mahtavaa!

Mutta sitten, muuten harkoissa sai kyllä olla taas niin ylpeä vesikoirista. Gille ja Muru näytti taas miten viisaita ne on! Ainut koira ketä huusi sidottuna ollessaan ja jonkun muun aksatessa = Gille. Ainut koira ketä ei hyökännyt agikentälle hihnasta päästyään, vaan toisen koiran luokse = Gille. Ainoot koirat ketkä ei antanut ottaa itseään kiinni = Muru ja Gille. Muru oli kyllä tässä pahempi, Johannalla meinasi iskeä epätoivo. Kyllä sillä ainakin puolisen tuntia siinä meni.
Ne vesiäiset veti meitä siis taas ihan kuusnolla siellä! Kaikkee fiksuu ne keksii.

Tänään Pogolla harkat, mitähän jännää se poika keksiikään!?

maanantai 4. toukokuuta 2009

Puuhailua

Lauantaina Pogolta lähti turkki. Sitä onkin jo odotettu, ja huomattavasti puolet sammaleesta on jäänyt nyt tuonne pihan puolelle. Päätin lauantai aamulla, että nyt lähtee myös Gille turkki, meni niin hermot sen kanssa.


Pogo ennen...


Pogo jälkeen... rastarotta!!


Olin lenkillä ja edellisen päivän tuparit oli vissiin vaikuttaneet myös koirien kuntoon, kun ne vaan laahusti mun perässä. Pysähdyin pyytjärven kohdalla ja ajattelin että ne saisi juoda vaikka siinä, jos oli liian kuuma. (vesi ei ehkä ole kaikista parasta juomiseen, mutta ei se niitä ole ennenkään haitannut). Pogo päätti kuitenkin ennemmin mennä uimaan. Se oli hihnassa kiinni ja hyvä etten joutunut itse uimaan kanssa, sinne se vaan molskahti. Gille perässä tietty. Gille ei vaan uskaltanut mennä ihan uimaan uimaan. Se vaan juoksi Pogon perässä niin pitkälle että tuli äkkisyvää ja kun ei enää ollutkaan maa etutassunjen alla, iski paniikki. Niiden turkki oli sitten mainiossa kunnossa, varsinkin kun veti rallia sen uimisen jälkeen siinä pururadalla ja metsässä. Kotiin päästyä odotti suihku. Enkä saanut Gilleä enää millään puhtaaksi, siinä oli se kaikki lika jossain turkin uumenissa, eikä auttanut edes shampoo. Ei siis vaan jaksa enää sitä turkkia!!

Toisin kuitenkin kävi ja Pogolta ajettiin vaan turkki. Kai se pitää nyt YRITTÄÄ kärvistellä vielä sinne näyttelyyn asti. Saa vaan nähdä mitä ensi viikonlopun ahvenanmaan reissusta tulee ton turkin kanssa. Toivottavasti siellä ei oo niin kuuma, että poika saa jonkun lämpöhalvauksen. Ja sitten kun siellä on niitä punkkeja... eihän niitä löydä mitenkään. Hyvä puoli kuitenkin on, että turkki on niin takussa, ettei punkit edes pääse sinne.

Sunnuntaina oli sitten se koiratapahtumapäivä :) Extempore päätettiin mennä koirakulkueeseen mukaan. Gille näytti taas miten käyttäydytään. Se alkoi kesken matkan huutamaan täysillä takajaloillaan seisten ... tiedä sitten mikä maailmanvalloituskohtaus taisi tulla. Ehkä se vaan halusi, että ihmisten huomio kiinnittyisi häneen. Sen jälkeen oli rotuesittely. Kehässä oli espanjanvesikoirien kohdalla Soolo, Ebba, Ziki, Pellervo ja meidän pojat. Gille näytti sielläkin millainen on täys-sekopää-perro. Siellä se riehu kun viimistä päivää.

Sitten alkoi minun hermoilu. Pitäisi mennä mätsäreihin tämän meidän ihanaisen koirulin kanssa. Kasvattaja Ilkka kyllä kehui Gillen turkin ihan täysin, ensimmäinen reaktio oli: VAU!! Pogosta ei voinut sanoa samaa, jostain ihmeen syystä se ei pidä pojat tavaramerkistä, rastatukasta. :) Ilmeisesti yritti taas kääntää meidän pään "todella mahtava ja hieno koira muuten mutta tämä... huokaus". Mutta Pogo ei nyt yksinkertaisesti olisi Pogo ilman sitä tukkaa!!!

Odotettiin siellä mätsärikehän laidalla varmaan 1,5 tuntia, tosi
pitkältä ajalta se ainakin tuntui. Oma numero oli 37 ja kun kehään huudettiin 35 ja 36 alkoi paniikki. Sydän hakkasi ainakin miljoonaa. Ei siis juuri yhtään mitään ramppikuumetta... melkeen voin varmaan alkaa joskus kilpailemaan Gillen kanssa agia. Unohtaisin radasta ensimmäisen hypyn jälkeen kaikki.

Hyvin siellä kehässä silti meni. Gille oli jo kyllä ihan väsynyt.
Hienosti se osasi seisoa ja käveleminen oli tosi loistavaa, ei hyppinyt lainkaan. Sitten kun se tuomari tuli kopeloimaan, niin takapää laski kun sinne koski, mutta muuten tosi mallikas. Hampaat antoi katsoa tosi hyvin. Ja mikä parasta, se ei pörissyt yhtään!! Saatiinkin sitten punainen nauha. Vastassa oli lagotto, joten tulipahan todistettua, että perrot on parempia kun lagotot :D Punaisten kehässä ei enää päästy jatkoon, mutta hyvin meillä silti meni :)

Pogolla oli samaan aikaan edessä epikset. En ehtinyt keskittymään kauheesti Pogon ja Topin suoritukseen, koska oman koitoksen jälkeen painelin epiksiin töihin. Ensimmäinen rata meni kuitenkin hyvin, eikä tippunut kuin yksi rima!! Toisella radalla oli menoa, sähellystä ja meininkiä. Pogokin oli varmaan väsynyt päivän aikana jo sen verran, ettei jaksanut enää keskittyä mihinkään ja Topia vaivasi nälkä – pistetään siis se sähläys sen piikkiin.

Nyt sitten jännittämään viikonloppua ja ahvenanmaan reissua. Terhi kovasti kyselee, että joko ollaan henkisesti valmistuttu, mutta se taitaa olla mahdotonta. Eihän siitä porukasta tiedä, että mihin joutuu ja mitä tapahtuu. :) Pogolla on siellä neljä starttia. Topilla on tavoitteena saada edes vitonen, mä toivoisin ekaa nollaa. Saa nähdä...

Tässä kaikki lapset. Nanne, Soolo, Pogo, Gille ja Ebba.

Sisarukset on taas samannäköisiä. Pitäähän Pogolla olla tukka, muuten niitä ei erota :D
Se olisi vaan hyvin miesmäinen Soolo :P