sunnuntai 22. heinäkuuta 2012

Mökkeilyä ja jännittämistä

Voi hitsi sentään tämä viikonloppu on ollut jännä! Kokoajan pitänyt olla koneella tai kännykkä kourassa seuraamassa MM-karsintojen menoa. Lauantain ratojen jälkeen ja Soolon sunnuntaille pääsyn takia mieli teki lähteä tänään seuraamaan kisoja paikanpäälle. Kuitenkaan paikallaan istuminen ei ole se mun lempparijuttu just nyt, niin päätettiin jättää reissu välistä. Mutta mieli teki kovasti! Heti aamulla kun heräsin niin piti laittaa kone päälle ja alkaa seuraamaan livenä tapahtumia. Jännitti niin hemmetisti! Hienoja ratoja teki meidän Raumalaiset plus Ansku :) Tosi ylpeä voi olla niistä. Varsinkin blondeista A ja T :)  Ja sitten tietenkin niiden muutaman taitavan maksiohjaajan menoa oli melko huikea katsella. Ja onhan se jo kohtalaisen hieno homma, että medi joukkueeseen pääsi sentään kaksi vesikoiraa! Perrot ne vaan rulettaa.

En ole koskaan ollut yhtään kiinnostunut mistään penkkiurheilusta, eikä ole kiinnostanut katsella mitään jalkapalloa telkkarista, mutta nyt, ihan intsinä :) Jos olisi ollut sateinen viikonloppu, niin mä olisin varmaan maannut vaan sohvalla katsomassa näitä kisoja. Nyt kuitenkin ainutlaatuinen tilaisuus päästä merelle voitti vielä toistaiseksi sisällä olemisen... Vielä on siis joku järki päässä? Vai? :D

Olen epätoivoisesti yrittänyt vihjailla kaikille tutuille kenellä on paatti, että me haluttais merelle, mutta kukaan ei meitä vissiin seurakseen halua. Nyt sain siskon kanssa aikataulut mätsäämään ja mentiin niiden mökille. Tehtiinkin epänormaali ratkaisu, ja otettiin matkaan mukaan vain pikkumies. Gillellä on tassussa joku haava ja se on liian kovaääninen kun on vettä lähistöllä. Pogo kohnottaa liian paljon ja sen perään olis pitänyt olla kokoajan katsomassa, kun se olis ollut sukeltamassa kaikki kivet rannasta tai jotain muuta järkevää. Koville se otti, mutta isot pojat jäi kotiin :) Toisaalta onneksi, koska Janne oli just aamulla nähnyt kyyn siinä niiden pihalla. Olisin ollut ihan hysteerinen kuitenkin.

Naga pääsi nyt ekaa kertaa paatin kyytiin ja oli IHAN paniikissa. Aluksi tärisi ja yritti hypätä pois. Kyllä se siitä sitten rauhoittui, muttei siitä sellasta laivakoiraa tulisi, mitä Pogo ja Gille on. Mökillä Nakkeli juoksi tuulispäänä ja ihan intoa piukassa yksinään pisin tonttia. Ja pääsi se meidän kanssa yhdessä uimaankin. Se on vaan niin mahtavan suloinen ja ihana pieni olento!

Ekaa kertaa saaressa!

Ilma oli mitä mahtavin, vasta poislähtiessä alkoi tuuli puhaltamaan oikeen kunnolla.

Aluksi tämä vesikoira ei tajunnut mennä uimaan lainkaan. Kyllä noi kaksi muuta olis ollut samantien vedessä kun veneestä olis pois päästetty. Aikansa juostuaan Naga vasta hokasi, että hemmetti, täällä on vettäkin! :)

Siellä se hassu saukko sitten metsästi kaisloja :) 



Oli muuten erittäin helppoa olla reissussa yhden koiran kanssa. Elämä olis ehkä vähän liiankin helppoa, jos niitä olis vaan yksi!?

Meidän pikkuiselle tuli kauhea vilu uimisen jälkeen. Saunaankaan ei voinut tulla, kun se oli niin hurjan pelottava paikka. Kaveri vaan istui mökin terassilla yksinään ja odotti että saunojat tulee pois.


maanantai 16. heinäkuuta 2012

Kesäkuvia

... ja sitä kesää odotellaan yhä! Sataa sataa ropisee vaan. Tai on muuten vaan synkkää. Välillä aurinko muistaa näyttäytyä, mutta sitten se taas menee piiloon. Mahtaakohan tänä kesänä tulla kesää ollenkaan?

Lauantaina Topi oli auttelemassa mun siskonmiestä klapihommissa ja me koirien kanssa muuten vaan hengattiin niiden ranchilla sitten. Mä yritin taas epätoivoisesti opetella käyttämään kameraa :)
Reissusta opin taas sen, että ÄLÄ ota ikinä tollaseen paikkaan kumisia vinkuleluja mukaan. Mä fiksuna ajattelin ottaa leluja, että pojilla riittäisi tekemistä muutamaksi tunniksi. Jokaiselle oli oma lelunsa. Yksikään lelu ei selvinnyt hengissä. Pogo söi ne kaikki. Tai kaksi ja puoli. Ensin se veti keltaisen pallon ja kun siitä oli jäljellä enää hiukan, se kävi hakemassa uuden. Kyllä mä sen huomasin, että se niitä repi ja asiasta keskusteltiin. Mutta aina se jotenkin lähti jonnekkin piiloon ja näemmä oikeesti veteli ne lelut poskeensa. Nyt ollaan sitten kaksi päivää oltu vähän mahakipuisia ja oksenneltu muovinkappaleita. PÖLVÄSTI POGO!! Ikinä en enää ota sille mukaan muutakun se oman pallon, mistä se ei takuulla saa mitään irti! Perhana.

Kyllä sitä välillä aurinkokin paistoi ja oli kuuma!
Nämä kaksi hassua veijaria kävi uimassa sellaisessa vesialtaassa, missä vesi on ihanan vihreää.
Isompi edellä ja pienempi perässä... tästä syystä tällä samalla reissulla käytiin sitten vielä meressä uimassa :)

Tämä kaveri ei paljon ui. Se vaan pöllöilee ja syö leluja.

Pikkuinen Nakkeli.

Kovaääninen Gille. Aina se on tykännyt omasta äänestään, mutta tällä hetkellä se huutaminen on jotain maatajärisyttävää. Oli sitten aihe mikä tahansa, niin huutaa pitää. Autossa varsinkin. Meidän touran on sisältä kohta homeessa, kun ollaan otettu aseeksi suihkupullo, jolla sitten suihkitaan tätä kiljukaulaa... 
Jos jollain on muita ideoita, miten sais tämän apinan autossa hiljaiseksi, niin neuvoja otetaan vastaan. Huomioon pitää ottaa, että mitään rajuja toimenpiteitä ei voi käyttää, kun Naga-herkkis on vieressä. Ja yksinään tämä urpo ei kauheesti huutele. OIKEESTI lukijat, vinkkejä ;)

Sain kun sainkin ne jollain tapaa yhteiskuvaankin :) 
Keskimmäisen kanssa joskus vähän jotain ongelmia, kun alkaa ylikiehumispiste olla lähellä. 

<3 mussukka
  
Kaverit

Jotenkin toi Pogo on joka kuvassa saman näköinen? :) 

 Söpöliini on välillä näköjään vähän vähemmän söpö ja enemmän hassu :D

 Tässä taisi olla kaikki lelut jo syöty, tai sitten oli joku luova tauko meneillään...

Blondin ja Pikkupojan leikit on välillä aika rajuja. Nagalla ei ihan aina itsesuojeluvaisto pelitä, kun oikeen yllyttää Gilleä jyräämään itsensä. Hassuja poikia - onneksi nämä leikkimistuokiot kestää aina niin vähän aikaa, ettei ehdi ihan kokonaan paikat mennä rikki :)

lauantai 14. heinäkuuta 2012

Hirmuinen Gille 4-vee


Gille pieni kiusankappale - ihana rakas mussukka täytti tänään 4-vuotta!
Mun iso poika!

torstai 12. heinäkuuta 2012

Plus Pogon kuulumiset

Se on pöllöpää. :)

Esimerkkejä:

Pogo on keksinyt hyvän keinon saada jollain tapaa extra-huomiota meiltä. Nyt se ei pysty hyppäämään autoon. Etutassut kyllä saa sinne takakoppaan, sitten se nostaa toisen takajalan ylös ja katsoo meitä avuttomasti "voisitko vähän auttaa, kun en nyt pysty". Aluksi ajateltiin, että sillä on jalka kipee, nyt ollaan melkein sitä mieltä, että se kusettaa ihan 6-0 :D

Topi oli äsken uittamassa koiria. Kaikki meni hyvin siihen asti, kunnes Pogolla taas meni valot pois päältä ja aivot jäähän. Leuka lukkiintui kiinni, eikä se antanut lelua enää pois. Kotiin asti se istui lelu suussa ja tyhjä katse silmissä, poikaparka oli taas ihan litimärkäkin, kun eihän siinä voinut edes ravistella ylimääräisiä vesiä pois. Niin pöllöpää.

Agipitsikisat on tulossa ja Topi meinasi, että pitäiskö ilmoittaa Pogo hyppärille. Ei olisi vaarallisia kontakteja, mutta silti joku pituus ja muuri on aika vaarallisia. Tai Pogon lähettyvillä ihan mikä vaan kova on vaarallista. Ja nyt kun se on vuoden verran ollut tekemättä kunnolla aksaa, niin vähän mietityttää, että uskalletaanko sittenkään... Poitsu olisi kyllä onnensa kukkuloilla, mutta jos jotain törmäyksiä sattuu, niin siitä saisi vaan itseään.

Ei kai sillä muuten mitään kuulu, sama hassu poika se on. Hellyydenkipeä ja kova jumppaamaan.

Kesäjuttuja

Vaikkakin ilma on ollut kaikkea muuta kun kesäinen... Vettä tulee melkein joka päivä ja aurinko muistaa pilkahdella pilvien välistä ihan liian harvoin. Sen kai siitä sitten saa, kun on kesälomalla. Syy piilee just siinä.

Kaikkea kivaa on tapahtunutkin, liekö enää muistaakkaan edes mitä kaikkea.

Gillen kanssa olin Tanjan fysiojumpparyhmässä. Kaikkea ne hullut koiraihmiset keksii. Tanjakaan ei voi millään pitää lomaa aksasta. Pakko järkätä joku jumpparyhmä normiryhmän tilalle... outo tyyppi ;) Siellä me sitten ringissä jumpataan koiriamme. Gillen kanssa jumppaus sujui jokseenkin hankalasti. Olisi pitänyt kiivetä pesuvadin päälle, niin tämä tollo alkaa vaan leikkimään laatikkoleikkiä. On se hyvä, että blondi sentään jonkun asian on iskoistanut päähänsä :) Laatikkoleikki meni niin rajuksi, että koko vati meni rikki. Muutenkin tarvittiin vähän Tarun jelppiä, että saatiin Gilleä väänneltyä. Päätin, että seuraavalla kerralla mukaan tulee helpompi versio, Naga. Pogoa olis turha kuvitellakaan ottavansa mukaan, se vaan sekois ja alkais pyörimään paikallaan. Jumppaamista toki kai sekin. Nagan kanssa seuraavalla viikolla menikin paljon paremmin. Se on niin hassu pikkumies. Meidän omatekoisella tasapainolaudalla ja omasta takaa olevalla jumppapallolla pelattiin, kun ei ollut mitään kaupan hienouksia. Jätkä oli hiukan pätevä, sillä koiralla on ainakin kehonhallinta kunnossa!

Tällä viikolla käytiin myös Porissa päin pyörähtämässä target teamin ryhmässä. Tarulla oli samaan aikaan koulutus Turussa tyttöjen kanssa, joten Topi sai kaksi koiraa, Nagan ja Zipin. Siellä vähän testattiin ensin sekä ohjaajan että koiran etenemisnopeutta ja sen jälkeen tehtiin pientä radanpätkää. On niin omituista katsoa noiden meidän pikkupoikien menoa, kun ne on niin hurrrjan taitavia jo!

Eilen sitten nämä samaiset pikkupojat starttasi ensimmäisissä epiksissä! Omat epikset oli omalla kentällä ja siellä pääsi kaikki M-pennut kirmailemaan kahteen otteeseen mölliradan. Ja jälleen kerran - kun ne on niin hyviä!!! Nagalla oli voitto NÄIN lähellä, mutta tyhmä isäntä ohjasi viimeisen hypyn vähän huonosti ja siitä tuli kielto. Muuten olis ollut nopein ja paras nolla ;) Tarulla olis kamerassaan videotkin, kun itse en ehtinyt tarpeeksi ajoissa sieltä toimistohommista kuvaamaan... Ehkä siis saamme vielä videomateriaalia tännekin jokupäivä.
Gille pääsi myös aksaamaan. Pitkästä aikaa. Sillä huomaa niin selkeesti heti, kun tulee taukoa. Gillelle sopii tosi hyvin se kerta viikossa aksaaminen. Sitten pysyy se tietty rytmi päällä. Toki vois enemmänkin, mutta heti kun on pitempi väli, niin blondi alkaa pöllöilemään ja mukamas unohtaa ihan kaikki. Ykkösluokan rata meni loistavasti, mitä nyt Topi oli taas vähän ulapalla. Ei se enää muistanutkaan, että ohjattavana olikin nyt Gille, eikä Naga. Avoimen radalla lähes kaikki meni ihan fiaskoksi, Gille oli sellainen ihana mussukka, mitä se aina mun kanssa on kisoissa. Huutaa, huutaa ja pöllöilee. Mamman oma kulta :) Oli helpottavaa nähdä, että ei se ihan joka kerta mene kuin unelma Topin kanssa, kyllä sieltä se oikea Gille alkaa kuoriutumaan. Tosin se oli kyllä joutunut makaamaan monta tuntia häkissä odottamassa, että kyllä siinä olis yksi jos toinenkin vähän alkanut kiehumaan. Juuri tämän vuoksi omat epikset on tyhmät, kun ei voi keskittyä sekä työntekoon, että koiraan.

Niin ja onha toi pikkumies ollut Elinankin opissa tässä välissä. Kirjoittelen niin harvoin nykyään, ettei mitään juttuja enää muista. Kahtena päivänä Elina oli kouluttamassa meitä Raumalaisia - ensimmäisenä päivänä tuli vettä kaatamalla ja toisena oli hemmetin kuuma. Molempina päivinä Nappe pääsi aksaamaan. Tosin, toisena päivänä pojat sai vähän kontaktikoulua ja juokseminen jäi vähemmälle. Nyt ollaan sen jälkeen sitten pelattu kontaktileikkiä... vitsi kun olis tollasenkin jutun tiennyt sillon alussa kun kontakteja opetti!