keskiviikko 30. kesäkuuta 2010

Kesäkuulumisia

Kesä on vihdoin täällä! Joka aamu lähdetään lenkille ja käyn uittamassa koirat syväraumassa venelaskupaikalla. Siitä on tullut oikea rutiini. Vaikka miten yritän mennä aina eri reittiä, niin aina Gille alkaa tietyssä kohtaa vetämään ihan hulluna - UIMAAN! Ja se on niin kivaa. Gille huutaa vieressä kun mikäkin sekopää, heitä keppi, heitä keppi. Ja Pogo sukeltaa kiviä. Kyllä Pokeri on paria ohikulkijaa jo viihdyttänyt niillä sen tempuillaan. Se menee ja sukeltaa kiven, sitten se tuo sen mulle, mä heitän veteen ja taas mennään. Ei se kyllä sitä samaa kiveä enää tuo, mutta ei haittaa, niitä kyllä riittää. Asfaltinpalaset on ihan parhaita. Ne pitää sitten kantaa aina kotiin asti.

Agilityharkoistakin alkoi kesäloma. Maanantaina oli viimeiset ohjatut treenit ennen elokuuta. Kumpikaan vakkarivetäjistä ei päässyt paikalle, niin Hanna tuli tekemään meille pienen radan. Mentiin sitä kyllä vähän puolella teholla ja matalilla hypyillä kun Tanja oli just sunnuntaina käynyt hieromassa pojat. Yritin Gillen kanssa ottaa etenimistä ja vinokeppejä. Juhannuskisoissa tuli taas todettua, että Kilu on vähän liian läheisriippuvainen ja kokoajan kiinni mussa. Yhtäkkiä se oli myös unohtanut miten mennään keppejä. Kontakteista puhumattakaan. Vinokeppejä en saa toimimaan Gillen kanssa, ei se tajuu niitä. Paitsi sillon kun siitä voi suoraan juosta vaan läpi. Eteminen onnistuu kunnolla tasan niin kauan, kun palkka on suoraan edessä ja se juoksee vaan sitä kohti. Eli tiedän ainakin, mitä harjoitella tässä kesän aikana...

Nyt pitää sitten ryhdistäytyä ja ottaa kamera mukaan enemmän seikkailuihin. Tahtoo kesäkuvia!

lauantai 26. kesäkuuta 2010

Juhannuskisat

Juhannuskisat meni ihan penkin alle. Lähdettiin kisaamaan TSAU:n kisoihin Tuorlaan. Ei kai sitä nyt juhannuksena muuta tekemistä ole, kun agility!? Keksin jo, että ensi vuonna sinne voisi mennä vaikka ihan koko jussiksi!? :)

Luvassa oli kaksi rataa, agi ja hyppäri. Me hyllytettiin Gillen kanssa molemmat. Ensimmäisellä radalla Gillellä oli vaan ihan ihmeellistä aikaa. Se vaan huusi eikä kuunnellut tai katsonut mitä mä ohjaan. Tiesin, että meidän suoritus kosahtaa A:han, renkaaseen ja puomiin. Ja niin siinä sitten kävikin. A:n kontaktin Gille otti just ja just sillee kun pitikin, mutta ei sen etujalat tainut ihan kokonaan maassa olla. Rengas mentiin ohi. Ja yllätysmomentti, kepit. Ei Gille näemmä osaa keppejäkään enää. Molemmilla radoilla se meni sisään väärästä välistä ja sekoili muutenkin minkä kerkesi. Ja sitten vielä puomin kontakti tultiin lahjakkaasti taas sivusta hypäten, joten palautin sen ja häivyin radalta. Mua jännitti ihan hirveesti ennen suorutusta, en tiedä miksi. Ei oo pitkään aikaan jännittänyt noin paljon. Jännityksen takia unohdin radankin (taas) hyppäriradalla. Se oli ehkä yksi helpoimmista radoista, mitä oon mennyt. Mutta kun sekoiltiin siinä kepeillä, niin mulla meni suuntavaisto ihan sekasin, enkä tiennyt enää minne piti mennä. Harmittaa niin hemmetisti. Ollaan niin surkeita.

Topilla ja Pogolla oli myös vauhti päällä. Ensimmäisellä radalla (agi) ne myös hyllytti. Sitten kun vielä muistaisi, että mitä siellä oikein tapahtui. Rimoja ainakin lenteli ihan lahjakkaasti, mutta en nyt saa päähäni mistä se hylkäys tuli. Hyppärillä rimat pysyi vähän paremmin, mutta siellä pojat keksi kaikkea muuta. Pogo haki kepeiltä tyyliin jonkun viidennen välin, Topi liukastui liukkaalla nurmikolla ja kaikkeen jännää. 35 virhepistettä heille ja toisiksi viimeinen sija :D Ei tohonkaan moni pysty.
Tosi rentoa tää agility :D
(kuvat Katja Partanen)

maanantai 21. kesäkuuta 2010

Maanantai

Tänään on ollut kyllä oikeen perus maanantai. Yö meni siihen, että kävin päästämässä Pogoa tunnin välein ulos. Eli pikkumiehellä oli ripuli. Mä ensin illalla ihmettelin, kun Pogo tuli mun viereen lattialle nukkumaan. Se ei enää ikinä tee sitä, kun nukkuu nykyään aina vaan majassa. Mutta nyt se tuli siihen haisemaan ja ajattelin, että nyt ei oo kaikki kunnossa. Eikä ollutkaan. Mä jaksoin neljään asti ja sitten herätin Topin, sen vahtivuoro. No, se meni onneksi aamulla jo ohi ja alkoi ruoakin päivällä maistumaan.

Aamulla pirteenä hakemaan Nanne hoitoon. Nanne, Topi ja Pogo lähti kalaan ja mä lähdin Gillen kanssa sauvakävelemään. 'Naapurin' Tiina ei ollut tunnistaa meitä, luuli Gilleä joksikin pennuksi. Pitää siis olla kaksi koiraa mukana, jotta tutut tietää kuka siinä tulee vastaan :)

Iltapäivällä sitten havahdun kun Pogo juoksee pihalta täysillä sisälle ja menee työhuoneen pöydän alle piiloon. Käskin pojan mun luokse ja sieltä se tulee, kuono ihan turvonneena. Paniiiikki!! Ampiainen ilmeisesti pistänyt raukkaa. Onneksi se meni ohi tosi nopeesti ja sain huokasta helpotuksesta.

Ja sitten illalla vielä agilityä. Topi ei taaskaan päässyt töiden takia paikalle, joten mun piti selvitä kahden hullun vesikoiran kanssa siellä taas yksin. Mikä homma. Annoin Pogon juosta vapaana kun rakennettiin rataa, ettei se kurista itseään hihnaan odotellessa. Gille osaa odottaa paljon kauniimmin. En ollut varma haluunko itse mennä Pokerin kanssa lainkaan, niin Tanja oli kiva ja meni. Muut tutustuu rataan niin nämä kaksi viilettää siellä välissä. Oli taas niin hauskan näköistä menoa - Pogo ihan fiiliksissä, mutta silti tosi kuuliainen - vaikka välillä lähtikin harhailemaan taas ihan jonnekin muualle kun piti :)

Kun oli mun ja Gillen vuoro, mun piti värvätä Miia Pogon henkilökohtaiseksi avustajaksi. Pelkään, että se vielä satuttaa itsensä joskus, kun riuhtoo sitä hihnaansa ja pyörii; "Tahtoo radalle kans, mun vuoro jo!!" Siellä siis Miia-raukka joutui seisomaan Pogon kanssa toimiston takana ja vahtia että se sekopää pysyy hengissä :D
Radan alussa oli vino, mutta melko suora hyppylinja (?). Kolme hyppyä otettiin vastaan ja jos mä sanoin hyppy, niin rima tippui - jos mä pidin naamani kiinni, rimat pysyi. Kiva havainto. Muuten meillä meni mun mielestä hyvin. Hiukan Gille pelleili puomin kontaktilla. Pysähtyi oikeeseen asentoon, mutta jäi haistelemaan namin jäämiä maasta ja haahuili kontaktipinnalta pois ennen kun ehdin sanomaan tule. Ja keppejä meidän tulisi harjoitella... öö, 87 miljoonaa kertaa, vai kuinka paljon se Tanja oli? Ne olisi kyllä kiva saada toimimaan itsenäisesti. Muuten olen tyytyväinen Gillen vauhtiin ja ehkä omaankin.

Juhannuskisoja odotellessa.

perjantai 18. kesäkuuta 2010

Pogo 4vee

Meidän iki-ihana pikkumies Pogo täyttää tänään 4-vuotta! Kyllä se aika vaan niin nopeesti rientää. Nyt pitäis olla sitten jo järkeäkin päässä, mutta tämän tapauksen kohdalla sitä on turha toivoa, oli sitten ikä mikä tahansa :)

Synttärisankari ja lahjapallo :)

"Kuinka vanha sä Pogo oot!?"
"NO NELJÄ"

Onnea myös muille C-pentueen sisaruksille, varsinkin sille parhammista parhaille siskolle Soololle!!

torstai 17. kesäkuuta 2010

Kesä

Tänään oli jo melkein kesä. Käytiin aksaamassa ja siellä tuli ainakin hiton kuuma. Me vedettiin Gillen kanssa kolme kertaa peräkkäin rata puhtaana läpi ja Topikin ihmetteli - ei hän tiennyt mun olevan jo niin hyvä. Rata oli sellanen, minkä Taru teki C-ryhmälle (jota olin myös koutsaamassa), joten kai siinä oppikin ohjaamaan oikein ne kuviot, kun katsoi saman radan kymmenen kertaa putkeen :) Sitten meinattiin kuvata se, niin eihän siitä sitten enää mitään tullut. Pistetään Gillen väsymisen piikkiin se.
Topilla ja Pogolla oli kolmen peräkkäisen suoran putken kohdilla aika tiukat paikat, mutta kyllä se siitä sitten onnistui aika hyvinkin. Niisto-sokkari ei sitten enää mennytkään niin loistokkaasti, mä sain ainakin hyvät naurut - varsinaisia nuhaneniä.

Nansu on meillä hoidossa päivät ja sitten seuraavana kohteena meidän kompanialla oli uiminen. Koirien sinne piti mennä, mutta kyllä se Nansukin siellä vähän käppäili.

tyhmä lelu, rikon sut.
Pogon super-favorite lelu: Ikean lastenpuolen istuinalunen. Se on tosi hyvä vesilelu. Lentää vaikka miten hyvin, niinku frisbee. Ottaa kyllä tuulta alleen vähän liiankin hyvin ja voi lentää vahingossa aika kauas. Mutta jokatapauksessa, ihan lemppari. Mutta siitä puuttui palanen (jostain syystä) ja eihän sellainen sovi. Pogo tahtoo uuden ja pisti palasiksi loputkin. Tuli kai ikean reissu sitten eteen.

Seuraavaksi oli ohjelmassa kalastaminen. Nanne ihan intona.

Ahven.

maanantai 14. kesäkuuta 2010

Terhin tehotreenit

Ja taas sitä juostiin. Kolmas päivä peräkkäin jo. Nyt saa riittää! :D

Terhillä oli muka päänsärky, mutta taisi olla enemmän hullunkiilto silmissä kun pisti meitä juoksemaan niin perhanasti :) Pogo sai luvan olla ensimmäinen vuorossa, kun se lämppäsi itse itsensä rataantutustumisen aikana. Poika irti hihnasta ja pallo suuhun niin loppu sujuu kuin itsestään. Siellä se taas juosta viiletti ympäri ämpäri, kuola valuen ja taisi silläkin joku hullunkiilto olla.

Topikin joutui vuorostaan vähän juoksemaan. Taidettiin olla molemmat vähän yliaikaa radalla kun Terhi vaan keksi kaikkea jännää lisää. Radalla oli se kohta, mikä oli Oreniuksen koulutuksessa, eli se saksalainen persjättö. Pogolla meni hyvin saksalainen ja sen jälkeinen persjättö, eli Topi ehti hyvin juoksemaan sinne edelle - sellanen durasell kun se on. Mutta sen jälkeen piti kaksi hyppyä valssata ja siinä lenteli rimat. Ja kerran koko siiveke - taas! Okseria pitäis kai ottaa Pogon kanssa enemmän, siitä lensi rima joka kerta - paitsi viimeisellä kerralla se onnistui. Siihen oli hyvä päättää :)

Gillen kanssa otin ihan ensimmäisenä pelkästään puomin, siltä varalta jos sillä nyt olisi joku kammo siitä jäänyt. Mut paskat mitään kammoa ole, sata lasissa mentiin taas. Ja sitten me hinkattiinkin sitä puomia uudelleen ja uudelleen ja uudelleen ja uudelleen. Terhi vähän innostui taas kontakteista. Olin ihan yllättynyt miten hyvin se ne kontaktit otti, mutta se johtui varmaan Terhistä. Eihän Gille uskaltanut tulla kontakteilta lainkaan pois kun se pelottava täti seisoi siinä vieressä - eli ei jäänyt puomikammoa, Terhikammo vaan :D Ja sitten taas sitä samaa saksalaista, tällä kertaa esteet oli ihan inan eri paikoissa, niin ohjasin sitten vanhan muistin mukaan sujuvasti ohi :D Muuten meni hyvin, päällimmäisenä jäi mieleen vaan ne kontaktit - ja se juokseminen :)

Sitten vähän lintsattiin ja mentiin pikapikaa käymään Äyhöllä kun Tanja oli hieromassa Ebbaa ja Sooloa. Siinä Tanja katsoi Gillen paikat, eikä näyttänyt pojalla olevan sen kummempia ongelmakohtia. Siellä se vaan hyppi edestakaisin trampoliinille ja alas, että eipä poika nyt kovin kipeältä kyllä vaikuttanut...

sunnuntai 13. kesäkuuta 2010

Gillen sukukokous ja vähän aksaamista

Päätettiin pitkän harkinnan jälkeen tänään lähteä Tarun kanssa Mynämäelle epiksiin. Siellä startattiin kahdella eri radalla kilpailevien luokassa. Jänishousuna annoin Pogon Tarun ohjattavaksi, kun en itse sitten uskaltanutkaan. Topi oli ollut yövourossa niin ei itse päässyt paikalle. Ehkä suurin syy miksi sinne ylipäätänsäkin lähdettiin, oli sukulaiset. Taru halusi nähdä Ebban siskon Ellenin ja mä halusin nähdä Gillen sisaruksia.

Epiksissä mulla ja Gillellä meni ensimmäinen rata vähän höyryjen päästelemiseen. Renkaan tiesin tuottavan ongelmia jo ennen kun pääsin radalle. Omastakin mielestä se rengas oli niin epäilyttävän näköinen, että tiesin Gillen menevän siitä ohi. Ja niin se menikin. Sitten olinkin jo seuraavalla esteellä vähän myöhässä ja häsläykseksi meni. Puomin kontaktilla Gillen hyppäsi jotenkin oudosti. Se otti kyllä kontaktin ja pysähtyi siihen, mutta kuitenkin samalla tippui siitä ohi. En ehtinyt ajattelemaan mitä siinä kohtaa tekisin, joten jatkoin vaan. En vieläkään ole varman mitä siinä oikein tapahtui.
Tarulla meni Soolon kanssa ihan kummallisesti, Soololla oli pallo niin hukassa kun olla ja voi. Ei tiedetä mistä johtui, mutta velipoika seurasi perässä. Pogo ei ollut koskaan edes ehtinyt hukkaamaan sitä palloa, sellaista menoa :D No ei, muuten se meni hyvin, muttei se poika kyllä yrittänytkään ottaa kontakteja :/
Gillen toisella radalla meni jo vaikka kuinka hyvin. Alku meni ihan nappiin ja loppusuoralla oli enää jäljellä puomi ja muutama hyppy. En ihan satavarma ole, mutta siellä saattoi olla jopa nolla alla. Puomille mentiin ja juuri ennen alastulon alkua Gille astui harhaan ja tippui alas oikeen pahan näköisesti. Päistikkaa puomin metallista jalkaa päin ja kyljelleen maahan. Hetken aikaa se itseään keräili siellä maassa ja nousi jaloilleen pää pyörällä. Mähän menin siinä vaiheessa ihan sekasin, enkä tiennyt mitä tehdä. Päätin jättää leikin siihen ja poistuin viimeisen hypyn kautta radalta. Topi sanoi, että olis pitänyt ottaa puomi heti uudelleen, ettei siitä tule kammoa. Mutta en mä sitä siinä tajunnut, ja Gillekin oli niin päästään pyörällä, että olis vielä tippunut uudelleen. Liisa yritti katsoa Gillen kävelyä, eikä se näyttänyt ihmeelliseltä. Ei poika ole nytkään mitenkään kipeen oloinen, väsynyt vaan. Toivon todella, ettei sille tullut mitään. Huomenna pitäisi harkkoihin mennä jos kaikki on ok. Tanja lupasi tarkistaa pojan paikat vielä huomenna.
Tyhmä tyhmä puomi! En tiedä keskittyykö Gille liian huonosti sen menemiseen, kun tippui siellä Oreniuksen koulutuksessakin, jaloillensa kylläkin.

Ja sitten ne sukulaiset. Nähtiin tosiaan Gillen äitiä Jadea, siskoa Gemaa ja veljeä Leeviä. Vain toinen sisko Helga puuttui kuvioista. Gillen mielestä aluksi kaikki oli vähän tyhmiä. Mutta sitten se lämpeni ainakin Gemalle, vähän jo leikittiinkin. Jade ei antanut pojalleen armoa vaan turpaan tuli lähentely-yrityksistä :D Leevi puolestaan ihastui Gilleen tolkuttoman paljon. Sen luokse oli päästävä keinolla millä hyvänsä! Ja siitä ei Gille pitänyt. En tiedä johtuiko Leevin kiinnostus siitä, ettei se tiennyt oliko Gille lintu vai kala, palliton kun on. Yhteiskuvista ei oikeen tullut mitään, Gille istuu kiltisti paikallaan ja Leevi hinaa paikallaan - tahtoo tonne!

Sai olla ylpeä kun meidän poika oli niin kuuliainen :) Pogo pääsi myös vähän tutustumaan Gillen sukulaisiin, ja niistä Jade ja Leevi oli aika ihania. Pogo homoili julkisesti taas surutta, kun yritti astua Leeviä - turhaan. Jadelta sai myös Pogo turpiinsa. (ja kaiken lisäksi ihana Heppu meni ohi, eikä edes morjestenut!) Mutta pöllöili se Gillekin, kun yritti astua Ebban siskoa Elleniä, joka on peräti vielä pieniin päin! Ei meidän pojillakaan siis hyvin mene :D Love is in the air.

Tässä G-polvea. Sekunnin paikalla oleva Leevi, mustalammas Gema, mutsi Jade ja meidän Gille.

Oli kyllä huippukivaa nähdä näitä perroja. Varsinkin Leeviä, kun se niin kovasti muistuttaa Gilleä. Hiukan taitaa velipoika olla pienempi ja turkki oli vaaleampi, mutta kyllä sen huomaa että ne on samasta puusta veistetty. Kuvien laatu on valitettavasti ihan surkea, kun piti napsia kuvia videokameralla :) Tarulla on myös samanmoisia kuvia blogissaan.

lauantai 12. kesäkuuta 2010

Huippukoulutusta

...Ei sillä, että vähättelisin oman seuran koulutusohjaajia, mutta ne tuntee mut jo liian hyvin. Tänään oltiin tosiaan me koulutusohjaajat (joihin en oikeen vieläkään tunne kuuluvani) koulutuksessa, tai pikemminkin rääkissä. Juha Orenius tuli meitä rääkkäämään - ja kivaahan se oli. Pelkäsin ihan hulluna aluksi, onhan se vähän pelottava setä. Mutta se metodi kyllä toimii mulla, ei pääse selittämään koottuja selityksiä vaan se vaan pitää tehdä oikein. Ja kommenteille on pakko hymyillä ja tehdä aina vaan uudelleen, ettei ala itkemään :D

Mun ongelma agilityssähän on se, että olen liian flegmaattinen, varmistelen liikaa ja jään ihailemaan Gillen menoa (siis ainakin nämä kolme). Juha jos joku osaisi sen asian korjata, ja kova oli yritys. Olis vielä ihan kiva kun siitä jäis jotain päähänkin. Ikinä en oo joutunut missään treeneissä juoksemaan noin paljon. Kenttä oli vielä ihan kuravelliä kun olin viimeisenä vuorossa. Tuntui kuin olisi juossut paikallaan perunapellolla vaikka yritti pinkoa täysillä. Lopussa yleisö nauroi kippurassa mua, kun ei vaan jalat enää kulkenut. Yhdessä vaiheessa silmissäkin sumeni kokonaan, yritä siinä sitten ohjata oikeelle esteelle. Oliskohan tässä joku kunnon kohotus paikallaan!? Ei riitä enää kaksi reipasta lenkkiä päivässä, pitäis kai tehdä jotain tehokkaampaa.

Tosiaan sai juosta. Ja juoksinkin. Mutta muutamassa kohtaa sain myös ohjauskuvioita hinkata uudelleen ja uudelleen ja uudelleen. Kun ei vaan mene perille. Juha meinasi jo hiukan hermostua, mutta sitten mä tsemppasin ja tein sen kunnolla. Sain mä sitten kehujakin, että kun mä teen tosissani niin mun ohjaus on joissakin kohtia tosi hyvää, mutta kun mä vaan fleguilen liikaa. Vaikein kohta oli hypyn takaakierto, saksalainen ja seuraavalla hypyllä persjättö. Joo moro, tähän päivään mennessä oon onnellisesti ollut tietämättä mikä saksalainen edes on, mahdankohan tietää nytkään? Gille alkoi myös olla loppuvaiheessa niin poikki, että se makasi possu suussaan vaan keskellä kenttää eikä jaksanut edes nousta ylös. Vähän on ollut rennompia treenejä kotikentällä. Harkoissa on aina niin paljon vähemmän aikaakin. Ja mä kun luulin että Tanja pistää juoksemaan!? :D Terhi kyllä uhkasi, että tämä sama rata on luvassa maanantaina treeneissä ja mä saan tehdä sen kolme kertaa nollana :D Oi kiva.

Mutta oli kyllä kivaa. Gille pääsi juoksemaan ja mä pääsin juoksemaan, olin ihan varma että mun jalat tippuu kohta, ja siltä se sitten vissiin näyttikin. Näitä lisää. Pogo-parka joutui olemaan koko päivän turistina matkassa, mutta pääsi se sentään uimaan ja juoksemaan metsään kivi suussa :)

perjantai 11. kesäkuuta 2010

Tuliaiset

Unohdin äskeisestä postauksesta kokonaan tuliaiset :)

Tällee kun pääsee niin harvoin mihinkään etelään, niin pitää aina hullaantua niistä simpukoista. Niitä sitten siskon kanssa kerättiin rannalta ja Topi snorkkelin kanssa vähän pidemmältä. Oli ainakin kivaa tekemistä. Tässä meidän saalis:

Siskoni löysi kaksi kiveä, jotka se nimesi Pogonkakkakiviksi. (tuolla se poika nyt seisoo takapihalla pogonkakkakivi suussa, ylpeenä! Mahtaa olla eri makuinen kun kotisuomen kivet.)

ja sitten löysin paikallisilta markkinoilta pojille uudet kaulapannat :)

Hola!

Saludos! Oltiin viikon reissulla costa del solilla ja tässä vähän koostetta reissusta.

Maisemat oli perus-settiä, palmuja, hiekkarantaa ja sininen meri (vaikka tässä nyt sattumalta onkin nurmikkoa). Paljon kivempaa oli bongata monia eri eläimiä, mitä suomessa ei ihan joka päivä tule vastaan.

Niinku esimerkiksi lohikäärme :D

Oltiin meriretkellä, jossa nähtiin delfiinejä. Se oli kyllä niin huippua :) Merenkäynti oli tuulen takia aika voimakasta mutta mä istuin katamaraanin keulassa tähyillen delfiinejä. Oli se aika jännää, tuli tivoli koettua samalla, hurjaa kyytiä - ja loppujenlopuksi olin ihan litimärkä, pahaa suolavettä :D Delfiinit oli niin nopeita, ettei niistä ehtinyt kunnon kuvia räpsiä.

Sitten käveltiin erään lintupuiston läpi. Se oli suomalaisen silmiin niin outoa, kun keskellä kaupunkia voi kaikennäköiset linnut olla vapaana, joutumatta auton alle. Siellä oli sitten erivärisiä kukkoja, kanoja, tipuja, kyyhkysiä, joutsenia... ihan kaikkia...

...kilpikonnia,

pupu,

ja se hienoin, riikinkukko. Yllytin Topia säikäyttämään tämän otuksen, jotta sen koko komeus tulisi paremmin esille, muttei se jostain kumman syystä suostunut :D

Nähtiin myös papukaijoja, mutta niistä on huono kuva. Sekä tietty ne pakolliset lehmät, lampaat, vuohet, aasit...

Mutta ylläri vaan, paras otus mihin törmättiin matkamme aikana, oli tämä veijari. Zara niminen espanjanvesikoiratyttö :) Lähdin espanjaan sillä mielillä, että haluun nähdä espanjalaisen vesipään - mutta samalta se näytti kun suomalaiset vesipäät :) Nähtiinkin neljä eri vesikoiraa, mutta tämä on ainut mistä ehdittiin ottaa kuva. Perrotyttö alkoi heti esiintymään meille, muttei malttanut pysyä sekuntiakaan paikallaan, kovin oli sosiaalinen kaveri ja sain pusunkin :D

Lähdettiin sitten yhtenä päivänä retkelle Marokkoon. Se kun on siinä laivamatkan päässä Gibraltarin salmesta. Siellä oli tarkoitus mennä järjestetylle kierrokselle paikalliseen basaariin. Ihan jäätävä kokemus, en halua toiste kiitos. Ei ollut ihan mun paikka, varsinkaan se ruokapuoli - se haju. Mutta hyvää reissussa oli se, että tuli nähtyä samalla Afrikkakin! Ja taas kohokohtana, kamelit! Päästiin sitten ratsastamaankin niillä. Ja sitten siellä oli ihan törkeen isoja haikaroita.


Yhdellä ostarilla possutkin kiipesi seinälle :D

Iso kiitos meidän pöllöperrojen hoitajille Tarulle, Saulille ja Nannelle :) Taru oli räpsässyt niin parhaan kuvan Gillestä ja Nannesta, sitä ei voi kun nauraa :D Tuhat sanaa tulee kerrottua yhdessä kuvassa.

tiistai 1. kesäkuuta 2010

Harkoissa con Pogo y Gille

Espanjankielisissä tunnelmissa ollaan :) Ei siitä sen enempää.

Olin harkoissa molempien poikien kanssa yksin, kun se toinen ohjaaja oli töissä. Taisin taas kerran huomata kentällä, että inhoon Topin iltavuoroja! Oi hitto se on hankalaa olla kahden HULLUN koiran kanssa treeneissä yksin. Siihen asti tajusivat vielä olla kunnolla, kun olin rakentamassa rataa ja rataantutustumassa. Mutta kun Gille aloitti ensimmäisenä aksaamisen, niin olikin jo piru irti. Olen monesti miettinyt, että mitenköhän paljon meidän koirien haukkuminen häiritsee muita. Eilen sitten kiinnitin huomioo siihen, niin meidän koirat on hiljaa niin kauan kunnes toisen kanssa tehdään jotain. Oli siellä koiria, jotka haukkui sitten muutenvaan kokoajan... eli en ainakaan allekirjoita sitä, ettäkö vesipäät olisivat ainoot häiriköt kentällä. Ja minkä minä sille voin, jos olen toisen kanssa tekemässä rataa, niin en voi olla samaan aikaan kahdessa paikassa - komentamassa toista kentän laidalla olemaan hiljaa. Kyllä meidän koiria saa sitten muutkin komentaa pitämään naamansa kiinni. No mutta, se siitä analyysistä.

Harkkojen teemana oli takaaleikkaamiset. Taidan tietää aika hyvin yhden beigeen pojan ja sen ohjaajan, jolle nämä takaleikkaamiset ei ole ihan helpoin juttu. Mutta kyllä nekin niitä ihan mallikkaasti veti. Kun olin Gillen kanssa radalla, niin yhtäkkiä Terhi huutaa "hei täällä on nyt yksi vesiäinen kyllä liikaa!" Pogo-poika oli katkaissut hihnansa poikki ja juoksi radalle :D Muy bien! En tiedä sitten oliko Pogo saanut itsensä johonkin solmuun ja paniikissa purrut hihnan poikki, niin on käynyt ennenkin. Mutta Miia sai mennä solmimaan koiran takaisin kiinni ja meno voi jatkua. Gillen kanssa rata meni ihan kivasti, mitä nyt itse taas sekoilin kun mikäkin apina. Ottaa aika kivasti päähän, että Gillellä on alkanut rimat tippumaan nyt enemmän kun ennen. Toivon vaan, että syynä oli joku mun kyyryssä oleva ohjaus tai Gillen väsymys... mutta ei niitä lisää kiitos.

Pogo. Voi Pogo Pogo. Se on kyllä sellainen tapaus. Pelkään mennä sen kanssa, kun se on vaan niin sekaisin. Lähteminen on aina vaikeinta, kun yksi pyörii siinä edessä, huutaa ja louskuttaa hampaitaan, vaahto vaan lentää suusta :D Huutaa varmaan, että "mä en muuten tykkää aksata sit yhtääääään!" Mutta sen kanssa on kyllä niin hauska mennä. Terhillä on paha tapa nauraa kesken radan kun se menee Zikin kanssa, mä tekisin Pogon kanssa samoin, jos vaan perhana ehtisin! Pogo on aina kaksi estettä mun edellä, kun ei tää läski vaan pysy perässä - ainakaan rikkinäisellä selällä. Pitäis varmaan alkaa menee Pogon kanssa enemmän, että saisi omaan ohjaukseen varmuutta ja vauhtia. Oli se kuitenkin sen verran kivaa, vaikkakin niin hektistä, etten ehdi miettimään yhtään mitään. On niin hauskaa, kun takaaleikkauksissakin se vaan menee, eikä jää ihmettelemään siihen käteen kiinni, et mihin piti mennä!? Terhi sanoi, että mun ohjaus on Pogon kanssa paljon varmempaa kun Gillen kanssa. Mutta niin kai onkin, kun ei tarvii joka esteellä jännittää, että meneeekö se vai ei. Taidankin alkaa kisaamaan Pogon kanssa, kun Topi on kuitenkin aina töissä :D