tiistai 30. lokakuuta 2012

Täällä sitä edelleen ollaan..

Ei oikein blogi näytä päivittyvän itsellään... Erittäin kummallista. Kännykällä on vähän tylsä alkaa naputtelemaan mitään tekstiä ja koneelle ei ehdi... tässä sitä sitten ollaan. Eikä kyllä hirveesti mitään ihmeellistä koira-aiheista kerrottavaa olisikaan. Nestan juttuja voisinkin kirjoitella, mutta sitä varten pitäisi ehkä perustaa oma bloginsa - tai ainakin salata tämä. Kuvia tekis kyllä mieli laittaa mutta enpä taida kuitenkaan...

No mutta. Talven agility näyttää nyt ihmeellisen lupaavalta, meillä on halli!!! Jipii. Maneesille voidaan sanoa hei hei. Ehkä ensi vuonna meillä olisi sitten se oma halli? Tänä vuonna kun se on Paneliassa, niin se on nyt se miinus, pitkä ajomatka. Toivottavasti se olisi nyt hyvä treenipaikka. Jännitys vielä huipentuu, että saadaanko me mistään ryhmästä paikkaa.

Nagan aksaamiseen ollaan nyt yritetty panostaa. Se oli alueellisessa valmennuksessa, joka jäi sitten pois kun ne oli aina väärään aikaan eikä siitä saanut kauheesti mitään irti. Oli koira ja ohjaaja jo liian taitavia ;) Purinalla on käyty yksäreillä ja vähän muissakin koulutuksissa. Marjon treeneissä on nyt käyty kerran ja toinen on vielä edessä. Kepit alkaa Nappulalla sujumaan (tosin niitä ei olla tehty varmaan kahteen viikkoon taas) - eli sen puolesta pikku-ukko alkaisi olemaan kisavalmis. Nyt vaan odotellaan sitä puolentoistavuoden ikää ja ei muuta kun kisabaanoille. Nyt kun oltaisiin menty aksaamaan ihan omatoimisesti, tuli lunta. Se siitä sitten. Onneksi sinne halliin pääsee jo kohta... toivottavasti ainakin.
Omissa hohtoepiksissä Naga pärjäsi hienosti, oli palkinnoillakin kaksi kertaa. On se taitava pikkuinen.

Gillen kanssa ei oo aksattu hetkeen, kun Topilla on ollut iltavuoroja ja nyt viimeiset ulkoharkatkin peruuntui sen lumen takia. Mua hiukan hirvittää, kun ensi viikonloppuna pitäisi mennä T. Liuhdon koulutukseen, ja tämä mamma on aksannut viimeksi kevättalvella - ja sillonkin puolella teholla. Tai no, vedin mä nyt hulluna kaksi rataa epiksissä - ihan kylmiltään, ei yhtään reenattu aksaa - saati sitten juoksemista. Meni se olosuhteisiin nähden aika hyvin :D Kai se sitten tästä taas lähtee...

Pooke on edelleen kotihiiri. Se olis päässyt epiksissä hyppy-putkiradalle, mutta kun siellä kesti niin hemmetin kauan jossain säätämisessä, niin sitten ehti tulla jo pimeetä eikä Pogon kanssa enää uskaltanut mennä radalle. Pogo on taas herännyt eloon kun kesä loppui ja tuli kylmää. Ei oo enää hiki kokoajan. Tuolla se painelee lenkilläkin menemään ihan intona, eikä enää laahusta perässä. Vapaaksi kun päästää niin ei se tiedä miten päin olisi kun on vaan niin kivaa. On se sellanen mörökölli kyllä...

Yritän yritän edes ottaa jotain kuvia koirista, niillä on niin huisin hyvä turkkikin nyt. Sellasia karvapalleroita ne on taas. Pitäisi kyllä ajaa turkit, menee hermo ton kuran kanssa. Pitikö sen lumenki nyt heti sulaa pois!?

Mutta blogi tulee nyt päivittymään edelleen tosi huonosti, ehkä ihan hyvä kun ei mulla tämän järkevämpää kirjoitettavaa oliskaan :)

sunnuntai 23. syyskuuta 2012

Nimi


Ei tullut sittenkään pojasta Jaakko tai Zen, vaan siitä tulikin Nesta. :)


Tein tälläiset tossut sokerimassasta kakun päälle, kerrankin tyytyväinen tulokseen!
Sikamakeet converset ;)

sunnuntai 9. syyskuuta 2012

Kuulumisia

Eipähän ihan hirveesti ole ylimääräistä aikaa kirjoitella blogia. Nyt on ihmeellinen tilanne, kun poika vetää päikkäreitä ja mä saan istua koneella - ihan siis rauhassa! :)

Tuo pikkupoikakin on huomenna jo kuukauden! Neljä viikkoa! Siis mitä!? Mihin se aika meni? Jätkä kasvaa hurjaa vauhtia - pojasta yritetäänkin leipoa uutta agilityn maailmanmestaria kovalla tahdilla. On sen verran monissa agilitytapahtumissa ollut jo mukana, että eipä taida vaihtoehtoja olla :) Poju on ollut mukana harkoissa, epiksissä, virallisissa kisoissa, kaupunkitaistelussa... Vaikka missä! Ensi viikolla ekaa kertaa Purinalle ;) Sairaalassa hoitaja kutsui häntä nimellä Jaakko. Hetken aikaa jo heitettiin läppää, että mitä jos nimetäänkin poika Jaakoksi, Suoknuutin mukaan! Jos nimi olisi enne - ja jos sillä verukkeella saisi vaikka alennusta yksäritunneista? :) Toinen vaihtoehto olisi ollut tietty Zen. Se nimi rimmaisikin, Zen Mäkinen. Ristiäiset on parin viikon päästä... saattaa olla että ei me sitten kuitenkaan käytetä kumpaakaan näistä.... Jää nähtäväksi.

Meno on muuten ollut oikein mukavaa, ihanaa vauva-arkea. Sitä vaan haittaa se, että toi Topi on aina joko töissä tai korjaamassa niitä hiivatin autoja. Jotka ei vieläkään ole kunnossa. Kuukausi jo mennyt ilman autoa, vois se arki siis olla hiukan helpompaakin, mutta näillä mennään :) Eipä tule käytyä kaupungilla tuhlaamassa rahaa! :) Ja koirat on tyytyväisiä, kun homehdutaan vaan kotona, eikä ne joudu jäämään yksin.

Lenkkeilyt vaunujen kanssa sujuu jo paljon paremmin, joskin yksinään en kolmea koiraa ole vielä ottanut mukaan.

Käytiin epiksissä, Naga ja Gille pääsi radalle. Vitsi kun epiksissä ei ole koskaan hyppäriä, muuten Pogokin pääsisi. Pitäis olla jotkut para-epikset erikseen :) Naga pärjäsi aika hienosti, taisi sijoittua toiseksi!! Hyvä Nakkeli!! Siitä tulee vielä taitava... jos vielä ehtis reenaamaan hiukan enemmän. Virallisissa kisoissa Gille pääsi radalle hurvittelemaan kaksi kertaa. Toinen rata meni niin Gillemäiseen käytökseen, että pojat lähti kesken pois. Toinen meni jo hiukan paremmin... Mutta perus settiä, ei siellä kisoissa osata mitään, koskaan kuullutkaan edes siitä, että mitä tarkoittaa istu!? Kaupunkitaistelussa sensijaan Gille oli pätevä. Tyhmä kymppi radalta tuli, kun alussa tippui toinen rima ja puomin (kolmas este) ohi piti eka mennä. Mutta loppurata meni puhtaana nollana ja pojat oli niin taitavia! :)

Kohta pitäisi sitten itsekin palata sinne agilityn pariin... Ensin oli tosi kova polte päästä aksaamaan, mutta mitä lähemmäksi se ajankohta tulee, sitä enemmän mua hirvittää! Eihän mulla riitä kunto! En osaa enää mitään ohjauskuvioita! Miten ihmeessä mä muistan sen radan!? Apua!!!

Pogon agility

Oltiin tällä viikolla harjoittelemassa kaupunkitaistelurataa. Tai siis Topi ja Gille harjoitteli, me muut oltiin mukana ihan muuten vaan. Naga ja Pogokin pääsi kentälle. 

Kuvasin kännykällä sitä Pogon menoa radalla... On se uskomaton epeli. Hyvin se vetää, vaikkei muka mitään näekkään. Ihan pihalla se silti on ja Topin ohjaus on ihan pöllöä, kun se on niin varovainen, ettei toi kahjo vaan juokse mitään siivekettä päin. Hitsi vaan kun en saanut sitä alkua videolle - sitä kun Pogo oivalsi, että nyt hän pääsee ihan oikeesti kentälle tekemään hommia!! Voi sitä pyörimisen määrää!! :D
Harmi, että koko reissu taisi olla meidän Pookelle vähän liikaa. Kävelyä 6 km, riehumista kentällä ja vielä päälle aksaa. Nyt onkin poika ollut aikas kipeä nämä muutamat päivät :/ Lihaskunto ilmeisesti päässyt vähän heikkenemään eikä ne nivelet tai lonkatkaan ihan priimaa tavaraa taida olla.... Mutta tuskin se Pogoa hirveesti haittaa, menis varmana uudestaan ihan koska vaan :)

Tässä nyt hieman huonolaatuinen video Pogo-faneille!! :)


perjantai 24. elokuuta 2012

Yksivuotias Naga


Nakki ja Nakin nakkikakku :)

Onnea pikkuiselle, ihanalle, söpölle ja hurjan hassulle Nagalle! Miten aika voikaan mennä näin nopeesti? Vastahan me jännitettiin näiden pienten otusten syntymää! 

Paljon onnea myös parhaille sisaruksille, Zipille, Alille ja Miille!

tiistai 21. elokuuta 2012

Pikkupoika tuli taloon

Meille syntyi viime maanantaina 13.8 pieni poika. Merkkiä ihminen. Ei enempää noita karvaisia poikia! :)

Poju on vallan ihana, söpöliini ja ylipäätänsäkin täydellinen. Olen maailman onnellisin. Koirat saattaa olla jotain toista mieltä, koska niiden elämä on vaan entistäkin tylsempää :D Raskausaikana en sitten loppuvaiheessa enää päässyt kunnolla lenkkeilemään, muutakun Pogon kanssa. Sen löntystelijän vauhti oli juurikin sopivaa, ja tuntui että Pookekin nautti kun sai olla kokonaan yksinään lenkillä, eikä tarvinnut hötkyillä. Jopa mun vauhti oli liian nopeeta sille :) Laiskimus. Topi sai sitten hoitaa kahden muun lenkittämisen ja ilokseni ne lenkit oli yleensä juoksuversioita. Mutta eiköhän tämä elämä tästä ala taas vauhdittumaan, kun päästään vähän alkuun. Mulla ainakin lenkkarinpohjat polttelee jo tuonne teille sen verran, että kohta mennään!

Äsken oltiin jo ensimmäisellä vaunulenkillä. Ei se nyt ihan niin helppoa ollut kun mitä olin kuvitellut. Tälläkin kertaa jako meni niin, että mulla oli vaan Pogo. Mutta kun se urpo hinaa niiden hajujensa perässä oikeelle, niin vaunut vetää vasemmalle. Ehkä siihenkin joku tatsi vielä löydetään.

Kun tuotiin pikkupoika kotiin, niin tehtiin sillälailla, että mä tulin sisälle ensin yksin. Mulla oli ollut ainakin NÄIN iso ikävä noita karvaisia pöllöpäitä. Ne oli ihan erinäköisiäkin kun tulin ovesta sisään, turkkikin kasvanut muutamassa päivässä ainakin metrin! Ja oli noillakin mua ikävä. Gillellä ehkä isoin. Sitten tuotiin Poju sisälle. Gille tajusi uuden tulokkaan ensimmäisenä ja alkoi tietenkin vesikoiramaiseen tyyliin haukkumaan, Seuraavaksi homman hokasi Naga, joka myös haukkui - ja juoksi karkuun paniikissa. Pogo ei tajunnut, Pogo kun on Pogo. Sitten Gille haistoi poikaa kerran ja oli ihan sen näköinen, kuin olisi tajunnut "aa, tää on se meidän pentu kun oli tuolla mahassa, ihan fine juttu". Ja sitten sillä heräsi samantien jotkut isänvaistot ja se alkoi hoivaamaan ja puolustamaan vauvaa. Naga pelkäsi edelleen, sillee kurottamalla uskalsi tulla haistelemaan puolen metrin päähän. Pogo ei tajunnut vieläkään mitään muuta, kun että hänellä on lelu. Kesti ehkä tunnin ennen kun Pogon piuhat yhdistyi, se tuli nuuskaisemaan vauvaa, nuolaisi pikaisesti päälakea hyväksymisen merkiksi ja jatkoi juttujaan. Kaikenkaikkiaan koirat on suhtautunut tulokkaaseen aivan mahtavasti. Gille ja Naga saattaa välillä tulla viereen katsomaan pientä ihmettä ja muuten annetaan olla ihan rauhassa. Yöheräämisiinkin ne on jo tottunut, ovat siis tajunneet ettei joka kerta kun mä nousen ylös ole aamu.

Ja kun mikään ei koskaan voi mennä niinkun strömsössä, niin ei mennyt nytkään. Autojen suhteen meinaan. Touran meni rikki jo pari viikkoa sitten ja siihen ollaan nyt odoteltu maahantuojalta sitä osaa, takuuseen pitäisi mennä kun oli ihan uusi palikka. Menee vielä ainakin kolme viikkoa, joten eipä siinä sitten mitään. Olihan meillä sentään edes vielä toinen auto. Mutta Audi päätti sanoa sopimuksensa irti siinä vaiheessa, kun Topi oli matkalla Poriin hakemaan mua ja vauvaa kotiin sairaalasta. Sillä ei sitten ihan ajettukaan mihinkään enää. Ei muuta kun Mumman biili kehiin ja uusi yritys kohti Poria. Toisaalta onni onnettomuudessa, että se hajosi tossa vaiheessa, eikä sillon kun oltiin menossa puskemaan sitä pientä pojua ulos. Siinä vaiheessa olis voinut saada Audi vähän iskua tältä mammalta :D Ollaan nyt sitten autottomia. Eilenkin joutusin pummimaan kyydin ruokakauppaan siskolta, jotta saadaan edes ruokaa! On se tuuri ihmeellinen juttu.

Jokatapauksessa - Tästä se sitten lähtee, uusi agilitytaituri on syntynyt. Vaikkakin mun veljen mielestä pojasta tehdään painija :D


perjantai 3. elokuuta 2012

Pogon uusi maja


Löydettiin vihdoinkin koirien maja, joka on tarkoitettu vähän isoimmille koirille. Normaalisti ne on niitä pikku Fifien juttuja vaan. Ja pakkohan se oli sitten meidän Pooke-lellilapselle tilata :) Raukkaparan elämä kun on muuten niin tylsää, niin pitää sitten vähän hyvitellä ja lelliä kaikella kivalla tilpehöörillä :D

Pogon mielestä maja on ihan kiva. Sinne voi mennä köllimään, mutta ei siellä ihan hirveen kauaa viihdy. Taitaa olla kuitenkin liian pieni. Tai sitten syynä on se, että Gillen mielestä se on ihan huipputörkeenhieno! Pitää vielä kuvata video, kun Gille vähän petaa majassa. Sillon koko hökötys pyörii ympyrää, kun blondi pistelee menemään. Pogon mielestä moinen touhu on äärimmäisen noloa. Mutta silti sinne tämä tukkajumala tiensä suuntasi eilenkin illalla, suoraan kohti majaa. Ja Pogo on ainut meidän koirista, ketä viihtyy nukkumassa toisessa huoneessa. Tämä viereinen huone on nyt ollut remontin alla ja sinne ei ole päässyt - nyt kun ovet on taas avoinna, niin Pogo nukkuu ennemmin siellä, omassa rauhassa. Tänään sinne hankittiin vielä uusi matto, joka on Pogon mielestä ihan yliveto. Toivottavasti vaan Naga Nakkeli jättää tämän maton rauhaan, kahdesta alakerran matosta kun on mystisesti jo kadonnut pohja...

keskiviikko 1. elokuuta 2012

Pitsiagi vuosimallia 2012

Taas on pitsikisat takanapäin onnistuneesti. Kyllä siinä aina se edeltävä viikko menee ennen kisoja kauheessa  valmistelurumbassa. Nytkin hyppäsin joka päivä kaupungilla ostamassa ties mitä karkkeja ja hakaneuloja. Ikeassakin asti käytiin ostamassa RKS:lle tavaroita... ehkä siinä samalla myös hiukan itselle :)

Mun rooli näissä kisoissa oli olla vaan töissä. Vaikka ajatus kaksipäiväisistä kisoista kauhistutti, kun olisi pitänyt istua paikallaan monta tuntia koneella, niin hyvin selvisin. Onneksi on ihania ihmisiä, jotka tuli tuuraamaan mua ja sain ottaa vähän rennommin. Harvemmin sitä on kisapaikalla vakiovarusteena tyyny ja peitto :)

Gille pojunen pääsi sitten kisaamaan Topin kanssa kolmen radan verran. Viisi olisi ollut mahdollista, mutta kolme oli nyt joku säästölinjan kompromissi. Oma fiilis oli hurja ennen kun pojat meni radalle. Jännitti ihan törkeesti! En tiedä jännittikö mua se, että ne saattaa onnistua, vai se, että ne saattaa epäonnistua. Jännitti vaan. Eikä kaduta kyllä yhtään, että annoin loppujenlopuksi Topin viedä Gilleä. Sain huomata, että ihan yhtä pöllöpäämäisesti se käyttäytyy isännän kanssa kun munkin. Joku ihme juttu noissa kisoissa vaan on, että Gillellä heittää iso pyörä ja kovaa. Törkeen hyvin ne silti veti. Tuloksellisesti paremmin mitä minä Gillen kanssa koskaan. Meidän paras tulos on ekoista kisoista 5. Sen jälkeen ollaan saatu 15 tai yli. Pojat veti kahdelta radalta kympin ja yhdeltä hyllyn kun Gille sikaili taas puomilla ja Topi keskeytti radan. Eli on ne aika taitavia - vaikka Gille onkin Gille. Tässä ne kaksi kympin rataa:


Pogo ja Naga Nappula sai viettää koko viikonlopun äyhöllä Vaarin kaverina. Se on Pogon mielestä ihan parasta, kun saa olla äyhöllä pihalla ja relata :) Tai niin mä ainakin itselleni uskottelen...

Pikkupojat missikisoissa

Lähdettiin misseilemään meidän pikkupoikien kanssa. Taru soitti vähän viimetippaan mulle, että haluuko Naga tulla kanssa kun Zip ja Ali on menossa. Häkeltyneenä sitten suostuin, sillä ehdolla että Taru näyttää myös Nagan :) Ja siellähän se sitten pyöri kahden vesiäisen kanssa. Ali ja Zip sai sinisen, Naga punaisen nauhan. Tämä ensimmäinen kehä meni kaikilta tosi hyvin ja leikin olisi mielusti voinut jättää vaikka siihen, koska pentuja oli niin paljon, että sitten loppukehässä oli kauhea tunku ja homma meni tungokseksi. Turhaan odotettiin monta tuntia! Kaipa tostakin oli silti jotain hyötyä, jos näidenkin kanssa pitää joskus jonnekkin oikeisiin missikisoihin mennä. Nagan kanssa oli harjoiteltu näyttelykävelyä ja asentoa tasan nolla kertaa tätä ennen... ja sen jälkeen :D

Naga

Zip

Ali

sunnuntai 22. heinäkuuta 2012

Mökkeilyä ja jännittämistä

Voi hitsi sentään tämä viikonloppu on ollut jännä! Kokoajan pitänyt olla koneella tai kännykkä kourassa seuraamassa MM-karsintojen menoa. Lauantain ratojen jälkeen ja Soolon sunnuntaille pääsyn takia mieli teki lähteä tänään seuraamaan kisoja paikanpäälle. Kuitenkaan paikallaan istuminen ei ole se mun lempparijuttu just nyt, niin päätettiin jättää reissu välistä. Mutta mieli teki kovasti! Heti aamulla kun heräsin niin piti laittaa kone päälle ja alkaa seuraamaan livenä tapahtumia. Jännitti niin hemmetisti! Hienoja ratoja teki meidän Raumalaiset plus Ansku :) Tosi ylpeä voi olla niistä. Varsinkin blondeista A ja T :)  Ja sitten tietenkin niiden muutaman taitavan maksiohjaajan menoa oli melko huikea katsella. Ja onhan se jo kohtalaisen hieno homma, että medi joukkueeseen pääsi sentään kaksi vesikoiraa! Perrot ne vaan rulettaa.

En ole koskaan ollut yhtään kiinnostunut mistään penkkiurheilusta, eikä ole kiinnostanut katsella mitään jalkapalloa telkkarista, mutta nyt, ihan intsinä :) Jos olisi ollut sateinen viikonloppu, niin mä olisin varmaan maannut vaan sohvalla katsomassa näitä kisoja. Nyt kuitenkin ainutlaatuinen tilaisuus päästä merelle voitti vielä toistaiseksi sisällä olemisen... Vielä on siis joku järki päässä? Vai? :D

Olen epätoivoisesti yrittänyt vihjailla kaikille tutuille kenellä on paatti, että me haluttais merelle, mutta kukaan ei meitä vissiin seurakseen halua. Nyt sain siskon kanssa aikataulut mätsäämään ja mentiin niiden mökille. Tehtiinkin epänormaali ratkaisu, ja otettiin matkaan mukaan vain pikkumies. Gillellä on tassussa joku haava ja se on liian kovaääninen kun on vettä lähistöllä. Pogo kohnottaa liian paljon ja sen perään olis pitänyt olla kokoajan katsomassa, kun se olis ollut sukeltamassa kaikki kivet rannasta tai jotain muuta järkevää. Koville se otti, mutta isot pojat jäi kotiin :) Toisaalta onneksi, koska Janne oli just aamulla nähnyt kyyn siinä niiden pihalla. Olisin ollut ihan hysteerinen kuitenkin.

Naga pääsi nyt ekaa kertaa paatin kyytiin ja oli IHAN paniikissa. Aluksi tärisi ja yritti hypätä pois. Kyllä se siitä sitten rauhoittui, muttei siitä sellasta laivakoiraa tulisi, mitä Pogo ja Gille on. Mökillä Nakkeli juoksi tuulispäänä ja ihan intoa piukassa yksinään pisin tonttia. Ja pääsi se meidän kanssa yhdessä uimaankin. Se on vaan niin mahtavan suloinen ja ihana pieni olento!

Ekaa kertaa saaressa!

Ilma oli mitä mahtavin, vasta poislähtiessä alkoi tuuli puhaltamaan oikeen kunnolla.

Aluksi tämä vesikoira ei tajunnut mennä uimaan lainkaan. Kyllä noi kaksi muuta olis ollut samantien vedessä kun veneestä olis pois päästetty. Aikansa juostuaan Naga vasta hokasi, että hemmetti, täällä on vettäkin! :)

Siellä se hassu saukko sitten metsästi kaisloja :) 



Oli muuten erittäin helppoa olla reissussa yhden koiran kanssa. Elämä olis ehkä vähän liiankin helppoa, jos niitä olis vaan yksi!?

Meidän pikkuiselle tuli kauhea vilu uimisen jälkeen. Saunaankaan ei voinut tulla, kun se oli niin hurjan pelottava paikka. Kaveri vaan istui mökin terassilla yksinään ja odotti että saunojat tulee pois.


maanantai 16. heinäkuuta 2012

Kesäkuvia

... ja sitä kesää odotellaan yhä! Sataa sataa ropisee vaan. Tai on muuten vaan synkkää. Välillä aurinko muistaa näyttäytyä, mutta sitten se taas menee piiloon. Mahtaakohan tänä kesänä tulla kesää ollenkaan?

Lauantaina Topi oli auttelemassa mun siskonmiestä klapihommissa ja me koirien kanssa muuten vaan hengattiin niiden ranchilla sitten. Mä yritin taas epätoivoisesti opetella käyttämään kameraa :)
Reissusta opin taas sen, että ÄLÄ ota ikinä tollaseen paikkaan kumisia vinkuleluja mukaan. Mä fiksuna ajattelin ottaa leluja, että pojilla riittäisi tekemistä muutamaksi tunniksi. Jokaiselle oli oma lelunsa. Yksikään lelu ei selvinnyt hengissä. Pogo söi ne kaikki. Tai kaksi ja puoli. Ensin se veti keltaisen pallon ja kun siitä oli jäljellä enää hiukan, se kävi hakemassa uuden. Kyllä mä sen huomasin, että se niitä repi ja asiasta keskusteltiin. Mutta aina se jotenkin lähti jonnekkin piiloon ja näemmä oikeesti veteli ne lelut poskeensa. Nyt ollaan sitten kaksi päivää oltu vähän mahakipuisia ja oksenneltu muovinkappaleita. PÖLVÄSTI POGO!! Ikinä en enää ota sille mukaan muutakun se oman pallon, mistä se ei takuulla saa mitään irti! Perhana.

Kyllä sitä välillä aurinkokin paistoi ja oli kuuma!
Nämä kaksi hassua veijaria kävi uimassa sellaisessa vesialtaassa, missä vesi on ihanan vihreää.
Isompi edellä ja pienempi perässä... tästä syystä tällä samalla reissulla käytiin sitten vielä meressä uimassa :)

Tämä kaveri ei paljon ui. Se vaan pöllöilee ja syö leluja.

Pikkuinen Nakkeli.

Kovaääninen Gille. Aina se on tykännyt omasta äänestään, mutta tällä hetkellä se huutaminen on jotain maatajärisyttävää. Oli sitten aihe mikä tahansa, niin huutaa pitää. Autossa varsinkin. Meidän touran on sisältä kohta homeessa, kun ollaan otettu aseeksi suihkupullo, jolla sitten suihkitaan tätä kiljukaulaa... 
Jos jollain on muita ideoita, miten sais tämän apinan autossa hiljaiseksi, niin neuvoja otetaan vastaan. Huomioon pitää ottaa, että mitään rajuja toimenpiteitä ei voi käyttää, kun Naga-herkkis on vieressä. Ja yksinään tämä urpo ei kauheesti huutele. OIKEESTI lukijat, vinkkejä ;)

Sain kun sainkin ne jollain tapaa yhteiskuvaankin :) 
Keskimmäisen kanssa joskus vähän jotain ongelmia, kun alkaa ylikiehumispiste olla lähellä. 

<3 mussukka
  
Kaverit

Jotenkin toi Pogo on joka kuvassa saman näköinen? :) 

 Söpöliini on välillä näköjään vähän vähemmän söpö ja enemmän hassu :D

 Tässä taisi olla kaikki lelut jo syöty, tai sitten oli joku luova tauko meneillään...

Blondin ja Pikkupojan leikit on välillä aika rajuja. Nagalla ei ihan aina itsesuojeluvaisto pelitä, kun oikeen yllyttää Gilleä jyräämään itsensä. Hassuja poikia - onneksi nämä leikkimistuokiot kestää aina niin vähän aikaa, ettei ehdi ihan kokonaan paikat mennä rikki :)

lauantai 14. heinäkuuta 2012

Hirmuinen Gille 4-vee


Gille pieni kiusankappale - ihana rakas mussukka täytti tänään 4-vuotta!
Mun iso poika!

torstai 12. heinäkuuta 2012

Plus Pogon kuulumiset

Se on pöllöpää. :)

Esimerkkejä:

Pogo on keksinyt hyvän keinon saada jollain tapaa extra-huomiota meiltä. Nyt se ei pysty hyppäämään autoon. Etutassut kyllä saa sinne takakoppaan, sitten se nostaa toisen takajalan ylös ja katsoo meitä avuttomasti "voisitko vähän auttaa, kun en nyt pysty". Aluksi ajateltiin, että sillä on jalka kipee, nyt ollaan melkein sitä mieltä, että se kusettaa ihan 6-0 :D

Topi oli äsken uittamassa koiria. Kaikki meni hyvin siihen asti, kunnes Pogolla taas meni valot pois päältä ja aivot jäähän. Leuka lukkiintui kiinni, eikä se antanut lelua enää pois. Kotiin asti se istui lelu suussa ja tyhjä katse silmissä, poikaparka oli taas ihan litimärkäkin, kun eihän siinä voinut edes ravistella ylimääräisiä vesiä pois. Niin pöllöpää.

Agipitsikisat on tulossa ja Topi meinasi, että pitäiskö ilmoittaa Pogo hyppärille. Ei olisi vaarallisia kontakteja, mutta silti joku pituus ja muuri on aika vaarallisia. Tai Pogon lähettyvillä ihan mikä vaan kova on vaarallista. Ja nyt kun se on vuoden verran ollut tekemättä kunnolla aksaa, niin vähän mietityttää, että uskalletaanko sittenkään... Poitsu olisi kyllä onnensa kukkuloilla, mutta jos jotain törmäyksiä sattuu, niin siitä saisi vaan itseään.

Ei kai sillä muuten mitään kuulu, sama hassu poika se on. Hellyydenkipeä ja kova jumppaamaan.

Kesäjuttuja

Vaikkakin ilma on ollut kaikkea muuta kun kesäinen... Vettä tulee melkein joka päivä ja aurinko muistaa pilkahdella pilvien välistä ihan liian harvoin. Sen kai siitä sitten saa, kun on kesälomalla. Syy piilee just siinä.

Kaikkea kivaa on tapahtunutkin, liekö enää muistaakkaan edes mitä kaikkea.

Gillen kanssa olin Tanjan fysiojumpparyhmässä. Kaikkea ne hullut koiraihmiset keksii. Tanjakaan ei voi millään pitää lomaa aksasta. Pakko järkätä joku jumpparyhmä normiryhmän tilalle... outo tyyppi ;) Siellä me sitten ringissä jumpataan koiriamme. Gillen kanssa jumppaus sujui jokseenkin hankalasti. Olisi pitänyt kiivetä pesuvadin päälle, niin tämä tollo alkaa vaan leikkimään laatikkoleikkiä. On se hyvä, että blondi sentään jonkun asian on iskoistanut päähänsä :) Laatikkoleikki meni niin rajuksi, että koko vati meni rikki. Muutenkin tarvittiin vähän Tarun jelppiä, että saatiin Gilleä väänneltyä. Päätin, että seuraavalla kerralla mukaan tulee helpompi versio, Naga. Pogoa olis turha kuvitellakaan ottavansa mukaan, se vaan sekois ja alkais pyörimään paikallaan. Jumppaamista toki kai sekin. Nagan kanssa seuraavalla viikolla menikin paljon paremmin. Se on niin hassu pikkumies. Meidän omatekoisella tasapainolaudalla ja omasta takaa olevalla jumppapallolla pelattiin, kun ei ollut mitään kaupan hienouksia. Jätkä oli hiukan pätevä, sillä koiralla on ainakin kehonhallinta kunnossa!

Tällä viikolla käytiin myös Porissa päin pyörähtämässä target teamin ryhmässä. Tarulla oli samaan aikaan koulutus Turussa tyttöjen kanssa, joten Topi sai kaksi koiraa, Nagan ja Zipin. Siellä vähän testattiin ensin sekä ohjaajan että koiran etenemisnopeutta ja sen jälkeen tehtiin pientä radanpätkää. On niin omituista katsoa noiden meidän pikkupoikien menoa, kun ne on niin hurrrjan taitavia jo!

Eilen sitten nämä samaiset pikkupojat starttasi ensimmäisissä epiksissä! Omat epikset oli omalla kentällä ja siellä pääsi kaikki M-pennut kirmailemaan kahteen otteeseen mölliradan. Ja jälleen kerran - kun ne on niin hyviä!!! Nagalla oli voitto NÄIN lähellä, mutta tyhmä isäntä ohjasi viimeisen hypyn vähän huonosti ja siitä tuli kielto. Muuten olis ollut nopein ja paras nolla ;) Tarulla olis kamerassaan videotkin, kun itse en ehtinyt tarpeeksi ajoissa sieltä toimistohommista kuvaamaan... Ehkä siis saamme vielä videomateriaalia tännekin jokupäivä.
Gille pääsi myös aksaamaan. Pitkästä aikaa. Sillä huomaa niin selkeesti heti, kun tulee taukoa. Gillelle sopii tosi hyvin se kerta viikossa aksaaminen. Sitten pysyy se tietty rytmi päällä. Toki vois enemmänkin, mutta heti kun on pitempi väli, niin blondi alkaa pöllöilemään ja mukamas unohtaa ihan kaikki. Ykkösluokan rata meni loistavasti, mitä nyt Topi oli taas vähän ulapalla. Ei se enää muistanutkaan, että ohjattavana olikin nyt Gille, eikä Naga. Avoimen radalla lähes kaikki meni ihan fiaskoksi, Gille oli sellainen ihana mussukka, mitä se aina mun kanssa on kisoissa. Huutaa, huutaa ja pöllöilee. Mamman oma kulta :) Oli helpottavaa nähdä, että ei se ihan joka kerta mene kuin unelma Topin kanssa, kyllä sieltä se oikea Gille alkaa kuoriutumaan. Tosin se oli kyllä joutunut makaamaan monta tuntia häkissä odottamassa, että kyllä siinä olis yksi jos toinenkin vähän alkanut kiehumaan. Juuri tämän vuoksi omat epikset on tyhmät, kun ei voi keskittyä sekä työntekoon, että koiraan.

Niin ja onha toi pikkumies ollut Elinankin opissa tässä välissä. Kirjoittelen niin harvoin nykyään, ettei mitään juttuja enää muista. Kahtena päivänä Elina oli kouluttamassa meitä Raumalaisia - ensimmäisenä päivänä tuli vettä kaatamalla ja toisena oli hemmetin kuuma. Molempina päivinä Nappe pääsi aksaamaan. Tosin, toisena päivänä pojat sai vähän kontaktikoulua ja juokseminen jäi vähemmälle. Nyt ollaan sen jälkeen sitten pelattu kontaktileikkiä... vitsi kun olis tollasenkin jutun tiennyt sillon alussa kun kontakteja opetti!

perjantai 22. kesäkuuta 2012

Juhannus

Meidän synttärisankari sai Mummalta tuliaisia SM-kisoista. Tai sai noi muutkin, mutta tämä yksi lelu otettiin nyt käyttöön. Olkoot tämä nyt sitten Pogon synttärilahja paremman puutteessa. Uusia vesileluja tosin pitäisi ostaa, joten Pogo saanee lahjansa hiukan jälkijunassa sitten :) Tuskin se haittaa, kun aikaisempina vuosina se on saanut jonkun piilossa olleen vanhan lelun ja läpi on mennyt niinkuin väärä raha. :D

Aih, tälläinen lelu. Vähän hieno!

Pikkusenko olen onnellinen!?


Naga kateellisena vieressä yrittää kaikki mahdolliset temppunsa saada Pogo hämätyksi. Ei onnistu. Paremman käsityksen näistä mahtavista muuveista saa tästä videosta. Näistä liikkeistä on jo joskus aikaisemminkin laitettu video, mutta tämä kuuluu samaan sarjaan Pogon jumppaamisen kanssa - siihen ei vaan koskaan kyllästy ja joka kerta hiukan naurattaa. Päivän pelastus.
Ja kertokaa nyt, onko toi ihan normaalia!? :D 
Mitä sanoo meidän fyssari, kuuluuko koira vääntyä noin selästään!? Ebban lapset ainakin vääntyy!

Samaan aikaan Gille ottaa ihan iisisti.

Turkinlähtöpäivä

Ollaan ehkä vähän tylsiä ihmisiä, koska meidän juhannusaaton ohjelmaan kuului koirien turkkien alasajo. Ennemmin olisin halunnut olla juhannuskisoissa, mutta näin nyt tänä vuonna. Ja täytyy kyllä sanoa; koirien turkin ajaminen on yksi asia, mitä vihaan todella paljon tässä maailmassa. Se on vaan niin vammasta. Loppupeleissä olin menettänyt hermoni noin 8720 kertaa, allergiakohtaus päällänsä ja ihottumaa. Sekä selkä tietenkin kipeä, entistä enemmän. Mutta onpahan koirilla kesäturkki! :) Gille oli jälleen kerran hankalin asiakas ja se melkeen jätettiin sellaiseksi, että koko muu koira oli ajettu, mutta jaloissa oli vielä pitkä karva. Lopulta sitten saatiin nekin pois. Ja sitten palkinnoksi pääsi nakupellet vielä uimaan - loppu hyvin kaikki hyvin.

Tässä meidän karvaturri Nappulainen.

"Seuraavaan kuvaan mä meen sit Nagan kanssa!" - Nanne 7-vee.

Sitten kun Pogo oli viimeisellä vuorollaan valmis, sai se täyspussaushoidon :)

Tuplarakkautta.

Keskeneräinen ärripurri.

Tää on niin kajahtaneen näköinen tapaus!! :D

Ihana rimpula <3

Nakupelle kolmikko

HYVÄÄ JUHANNUSTA!!

keskiviikko 20. kesäkuuta 2012

Pooke 6vee


Pooke täytti maanantaina 6-vuotta. Meidän ihana herra :)

Maailman paras koira! <3

Onnittelut myös sisaruksille Soololle, Pesolle ja Cirulle.

sunnuntai 17. kesäkuuta 2012

Taas niitä kuulumisia...

Ei vieläkään mitään ihmeellistä kirjoitettavaa... Blogin päivittäminen on näemmä aina näin kesällä vähän hankalaa, kun ulkona on paljon kivempi olla tietokoneella istumisen sijasta.

Tänä viikonloppuna ollaan jännätty SM-kisojen tuloksia, hyvin ne meidän Raumalaiset veti :) Käytiin sitten neljän pojan kanssa aksaamassa tänään itsekin. Zip oli jätetty isännän kanssa kotiin, niin haettiin sitten sekin pikkumies messiin mukaan. Kaikki muut paitsi Pogo pääsi aksaamaan, kun sillä on jalassa joku juttu, ei tiedetä mikä, kun se ei näytä oireilevan muualla kun autoon ja sohvalle hypättäessä. Muuten se kyllä sai juosta siellä taas varmaan enemmän kuin kukaan muu, eikä jalkakivuista tietoakaan. Eikä sen kanssa kauheesti vois tehdä muutenkaan. Mä yritin sitten toimia siinä kuvausmiehenä, kun Topi juoksenteli vuorotellen kaikkien koirien kanssa radalla.

Näiden veljeksien bravuuri.

Taitava professori Zip. Vähän oli äijä aluksi hukassa, että missä on mamma ja miksi mun pitää Topin kanssa juosta? Kyllä se sieltä sitten syttyi :)

Tyylinsä kullakin :)

Mäkin osaan.

Ei jassa enää!

Ja taas mennäääääään!!!

Gille oli sen verran vauhdikas menijä, ettei tämä amatööri saanut kun kontaktilta kuvan. (tai ainakaan sellaista, mitä kelpuuttaisin)
Tässäkin ilme on mitä parhain...

Pogo teki suurimman osan ajasta tätä. Ja sitten vaihdettiin taas paikkaa. Välillä se taas suoritti rataa itsenäisesti Gillen perässä. Topi ohjaa Gilleä, niin Pogo se juoksee perässä ja suorittelee niitä esteitä omatoimisesti... eikä Topi tai Gille huomaa mitään :D

Käy se näinkin? Tupla-aksaa.

Lopuksi otettiin ryhmäpotretti tästä nelikosta. Pogo oli taas oman tiensä kulkija :D Saatiin me se sitten käännettyä ihan oikeinkinpäin :)

Mää en ainaskaan kato kameraan!
Oli hankaluuksia pitää kamera paikoillaan, kun nauratti toi apina taas niin paljon :D

Meidän pojat ja ottolapsi <3

Urpot.

Muuten sitten ollaan käyty uimassa, lenkillä ja reenaamassa. On niin kiva, kun lenkkireissulla pääsee uittamaan koiria samalla. Nagan mielestä se on myös ihan huippujuttu, kun autolla mentäessä tulee aina kova vilu. Nagasta onkin tullut meidän perheen pahin vesipeto. Samantien veteen vaan ja uida voi ihan ilman leluakin. Gille vaan huutaa rannassa "heitäheitäheitä" ja Pogo juoksee kuivalla maalla tai sitten se ensin sukeltaa sen kiven, ja juoksee sitten sen kanssa jossain puskassa.

Yksi kerta kun käytiin auton kanssa yhdessä rannassa, niin siinä oli joku ranskalainen mies kahden pikkupojan kanssa. Siihen ne jäi sitten katselemaan meidän menoa kun hullut vesikoirat ui. Sitten kun tuli poislähdön aika ja koirat pakattiin takaisin autoon, mutta tämä eräs pöllö blondi päätti ottaa vielä kerran kiellon päälle - ja juoksi vielä takaisin veteen. Huudettiin Topin kanssa sitten kuorossa "GILLEEE", niin toinen näistä ranskalaisista pikkupojista alkoi hokemaan "Gille, Gille" :)


Tuntuu, että aika menee vaan niin nopeesti tällä hetkellä, ettei perässä pysy millään. Kolmena päivänä viikossa pitää olla kentällä, niin eihän siihen paljon vapaa-aikaa jää. Onneksi alkaa kohta kesätauko :) Ja loma!

Lopuksi vielä pari kakkukuvaa... Pakkohan niistäkin on kuvat laittaa, kun on nähnyt vaivaa niiden tekemiseenkin :)

Nannen heppakakku

Neean Late Lammas -kakku