tiistai 28. huhtikuuta 2009

Hirviä!

Eilinen päivä tarjosi hieman jännitystä elämään.

Työpäivän jälkeen päätin lähteä koirien kanssa lenkille. Menin ensin suoraan läheiselle pellolle, jossa voin päästää pojat vapaaksi ensin. Siinä ne saa päästettyä pahimmat höyryt pihalle, jotta hihnalenkki onnistuisi paremmin (eikä tarvii rikkoa omaa selkää). En uskalla paljon yksinollessa päästää niitä vapaaksi lenkkipolulla... paitsi joskus.

Noh, siinä sitten päästin vähän matkaan kun Pogo löysi raketin. Niitä se ei olekaan vähään aikaan harrastanut. Siinä kun kattelin taas sitä menoa, Pogo kattoo mua kulmiensa alta mulkoillen ja juoksee karkuun... mietin, että missäköhän mielentilassa mä taas olenkaan sanonut, että se olisi muka helppo koira!? (Gilleen kyllä sillonkin vertasin, että ehkä sittenkin...)
Siinä sitten kävelin eteenpäin pellolla, kohti sitä metsää. Sitten kun alkoi se raja olemaan liian lähellä ja tiesin, etten saisi Pogoa kiinni, jotta voisin laittaa sen hihnaan. Istuin sitten sinne keskelle peltoa odottamaan... Aikansa juostuaan Pogo singahti mun luokse, suoraan syliin. Sain laitettua hihnan kiinni ja nostin katseeni.
"miksi tuolla juoksee joku hevonen yksinään!? - voi paska, GILLE TÄNNE!! se on hirvi."
Sain sitten Gillen kiinni, siinä me istuttiin kaikki kolme, keskellä peltoa kun kaksi iiiiisoa hirveä jolkotteli siitä ohi 10 metrin päästä. Pogo ei ollut moksiskaan, olihan sillä se maailman tärkein asia suussaan, raketti. Ei paljoo kiinnosta vaikka sarvikuono juoksisi ohi. Gille sen sijaan antoi kuulua. Sen mielestä ne hirvet oli hiukan tyhmii ja saisi painua sinne missä pippuri kasvaa. Yritäppä siinä sitten pitää kahdesta koirasta kiinni ja tukkia samalla sen toisen turpaa. Jälkeenpäin tullut uroshirvi vähän mulkaisi meitä sen näköisenä, että mitä hulluja tuolla mahtaa olla. Ja ne hirvet siis juoksi sieltä Kappeliluhdan asutuksesta metsään!! En sit tiedä mistä tulivat, oli varmaan jossain kylässä kaffella!?

Sitten illalla oli taas perinteisen imuroinnin vuoro. Ihme kyllä, se sammal ei ole vieläkään loppunut sieltä nurmikosta, vaikka sisällä sitä onkin ollut jo sata kiloa. Imuroida saa siis joka päivä, jos ei tahdo nukkuakin sammaleessa. No, pojat oli siinä ulkona kun imuroin. Satuin sitten katsomaan ulos, ja siellä tämä meidän Pokeripoika jumppaa ihan täyttä häkää nurtsilla - samalla kun minä yritän saada sitä samaa tavaraa pois sisältä. Meni ehkä hetki että sain sen kaiken roskan siitä karheesta turkista pois. Siltä pojalta lähtee turkki ensi viikolla!! Piste.

Ja sit siitä Gillepojasta pitää vielä sanoa. Se on askarrellut taas vähän kaikkee jännää. En muista oonko jo maininnut, mutta yhden listanpätkän se on irrottanut kokonaan seinästä ja järsinyt sitä. Yhden anopinkielen se on taas syönyt, se olikin sitten jo kolmas lajiaan. Uudestakin paikasta se osaa jo avata eteisen liukuovikaapin, josta varastaa kenkiä. Yksinollessaan oli aikamoisen yllätyksen järjestänyt taas... Oli sitten pöllinyt mun uusimmat kengät sieltä ja syönyt kärjen niistä pois kokonaan. Se niistä kengistä. Mitähän vielä!?
On se kyllä niin mahdoton!!

keskiviikko 22. huhtikuuta 2009

Aksaapaksaa

Käytiin eilen Tarun kanssa kentällä pyörähtämässä ja hiukan taas aksaamassa sen Gille-viiropään kanssa.

Kentälle kun päästiin, niin sieltä metsästä oli tulossa joku mies koiransa kanssa. Otin sitten kaikki neljä koiraa sinne hallintaan, kun Taru höpötteli puhelimessa. Luulin, että se mies olis jo jatkanut matkaa pitkälle eteenpäin kun menin korjaamaan Gillen kasoja. Yhtäkkiä kuuluikin kauheeta haukkumista ja juoksin kattomaan niin siellä se mies seisoo keskellä nurmikkoa koira sylissä ja potkii mein Gilleä ihan täysillä. Saahan sitä vieraat koirat häätää pois, mutta kandeeko sitä omaa koiraa sitten ottaa syliin jos sit ne toiset koirat yrittää kattoo että kuka siellä sylissä on (ja hyppii)!? ja sit pitää mennä potkimaan toista kylkeen täysillä, ja monta kertaa!? Pikkasen kihahti. Olis vaan kävellyt siitä sit ohi, kun huomas että toiset on tullut treenaamaan, mut ei... kettuillakseen jäi siihen hengaamaan. ARG!! JA, onko pakko kävellä siitä aksakentän läpi - yleensä siellä on joku koira vapaana. (vaikka ne nyt ei välttämättä kaikki olekaan yhtä hulluja kun meidän perrot).

Noh, siitä kun toivuin, niin alettiin sit Ebban jälkeen harkkaa Kilun kanssa. Mentiin eka vaan kolmea hyppyä, jotka meni aika penkin alle. Oli vissiin jotenkin vaikee kulma Gillelle, ja se ei jaksanut keskittyä yhtään. Tarulla oli sen vinkulelu, niin sitä kiinnosti sitten vaan se. Sitten kun mä otin sen lelun, niin jo alkoi sujumaan. Vaikka poika ei olekaan varmaan mitenkään huippu, niin oon mä niin ylpee siitä :) Mentiin siis hyppyjä, putkea, muuria, A:n kontaktia, keinua ja keppejä. Gille on jo tosi nopee niissä kepeissä, nyt pitäis vaan itse osata vielä se ohjaus ja rytmi. Kun lähdettiin kotoa ja etsin sitä vinkulelua, niin Topi sanoi, että mikset voi yrittää palkata sitä sillä vetolelulla... No onnistuishan se, mutta vinkulelu on oltava. Se on oikeastaan ainoa asia millä saan kiinnitettyä Gillen huomion jos se lähtee huinimaan jonnekin. Gille kun ei ole sellainen höyrypää ja agi-intoilija kun Pogo. Ainut mikä Gilleä kiinnostaa on se lelu ja sit namit. Keinusta tuli taas yksi lemppariesteistä, sieltäkin saa namia toisesta päästä!!

Taru meni siinä sitten vielä Pogon kanssa. Poika oli melkeen irrottanut sen pöydänkin jo odotellessaan, niin kuumana se taas kävi. Pokeri on kyllä paljon rauhallisempi Tarun kanssa, mutta kyllä se nytkin oli melkoinen höyryjuna.

Nyt sit vaan jonkun pitäis alkaa kouluttamaan sitä Kilua siihen näyttelytouhuun. Jos mä tänään saisin aikaiseksi!? Turkkikin menee joka päivä vaan huonompaan kuntoon. Eilen taas yritin availla takkuja, ja sain taas tapella oikeen kunnolla. Hitto sitä apinaa kun se puree!!

Ainiin ja sit vielä yks juttu. Pogo on nyt keksinyt takapihalla se, että jos sieltä nurmikolta löytyy joku kivi, niin se on aarre. Se saattaa kantaa vaikka miten kauan jotain ihan pientäkin kiveä suussaan, eikä anna sitä pois. Sehän voi vaikka tukehtua sellaseen!? Topi koitti jo sitäkin, mitä Pogon isälle tehdään kun se ei anna jotain tavaraa pois suusta - puree nenään. Poika säpähti, mutta ei mitään. Ainoo keino millä kiven saa pois, on laittaa koko koira jäähylle vessaan :D:D

tiistai 14. huhtikuuta 2009

Pogon kisat

Eilen oltiin Turussa ATT:n kisoissa käväsemässä. Pogolla oli taas ihan höyrypäistä aikaa. Ensimmäisellä radalla Topilla oli heti alkuunsa ongelmia, kun Pogo ei halunnut iroittaa omasta hihnastaan lainkaan, se kun oli siinä tilanteessa oiva vetolelu. Mutta loppujenlopuksi pogoomisen jälkeen ensimmäinen rata meni todella hyvin, 15 virhepistettä kylläkin - mutta kyllä siellä naiset kehui miten Topi on kehittynyt ohjauksessa :)

Toinen rata olikin sitten enemmän sähellystä. Normaalisti se menee kyllä toisinpäin. Ekalla radalla sählätään ja toinen menee sitten paremmin. Gille oli varmaan autossa kiusannut Pogoa siinä välissä sen verran, että ei Pokeri jaksanut enää keskittyä.
Sieltä tuli kepeiltä hylky kun Pogo lähti tulemaan keppejä väärinpäin (ku Topi meinas siis korjata väärään väliin mennyttä pujottelua). Sitten jokaiselta kontaktilta poika hyppäs ohi, tuli oikeen kunnon lentokeinukin. Kuulemma tarvis vähän jotain kontaktiharjoitusta... miten niin!? :)
Ja jotain rimojakin sieltä tais lentää.

Mutta muuten on hyvät fiilikset kisoista... huomasin ite jännittäväni poikien menoa ekan kerran!

Gillermo oli tietty mukana kattomassa menoa ja meininkiä... Ulkona piti isotella ja haukkua kaikille, mutta sisällä äijä osasi käyttäytyä oikein mallikkaasti. Hiukan piti haukkua niitä radalla menijöitä... arvoitukseksi jää, että haukkuko se sen takia, kun siellä meni koira - vai sen takia että ne aksaa!?

Juu ja Pogo rakastui yhteen valkoiseen perro-tyttöseen. Se oli ihan ihastunut ja sitten nämä harrasti siinä jotain tuijotuskilpailua keskenään. Tyttönen oli kyllä melko vaikeesti tavoiteltava. Osaa se poika kuitenkin hyvin valkata sen oikeen rodun!

lauantai 11. huhtikuuta 2009

Kuvahaaste osa 2

Taru laittoi mulle vielä toisenkin kuvahaasteen, joten tässä nyt kolmas kuva kolmannesta kansiosta.

Pogohan se siinä laulaa joululauluja jouluna 2006. Tarviiko siitä nyt sen enempää sitten kertoakaan? :)

Mitähän kaikkea mun on pitänyt tänne kertoa? Tälläsii vapaita kun on, niin ei tule sitten koneellakaan oltua pahemmin. No Gillestä on ainakin tullut äijä. Se on oppinut nostamaan jalkaa - ja sitten pitääkin merkata jokainen tolppa mitä matkan varrella sattuu vastaan tulemaan.

Ihmettelin myös sitä, että miksei kukaan voinut sanoa mulle, että rappusia ei kannata maalata puhtaanvalkoisiksi koiraperheessä? Nehän likastuu jo pelkästä ajattelusta!

Tänään käytiin aksaamassa. Pitkästä aikaa!! Pogo höyrisi kun mikäkin taas, perinteiseen Pogo-tyyliin. Pariin kertaan nappas taas Topiin kiinnikin - ja tais sattua. Kyllä ne siellä sitten sai jotain tehdyksikin ylikiehumisen ohella. Gillen kanssa olin jo menettänyt toivon, kun eilen se ei osannut edes yhtä hyppyä hypätä. Tänään se oli taas loistokoira, meni hypyt ja putket oiken mallikkaasti... ja voi sitä riemua kun sai taas vinkulelun kanssa juosta ja vinguttaa sitä!! Koitettiin myös Tarun kanssa ihan oikeeta aikuisten puomia. Ensimmäisellä kerralla ylösmentäessä se oli tosi pelottava - mutta sitten kun poika tajus taas, että tää oli se juttu mistä saa aina tuolta toisesta päästä sitä namia, niin ei meinannut mukana pysyä vauhdissa... ja A:nkin poika meni ihan omine lupineen, jos sieltäkin kontaktilta olis niitä nameja löytynyt!?

Maanantaina sitten Pokerilla on kaksi starttia turussa... jäämme taas jännityksellä odottamaan mitä pojilla on tällä kertaa näytettävänä. :)

PS. Tulis sitten jo ne hemmetin Rauman näyttelyt... pikkusenko tulen hulluksi ton Gillen turkin kanssa - se kun on vähän samanlainen kuin meidän rappuset... ei sekuntiakaan puhdas!!

tiistai 7. huhtikuuta 2009

Kuvahaaste osa 1

Vihdoinkin ehdin istahtamaan kotona koneelle ja vastaamaan Anne-Marin ja Hepun kuvahaasteeseen.

Haasteen ohjeistus menee näin: Avaa neljäs kuvakansio ja valitse sieltä neljäs kuva ja julkaise se blogissasi, kerro kuvasta jotain. Laita haaste neljälle bloggaajalle eteenpäin.

Kuva on kesältä 2007. Siinä on meidän vesikoira vauhdissa. Mun vanhempien pihalla poika innostui leikkimään vesiletkun kanssa, sitä vettä kun oli niin hauska ottaa kiinni ja juoda. Pogolla ei ole tässä vaiheessa edes sen tukkaa vielä... eihän koko Rastamania meinaa edes tunnistaa Pogoksi :D

Haasteen heitän eteenpäin...
1. Tarulle
2. Jaanalle (jos se nyt vaikka sais aloitettua sen kauan lupaamansa blogin)
3. Terhille
4. Veeralle

maanantai 6. huhtikuuta 2009

Talviturkki pooois

Tutustuttiin viikonloppuna uusiin lähimetsiin, ja yritettiin etsiä jotain hyviä lenkkipolkuja.

Lauantaina oli vähän parempi reissu, sillon tiesin melkeen kokoajan, että missä mennään. Löysin ainakin sellasen hyvän puiston, missä voi päästää pojat vapaaksi. Siellä ne juoksi kun tuulispäät taas, tappeli jostain kepistä. Tutustuttiin myös yhteen hulluun tikkaan. Gille kyllä pelkäs sitä, kun ei oikeen tiennyt mistä se ääni tuli. Sen kuuli jo kaukaa, ja itekin mietin aluksi, että mikä toi ääni voi olla? Sellanen tosi kova ja ontto hakkaamisääni kuului tasaisin väliajoin. Mitä lähemmäs meni, sitä voimakkaammin se kuului. Sitten mulle välähti, että sehän on tikka - mutta mitä se oikeen hakkaa? Ja selvishän sekin sitten, katulamppua - sitä metallista kupu -osaa!! Ei silläkään siis hyvin mennyt. Ja raukka on oikeen kunnolla päästään vialla, kun pelästyi meitä, niin vaihtoi sitten siihen viereiseen lamppuun... Niin, ja sunnuntaina se oli siellä taas!! Kiva herätys ainakin niillä lähitalon asukkailla, ei ollut meinaan mikään hiljanen ääni!

Sunnuntaina sitten lähdin toiseen suuntaan, meinasin mennä taas sinne puistoon ja jatkaa siitä sitten eteenpäin... Mutta en mä sitä löytänyt. Käännyin liian aikasin ja sitten kävelinkin ties minne. Saavuin johonkin risteykseen, ja tajusin, että olin kiertänyt melkeen ympyrää!! No, siitä sitten vaan valitsin taas vastakkaisen suunnan ja suuntasin sinne. Löysinkin sieltä sitten etsimäni polun jossa uskalsin taas päästää hullut vesipäät irti. Ja taas mentiin!! Se on välillä hiukan liian pelottavan näköistä, kun pojat painii. Ei paljoo mietitä, että jos mä nyt heitän tämän Gillen kylki edelle tohon kantoon, niin mahtaakohan sitä sattua!?

Pääsin sitten sellaseen risteyskohtaan, josta tuli joku satu mieleen. Vaihtoehtoina oli iso, aukea ja valoisa tie tai sitten pimeä, kapea ja kurainen polku. Hmm... yksin kun taas olin, niin valkkasin sen valoisan, vaikka melko varma olin, että olis pitänyt mennä sinne toiseen, koska se olis mennyt sinne minne meinasinkin mennä. Sitten kun olin 20 metrii saanut käveltyä, niin tajusin, että hitto, täähän on joku pelto. (siellä oli siis niin paljon alussa sumua, ettei nähnyt kauheen pitkälle). En jaksanut sitten enää kääntyä takasin ja jatkoin matkaa... saapahan ainakin koirat juosta niin paljon kun jaksaa. Ja Gille ainakin teki niin. Se joi sieltä pellolta jostain kuralammikoista vettä, sit mä olin heti kieltämässä sitä, kun ajattelin, että ties mitä lannotteita siinä on, saa vielä jonkun taudin. Ja samantien se poika sai hepulin. Myöhäistä oli siis, ja se JUOKSI. Yritin kuvata sitä, mutta en mä pysynyt perässä. Pogokin oikeen pysähtyi kattomaan sitä touhua ihmeissään, hullu pikkuveli!!

Sitten kun olin melkeen pellon toisessa päässä, niin taas liian myöhään tajusin, että olen umpikujassa. Neljä poispääsyä.
1. menen takaisin - ei jaksa.
2. vasemmalle - ei viitti kun sit oon jonkun takapihalla.
3. Eteenpäin, en uskalla, hämärän näköinen metsä ja iso oja edessä.
4. Oikealla... noh, siinäkin on joku oja, onkohan siinä vettä, menempä katsomaan.... ON vettä, ja paljon. Oja on ainakin 1,5 metrii leveä ja vettä tosiaan ihan piripintaan asti. Mitäs nyt?
Pogo sitten päätti mun puolesta - pulahti veteen ja ui toiselle puolelle. Gille tottakai perässä, se vaan hyppäs ja sitten molskahti puoliks sinne veteen. Siinä heitettiin siis talviturkit. ÖÖ, tarviiks mun tehdä samalla lailla vai? En mä halunnut pyytää niitä takasinkaan. Okei, käskin poikien odottamaan, otin takapakkia, vauhtia ja hyppyyyyyy... YLI MENI! Olin siis ainut ketä ei kastunut tässä ojan ylityksessä, kumma kyllä. Mutta tottakai mun piti sitten siinä ensimmäisellä askeleella astua taas kuralammikkoon ja kastella kenkäni - ihan tasoituksen vuoksi.

Sitten jatkoin taas matkaa, tällä kertaa sillä polulla mihin olisi pitänyt alunperinkin mennä. Sieltä sitten tuli vastaan Uudenlahden vanhainkoti ja tiesin taas missä sitä mennään... Lenkki siis venähti vähän kun eksyin ja oli kaikkia vaikeita esteitä edessä :)

Ja sain muuten ensimmäisen kerran kokea sitten senkin, mitä on kun joutuu kantamaan koirat ylös suihkuun :D Pojat ehkä haisi hippasen pahalle, ja Gille oli taas kaikkea muuta kuin vaalean beige. Pogo kiinni ulos ja kantamaan Gille ylös, se sitten sinne suihkuun odottamaan ja hakemaan Pogoa. Tämä jälkimmäinen ei oikeen jaksanut ymmärtää, että miksi se pitää kantaa ylös :D Mitä sitten kun se tottuu vielä siihen ja sit sitä saa kanniskella aina :D

Tulis sitten vaan jo se kesä, niin pääsis uimaan ihan mereenkin eikä tarvis pestä joka lenkin jälkeen! Tai vois edes ajaa jo sen turkin pois!!

keskiviikko 1. huhtikuuta 2009

Aprillipäivä!

Kevät tuli Pogon ja Gillen blogiin. Piti vähän vaihtaa värimaailmaa. Sitten kun vielä jaksais ottaa jonkun uuden kuvan tohon alkuun...

Niin ja, Riemukasta aprillipäivää!