torstai 30. heinäkuuta 2009

Epiksissä Luvialla

Jep, sinne siis taas päädyttiin. Mukana messissä oli Taru, Terhi, Topi ja minä. Sekä koirat. Ja oli paikalla myös Anja ja Peso. Hyvin oli siis taas espanjanperrot edustettuna :)

Hmm. Miten sitä nyt alkaisi kertoilemaan!? Rata oli vähän kummallinen, esteiden välit oli vissiin ihan jostain muualta kun säännöt sanoo. Mulla oli asenne, että ihan sama, vituiks se kuitenkin menee. :D Ilmoitin Gillen ekaa kertaa makseihin, koska oli siis ihan sama lentääkö rimat. Radalla oli iki-ihana pussi, jonka tiesin tuottavan ongelmia. Sitten oli pituus, jota Gille ei oo koskaan mennyt maksi-mitoilla. Samoin muuri.

Käytiin ennen rataa hiukan siinä ala-asteen lähimetsässä juoksuttamassa koiria. Taru ja Terhi oli mennyt edellä ja tulivat poiskin jo kun me vasta mentiin. Jäätiin sit hetkeksi syömään mustikoita sinne metsään (mustikat on edelleen Pogon lempparijuttu!) ja yhtäkkiä Topi kattoo, että minne se Gille meni!? Me oltiin niin keskitytty niihin mustikoihin, että Gille oli lähtenyt Soolon perään - eikä poikaa siis näkynyt enää missään. Aikamme kun huudeltiin sitä. niin sieltä se juoksee ihan täysillä takaisin... en sit tiedä missä saakka ehti käydä.

Gille tosiaankin rakastui Sooloon. Taru sanoi sen johtuvan siitä, että Soolo on just ajettu ja tosi moni uros sit rakastuu aina näihin slimeihin malleihin. Mä veikkaan, että se johtu siitä, että Gille on idiootti. :D No oke, sekosihan Pogokin sillon kun Gille ajettiin ekan kerran, ja Hakaloiden Ruska (tai Hemuli, tai molemmat) sekoo kans aina.

Oli sit hieno mennä sen apinan kanssa radalle, kun ei sitä kiinnostunut mikään muu kun Soolo. Silmät seisoo vaan päässä kun yrittää kiinnittää huomioo. Rataantutustuminenkin meni vähän läskiksi, kun katon että eihän se Gille oo nyt Soolon lähellä, niin huomaan että Pogo kävelee yksinään, ihan muina miehinä siellä keskellä ihmisjoukkoa. "mitä hittoo Pogo tuolla kävelee, yksinään!?... ja Ebba... ja Soolo!!" Joku oli jättänyt auton takaoven auki, ja sieltä tämä kolmikko oli sitten lähtenyt vähän seikkailemaan. Sit kun Pogo bongaa mut, niin se juoksee sinne radalle ihan innoissaan. Sit mä lähden viemään sitä pois. Seuraavaksi kun Taru on saanut kaikki kolme koiraa takaisin hallintaan ja jatkaa Gillen kanssa peuhaamista, niin se karkaa sinne radalle :D Olisin voinu siinä samalla sit koittaa pari estettä sen kanssa :P Mut kyllä mä sen radan sit sentään muistin - häiriöistä huolimatta.

Radalle kun sitten vihdoin päästiin, niin en meinannut millään saada Gillen huomioo itseeni. Mut sit lähdettiin ja meni se ihan ok. (kuulemma, oma mielipide on aika eri). Gille osasi mahtavasti kontaktit, eikä se sählännyt niin paljon kun olisin voinu kuvitella. Ja mikä parasta, ei edes meinannut karata radalta. Loppua kohden alkoi varmaan oma vitutus kasvamaan, ja sen takia Gillen keskittyminenkin herpaantui. Huomasin myös aika monta ohjausvirhettä ja sen, etten jaksanut juosta (mutta siihen on syykin, kipeä selkä joka ei tällä hetkellä kestä yhtään agilityä). Ärsytti vaan, kun tiedän että se rata olisi voinut mennä paremminkin, mutta hitto kun mä keskityin vaan siihen, ettei vinkulelu tipu. Mulla oli sellanen mukana paidan sisällä, että saisin Gillen huomion itseeni tarvittaessa, mutta sitten se hemmetti meinasi tippua kokoajan. Ja yhdessä kohtaa meinas tippua namipussi. Mutta joo... ihan kiva rata oli. Sain ainakin hyvää palautetta, mutta luulen, että se johtuu siitä ettei ne uskalla sanoo mulle mitään huonoo :D Virheet tuli just niiltä esteiltä kun meinasinkin. Muuri oli liian korkea, eikä se meinannut eka hypätä sitä lainkaan. Pituuden ohi mentiin ekalla kerralla, mutta sitten se hyppäsi sen kokonaan hienosti. Ja pussi... kyllä se sinne sitten meni!

Pogolla meni vähän ylikierroksilla (taas), eikä se jaksanut ottaa kontakteja. Avoimessa luokassa oli joku ihan ihme kohta mitä tää T-kolmikko pähkäili vaikka kuinka kauan, ja Topi meinasi vetää siihen tietty jonkun oman kikkailunsa... yllättäen se ei sitten toiminutkaan niin kun piti :) Voi että niiden poikien meno on kyllä aika vauhdikasta häsläämistä :) Lopunaikaa Topi ja Pogo aiheutti sitten yleistä pahennusta leikkien siinä viereisellä kentällä. Siinä oli pari harjoitusestettä, missä Pogo tietty haukkui ihan hulluna. Sit Topi pelasi Pogon kanssa pyssyleikkejä... Ite meni kauemmas seisomaan ja jätti Pogon maahan. Sitten kutsuu sen luokseen ja sanoo aina PAM, niin Pogo kaatuu maahan ja kierähtää ympäri ja jatkaa matkaa... siitä on ehkä pakko kuvata video :D
Kyllä siellä joku paparazzi kuvasi sitä menoa, joten kuvia saa pistää jos joskus tänne blogiin eksyy :)

Kylläpä tuli taas juttua.

tiistai 28. heinäkuuta 2009

Voi Gilleä... osa 643.

Oli ollut pojalla TAAS tylsää kotona. Itse olin töissä ja Topi lähti kalaan. Ennen kun se sinne lähti, niin soitti mulle ja kysyi että siirtääkö hän ton eteisen maton tosta pois? Sanoin, että ei tarvii... ja kuinkas sitten kävikään!?

Tuo osuus tossa maton reunassa oli sit vissiin ylimääräinen... nythän se on paljon persoonallisempi!!

Ja tota silppua oli sitten ihan jokapaikassa. Olin juuri edellisenä iltana imuroinut, mutta pitipä alkaa uudelleen. Hienoo tulla töistä kotiin, avata ovi, kävellä yläkertaan hakemaan imuria ja alkaa imuroimaan. Sitä mattohapsua oli Pogon selässä, Gillen suussa (jumissa hampaan välissä), keittiössä, olohuoneessa, maton alla... siis jokapaikassa.

Eipä voi mitään... Topia harmitti enemmän kun mua, kun se alko heti miettimään että nyt joutuu sit ostaa uuden kalliin maton. Mä en edes jaksa enää suuttua Gillelle, kun se on niin idiootti!! Nytkin sillä oli kolme erilaista luuta siellä, mitä olisi voinut pureskella... mutta ei. Vähänkö oli häävimpää tuhota tää matto!? Jos joku keksii, miten saan ton askartelemisvimman pois pojalta, niin kerro toki. Ku ei se sitä aina tee (oli tosi pitkä väli ettei ollut mitään tuhoja), nyt vaan tullut taas joku kausi että pitää hiukan protestoida. Tarvii vissiin hakee talousmarkasta lisää sitä kompostiverkkoaitaa ja aidata Gille sinne sisälle vaan :D

Tänään ollaan menossa Luvialle epiksiin. Mulla vissiin viiraa päästä oikeen kunnolla, kun sen takia sit menin siirtämään tapaamisen kaverin kanssa. Ajattelin kyllä, että jos pojat lähtee sinne niin sit joudun olee yksin kotona... joten se nyt on se pääasia miksi lähden mukaan. En oo siis vielä päättänyt, että menenkö ite Gillen kanssa. Mutta niin siinä kuitenkin taas käy, että sinne mä menen nolaamaan itseni :) Siitä sitten luultavasti kertomusta huomenna.

maanantai 27. heinäkuuta 2009

Lenkillä

Oltiin lenkillä Tarun, Terhin ja Liisan kanssa. Mukana pyöri myös 8 koiraa. Välillä piti käydä uimassa että jaksaa taas, seuraavassa kuvia siitä:


Melkein koko poppoo. Taru ja Pogo puuttuu vaan... Pogo taitaa olla
jossain kivien kimpussa, liekö Taru sitten mukana!? :)

Yellow (brown) submarine.

Gille tulossa tässä just puristamaan mun viereen.
Mikä ihme siinä onkaan, ettei sitä voi tehdä yhtään kauempana?
(varsinkaan jos on kamera kädessä)


Vesien kauhut.


Hmm. Nyt tuli paha... mites se muistisääntö menikään?
B niinku blondi olis Beea, eli tää on sit Aada? :P

Vesikoirat vs. vehnä

...

lauantai 25. heinäkuuta 2009

Voi Gilleä!!

Juu, Gille on taas askarrellut.

Käytiin siskon tykönä tänään ja sain Italian/Ikean tuliaisia. Sitten vietiin koirat kotiin ja lähdettiin Euraan kummityttö katsomaan.

Kotiin kun päästiin takaisin ja ovi aukaistiin, niin siinä hetki piti taas miettiä - että TÄH!?

Gille oli päättänyt protestoida. Se ei tykkää jäädä yksin kotiin, tylsääkin kun on (ja Pogokin vaan mököttää tuolla keittiön pöydän alla). Tai sitten se oli vaan kade, kun ei ite saanut tuliaisia. Oli sitten nämä tuliaiset pisin lattioita. Onneksi olin ottanut uuden laukun matkaan mukaan, ettei se sentään ollut rikottu. Ikean lautasliinat oli vaan saanut kyytiä. Ei siis kovin suuri menetys, ompahan pojalla ollut kivaa. Ensin se ihanan rapiseva muovi siitä päältä pois ja sitten sitä paperia silppumaan... oi onnea. Oli myös uusia käsikoruja hiukan testailtu, mutta eihän ne oo yhtään kivat, ainut mikä siinä oli kai viehättänyt oli se pinkki väri.

"No soriii.... mutku ne nyt vaan jotenkin tippui tuolta pöydältä tähän lattialle ja sit mä luulin et ne on mun ja sit... toi, Pogo se oikeesti oli - en mä oo mitään tehny!"

"Häh!? Mä unohdin jo mitä tapahtui"

perjantai 24. heinäkuuta 2009

Kuulumiset

Eipä oikein ole tapahtunut mitään ihmeellistä, että olisi tänne saanut jotain tekstiä aikaiseksi.

Oltiin tuossa yksi päivä hiukan aksaamassa taas. Tällä kertaa Topi teki radan, ja se oli vähän omituinen :) Vauhtia ainakin riitti, oikeen juoksurata. Me osattiinkin se Gillen kanssa aika hienosti, rengas ja kepit on aika vaikee... enkä vieläkään uskalla ottaa keinua kunnolla, kun sitten se rämähtää niin ikävästi alas. Mutta hiukan hienosti Gille osaa keinun jos vähän namin kanssa sitä jarruttaa. Pogo osasi rataa hyvin niin kauan kunnes se väsyi, sitten alkoi rimat lentelemään ja oli aika lähteä kotiinpäin.

Lenkilläkin ollaan käyty - tietty jokapäivä se perus hihnalenkki. Yksi päivä mulla vaan meni hermot ihan täydellisesti kun jostain syystä kumpikaan pojista ei osannut käyttäytyä, niillä oli selvästikin ihan liikaa energiaa ja mulla liian vähän. Ja sit ihmisiä tuli vastaan ainakin vähintää 6451.

Mutta päästiin me metsälenkillekin med Soolo, Ebba, Aada ja Beea. Hauskaa oli! Meidän pöllöpäät ei vaan osannut olla taas tappelematta siinä vapauden hurmassa. Koirat kävi kaarojärvessä uimassa ja sen jälkeen Pogo kieritti Gilleä hiekkatiellä 10 kertaa ympäri. Tuli sellanen hyvä maastoväri pojalle. Sitten vielä viisi mömmökuraojaa läpi niin valmis oli... suihkuun pääsi se poika.

Liisan sanoin jyvät erottui akanoista kun esitin heittäväni keppiä sinne järveen, niin kaikki perrot juoksee suinpäin veteen hakemaan tätä mielikuvituskeppiä, mutta vehnikset jäi rannalle - eipä mennyt ne tytöt halpaan :D

Eilen veli ja sen vaimo kävi niiden uuden vauvelin kanssa meillä. (Oliskohan Vivi nyt puolivuotias). Gille oli ihan hirveen kiinnostunut Vivistä. Pogo vaan esitti leluillaan, että kato mä osaan näin, eikä paljoo kiinnostanut, kävi se Heidiä hiukan komentamassa.
Mut Gille kovasti haisteli ja pussaili Viviannen varpaita, mut heti kun tyttö liikahti niin Gille hyppäsi taaksepäin, se olikin pelottava! :P

Siinä ne turhanpäiväiset kuulumiset tältä erää.

sunnuntai 19. heinäkuuta 2009

Hullu mies hullu

Meillä oli vähän tylsää. Päätettiin koota Pogon parhaat palat :) Muistakaa äänet!

(Vierailevia tähtiä: Gille, Ziki, Ebba ja Soolo)

lauantai 18. heinäkuuta 2009

Kesäjuttuja

Kesä on taas! Jipii!

Nyt kun on ollut parempi olo, eikä enää yskäkään niin paljon vaivaa, niin on päässyt lenkille, merelle ja uittamaan koiria. Todella mahtavaa!

Tässä kuvaa meidän reissuista.

Gille the laivakoira.

Se osaa kyllä nauttia olostaan paatissa :) Välillä kiipee niin reunalle, että pakko pitää varmuuden vuoksi kiinni pelastusliiveistä. En kyllä luota poikaan yhtään, voi yhtäkkiä vaikka bongata lokin ja hypätä perään :). Se on hauska kun haistelee meri-ilmaa ja välillä maistelee merivettä :) Gilleä ei haittaa vaikka olisi kova vauhti, ainut millon se tuli nytkin syliin, oli kun tuli liian isoja aaltoja eikä enää pysynyt pystyssä. Toinen oli paluumatkalla kun poika oli märkä ja tuli vilu.

Pogo onkin toista maata. Se ei varmaan voisi mennä paattiin ilman mua, tai sitten se vaan esittää sellaista mammanpoikaa kun olen paikalla. Kiipee syliin ja istuu siinä ihan kiinni minussa. Välillä voi laittaa pään kiinni minuun ja silmät kiinni. Se saattaa kyllä johtua ihan siitäkin, että sillä on silmätulehdus niin se tuuli ei oo kivaa, on kyllä ennenkin tehnyt niin. Tuulessa pitää myös pitää Pogon korvista kiinni, ku sekään ei oo kivaa kun ne lepattaa :P


Gille ekaa kertaa Jaskarissa.

**************************************************************

Sitten oltiin metsässä Tarun kanssa juoksuttamassa koiria. Meidän pojat oli varmaan onnesta soikeina, kun pääsi kerrankin vapaana juoksemaan. Meidän lenkit kun on yleensä hihnalenkkejä, en uskalla päästää niitä täällä lähiössä vapaaksi :) Yritettiin ottaa kuvia sitten siitä meidän nelikosta, oli aika työn alla, että ne pysyi hetken paikallaan (oli ehkä jonkun verran virtaa nelikossa). Kolme viisainta pysyi paikallaan, se yksi vaaleampi versio taisi huinia yksinään jossain metikössä...

Kukkulan kuninkaat.... eiku; Kuningas, Kuningatar ja Prinsessa :P

Tähän kuvaan se Prinssikin on ehtinyt...

Metsässä oli vaikka kuinka PALJON mustikoita! Pogo söi niitä ihan himona (meinasin kirjoittaa eka homona, miksei sitäkin :D) mutta sitten löytyi vielä mielenkiintoisempaa... KIVI!! Tässä sitä yritetään kovasti ottaa mukaan... epätoivoista.

Sitten päästiin sinne uimaankin vihdoin. (pois hyttysten joukosta). Ebba on niin IHANA kun se on uimassa :D Se on hauskaa kun tyttö on oppinut uimaan ja on ihan täpinöissään kun saa jonkun lelun, eikä noi isommat mene aina ekana. Valitettavasti joka kerta silti kun Ebba meni hakemaan lelun, niin Gille otti sen pois matkalla... Gille on ihan epis.
Gille on myös sellanen, että jos Pogo menee hakemaan lelua, niin sille iskee kauhee paniikki, jos ei kerkee ekana lelun luokse ja alkaa pitämään ihmeellistä meteliä. Pogo vaan tyynen rauhallisesti sitten roikottaa lelua missä on Gille kiinni rantaan asti. Soolo ei välitä mistään muusta, kun siitä, että heittäis nyt joku taas mulle tota leluuuuuu!! :D

Seuraavassa vähän "edustuskuvia" noista meidän ipanoista. Paitsi Soolo puuttuu.

Pogo omi tyttöjen vaaleenpunasen lelun. Se oli NII-IIN IHQU!! :P

Onko se hiiri, vai myyrä... Snautseri!? Ei, se on Ebba.

Gille odottaa seuraavaa uhriaan keneltä voisi varastaa lelun...

Vauhdin hurmaa...

tiistai 14. heinäkuuta 2009

Tipu!!

Oltiin kentällä hiukan aksaamassa. Tai siis, Taru ja Topi aksasi koirien kanssa, mä vaan istuin ja yskin :/ Ärrrrrrsyttää olla kipeenä, kun ei pääse edes lenkille. Niin tyhmää!

En jaksa kirjoittaa taas siitä aksaamisesta, se on sitä samaa kuitenkin aina. Pogo höyrysi lelunsa kanssa ja heitteli rimoja. Gille höyrysi muuten vaan. Se oli kyllä jo aika taitava, en oo tiennytkään että se osaa mennä niinkin hankalaa rataa. Kepeillä ei vaan keskittyminen onnistu ja putkella jos takaaleikkaa niin ei tahdo mennä. Putkeen voi kyllä muuten mennä huvikseen taas vinguttamaan lelua, se on kivaa. Perus settiä.

Mutta sitten siihen pääasiaan :D... Tällänen pikkuinen tipu oli agilitykentällä. Se oli tippunut pesästään ja huusi siellä maassa.

Ebba huomasi sen ekana ja alkoi huutamaan sille, mut ei se kauaa jaksanut kiinnostaa. Sitten me alettiin pelastamaan tätä pikkulintua... iso pelastusprojekti olikin, kun ei millään meinattu löytää sen pesää. Topi sitten otti lopulta tipusen paskapussilla ja lykkäsi takaisin sinne toimistokopperon katon väliin. Siellä se jatkoi nälkähuutoaan, ja kyllä se mutsi sille sapuskaa sitten toikin. Sitten se tippui takaisin maahan :( Tipu jaksoi nyt ruokaa saatuaan jo kävelläkin muutaman metrin ja alkoi nukkumaan. Mulle tuli NIIN paha mieli, kun se oli siellä ihan yksinään eikä pystynyt auttamaan. Topi syötti sille koiran nameja, joita se söikin ihan himona ja alkoi taas nukkumaan :) Meinattiin jo ottaa se kotiin, mutta kai tämän julman maailman on sitten tehtävä tehtävänsä vaan... paska homma. Sinne se jäi nukkumaan, menkää joku adoptoimaan se!! :)

Gillepojan synttärit!

Niin se aika taas hujahti siivillä. Gille on jo YKSI vuotta vanha!! Justhan se vasta meille tuli, sellasena pienenä pallerona :)

Tällänen pikkunen possupoika se sillon oli... Niin mahtavan suloinen pieni pörisijä-poika :)

Muutaman ruokasäkillisen jälkeen se on tällänen! Mahtavan suloinen iso pörisijä-poika :)

Melkeen se näyttelyasentokin onnistuu... Tai sitten EI :D Taidan hämärästi muistaa, että luvattiin harjoitella sitä... Hmm, kyllä se missiura tästä vielä urkenee :)

Siinä se sitten on. Meidän Gilbert pallero 1v.

Kaikennäköistä on Gillen elon aikana ehtinyt jo tapahtua. Itsellä kyseinen vuosi ollut sen verran rankka, että en ilman poikiani olisi kyllä siitä selvinnyt. Vaikka Gillen kanssa on ollut enemmän haasteita kun Pogon, niin kyllä sen meidän perheenjäsen kuuluu olla - Pogon pikkuveli. Jokaista päivää se ainakin jaksaa aina piristää tavalla tai toisella.

Mitähän kaikkea tämä perro sitten onkaan tehnyt? Ei niitä kaikkia tempauksia voi edes muistaa. Vanhassa asunnossa se söi ainakin kaikki, johdot, kukkaset, lihaliemikuutiot, pöytää... ja uudessa asunnossa sama tahti jatkuu/jatkui. Nyt viisastuneina ollaan estetty tälläinen käytös sillä aikaa kun ollaan itse pois ja annettu kaikkea muuta tekemistä. Gille vaan tykkää askarrella, perus perro. Eräs vesikoiran omistaja kysyi kerran kasvattajilta, että onko se ihan normaalia, että koira ottaa pallon etutassujen väliin ja alkaa järjestelmällisesti tuhoamaan sitä!? Kyllä se vissiin on.

Ihme ettei pojille ole sattunut mitään pahempaa vielä, kyllä niiden riehuminen on sen verran rajua. Gille on tosi monesti vetänyt kuperkeikkoja kun Pogo on sen taklannut... Välillä tuntuu, että kummallakaan ei ole tuntoaistia lainkaan. Tai sitten Pogo on tullut immuuniksi Gillen puremiseen ja Gille on sen verran kova jätkä, ettei sitä voi sattua kun Pogo puree. Eikä ne kai sitten ihan tosissaan tappelekaan. Enemmän hurjemmalta näyttää silti Gillen ja Ebban tappelut. Hitto kun se pikku-pirpana on kova mimmi! Saa Gillenkin kuriin ihan ongelmitta - ainakin kun sillä menee hermo ton hormoonihirviön kanssa :)

Gillellä on myös aika paljon hassuja tapoja tullut... Sillon kun sitä rapsuttelee, niin se saattaa nostaa etutassunsa kädelle, pitää siis rapsuttaa sieltä jalan alta. Mun mielestä joku Haapsaarien koirakin tekee näin... mutta en nyt just muista ketä se niistä mahtoi olla. Se on hassua. Gillestä on tullut myös liian fiksu siihen, että sitä pystyisi huijaamaan. Siis kun on heittävinään palloa, niin se seuraa sitä liian tarkasti ja syöksyy sitten sinne selän taakse, eikä sinne minne muka heitti sen pallon. Tai sitten vastaavasti Pogo on vaan niin tyhmä, kun se seisoo kököttää vaan paikallaan :D

Toivottavasti tästäkin lähtien meidän elo koirien kanssa tulee olemaan mukavaa, vauhdikasta mutta rauhallista. Tahtoisin nyt lähteä agilitaamaan, mutta olen tällä hetkellä kipeä, niin taidan antaa tehtävän Topille :)

perjantai 10. heinäkuuta 2009

Tampereella

Pogolla oli agikisat tampereella... Topilla oli valmiiksi jo ihan huono fiilis. Yövuoro takana ja nukkunut vaan muutaman tunnin, vähän kipee olo ja ihan paska ilma. Sillä sitten mentiin. Se sanoikin, että mikä ihmeen järki lähtee taas Tampereelle asti pelleilemään Pogon kanssa. Eipä ollut paljon vaihtoehtoja kun rahatkin oli maksettu jo.

Ei siellä onneksi sitten mitään kaatosadetta ollut, mutta kyllä vähän väliä satoi ja ihan mielettömän kova tuuli. Siellä kaatuili hyppyradalla muurin osia kun tuuli sen verran.

Ekalla radalla oli aika hieno suoritus. Topi vaan kämmäsi muutamassa kohtaa, mutta Pogo oli loistava. Kepeillekin se haki ihan hienosti, mutta sitten tuli joku ohjausvirhe. Rimatkin pysyi paikallaan, ehkä kaksi tippui vaan. Se oli siis ihan kiva rata.

Toisella radalla alku oli hyvää, vaikka kepit meni siinäkin väärin. Pogo sekosi rytmissä siellä ihan lopussa ja ne mentiin sitten kokonaan alusta. Sitten rata jatkui taas hienosti, mutta yhdellä hypyllä Pogo ei jaksanut enää kuunnella tai sitten Topi ohjasi väärin, mutta hyppy ohi ja meinasi mennä putkeen... sitten ei Topi ehtinyt tekemään mitään kun putki imikin väärään päähän Pogon ja sitten meni Topilla hermo. Siellä se pyöritteli päätään vaan. Puomin ne vielä meni, muttakun Pogo ei ottanut kontaktia vaan hyppäsi sen yli, niin Topi laittoi sen siihen vielä takaisin. Muiden silmistä se, kun Topi yritti rauhoitella Pogoa ja otti kiinni sen päästä, näytti varmaan siltä kun se olisi napannut kiinni enemmänkin. Ihmettelinkin kun Terhi sanoi, että tuomari jäi katsomaan poikia vielä kun ne poistui radalta sitten sen kontaktin suorittamisen jälkeen. Kyllä mä huomasin, että se vaan otti hiljaa kiinni ja huusi varmaan että rauhotu. Pogohan alkaa huutamaan ja pyörimään kun liike loppuu, niin se piti saada kuuntelemaan, että mennäänpä nyt vielä uudestaan se kontakti. Ja sitten se tietty otti sen ihan kunnolla.

Tää on vaikee kirjoittaa toisen suorituksesta, varsinkin kun kuvasin menoa samalla, niin ei siinä pysty sitten sitä suoritusta kattomaan yhtään. Äsken yritin videoista vaan tsiikailla. Se on vaan niin tyhmän kuuloista, kun kuulostaa siltä kun Topi olisi ihan raivoa täynnä kun se ohjaa Pogoa. Sellanen se nyt vaan on aina, käy yhtä ylikierroksilla kun koiransakin :)

Mä en tehnyt siellä sitten mitään, olin kuvaajana ja hengailtiin Gillen kanssa. Haaveilin pizzasta :D Tiinalla oli jotain paikallisia kavereita käymässä kisapaikalla, niin pyysin niiltä kotipizzan numeron. Soitin sinne, "ei meillä saa kotiinkuljetustilauksia muutakun netin kautta". TÄH!? On siinäkin systeemi. Sitten hakemaan vielä toinen numero, tällä kertaa joku kebab-paikka. Soitin sinne, ja se oli niin HAUSKA! Se puhui vähän huono suomi, ja ajattelinkin, että mitähän sieltä mahtaa tulla kun ei meinannut millään ymmärtää. Odotin ja odotin ja odotin... Arvasin, että se ei osaa tulla mihinkään eteläpuistoon, joten olin kokoajan valppaana seuraamassa, että koska joku pizzaauto ilmestyy kuvaan. Oli meinaan nälkä! Hitto 50 minuttii piti odottaa, ja sitten se tyyppi löysi perille. Soitti ensin "minä olla nyt tässä koulukadulla, tässä on kioski, oletko tässä jossain lähellä?" No en minä tiedä, tässä on vaan tällänen iso kenttä ja järvi!?
Minä, Topi, Taru, Liisa ja Terhi äkkiä syömään pizzaa. Oli melko hieno piknik meillä siellä autojen välissä. Vettä sataa ja porukka ahmii ruokaa naamaansa. Terhikin oli niin keskittynyt syömiseensä, että unohti melkeen kokonaan mennä rataantutustumaan. Parasta oli kuitenkin se, että aiheutettiin yleistä kateutta. Yksikin ohikulkija huusi kun puhui puhelimessa "Hyi hitto täällä syö joku pizzaa, näyttää ihan sikahyvälle!" :D Ja hyvää olikin, tosi hyvää!

Vielä pitää onnitella meidän pikku-Ebbaa! Se on niin taitava pieni ipana. Sai nollavoiton heti ensimmäiseltä radalta!! Hyvä Ebe!!

sunnuntai 5. heinäkuuta 2009

Viileitä ilmoja

Vaikka itseä ottaa päähän kun aurinko taas karkasi jonnekin ja kesä näytti menevän jo menojaan - niin huomaa, että pojilla on taas parempi olla. Ne kun ei niin kauheesti siitä välitä, että ruskettuuko vaiko ei :D

En tiedä mikä auringospistos niihin on tullut, kun käyttyäytyy lenkillä niin hienosti. Nyt viikonlopun aikana kun olen käynyt aina aamulla ja illalla lenkillä, niin ei oo tarvinnut menettää hermojaan lainkaan. Huippua. Yksi juttu oli vaan aika jännä, mitä en vieläkään tajua. Metsässä kun olin yksin poikien kanssa, niin siellä yhtäkkiä Gille alkoi haukkumaan jotain. Missään ei näkynyt mitään muita ihmisiä/eläimiä, mutta Gille vaan haukkui ja "keuli". Sitten siellä yksinään metsässä kun on, niin alkaa mielikuvitus laukkaamaan, mikäköhän tästä on nyt sitten mennyt juuri äsken, että saa Gillen huutamaan... jänis, kettu, hirvi, susi, karhu, leijona, dinosaurus... !!? :D Ei niitä mitään näkynyt kyllä, ei edes sitä T-Rexiä! :)

Gillellä on nyt ollut joku juttu kurkussa. Se yökkäilee öisin. Ja loppuviikosta se okseni aina kun joi vettä. Nyt se ei enää tee sitä, epäilen siis hellettä, koska se on loppunut. Joku juttu siellä kurkussa silti vielä on pakko olla, kun yökkäilee edelleen. Mitään oksennusta ei siis tule. Ja sillonkin kun oksensi, niin sieltä tuli vaan limaa ja vettä, ruoka kyllä pysyy sisällä. Soitin jo eläinlääkärillekin siitä, mutta se sanoi, ettei ole syytä huoleen. Meillä on pojilla rokotusaika varattuna keskiviikolle, jos nyt sitten yrittäis kysyä siellä samalla siitä. Pogolla on kanssa ongelma, sen silmät rähmii ihan törkeen paljon. Gille hoitaa kyllä puhdistuspuolen, välillä Pokeri on ihan märkä naamastaan, kun velipoika on vähän pussaillut.

Nyt pitää alkaa imuroimaan. Gille pelkää imuria ihan hirveesti, juoksee aina karkuun toiseen huoneeseen sitä. Sitten kun olen saanut siivouksen päätökseen, niin se juoksee mun luokse onnellisena ja helpottuneena - sä pelastuit, ei se hirviö syönytkään sua! :D:D

keskiviikko 1. heinäkuuta 2009

Epistelyä

Jälleen epiksissä. En ollut niin kauheen innoissani koko hommasta, niin kun en koskaan ole. Terhi yritti tsempata mua jo etukäteen koiranomin kirjoituksilla... Aamulla ne vielä vaikutti ihan hyviltä, mutta sitten kun luin iltapäivällä uudestaan... jaaaapajaa.
Meni hermot jo pelkästään siitä, että koirat oli mulla hihnassa. Yhdenkin kerran ne veti mut kumoon niin että kenkä hajosi :D En ollut varautunut äkkilähtöön.
Molemmat pojat sekosi Murusta taas ihan täysin, mikä on maailman ärsyttävimpää! Eikä ne sitten tajua sillä hetkellä mistään muusta yhtään mitään.

Terhi The Tuomari oli tehnyt tosi tosi helpon mölliradan. Mutta kun katsoin sitä ja meitin mun ja Gillen yhteistyötä - sanoin, että kyllä me tosta 50 virhettä vedetään. Ja niin siinä kävi, tasan 50 virhettä :D Siitä mä en voi kirjoittaa, että mitä siellä radalla tapahtui - koska en muista yhtään. Tai no, putkiin se meni tosi huonosti. Heti toisen hypyn jälkeen se lähti taas kattelemaan Topia ja meni sen takia hyppyjä ja putkea väärinpäin. Kontakti oli ainut hyvä asia radalla, sen Gille otti täydellisesti (lähes). En mä tiiä... Jaksaako siihen nyt enää mitään sanoa. Oli sellanen olo jo mennessä, että ei oo sitten vielä koskaan kiinnostanut näin vähän. En mä muistanut edes jännittää ennen, sillai ainakaan kun ennen. Sitten vasta kun tajusin, että se on mun vuoro - voi apua. Tärinä alkoi :D Topi sanoi, että tää oli kyllä paras rata mitä meillä on ollut. Eipä oo silti ollut kovinkaan hääppösiä vertailukohteita :)

Niinpä siis, hakusessa on joku hyvä asenne tähän touhuun. Olisko kenelläkään myynnissä sellasta, halvalla? Mä en vaan tajua, kun joka kerta päätän, että tää oli muuten viiminen kerta. Tästä kerrasta ajattelin etukäteen niin, ensimmäisen kerran se muuttui suorituksen jälkeen. Ku kuitenkin tykkään harrastaa agia, mutta toi kisaaminen... voi tsiisus. Oon aina inhonnut esiintymistä, muttakun mun mielestä tässä ei oo nyt kyse siitä. Se nyt vaan on kauheeta.

Toivottavasti en sitten kirjannut muiden tuloksia kauheesti päin seiniä, tämä sama asenne oli mukana myös siellä toimistossa työskennellessä. Mun ei olis edes pitänyt olla töissä, olin silti. Se toimistohomma on ihan kivaa - jos vaan jaksaa keskittyä. Nyt tällä kertaa mä kyllä lintsasin ja lähdin kotiin kirjoittamaan blogia :D

Pogo meni mölliradan mun mielestä tosi hyvin. Kontakti taisi olla se juttu mikä pilasi sen radan, ei se Pogo vaan jaksa muistaa, että siinä pitää pysähtyä. Tai sitten se ei vaan saa niitä jarruja lukittua. Ykkösrataa en ite nähnyt, mutta häsläämisestä ja kontakteista huolimatta sekin meni vissiin ihan hyvin. Avoin rata niillä on vieläkin menemättä - mutta minäpä painun nukkumaan.