lauantai 29. toukokuuta 2010

Sateiset kisat

Tänään oli Raumalla viralliset kisat, kahdella radalla - hiekkakentällä ja nurmikentällä. Ja tottakai, siinä tapauksessa asiaan kuuluu kokopäiväinen sade! Yhdessä vaiheessa satoi niin paljon, tuli jopa rakeita, että kisat piti hetkeksi keskeyttää!! Ihanaa tämä suomen kesä.

Omat suoritukset: ensimmäisellä radalla 15 virhepistettä ja toisella hylly. Ekalla radalla virheet tuli kun rima tippui (miksi, oi miksi), Gille meni renkaan ohi ja ohjausvirheestä meni kepit väärältä puolelta. Kontaktit oli myös aika peestä.
Toisella radalla korjasin puomin kontaktin ja tuomaritäti hetti ulos radalta.

Siinä se, videokoostetta ei luvassa. Ei ollut mun ja Kilun päivä. Tarun mukaan eka rata oli hyvä, mutta en tiedä allekirjoitanko. Ihan mukava fiilis, mutta olen sitä mieltä, ettei omissa kisoissa vaan voi mennä hyvin - liikaa hässäkkää muuten ympärillä kokoajan.

Pogo ei edes päässyt kisaamaan kun Topi oli töissä.

keskiviikko 26. toukokuuta 2010

Kuvia äijälähdöstä

Sitten pari kuvaa.

Gille ja Anna aksaa.

Nenäkosketus :D

Pogo ihmettelee. Oli Saulilla niin hauskat ohjauskuviot (ainakin siis kuvista katsottuna), että Pogokin meni kunnolla ja hillitysti. Pitää siis Topin vaihtaa tyyliä ja ottaa isästä mallia, näyttää toimivan :)

Uusi sääntö: Koiran ei tarvii koskee kontaktiin, jos ohjaaja koskee sen puolesta :)

ja täysillä loppuun asti.

Tämä ohjauskuvio on selvästi nimeltään "Vaaritus"
(sata kertaa parempi kun Jaakotus :D)

Vaaritus osa 2.

Onnittelut.

(kuvat: Anna Ahola ja Topi)

Hesalaisia ja Euralaisia

Eilen päivällä saatiin yllätysvierailulle mun veli perheineen helsingistä. Se oli kivaa! :)

Kummityttö Jessica oli taas kasvanut vaikka miten paljon!

Vivian kiinnostui mein koirista heti herättyään ja olis halunnut vähän niiden kanssa pelata. On se hyvä, että nämä pikkutaaperot ei pelkää meidän koiria, isommat lapset säikähtää aina niiden kovaäänisyyttä... miksiköhän, Pogokin on niin lempeen näköinen kaveri :D

Siitä sitten vieraiden lähdettyä kiidettiin kovaa vauhtia kentälle järjestämään epiksiä. Oli taas aika hässäkkä. Itse olis taas pitänyt revetä noin miljoonaan suuntaan samaan aikaan. Piti kirjoittaa äijälähdön tuomarinsihteerinlaput, tulostaa ne kaikki muut, laitaa lähtölistat valmiiksi, ottaa ilmoittautumisia vastaan, siivota toimistorakennus, laittaa koneet kuntoon, laittaa palkinnot esille, vastata noin tuhanteen kysymykseen jotka tuli kokoajan joka suunnasta... Aika hektistä. Jos jossain työpaikkahaastattelussa kysytään paineensietokykyä, niin tiedän ainakin mitä vastaan. Hengissä oon selvinnyt, vaikka ei se räjähdyskään kaukana ollut :D

Sitten Anna saapui Eurasta asti ohjaamaan meidän Kilua. Järjestettiin tällä kertaa äijälähtö, jonka ideana on, että kokemattomat ohjaajat aksaa kokeneimpien koirien kanssa. Anna oli kerran ollut katsomassa agilityä, samantien kiinnostunut siitä ja nyt se jo juoksi tuulispäänä siellä kentällä :) Gille oli vähän ihmeissään, että missä se mun mamma nyt oikeen on, mutta kyllä se ihan hyvin Annan kanssa siellä juoksi. Olin aika yllättynyt, että Gille etsi mua niinkin paljon, olin ihan varma, ettei sitä vois vähempää kiinnostaa missä mä oon :) Jännitin itse varmaan enemmän kun omissa suorituksissa :D Anna ja Gille oli ihan loistavia. Saivat vaan 10 virhepistettä ja sijoittuivat maksien kolmoseksi! Valitettavasti äijälähdössä ei palkittu kun kokonaisuudessaan kolme parasta, niin ei Anna saanut kun lohdutuspalkinnon, mutta varmaankin se onnistunut suoritus ja hyvä mieli oli paras palkinto.



Sauli-vaari meni meidän Pokerin kanssa. Ainut ketä suostui siihen hommaan, ja sekin meni ihan loistavasti. Pogo oli erittäin vieraskorea ja meno mahtavaa. Sauli ja Pogo olivat maksien kakkosia - vaan yksi rima tippui. Pogolla sama juttu kun Gillellä. Ihmetteli siellä lähdössä vaan, että miksi ihmeessä toi Vaari tuolla heiluu, missä mun iskä on!? Sauli huusi lähdössä vaan, PogoPogoPogo, eikä tajunnut, että koira lähtee liikkeelle tule -käskyllä :)



Sauli teki hienon suorituksen myös Soolon kanssa, voittivat medit ja kokonaisuudessaan tulivat kolmanneksi. Tiukalla ajalla, toiseksi tullella Fulalla aika -28,60 ja Soololla -28,53. Topin eno Tero juoksenteli Ebban kanssa ja teki myös hyvän radan. 10 virhepistettä ja sijoittuivat medien kolmanneksi. Jälkeenpäin Tero sanoi, että voisi sitä alkaa harrastamaan omien koirienkin kanssa, oli niin kivaa :)

Sitten kun siitä toimistorumbasta pääsin eroon kun Mikko tuli paikalle pelastamaan mut, niin voisin alkaa keskittymään omaan suoritukseen. Starttasin Gillen kanssa ykkösissä ja avoimessa, niinkuin Topi ja Pogokin. Topilla ja Pogolla meni suoritukset vähän penkinalle, eikä niitä videoita tänne jaksa edes laittaa. Lieko Pogo ollut niin iloinen, kun sai taas iskän kanssa mennä, ettei meinannut housuissan pysyä - meno oli sen mukaista :D

Mulla ei ollut mikään paras fiilis taaskaan, kun oli pitänyt juosta joka suuntaan eikä pystynyt keskittymään mihinkään. Mutta hyvin meni rata silti. Ohjauskuviot ei ollut sinne päinkään mitä mä olin suunnitellut, menin ihan päin honkia esimerkiksi lopun kun takaaleikkasin niitä hyppyjä. Mutta nollalla päästiin maaliin, jes! :) Avoimessa hyllytinkin sitten kontakteilla, niissä Gille varasti ja taas kerran vaistonvaraisesti korjasin ne samantien uudelleen. Pitäisi kai alkaa ottamaan harkoissa ja epiksissä koko este uudelleen, että pääsisin eroon tosta korjaustavasta. Tosiaan Annan kanssa äijälähdössä ja mun kanssa ykkösissä kontaktit sujui vallan mahtavasti. Ykkösissä pääsin menemään todella nopeesti, kun Gille tuli kontaktille 2off2on asentoon ja siitä samantien vapautuskäsky. Terhi ei meinannut uskoakaan, että Gille todella otti oikeaoppisen kontaktin aalla - mutta otti se!

tiistai 18. toukokuuta 2010

Ahvenanmaan kuvat!

Nyt vielä muutama kuva reissultamme:

Pogo the baywatch


Hengenpelastaja ja sen apupoika

Tässä meidän koko kööri.
Ziki, Ebba, Flippi, Hemuli, Svingi, Heppu, Soolo, Gille ja Pogo

"Oootaaa kiinniii mandaariiiniii...."

Ja siinä se toinen kööri. Gille ei vaan malttanut pysyä poissa tästäkään kuvasta...

Tuijotuskilpailu.

Gille kulkee aina metrin verran maanpinnan yläpuolella.

Ja voih nuorta rakkautta. Pogo niiiiin tykkäis Heppu-pojasta :)

Tässä sitä valkovuokkosatoa hiukan. Ja taas koko poppoo.
Zimbu puuttuu kuvasta kun raukka joutui jäämään autoon kun tuli tassuun pipi.


KilttipoikaKilu.
(yeah, in your dreams)

Pogo aksaa aina suu auki. Tuuletus pelaa paremmin.

No tässä se keskittyy.

ja tässä.

tässä ei enää.

vesikauhuinen!?

Palkintopallilla niiiin ylpeenä.

Komias loikka.

Ja se asento. Gillestä ei enempää kuvia, kun se ei oo niin ilmeikäs kun Pogo. Kaikki kuvat on ihan samanlasia, toisin kun meidän pelleapinalla.

Mut oli siellä kyllä pari tällästäkin hullua...

maanantai 17. toukokuuta 2010

Ahvenanmaa 2010

Kauan odotettu Ahvenanmaanreissu on ohitse. Oli taas melkoisen rankka reissu, vaikka kivaa oli! Perjantaina kello soittaa 4:45 ja siitä se alkoi. Laivamatka, pitkä päivä ja huonosti nukuttu yö ja ei muuta kun lauantaina kisaamaan.

Perjantaina tosiaan starttasinne nokan kohti Ahvenanmaata. Sinne ihmeellisten luonnonilmiöiden luvattuun paikkaan. Löytyi vaikka kuinka monta ihmeellistä ahvenanmaan omaa lajiketta. Oli punaista asfalttia, yyber-paljon valkovuokkoja/keltavuokkoja, kummallisia monihaaraisia koivuja - ja mikä oudointa, violetti kuusi! Kyllä se on sitten omituinen paikka.

Laivalla päädyttiin tietenkin seisovaan pöytään syömään itsemme kipeiksi. Tänä vuonna suolatikkukisa oli kovin laimea. Eikä jälkiruokapöydässä ollut panna cottaa! Mutta eipä se haittaa, hauskaa oli silti! Saavuttiin satamaan ja siitä sitten kauppaan. Mökillä meitä oli vastassa Juha Miedon näköinen vinohampainen kaveri, joka luovutti mökin avaimet. "muistakaa, Ahvenanmaalaiset puhu aina hyvä suomi!" Illalla koirat pääsi ensimmäistä kertaa tänä vuonna uimaan ja heittämään talviturkin pois. Kyllä oli jo aikakin! Ja kyllä sitä tuli heitettyä itsekin talviturkki, lauantaina jopa sukelsin, niin lähti se pipokin :) Älyttömän kylmää vettä!

Lauantaina oli sitten luvassa kolme starttia. Videoita laitan sitten kun saan kameran Tarulta. Ensimmäisellä radalla Gillen kanssa en muistanut jännittää odottaessa lainkaan. Siinä kun radalle pääsin, niin jännitys iski ja pää tyhjeni. En muistanut enää yhtään miten olin suunnitellut ohjaavani ja unohdin sitten pari ohjauskuviota. Sain kuitenkin kerättyä itseni kasaan ja loppurata meni paremmin. Saatiin 15 virhepistettä.

Toisella radalla olin päässyt pahimman jännityksen yli ja meni paremmin. Sijoituttiin toiseksi, mutta valitettavasti siitäkin tuli 15 virhettä. Eli ei nyt niin kehuttava palkintopallipaikka. Eniten harmittaa puomin kontakti. En edes yrittänyt pysäyttää Gilleä siihen, luotin vaan, että kyllä se sen kontaktin ottaa - no eipä ottanut, kai siitäkin sitten oppi jotain. Pääasia, että tuli edes yksi lahjakortti, sehän oli se tärkein :) Tulin myös tosi iloiseksi, kun palkintopallilla tuomari kehui meitä :) Sanoi, että meno näytti tosi hyvältä ja jos saan Gilleltä sen pois, ettei se kysele niin paljoa, niin meistä tulee vielä hyviä...

Kolmas rata oli hyppäri, joka kosahti renkaaseen. Gillellä ei rengas ole enää ollut ongelma, mutta tadaa, onkin taas. Ohi tuli ja korjasin sen. Sääntöjä kun en osaa niin luulin että siinä oli hylky alla enkä enää ohjannut tosissaan. Kehuja sain kuitenkin yhdestä kohtaa kun ohjaus oli sujuvaa (vaikka meinaankin juosta päin estettä), mutta hyllyn sain lopulta siitä kun pikkupoika ei suostunut menemään yhteen putkeen. Putkiin lähettäminen on mulle on-gel-ma! Jos vaan Mikko olis tullut sanomaan, että juokse putken ulkoreunaa, niin oltaisiin voitu saada tulos radalta. Tai sitten olis vaan pitänyt itse tajuta se. Hyviä ratoja oli silti kaikki, vaikka edelleen ottaa päähän ne tietyt kohdat. Gillestä muuten huomasi, ettei oo ennen aksannut nurmikentällä, poikaparka kaatui kaksi kertaa! Tässä nyt ne meidän radat:



Topilla ja Pogolla lauantai oli hyvä päivä. Kuulemma ohjaus ei ole vielä koskaan ollut niin rauhallista. Rauhallisuus on SE juttu, mikä parivaljakon pitäisi osata. Ensimmäisellä radalla mentiin kovaa ja paras aika kaikista. Topin mukaan se johtui aurinkolaseista, mitkä unohtui vahingossa päähän :) Kympin saivat ja sijoittuivat kolmanneksi! :) Toisella radalla tuli vähän enemmän virheitä, 20, mutta silläkin pokasivat toistamiseen kolmospaikan nopeella ajallaan! Mun silmillä meno näyttää huisin hyvältä. Ja katsokaas nyt keinua, onko se muka lentokeinu!? Tuomari ainakin antaa siitä virheen, mutta vaikka miten katsoisi hidastettunakin, niin hittovie se ei oo lentokeinu!! Muurilla tuli sitten vähän häsläystä, mutta muuten aika jees. Oltiin siis samaan aikaan palkinnoilla. Kolmannella radalla nämäkin kaksi hyllyttivät. Tyhmä Topi kun ei vienyt pujottelua loppuun - vai oisko se jokatapauksessa ollut hylky?... Tässä Pogon radat, myös sunnuntainen:



Oli kiva päivä. Aurinko paistoi ja saatiin kunnon rusketusrajat. Itse tajusin laittaa aurinkorasvaa, toisin kun eräät. Ihan hyvä idea olisi ollut levittää se rasva hyvin, paloin siis niistä kohdista, missä rasvaa ei ole. Saappaita ja sadevaatteita ei onneksi tänä vuonna tarvittu, ihan huippua! Lähdettiin Topin ja koirien kanssa jossaivaiheessa etsimään paikkaa, missä voisi koirat uittaa. Tunnin reissu ja saatiin sen verran kastettua koirat, ettei ne saanut jotain lämpöhalvausta. Ei se jorpakko sitten ollutkaan ihan niin lähellä. Tulomatkalla nähtiin käärme ja meinasin itse saada myös jonkun halvauksen. Hyi.

Illalla sitten taas nautittiin hyvästä seurasta, saunasta, uimisesta - ja tortilloista ilman lasinsiruja. Ahvenanmaan ilmasto aiheutti koirissa rakkauden huumaa. Siellä yksi jos toinenkin vähän ihastui. Pogo ensimmäisenä rakastui Heppuun. Se oli IHANA mies. Heppu tyynen rauhallisesti vähät välitti Pogon iskuyriyksistä, mutta ei se meidän miesten miestä lannistanut. Seuraavaksi Hemuli alkoi liehittelemään pikku-Svingiä. Svingiä ei voinut vähempää kiinnostaa joku shelttipoika, apukoululainen ymmärtää hyvän päälle, vesikoirat rules! Svingi päätti vähän astua pikku-Flippiä. Päähän. Sisarukset Soolo ja Ebba osasi olla sivistyneesti, eikä antaa rakkauden huumata. Vähän Soolo kävi pusuttelemassa velipoika Pogoa niin, että meinasi pojalla tulla ahdistuskohtaus kun sillee hyökkäillään. Gillekään ei paljoa rakkautta jaellut, sitä vaan pänni kun perkele väsyttää. Svingi-parka säikähti pari kertaa Kilua kun se sai raivokohtauksen. Laivalla kuitenkin Gillekin heltyi ja päätti, että Soolo onkin aika kiva. Soolo istui Tarun sylissä sängyllä, Gille kapsahtaa Soolon kaulaan, ottaa kunnon halausotteen ja alkaa nylpyttämään. Gille on kai ymmärtänyt, että jotkut harrastaa laivalla irtosuhteita, mutta ei varmaan tajunnut, että taitaa nähdä Sooloa vielä pari kertaa tulevaisuudessakin. Voi sitä draamaa! Nyt Pogolla taitaa olla Heppua ikävä, kun se pistää Gillen kanssa humpaksi tuolla takapihalla.

Sunnuntaina vielä luvassa yksi startti. Paikat kipeenä ja ihan jumissa, väsytti. Gillestä huomasi, että sitä ei voinut vähempää kiinnostaa. Kierrokset nousi kun Pogo meni ensin, eikä se sen jälkeen enää kuunnellut mitään mitä minä sanon. Topilla ja Pogolla meni ihan päin seiniä. Pogossa ei ollut enää tippaakaan sitä kuuliaisuutta jäljellä mitä aikaisemmin, vaan vanha meno jatkuu, mennään vaan eikä meinata. Ohitti A:n kahdesti, mutta ei silti, niin teki kyllä tosi moni muukin. Monen monta virhettä ja lopulta hylyn korjasivat talteen he.

Sitten oli Kilun vuoro. Innolla odotin rataa, kun se vakutti kivalta. Pistän Gillen istumaan, se vaan huutaa. Sitten kun se istuu ja saan hihnan pois, alkaa taas huuto. En meinannut saada sitä saakelin apinaa millään istumaan paikallaan. Pelkäsin vaan, että kohta se tuomari viheltää toisen kerran ja sitten on mentävä. Jätin koiran ja lähdin kävelemään paikalleni, just kun olin kääntymässä, niin huomaan että Gille varasti ja on jo tulossa kohti. En ehdi tekemään mitään, kun se on hypännyt jo ekan hypyn, mennyt renkaan ali ja pituuden. Hylky heti. Mulla meni pasmat ihan sekaisin. En tiennyt kuuluuko mun palauttaa se lähtöön kun se varasti vai ei. Yritän heittää sitä renkaaseen, mutta se menee vaan ali. Päässä alkaa kiehumaan ja oon ihan epätoivoinen, en tiedä mitä tehdä. Lähdin pois. Ikinä ei oo vituttanut niin paljon! Olisin niin halunnut mennä sen radan, ja otti päähän, että miksi mä luovutin. 12 euron kisastartti meni siinä, viemäristä alas. Saakeli. Väsymys oli kova ja kyyneleet virtasi kun vaan harmitti. Pääsin kuitenkin sen yli ja päivä voi taas jatkua. Tuskin siitä kovin hyvää rataa olisi tullut, kun Gillellä ei ollut kovinkaan kuuliaista aikaa.

Ne kisat meni nopeesti ja päästiin lähtemään kotimatkalle. Laivamatka oli ihan saletisti pidempi kun toiseen suuntaan, ja ilmakiekko pelikin oli rikki. Topilla oli kaiken lisäksi edessä vielä yövuoro, joten se jäi hyttiin nukkumaan koirien kanssa ja me yritettiin Tarun kanssa kuluttaa aikaa. Pääsinpä ainakin tuhlaamaan Topinkin lahjakortit :D

Mukava reissu oli taas, harmi kun tollaset reissut on niin raskaita että väsymys voittaa aina. Seura oli parasta, kiitos teille Taru, Soolo, Ebba, Ansku, Heppu, Svingi, Terhi, Ziki, Mikko, Flippi ja Hemuli!! Eiköhän se ole sanomattakin selvää, että ensi vuonna uudestaan!

tiistai 11. toukokuuta 2010

Välistävetoja

Eilen oli suuren suuri vitutuspäivä. Suoraansanoen. Kävelin harkkoihin sillä mielellä, että pahimmat höyryt vois siinä lenkkeillessä kaikota. Ja niin ne ehkä häviskin, kunnes näin radan. Se oli joku Tanja-gone-wild-rata, supervaikeen näkönen! Siinä kun rataantustutiin, niin ehtisin manaamaan Tanjan jo pariin otteeseen ja uhkasin vaihtaa ryhmää :D Radassa oli tosiaan "muutama" välistäveto ja hypyn kirtämistä ja kaikki meni just siitä väärästä päästä. Ja oli tosiaan joku 30 estettä.

Mutta sitten kun me sinne päästiin, niin se olikin ihan huippurata. Joten pyydän Tanja anteeksi manauksiani :) Ihme tapahtui, agility vei mun ketutuksen pois! Tuli hyvä mieli, kun oltiin aika hyyyviä. Alussa oli vähän ongelmia kun palkkasin kontakteilla, eli Miia laittoi sinne namit ja Gillen mielestä kaikki alun esteet piti sitten ohittaa ja juosta suoraan varastamaan ne namit. Mutta siitä eteenpäin meni ihan hyvin. En tietenkään koko rataa vetänyt yhdellä kertaa, mutta puoleenväliin taidettiin aika puhtaasti mennä. Neljä hyppyä rivissä joista jokisesta välistäveto, ja me onnistuttiin siinä heti. Tanjan sanoin, nää jumppaamiset on vissiin meidän juttu. Kontaktit mua harmittaa edelleen ihan törkeesti. Otettiin niitä sitten hihnan kanssa vielä harkkojen jälkeen, ja njääh. Sit kun siellä on nami, niin Gille keskittyy vaan siihen, mut sit kun siellä ei oo namia, niin Gille keskittyy vaan siihen namin etsimiseen. Ahvenanmaan reissu on jo tällä viikolla!! Päätin, että jos selviin ehjin nahoin Terhin rökityksestä, niin en ala siellä ottamaan hylkyjä ja korjaamaan kontakteja (jos se ne ottaa, mut ei pysähdy) vaan teen kaikkeni, että saisin niitä lahjakortteja :D Eikös se oo hyvä suunnitelma? Köyhällä on epätoivoiset keinot kun haluaa päästä laivalla shoppailemaan. Kyllä mä niitä kontakteja sitten ehdin muualla korjailemaan. Ja tosiaan, tuolla voi EHKÄ olla jopa mahdollisuuksiakin, makseissa oli joku 8 kisaajaa!

Pogolla oli vauhti päällä jo pelkästään siitä kun se katsoi muiden menoa. Läähätti ja tärisi siihen malliin, että mietittiin jaksaakohan se lainkaan enää aksata. No, arvattavissa oli, että jaksaahan se. Välistävedot ei sitten enää RakettiPogolla toiminutkaan niin hyvin. Ja rimat lenteli. Pari vaarallista tilannettakin oli. Yhdellä hypyllä Pogo hyppäsi suoraan yhden riman päälle, jonka seurauksena jalat lähti alta ja se lätsähti maahan. Toisella hypyllä (välistävedossa) Pogolla oli hieman tiukka kaarros. Se hyppäsi suoraan hypyn siivekettä päin, niin että sen jalka jai siihen jumiin ja koko este meinas tulla perässä. Siivekkeestä meni rikki jalka ja yksi rimanpidiketappi irtosi. Pogon mielestä vanhat hyppyesteet on siis aikansa eläneet. Mä kauhulla katsoin sivusta, että koita nyt pitää se koira ehjänä siellä, sitä tarvitaan vielä viikonloppuna! Ei onneksi oo pojalla mitään vammoja havaittavissa. Sitten kun Tanjan neuvoilla otettiin käyttöön käskyn ja ohjauksen oikea ajoitus, niin alkoi ne rimatkin pysyä paikoillaan. Sit kun vielä Topi osaisi ottaa ne opit käyttöön kisoissa...

lauantai 8. toukokuuta 2010

Flippi kylässä

Eilen kävi niin, että Flipin isäntä ja emäntä lähti hurvittelemaan laivalle, Ziki meni viihteelle Soolon ja Ebban kanssa - niin mä päätin pyytää, että josko pikku-Flippi pääsis sitten meille :) Ja kyllähän se sopi. Ensimmäinen ajatus oli, oi ei, mihinköhän mä olen itseni taas laittanut!? Flippi kuulemma osaa olla kuitenkin aika tuholainen, pissaa sänkyyn ja sillee :D

Mutta ihan loisto-kaveri se on! Saa hymyn naamalle joka kerta, kun on niin mahdottoman suloinen ja hassu :) Vähän jännitti, että miten meidän pojat käyttäytyy kun ilmestytään ovesta melkein vieraan koiran kanssa, mutta turhaan jännitettiin. Pogo ei aluksi edes huomannut, että siinä oli joku ylimääräinen mukana ja Gillekin vähät välitti. Sitten kun päästiin tutustumaan paremmin, niin Gillen hokasi, toi on se pelottava pentu, mä en tykkää, juoksen pakoon :) Pogo hetken haisteltuaan alkoi jo tökkimään Flippiä - se jos joku kertoo Pogosta, että se tykkää!


Illalla mentiin vielä lenkille poikien kanssa ja hyvinhän se meni kolmenkin koiran kera. Pari huvittunutta katsetta saatiin kyllä, en tajua miksi. Ajattelin jo, ettei tää tapaus pysy ikinä paikoillaan, kun kokoajan riehui ja leikki yksinään. Löysi lelulaatikon, ja tyhjensi sen sitten lelu kerrallaan olohuoneen lattialle :) Sitten Flippi kuitenkin väsyikin ihan täysin ja makasi meidän välissä kun katsottiin telkkaria. Aluksi ei annettu sen tulla sohvalle, just tästä pissaamis-syystä, mutta kun ei oikeen mennyt jakeluun, että sinne ei mennä, niin tottakai me sitten annettiin periksi :) Se oli vaan loputon kierre, Flipin mielestä "alas" tarkoittaa sitä, että hyppää alas ja sit samalla sekunnilla takaisin ylös :D Hasssssu.

Nukkumaan meneessä päätettiin, että ei saa tulla sänkyyn, vaikka kotona vissiin saa. No, voi kai arvata miten siinä sitten kävi. Jaksettiin kuunnella sitä piippaamista ehkä puoli tuntia, ja annettiin periksi, sen kun tulee nukkumaan sänkyyn. Meidän pojillakin meni hermot, kaveri hyppii niiden päällä kun yrittää hypätä sänkyyn :D Tässä vaiheessa vielä nauratti, mutta sitten kun pikkuapina herätti mut 5:30, niin siitä sit oli nauru kaukana :P

Aamusella mentiin sitten pitkälle metsälenkille. Terhin mukaan Flippiä ei uskalla päästää vapaaksi, niin otettiin sitten fleksi käyttöön, että saa edes vähän juosta. Pellolla meillä oli käytössä kolmen hihnan ja fleksin viritys, niin pääsi pikkupojat Kilu ja Flip juoksemaan oikeen kunnolla! Gille päätti mennä uimaan myös yhteen ojaan, ja siinä sitä pesemistä taas riittikin. Kamerakin meillä oli mukana, mutta patterit loppu - tietenkin. Oli kuitenkin kivaa!

Kohta kello onkin jo niin paljon, että Flipin isäntäväki tulee jo takaisin - saavat kyllä paluupostissa aika väsyneen kaverin. Vauhdikas viikonloppu ollut Flippi-herralla. Kovin on hyväkäytöksinen vesipää. Ei se pissannut kun kerran sisälle, ja sekin oli jonkin sortin paniikkipissa. Noi rappuset kun on ihan huisin jännät. Ylös uskaltaa jo mennä, mutta alas ei. Yritin yllyttää tulemaan alas, ja siinä kun jännitti niin kovin niin kävi vahinko :D Joo ja sit ihmeteltiin, että miks Pogo on yhtäkkiä ihan paniikissa, luimistelee vaan, niin syy löytyi eteisen matolta: kakkaa! Mutta vahinkoja sattuu. Vaikka suloisuus toi poika onkin, niin onneksi ei mitään ihmeempää pentukuumetta oo :)

Kiitämme vierailusta Flippiläinen, saa tulla toistekin!! <3




tiistai 4. toukokuuta 2010

Yäk, punkki!

Hyi yäk yäk, Pogosta löytyi eilen ensimmäinen punkki. Ällllöööö. Tänään siis suuntaan apteekkiin ja menen hakemaan sitä punkkimömmöä. :D

maanantai 3. toukokuuta 2010

Ensimmäiset ulkoharkat

Jee, huippukivaa. Ihan törkeen hyvät harkat, ja tässä ainakin kaksi syytä: a) ne alkaa aikasemmin kun talvella, eli pääsee aikasemmin kotiin, eli ehtii näkemään täydelliset naiset! b) ei tarvii pestä koiria ja kenkiä ja leluja ja vaatteita ja autoa ja koko taloa, kun ei oo enää multaa ja hevosenpaskaa!

Terhi käski kirjoittaa positiivisesti, joten siinähän sitä oli :D

Muutenkin harkoissa oli kai sit kanssa ihan kivaa. Fiilis oli parempi kun maneesilla, jostain kummasta syystä. Gillellä kierrokset nousi kun Pogo pääsi menemään ensin, ja sitten se vähän taas komensi mua. Rikkoi mun hanskakin perhana! Maneesissa oli se parempaa, et siellä piti koirat autossa, kentällä ne on vaan siinä huutamassa. Oli ihan jännä rata, mut joku ohjaaja vaan vähän dorka. Terhi piirsi siellä mulle viivoja maahan mitä ei saa ylittää, ku ei oikeen muuten mennyt perille. Putkijarrutus ja twisti oli mulle uusia tuttavuuksia. Tai no, oon mä sen twistin ehkä kerran ennen tehnyt ja se oli vaan niin pirun vaikee saada päähän jäämään. Muuten siis ihan ok fiilis, jos tää saakelin selkä ei sattuis näin paljon!! Ärsyttää niin pirusti, kun en pääse oikeesti juoksemaan. Tuollakin yhdessä kohtaa piti pujottelusta lähtee (jossa en pääse yhtään irtoomaan) kilpajuoksemaan suoraa putkea jotta ehtii valssaamaan ennen tulevaa hyppyä, niin ei hemmetti, kun ei liiiiku - sattuu vaan!! Menee hermo. Kauhulla odotan Ahvenanmaan tulevaa neljää starttia, taitaa tulomatka laivalla mennä jossain kärryissä istuessa kun ei pysty kävelemään...

Pogon menosta en osaa sanoo taas mitään kun olin vaan siellä majan takana piilossa Gillen kanssa kun se höyrysi siinä niin paljon. Terhi voi sit vaikka kommentoida miten ne meni :)

Huomenna mun pitäis mennä koutsaamaan Tarun kanssa C-ryhmään. Joku ihmeen älynväläys taas kävi päässä kun lupauduin apukouluttajaksi... Mitähän siitäkin tulee?

Ps. Ollaan tänään päästy oikeen länskäriinkin (koirakulkueesta), siitä on kertonut jo naapurit ja muut tutut, mut hitto itse ei olla päästy näkemään miten idiooteilta siinä mahdetaan näyttää :)

- ja nyt luvassa ne täydelliset naiset. Oi huippua! :)

sunnuntai 2. toukokuuta 2010

Kesäkauden avajaiset

Meidän seuralla oli tänään kesäkauden avajaiset - siellä oli paljon kaikkea koiramaista tapahtumaa. Me osallistuttiin koirakulkueeseen, rotuesittelyyn ja tietty epiksiin. Kaksi ensimmäistä oli vielä ihan kivaa, mutta ne epikset. Huhheijaa.

Meeri ehdotti, että jos antaisin Gillen välillä kirjoittaa tänne, niin siltä vois tulla vähän positiivisempaa juttua, itsellä kun ei aina se oikeen onnistu. :D Gille oli tosiaan ihan hyvä tänään, jos kontakteja ei lasketa, mutta omassa ohjauksessa oli kaikki pielessä. Se yleisö kai vaikutti minuun aika paljon, kun avajaisissa se aksaaminen oli kuitenkin enemmän sellasta "hei katsokaa kaikki kun mä menen, tällästä tää agility nyt sitten on" - meininkiä. Ainakin musta tuntui siltä, kun ei oo ihan vielä hallussa se, että pystyis sulkemaan sen yleisön kokonaan pois. Varsinkin, kun oli ei-agility-kavereita katsomassa, niin paineita oli :D Ja sen huomasi. En ohjannut kunnolla, en käskenyt kunnolla, en juossut yhtään. Hyvä minä. Vähän latisti mun ahvenanmaanreissun odotuksia, ku en mä tolla keinolla niitä lahjakortteja sieltä voita!! :) Luovutin kahden ensimmäisen radan jälkeen ja ehdotin Tarulle, että eikö se vois mennä Gillen kanssa, mutta ei, ei se perhana antanut periksi ja mä jouduin menee. Tässä kohtaa manaisin ilkeää anoppia, mut kun ei sitä sanaa saa kuulemma käyttää :D

Nooh, ei ne muutkaan niin loistavasti siellä mennyt, kaikki ainakaan. Yhdessäkin luokassa maksit sai vaan yhden tuloksen :) Pogolla oli taas meno päällä. Oli varmaan kivaa päästä iskän kanssa aksaamaan, kun ei oo vähään aikaan sitä saanut tehdä. Ykkösen radalla poika yritti samaistua Topin kanssa liikaa ja katkaista myös jonkun raajan, kun hyppäsi muurin sivupalikkaa päin niin että se lensi kaaressa kumoon. Viimiselle radalla Topi ei enää uskaltanutkaan mennä, kun alkoi toikin laji olemaan jo liikaa extreme-urheilua. Seuraavaksi Pogo kaataa kai puomin!? Sinne Pokeri pääsi vielä hurjastelemaan Mumman kanssa :)

Tässä vielä kooste päivästä, Anna oli taas kuvaamassa meitä :) (kuvat ©Anna Ahola)


Meidän kuningas ja narri.

Soolo osaa ottaa kontaktin :)

Sisarukset Soo ja Ebe.

Pikku-Ebba.

Arvaa kuka!?

Arvaa kuka!?

Pogo kiipee.

Tässä se kyllä huutaa jotain kirosanoja!

ja niin kai tässäkin?

Kilu kiipee.

Kyllä se nämä esteet osaa mennä :)