Naga kisaa

Hups. Eipä sitten ole tullut päivitettyä blogiin mitään, vaikka niin uhosin.

Naga kävi kisaamassa tossa viime viikonloppuna. Nyt on pojalla kaksi nollaa plakkarissa kakkosista. Yksi aginolla puuttuu vielä. Ensimmäisellä radalla Nagalla ei ollut malttia, vaan varasti lähdössä. Eipä sitten päässyt yhtäkään estettä. Toisella radalla pääsi loppusuoralle asti, mutta maltti petti A:n kontaktilla. Otti siis kontaktin tosi upeesti, mutta ei muistanut odottaa poistumislupaa.
Viimeinen rata oli hyppäri ja sieltä pojat taituroivat nollan! Se oli viidestä sentistä kiinni, ettei ollut kielto - mutta nollavoitto oli tulos. Jee! :)

Gille ei edelleenkään ole päässyt agikentälle. Eikä paljon lohduta, että sain RKS:n vuosikokouksesta hopeisen agilitymerkin, tämä kunnianosoitus oli kaiketi sellaisesta ns. näkymättömästä työstä kulisseissa. Hieno juttu, mutta olisi se kiva päästä tekemään sitä ihan agilityäkin, juoksemaan kentälle.
Näyttää kyllä siltä, että talvi loppui lyhyeen ja nyt on kevät. Voipi siis olla, että ulkokentälle pääsee aksaamaan hyvinkin pian.

Pogo jatkaa kotikoiran rooliaan. Sillä oli vähän huonompi kausi tuossa vuodenvaihteessa, lenkkien jälkeen nilkutti joka kerta ja oli selkeesti vähän kipeä. Tanja kävi antamassa laseria Pogon lonkkiin muutaman kerran, niin nyt on koira taas niinkuin uusi. Auttoi siis kummasti se Nagan mielestä vaarallinen lasermiekka. Eikä Pogoa enää haittaa vaikka miten paljon tippuisi kuoppiin lenkillä :)

Talvi!

Niin nyt se pitkään odotettu talvi tosiaan saapui. Lunta tuli sopivasti, pakkasta ehkä hieman liikaa. Tai ainakin omaan makuun tuo -17 astetta on hiukan enemmän mistä tykkää, ainakin jos siirrytään noihin lukemiin suoraan +5 asteesta. Plus, että Nesta ei pääse ulos leikkimään kun on liian kylmää! Eikä koiratkaan tykkää. Tänään oli jo kivempi ilma, eikä Nestaa meinannut saada sisälle millään.
Koirat, huom ruskeat koirat (viisas blondi-koira on siis jälleen kerran se fiksuin) valitti eilen lenkillä, kun tassut jäätyy. Halusivat äkkiä sisälle. Sitten kun olivat päässeet sisälle, niin molemmat (Naga ensimmäisenä) juoksee takaoven luokse ja pyytää takapihalle! Voi mitä dorkia! :D Ihan niinkun takapihalla olisi lämmintä, jos etupihalla on pakkasta.

Sitten seuraa kuvakoostetta metsänpeikko Pogo-faneille:

Ja mallipoika Naga:

Ja vielä pari Gilleä:

2013

Vuosi 2013

... oli koirarintamalla melko hiljaista. Kaiken ajan vei ihmispentu ja koirat meni siinä sivussa sitten. Elämä on. Huonoa omatuntoa poden, mutta eipähän noi karvalapset kovin onnettomalta näytä. Paitsi Gille. Mutta sitä nyt onkin aina vituttanut 98% ajasta. Sille ei oikein voi mitään, teki mitä tahansa :) Gille on Gille.

Blogin kirjoituskin on jäänyt niin vähäiselle, että mitä virkaa koko blogilla edes enää on? No, voihan sieltä tarkistaa menneiden vuosien juttuja ja mainostaa ihmisille mun tekemiä kakkuja - sehän se koirablogin perusidea kai on? Eiku...

Tätä "talvena" on ollut muutenkin vähän mitään kirjoitettavaa. Metsälenkille ei tosiaan viitsi ottaa kameraa mukaan, että saisi edes kuvia laitettua blogiin. Ei tottatosiaan. Lunta ei ole ollut yhtään, ei yhtäään! Voin kertoa, että elämässä on varmasti hienompiakin hetkiä kun se, että olet ollut juuri kolmen koiran ja rattaiden (ja Nestan) kanssa lenkillä, yksin. Tulet kotiin ja ne kolme koiraa on niin yltäpäältä likaisia, ettei niitä voi tuulikaapista edemmäs päästää sisälle. Rattaissa istuu menevä pikkumies jota ei voi jättää vahtimatta. Suihku on yläkerrassa. Koirat on ensin jollain keinolla kannettava yksitellen ylös, todella nopeasti ettei mini lähde perään. Sitten kun siitä tehtävästä on suoriuduttu, niin seuraava etappi. Peseminen. Mihin sen minin laittaa siksi aikaa, että pesee ja kuivaa ne kolme koiraa? Huh. Voisin siis jotenkin päätellä tämänhetkisestä olotilasta, että tämä pimeys ja kuraisuus saisi jo loppua. Kiitos!

Mutta ah, nyt tuli talvi! Mieli piristyi kertaheitolla ja valoisuus tulvii ikkunoista sisään. Ulkona voisi olla vaikka koko päivän, siellä on niin hienoa! Pakkanen kyllä vähän innostui ja paukkasi samantien korkeuksiin, mutta nyt pitää olla vaan iloinen siitä, että kurakelit loppui hetkeksi. Nyt on lunta!!! Jos kameran vielä muistaisi ottaa sinne lenkille, niin se olisi vielä plussaa... ja jos se kestää pakkasen.

Naga olikin vuoden superstara. Kisauran korkkaus (muistaakseni?) tapahtui vuonna 2013 ja sittemmin Nappula siirtyi kakkosiin. Topin työ vaan haittaa harrastusta aika lailla, eikä ole päässyt kisaamaan niin paljon kun tarvitsisi. Siksi siis junnaus paikoillaan nyt. Välissä oli myös vähän kontaktiongelmaa sun muuta, mutta eiköhän siitä hyvä tule. Vuosi 2014 olkoon sitten loistokkaampi tälle koirakolle! :)

Ja Nagasta on myös superhyviä, tuoreita uutisia. Nappula on PRA-vapaa koira! Niin paras uutinen hetkeen. Saattaapi siis olla, että meidän pienestä Nakkinappulasta tulee kohta iskä! Hah, mikä ajatus! Siitä pölöstä vai? :D jännityksellä odotamme tulevaa :)

Gillen ja Pogon elämä onkin sitten vähän tylsempää. Gille pääsi mamman kanssa kerran kisoihin vuoden alussa. Se oli niin katastrofaalista, että siihen loppui se kisaaminen. Ikuisesti. Sitten kesällä rattiin hyppäsi sekä mumma että Topi. Ei mainittavaa menestystä, kun Gille nyt vaan on niin urpo. Rakastaa agilityä vähän ehkä liikaakin ;)

Pogo on päässyt valosaan aikaan aksaamaan, kesällä. Nyt talvella, kun on niin synkkää ettei itsekään eteensä näe, niin Pogon näkö on huonontunut huomattavasti. Käytännössä se ei näe enää mitään. Mutta älyttömän hyvin pärjää silti. Paitsi metsässä se tippuu kokoajan johonkin kuoppaan tai kävelee päin puuta. Eipä se näytä menoa haittaavan, näyttää olevan tottunut siihen. Eipä silti ihme, että se tuntuu olevan päivä päivältä tyhmempi, vähemmästäkin :) Tai sitten ollaan mietitty, että se niin vedättää meitä. Pogo on just niin piilofiksu, että se tajuaa vetää niitä säälipisteitä ihan surutta. Esittää saletisti reppanampaa mitä oikeesti on :) Pooke on niin hassu :)

Saa nähdä mitä vuosi 2014 tuo tullessaan. Jos saisin päättää, niin työpaikan, lottovoiton ja omakotitalon. Katotaan kuinka käy.

Yritän nyt päivittää blogiakin sitten useammin... yritän.