maanantai 27. syyskuuta 2010

Ja taas aksataan

Ja tänään oli vuorossa Tanjan harkat. Siellä se koutsi oli mennyt lukemaan vaikeesta keppien avokulmasta ja sivuirtoomisesta, joten niitä sitten oli luvassa radalla. Heti alussa oli sivuirtoomista hypyillä. Välissä oli vaan turhan vaikee este rengas. Hypyillä se oliskin ehkä onnistunut, mutta nyt piti vähän helpottaa. Viimisellä kerralla se meni kyllä ihan hienosti sen renkaakin... sitten kun vielä saataisiin tämä ohjaaja tajuumaan miten ohjata sitä irtoovaa koiraa ;) Keppitreeniä me tarvitaan edelleen... josko sitä saisi itse aikaiseksi, että nyt oikeesti, harjoittelemaan! Muuten radallameno oli taas hauskaa ja vauhdikasta. Mä tein vähän ylimääräisiä lenkkejä kun en tajunnut oikasta, mutta eipä tuo haittaa, ehdin silti sinne minne pitikin :) Ihan mahtavaa, että Tanja jaksaa vielä vetää treenejä meille lokakuussakin, on se vaan sata kertaa parempi olla koulutettavana kun yksin kentällä haahuilemassa. Ja sitten kun on vielä niin hyvä koutsi, mitä se nyt välillä repeilee ja nauraa kippurassa, mutta se kuuluu asiaan :D Perhanan kylmä siellä kyllä tuli, ehkä toppahousut pitää kaivaa jo kaapista?

Topin ja Pogon menoa en jaksanut taaskaan katsoa lainkaan. Pirun kauan ne siellä ainakin oli. Tanja sanoi, ettei se enää tiedä kumpi on hullumpi, Topi vai Pogo. Niin, sellaien koira kun on omistajakin :) Avoin keppikulma oli pojillekin vaikea. Pogo meni kokoajan väärään väliin keppejä. Pogollekin keppitreeniä, tarvii opettaa miten sinne kepeille mennään ihan ite. Myös tiukka välistäveto taisi tuottaa hieman hankaluuksia...

Nyt sitten jännittämään. Keskiviikkona on koulutusohjaajien kokous, ja siellä toivottavasti selviää talven treeneistä jotain... Toivotaan että me saadaan pysyä tavoitteellisten ryhmässä ja että saadaan edelleen pitää hyvä koutsi. Niin ja se talviharjoittelupaikkakin olis ihan tarpeellinen.

sunnuntai 26. syyskuuta 2010

Pääkoppakoulutusta ja agilityä

Noniin, nyt se kauan odotettu pääkoppakoulutus sitten oli. Ihan näin äkkiseltään on paha sanoa, että oliko mentaalivalmennuksesta kovinkaan konkreettista hyötyä, mutta aika näyttää miten opit menee jakeluun. Ehkä siellä olisi pitänyt olla hypnotisoija jos olisi halunnut salamannopeaa tulosta :) Eikä siihen liialliseen jännittämiseen kai ole muuta parannuskeinoa kun hankkia lisää kokemuksia ja oppia hallitsemaan sitä tilannetta.

Muutamia juttuja tuli kotiläksyksi ja sen takia pitääkin vähän miettiä kaikkia omia kisarutiineita sun muita. Mahtaakohan mulla sellaisia edes olla, kun olen kisannut niin vähän? Pitää alkaa pitämään myös kisa- ja treenipäiväkirjaa... ilmeisesti jotain muutakin kuin tätä blogia :)

Mutta kun mentaalivalmennus oli ohitse ja piti lähteä hakemaan Gilleä kotona nopeesti kentälle, niin oli taas ihan tyhmä olo, ei millään olis jaksanut lähteä. Äkkiä hotkaisin naamaani yhden leivän ja menoksi. Mainittakoon, että Topi on nykyään chili-hullu. Kasvattelee niitä tyhmiä puskiaan ja meidän huushollissa ei viherkasveista ole puute. Eilen se oli sitten jauhanut kahvimyllyllä habaneroa keittiön pöydällä ja arvatkaapa vaan oliko sitten sitä saakelin jauhoa siinä pöydällä vielä, jotka tarttui minun leipääni... ja sitten lensi muutama kirosana :D Liekö siis sitten tämä pienoinen polte vai mikä, mutta jostain se minunkin viretila löytyi.

Kentälle vaan reippain mielin, mutta rataantutustumisesta ei meinannut tulla ensin mitään. Hetken aikaa kun siellä oltiin veivattu, niin alkoi ahaa-elämykset iskemään. Oli taas tosi huipputunne kun tajusi, että tohon kohtaan voi tehdä sylivekin, muisti jotenkuten miten saksalainen meni, tiesi miten tehdään tuplasylkkäri... Huippua! :) Ja mikä parasta, ne kaikki onnistui meidän pikku-Gillen kanssa, ykkösellä!! Jotain on siis omista treeneistä ja apu-koulutusohjaajana olemisesta jäänyt minunkin onttoon päähän.

Koulutuksesta en saanut mitään muita maatamullistavia ahaa-elämyksiä, mutta oli niin perhanan hyvät harkat kyllä muuten. Oon niin tyytyväinen omaan ohjaukseen ja Gillen menoon. Miksei me voida aina olla näin hyviä? Ja mä sain vaikka mitä kehuja. Julia sanoi, että tosi hyvä koira, siitä vielä tulee jotain! Ja nopea ohjaaja (tätä en kyllä allekirjoita). Jotkut kuviot meni nii-iin hyvin. Gille lukee ohjausta tosi hyvin ja tarkasti, mutta tulen olemaan vielä pulassa sitten kun se alkaa olemaan irtoovaisempi. Mä jään kuitenkin varmistelemaan ja himmaamaan vauhtia liikaa, pitäis vaan antaa mennä. Sain kotiläkyksi keppien avokulmaharjoitusta (ja sit sivulle irtoomista). Tiedoksi sulle Tanja :) Niin ja siitä Julia sanoi (ja olen tiedostanut tämän itsekin, on vaan niin vaikee puuttua siihen) että mun käskyt on liian hempeät. Huutelen Gillelle ärsyttävän lässyttävän kimeällä äänellä niitä käskyjä, vaikka ne pitäisi olla niitä käskyjä. Pitää siis erottaa kehu (lälly) ja käsky (matala) äänensävyllä. "Kuvittele olevasi Oreniuksen Juha ja käske sitä koiraa" - tää oli paras! Sitten se ihmetteli myös sitä, kun Gille on niin herrasmies :D Haha, voitteko kuvitella, meidän Kilu. Mutta siis se vaan tosiaan menee just sinne minne mä näytän, eikä ala pelleilemään omiaan, niinku vaikka tämä toinen meidän perheen rastapää. Ja huutaa vaan sillon kun mä en ohjaa kunnolla. Yhdessä kohtaa Julia jopa ihmetteli, että miten se vois lukea mun ohjausta yhdessä kohtaa niin kuuliaisesti, vaikka olis ollut niin hyvät mahdollisuudet mennä väärin :) Myös yleisöltä sain kehuja, mun mielestä Anjan kommentti oli paras (Anja on siis nähnyt vaan meidän kisasuorituksia, jotka on yleensä niin päin seiniä kun oon niin jäässä). Anja tosiaan sanoi, että "en olis ikinä uskonut, että sä oot noin hyvä" :D Nii-i, en minäkään! (:
Tässä rata vielä.
3 niisto. 6-7-8 tuplavalssi. 8 sylivekki. 10 saksalainen.
16 avokulma. 20 tuplasylkkäri. 22-23 poispäinkäännös.

torstai 23. syyskuuta 2010

8000

Hah, satuinpa huomaamaan, että nyt juurikin tänään 23. syyskuuta 2010 kello 17:55 blogissani on kävijöitä tasan 8000. (jaa että onko tylsää?)

keskiviikko 22. syyskuuta 2010

Omena

Olipa kerran Pogo ja Omena:





maanantai 20. syyskuuta 2010

Gille osteopaatilla

Raumalle tuli tänään Riihimäeltä koirien fysioterapeutti/osteopaatti käsittelemään tämän seudun koiria. Päätin pistää Gillen sinne myös varmuudenvuoksi, koska sillä nyt on ollut kaikennäköistä vaivaa (tai ollaan ihmetelty outoa kuoppaa selässä ja Pogon taklaukset on saattanut vähän jumittaa poikaa). Ja kuulemma oli ihan todella hyvä, että Gille kävi käsittelyssä. Oli kuulemma ranka ihan vinossa ja oikea puoli jumissa. Aluksi meinasi, että jumitus olisi lantiossa, mutta sitten sitä löytyi ylempääkin selkää. Meinasi, että Gillen ontuminen saattoi johtua jopa siitä, että oikea puoli oli vääntynyt niin pahasti jo. Eikä löytänyt varpaasta mitään ihmeellistä nivelsiteen turpoamista, että senkin asian pitäisi olla jo kunnossa. Topi meinasi, että Pogo ei tällä kertaa käsittelyä kaipaa kun viime kerralla kaikki oli ok. Nyt pitäisi taas pari päivää pitää Kilu-poika rauhallisesti paikallaan... huoh.

sunnuntai 19. syyskuuta 2010

Agii

Olis kisoista muutama kuva. Kuvien copyright Jouni Jalonen.

Hyyyppää se muuuri!!

Mää oon Gille ja mää huudan aina.

Kiukkusena mennään. Ja palikat putoo.

lauantai 18. syyskuuta 2010

Diipadaapa

Vähän noi otsikot on aina ärsyttäviä, mistä niihinkin keksis aina jonkun nasevan jutun?

Tänään oli kisat. Fiilikset oli päivällä vielä paremmat, mutta näin iltaa kohden vitutus hiipii mieleen. Eipä siis olisi ehkä kaikista järkevintä kirjoitella tänne juuri nyt. Päätin, että laitan tänne mun ja Gillen radat, vaikka aluksi en meinannutkaan. Siihen vaan piti saada mielentilaan sopiva musiikki taustalle "I'm losing my sight, Losing my mind".

Mulla ja Gillellä siis meni muiden mukaan hyvin, saatte itse sitten katsella videolta ja antaa oman mielipiteen. Mutta sanoi kuka tahansa mitä tahansa, mun mielipide on, että en oo sitten ikinä nähnyt noin paskaa agilityä. Ja kai mulla saa olla oma mielipide. :) Gille ei tehnyt mitään muuta kun huusi ja puri mua. Ensimmäinen rata meni tasan tarkkaan kepeille asti hyvin (eli kolme estettä). Sitten astuin sen varpaille neloshypyllä. Kontaktin otti puomilla, mutta ihan päin seiniä. Just sillee, "pysähdyn, mutten oikeeseen kohtaa, sit huudan ja hyppään pois ilman lupaa". Niin se kai kuuluikin tehdä? Sitten sählään Aalla ja siitä asti meneekin ihan plörinäksi. Muistin tällä kertaa radan, mutten ohjauskuvioita. Ja kaiken lisäksi, sähkäyksien takia meille tuli yliaikaa 0,62 sekkaa! Se on ehkä nolointa ikinä! 20 virhepistettä, että ihan tuloksillekin päästiin.

Toisella radalla oli parempi meininki ja siitä jäi hyvä mieli, oli hyvä draivi päällä. Mutta pussi-kohta mietitytti. Harjoittelin tota loistavaa takaaleikkaamista harjotusesteillä, jossa se onnistui - mutta kas kummaa kun oltiin taas oikeen takaaleikkaamisen eksperttejä radalla. Muuten siis ihan ok, paitsi toi. Ja sitten lopussa. EN MÄÄ KUUNTELE; MÄÄ PUREN SUA PERKELE. 15 virhepistettä.



Topilla ja Pogolla meni ensimmäinen rata LOISTAVASTI!!! Videolla musiikki ei kyllä liity asiaan niinku edellisessä, paitsi ehkä lauseella "It is beyond your control".

Ekalla radalla pojat sai 10 virhepistettä. Toinen vitonen tuli siitä kun rima tippui, mutta Topi ei ehtinyt reagoimaan siihen tarpeeksi ajoissa, paitsi huutamalla perkele. Toinen vitonen tuli puomilta. Topi, ja moni muu luuli että toinen virhe tuli lentokeinusta, mutta ei, puomilla se käsi nousi. Kai se sitten kontaktivirhe oli, vaikka ei se siltä videokulmasta näytäkkään. Hienoa menoa kaikenkaikkiaan!

Toisella radalla Pogon viretila olikin taas katossa. Tällä radalla rimoja tippui kolme, mutta vasta viimeisellä Topi ehti pysäyttämään leikin (aikaisemmissa oli siis jo mennyt seuraavan esteen). Ensimmäinen rimantiputus tapahtui kai siitä Pogon kuuden kilometrin kaarroksesta ja siitä että se vaihtoi suuntaa just riman päällä. Topi tahtoisi tietää, että miksi Pogo lähti ensinnäkään kaartamaan niin kaukaa, liian myöhäinen ajoitus? Toiset rimantiputukset oli Pogon takajalkojen laiskuutta.

tiistai 14. syyskuuta 2010

Miniepikset

Tänään pidettiin oman seuran sisäpiiri-epikset. Kisat tulossa viikonloppuna, joten ei ollut harjoittelu varmaan pahitteeksi kenellekään. Eipä ne sitten niin miniepiksiltä tuntunut, kun kesti silti ihan yhtä kauan kuin ennenkin.

Gillen kanssa mentiin ykkösluokkaan ja medeihin. Ja tassu on edelleen kunnossa, ei ontumista havaittavissa. Onneksi! Ei nyt hirveesti sanottavaa radalta. Tuntuu, että tauon jälkeen ollaan taas niin lähtöpisteessä, Gille vaan huutaa ja käy kiinni. Mutta en ihmettele, niin huonossa ohjauksessa saakin ihmetellä, et mitä hittoa sä huidot siinä!? Kontaktit oli jees, vaikka jouduinkin korjaamaan Aan. Videolta tuli terveisiä, että irtoomisharjoituksia pitäis ottaa Gillen kanssa. No shit, eipä oo pitänyt kun viimiset 1,5 vuotta sitä tehdä. :D

Topilla ja Pogolla ensimmäinen rata meni taas höyryjen poistamiseen. Siitä ei sitten sen enempää. Sekään ei kuulemma ole julkaisukelpoinen video, niinku ei ole minun ja Gillenkään rata. Mutta avoimen radalla menivät ihan loistavasti! Pogolla keitti yli puomilla ja ei millään pystynyt pysähtymään kontaktille, mutta sitten maahanmenon jälkeen poika kokosi itsensä ja mentiin taas kunnolla. EI YHTÄÄN RIMAA ALAS KOKO RADALLA!!!! Oi oi oi oi oi.

Tässä tämä erittäin laadukas kooste siitä (ja jotkut saa nyt sitten miettiä, että kannattaako puhua sillon kun toinen kuvaa siinä vieressä :D):

maanantai 13. syyskuuta 2010

Hurrrjat harrkat

Ja satoi vettä. Kokoajan. Kiitos siitä syksy.

Mä sit päätin olla tyhmä, uhmata kohtaloa ja mennä hiukan aksaa Gillen kanssa. Eipä ainakaan vielä näytä poika oireilevan. Ajattelin, että jos mä en tee yhtään mitään ennen kisoja, niin sinne on sitten aivan turha mennä. Se tuli todistettua, että agilitytauko EI sovi mulle ja Gillelle!!

Otettiin ilman rimoja, mikä vaikeutti jo menemistä, kun hyppääminen ei hidastanut lainkaan menoa. Tanja sanoi, että tää on tällänen alkeiskurssi nyt. Siltä se myös näytti!! Mä ohjasin niinku en olis koskaan ikinä ennen nähnytkään agilityä. Ihan pihalla. Gille huuuuuuuusi, hyppi, puri ja teki ihan kaikki temput. Se jopa haki itsenäisesti väärän esteen radalla, mitä se ei normaalisti ikinä tee!! Lyhyesti sanottuna, siitä on tullut tauon aikana POGO!!! Ainut mikä erotti menon oli se, ettei Gille oikeen suostunut irtoomaan, vaan tosiaan roikkui siinä kädessä. Vähän kauhunsekaisin tuntein odotan niitä viikonlopun kisoja!! Kontaktin Gille osasi puomilla ottaa niiiiiin hienosti, Aalla ja keinulla ei ihan heti muistunut mieleen. Keinulla vauhtia oli niin paljon, että tuli vahingossa lentokeinu, en tiedä luuliko Gille sitä puomiksi. Kepit ja rengas meni ok. Muita esteitä me ei sit mentykkään, ihan hiukan vaan paineiden purkamista - mitä näköjään tarvittiin!!

Topilla ja Pogolla meni vähän samalla linjalla. Siis että oltiin hulluja. Aluksi ei tippunut oikeastaan lainkaan rimoja, mikä oli taas ihan mahtavaa. Lopussa taisi puhti loppua ja Topi ohjaus rikkoontua, kun siellä mentiin enemmänkin sillä linjalla että "hyppää, maaaaaahan!" Topilla ei oo mitään suuria tavoitteita kisoille, ellei Pogo koe jotain valaistumista - mennään nyt katsomaan mitä kisaviretila vaikuttaa Pogon hyppytekniikkaan ja kontakteihin.

Huomenna olis tiedossa miniepikset, katotaan jos muistettais kuvata vähän Pokerin menoa, niin näkis Oululaisetkin, että miten Zoco-klooni agilitaa. :D

maanantai 6. syyskuuta 2010

Harkat

Mä en päässyt vieläkään oman koiran kanssa aksaamaan, joten keksin sitten suunnitelman B. Normaalit ihmiset olis vaan kotona, eikä edes ajattelisi, että vois sitä mennä aksaamaan. Mä en olekaan normaali. En lähelläkään sitä. Mä menin hakemaan Ebban ja sitä sitten aksattiin Pikku-Gillen kanssa :) Pikku-Gille on vaan sellainen laatuyksilö, että Nannekaan ei olis millään suostunut antamaan sitä mun mukaan, Soolo olis pitänyt ennemmin ottaa :)

Hauskaahan se oli mennä sen natiaisen kanssa. Olin kyllä rataantutustumisessa vähän pihalla, kun en oo koskaan ennen mennyt Ebban kanssa. En siis tiennyt yhtään miten se liikkuu ja miten pitää ohjata. Mutta hyvinhän se meni. Alkujännityksen jälkeen Ebbakin oikeen syttyi ja alkoi painamaan täysillä. Pikkuinen tajusi, että voihan tämänkin tumpelon kanssa aksata, vaikka se onkin vähän omituinen. Keinun kanssa vähän jännitti, kun tiesin että se on Ebballe hiukan pelottava juttu. Jäin siihen viereen seisomaan ja odottamaan että otetaan kontakti ja tyttönen hyppäsi siitä pois ennen vapautuskäskyä. Mikko käski vedättämään pidemmälle, mutta en ollut kuitenkaan varma saako niin tehdä. Tein kuitenkin ja osasihan se pikkuelukka ne kontaktit niin superhienosti :) Kivaa oli!

Jätin Gillen sinne kompostiinsa (kompostiverkoista tehty häkki) huutamaan ja menin ihan radalle kuuntelemaan ja katsomaan Pogon ja Topin menoa, että osaisin kirjoittaa tänne paremmin, mutta ei silti keksi mitä kirjoittaisi. Kontaktit Pogo osasi ainakin ihan huippuhyvin. Mikkokin sanoi, että huomaa että on kontaktitreenistä ollut hyötyä. Näin sitten kisoissakin, kiitos. Rimatkin pysyi hyvin. Muutama taas tippui, mutta ne oli enemmänkin Topin ohjausvirheitä kuin Pogon mokia. Vauhti pysähtyi niin ei Pogo ehtinyt enää korjaamaan. Yhdellä vaikealla keppikulmalla ne vähän meni väärään väliin kokoajan, muuta muuten oikein hienoa menoa.

sunnuntai 5. syyskuuta 2010

Jalkapalloa



Tässä meidän Ronaldo esittelee taitojaan - ja menee muuten saletisti paljon kovempaa kuin se oikee Ronaldo. On se jalkapallo vaan niin hieno keksintö :)

Syksyistä mökkeilyä

Kesällä tuli niin vähän mökkeiltyä, että ihan hävettää. Omalla mökillä ei käyty kertaakaan! Nyt lähdettiin sitten vielä syysmökkeilemään tonne "firman" mökille :)

Ensimmäiseksi Gille pulahti uimaan. Taitaa tuo uiminen olla Gillelle "se juttu", koska siellä jääkylmässä vedessä se pulikoi vähän väliä. Tai ainakin kun se tietää, että sinne ei nyt ihan välttämättä sais mennä, niin tottakai sinne sitten mennään! Ainakin sata kertaa. Ensin juostaan ihan vaan kahlaamaan, ja sitten pitää vielä kyykätä, että mahakin kastuu... Käytiin me itsekin uimassa vielä, saunasta kylläkin, eihän sinne olis muuten uskaltanut mennä ketään muu kuin hullut vesikoirat!!

Oltiin taas hiukan kuvailemassa meidän koiruuksia. Tässä Gille poseeraa nätisti....

...Kunnes kameran eteen hyökkää sivusta joku ihme metsänpeikko!!

Sitten voi Gillekin vetää vapaalle ja alkaa leikkimään kepin kanssa :) Vai onko sittenkin kyseessä joku suomen metsän versio Loch Nessin hirviöstä?

Soolo ja Ebba.

Vesipäät.

Vesipäät ja villakoiramummo :)

Nansu ja koirat.

Saa siitä meidän sekopäästäkin ihan hienoja kuvia! Ainoastaan tyhmä kaulapanta pilaa kuvan.

Yäk, puolukkaa!!

Puolukka on Pogon herrrrkkua. Niitä se syö ihan intona. Gille niistä ei niin välitä, mutta pakko syödä kun Pogokin syö. Kai niiden sitten on oltava hyviä!? Mustikka on myös aika pop, mutta ne maistuu paljon paremmalta kun joku muu noukkii ne. Gille syö puskasta suoraan vaan niitä lehtiä, eikä marjoja lainkaan :D

Sitten välillä vähän leikittiin kameran makro-toiminnon kanssa. Taiteiltiin. Tässä kuvassa koirat on mennyt mustikkapuskaan :)

Vispipuuroaineksia.

Pogo meni mustikkaan. Ja joutui hämähäkinverkkoon.

Suuren suuri suu.

Aarre.

Tassu.

Nenä.

Gille on edelleen sairaslomalla. Piti laittaa poika välillä jäähylle, kun ei millään olis malttanut olla juoksematta. Ja kyllä se sitten juoksikin, eikä ainakaan nilkuta, että se hyvä puoli. Ehkä sai kyllä vähän liikaa rasitusta, mutta oli vaan ehkä maailman mahdottomin tehtävä pitää se energiapakkaus paikallaan! Varsinkin kun muut saa mennä, mutta hän ei. Ei ole elämä helppoa ei.

Soolo ja Ebba puussa :)

Ebe ei oikeen tykännyt ideasta...

Puusta puuvarastoon

Pikku-G

Monzakin kävi viihdyttämässä. Gille yllätti ja vähän välitti Monterosta, mutta Pogo ei voinut sietää tätä kaveria. Se murisi ja näytti hampaitaan vihaisena, mä en tykkää susta! Eikä tykkää Ebbakaan.

Kesä meni menojaan...