tiistai 30. kesäkuuta 2009

Uimista ja aksaamista

Ensin tämä mielenkiintoisempi asia... eli taas niitä uimakuvia. En nyt tiedä onko sekään niin mielenkiintoinen, aina nekin niitä samoja on :)

HEITÄ JO!!

No entä jos mä oon ihan kiltisti? Heitätkö sä sitten?

Gille vei lelun, niin Pogo löysi sitten kiven... Voi että mikä aarre!

Kumpikohan voitti?

Ja se "kyllä tämän lelun pitäisi ainakin kestää" - lelu kesti tasan kolme reissua.

Ja RAVISTETAAN... nää on niin hauskoja :D

Sitten sitä vielä tylsempää agilityä. Oli jälleen kerran valmiiksi sellanen olo, että ei hitto sentään. Siellä on niin tuhottoman kuumakin! Todellinen hermot menee päivä siis. Mutta ei mulla sitten mennyt hermot, Gillellä meni.

Mitähän me nyt sit oikeen tehtiinkään? Ei voi muistaa enää, onhan siitä jo tunti aikaa. No Gille hyppäs ainakin hyvin maksi-hyppyjä ja muuria. Olin aika ihmeissäni. Sitten se osasi kepit aikas loistavasti - mitä nyt kerran vähän keskittyminen herpaantui. Terhikin kehui :) Yleisesti ottaen meni ihan ok, mutta hemmetti kun se Gille ei keskity!! Puomin alla oli putki, ja piti saada se sinne puomille. Ei sitten millään. Se oli sellanen kulma, että piti ohjata itte vinossa ja lähtee juoksemaan kauemmas, niin aina kun Gille jo meinas mennä, niin se hyppäs alas. Sitten Kaija laittoi vinkulelun puomin päälle, niin jo kiinnosti :) Hitsi se vinkulelu on NIIN KIVA! Aina kun Kilu saa sen, niin alkaa armoton vingutus... tänään se keksin huippuhauskan idean - menempä tuonne putken sisälle, siellä kaikuu mukavasti! Jipii.

Mutta sitten kaikki mitä se ei osannut, pännii. A:n kontaktilla ollaan nyt tultu roimasti takapakkia, pitää vissiin alkaa sitä harjoittelemaan pelkästään, hitaasti. Siinä ei vaan meinaa jarrut pelittää sitten millään. Keinu on aika vaikee vielä, sitäkin pitää mennä hitaasti... se pamahtaa maahan niin ilkeesti, jos ei ota yhtään vastaan - ja sitten lentää koko koira. Onneksi se ei ala pelkäämään sitä, viime kerralla meinas jo, mutta kun sitä namia saa niin mikä ettei.
Alkaa siis olemaan meilläkin jo jonkinsortin kontaktiongelmaa vissiin.... Terhiiiiiiiiiiiii, jelppiä :)

Ja se sählääminen ärrrrsyttää. Huusi taas ku mikäkin siellä hihnassa ollessaan ja sit komensi mua radalla. On se sitten hiljaa kun sille sen tarpeeksi tuimasti sanoo ja ottaa parrasti kiinni - muttakun sillä on vaan niin mahdottoman lyhyt muisti.

No, huomenna epikset... En todellakaan odota sitä innolla!! Saattaa olla, että Mikko tarviikin mua yhtäkkiä siellä toimistossa möllienkin aikana, etten mä nyt millään ehdi menemään sitä rataa :) No, toivottavasti tämä meidän tuomari-Terhi tekee sitten helpon radan :) Vaikkakin, hitto se mitään auta!!! Ensimmäisen hypyn jälkeen kaikki menee taas ihan läskiksi.

perjantai 26. kesäkuuta 2009

Uimareissu

Meidän perheen pojat oli tänään uimareissulla petäjäksessä, ja siellä oli tavattu sitten tuttuja. Äsken sain kuvia ja niitä olis nyt tässä: (kuvien © Kati Partanen)

Gille onnellisena poikana saa pitää ihan yksin leluaan...

Muuten siitä sitten tapellaan.

Niin oli siellä koirakavereitakin :)

Yhteistyöllä se onnistuu :D

Mikä mulkosilmä :D

Mun mun mun mun mun mun!!

Oli oikein hienoja kuvia, kiitoksia vaan!! Mahtavaa, että saa tännekin taas jotain muutakin kun turhia jaaritteluja. Vois sitä omaakin kameraa vähän ahkerammin tietty käyttää.

Pogo aksaa

Eilen oli Pogon harkat ja oltiin Gillen kanssa siellä mukana, joten mulla on peräti jotain kirjoitettavaa siitäkin.

Mutta ensin matka. Kävelin poikien kanssa sinne, vaikka oli tosi kuuma! Heti kun Pogo tajusi, että minne ollaan menossa, alkoi taas hinauspalvelu toimimaan. Äkkiä äkkiä aksakentälle, mennään jo! Mutta matkalla sattui ja tapahtui vaikka mitä.

Toivon, ettei meidän naapurit lue sattumalta tätä blogia, koska seuraavasta paljastuksesta vois suuttua. Ennen kun lähdin, niin kastoin koirat meidän talon päädyssä olevalla vesiletkulla. Gille pelkää sitä, se veti jarrut päälle heti kun näki minne ollaan menossa. Mä kerran pesin sen aika kiukkuisesti sen jälkeen kun oli hypännyt sinne kuraojaan, niin en tiiä onko siitä sitten jäänyt joku trauma. Kuitenkin väkisin jouduin vetämään Kilun sinne vesihanan alle. Sitten kun yritin kurottaa laittamaan sitä letkua takaisin ja kääntysin, niin Gille oli hypännyt yhtä autoa vasten, sillee etutassut jonkun auton konepellillä!! VOI *****!! Äkkiä vesiletku takaisin ja pesemään sitä autoa niistä kauheista kurajäljistä :D Ei siihen muuta tullut, kun ihan kuraiseksi vaan. Ja sitten nopeesti pois rikospaikalta :/ Nolo.

Seuraavaksi tuli mopopojat. Voi että mä inhoon niitä - saisivat painua kotiin kasvamaan. Ensin tuli meidän ohi yksi mopo, sitten toinen, sitten kolmas... ainakin kymmenen niitä tuli sellaisin tasaisin väliajoin, että jouduin sitten seisomaan tien vieressä ja odottamaan että herrat ajelee ohi. Ja kun ne hemmetin murkut ei osaa edes hidastaa kohdalla! Sitten ne pysähtyy sinne matkan varrelle, keskelle tietä. Siitä sitten ohi. Teki mieli päästää Gille vähän haukkumaan niille, mutta maltoin mieleni ja ohitettiin ne nätisti - toisin kun eräät. Pääsin ehkä 100 metriä ja ne tulee taas. Nyt oli kyseessä kapea pyörätie, niin meni vielä lähempää - ja mulla meni hermo!!! Hyvä etten näyttänyt keskaria perään.

Ja sitten vielä kolmas tapaus matkan varrelta. Loppusuoralla joku nainen käveli sellasella hiekkatiellä vaikka kuuuiiinka hiljaa. Ihmettelin, että mitä toi niinku touhuu!? Sitten kun mentiin lähemmäksi, niin sehän oli ulkoiluttamassa kilpikonnaa!! :D Repesin nauramaan, koska se oli vaan jotenkin niin huvittavaa. Sanoinkin sille naiselle, että meillä onkin hiukan erilaiset lenkkikaverit :) Gille alkoi tapansa mukaan tietty haukkumaan sitä naista ja se meni ihan paniikkiin, että se kamala koira tulee ja syö hänen kilpparinsa... Vaikka Gille ei edes nähnyt koko konnaa. Sitten se nainen vielä lisäsi, että meillä on hiukan eri etenemistahti :D Just hauska.

Mutta sitten sinne harkkoihin - päästiin vihdoin perille asti. Gille kävi ihan kuumana, yritettiin Topin kanssa keinua sen kanssa, mutta hitto se mitään tajunnut. Se oli hihnassa, niin ehkä se sitten hämäsi - tai sitten se on vaan tyhmä. Gille sai siis olla kiinni koko loppuajan ja huutaa. Se ei vissiin tykkää jos Pogon kanssa aksataan, huutaa kun viimistä päivää.

Pogo ei oikeen jaksanut aksaa. Se oli ihan reipas vielä alussa, mutta väsyi siihen hyppimiseen nopeesti ja rimat lenteli. Topi hioi yhtä kohtaa niin paljon, että kai siinä nyt väsyykin kun joutuu hyppimään vaan. Kyllä siellä huudeltiin, että Pogolla on rimatiputus -ongelma, mutta hypippä itte siinä helteessä - lenkin jälkeen. Vaikka onhan sillä se ongelma, mutta tällä kertaa se ei ollut ainut syy. Oli ehkä mun tyhmyyttä lähtee kävellen sinne, mutta... so - tehty mikä tehty? Topi ohjaa kyllä sen verran hassusti hypyn jälkeen, vetää käden sillee alas, että sen takia se rima tippuu... mutta vaikka ohjasi oikein, tai kun Taru koitti myös ohjata, niin rimat lenteli silti. Väsynyt se poika oli, uskokaa pois :) On se Pokeri vaan niin onnellisen näköinen kun pääsee sinne kentälle Topin kanssa, järkeä päässä ei oo sillä hetkellä yhtään. Hauskan näköistä menoa. Topi yritti taas jotain omia kuvioitaan vetää, mutta Taru sanoi, että nää ei oo mitkään tanssiharkat, meneppä nyt niinkun käsketään :) Pitäähän sitä aina vähän testata, varsinkin kun on oma äiti koutsina.

Pogo kun pääsi kotiin, niin se läähätti varmaan tunnin vielä sielläkin... oli rankkaa. Mutta ah, niin mukavaa.

tiistai 23. kesäkuuta 2009

Aurinko paistaa ja Gille on pöllö

Treeneissä taas oltiin säheltämässä. Tää on jo ihan älyttömän tylsää kirjoittaa tänne joka kerta se sama tarina... Gille oli tyhmä ja ei se kuunnellut ja mä en osaa ja plaa plaa plaa :D

No, tällä kertaa syytän kuumuutta. Ei me sit oikeen jaksettu. Itsekään ei jaksanut oikeen juosta tai varmaan ohjatakaan kunnolla, niin ei sitä nyt viitti sitten ihan kokonaan koiraa syyttää. Tai no niin... Osasi se poika tietty aksata, mutta kaikki muu menikin sitten ihan pipariksi.

Kaija oli tehnyt vielä oikeen juoksuradan, kaksi kappaletta. Toisessa oli kahdeksikon muotoinen rata, jossa saatiin hyvin harjoiteltua sitä irtoomista... mikä ei välttämättä oikeen toimi ilman sitä vinkulelua. Muuten meillä olis voinut mennä ihan hyvinkin, jos se apina olisi jaksanut keskittyä. Normaalisti kun olen kävellyt kentälle, niin kenties ne ylimääräiset höyryt purkautuu siinä matkalla. Nyt ne oli vielä kaikki sisällä. Samaan aikaan kun viereisellä radalla meni toinen koira, niin sitä piti käydä aina komentamassa, että hittooko siinä aksaat, se on mun vuoro ny. Eihän se oikeestaan pysynyt omalla radalla ollenkaan aina kun oltiin pysähdyksissä. Ja kuulo oli tosiaan pois päältä, huusin sitä niin paljon takaisin, että meinasi ääni lähteä... Joo, ettänäin.

Ja Muru. Oi kun se oli taas niin rakastettava. Kokoajan piti käydä moikkaamassa sitä ja yrittämässä raiskata kaveria. Muru ei oikeen tykännyt asiasta, onneksi sentään joku sanoo Gillelle vastalauseita siitä hommasta. Pogo kun vaan antaa painaa.

Häiriötekijöitä oli siis kyllä hyvin, mikä on tosi jees - taas niitä tulevia epiksiä ajatellen. Jokaisella ihmisellä pitäisi olla vaan joku räminäpurkki tai joku millä voi viskoa sitä ipanaa aina kun se lähtee huinimaan muille teille. Mutta en mä sellasia koskaan tajua ottaa mukaan... eikä ne muutkaan oikeen voi aksatessaan sellasia kanniskella mukanaan :D Ehkä seuraavaksi pitää muistaa antaa Kaijalle sellanen - se saa sitten olla paha täti :) Tai no, ensi kerralla onkin sitten viimiset treenit ja sitten tulee kesätauko. Harmi :/

Niin ja ne epikset. Mitähän mun päässäni TAAS liikkui, kun ihan vapaaehtoisesti ilmoittauduin sen kuuron kanssa taas mölleihin. Ja ihan niinkun se olisi ollut itsestäänselvyys, en edes miettinyt - muutakun jälkeenpäin. Onneksi olen itse se ketä ottaa ilmoittautumisia vastaan, niin sen saa aina pois sieltä :P Mutta en mä voi, kun sitten taas se paha anoppi tulee ja kiusaa. :)

Pogostakin pitää jotain kai kirjoittaa? Noo... se oli tuhonnut yhden frisbeen sillä aikaa kun me oltiin agilityssä. En mä muuta keksi :)

torstai 18. kesäkuuta 2009

Pogo 3 vee.

Onnea Pokeripoikanen! Ja tietty Soolo kanssa!

Tänään meidän pikku-ipanat täyttää jo kolme vuotta, ihan mahdotonta uskoa - ei aika ole oikeesti voinut mennä näin nopeesti.

Lahjaksi Pogo saa uuden vesilelun ja sitten se varmaan pääsee aksaamaan tänään :)

Lisää siitä sitten illemmalla, jos jotain jännää kirjoitettavaa on.

Gille oli järjestänyt yön aikana kivan yllätyksen. Se oli ottanut pöydältä mun ihan uuden hius-kukkakoristeen - ja silputtanut ihan palasiksi. Oli myös sellaiseen vatsalihaspenkkiin jyrsinyt reijän. Olin niiiiiin raivoissani! Pogolla alkoi siis synttäripäivä mukavasti, kuunnellen kun Gillelle karjutaan ja ite ihan paniikissa, "enhän mä oo mitään tehnyt!!" <3

tiistai 16. kesäkuuta 2009

Äly hoi - älä jätä.

Olin taas oikea älypää ja lähdin kävellen harkkoihin. Vaikka taivaalta tuli vettä kun Esterin sieltä. Ajattelin, että kun se loppui ehkä noin kolmeksi sekunniksi, että ei se sitten enää sada... eipä. Koko menomatkan ja sielläoloajan satoi... takaisintulessa ei sitten tietty enää.

Otin taaaas Pogon mukaan kun Topi on illassa, saa sekin tavipää jotain tekemistä (tarkoitan siis Pogoa, en Topia). Kävelin siis sinne kentälle, se oli taas sellaista kun aina - hinauspalvelu oli toiminnassa.

Kaija oli suunnitellut meille kolme rataa jossa pitää viedä hyppyjä takaakierrolla (tai mikä sitten liekään..). Oon harjoitellut sitä Gillen kanssa penturyhmässä, joten ajattelin, että se olisi voinut jopa mennä hyvin. Ihan ok, mutta jos vielä osaisin ohjata. Joka kerta sama ongelma. En jaksanut ohjata loppuun asti. Kyllä mä sen sitten haltsasin kun tarpeeksi Kaija samaa asiaa mulle hoki :) Edelleen mulla on asenne "emmäosaa" - joka ei ehkä kauheesti auta.

Gillellä kiehui taas yli ihan täysin. Se puri mua ja haukkui ja vaikka mitä. Yritin kyllä saada sitä hiljaiseksi keinolla jos toisellakin, mutta niin... auttoipa paljon. Viimeinen rata oli Gillelle liikaa. Ei se jaksanut enää yhtään keskittyä, ei ottanut edes puomin kontaktia vaikka oli namia tarjolla. Kepeillä se huusi vaan eikä katsonut yhtään minne mennä... Muuten meni ihan hyvin, viimeinen rata olisi voinut jäädä pois.

Mutta Terhin käskystä yritin harkata ihan omatoimisesti sitä Gillen etenemistä sillä, että annoin Kaijalle vinkulelun viimeiselle esteelle - tai sitten heitin sen sinne itse. Sentään joku onnistui, ja voi että mikä riemu ja hepulikohtaus siitä tulikaan :)

Samaan aikaan Pogo riehuu siellä toimistopömpelin takana. Kuulen kokoajan sen "miesmäisen" äänen, joka siis muistuttaa enemmän kirkumista kuin haukkimista. Mutta sitten mulle kerrottiin, että se on tosi kiukkunen kun lähden Gillen kanssa radalle. Yrittää vähintään kaataa sen koko hökkelin - ja jos ei muuta keksi, niin sitten se koittaa kiivetä koko majan yli seinää pisin... Ja oli se näemmä purkanut vähän turhautumistaan meidän reppuunkin, se ehkä oli joskus jonkun muun värinen kun ruskea. Ja niin oli mun vaatteetkin. Oli hienoa kävellä takaisin. Vaatteet niin kurassa kun vaan olla ja voi, ruskea reppu selässä ja kaksi läpimärkää koiraa. Mitähän ihmiset ajatteli, että mistä mä tulen!? ´Ollut varmaan jossain kuralammikossa kieriskelemässä koiriensa kanssa...´

Vihdoin harkat tuli päätökseen ja illan vaikein osuus koitti. Tavallinen panta pois, irrota hihna seinässä olevasta koukusta, laita koirille kuristuspanta ja kiinnitä hihnaan. Siis aivan täysin mahdotonta. Tehtävää vaikeutti vielä se, että yksi ihana Sylvi-neiti sattui tulemaan paikalle juuri silloin. Gille bongasi tämän sylvin jo kaukaa - olihan se melkein oikeaa rotua. Sellanen ihanan valkoinen lagotto tyttönen, joka näytti olevan vallan i-h-a-n-a. Molemmat pojat oli ihan IN LÖÖV. Yritä siinä sitten tehdä jotain kun rakkaus kutsuu jälleen.. Varsinkaan tätä meidän Gille-casanovaa ei pidättele sitten mikään.

Kotiin päästiin, Gille jäi matkalla taas melkeen kahden auton alle. Oli vähän virta lopussa meikäläiseltä, eikä nämä refleksit enää toiminut... Se on vaan niin maailman raivostuttavin kun se apina on sellasella päällä, että nyt pitää kaikki metsästää - ja tota mutsia mä en ainakaan tottele. En tod. Nää on just näitä hetkiä kun saan olla niin ylpeä vesikoiristani... enkä joudu just yhtään häpeemään tai jotain... JUSTJOO.

Mutta päivän pelasti se, että sain viestin jossa kerrottiin, että tänään melkein kello 3 minulle on syntynyt ihan uunituore kummityttö!! <3

maanantai 15. kesäkuuta 2009

Synttärit

Kuvia Nannen synttäreiltä:

Ihan itse leivoin taidokkaan pupukakun. Joka sitten olikin hiiren näköinen... Minkä mä sille voin, että alusta loppui kesken, eikä siihen saanut pidempiä korvia :D

Synttärisankari ihan itse.

Ebba ja Nannen uudet lasit :) Ihan vapaaehtoisesti tyttö on tossa :P

POGOMAN!!

Pogo yrittää kopata frisbin ja Gille vaanii vierellä valmiina hyökkäykseen.

perjantai 12. kesäkuuta 2009

Lammas?

Eilen tapahtui huippu-hauska juttu :) Mentiin Gillen kanssa taas kentälle Pogon ja Topin kanssa, ja sitten käveltiin sieltä takaisin kotiin. Se on oiva tilaisuus saada lenkkeillä Gillen kanssa kahdestaan ja yrittää opettaa sitä tavoille.

Noh, käveltiin siinä sitten ja vastaan tuli nainen, koira ja kaksi lasta. Toinen lapsi istuu rattaissa ja huutaa kirkkaalla lapsen äänellä, suoraan sydämestään: "ONKS TUA LAMMAS!?"
Revettiin nauramaan molemmat ja sitten tämä lapsen äiti selvittää, että ei, ei se ole lammas, se on koira.

Hihihih...

Nähtiin matkalla myös pieni linnunpoikanen, joka oli pudonnut puusta. Mun kävi niin sääliksi - Gille meinasi syödä sen :D

Mun piti tähän kirjoittaa Topin ja Pogon harkoista, mutta sitten unohdin kysyä että miten siellä oli mennyt. Niiden harkkaaminen on vaan aina samanlaista, riehumista. Ja on vaikee kirjoittaa toisen tuntemuksia :) Sen verran kuulin, että Pogo on varmaan saanut aivotärähdyksen kun pojat oli törmännyt. Pogon pää ja Topin polvi kohdannut. Veikkaampa kuitenkin, että sitä polvea on sattunut enemmän.
Kolhasin minäkin pääni yhteen Gillen pään kanssa, itsellä vielä viikonkin jälkeen kipeä kuhmu otsassa ja Gille ei edes huomannut sillon mitään.

Eipä meillä muuta oikeen ole tapahtunut. Jokapäiväistä lenkkeilyä vaan. Kumpa taas pääsisi uimaan jos ilmat tosta alkais taas lämpenemään...

Viikonloppuja!

keskiviikko 10. kesäkuuta 2009

Gille toiset epikset...

... ja tultiin taas viimeisiksi! :) Jopa Ziki oli meidän edellä listalla, vaikka sillä luki HYL/keskeytti radan :P

Oli aika hässäkkä päivä taas. Ensin neljään asti töissä, sitten kotiin ihmettelemään, että mennäkkö pelkästään harkkoihin vai harkkoihin ja epiksiin? Kaikin keinoin yritettiin Topin kanssa keplotella, ettei olisi tarvinnut lähtee Laitilaan, mutta sinneppä jouduttiin silti :D

Ensin siis viideksi harkkoihin jossa vedin kolme rataa Gillen kanssa peräkkäin. Se meni aika häsläämiseksi kun tiesin taas, että on kiire. Gille kävi vähän ennen rakastumassa Muruun, ja Topi epäilikin, että ei se mun kanssa tee yhtään mitään kun on sellanen häiriötekijä. Mutta mukana se pysyi, vaikka kävikin aina tauoilla moikkaamassa kaveria. Ja tekemässä vähän jotain muutakin...

Harjoiteltiin harkoissa putken takaaleikkaamista, mikä ei siis onnistu! Ei se apina vaan mene sinne putkeen jos mun pitää itse jarruttaa. En tietty osaa sitä itekään kunnolla, mutta kuitenkin. Yhden kerran Gille juoksi jo putkeen, mutta sitten jarrutti putken sisällä kun mäkin jarrutin, ja koko putki liikahti muutaman metrin :D Sit mentiin hyppyjä missä oli sitä sylkkäriä ja... sitä toista :D Gille ei osaa kääntyä kun toiseen suuntaa oikein. Topi koitti sitä sit vielä jälkeenpäin, niin se kääntyy toiseen suuntaan 180 astetta ympäri - aina. Sitä pitää siis harjoitella.. sitäkin.

Tämän jälkeen oli sellanen olo, että en todellakaan mene epiksiin! Tuli häslättyä niin paljon ja olin ihan pallo hukassa. Sinneppä kuitenkin nokkamme suuntasimme. Gille huusi ja itki autossa koko matkan Raumalta Laitilaan, joten oletan, että sekään ei siis halunnut lähteä sinne :D

Epiksissä näin mölliradan... EN MENE. Iski oikeesti paniikki ja meinasin karata. Ihan tosi, jos terhi ja Taru sanoi, että rata on vaikee, niin se sitten on oikeesti vaikee mulle! Olin ihan satavarma, että en mene sitä, meinasin jo pakottaa Topin menemään, tai sitten meinasin mennä vaihtamaan Gillen Pogoksi. Hiton Tanja kun teit vaikeen mölliradan! :D:D Aiheuttaa nyt viattomille ihmisille rytmihäiriöitä... No, se mun kamala ja pelottava anoppi sitten pakotti mut rataantutustumaan, jossa olin ihan pihalla ja raavin päätäni kun en tajuuuuuuu. Ja lopulta löysin itseni sieltä radalta sitten Gillenkin kanssa... saakeli sentään.

Gille meni tällä kertaa jopa yhden esteen, ja sitten se lähti huinimaan sinne jonnekin metsään. Tuli onneksi takaisin, ja rata pääsi etenemään. Ei siis todellakaan ollut hyvä rata. Mulla kun oli sellanen asenne jo valmiiksi, että voi-paska-sentään-mä-en-haluu, niin en sitten ohjannutkaan mitenkään. Alku meni ihan päin seiniä, kun Gille ei mennyt sinne minne piti, lähti tutkimaan paikkoja ja mä unohdin kokoajan, että minne piti mennä. Ja joo, sori Terhi, mä en juossut sen takia kun en tiennyt minne juosta. Sekin on tyhmää, kun Gille menee putkeen, niin sitten jään vaan jumittamaan siihen ja katsomaan, että menikö se sinne varmasti, sitten se tulee jo ulos sieltä ja mun pitäis olla jo ties missä... sit iskee taas kiire :) Puomilla menin varmistamaan sen, että Gille varmasti ottaa kontaktin ja meinasin sen takia mennä sekaisin sitten jatkosta. Mutta kontaktin otti - A:lla ja puomilla! Jee. Keskellä rataa meinasi mennä hermo, hyvä etten alkanut parkumaan. Huusin mun kannustusjoukoille, että joko saan tulla pois!? En saanut lupaa, joten jatkettiin. Loppurata menikin sitten mun mielestä tosi hyvin.

Eli ihan ok fiilikset, Gillen suhteen - oma asenne on paska. Ärsyttää niin pirusti kun jännitän ihan hulluna. Hitto juokse siinä sitten kun polvetkin tärisee niin, ettei kävelemään pääse. Ja muista rataa kun se on pelkkää black-outtia koko hetki. Enkä mä mun mielestä noissa epiksissä niinkään jännitä sitä, että muut kattoo ja mitä ne ajattelee... siinä nyt vaan on joku juttu, miksi se on vaan niin tyhmää. Mut pitäisi ehkä hypnotisoida, etten jännittäisi :)

Mut en mä edelleenkään tykkää kisoista. Joku kaunis päivä mä vielä oikeesti saan jonkun kohtauksen ;) Harkoissa on ihan jees mennä Gillen kanssa, meillä on vielä paaljon paaljon opittavaa.

Ainiin ja Pogo. Meinasin taas unohtaa sen apinan kokonaan. Topi meni sen kanssa vaan ykkösradan. Silläkään ei ollut oikeen fiilistä mennä. Ja jos ei oo fiilistä, niin ei se mee hyvin. Alussa tippus yksi rima, niin sen jälkeen Topilla ei ollut enää mitään väliä. Otti A:n kontaktin uudelleen, kun Pogo ei pysähtynyt siihen. Topikin vissiin unohti vähän rataa, kun kirosana kuului kun meinasin mennä väärälle hypylle :D Se oli taas vaan perus Topi-Pogo menoa, vauhtia, vaarallisia tilanteita ja häsläystä :) Mutta positiivinen juttu taas - kepeillemeno oli loistava.

Eipäs kai muuta... kommentoida saa :D

keskiviikko 3. kesäkuuta 2009

Gillen ekat epikset...

Noniin, sekin tuli sitten koettua, ekat epikset. Ehkä olisi voinut jättää väliin x)

Se oli meidän rataharjoitteluryhmän vuoro järjestää epäviralliset kisat, joten olin siis töissä samalla. Kauhee hässäkkä siellä toimitossa kun kaksi amatööriä ottaa vastaan ilmoittautumisia ja yritän kirjoittaa niitä koneelle... Juu kiva härdelli. Siitä sitten ensin meinasin unohtaa mennä rataantutustumaan - ja sitten kun menin, niin en edes keskittynyt. Mietin vaan, että nyt jäi se yks juttu kesken siellä toimistossa...

Sitten ajattelin kokoajan, että Gille on maxi. Mutta olinkin ilmottanut sen medeihin - koska se ei oo hypännyt maksiesteitä vielä. Nooo, sitten olikin yhtäkkiä mun vuoro. Väärät kengät jalassa, namit hukassa, Gille kopissa... Ja Gilleähän ei ollut vielä poistunut sieltä toimistosta - joten ehkä pikkasen höyrypää sieltä sitten tuli ulos. Gille varmaan ajatteli "siis mitä, mistä nämä kaikki ihmiset on ilmestynyt?" Radalle kun menin niin huomasin tosiaan, että ne namit puuttuu. Taru onneksi jelppasi hädässä :) Sitten mentiin kaksi ekaa hyppyä ja ohjasin puomille, niin Gille bongaa Topin. Sinne meni. Puomin jälkeen taas näki kentän laidalla jonkun, ja sinne huutamaan. Ei oo vissiin poika tottunut siihen, että kentän laidalla on ihmisiä hillumassa sillon kun hän aksaa. Topi sanoi, että se meni vaan huutamaan sinne, että "hei kaikki kattokaa nyt, mä oon täällä!!" Saatiin me sitten joku 30-40 virhettä - vissiin pari hylkyä :D Mutta mä tiesin tämän - tiesin että ei olis kannattanut mennä. Mut samapa tuo, nyt se eka kerta on sit ohi ja häsläämiset on tehty. Syytän tässä sitä, että jouduin olemaan töissä enkä pystynyt valmistautumaan. Saa nähdä minkä tekosyyn sitten ensi kerralla keksin.
Sit illalla Topi vielä sanoi, että ne kaikki esteet mitkä Gille meni väärin (siis niiden karkaamisten lisäksi) oli täysin mun syytä, koska yritin taas lähteä lentämään. Tajusin sen itekin jälkeenpäin, että se käsi!! Se mistä mulle on toitotettu koko ajan, että älä heiluttele sitä kättä! No, mutta en voi muistaa näköjään sitä ellei siitä erikseen vielä muistuteta. Ei siis niin kauhean hyvä suoritus meiltä :)

Pogon radat oli aika... outoja. Ainakin se avoimen rata. Topi oli vielä kotonakin ihan ihmeissään, että mitä Pogolle on oikeen tapahtunut. Kaksi asiaa oli sillä radalla mitä se teki ihmeellisesti. Lähti automaattisesti hakemaan keppejä, vaikka siis piti mennä ihan muualle. Ja loppusuoralla karkasi radalta ja juoksi tyttöystävänsä Johannan luokse. Siis Pogohan ei ikinä jätä rataa kesken!? Johanna ilmeisesti huusi kannustuksia, ja sit Pogo lähti etsimään sitä. Sai ainakin tempauksellaan Topin ihmettelemään :) Se uhkasi jo Pogolle, että jos se lopettaa olemasta hullu, niin saa jäädä eläkkeelle :) Ilmeisesti Topi on masokisti ja se tykkää siitä kun Pogo huutaa edessä ja puree :D

Omat epikset onneksi oli ja meni. Hiukan liian pitkä päivä olla ensin töissä ja sitten mennä töihin. Ja pitäisi vielä keskittyäkin. Siinä sitten kun on miljoona asiaa samaan aikaan ja kokoajan joku kysyy jotain, niin iskee paniikki - yksi kerrallaan kiitos! Hyvin selvisin silti mielestäni koitoksesta, mutta en välttämättä halua olla jokaisissa epiksissä mukana samassa hommassa - kiitos. Vink vink.

Jäi varmaan puolet asioista kirjoittamatta taas, kun ei pysty keskittymään nyt. Kommentoikaa sitten ne loput jos jäi jotain oleellista :)

Niin ja Taru - mä en sitten todellakaan halua nähdä sitä videoo missä mennään Gillen kanssa!! :D Eikä kukaan muukaan!!