sunnuntai 29. huhtikuuta 2012

Uimassa!

Tänään Gille ja Naga heitti talviturkin mereen (piti tarkentaa, että mereen, kun tämä Ebban jälkeläinen on kyllä jostain syystä heittänyt sen turkkinsa jo ties minne rapakkoon, ja MONTA kertaa). Oltiin lenkillä meren rannalla ja kuten arvata saattaa, niin ei montakaan sekuntia mennyt, kun Gille jo oli juossut veteen Nappula perässään. Ei vielä ihan kokonaan kastunut, mutta ihan tarpeeksi. Melko kylmää vettä kuitenkin on varmaan vielä. Pogo taisi mennä hiukan varpaita kastelemaan, mutta enemmän sitä kiinnosti rannalla olevat kivet. Kaislikossa vaan suhisi, kun poika hommaili omiaan.

Sitä ennen oltiin kentällä vähän aksaamassa. Kaikki kolme pääsi hommiin. Naga löysi uuden lemppariesteen, pikkupuomin. Tai siis toi kontaktipinta on ollut se lemppari ennenkin, mutta nyt kiivettiin jo koko vauvapuomi. Voi sitä iloa :) Pätevä pikkumies oli taas, harmittaa kun on ollut taas liian pitkä tauko tekemisen kanssa. Tiistaina taas purinalle!! Jee.

Gille pääsi juoksemaan oikeen rataa Topin kanssa. Tällä kertaa mun ei tarvinnut puuttua kun keinun suorittamiseen ja palkkaamiseen. Hitto, jos Pogo teki lentokeinuja, niin ei Gilleä tarvii opettaa samalle linjalle! :) Muuten poikien meno näytti oikein kivalta. Huomenna niillä alkaa ihan oikeat treenit ja tossa salaa suunniteltiin jo Tanjan kanssa Topin päänmenoksi kaikkea jännää :P

Samalla kun Gille juoksi rataa, niin Pogo mennä viiletti taas siellä sivussa. Yhtäkkiä se tajusi, että se onkin Topi ketä juoksee siellä myös! Ja ei muutakun mukaan vaan. Aina kun Topi huusi Gillelle, että hyppää, niin Pogokin hyppäsi, vaikka ei ollut sitä hyppyä siinä edessä. Kerran oli ja se suoritettiin mallikkaasti :D
Pääsi se sitten ihan oikeesti itsekin. Vähän tylsän puoleinen rata, kun ei voi mennä muutakun hyppyjä ja keppejä. Kaikki muu on vaarallisia. Näytti silti kelpaavan, vaikka ei hahmotuskyky ollutkaan ihan kohdillaan. Aina kun ei tiennyt minne mennä, ehti vallan hyvin pyörähtämään ympyrää yhden kierroksen ja jatkamaan taas siitä :)

Ja sitten Gille pääsi tekemään viime kesältä tuttua lempipuuhaansa. Aurigonottoa. Siinä se makasi mun kanssa aurinkotuolilla ja nautti olostaan ihan täysillä. Ihanaa, kesä tuleeeee!!!

 Kesä!?

Vesipeto Mäkinen

 Aarre suussa...

 Saaaks mennä jo?

 Pikkunappula <3

Ihanat pöllöpäät

 Tuleva vesipeto

 Lämmittelyksi vähän metsurin hommia

 Meidän blondi... joka kyllä noiden ruskeiden seurassa vaikuttaa useinkin fiksuimmalta kaverilta :)

 Siellä uiskenteli tälläinenkin.

 Ihana ihana ihana pikkupoikani

 Rantaleijona se vähän chillailee :)


Pooke <3

sunnuntai 22. huhtikuuta 2012

Kevään ekat epikset

RKS:llä oli kesäkauden avajaiset tänään ja agilityjaosto piti siellä epäviralliset kisat.

Olin niin suunnitellut, että nämä olisi Nagan ensimmäiset kisat, mutta eihän ukkelilla ole edes ikää vielä tarpeeksi. Eikä kontaktejakaan olla vielä ikinä otettu kokonaan... Kisaamaan pääsi siis vaan Gille.

Topin tehtävä oli tuoda itsensä ja koirat paikanpäälle ennen kisojen alkua, yövuorolainen nukkuikin pommiin ja Gille ei päässyt kisaamaan lainkaan avoimen radalle. Topi oli ohjaksissa, niin yhtälöstä puuttui sekä koira, että ohjaaja. Harmittaa aika tavalla, koska se ykkösluokan rata meni niin sairaan hyvin. Kolmannella palkintopallilla pojat oli, kaksi rimaa tippui matkalla. Muuten kaikki meni sairaan hyvin - kontaktit, kepit ja putket. Hiukan haikeana katson menoa, kun ne (Gille ja Topi) oli paljon parempia kun me (Gille ja minä). Mutta olihan se arvattavissakin. Kyllä Gillellä silti vähän tuli mammaa ikävä, vaikka hauskaa näytti olevankin :)

Ilouutiset saavutti myös meidät tänään, kun Gille ja Topi pääsi maanantain agiryhmään! Siis siihen samaan ryhmään missä ollaan aina ennenkin oltu, Tarun ja Tanjan koutsattavana! Jeeeeee!! Oon niin happy. Nyt Topi pääsee aksaamaan vähän erilaisemman koiran kanssa hyvään oppiin ja Gille pääsee aksaamaan erilaisemman ohjaajan kanssa :) Mä sitten tyydyn kohtalooni ja katselen kentän laidalta, kun Topi tekee kuitenkin mun mielestä kaikki ihan väärin :D Melkoisen kiireinen kesä on vaan tulossa, kun luultavamminkin Topi tulee olemaan kentällä kolmesti viikossa. Maanantaina Gillen kanssa, keskiviikkona meillä on molemmilla koulutusohjaajavuoro ja torstaina vielä Nagan kanssa :) Katsotaan nyt mihin väliin taas tuo meidän reppana yksilö sitten mahtuu. Koska Pogon kanssa treenataan jotain? Tänään se pääsi kentälle juoksemaan pallonsa kanssa ja oli taas maailman onnellisin. Ei se poika kai muuta tarvitse ollakseen onnensa kukkuloilla :)

torstai 19. huhtikuuta 2012

Nagan mysteerijutut jatkuu vaan

Nyt on kyllä ihan oikeesti ihmettelyn paikka! Väsättiin nyt Nagalle oikeen kunnon viritys - ja tosissamme ajateltiin, että tässä on nyt sellainen häkki, mistä se ei pääse pakoon, mutta on vähän isompi, ettei tulisi paniikkia. Se vie ihan sikana tilaakin. Viritettiin se keittiön nurkkaan, että Naga saa nyt tähän luomukseen totutella rauhassa. Tästä johtuen meidän keittön pöydässä on enää yksi istumapaikka. Nagan ja Gillen mielestä tämä maja oli hiukan hieno juttu. Siellä ne hengaili vuorotellen ja välillä yhdessä. Eilen (keskiviikkona) oli ensimmäinen kokeilupäivä yksin. Topi sitten soitti kotiin mentyään "kai sä laitoit Nagan sinne häkkiin?". No kyllä laitoin!! Kuulemma se ei siellä enää ollut.

Viritys oli tällä kertaa tämän näköinen.

Siinä oli siis häkki, josta koiran saa sisälle ja pois. Muutenhan tämän piti olla idioottivarma keksintö. Häkissä on kiinni noita verkkoja ja siihen vielä katto samoista verkoista. Nippusiteillä kiinni noin parin sentin välein, ettei varmana pääse mistään välistä pois. Siellä ei siis ihan oikeasti ole mitään koloa, mistä pääsisi pakenemaan!! Mä tungin jopa itseni sinne sisälle ja koitin tunkea väkisin jostain alareunasta kättäni. Sain just ja just parin sentin raon sinne alareunaan, mutta jos oikeesti se ipana on sieltä tullut pois, niin ihmettelen, että miten se on vielä ehjä? Nyt paranneltiin tätä hökötystä vielä hiukan, eli vahvistettiin sitä seinää mistä epäillään tämän paon tapahtuneen. Keskittyminen töissä on tiessään, kun mietin vaan kokoajan, että mitä siellä kotona mahtaa tapahtua. Mitä jos se jää jumiin siihen koko päiväksi tai loukkaa itsensä? Ehkä meidän pitäisi vaan luovuttaa näiden viritysten kanssa ja antaa olla. Tuhotkoon sitten kaikki huonekalut, mutta ennemmin materiaali kun toisen henki. Vaikka luulin, että tämä on Nagan turvallisuuden vuoksi tehty homma, koska voihan se jonnekkin sohvan palaseenkin tukehtua, kun oikeen kunnon tuhoamisvimma iskee päälle. Yksi pakokeino mitä tuli mieleen, oli se, että mitä jos Naga on huutanut siellä niin paljon, että naapuri on tullut yleisavaimella sisälle ja päästänyt pojan pois sieltä häkistä? :D
Mutta jos tosta kuvasta nyt mitään selvää saa, niin kertokaa ihmeessä, miten se on tuolta pois tullut???

Harkitsen oikeesti vakavissani sitä, että pyydän pomolta lupaa, että saisin ottaa Nagan töihin mukaan aina kun Topilla on aamuvuoroviikko...

EDIT: Kävin äsken kotona ruokiksella ja siellä Nappula oli häkissään tyytyväisenä. Ei paniikissa. Ja meni takaisinkin ihan innolla. Tosin yksi häkissä ollut peitto oli nyt ulkopuolella. Eilen ulkopuolella ollut peitto oli häkin sisäpuolella. Voi kumpa näkisi mitä siellä aina touhutaan! Olen varma, että Naga osaa teleportata itsensä sille toiselle puolelle. Niin, ja olohuoneen matolla oli kaksi mandariinia. Eli kyllä se blondikin siellä jotain on askarrellut ;) Yllättäen ruokaan liittyvää. Mandariineja ei kylläkään oltu syöty... tai siis en kyllä tiedä kuinka monta niitä on alunperin ollut yhteensä...

Sitten vielä loppukevennys, Nagaan liittyen kanssa. Oltiin lenkillä pelkästään Nagan kanssa. Vastaan tuli joku nainen, joka pysäytti meidät ja alkoi lässyttämään Nagalle, kun se oli NIIN suloinen. Kyseli rotua ja nimeä ja kaikkee. Sitten se totesi, että "mutta tämä on varmaan jo aika vanha, kun on alkanut harmaantumaan täältä selän päältä". Hiukan siinä nauratti, että joo, onhan se melko vanha jo, 8 kuukautta peräti :D
Nagalle tosiaan on alkanut puskea valkoista karvaa selkään, että saa nähdä, tuleeko siitä sitten se harmaa?

torstai 12. huhtikuuta 2012

Pöllöpäät

On taas sellainen hiljainen aika, kun ei keksi mitään kirjoitettavaa blogiin. Edes niitä turhia juttuja.

Tänään päätin, että on aika videokuvata koiria, kun ne on yksin kotona. Kiinnosti niin pirusti, että miten toi houdini aina kaikista virityksistä pääsi pois. Oli muuten huipusti hauskaa tulla kotiin ja alkaa katsomaan kamerasta samantien tapahtumia. Nagan maja-viritykset sen kun jatkuu vaan. Nyt oli vuorossa taas tämä häkki+aidat viritys. Ei edes sieltä vaikeimmasta päästä tulla ulos. Pääteltiin, että yli se sieltä tulee, niin kokeiltiin sitten sitä konstia, josta Miia jo sanoi, että "ei muuten toimi". Eipä muuten voitu sitten uskoa :D No ei, olihan se arvattavissa, että vaikka viltit oli aitojen päälle sidottu TOSI monella nippusiteellä, niin läpi se jostain kolosta tulee. Mutta ajateltiin kai, että jos se edes hidastaa? Myös turvallisuus oli mielessä, että ei jää sitten mikään jalka minnekään väliin. Topi laittoi vielä häkin päälle pahvin varmuudenvuoksi. Huomenna suuntaamme honkkariin tai tokmannille ostamaan lisää kompostiverkkoja, josta saamme katon :) Tällä kertaa ehkä pitävämmän katon. Sitten toi urpo tulee ehkä ali?

 Tälläinen viritys oli kun lähdettiin kotoa. Häkki, jonka päällä on pahvi. Kompostiaidat, jotka on kiinni nippareilla ja joiden päälle on laitettu noi kaksi vilttiä. Tuoli vielä pitämässä tätä hökötystä paikoillaan, kun sitä on niin kiva vissiin lykätä pisin olohuonetta.

Tälläinen se viritys oli kun tulin kotiin. Katto mennyt rikki :) Sitten päätin, että jos joku kerta olen lyhyemmän ajan pois kotoa, niin pistän videon pyörimään. Tänään koitti se tilaisuus...

Ja lopputulos on nähtävillä täällä. Hieman on tylsänpuoleinen video, mutta kolme pääkohtaa siinä on. Nagan jokseenkin vaivalloinen pako häkistä, Nagan ja Pogon mahtavan upea laulukuoro ja taidonnäyte miten tuunataan tuolia uuteen uskoon... Pitää varmaan nyt mennä kansalaisopiston huonekalujen verhoilukurssille, kun Naga on jo hiukan aloittanut tätä projektia... JOKAISESTA tuolista, tietenkin.

Ihmettelen vaan tuota kuoroa. Toivottavasti se ei ole ihan jokapäiväistä. Naapurit ei ainakaan ole mitään sanonut, että noi pöllöt pitäisi meteliä, vaikka ollaan moneen kertaan kysytty... 

Ja kenenkäs blondi se on tässäkin kohtaa kiltein... kysympä vaan!!! :D

maanantai 2. huhtikuuta 2012

Naga Scofield

Tänään seurasi jatkoa eiliselle Prison Breakille. Tai nyt taitaa mennä jo melkeen Chris Angelin puolelle tämä meininki. Nagalle koitti nyt kova totuus ja sinne se jäi pariksi tunniksi häkkiin, kun Topi lähti iltaan ja mä en ollut päässyt vielä kotiin töistä. 

Kotona odotti hysteerisesti huutava ja ulvova pikkukoira häkissä. Häkin vieressä oli ollut koirien sänky, joka on nyt muutamassa erillisessä osassa. Jotenkin tämä Houdini oli saanut tuhottua sen sängyn - vaikka oli siellä perkeleen häkissä!!!!! Poispäästyään Naga oli ihan paniikissa, siis ihan hysteerinen, ei oikeen ole muuta sanaa kuvaamaan sitä. Pelkäsi Gilleä ja oli ihan omituinen. Sitten se joi varmaan sata litraa vettä ja lopulta rauhottui. En sitten tiedä, onko se täällä pitänyt hirveetä meteliä kokoajan... Mutta tämä on just se syy, miksi tota häkkiä alunperinkin välttelin! Eikä siitä näemmä ollut yhtään mitään hyötyäkään. Mitäs sitä sitten seuraavaksi keksis? Kongit, aivojumpat ja metsälenkit on koitettu jo, tehottomia ovat. Koska toi aikuistuu? :)


sunnuntai 1. huhtikuuta 2012

Gillen kisat

Jostain kummallisesta päähänpistosta ilmoitin Gillen neljään starttiin tsaulle. Ne kisat käytiin eilen. Ehkä ajattelin, että ollaan koettu jonkinsortin valaistuminen, ja kisat menisikin poikkeuksellisesti hyvin... Mutta eipä oltu. Samalla linjalla jatkettiin, kun aikaisemminkin. Muistin taas, miksi en noista kisoista niin piittaa. Vaikkakin tosiasia on se, että jos kisaisin enemmän, niin asioihin voisi kiinnittää paremmin huomiota ja onnistumisiakin saattaisi tulla. Nyt mentiin vähän sellaisella hälläväliä meiningillä. Pääasia, että päästiin aksaamaan ja pidettiin hauskaa, tai ainakin yritys oli tosi kova. Päivän päätteeksi sain kuitenkin heittää roskiin neljä paperilappua, joita jokaista koristi kivan kaunis "HYL" -teksti. Eipä siis normaalista poikkeavaa. Hiukan jäi pari juttua hampaankoloon - tai oikeastaan aika montakin jos nyt oikein alan pohtimaan. Mutta jätän ne ajatukset taka-alalle, kun loppupeleissä fiilis oli silti ihan hyvä. Ei vituttanut yhtään, mutta eipä ollut oikeastaan muitakaan tunnetiloja päällä. Ne kisat oli ja meni, siinä se. Kolmella radalla Gille varasti lähdössä, se on asia mikä harmittaa eniten. Kontaktit juostiin läpi, mutta en mä edes vaatinut pysähtymistä, kun ollaan siitä junasta tiputtu jo aikoja sitten.

Ekalla radalla jännitin muutamaa kohtaa ja sössinkin pariin otteeseen. Toka rata oli kivan oloinen, mutta siinä ei tainut mennä hyvin muutakun kaksi ekaa estettä. Se on ärsyttävää, jos rataantutustumisessa on sellainen olo, että tää on niin meidän rata. Niin helppo, ettei me voida mokata tätä. Ja sitten koira ei osaa yhtäkään estettä. Kolmannella radalla tuomari (perkele) heitti meidän ulos radalta. En oikein vieläkään tiedä miksi. Hylyn takia sitten kai. Kakkosluokkalaisille se oli kuulemma sanonut, että hylystä ulos, mutta ei se meille sellasta maininnut. Pihalle heitti jokatapauksessa, se jäi hiukan kismittämään. Neljännen radan alku oli kuulemma huippuhyvä. Se myös tuntui tosi sujuvalta. Kunnes varmaan yhdeksännellä esteellä kämmäsin putkeen lähetyksen, sen jälkeen Gille ohitti ensin hypyn, sitten puomin ja vielä törkeesti hyppäsi puomin päältä pois, uusin kontaktin ja lähdin pois. Voi kun siinä olisi ollut niin lähellä se onnistuminen...
Kilu on silti mun ihana pieni agilitykoirani, vaikka ei me kumpikaan hirveen hyviä olla - ja sen takia just luotu toisillemme. Kiitoksia Tarulle Gillen huoltojoukkoina olemisesta ja Anskulle mun hauskuuttamisesta :)

Samaan aikaan kotona: Topi oli töissä niin ruskeet pojat sai olla keskenään kotona. Nagalle on nyt alettu tekemään häkki-aita-viritys. Syy on se, että pelkkä aita-viritys ei enää toiminut ja meidän yksi matoista koki pienen tuunauksen. Ei se sitten ollutkaan kun vasta kolmas pyöreä karvamatto meidän perheessä. Pistin nyt siis sitä kompostiverkkoa häkkiin kiinni nippusiteillä niin, että Naga voi olla häkissä ja sitten sen ulkopuolella olevassa "aitauksessa". Muutaman kerran tämä ratkaisu on ollut toimiva, ainut vaan, että pikkupoika on roudannut sitä koko hökötystä täällä pisin kämppää. Muttei sentään saanut mitään tuhoja aikaiseksi. Tällä kertaa jätkä oli kuitenkin leikkinyt Michael Scofieldiä ja tehnyt pienen prison breakin. Oli siis karannut tästä hökötyksestä ilman, että mikään olisi mennyt rikki. Yksi nippuside on kadoksissa, joten ehkä se on tunkenut itsensä niiden seinien läpi, tai sitten kiivennyt aidan yli. Ei voi tietää, jokatapauksessa jälkiä jättämättä on tämän mystisen paon suorittanut. JA jatkanut maton tuhoamista. Tällä kertaa hieman perusteellisemmin.
Mä siis niiiiiiin rrrakastan koirien murrosikää!!!!!!!!!!

Ja mitä mahtoi tehdä Pogo tänä aikana? Istui varmaan sohvalla ja katsoi paniikissa Nagan rämistelyä ja ajatteli "iskä niiin suuttuu kun se tulee kotiin". :)