sunnuntai 30. elokuuta 2009

Terhin bileet

Vaikka tämä onkin koirablogi, niin pakko tänne Terhin synttäreiltä on pari kuvaa laittaa. Onhan se kuitenkin agilityporukkaa, niin liittyy ne bileet tavallaan tähänkin. Alla näkyykin juhlien pääpari Terhi ja Mikko - mätsäävissä Abba-asuissaan.

Alkuillasta oli hauskaa, jopa mun mielestä oli kivaa kun siellä oli joku tälläinen skaba. Ehkä se olikin kivaa sen takia, kun perhe Mäkinen pärjäsi siinä niin hyvin. (en vaan tiedä koska musta se Mäkinen on tullut, mutta enivei.) BändiMäkinen ei pärjännytkään ihan yhtä hyvin, liekö ollut sitten heidän perheessään jotain eripuraa :). Taru kun joutui, (heh, joutui) olemaan yhden bändin jäsenen kanssa pari, koska kaikilla muilla oli joku perheenjäsen parinaan. Perhe Mäkinen voitti, jaettu ykkössija Rauli Badding Somerjoen kanssa. Hyvä me. BandiMäkinen saikin olla sitten siellä viimeisellä sijalla, Taru on niin tottunut hakemaan niitä nollia, ettei tajunnut että tässä kuului kertätä pisteitä :D

Tässä mun paras kaveri koko kekkereissä. Ziki oli ihan hullaantunut musta. On se niin hauska koira.

Mää ja Topi... Oli tarkoitus esittää jotain 70-luvun musiikkiartistia, mutta
en vieläkään keksi ketä me mahdettiin olla. Ideoita näin jälkikäteen?

Armi Aavikko ja joku nouseva tähti :)

Koko agilityporukka 70-luvun hengessä.

perjantai 28. elokuuta 2009

Pyöräilyä

Aamulla päätin lähteä molempien koirien kanssa pyörällä lenkille, ihan vaan kokeilemaan toimiiko se. Mulla on kauhee hinku päästä lenkille, mutta jalka ei oikeen vieläkään anna periksi, otetaan siis apuvälineet käyttöön. Ilmeisesti kuitenkin olen sen verran hullu, ettei se riitä että on jalka paskana, pitää koittaa onneaan ja mennä noiden hulluperrojen kanssa vielä tällänen extremereissukin läpi. Hengissä ja ehjin nahoin kuitenkin selvittiin, onneksi :)

Sen verran järkeä päästä löytyi kuitenkin, että menin molempien poikien kanssa eri aikaan. Pogo ekaksi. Kävelin alun matkaa ja sitten hiekkatiellä pyörän selkään. Pogohan innostui siitä ihan tosissaan, en oo pitkään aikaan nähnyt poikaa niin iloisena, edes agiradalla... tai no, ehkä aika tasoihin menee. Mutta se oli niin täpinöissään ja juoksi ihan hulluna, eihän mun tarvinnu edes osaa matkaa polkee kun toinen veti. Sitten kun tuli tie päätökseen ja ilo loppui, piti kääntyä takaisin, Pogo jotenkin ihmeen kaupalla bongasi ojan pohjalta kiven ja otti sen suuhunsa. Eikä luovuttanut. Yritin jatkaa pyöräilemistä siitä huolimatta, mutta sitten ei mennyt enää käskyt perille eikä kuulo pelannut. Topi on havainnut tässä tilanteessa hyväksi keinoksi sen, että sitoo pojan jonnekin puuhun ja lähtee menemään, kyllä kivi sitten tippuu kun iskee paniikki. Mutta eipä mun kanssa, ei varmaan ota tosissaan, että mä sen jättäisin. Siinä se seiso varmaan vartin, armoton kivi suussa, näyttäen idiootilta. En mäkään varmaan ihan järjen valolta näyttäny ku poljin viis kertaa koiran ohi joka on sidottu tolppaan, kivi suussa. Lopulta se kivi lähti väkisin ja matka jatkukoon. Kotiin asti kunnialla (tosin osan matkaa hihna meni Pogon perässä kun tämä tyttö meinasi kaatua ja oli pakko irrottaa hihna).

Sitten Gillen vuoro. Tämä on kotona odottanut ihan hämillään kun mamma unohti ottaa hänet kokonaan mukaan, voi sitä ilon päivää kun ulko-ovi aukesi :) Tämän tapauksen kanssa ei sitten onnistunutkaan niin hienosti. En päässyt edes koko matkaa, kun turvallisuussyistä piti lähteä takaisin. Ensinnäkin, Gille pelkäsi mun pyörää, haukkui sitä ihan hulluna. Sitten kun hyppäsin satulaan, niin se alko komentamaan mua. Kolmenneksi alkoi metsästämään mun jalkaa, joka kivasti pyöri siinä polkimella (uhkaavan lähellä kävi pinnoja). Osan matkaa mentiin tosi hienosti, kun Gille meni Pogon jälkiä haistellen, nenä maassa. Mutta käskyt ei mennyt perille niinku Pogolla, ei toiminut hiljentäminen, vaan mentiin täysillä. Takaisin tultiin niin, että mä nauran kippurassa Gilleä joka kiskoo ja riuhtoo hihnaansa ihan hulluna. Puhelin yksinäni, että jos tästä selvitään kaatumatta, niin aika ihme on. Se oli vaan parempi vaihtoehto kun se, että olisi pitänyt taluttaa, siitä ei tullut senkään vertaan yhtään mitään. Ehkä en välttämättä koita uudestaan... ainakaan tällä viikolla :D

Ja tohon aiempaan valitusviestiin pitää sanoa, että vietin just Tarun tykönä ainakin tunnin lukien Janita Leinosen juttuja asiasta ja katsoen Tarun vanhoja agivideoita, ja niitä ohjauksia :) Kaipa sitä tästä sitten kehitytään... mutku kaikkimullehetinyt!! :D

Mietiskelyä

Aloin taas miettimään tätä mun aksaamista eilisen harkkojen jälkeen. Miten voi joku touhu ollakkaan niin kivaa, mutta välillä niin tyhmää. Sit kun nyt on joka tuutista tullut tätä "niin miten se oli Sanna, sä inhoot agilityy mut silti oot täällä jalkapuolena harkkaamassa?" - Siis selvennykseksi, että en mä näistä kommenteista oo mitenkään loukkaantunut, en todellakaan, tiedän että ne on ihan vitsejä vaan, mut pistää miettimään. Leirin jälkeen oli niin huippukiva fiilis Anne-Marin harkkojen jälkeen, eilen teki vaan mieli alkaa itkemään.

Jos joku ei oo vielä huomannut, niin en mä enää agilityy inhoo, vaikka alussa niin meinasinkin. Se on todella kivaa nykyään :) Ainakin joskus. Eilisten harkkojen jälkeen en oo taas ihan varma. Se kisaaminen mua edelleen mietityttää, en halua maksaa virallisista kisoista, että saan mennä sinne sit nolaamaan itseni. Ja kyllä, mun mielestä se on itsensä nolaamista jos ei osaa mitään, ihan sama mitä muut ajattelee, niin mä ajattelen. Et vaikka muiden mielestä tammikuuhun saattaa olla pitkä aika vielä, että Gille on kisa-iässä, mun mielestä se on hyvinkin lyhyt aika, ja nyt pelottaa jo koska tulee se hetki kun huomaan olevani jossain virallisissa, vaikken haluaisi. Se on vaan mulle iso paikka. Ehkä yksi itsensä voittamisen paikka taas.

En ollut omissa harkoissa lainkaan, kun olin auttamassa Hakaloita ja Tarua virallisten kisojen järjestelyjutuissa. Menin sinne sillä ehdolla että saan sitten mennä Topin kanssa samaan ryhmään tämän yhden kerran. Huomasin myös samalla, että meidän on ehkä ihan hyvä pysyä siellä jossain rataharjoitteluryhmässä, tai vastaavassa. Taru oli tehnyt vaikeen kolmosten radan sinne, joka oli mulle ihan liian hankala. Tää paha mieli johtuukin nyt siitä, että se rata oli niin vaikee ja mä turhauduin. Mutta se tässä touhussa nyt tällähetkellä ärsyttääkin eniten, kun itellä ei mee mikään jakeluun.

Eilenkin mulle piti monta kertaa selittää sama ohjauskuvio, ennen kun se ehkä viidennellä kerralla meni perille. Kivaa olla näin taukki. Sitten kun kaikki hokee sitä, että "kyllä se sieltä sitten tulee sulle, että alat hahmottamaan sitä ja sitä" - no koska!? Tuntuu tällä hetkellä, että kuluneen vuoden aikana kun oon Gillen kanssa harjoitellut, niin en oo oppinut paljoo mitään. Siis joo, jotain juttuja, mutta näitä ohjausjuttuja. Nyt siis haluaisinkin jotain aikoja, kuinka kauan vielä pitää olla kärsivällinen, alkaa se meinaan loppua pikkuhiljaa kun Gille kehittyy mutta mä junnaan paikoillani.

Meinasin etten kirjoita tänne mitään, kun on tullut kuittia myös siitä negatiivisuudesta. On vaan niin helpompi valittaa kun kirjoittaa mitään kivaa. Mut tästä lähtien, jos en harkkojen jälkeen kirjoita, niin se johtuu sit kai siitä, ettei oo mitään kirjoitettavaa. Yritän nyt muuttaa suuntani positiivisemmaksi, kun ihmiset ei jostain syystä luekaan rivien välistä ja ymmärtääkin niinkun oon kirjoittanut. Kumma juttu :D Ehkä on siis tapana vähän suurennella asioita. Nyt on tullut niin hyvää palautetta Gillestä, että se on niin hyvä koira. Moni tämän blogin lukija on ollut ihmeissään, että kenestähän koirasta mä oikeen olen kirjoittanut!? ;) Ja eilen harkoissa kun Topi meni Gillen kanssa, niin onhan se huippu koira. Samoin sillon leirillä oli kivaa katsoa kun Gille meni Hennan kanssa, joka osaa ohjata. Siitäkin tuli jo tarpeeksi paha mieli kun näki miten hyvin Gille oikeesti meni sen vaikeen kolmosten radan Topin ohjaamana, vaikka se vähän töksähtelevää oli, niin läpi mentiin silti. Huippu koira. Hanna sanoikin laidalta, että todella hienosti Gille menee, varsinkin kun se on vielä niin nuori. Kuulemma hyvin koulutettu... jäin sitten miettimään, että kai mä sitten oon jotain oikein tehnyt!?

Topi sanoi autossa, että mulla on loistava tulevaisuus Gillen kanssa, siitä tulee vielä hyvä. Kyllä, oon samaa mieltä, mutta ei mun kanssa. Ei niin kauan kun mulla on näin huono itsetunto ja ajattelen että oon huono. Ei niin kauan kun mä oikeesti oon huono. En nyt just muista mitään kommentia, että olis koskaan sanottu "toi ohjaus oli tosi hyvä" tai "susta tulee vielä loistava". Ehkä mä vaan odotan itseltäni liikoja. Tai siis odotan, enkä jaksa olla kärsivällinen. Se näyttää vaan niin helpolta, ja kun mä mietin siellä radan reunalla päässäni, että nyt mä teen noin, mutta sit en teekään. Miksen?

Tälläsiä juttuja mä siis viime yönä mietin, ja ajattelin nyt olla taas vielä enemmän taukki ja jakaa teidän kaikkien kanssa nämä typerät ajatukset. Jos sitten joku muukin ehkä ymmärtäisi, että Gille on oikeesti mahtava koira, turhaan mä oon sitä haukkunut. Vaikka edelleen se kyllä puree mua, eilenkin oli ihanaa kun sormet jäässä ja toinen tikkaa kiinni. Topin mielestä sekin on vaan hyvä asia, poika on selvästikin innostunut koko touhusta! Ja nyt sitten odottamaan, että koska se kehitys omalla kohdalla tapahtuu. Yritän, kovasti yritän ainakin muuttaa asennettani positiivisemmaksi. Mutta se saattaa olla hankalaa, perusluonteeni kun on melko pessimistinen. Ja se onkin sitten taas ihan oma tarinansa.

maanantai 24. elokuuta 2009

Agileirillä

Noniin, jälleen kerran hengissä selvittiin agileiriltä, onneksi. Vaikka ei tälläkään kertaa vastoinkäymisiltä selvitty, niin tosi hauskaa oli! Viime vuonnahan en voinut osallistua koko touhuun sen takia, kun minulla ei ollut edes koiraa, mutta yhteisiin leikkeihin en voinut tulla koska oli polvi kipeä. Tänä vuonna selvisin melkeen puoleenväliin, kunnes teloin jalkani. Pistää miettimään, että uskallanko ollenkaan mennä enää ensi vuonna kyseiselle leirille!?

Lauantai aamuna oli aikainen herätys ja nokka kohti Vehmaata. Siellä sujui aamupäivä esteiden kantamisessa ja radan rakentamisessa. Liisa halusi, että mentäisiin kuvaamaan hänen vehniksiään vehnäpellolle... sinne siis menimme myös ennen omaa harkkavuoroa.

Vehnäpellon Beea ja Aada

No piti siitä "melkeinvehnäterrieri" Gillestäkin kuva tuolla pellolla ottaa. Vaikkei ihan satavarmoja oltukaan, että oliko toi pellolla kasvava juttu edes vehnää...

Pogo bongasi ensimmäisenä jonkun kivikovan mutakökön, eikä siitä enää helpolla luopunut.


Sitten oli mun ja Gillen vuoro mennä Tanjan koulutukseen. Kello oli jo melkein ruoka-aika, ja mahassa kurni. Sen näki myös omassa motivaatiossa tehdä yhtään mitään. En jaksanut ennen ruokailua tehdä oikeestaan mitään kunnollista ohjausta, ja sen huomasi tuloksessa. Kontaktit meni ihan plörinäksi, ja vissiin vähän muukin, en saanut millään Gillen kanssa yhtä kohtaa tehtyä. Mutta sitten oli kauanodottu ruoka-aika, ja sain lisää virtaa. Täydellä mahalla alkoi sujumaan se harkkauskin paremmin ja toinen rata olikin vaikka kuinka kiva. Kun löytyy omaa vauhtia ja vedättää Gilleä, niin homma onnistuu! Kontaktit ei edelleenkään lauantaina onnistunut, mutta kaikki muu sujui mielestäni hienosti. Oon taas ylpeä Gillestä kun se on niin hieno koira. Anne-Mari sanoi, että hän on saanut tämän blogin perusteella sellasen käsityksen, että Gille on ihan kauhee. Melkein siis syö mut kesken radan, mutta sitten kun näki suorituksemme, niin oli ihan ihmeissään... mehän ollaan ihan ok pari :)

Toisella radalla oli Suomalaisen Jari kouluttamassa näitä muita. Mä olin junnujen ryhmässä :) Siellä Jari pisti porukan aika rääkkiin, juosta siellä ainakin sai. Topilla ja Pogolla meni aika hienosti molempina päivinä, mutta kyllä niilläkin sitä hiomista ja vaikeita kohtia oli!! Haltuunotto on vissiin meidän seuralla vähän jokaisella ongelma, niin oli myös mun pojilla. En osaa kertoa niiden harkoista sen enempää...

Eikä säästynyt muuten Topikaan haavereilta, sillä on nyt viissin kolme haavaa. Yksi tuli siitä kun se leikki Pogon kanssa pallolla. Otti pallon pois Pogon suusta, se ehti häynäistä vielä kerran ja pala pois sormesta. Veri lensi. (harmi kun siitä ei oo kuvaa :D). Toinen oli sellanen kun kesken radan Topi kysyi jotain multa, ja huomasin että sen käsivarsi oli ihan punainen verestä. Eikä se ollut edes huomannut reikää kyynerpäässään, mistä lie sitten tullut. Kolmas tapaturma sattui vielä omalla kentällä kun purettiin esteitä takasin kentälle, Topilla jäi käsi jotenkin peräkärryn lukon väliin, nahka pois.

Itelläkin on jalan lisäksi kädessä palovamma kädessä. Gille vähän sinkosi kentän laidalta kun vissiin Ebba tai Ziki meni siellä. Hihna sitten poltti vähän kättä. Häävi.

Sitten oli taas vähän taukoa...

Soolo osaa uuden tempun, sylkee palloja :D

Gille hyppääääääää!!

Vesihiihtäjä.

Määääki tahdon aksaaaaa!!!

Ja Anskulla oli myös mukana tämä ihanainen Svingi. Pakko laittaa kuva tänne, kun se on niin suloinen!

Sitten loppui harkkaaminen ja oli saunan vuoro. Päätettiin että lähdetään sitä ennen vielä hiukan kävelyttämään koiria. Meinattiin mennä Soolon, Ebban, Aadan, Beean ja Zikin kanssa samaan porukkaan, mutta Zikin juoksujen takia siitä ei tullut yhtään mitään. Mentiin siis eri reittiä, mikä oli ensimmäinen virhe. Matkalla oli iso iso kivi, ja mulle ja Topille pälkähti päähän, että mahtaiskohan Pogo päästä sinne kiipeemään. Topi edellä, Pogo perässä, onnistui!! Mua pelotti Pogon puolesta ja käskin ne alas, sitten Gille kattoo mua ja juoksee ite sinne puoleenväliin kanssa, hitto jos noikin niin kyl määkin!! Mä oon hihnan kanssa perässä ja Gille liukastuu ja alkaa tulemaan kylki edellä alas... äkkiä äiti pelastamaan poikaa, astun siihen kivelle ja samalla huomaan, että se onkin joku irtolohkare. Katson alas ja näen kun kivi tippuu jalan päälle.... Ja sitten kiroillaan.... jumankekka se sattui, niin niin niin paljon. Oli aika iso kivi ja tippui jostain puolenmetrin korkuudelta, ja tais olla vielä oma paino siinä päällä. Ensimmäinen ajatus, menikö se nyt niin rikki etten pääse huomenna aksaamaan? Kävelen tuskissani huoneeseen ja manaan. Miksi ihmisen pitääkään olla näin tyhmä!? Just mun tuuria. Sattuu niin paljon, että oksettaa, pyöryttää ja tärisen, hampaat ihan kalisee. Hetken aikaa sängyssä kun kärsin ja painoin jalkaa kylmällä, päätin, että pakko mennä saunaan, on niin vilu. Sinne siis mennään nilkuttaen ja tuskissaan. Jalka turposi kaksinkiertaiseksi, mustui ja sattui. Eilen illalla se oli ihan kummallinen pilkullinen. Ottaa niin päähän, kun ei pääse lenkille! Just oon sanonut, että jos sattuisi jotain etten pääsisi lenkille, niin tulisin hulluksi... tässä sitä sitten ollaan. Harkitsen vakasti, että tarvisko sitä mennä lääkäriin vaiko ei!? se on kuitenkin ihan turha reissu.

Saunan jälkeen oli luvassa laavulla syömistä ja iltaohjelmaa. Olin niin masentunut ja vittuuntunut, ettei kiinnostanut yhtään. Ei naurattanut mikää, halusin vaan kotiin. Ärsytti kyllä niin niin paljon...

Ei mahtunut tytölle kenkä jalkaan, niin oli sitten tälläinen väliaikainen ratkaisu :)

Topi pelaamassa...

Mua ei naurattanut edes tämä kiimainen narttu ja sitä astuva iso koira! :D

Yö menikin sitten siinä kun mietin yhä edelleen sitä kuinka tyhmä olen, miten huono tuuri on ja kuinka paljon ärsyttää kun en pääse Anne-Marin koulutkseen, olin sitä niin odottanut!

Aamulla jalka oli edelleen turvoksissa, hiukan laskenut. Luulin ensin, että se oli jo hyvässä kunnossa, mutta sängystä kun nousin niin todellisuus iski. Ei ollutkaan. Aamulla oli ensin aamupala ja siitä heti koulutukseen.

Topin piti mennä sitten Gillen kanssa, mä en pystynyt. Gille vähän häsläsi siinä alussa ja juoksi mun luokse kattomaan, että mitä sä siinä seisoskelet, tuu mun kaa. Se ei ottanut Topin kanssa kontaktia ja kepeillä oli häsläämistä, muuten ihan hauskaa katottavaa. Sitten kun mä menin piiloon niin jaksoi Gillekin keskittyä.

Sitten kun oli Anskun toisen radan vuoro, ja Topin piti olla jo omissa harjoituksissaan Pogon kanssa, niin päätti tämä tyttö, että menen sitten ite Gillen kanssa. Siitähän olen maksanut, ja perkele mä menen, sisulla siitä selviää. Tungin lenkkarin jalkaani väkisin ja yritin sivuttaa kivun. Siinä sitten mennään; melkeen juoksen, välillä hypin yhdellä jalalla. Aksatessa ei se kipu ollut niin paha, kun keskittyi muuhun asiaan, sen takia ehkä siinä onnistuinkin. Jäi ihan sikahyvämieli treeneistä, ja sain Anskulta hyviä neuvoja. Ja kehuja :P
Gillen ilme oli kuulemma aika hyvä kun se kiipee puomia ja minä menen täysillä vierellä, yhdellä jalalla hyppien. Mahtoi poika ihmetellä, että mitä toi mamma oikeen puuhaa? Hienosti otti silti kontaktit sunnuntaina mun kanssa, mikä on toooosi hyvä juttu. Pelkäsin jo, että ollaan tultu siinä asiassa pahasti takapakkia.

Haskaa oli mun nilkuttamisessa, että Terhi ja Ansku alkoi kanssa nilkuttamaan kun seurasi mun menoa, vissiin myötätunnosta :D

Sitten kun leiriaika tuli päätökseensä, oli loppukisan aika.

Kisan ideana oli koiran vaihto. Mä sain saksanpaimekoira Elviksen. Topi sai borderterrieri Santun. Gille meni Hennalle ja Pogo Mikolle... Hauskaa!!

Tässä mennä viilettää Gille ja Henna. Mun mielestä oli huippukivaa katsoa parivaljakon menoa. Gille oli tosi reipas, ja taisi unohtaa mut jo ihan kokonaan :) silläkin oli siis hauskaa. Gille ja Henna hävisi vastaparilleen 0,02 sekuntia vaan, eli ne oli tosi hyviä, molemilla 5 virhe. (tais olla Gillellä vaan hiukan parempi ohjaaja kun normaalisti). Sitten kun oli semifinaalin aika ja piti ehdottaa yleisön joukosta musta hevonen jotta parit menisi tasan, sain tahtoni läpi ja nämä kaksi pääsi sittenkin uudestaan!! Jee!! Hennakin sanoi tykkäävänsä mennä Gillen kanssa, erilaista varmaan kun oma minikoira. Mahtoikohan Henna nyt ihastua niin paljon Gilleen, että kohta on Karimäelläkin vesikoira? :D Terhi sun täytyy alkaa yllyttämään että ne ottaisi Zikin pennun :D:D



Pogo ja Mikko vauhdissa. Oli vissiin alkuhankaluutta Mikolla Pogon kanssa. Ei meinannyt saada alussa jäämään poikaa millään paikoilleen, kun kävi niin kuumana :) Hyvää vaihtelua Mikolle rauhallisen sheltin jälkeen!! Mahtoikohan Mikko tykätä mennä Pogon kanssa?

Tässä menee meidän Soolo ja Hanna. Tytöt pärjäsi oikein loistavasti!!
Soolo vähän yritti temppuilla ja olla mammari, kokoajan sen piti vilkuilla että missä se äiti nyt on, Hanna kiusaa :)


Pikku-Ebba sai ohjaajakseen Marin. Tämäkin pari pärjäsi aikas hienosti!! Ebba oli reippaampi kun Soolo, ei niin lälläri, reipas tyttö.

Tässä mielipiteet jakautui, sopiiko Sannalle sakemanni vaiko ei? Mun mielestä ei :)

Olin Elviksen kanssa surkein!! Voi hitto mitä menoa. Mua kyllä jännitti toi enemmän kun yhdessäkään epiksessa koskaan. Tärisin ihan. Jotain suorituspaineita, tai sitten ehkä pelkäsin isoa koiraa!? En tiiä. Ehkä ajattelin sen niin, että aina kun oon mennyt agia, niin se koira puree mua, niin kai se Elviskin sitte... meni kyllä "hiukan" häsläykseksi. Mutta pistetään nyt tällä kertaa jännityksen ja kipeän jalan piikkiin, ei pystynyt oikeen keskittymään.


Topi ja Santtu.

Ja Taru sai bc Liinun.



Tässä voittajat. Hyvä Tiiu ja Ansku.
Ja vielä enemmän hyvä Ebba ja Soolo!! :)

Tsemppipalkinnon sain minä, Maija ehdotti sitä koska olin kuulemma urhesti jaksanut aksata yhdellä jalalla pomppien ;)

Kaik yhdes koos.

Kotiinpaluumatkalle päästiin, kaikki tosi väsyneinä. Piti vielä viedä kolme peräkärryllistä esteitä takaisin kentälle. Ja sitten kotiin. Pojatkin oli ihan nälissään ja väsyneinä. Kerrankin Gillekin nukkui pitkään aamulla :)

Kaikkensa jälleen kerran antaneina.

Tässä oli hieman esimakua kuvista, mutta niitä on myös lisää!! Ja paljon. Jos kiinnostaa katsoa kaikki (melkein 500) kuvaa, löydät ne täältä --> Siellä vasemmassa reunassa on kansio AGILEIRI 2009, ja sen kun avaa niin laittaa oikeesta yläkulmasta slideshow, niin pystyy katsomaan hyvin niitä kuvia. Varoitan nyt vielä, että niitä on sitten monta, en jaksanut alkaa deletoimaan turhia, Terhi sanoi, että laita kaikki.

Kiitos hauskasta viikonlopusta!! Katsotaan sitten taas ensi vuonna, riittääkö rohkeus tulla mukaan.

tiistai 18. elokuuta 2009

Harkoissa oli kivaa.

Juu-u, totta tosiaan. Harkoissa oli kivaa :)

En tiiä sit johtuiko se seurasta, kun Johannan kanssa oli taas niin hauskaa. Oon ollut aika iloinen kun ryhmässä on ollut toinen vesipääidiootti (tarkoitan Murua, pakko selventää kun ei sitä koskaan tiiä...), mut nyt nekin muuttaa Espooseen ja me jäädään Gillen kanssa yksin sinne harkkoihin pöllöilemään :/ Tylsää, ketä mun kanssa nyt sit haukkuu itseään paskaksi siellä!? ...tai yleensäkään puhuu mulle!?
No, jokatapauksessa hauskaa oli. Viimisen kerran... nyyh. Gillekin nyt menettää tyttöystävänsä, on se vaan niin IN LOVE siihen Muruun. (ja hiukan myös muihinkin tyttöihin ketkä nyt sattuu kulkemaan ohi... mut on tää vesiäinen silti ykkönen!)

Kun lähdettiin Gillen kanssa, niin olin ihan että Jes, nyt se ei oo yhtään höyrypää. Päästiin radan puoleenväliin ni jo alkoi. Se ei vaan kuuntele yhtään sillon kun se alkaa haukkumaan. Haukkuu, haukkuu ja puree vaan. Nytkin oli ihan uutukainen takki päällä, niin sai olla kokoajan varjelemassa ettei siihen tule reikiä. Kuolanen se kyllä oli. (oma vika, mitä laitoin uuden takin!?)

Mutta mentiin mun mielestä aika hyvin, siis omasta mielestäni. Ehkä jonkun mielestä se oli vaan pelkkää sähläämistä, mutta jäipä ainakin hyvä mieli. Kontaktit meni loistavasti, hyvä! Mutta tällä hetkellä se rengas on kyllä tyhmä, Kaijakin sanoi että ohjaan sen ihan oikein, joten ei mee järkeen miksei se voi hypätä siihen renkaaseen, pakko mennä aina ohi ellei oo siellä toisella puolella näyttämässä mistä mennään. Siihen tarvittaisiin siis jotain apua.

Toinen missä poika on alkanut pöllöilemään, on lähdössä paikallaan pysyminen. Ainakin jos pitää mennä kahden esteen päähän. Muistaakseni se on sen aika hyvin aina osannut, niin paljon me sitä ainakin pienenä ollaan opeteltu, ja tietty isompanakin. Mut nyt ei vaan malta pysyä siellä. Ärsyttävä.

Kolmas mikä oli tyhmä, on se muuri. Ei vaan millään meinaa mennä muurille, juoksee mielummin ohi. Saattaa olla että ohjaankin huonosti, mutta siltikin...

Kaikki muut meni hyvin, jos sitä purukalustoa olisi ollut vähän vähemmän taas kiinni reidessä ja kädessä. Ja keskittyminen olisi mukana. Ja hauskaa huomata, että ainakin tällä kertaa poika oli hyvin hallinnassa mulla, pari kertaa meinasi mennä katsomaan mitä viereisellä radalla tehdään, mutta sain jarrut päälle ja kääntymään takaisin. Hieno juttu.

Hyvä minä, ensin sanon, että oli hauskaa ja oltiin semi hyviä, mutta silti osaan kirjoittaa vaan ne huonot puolet. Tällänen mä oon, valittaa vaan mutta sitten unohtaa aina mainita ne hyvät... joten blogista on voinut saada aika negatiivisen käsityksen, johtuen ehkä juurikin tästä!! Ei niitä hyviä juttuja vaan jaksa kirjoittaa, kivempi valittaa :)

Viikonloppuna mennään agilityleirille. Saas nähdä mitkä fiilikset sieltä jää, siitä luultavasti pitkän pitkä kooste luvassa ;) Toivon vaan niin paljon, ettei sataisi! Sitten mä otan kyllä lopputilin.

perjantai 14. elokuuta 2009

Rauman epikset

En meinannut kirjoittaa tänne lainkaan, kun epikset oli ihan tyhmät. Gille oli heti ihan höyrypää kun päästiin pelipaikalle, joten siinä vaiheessa meni jo hermo. Itellä oli selkä niin kipee, ettei voinut vähempää kiinnostaa alkaa juoksemaan. Tiesin siis jo siinä vaiheessa, että tästä ei tuu mitään.

Sitten mua alkoi vielä enemmän ottamaan päähän, kun siellä oli niitä tyyppejä ketkä on ollut mun kanssa samassa penturyhmässä, ja pärjäsi paremmin. Saletisti oon tehny Gillen kanssa enemmän töitä ja käynyt enemmän epiksissä ja kaikkee... sit me ollaan tollasii häsläreitä. Tiedän kyllä, että ne minikoirat on varmaankin helpompia ohjata kun joku pöllöperro, mut silti! Iski masennus. (onneksi siellä on toinenkin pöllöperro Muru, mikä on kanssa aika häsläri :D) Vika on siis oltava minussa ja sen takia ärsyttääkin. Kyllä siellä on menossa yksi penturyhmäläiskaveri kaupunkitaisteluunkin, mutta tuskinpa mua ja Kilua sinne olis huolittu.
Topi sanoi, että heräsihän se kilpailuvietti sieltä, mutta en tiiä onko se hyvä asia. Mä en tykkää kert kilpailla ja sit ku tajuun et muut on parempii niin en haluu tehdä enää. Luovutan. Niinku luovutin ykkösten radallakin jo lähtöviivalla. Siinä vaiheessa kun toisena esteenä oli muuri ja en saanut Gilleä siitä menemään sitten millään, niin meni hermot. Oliko se säännöissä kielletty, jos sanoo koiraansa idiootiksi? :) ei vissiin. Se on oikeestaan Gillen toinen nimi.

Möllirata oli oikeestaan aika haahuilemista. Gille taas päätti lähteä hiukan kattomaan josko tuttuja löytyisi, eikä siis kuunnellut yhtään mitään. Ykkösessä se meni oikeastaan kepit vaan hyvin, sen mikä se meni Laitilassa huonosti. Kontaktit oli ihan jostain peestä. Heti alussa meni päin metsää kun poika päätti mennä haukkumaan tuomaria ja sitten ei sujunut se muuri.

Höh, oli niin kiva kun se Laitilan rata oli niin onnistunut... nyt on taas tää perusfiilis, et ottaa vaan päähän olla paska.

Topin ja Pogon möllirata meni tosi hyvin. Niillä oli ainakin paras aika, vauhti oli huimaava. Olis varmaan tullut nolla, ellei Topi olisi vahingossa ohjannut väärin. Se seurasi takanatulevaa Pogoa, eikä kattonut eteen missä este oli... sitten se oli mennyt jo ohi.
Ykkösellä niilläkin oli aika sähläystä... ehkä se on vaan meidän perheen juttu se sählääminen :) Rimat lenteli taas vaikka millä mitalla... saattaa olla että lihaksetkin oli liian kylmät, tai sit ei. Kun pojat tuli maaliin niin Topin uusi hieno perrotakki oli ihan kuolassa, joten jotain purukalustoa oli vissin käytetty. Gillekin puri mua siellä ykkösen radalla... liekö ollut merkki sitten siitä, että ohjasin vähän löysästi ja se komensi, että mentäiskö jo?

Avoimeen ei Topi sitten ehtinyt menenään kun piti lähteä nukkumaan ja aamuvuoroon.

Oon nyt lenkillä yrittänyt opettaa Pogoa ravaamaan. Se kun ei sitä osaa. Joko kävelee matokävelyä (eli peitsaa) tai sit kovemmassa vauhdissa laukkaa. Ei se oo ikinä ravannut, mikä on vissiin aika huono juttu. Mutta ei oo ainut C-pentueen koira, kenellä on sama vika. Tajuttiin, että kun Pogon ottaa seuraamaan niin sillä alkaa ravi ja sitten se jää vahingossa sille päälle. Mutta heti kun se keskittyy johonkin muuhun, alkaa taas matokävely. Hiukan se on hauska kun menee nenä pystyssä ylpeenä kun kehun hänen raviaan :)

tiistai 11. elokuuta 2009

Treenit

Oli jälleen aika aksa-treenien. Lähdin harkkaamaan kävellen molempien poikien kanssa, tuli sitten samalla tehtyä iltalenkki. Tiesin jo valmiiksi, että se loppuosa olisi paha, koska ruohikko ja kaikki muukin tyhmä rikkaruoho on kasvanut niin pitkäksi siinä metsän ja kentän välissä. Mutta "sitä ei voi ylittää, sitä ei voi alittaa - täytyy mennä läpi." Kiertää olis voinut, mutten tiennyt mistä. Ja voi tuska, ei olisi pitänyt mennä... Nokkosia! Niitä oli ja paljon, ja pitkiä. Nyt on sitten kädet ja jalat täynnä sellaista pientä punaista pistettä, ja polttttaaaa!! Pääsin perille niin, että joku saattoi luulla viidakosta tulevan jonkun sarvikuonon - juoksin täysillä, kirosin ja pärräsin, huusin pojille go go go go.. jne :)

Menin ennen harkkoja vielä hakemaan pojille vettä ja kastamaan ne. Takaisintullessa päästin pojat riehumaan vielä nurmikolle, mutta sitten oli pakko laittaa Gille kiinni, siihen kun en luota että se pysyy hanskassa tällä hetkellä. Pogo jäi vapaaksi ja päätti mennä moikaamaan kaikkia, en tiiä mikä sosiaalinen kausi sillä muka on. Ensin se juoksi rataa rakentamassa olleiden Kaijan, Miian ja Helin luokse, jee hei, oisko nää ehkä jotain tuttuja? Myöhemmin se innostui (ehkä liikaakin) taas Johannasta ja Murusta, Muru oli taas NIIN ihana :) Sitten Veeran ja Veeran se bongasi jo kaukaa, ne kun tuli seuraamaan meidän treenejä. Ja lopuksi vielä piti innolla ja häntä heiluen mennä moikkaamaan Liisaa ja Tiinaa. Siis Tiinakin, kenet Pogo joskus säikäytti oikeen kunnolla, kun ei kemiat kohdanneet. Nyt se olikin joku kiva tuttu :) Mut ei Tiina sit edes huomannut meidän hännänheiluttajaa.

Gillen kanssa treenit ei mennyt sitten taas niin kauheen hyvin. Tai meni ja ei mennyt. Oma keskittyminen ei oikeen ollut mukana, joten sähläsin. Seurauksena Gillekin sähläsi. Se poika jopa puri mua innostuksissaan reiteen ja sormeen. Kiva kiitos :) Radalla oli keinu, joka meni yllättävän hyvin, ensimmäisen kerran ilman etten pysäyttänyt poikaa itse... on se siis jotain vissiin oppinut. Maksi muurin poika hyppäsi mainiosti. A:n kontakti meni loistavasti. Ja sit oli pöytä, johon sain Kilun pysähtymään hienosti. Kaikista iloisin olen kepeistä. Laitilan pohjanoteerauksen jälkeen olin jo ihan epätoivoinen keppien kanssa, mutta nyt vaikea kulma ja sinne meni, loppuun asti - ilman namia. Vähän hienosti! Jes. Rengasta se jätkä ei vaan vieläkään tajua. Hyppää vaan sivusta jollei joku ohjaa sitä sinne renkaaseen... yhden kerran hyppäsi sivusta sitä kettinkiä päin niin että luulin jo että se loukkasi. Ihan kivat treenit kun poika osasi, mutta sen sähläyksen olisi voinut jättää väliin.

Pogonkin kanssa menin hiukan hyppyjä. Rimat pysyi ihmeen hyvin, vaikka se jätkä kävi NIIN ylikierroksilla. Ne rimat mitkä tippui oli mun ohjausvirheiden syytä, en osaa mennä Pogon kanssa yhtään! Ainakaan tollasta kiemuraista hyppäriä. No, puri sekin sitten mua, varmaan ihan tasapuolisuuden vuoksi. Yritin laittaa Pogoa istumaan, kun se vaan pyörii ympyrää eikä kuuntele, niin jaa, sun naama - naps. Nyt mulla on poskessa, ihan silmän alapuolella sellasia viiruja mitkä tuli hampaista. Vielä kun se on terottanut niitä hampaitaan hyvin niiden saakelin kivien kanssa, ei sattunut yhtään joo... kiitti vaan Topi kun kerroit, että hyvä tapa saada Pogo istumaan lähdössä on käskee se vierelle.

Saa nähdä mitä torstaisista epiksistä tulee... Toivotaan ainakin, että Gille olisi hiukan iisimpi.

lauantai 8. elokuuta 2009

Mökkeilyä, osa 2.

Mentiin käymään taas meidän mökillä. Nyt mukaan lähti perhe Mäkinen. Hauskaa oli kun pöllöt vesikoirat sai taas telmiä ja uida. Hermot meinasi kyllä mennä Pogon ja Soolon kanssa, ja niiden kivien! Nyt meni sisaruksilla hiukan yli niiden kanssa, molemmat yritti niitä syödä ja töniä vaikka kuinka kauan, monta tuntia. Eikä auttanut vaikka miten olisi kieltänyt... Soolo sentään kuunteli hiukan, mutta Pogo ei tajua sillä hetkellä mistään muusta mitään kun siitä kivestä. Meillä on hyviä videoitakin niistä, mutta ne tulee jälkijunassa.

Muuten oli perus mökkitouhua, uitiin ja saunottiin. Koirilla oli varmasti mahtava päivä ja nyt on uni!

Gille yritti piilottaa kaikki lelut tonne pusikkoon, se on helpompaa kun toisilta varastaminen.

Ebba odottaa rannalla kun isot koirat tappelee :)

Mun harjoituskuva kun opettelin käyttämään makro-toimintoa kamerasta

Ja sitten se Pogo temput teki. Mudasta piti sitten toikin kivi vissiin kaivaa...

Puhdas poika!!

Mutta pääsia on, että kivi tulee puhdistettua!!

Ja taisi tää toinenkin siellä mudassa käydä...

Sauli sai kalan... voi äly kun se oli jännä!!
(sai Topikin kalan, yhden salakan, ainakin 6 cm... tää piti kuulemma mainita :D)

Kattokaas tota Gillen väistöliikettä... pelottava kun se hemmetti liikuukin!!

Kotiinpäin menossa... piti sitten matkalla veneestä hajota vielä ohjauksen vaijeri, eli matkan teko hidastui ehkä hieman, kun ratti ei toiminut enää... voi kökkö!
Meinasi tulla vilu, siellä pikku-Ebba istuskeli pyyhkeen alla ja meidän pojat vuorotellen viltin alla... Soolo oli kovis, eikä pientä kylmää pelkää!! :)

Meidän Pogo-peikko ja auringonlasku.

Gilleapina ja auringonlasku... melko hieno kuva!? :)

torstai 6. elokuuta 2009

Laitilan epikset

Saatan ehkä nukahtaa kesken kirjoittamisen, mutta Terhi käski kirjoittaa vielä tänään blogiin, niin totellaan nyt tämän kerran.

Tänään epiksissä mulla ja Gillellä oli tosi hyvä möllirata. Itse olen ainakin tyytyväinen ja sain taas osakseni niitä (sääli)kehujakin :) Mikko oli tehnyt helpon mölliradan, mutta joutui siinä muutaman ohjauskikankin tekemään. Yhteensä tuli 15 virhepistettä, mutta muistinmenetyksen takia en tiedä mistä. Kuulemma puusilmä tuomari oli antanut siitä jotain tyhmiä virheitä, kun Gille hyppäsi hiukan mua päin ja siitä tuli kosketus... en usko, eihän sellasta oo voinut tapahtua jos sitä en itse muista!!? :D Ja toinen virhe/kielto mikä nyt liekään tuli siitä, kun Gille ohitti yhden hypyn ekalla kerralla. Mutta muuta en sit tosiaan tiedä, kun en muista. Sen verran muistan, että ihan kivasti meni. 12 koiraa oli makseissa ja me oltiin sit kuudensia. Paras rata siis tähän menneessä. Tästä vaan suunta ylöspäin... or not :D

Hyvän fiiliksen hurmiossa menin sitten ilmoittamaan meidät vielä ykkösten rataan. Perusteluna oli se, että nyt möllin jälkeen oli liian hyvä mieli, niin pitää saada se perus vitutus päälle ja mennä tekemään huono rata :) niinhän me tehtiin. Aika alussa oli kepit, joita Gille ei tällä hetkellä osaa yhtään. Se joko höyryää, haukkuu ja komentaa mua, tai sitten pitää olla nami kädessä, niin se ehkä menee. Yritin ensin ilman namia, eikä tullut mitään. Namilla se sitten meni, mutta siinä oli mennyt jo oma keskittyminen ja luovutin. Vähän oli eri fiilis jo mennessäkin, mitä oli mölleissä. Sinne menin ehkä ekaa kertaa hyvillä mielin, ja päätin että nyt ei sit pelleillä. Mutta sitten kun tiesin tässä ykkösradalla ne kompastuskivet, niin en sit vissiin jaksanut edes yrittää. Sähläyksellä mentiin loppuun, välissä hain jo katseellani armoa Mikoltakin, että käske mut nyt jo pois täältä, en mä haluu enää. Mutta loppuun mentiin silti. Ja kahden radan jälkeen selkä paskana. Saa nähdä kestääkö se selkä tätä mun hurjaa agility-uraa, se on alkanut sattumaan kokoajan enemmän ja enemmän - eikä siis kestä treenaamista. Mutta niin, se rata, kuulemma ei sekään mikään huono ollut, mutta itteeni kyllä ottaa päähän!!

Sitten toi Pokeri-poika. Mölliradalla pojalla oli taas NIIN ylikierroksilla kaikki, ettei siitä tullut mitään. Mutta syy oli kyllä selvä, Gille meni radalla just ennen Pogoa, jota se ei kestänyt yhtään. Heti lähtöviivalla kun hihna irtosi niin Pogo meinasi hyökätä rökittämään Gilleä "hittooko menit tuolla radalla ennen mua, paska pikkuveli". Joten ei se siis jaksanut oikeen keskittyä. Kontakteilla piti korjailla monta kertaa ja Pogon leuat hakkasi siihen tahtiin että noiden poikien päät osui yhteen ja Topilta lohkesi hammas! (oli kyllä posliinipaikka siinä hampaassa, mutta kuitenkin). Tällä radalla pysyi kuitenkin rimat, yksi tippui vaan! Se siitä radasta.
Ykkösradalla tippui sit taas puolet rimoista. Sen jälkeen Topi meni loppuun "ihan sama" asenteella, eikä jaksanut varmistella niitä kontaktejakaan (ja halusi pitää loput hampaat). Avoimessa tuli kolme rimaa alas, otti melkeen puomin kontaktin mutta juoksi niin kovaa että se meni ihan inan yli, A:n kontakti tuli otettua. Ihan ok rata, mutta 20 virhepistettä ja Topi unohti ohjata :)

Palkintopalleille pääsi meidän seurueesta vain Ebbeliini, mutta sit Topi ja Pogo sai lohdutuspalkinnon. Vaaleanpunaisen sydän-huivin. Se luovutettiin meidän homo-poika Gillelle, joka olikin ylpeä uudesta huivistaan :D:D

keskiviikko 5. elokuuta 2009

Kesätauon jälkeen harkkaamassa

Olin taas eilen pöllö-Gillen kanssa harkoissa. Oli aika hauskaa olla treeneissä pitkästä aikaa. Kaija teki meille sen radan mikä on kaupunkitaistelussa, oli aika semi haasteellinen kyllä meille :)

Aluksi Gille ei meinannut keskittyä lainkaan, se vaan juoksi esteiden ohi ja haahuili omiaan. Edes kontakteja se ei jaksanut ottaa, sit selvisi syykin. Se juoksi puomilta alas ja kaarsi nurmikolle sontimaan... tuli hätä kesken treenien! Ei kai nyt siinä voinutkaan keskittyä. Sitten alkoi sujumaan vähän paremmin :) (onneksi meni sentään sinne nurtsille, eikä tehnyt niinku Ziki :D)

Ärsytti taas kun Gille alkaa riehumaan niin sitten mäkin alan. Sit se on vaan sellasta häsläämistä, missä ei oo mitään järkee. Osa radasta meni ihan hyvin kun jaksoi itse keskittyä, mutta kepit oli ainakin taas ihan vammaset. Ei toi ipana jaksa vieläkään keskittyä niissä, haukkuu ja komentaa vaan mua. Putkella takaaleikkaaminen ja rengas ei onnistunut, mutta muuten ihan kivaa oli. Kaija antoi pari hyvää neuvoa jota voisin vaikka käyttää jossain epiksissä hyödyksenikin. Jos vaan sielläkin joku aivotoiminta pelaisi... turha toivo.

Nyt on kovassa harkinnassa mennäänkö tänään Mynämäelle epiksiin vaiko ei...

tiistai 4. elokuuta 2009

Mökkeilyä

Eilinen päivä vierähti mökillä. Oli ihana auringonpaiste ja itsellä ensimmäinen "lomapäivä".

Gillestä on tullut tosi kova vesipeto. Sehän lilluu vedessä huvikeen kokoajan. Aina välillä tulee rannalle, ja taas pulahtaa veteen. Se metsästää suullaan mm. ilmakuplia, kaislaa, herneitä, levää... niitä kun on siinä pinnassa, niin ne pitää ottaa suuhun!? Vissiinkin.

Sitten kun itsekin sain ensimmäisen kerran tänä vuonna mentyä uimaan ja heittämään talviturkin, niin siitähän Gille innostui. (pitää sanoa vielä, ettei ole lainkaan tapaistani jättää hitto elokuulle sitä talviturkkia, hyvin noloa!)

Meillä on mökillä vaan laituri ja ympärillä kiviä. Pogo osaa mennä sieltä sivusta uimaan, mutta Gillen on päästävä laiturilta, niinku mekin mennään. Hyppää veteen ja tikapuita pitkin takaisin (ylöspääsyssä on hiukan autettava). Pogoa kiinnosti koko päivän aikana enemmän taas kivet kuin mikään muu. Me muut kun oltiin uimassa niin Pogo inisee rannalla taas jonkun kivenmurikan kanssa. Eikä auta jos sitä kieltää tai heittää kiven pois (veteen), se vaan menee perässä ja alkaa sukeltamaan, sukeltaa niin kauan kunnes löytää edes jonkun kiven jonka kanssa voi taas leikkiä rannalla. Se sukeltaa jopa sellaisissakin kohdissa missä ei jalat edes yllä pohjaan, yhtäkkiä koko koira on vaan pinnan alla - ja taas mennään.

Mutta se Gille the uimaripoika. Gille kun tulee uimaan, niin se ei tee niinku Pogo, että yrittäisi kiivetä syliin tai pelastaa. Se vaan ui siinä ympärillä ihan rauhassa. Sitten kun saattin se Pogokin uimaan ja pelattiin sen kanssa siinä jotain, niin sit yhtäkkiä Topi taas huomaa, että missä Gille on!? Siellä se painelee vaikka kuinka kaukana, uimassa kohti pientä saareketta. Jos nyt uskallan heittää, niin oli se ainakin 50 metrin päässä kun tajusi vihdoin kääntyä takaisin. Pogokin lähti perään vaikka kuinka yritettiin huutaa niitä takaisin. Kiva kun ei olisikaan jaksanut enää uida takaisinpäin :/ mutta kyllä meidän teräsmiehet jaksaa :D ihme poikia.

Pogo odottaa Topia takaisin kalastamasta.

Gille meinasi lähteä perään, mutta Pogo tosiaan tajusi istuskella vaan rauhassa.

Moi! Oon Gille ja tykkään uimisesta!

Tälläinen harakka-otus seurasi viereisestä puusta meidän touhuja.

Pogo veneessä. Uskaltanut reunalle kurkkimaan kun oma paatti ei menee niin kovaa
että pitäisi istua sylissä :)

Siinä on meidän laivakoira.

Joko ollaan perillä!? Perille päästyä molemmat hyppäsikin paatista pois mereen, ei
malttanut odottaa rantaan asti.

Gille on ihan onneissaan kun pääsee merelle.

Ja vielä mainittakoon, että mahdolliset kirjoitusvirheet laitetaan sitten silmässä olevan haavan piikkiin. Tökkäsin sitten itseäni tänään pinseteillä silmään ja nyt on toinen silmä hieman sumuinen... ei aina voi onnistua :)