sunnuntai 25. maaliskuuta 2012

Menoa ja meininkiä

Tänään on ollut aikamoinen päivä. Ensin aamulla kauheella kiireellä ulkoiluttamaan koirat - jonka jälkeen lähdettiin ajelemaan appiukon kanssa Saloon ostamaan mulle uusi auto. Sinne lähti mun pikkuinen ja niin söpö Majavani kohti uusia tuulia, ja tilalle jäi vähän isompi koirankuljetusauto :). Perhe sen kun jatkaa kasvamistaan, niin pakko oli vaihtaa vähän isompaan, ei oikeen toi picanto enää vastannut käyttöodotuksia. Toivottavasti nyt tämä uusi nelirenkainen perheenjäsen vastaa odotuksia.

Sitten kotiin ja soitin takaisin sinne äyhölle, että lähtiskö ne appivanhemmat vielä lenkille mun kanssa. Ja eipä muutakun metsään kera kuuden koiran. Pogolla on ollut varpaassa joku pipi, mikä ei parane millään, kun se aina aukee uudelleen. Siitä alkoi eka tulla verta. Sitten tämä kivimonsteri äkkäsi ne kivet. Jäätävän kokoinen kivi suuhun ja loimentamaan sinne polun ulkopuolelle, sinne missä (puoli)sokean koiran on mahdollisimman hankala kulkea. Yhtäkkiä kuuluu kauhee mätkähdys, kun jätkä tipahtaa pari metriä sellaiseen vallihaudan näköiseen monttuun, keskelle kalliota. Ei kai sellaista ammottavaa reikää maassa voinut nähdä! Sinne tippui kivi ja kauhee vekki leukaan (kotona kun tutkin sitä, niin oli kyllä melko iso haava, varmaan mennyt naama edellä siihen vastakkaiseen kallioon). Ja taas lentää veri. Pogo-raukka, kun se on niin reppana. Sen jälkeen mentiinkin vähän enemmän varovaisemmin ja ihan sitä polkua pitkin... Kotiin kun päästiin ja suihkun jälkeen menin koirien jälkeen alas, niin sain alkaa siivoomaan paikkoja, kun se leukavekki ei lopettanutkaan vuotamista. Pisteenä iin päälle Naga vielä oksensi ruohoa sohvalle. Nyt tarvittaisiin vielä yksi päivä tähän viikonloppuun, eihän vielä huomenna ole maanantai, eihän??

Meidän pikkuinen potilas - laastari leuassa :)

Huomenna onkin sitten viimeiset harkat Gillen kanssa meneesilla. Superia keväässä on, että pääsee kohta ulkokentälle!! Viime maanantaisista harkoista en viitsinyt paljon kirjoitella, kun ne oli niin paskat. Tanjan idea oli, että koko rata pitäisi ohjata olemalle sellaisessa neliössä sisällä... Eihän sellainen onnistu Gillen kanssa mitenkäänpäin. Se meni niin päin h-vettiä, että mua vitutti vielä torstainakin. Toivottavasti nämä viimeiset harkat olisi nyt sitten yhtä kivat kun normaalisti, niin ei jää paha maku suuhun :)

PS. Kai huomasitte, että aikaisemmassa postauksessa "meidän pojat", oli myös jokaisella koiralla oma osionsa...

sunnuntai 18. maaliskuuta 2012

Meidän pojat



Naga Nappula

Nagalta ajettiin eilen turkki! Alkoi hiukan jo pännimään se kuran ja risujen määrä, mitä siihen nallekarvaan kertyi. Olen erittäinkin onnellinen nyt tuosta nakupellestä pikkupojasta. Sieltä pentuturkin alta kuoriutui ihan oikea koira! Ja niin mahdottoman suloinen pikkuveijari se onkin. Nyt kun turkki on pois, niin huomaa, että se on ihan Pogo kopio. Vaikka Ebbamainen ruumiinrakenne ja luonnekin on, niin siitä löytyy vaan tosi paljon Pogoa. Eikä vain meidän itsemme mielestä, vaan muidenkin. Eilenkin kun puhuin niille, että pitäiskikö mennä nukkumaan. Niin molemmat jähmettyy vierekkäin paikalleen, toinen kääntää pään toiseen suuntaan ja toinen toiseen ja ihan samanlainen katse. Myös samoja piirteitä löytyy jumppaamisesta, ryömimisestä (varsinkin lumessa) ja agilityssä pitää juosta se pallo suussa hullun lailla, aina kun saa tilaisuuden. Lopun hereilläoloajan kuuluu olla täys tollo :)

IHANA IHANA IHANA IPANA
Ennen ja jälkeen kuvat:  






Pogomonsteri

Ajettiin Topin kanssa eilen Pogolta turkki. Meillä oli pokkeuksellisesti kaksi konetta käytössä, niin homman nopeuttamiseksi pistettiin koira pöydälle seisomaan ja toinen ajaa toiselta puolelta ja toinen toiselta. Saulin idea :) Ihan pöllöä touhua, mutta poika pääsi turkistaan. Sitten kun Taru tuli kotiin, niin se vielä vähän siisti jälkiä.

Nyt Pogo näyttää taas niin dorkalta :D Eli ihan omalta itseltään. Ja onnellinen mies se on, kun ei ole enää kuuma!

Huomaa, että Pogolla on taas kevättä rinnassa. Se riehuu Gillen kanssa metsässä ihan raivona, leikkii Nagan kanssa kotona ja muutenkin kaikki hajut kiinnostaa ehkä vähän liiankin paljon. Mutta paras asia mikä keväässä Pogon mielestä on... tadaa - KIVET! Niitä alkaa nyt taas löytymään mielinmäärin, tänään esimerkiksi kohdalle osui sellainen valioyksilö, että se oli vaan pakko ottaa mukaan ja kantaa kotipihalle.

 Before

In the middle
(Pogo olis välttämättä halunnut jättää tälläisen parran itselleen!)

After

Kilu-Petteri

Oltiin tänään Gillen kanssa aksaamassa Elinan treeneissä. Mumma ja Zip lähti seuraksi mukaan, outoja kun ovat :) Äetsä, Sastamala tai Vammala oli paikkakunta jossa oltiin, navigaattori oli vähän urpo, eikä oikeen tiennyt mihin meidät ohjaisi :D

Olen aika tyytyväinen taas, että sinne koulutukseen itseni ilmoitin ja pääsinkin vielä. Hyvät reenit oli, vaikkakin vähän jäi nakottamaan, kun ei me siellä paljon muuta tehty, kun takaaleikkaamista/poispäinkäännöstä. Kauheen yllättävää, että se myös saatiin kotiläksyksi. Käsi lähellä kroppaa ja koiran puoleinen käsi - muista se hemmetin vartalon suunta!! Argh. Tällä kertaa en tarvinnut kuin joku 20 toistoa, että osastin tehdä homman niinkun pitää, ja jatkaa vielä seuraavallekin esteelle. Vähän käy aivot hitaalla tai jotain... Gille oli virtaa täynnä, halli vaan raikui kun poika huusi täysillä. Ja vähän teki omiakin ratkaisuja radalla... johtuen tosin possumagneetista. Elinan mukaan Gilleen on tullut vauhtia sitten viimenäkemän... Hyvä niin! Jäi kyllä taas niin hyvä mieli :)
... Ja huomenna toisiksi viimeistä kertaa harkkoihin! Talvikausi loppuu. Noooouuuu. Katsotaan sitten, milloin kelit antaa myöden, että voi siirtyä ulkokentälle. Positiivista tässä toki on se, että maneesikausi loppuu.


tiistai 13. maaliskuuta 2012

Ja juokseeeee!!

Huh, eilen oli Tanja vääntänyt sellaisen radan, että sai taas juosta. Nyt on pakko laittaa jo kuvakin tänne, kerro vaan koutsi jos se pitää ottaa pois :)

Varsinkin tuo 18-21oli melkoisen haastava, en millään meinannut ehtiä juoksemaan tonne muurin takaakiertoon - tai sitten en uskaltanut riskeerata ja juosta mahdolliseen törmäykseen. Kyllä mä sinne sitten ehdin ja aika hienostikin, kun tein vaan aikaisemmat ohjaukset kunnolla... ja katsoin sitä koiraa, niin pysyi rimatkin ylhäällä. Jalat huusi jo hoosiannaa, mutta eteenpäin mentiin. Loppujenlopuksi, melko kivaa jälleen kerran!! :) Ja taas saatiin karkkia, eihän tosta treenaamisesta tule mitään, kun kaverit kantaa sinne selkä vääränä nollakarkkejaan... :D

Naga oli tässä välissä taas touhunnut kotona. Mun teki niin paljon mieli ottaa se mukaan, mutta päätin sitte jättää ruskeet pojat keskenään kotiin. Lähinnä sen takia, että mulla ei edelleenkään ole autoa, joka olisi tarkoitettu koirankuljetukseen. Nagalle jätin kongin maksalaatikkotäytteellä - ja Gille oli siinä vaiheessa sitä mieltä, että hän voi kyllä ilomielin jäädä kotiin, joku muu voi lähteä reenaamaan. Kongi ei ollut riittänyt virikkeeksi. Tuhonnut se ipana ei ollut tällä kertaa mitään, askarrellut vaan. Pogon viltin se oli kiertänyt pöydän jalan ympärille neljä kertaa. Mitä lie piirileikkiä ovat leikkineet. Sitten kun jostain syystä, koirat on yksinollessaan aidattuna kompostiaidalla keittiöön, niin aita oli siirretty hienosti pois tieltä, jotta pääsee sinne olohuoneen puolellekin vähän. Pogo taas oli ollut kiltti ja kuuliainen poika, siellä se oli silti keittiössä - koska siellä kuuluukin olla!! Sitten vasta kun tulin kotiin, niin se hiljaa hiipi aidan raosta toiselle puolelle :) Hölmöt. Ja mitä Gille teki ensimmäisenä? - juoksi sinne kongin luokse tarkistamaan, onko jäänyt edes jämiä.

sunnuntai 11. maaliskuuta 2012

moi

Saatiin tuolta pohjoisen suunnilta noottia siitä, kun Pogosta on nykyään liian vähän juttua. Siitä on vaan niin hankala keksiä mitään kirjoitettavaa, kun ei se tee mitään :) Ollaan kyllä mietitty, että mitä uusia harrastuksia herra varhaiseläkeläisen kanssa voisi tehdä, mutta näin talvella mikään ei tietenkään onnistu. Saa nähdä riittääkö  aika kesälläkään, jää nähtäväksi. Pogon päivät lähinnä täyttyy sillä, että Naga kiusaa sitä. Välillä jumpataan, syödään palloa, käydään lenkillä ja nukutaan. Useimmiten se on kuitenkin tätä:
(ja Tarja, tämä on nyt sitten omistettu sulle :D)


Nagan lempipuuha on tosissaan isoveljien kiusaaminen. Gillen kanssa ne riehaantuu välillä telmimään oikeen kunnolla, mutta Pogo on sellainen jäärä, ettei se paljon leiki. Hiuakan voi, muttei liikaa, ettei katu-uskottavuus kärsi. Öristä voi sitäkin enemmän, tosin, se örinä on täysin tehotonta. Naga voi killua toisen korvassa, eikä kiellot hetkauta yhtään. Gillen korvassa roikutaan myös, mutta varoivaisemmin. On pikkupojalla sentään hiukan itsesuojeluvaistoa. Nagan bravuuri on takaperin ryömiminen. Takajalat vaan suoraksi ja etujaloilla vauhtia. On se ainakin meidän ihmisten mielestä hauskan näköistä, Pogoon se ei tehoa yhtään, sen mielestä Naga on silti tosi ärsyttävä kun se vie aina kaikki lelut ja puree.


Gilleltä lähti turkki. Päädyttiin hätäratkaisuun, eli turkki-pois-nyt-heti!! Poika kutisee tällä hetkellä taas sen verran, että rapsuttamisen yhteydessä turkkia irtosi sellaisia tuppoja. Nyt kun turkki on veks, niin pojalla on huomattavasti parempi olla. Iho hengittää ja sitä pystyy rasvaamaan. Kilu on nyt vaan taas niin reppanan näköinen, siitä tulee aina ihan masentuneen oloinen kun turkki on lyhyt. Johtunee ehkä niistä silmistä. Mutta se ajamisprosessi. Parturi kun oli Seinäjoella kisaamassa, niin se piti hoitaa itse. Eihän siinä muuten mitään, mutta kun toi Kilu-Petteri ei nyt ole ihan helpoin asiakas. Muuten selvittiin kunnialla, mutta tassuja ajaessa huuto oli sen mukaista, niinku sitä olis tapettu. Välissä mä huudan gillevittusaatananytkunnolla!! Ja taas jatkuu. Ihan hyvin selvittiin ensikertalaisiksi... Ensi viikonloppuna vois olla vuorossa Pogo, se on meinaan aikas jäätävässä turkissa nyt. Oikeen läskipossun näköinen. Kunnon lyllerö. Nagan ja Zipin turkki voitaisiin ajaa samaan aikaan, niin saa veljekset sitten yhdessä kokea nakupelleyden ihmeellisyyden :)


Ohukainen ja paksukainen

Olisin niiiiiiiin paljon halunnut viime viikonloppuna lähteä Poriin epiksiin. Oltiin jo Tarun kanssa ihan menossa, kunnes huomasin, että Gille nuolee toista tassuaan kauheesti. Ja eikös siitä sitten ollut se ylimmäinen antura (kannus?) vähän rikki. On taas termit hallussa. Niin en sitten uskaltanut lähteä sinne Lumo-hallille lähteä juoksuttamaan. Katkerin mielin lähdettiinkin pentujen kanssa maneesille. Niin tylsää, kerrankin kun olis ollut kisamieli.

Maanantaina tassu olikin jo ihan entisellään ja päästiin maneesille harkkoihin, onneksi ei sentään sekin jäänyt välistä. Siellä meni taas kivasti, oli sairaan hauskaa. Sain kyllä palautetta mun omituisista ohjauskuvio-valinnoista. Tein jonkun ihmeellisen ylimääräisen kikkailun, vaikka ihan yksinkertaisesti kääntymällä olisin päässyt nopeammin seuraavalle esteelle. Päätelmä: olen ollut liikaa Topin seurassa ja se alkaa tartuttamaan mulle niitä ihme vippaskonstejaan :)

sunnuntai 4. maaliskuuta 2012

Puolivuotias Nappula

Pikkupojat ja tyttö täytti jo viime viikolla maagiset puoli vuotta, mutta tässä vasta tulee kuvapäivitys. Yritettiin tuossa kuvailla Nagaa ja Zippiä, mutta vähän kehnonlaisesti saatiin kuvia. Sellaisia mahdottomia karvaturreja ne on molemmat. Tarun blogista näkee sitten kaikkien pentujen kuvat jonain päivänä :)


Meidän ihanat veljekset.