tiistai 30. marraskuuta 2010

Pakkasta uhmaten

Eilen oli harkkapäivä, mutta harkat peruuttiin pakkasen takia. Tyhmä talvi pilaa taas kaiken. Lumi on ihan kivaa, parempaa ainakin kun se kura. Mutta yli 10 asteen pakkanen ei ole kiva. Sais pysyä vaikka siinä viiden hujakoilla, niin hyvä olis. Kiitos. Olisin viime lauantaina päässyt peräti Jaakon koulutukseen, mutta senkin pilasi tyhmä pakkanen. Ainutlaatuinen tilaisuus meni sivu suun, mahtaako koskaan toistua. Har-mit-taa!!

Mut eilen siis mentiin maneesille, vaikka olis kuinka peruttu. Koirat vaan piti lämpätä vähän paremmin (eli ne lämppäs ite itsensä juoksemalla ympyrää ja syömällä hevosenkakkaa!) Olen ilmoittanut Pogon ja Gillen ensi viikonlopuksi ATT:lle, joten piti mennä vähän virkistämään muistia noiden kontaktien kanssa (viimeksi oon ottanut puomia Kilun kaa varmaan syksyllä viimeksi?). Tyhmä maneesi vaan on niin pimeä, että peräti Gillellä oli vaikeuksia nähdä. Se tippui puomilta melkeen joka kerta, siinä keskellä oli kai joku varjo tai joku mikä häiritsi. Että siinäpä meillä hyvät kontaktit. Mutta aina kun se sinne kontaktille asti pääsi, niin ihan hyvin se osasi. Ainakin paremmin kun ikinä kisoissa. Siellä se taas unohtaa kokonaan, että mitä piti tehdä. Oon alkanu turhautunut siitä, kun vaikka miten se osaa ne harkoissa ja vaikka miten teen samalla lailla kisoissa, niin ei, se ei edes yritä. Siitä kuuluu vaan hypätä pois sivusta, jo ennen kontaktipintaa. Ja vaikka kuinka oon joka kerta korjannut, kun se tekee väärin, niin ei. Perkele. Mut näillä mennään :)

Pogo on siis ilmoitettu kisoihin myös. Kisat on aamulla ja luulisin että ATT:llä olisi tarpeeksi hyvät valot. Ei me haluta tässä vaiheessa vielä luovuttaa, joten koitetaan nyt ainakin miten ne kisat menee. Ei ole ainakaan Topilla mitään paineita, pääasia on nyt, että Pogolla on kivaa. Hiukan sillä oli myös hakemista niiden kontaktien kanssa, musta pinta oli vähän hukassa, Aallakin se jäi miettimään, että mihin tästä nyt kuuluu mennä? Mutta muuten meni oikein hyvin, ei siitä huomannut yhtään sen enempää erilaisuutta kun Gillestäkään. Ihan samalla lailla ne ei kumpikaan nähnyt mitään. Kai ne valot jotenkin häikäsee kun tulee sellasesta suunnasta tai jotain.

Kesä tule jO!! (tai ainakin valo)

tiistai 23. marraskuuta 2010

No mutta olipa harkat

Eilen oli äksönipäivä. Tai jotenkin niin sitä voisi ainakin kuvailla. Lähdettiin harkkoihin hyvissä ajoin, mutta myöhästyttiin silti. Kesken matkaa Topi alkoi ihmettelemään, kun auton takana on niin iso savupilvi ja sitten seuraavaksi pitikin jo pysähtyä, kun se tosiaan tuli meidän autosta. Hetken aikaa siinä jäähallin parkkiksella ihmeteltiin, että mitä nyt? Typerä auto teki tota samaa edellisvuonnakin pakkasilla, mutta viime vuonna -20 astetta meni ihan kevyesti. Ota siitäkin sitten selvää. Koirat oli pakko ottaa pois takakopasta, koska se käry levisi ensimmäiseksi sinne. Mä lähdin sitten juoksemaan maneesille, että ehtisin harkkaamaan. Pakkanen, juoksu ja astma ei ole muuten ihan paras vaihtoehto. Rataantutustuessa meinasi jo taju lähteä.

Siitä sitten tosiaan suoraan rataantutustumaan ja Gille ekana kehiin. Keuhkot oli tosiaan jäänyt jonnekin matkan varrelle, ja yritin siinä sitten epätoivoisesti juosta. Terhi huutaa katsomosta, että oon ihan löysä. Tanja naureskelee kun en edes yritä. Ei mennyt siis ihan nappiin. Eikä mulla niin kauheesti muistikuvia olekaan koko harkoista. Ei ollut ihan mun päivä, mutta Gillellä näytti olevan kivaa :)

Sitten Pogo. Päästin sen juoksemaan taas ensin pallo suussa esteiden joukkoon, ja hyvin se siellä meni. Ei ole näkö ollenkaan niin huono, etteikö olisi pystynyt väistämään esteitä ja juoksemaan hullunlailla samalla. Piti myös haukkua muutama ihminen siinä sivussa. Itse agilityssä sitten meni myös ihan hyvin. Topi ei ottanut putkia lainkaan, koska viime maanantaina niiden kanssa oli vähän vaikeeta. Pogo kuitenkin päätti, että putkeen mennään. Ja hyvin meni, ei mitään vaikeuksia. Oli kai tarpeeksi hyvässä paikassa, että putken päät näkyi. Rimatkin pysyi kohtuu hyvin paikoillaan. Hauskaa näytti myös Pogolla olevan :) Ja sillä oli muuten vaaleanpunaiset hiuspinnit päässä, että ehkä sekin vaikutti asiaan. Oli imago kohdillaan ja tukka pois silmiltä :D

Ja sitten samantien pois. Taru oli katsomassa harkkoja, ja mentiin sitten poikien kanssa sen kyydissä kotiin kun Topi ajoi meidän auton. Onneks Taru oli pelastamassa, olisi voinut koirat tukehtua sinne meidän autoon muuten. Toivottavasti meidän ryhmäläiset armahtaa meidät tällä kertaa, kun oltiin hiukan myöhässä ja lähdettiin pois keskenkaiken.

sunnuntai 21. marraskuuta 2010

"Sukukokous"

Marraskuu ja lunta. Oi toivottavasti se pysyisi sitten myös. Tai toinen vaihtoehto, että tulisi pian kesä. Ihan miten vaan. Jos lumi ja pakkanen pysyy, niin sitten joku vapaaehtoinen saa aina aamulla tulla lämmittämään mun auton ja skrapaamaan ikkunat. Kiitos.

Tänään oli Topin serkun synttärit Niinisalossa. Siellä oli sitten mukana tietenkin kaikki suvun koirat, ja pitihän niitä mennä kuvailemaan.

Tässä nämä meidän pojat poseenaa nätisti. Ja järven jää kantoi jo.

Ja tässä nämä meidän (kaljut) tytöt poseeraa nätisti.

Koko konkkaronkka koossa. Neljä vesikoiraa, sheltti, villis ja pari pyrtsiä.
Pogo, Sunny, Gille, Ebba, Soolo, Iines, Jippu ja Mamba.

Jipuli ja Mamba vielä kahdestaan. Näillä pojilla on kyllä viha-rakkaus-suhde meidän poikiin. Jippu rakastaa Gilleä välillä vähän liikaakin, Mamba taas ei voi sietää kumpaakaan. :)

perjantai 19. marraskuuta 2010

Tarkkailua

Viime tiistaisen maailman romahduksen jälkeen ollaan taas pääsemässä jaloillemme. Kyllähän uutisessa edelleen on sulattelemista, mutta onpahan Pogo saanut ainakin huomiota :) Ennen säälin vaan Gilleä ja sen kutinaa ja rikkinäistä ihoa, mutta nyt mulla on Pogoa ihan hirmu kova ikävä kokoajan töissäkin :) Se on vaan niin ihana halinalle.

Nyt kun olen tarkkaillut kaikkea mitä Pogo tekee, niin mun tuomio on, että ihan hyvin se vielä näkee. Ainakin siis tällä hetkellä. Mun arvio tietenkin perustuu vaan pimeään aikaan, koska töistä kotiin tullessa on jo pimeetä. Topi kävi eilen valosaan aikaan lenkillä ja päästi pojat läheiselle kentälle riehumaan, niin kuulemma Pogo näki paremmin kun hyvin. Sillä oli silmät selässäkin kun osasi varautua Gillen yllätyshyökkäykseen painimatsissa.

Edellispäivänä olin kaverin kanssa lenkillä, niin sillon Pogo käveli mun jaloissa. Kiltisti tuli perässä kivi suussa. Välillä joku postilaatikko pelotti, mutta ihmisille tai koirille ei se haukkunut kun kerran. Ja sillonkin Gillen riehumiskohtauksen yllyttämänä. Meillä kun tämä hihnakäyttäytyminen on mitä mainioin. Eilen sitten Tarun, Soolon ja Eben kanssa. Ensin hihnalenkkiä ja sitten pimeään golf-kentälle juoksemaan. Pogo oli niin hauska, otsalamppu kaulassa se mennä jolkotti. Kivi suussa piti taas kävellä mun takana, mutta kun kivi vahingossa tippui, niin pystyi kävelemään kunnolla. Vaikuttaako kivi näkökykyyn, että sillon pitää kävellä mun perässä? :) Kentällä se riehui taas Gillen kanssa niinku viimistä päivää. Mua jännitti mennä sinne, koska Pogo nyt on pimeällä aika epävarma. Mutta siitä ei ollut merkkiäkään. Lumi tietenkin vaikutti asiaan aika paljon. Kyllä Pogolla meni Gille välillä hukkaan, mutta valolla varustetun pannan omaava Gille löytyi hetken etsinnän jälkeen ja taas mentiin. Eikä törmäillyt mihinkään puihin, ojan ylitys onnistui hyvin ja tosiaan tuo päättömänä juokseminen. Sitten kun tuli epätasaisempaa maastoa, niin Pogo käveli mun jalanjäljissä taas.

Ku se poika on vaan niin ihana!!

Gille on jäänyt vähemmälle huomiolle. Hyvä niin varmaankin. Nappisilmä saa multa ihan liikaa huomoita, ja sen kyllä huomaa. Edelleen mua kalvaa sen huono olo. Kutiaa kutiaa kutiaa. Ja se on taas repinyt pipensä ihan rikki, ja siitä vierestä mahan alueelta myös. Meillä on edelleen pakastimessa odottamassa iso kasa jäätynyttä haimaa. Pitäisi saada varmuus, että uskaltaako "terveelle" koiralle syöttää haimaa, vaikka ei ole mitään vajaatoimintaa? Kertokaa joku! Ja sitten pitäis jostain löytää kuivosaha, että sais sen jöötin palasiks. Millään muulla sitä ei saa pieneksi...

EDIT: ja äsken lenkillä Pogolla irtosi heijastinliivi puoliksi, joten kiven sijaan se pöllö kantoi sitä liiviä koko matkan suussaan :D Tehokasta heijastusta kun toisella heijastin on sivulla ja toisella edessä :)

tiistai 16. marraskuuta 2010

Pogon silmät

Jatkoa hyvälle aamulle, huonoja uutisia päivällä...

Olin jatkuvien huonojen enteiden vuoksi tilannut Pogolle silmäpeilauksen. Pahinta pelättiin ja parasta toivottiin. Pahin painajainen se vaan kävi toteen.

Pogo on ollut iloinen itsensä, mutta toistuvia kertoja on tullut huomattua, ettei se ehkä näe kunnolla. Ollaan sitä jo mietitty hetken aikaa, mutta nyt syksyn tullessa ja iltojen pimetessä edessä oli väistämätön. Piti varata lääkäriaika ja saada selvyys asiaan. Pogolla on ollut vaikeuksia tulla (valkoisia) rappusia alas, ulkona hämärässä tai pimeessä on tosi epävarma eikä näe mihin astuu ja voi kävellä asioita päin. Agilityssä ne rimat on tippunut jo aika kauan. Eilen siellä maneesilla juoksenteli niitä putkiakin päin jo. Ja niin edelleen. Yleisesti ottaen kaikki on sujunut hyvin, mutta tosiaan toi hämäränäkö on ollut huonoa.

Silti toivoin jotenkin, että ehkä se on vaan vähän tohelo. Silmälääkäri kuitenkin totesi heti, että silmissä on jo pitkälle edennyt PRA (verkkokalvon etenevä surkastuminen). Perinnöllinen sairaus, johon ei ole parannuskeinoa ja edessä on sokeus. Lääkäri sanoi, että Pogo on varmaan vuoden kuluttua täysin sokea. Molemmissa linsseissä oli myös havaittavissa kaihimuutoksia, mutta se ei vaikuta asiaan mitenkään, kun PRA on ja pysyy.

Tämä on vaan niin epäreilua. Ei edes todellista. Vaikka vähän jo tiedettiin, mitä on luvassa, niin ei tätä silti tahdo uskoa todeksi. Olen tietenkin onnellinen, että Pogolla on muuten kaikki kunnossa, kukaan ei ole ottamassa sitä meiltä pois tai mitään, mutta kyllähän tälläinen uutinen vähän pysäyttää. Itkuhan siinä tuli kun lääkärin diagnoosin kuuli, ja tulee edelleen. Pogon elämän paras asia on agility - ja kohta se ei pysty sitä enää tekemään. Inhottavaa, kun toinen nauttii siitä niin paljon, muttei perkele näe mihin mennä. Alkaa olemaan jo vaarallistakin jossain vaiheessa, mutta päätettiin, että Pogon kanssa tullaan aksaamaan niin pitkälle kun vaan pystyy. Vaikka mentäisiin sitten helppoa rataa medihypyillä, mutta kunhan mennään. Lääkäri oli sitä mieltä hiukan huumorimielessä, että miksei voisi mennä jatkossakin, jos menee sitä samaa rataa minkä koira osaa jo ulkoa :). Mutta ikävää on, että Pogon agilityura jäi sitten tähän. Ja Topilla ei ole enää kunnollista agilitykoiraa.

Pogo tulee edelleen olemaan se sama Pogo, mutta vähän rajoittuneemmin vaan. Meidän pikkuisella vammasella pitää olla opaskoira, mutta eiköhän muuten sama meno jatku. Ei Pogo olisi Pogo, jos sillä ei olisi sitä geeniperimää mitä sillä on, joten ehkä tämän vaan täytyy kuulua asiaan. Ei me ainakaan vaihdettaisi päivääkään pois.

Jos jollain teillä lukijoista on kokemuksia vastaavasta tilanteesta, tai jollain tutun tutulla on, niin voisin mielellään kuulla. Ollaan meinaan vähän hukassa nyt tämän tilanteen kanssa, ei oikein osaa vielä suhtautua asiaan mitenkään järkevästi, kun edelleen on pieni shokkitila päällä. Suoraansanottuna, vituttaa niin paljon että sattuu.

Maanantain mahtavaa menoa

Nyt alkaa olemaan jo huolestuttavaa, kun blogipäivityksiä tulee näin harvakseltaan. Sain jo huomautuksen siitä eilen harkoissa. Marraskuun puolessa välissä mennään ja takana on kaksi päivitystä tältä kuukaudelta. Taitaa olla siis aika tylsä elämä.

Mutta eilen oli harkat, sentään jotain kivaa :) Gille sai Mummalta tuliaisiksi Turusta hienon uuden vinkulelun, ja voi pojat kun se oli sitten kiva!! Saa nähdä vaan, että vinkuuko se enää ensi kerralla, sai se sen verran kyytiä eilen.

Gille oli ihan mahdoton eilen :D Hassu. Mä en oikeen ollut ohjauksessa ihan aina mukana tai sitten vartalo näytti jonnekin ihan muualle kun piti, niin pikkuinen Kilu-poika haki vääriä esteitä ihan itsenäisesti. Taru hurraa vieressä, "jee, Gillestä tulee pian Pogo" :) Onhan se tosi hienoa, että Gille alkaa itsenäisesti hakemaan esteitä (vaikkakin niitä vääriä) ettei tarvi aina olla saattamassa sitä jokapaikkaan. Mutta vähän mä oon pulassa kohta! En mä osaa ohjata niin hyvin, että se koira sitten menis sinne oikeeseen paikkaan. Puomin allaoleva putki tuotti myös pienoisia vaikeuksia, kun sinne puomille ei voinut mennä sitten millään. Mutta hauskaa oli. Oltiin ihan pöllöpäitä.

Pogolla sensijaan meni myös vähän kovaa. Pääsi pitkästä aikaa Topin kanssa hurjastelemaan. Siellä se maneesin katsomossa jo viihdytti itseään pallo suussa. Uskomaton ikiliikkuja. Ei sitä kyllä ikinä uskoisi samaksi koiraksi kotona ja agilityssä. Ja Hanna sanoikin hauskasti, että Pogo on niin hellyyttävällä tavalla hullu, kun tietää, ettei se sitä tahallaan tee, se nyt vaan on vähän tollanen :) Niin, meidän itse yksinkertaisuus. Siellä kentällä meni taas vähän niin ja näin. Ihan hyvältä se meno näytti, mutta kyllä huolestuttaa. Hämärä maneesi-ympäristö teki taas tepposet. Rimat lensi, putket oli vähän jänniä juttuja ja puomiakaan ei meinannut nähdä. Putkien sisäänmenoissa se muutaman kerran juoksi ihan täysillä putken seinää päin, niin että siihen jäi sellanen Pogon naaman kuva. Sen jälkeen se aina himmasi vauhtia ennen putkeen menoa. Itse putkessa sillä kesti taas vaikka kuinka kauan, kun sellanen vihreä "exit" -kyltti puuttui sieltä ulosmenosta. Mutta pääasia, että Pogolla oli hauskaa :) On sekin vaan niin hassu.

Siellä kentällä kun sählättiin Gillen kanssa, niin Pogo oli kuulemma huutanut kovasti neuvoja katsomossa sillä aikaa. Ja kun neuvot ei mennyt perille, päätti isoveli tulla paikanpäälle näyttämään, miten se homma sujuu. Jotenkin siellä kentällä yhtäkkiä olikin siis kaksi vesikoiraa. Nuija ja Tosinuija.

keskiviikko 10. marraskuuta 2010

Talvi tuli... ja meni.

Eilen illalla pyrytti lunta oikeen kunnolla. Oli hyvä pikkupakkanen ja ajattelin, että huomenna saan otettua koirista oikeen hyvät joulukorttikuvat. Vaan toisimpa oli aamulla. Lunta oli kyllä, muttei sitä pakkasta. Piti pari todistusaineistokuvaa ottaa kuitenkin. Pimeetä kun oli vielä, niin eihän nämä nyt kovin joulukorttiaineksia taida olla :D Ja nyt päivällä sitä luntakaan ole enää. Loskaa vaan. Hieno tämä suomen talvi :)

Pogo... !?

Sit tapellaan.

Sit siellä oli jänis.

Meirän takapihalta.

tiistai 9. marraskuuta 2010

Ensimmäiset maneesiharkat

Jes, nyt saan vihdoinkin aiheen kirjoitella blogiin. Pitkästä aikaa! Kovin on tehnyt mieli taas höpötellä, mut kun ei oo mitään höpötettävää :) Mutta nyt on. Viime viikolla en päässyt harkkoihin, joten eilen oli sitten ensimmäiset maneesiharkat.

Eikä se nyt toistaiseksi niin paha ole. Koira ei oo kovinkaan likainen, mutta kaikki muut paikat onkin. Varsinkin mun koirankuljetusauto majava. Topi ei siis tällä kertaa päässyt harkkoihin ja mun piti käyttää pikkuautoa. Kiva pitää koiria takapenkillä, kun ne on ihan siinä paskassa. Ja sitten kun ne vielä pysyisi siellä takapenkillä. Oi nami. No, mutta auto on viimevuodelta jo likainen, kun ei se lähde irti penkeistä, joten peli on tavallaan menetetty jo. Ja vaikka olis minkälaiset peitto ja suojaviritykset, niin ei ne mitään auta.

Sunnuntaina kävin jo hiukan harkkaamassa, teki vaan niin paljon mieli aksaamaan. Taru ja Tanja oli siellä myös ja ne sitten hiukan kattoi mun perään. Haukkuivat meidät pystyyn hemmetti. Tai Gillen. Gille on kuulemma ihan ällön tottelevainen ja ihan liian helposti ohjattava :) Mutta ihmettelen vaan, että miksi se on sellanen vaan harkoissa? Jos toi väite olis totta, niin eikös sitten meillä pitäisi olla kisoistakin jotain muuta tuloksia kuin hyllyjä!? Taisivat naikkoset puhua puutaheinää :) Sellanen asia me havaittiin, että Gille osaa mennä paljon paremmin putken pimeään kulmaan, kun suoraan edessä häämöttävään... melkeen onkin helpompi juttu??

Mutta eilen oli sitten Tanjan ihan oikeat treenit. Pogo ei olis muuten päässyt, mutta Tanja sitten meni sen kanssa. Muut ryhmäläiset ei tainut oikeen tykätä ajatuksesta, että mulla oli mukana kaksi koiraa. Mut Pogon oli vaan PAKKO päästä purkamaan paineita. Se oli jo sunnuntaina joutunut vaan istumaan autossa ja odotti kun Kilu aksasi. Ja siltä se sitten näyttikin eilen. Ensin se juoksi Tanjaa karkuun pallon kanssa. Sitten se ei antanut palloa pois. Piti mennä auttamaan, ja väkipakoin saatiin homma haltuun. Mutta Pogo oli niin pöllöpää. Taitaa olla oikeen isäntänsä koira, koska ei se tunnu kuuntelevan ketään muuta kun Topia. Se teki kyllä ihan kaikki hullunmerkit, ja enemmänkin. Tanja ohjasi tonne, niin Pogo meni jonnekin ihan muualle. Ihmettelin, kun sillä kesti putkissakin vaikka kuinka kauan, mutta raukkaparka varmaan jäi sinne taas ihmettelemään, että miten täältä pääsee pois? Tanjakin alkoi jo sanomaan, että ehkä se ei oikeesti näe kunnolla, koska oli niin omituinen. Mutta pääasia, että poika pääsi hiukan agilitaamaan :) ja kontaktin se osasi kunnolla, sentään jotain meni oikeinkin! Oli se taan maailman onnellisin koira - ainakin kun sai juosta sen pallon kanssa rataantutustujien joukossa.

Kilun kanssa leijeröitiin ekaa kertaa! (ainakin minun muistaakseni) Se oli näiden harkkojen suurin saavutus. Hiukan huisia!! Oli ihan mahtavaa, kun mentiin ensin kepit, siitä poispäinkäännös keppien toisella puolella olevalle hypylle. Jatkoin itse keppien toisella puolella ja siitä vielä mentiin edessä olevaan putkeen, jossa oli vähän vaikea sisäänmenokulma. Ihan huippua. Pitihän Tanjan olla ensin siellä lelun kanssa palkkaamassa, mutta meni se sitten ilmankin lelua. Ehkä se koira siis saattaa joskus irrotakin minusta? Tuplasylkkäri tuotti mulle taas vaikeuksia, mutta sain kun sainkin sen onnistumaan. Kaikenkaikkiaan oli kyllä hyvät harkat. Ja hyvä maanantai, kun telkkaristakin alkoi taas täydelliset naiset! Nyt on maanantailla taas kaksi hyvää tarkoitusta. :D