tiistai 31. toukokuuta 2011

Taas reenataan

Tanja sanoi mulle sunnuntaina, että mene nyt opettelemaan se rata ulkoa, tein sitä kiukkuisena. - Jaiks! Opettelin sitten työpäivän aikana, ratapiirustus pöydällä ja lopulta muistin radan. Erikoista minulta :)

Topi sanoi, että siellä on sitten sellaisiakin ansaesteitä, mihin Gillekin menee. Mä väitin kivenkovaa, ettei ole muutakun tuo puomi. Mutta olihan siellä sitten muitakin, Gille IHAN ITSE haki esteitä. Oi hienoa. Taidan olla ainut, ketä iloitsee tästä asiasta :)

Yllättäen oma pää ei ollut viikonlopun kisojen jäljiltä mitenkään skarpeimmassa kunnossa, mutta se nyt on ihan normaalia. Lopussa tuo putki-hyppy-hyppy tuotti mulle vaikeuksia... kun ei tajua, niin ei tajua. Sori Tanja, rata on vaan pakko taas laittaa blogiin. Taidan rikkoa taas jotain lakia.

Pogo-pieni ei päässyt lainkaan aksaamaan, kun sunnuntaina sen jalkansa loukkasi Gillen kanssa riehumisessa. Pogon olis vähän tehnyt mieli kentälle, kun pojat tuli hakee mua ja Gilleä. Kumpa koirilla olis tota älliä sen verran edes, että ymmärtäisi, ettei kannata taklailla ja riehua ihan niin paljoa... mutta ei oo, sama meno jatkuu vaan. Vähän on välillä liian rajut menot.

Keppikurssillekin ehdin, taas puoli tuntia myöhässä! (kotona Topi kysyy, "niin mihin aikaan se keppikurssi alkaa?" "17:30" "ja mitä kello on nyt?" "17:33 - ja mä olen kävellen") Mutta ehdittiin silti näyttämään mitä osataan ja päästiin videollekin. Keppikurssilaisilla on oma blogi, johon tämä video ilmestyi. Jotenkin tuntuu, että se yksi koira sieltä erottui "edukseen". Koko klippi alkaa sillä, että ojasta nousee yksi musta/beige vesipää possuvinkulelu suussaan. Pöllöpää kävi taas vähän uimassa mudassa. Sitten kuvataan muita hyväkäytöksisiä ja HILJAISIA koiria, kunnes tulee meidän Gille. Hauhauhauhauhauhauhauhauhau... Mutta oltiin taas erittäin vähäisellä treenimäärällä edistytty ja saatiin kotiläksyt. Nyt vielä toteuttamaan niitä! Takapihalle!?

maanantai 30. toukokuuta 2011

Rauman radat

Oli heti pakko ladata nää radat koneelle kun sain ne. Nyt myöhästyy taas nukkumaanmeno, joten toivottavasti te lukijat nyt arvostatte tätä :)

Gillen rata ekana... Kyllä siellä ne rimat saisi pysyä, eikä ihan niin aivan lähelle Gillen tarvis tulla :) Ja se puomi olikin sellanen, että se hyppäs pois. Muistin, että tuli kokonaan ohi. Alussa siis keskityn huutamaan "kiipee, kiipee, kiipee". Se kyllä kuuluu ilman tätä ihanaa taustamusaa... mutta sitten uudelleenyrittäessä se käsky tuleekin vähän tiukemmin :) Hassu Kilu.



Ja sitten Pogo. Ensin on Topin ja meidän tiikerin mahtava suoritus. Mun mielestä toi on vaan niin hienoa menoa.
Ja sitten mun ja Pogon... hiukan sinnepäin menoa :) Vähän mennään kepit väärin, käskytetään riman päällä, ohitetaan esteitä ja mennään hukkaan, mutta siitä viis - oli niiin kivaa! :) Hieman myös jäi ohjaaja siinä lopussa jälkeen "mene vaan, eteen eteen, kyllä mä täältä tulen.."



Ja ainiin... videolta kuuluu terveiset Sannalle "se liikkuu paljon paremmin Pogon kanssa" - no hitto liikkuu kai, kun toinen on miljoona vuotta edellä :D Myös Pogon hyppäämistä kehuttiin.

Omat kisat

Omat kisat tuli järjestettyä sateisissa tunnelmissa. Lauantai aamulla minut herätti sade, ja alkoihan siinä sitten ottamaan päähän samantien. Onneksi lauantaina ei kuitenkaan satanut kisapaikalla, vaikka kylmää ja koleaa olikin. Sunnuntaina satoikin tietenkin koko päivän. Ainakin sen aikaa, että oltiin kisoissa, kyllä sen jälkeen tottakai alkoi aurinko paistamaan.

Gillen kanssa ensimmäinen rata meni aivan plörinäksi. En ymmärrä!! Se ei ottanut puomin kontaktia (tietenkään, vaikka lämmittelyesteillä se onnistui aina pysähtymään kontaktille täy-delli-sesti, ainakin 20 kertaa!) joten sain jonkun hyvän päähänpiston uusia sen esteen. Oli kai joku jäämistö jostain menneistä päätöksistä, koska ei mun todellakaan ollut tarkoitus tehdä niin. Urpo. Olin jo päättänyt, että ottaa se pöllöpää kontaktin tai ei, niin me jatketaan menoa. Olen vähän tullut siihen tulokseen, että ei me kuitenkaan ykkösistä tulla koskaan nousemaan, niin sama se sitten on tuleeko niiden kieltojen lisäksi sieltä vielä kontaktivirheitäkin. Jos se idiootti ei tajua, niin ei se tajua. En enää tiedä mitä kuuluu tehdä, jotta se ymmärtäisi kontaktien merkityksen kisoissakin. Joten olkoot. Enemmän mua harmittaa, etten päässyt tekemään rataa. Nyt siis nämä hyvät aivoitukset esteen uudestaan suorittamisesta saa jäädä unholaan, nyt vaan jatketaan matkaa tästä lähtien. Ihmettelen edelleen, että miten ne kontaktit voisi toimia siellä ahvenanmaalla niin hyvin...

Pogon meno tällä radalla oli aivan mieletöntä! Siis niin hienoa katsottavaa. Rimoja vaan ropisi vissiin kuusi alas, josta pojat keräsi taas huimat pistelukemat 30. Ne tykkää niin noista pisteistä :) Sijoittuvat sillä viidenneksi, ja kaksikolla oli paras aika, -21.14. Niin siistiä. Sitten kun saan videot Tarulta, niin voisin nyt nämä kisat ainakin ladata tänne, ei jaksa alkaa sepustamaan, kun videolta sen menon näkee sitten paremmin.

Toiselle radalle Gille pääsi sitten ihan oikeesti juoksemaankin. Me yritettiin parhamme, muttei saatu pistesaldoa isommaksi kun Topi ja Pogo, saatiin vaan 25 :D Ei kyllä ole minkäänlaista muistikuvaa, että mistä ne tuli. Ainakin yksi oli yllättäen puomin ohitus. Se olikin ainut asia mikä ensimmäisellä radalla oli hyvin, puomille mentiin ekalla kerralla. Toisella radalla karjuin sen "kiiiiipeeeee" niin kovaa, että kurkkuun sattui. Mutta silti ohi. Onko siis käskytyksestä kiinni? Muusta radasta ei sitten olekaan oikeen muistikuvia enää jäljellä... Mutta ihan hyvä fiilis jäi. Gille on vaan niin ihana, ettei sille voi olla kauaa vihainen :) Vaikka kämmenselässä on taas noin kymmenen mustelmaa tämän radan jäljiltä. Liisa ihmetteli, että eikö se mene ihosta läpi kun se puree? No ei mene, kun siinä on heti luu vastassa, niin se kulmahammas kolahtaa vaan siihen sillee mukavasti. Eikä tunnu missääääään.

Ja sitten minä menin Pogon kanssa toisen radan!! Topin piti yllätys yllätys lähteä töihin, joten varaohjaaja astukoon kehiin! :) Oi että se oli haus-kaa! Hyllytettiin rata heti kolmannella esteellä, kun Pogo meni pujotteluun väärästä välistä, enkä jaksanut korjata sitä. Muuten vedettiin ihan sikahyvin (siis niin hyvin mitä nyt olettaa saattaa), ja mikä hienointa - mun ohjauksessa Pogolla tippui vaan YKSI rima, kun Topin kanssa niitä oli KUUSI. Oi oi oi oi. Yhdessä kohtaa mun ohjaus oli ihan pyllystä, kun menin Pogolta hukkaan ja se lähti haahuilemana sinne keskelle rataa, vaikka olis pitänyt mennä puomille. Ja olin mä totaalisen myöhässä muutenkin joka esteellä, mutta se oli niin huisin ihanaa mennä koiran kanssa joka irtoooo! Lähdössä oli vaikeuksia saada poika paikalleen ja Jansu sieltä huutelikin jo "Onnee vaan Sanna"- meininki vissiin näytti semisti epätoivoiselta :D

Pujottelun treenaamisen kanssa tuntuu, että junnataan paikoillaan. Eilen kokeiltiin ekan kerran neljällä kepillä ja se onnistui sikahyvin. Pitäis kuitenkin päästä treenaamaan sitä enemmän kun kaksi kertaa viikossa jos haluaa edistyä. Apupalkkaajakin kun vielä tarvitaan, niin se vaikeuttaa homman tekemistä hiukan... No, hiljaa kai hyvää tulee? Nyt vaan tiedetään sitten sekin, että ei oteta molempia koiria mukaan kun tehdään keppitreeniä. Pogo oli mukana ja söi rauhassa ruohoa kentällä, mutta kun Gillelle heitettiin palkka (pallo) niin piti tämän pallohullun syöksyä mukaan. Siinä rytäkässä poika loukkasi jalkansa. Toivottavasti oli vaan venähdys, koska se oli jo ihan normaali aamulla...

tiistai 24. toukokuuta 2011

Teenausta, harkkaamista ja epistelyä

Tiedättekö sen tunteen, kun illalla ennen nukkumaanmenoa päähän pälkähtää joku juttu, joku hyvä juttu, mutta aamulla sitä ei enää muista. Mä meinaan keksin eilen tosi hyvän otsikon tähän tekstiin, mutta ei sitä enää löydy muistilokeroista.

Ajattelin nyt kuitenkin kirjoittaa taas jotain erittäin turhanpäiväistä. Ihan vaikka vaan Tarun kiusaksi, kun se ei saa aikaiseksi kirjoitettua mitään :) Alan varmaan kohta kirjoittamaan Ebban ja Soolon kuulumisia, kun omat jutut loppuu kesken. Edelleenkään en ole itse kuitenkaan saanut Ahvenanmaan videoita ladattua tänne... meno oli kyllä sen mukaista, ettei ole pahitteeksi vaikka se unohtuisi vahingossa kokonaan...

Käytiin treenaamassa sunnuntai illalla Tarun kanssa kentällä. Otin Gillen kanssa keppitreeniä ja "ei-saa-haukkua"-treeniä. Molemmissa pitäisi varustuksena olla korvatulpat. Keppitreeni meni ihan hyvin, pitää vaan nyt tsempata itse sen palkkauksen kanssa. Eilen sain Miialta uudet kotiläksyt, nyt vielä pitäisi keksiä paikka missä toteuttaa näitä harjoituksia. Onneksi Gille on nopea oppimaan, joten voidaan vähentään harjoitusmäärää ja satsata laatuun :) Haukkumistreenissä (niinkuin ihana naapurini varmaan asian tulkitsisi) palkkasin aina hiljaa olemisesta. Agikentällä tein myös niin, että sitten vasta lähdettiin liikkeelle, kun koira osasi olla hiljaa. Kyllä se ehkä sen vielä oppii, mikäli itsellä olisi aina malttia odottaa sitä hiljaisuutta. Epiksissä tuo ei ainakaan onnistunut.

Muuten treenattiin Gillen kanssa etenemistä. Meni sairaan hyvin! Se irtosi kauas esteille itsenäisesti, ensin pallon perään, sitten ihan omatoimisesti. Näitä lisää! Harkkasin myös Pogon kanssa, ja on se hassu. Vähän pitää olla erilailla skarppina sen jätkän kanssa, ja sitten sitä väkisinkin ohjaa niinkun Gilleä... vähän on kaavoihin kangistunut meikäläinen.

Niin, ja epikset. Ne oli eilen, ihanasti kentällä vierähti 5 tuntia niiden merkeissä. Ensin olin opettamassa koneen käyttöä muille, jottei minun tarvitsisi aina itse istua siellä kopissa. Oli muuten huisin mahtava tunne, kun ei tarvinnut stressata siitä tuloksien päivittämisestä. Keskittyminen ei ehkä silti ollut mahtavin, kun jännitin Pogon kanssa menemistä. Ekalla radalla Gillen kanssa meni niin penkin alle. En edes muista enää miten meillä meni, mutta ihan päin seiniä. Kontakteista ei tietoakaan, vaan ne piti uusia molemmat. Ihan sairaan huonoa menoa. Teki vaan mieli pysäyttää vauhti ja huutaa Gillelle, että rauhotu perkele! Pogon kanssa sama rata meni hauskasti. Kylläkin niin väärin kuin vaan voi mennä, mutta se oli niin hauskaa. Nauroin vaan koko radan läpi :) Ihanan hullu poika. Kun päästiin maaliin, niin Terhi huusi, että mulla on ihan eri asenne Pogon ja Gillen kanssa. Niin on.. Pogo on vaan niin hassu, ettei sille voi olla vihainen. (ja tähän Topi sanoi: Niin, VIELÄ). Jännitin vaan eniten sitä, että miten saan lelun pois sen suusta. Mutta se lähtikin ihan helposti, siinä meni jo pasmat sekaisin. Sitten vielä yritin pilata Helin ja Ronjan suoriuksen heittämällä sen pallon vahingossa niiden eteen ennen meidän omaa suorisusta... oho.

Avoimen radalla Gillen kanssa pelleiltiin taas. Olin jo niin jossain muissa maailmoissa, että unohdin olevani Gillen kanssa radalla ja annoin sen hypätä A:n kontaktin yli. Sitten kun tajusin mitä oli tapahtunut, oli jo liian myöhäistä korjata tämä virhe. Kuvittelin kai olevani Pogon kanssa radalla, kun en mä sen kanssa jaksa mitään hinkata edestakaisin. Tällä radalla huusin sen perkeleen, mistä Petteri-tuomari ei näyttänyt tykkäävän... Hups. Pitäisi kai opetella vähentämään tota kiroilua. Gille myös oli taas kakka ja alitti rimoja molemmilla radoilla. Jälkimmäisellä me sitten hinkattiin sitä typerää hyppyä niin kauan, että se oikeesti hyppäsi sen. Osaa olla hankalaa.

Pogon kanssa tämä rata meni ihan sikahyvin!!! Sanoin Topille puhelimessa, että meillä oli NÄIN lähellä ykköspalkintopallipaikka, mutta sitten viime metreillä se meni väärälle esteelle mun kämmin takia. Oi että mua harmittaa! Oltais voitettu Pogon kanssa Topille sellanen yrttipurkki. Olis varmaan ollut ylpeä meistä :) Mutta ei väkisin. Tähän Topi vähän hiljentyi ja sanoi "siis ottiko se muka kontaktit?" - Hahaha, no EI. Sanoin vaan, että oltais oltu jokatapauksessa ykkösiä, ihan millä tuloksella vaan, kun kaikki muut oli hyllyttänyt :D Pieni huijaus.

perjantai 20. toukokuuta 2011

Gille is everywhere

Treeniä ja turhanpäiväistä

Kiirettä pitää, ei edes ehdi omia viikonlopun videoita katsomaan - saati sitten muokkaamaan ja lataamaan niitä koneelle. Hiukan olis myös väsymystä ilmassa viikonlopun jäljiltä, eikä millään saa univelkoja takaisin. Olen sentään blogia ehtinyt muuten päivittelemään, kaksikolta T ja Helsinkikaimalta puuttuu nämäkin vielä :)



Maanantaina käytiin myös treenaamassa, hiukan tyhjällä päällä kylläkin. Taru oli jostain "pöllinyt" erään mielenkiintoisen radan, jossa oli muutama haasteellinen kohta mulle. Twistiä ja saksalaista piti tehdä, eikä millään jaksanut keskittyä. Olin kuin hidastetusta elokuvasta. Hienosti kyllä onnisutui tuo lähtö niin, että olin puomin toisella puolella ottamassa koiraa putkeen. Myös leijeröinti esteillä putki-putki onnistui tois hyvin. Kontaktit ja kepit oli loistavia. Nyt vaan pitäisi löytää sitä omaa aikaa jostain, että menisi harjoittelemaan niitä itsenäisiä esteitä ja irtoomista. Ei kukaan haluis lahjottaa pari ylimääräistä tuntia mun vuorokausiin?

Topin suoritusta en nähnyt ollenkaan, kun lähdettiin Gillen kanssa kotiin aikaisemmin. Mutta kuulemma oli taas yksi vaaratilanne ollut, kun Pogo oli tippunut puomilta. Kulma oli vissiin muutenkin hankala, kun Zackille oli käynyt samalla lailla. Ne on ne meidän ryhmän rämäpäät.


Sitten pitää hiukan vaahdota täälläkin meidän ihku-ihanasta naapurista. Alustus: Olen Gillen kanssa keppikurssilla, jossa opetellaan pujottelu ihan uudelleen. Itsenäisesti. Menetelmä on Susan Garrettin 2x2. Harjoiteltiin ensin naksuttimen käyttöä laatikkoleikillä, josta innostutiin Gillen kanssa molemmat. Sitä on niin upeeta katsoa, kun koira tajuaa jotain ja haluaa tehdä lisää. Jopa meidän blondi ymmärtää! :) Ahvenanmaalta saatu palkintokulho on ihan lempparijuttu tässä! Siitä sitten siirryttiin tähän kahteen keppiin ja ulkotiloihin. Ajatuksena on antaa koiran hoksata itse mitä pitää tehdä, eli mennä kahden kepin välistä ja sitten sitä vaikeutetaan asteittain. No, Gille kun tästä niin tykkää, niin sen kierrokset nousee ja se alkaa haukkumaan. Suuri ylläri. Enkä voi sitä haukkumista alkaa kieltämään, koska se nyt varmaan häiristisi aika paljon sitä itse harjoitusta. Annan siis haukkua ja jos se menee överiksi, keskeytän homman hetkeksi. Tätä keppijuttua olisi siis tarkoituksena ottaa kolme kertaa päivässä, noin minuutin ajan kerrallaan.

Tehtiin sitä ensin etupihalla, mutta se on aika rauhaton paikka kun on autotie vieressä. Siirryttiin takapihalle, jossa se sujui paljon paremmin kun namitkin näkyi maasta. Saatiin yksi harjoituskerta tehtyä (se minuutti) ja eikös sitten vastapäisestä talosta tullut jo naapuri huutamaan "mitä ihmettä siellä tapahtuu, laittakaa nyt se kirosana koira hiljaiseksi!!" Vastasin, että joo me tehtiin tässä nyt vaan tälläinen pikainen treenaus. "No voi sitä haukkumista treenata muuallakin". Mm-m. Tahallanihan mä sitä koiraa haukutin. Ja kehtasin tehdä sen vielä KESKELLÄ PÄIVÄÄ, vähän yli neljän. Ja miettikää, omalla pihalla kaiken lisäksi!! Tämä naapuri on ennenkin tullut valittamaan, kun päästin pojat asioilleen pihalle noin puoli yhdeksän aikaan illalla ja Pogo haukkui jotain ohikulkijaa. Menin tietenkin heti vaientamaan sen haukkumisen, mutta oli jo myöhäistä. Lapset herää. Okei, ymmärrän että lapset on siihen aikaan jo nukkumassa, olin vilpittömästi pahoillani. Mutta perkele keskellä päivää!!! Olen edelleen NIIN raivona, että tekis mieli mennä vaihtamaan pari sanaa sen naapurin kanssa. Meidän koirat kun ei ensinnäkään todellakaan ole ainuita, ketkä siellä haukkuu! Mutta Pogon ja Gillen vika se tietenkin on, ja varsinkin minun. Itse olen monena aamuna herännyt siihen, kun joku MUU koira haukkuu, mutta kai nuo naapurit ajattelee, että se on silloinkin meidän koirat.

Huoh... mitä siis tehdä? Jatkanko koiran haukuttamista ja saan seuraavaksi poliisit oven taakse vai pitääkö mun siirtyä jonnekkin kauas keppeineni? Kiva vaan kun muutenkin on aikapula, niin lähteä kolme kertaa päivässä roudaamaan niitä keppejä sen minuutin takia jonnekkin korpeen.

Olisi se haukkuminen kyllä kiva saada kitkettyä pois Gilleltä, mutta se taitaa olla niin pitkä ja kivinen tie, etten tiedä riittääkö mun rahkeet. Auttaisihan se varmaan agilityssäkin, jos olisi joskus hiljaa. Ja keppejä voisi treenata ilman, ettei kukaan häiriinny. Toinen vaihtoehto on muuttaa maalle missä ei oo naapureita. Ja haukkimista ei voi ottaa pois ilman, ettei se koira hauku. Voisin siis nostattaa vireen ja antaa haukkua - palkata siitä, ettei hauku. Siinä on kuitenkin 98% ajasta sitä haukkumista ja mun passiivisena olemista. Naapurin mielestä se ainakin olisi sen haukkumisen treenaamista. Melkoinen oravanpyörä. Ja vielä kerran: vi-tut-taa!!!

maanantai 16. toukokuuta 2011

Ahvenanmaan agility

Niin kyllähän me siellä Jomalassa käytiin vähän aksaamassakin. Lauantaina oli tosiaan kolme rataa ja sunnuntaina yksi. Tuloksellisesti ei niin kovinkaan onnistunut reissu, mutta muuten kyllä :)

Gillen kanssa ensimmäisellä radalla meni kaikki vähän överiksi. Vai oliko se kaikilla? Jokaisella se kuitenkin ohitti esteitä aika reippaasti. Ahvenanmaan ilmasto sai sen pään sekaisin jokaisella radalla, ja se taas puri mua NIIN hemmetisti - kokoajan. Sattui ihan mukavasti välillä. Ja jokaisella radalla sanoin "voi vi**u sun kanssas". Ajattelin, että ei se ruotsalainen tuomari kuitenkaan ymmärrä mitä mä puhun... kunnes tajusin, että kyseinen kirosana on kuitenkin ruotsiksi melkein sama :D Topi sanoi, että jollain radalla se oli vaan nauranut mun manausta. Saldona perinteisesesti kaksi hyllyä ja kaksi 20.


Ei silti huono fiilis, jotenkin turhautunut vain. Semisti masentaa, kun koskaan ei saada sitä hyvää tulosta aikaiseksi. Vitonen on edelleen meidän paras tulos, niistä ekoista kisoista ikinä. Tämän viikonlopun jälkeen mietin, että mennäänkö me kokoajan vaan alamäkeä, koska ei Gille mun mielestä ole noin paljon esteitä ohitellut ennen. Ja oikein keskityin siihen käskyttämiseen!

Sain kyllä laivalla sitten palautetta Helsinki-Sannalta. Kaima oli kai saanut ruokansa joukossa jotain ylimääräisiä aineita, taikka sitten ne hesalaiset on oikeesti omituisia. Sanna sanoi, että mun ohjaus on jo niin hyvää, että parannettavaa ei tällä hetkellä paljonkaan ole. Minä siis osaan, Gille ei. Nyt pitäisi saada vielä Gille osaamaan. Ehdotti, että ottaisin nyt kaikki esteet yksi kerrallaan - aloitettaisiin opettaminen siis ihan alusta. Gille pitäisi saada ymmärtämään, että mitä niissä esteissä kuuluu tehdä. Ja että niihin voi mennä ihan yksinkin. Sanna näki ainoastaan meidän viimeisen radan sunnuntaina, ja oli kiinnittänyt huomiota yhteen suoraan ennen A:ta, että Gille on täysin hiljaa siinä, kun minä olen edellä ja se tietää mitä tehdä. Muuten se sitten huutaakin kokoajan :D Tämän siitä sitten saa kun ottaa blondin koiran, ensin harrastetaan pari vuotta ja sitten tajutaan, että oho, ei se osaakaan mitään :D Tajusin siinä sitten tätä miettiessä, että Gille ei kyllä IKINÄ suorittele esteitä itse. Pogolle jos antaa pallon, niin se kyllä juoksee putkee ja hyppii hyppyjä. Gille juoksee muuten vaan, jos este tulee tielle, niin rima alitetaan. Eli ehkä se ei tosiaankaan osaa niitä mennä ihan itse.

Läheisriippuvaisuutta on kyllä havaittavissa Gillessä muutenkin. Pysähdyttiin Nousiaisissa paluumatkalla, että koirat pääsee pissalle. Topi meni kaikkien neljän kanssa, mutta Gille ei tehnyt muutakun tuijotti autoa ja mua. Mun siis piti nousta autosta ja ottaa Gille, että se osasi tehsä asiansa. Uskomaton apina.

Radat meni siis samalla kaavalla: ohi esteiden. Yhden kerran oltiin palkinnoilla ja saatiin se yksi lahjakortti mitä tavoiteltiinkin. Nolompi homma on mennä seisomaan palkintopallille yliajalla ja 20 virhepisteellä :D Pääasia, että Gille tienasi sillä mulle sen kympin , itselleen laatikkoleikki-kipon ja Pogolle ruokaa :) Huomasin kyllä, että märkä nurmikko ja uudet nappikset aiheutti mulle jämähdyksen. En päässyt juoksemaan yhtään niin kovaa kun olisin halunnut, upposin vaan nurmikkoon. Yhden radan ohjasin jopa saappaat jalassa, kun oli sitä vettä niin hemmetisti.

Pogolla meni lauantaina radat hyvin. Siis ainakin Topille jäi hyvä fiilis. Tuloksellisesti samoilla linjoilla kuin Gillekin, hyllyjä ja kaksikymppisiä. Sunnuntaina ei hyvä fiilis. Pogolla oli ollut perjantaina taas niin rankka päivä, kun hänen poikaystävänsä Heppu oli ollut niin vaikeasti tavoiteltava. Myöskin oli tosi hankala erottaa, että kumpi on Heppu ja kumpi Svingi. Raukka kai luuli näkevänsä kahtena - mutta sitä oltiin taas niin rakastuneita. Heppu vaan on niin kiva Pogon mielestä. Ehkä se on siis syynä lauantain suht rauhallisiin ratoihin - Pogolla oli pää pilvissä ja vaaleanpunaiset lasit päässä :D Sunnuntaina oli jo poikaystävät unohtunut ja vaan vitutti :D


Videot tulee EHKÄ blogiin sitten kun joskus ne saadaan Tarulta...

Ahvenanmaan reissu vm. 2011

Ahviksen reissu koitti viimein! Sitä olinkin odotellut jo pikään, kun ei taaskaan talven kisoihin päästy mukaan. Tämä oli nyt kolmas kerta kun meidän perhe on mukana, Gillelle toinen reissu. Ja varmasti mennään taas uudelleen. Tällä kertaa seuranamme oli Ann-Marie Piiissanen, Taaru Maekkinen ja Teerhhi Haakkala. Näin heidän nimensä ainakin kuulutettiin :D Mukana myös Anni. Eli kuusi ihmistä ja kahdeksan koiraa.

Reissuun lähdettiin aikaisin perjantai aamulla - valmiina haasteotteluun Rauma vastaan Helsinki. Laivareissu meni mukavasti, hiukan se koiria stressaa kun pitää hytissä olla ja odotella. Gille oli kuullut juttua, että laivalla kuuluu käyttäytyä vähän sivistymättömästi ja yritti kokoajan astua Sooloa. Muuten normi meininki :) Perjantai illalla tehtiin mökillä hyvää ruokaa ja saunottiin. Perinteisiin kuuluu tietenkin myös talviturkin pois heittäminen. Sinne se turkki jäi taas. Siis ihmisillä! Tajusin meinaan tänään aamulla, että meidän pojilla on yhä edelleen tarviturkki päällä, se piti myös heittää tuolla! Unohtui, kun ei ollut niin kovinkaan ihana ilma. Gille on turkkinsa heittänyt kyllä jo miljoonaan ojaan, mutta ei sitä lasketa jos ei ole kyseessä oikea meri. En olisi silti uskonut meneväni itse uimaan ennen koiria :D Loppuilta saatiinkin sitten kuunnella Terhin hehkutusta ilmaveivistä :)

Ja lauantaina kisaamaan. Aamulla heti ykköset radalle kolmen startin verran. Aamulla vähän satoi, mutta onneksi loppupäivä pysyttiin kuivana. Nurmikentällä tosin oli vettä aaaaaiiiika paljon. Kiitos sille, joka on joskus keksinyt kumisaappaat!! Onhan se pitkä päivä sekä ihmisille, että koirille kun kentällä ollaan melkein 12 tuntia. Mutta hyvässä seurassa aika lentää - agilityä katsellen - mielenkiintoisia ratoja ja suorituksia varsinkin. Ja Taru päätti välissä tehdä vähän bisnestäkin leikkaamalla Anskun ja Kaisin hiukset:

Tuolla Jomalan kisoissa tuntuu olevan aina samat kisaajat - ja tänä vuonna kiinnitin huomioita rotutarjontaan. Lähtölistoja katsellessa siellä oli oikeastaan vaan shelttejä, villakoiria ja espanjanvesikoiria. Mukaan mahtui pari muuta rotua, mutta nämä kolme oli kyllä ylivoimaisia. Vesikoirien runsas lukumäärä johtunee tästä Rauma-Helsinki ottelijoiden rotuvalinnasta.

Ja tosiaan haasteottelu oli menossa - säännöistä en päässyt perille missään vaiheessa, mutta jostain syystä se voittaja sieltä silti selvisi. Tai ainakin sai omasta mielestään huippupalkinnot! Helsingin tiimi, Sanna, Kaisi, Jade ja Minna saivat huisin hienot paidat meiltä. Paidoissa komeili:

"Voittajia ovat ne, jotka kulttuurieroista huolimatta pystyvät sujuvaan työskentelyyn"
Sitten siinä komeili meidän kaikkien kuvat, minä, Ansku, Topi, Taru ja Terhi.
"Kyl mnää ny ilose kaveri sain ko se naora yksinäski, sanos Helsinkiläine ko Raumlaisen tapas"
Onnea siis Helsinkiläiset voitosta! :) Toivottavasti ei tullut sitä Traumaa niistä paidoista :D

Sitten oli vuorossa meidän palkinnot, lohdutus sellaiset. Yllättäen perustelut oli ainakin vertaansa vailla. Saimme viinasuklaata. Ja jos Helsinki-Sannan selostusta nyt muistan yhtään, niin se symboloi meitä. Viinakarkeissa on hyvää se suklaa, mutta koskaan ei toivoisi, että se paha alkoholi sieltä maistuisi. Nämä karkit siis kuvaavat meidän ratasuorituksiamme, paljon hyvää, mutta aina siellä on se joku vähemmän hyvä kohta :D
Meille ojennettiin myös Snöre-karkkeja. Niitä nauhoja siis. Niiden avulla voimme opetella linjaamaan ohjauksemme radalla paremmin, voimme siis käyttää näitä nauhoja ja piiiiiirtää se reitti, mistä meidän ja koirien kuuluisi mennä.


Raumalaisilla ei siis tuloksellisesti mennyt ihan putkeen, mutta pirun hyviä ratoja siellä silti oli. Heppu oli viettänyt liikaa aikaa Zikin kanssa samassa takakopassa, koska teki liian Zikimäisiä ratkaisuaja radalla ja menikin iiiiihan toiseen suuntaan mihin piti - ja täysillä. Eikä tainut Zikikään ihan täysin poiketa tästä omasta linjastaan. Flippi suoriutui Terhin kanssa radoita hienosti, vaikka vähän meinasi tulla isiä ikävä. Soolon suoritukset oli hyviä ja hienoa katsoa, mutta valitettavasti siellä jossain vilahti se viinakarkkiefekti kuitenkin :D Svingin uskottiin nousevan tällä reissulla kolmosiin, mutta tyttö oli päättänyt, että kakkosissa on ihan mukava olla - sai kuitenkin ansaituksi Anskulle pari lahjakorttia viikkarille. Ebba oli ihana pikkutinttara, sunnuntain viimeinen rata oli täydellinen kolmanneksi viimeiseen esteeseen asti - sieltä olisi nollavoitto tullut - harmittaa! Lahjakorttisaldo oli silti hyvä, kaikki muut sai sellaiset, paitsi Topi. Mutta Topin kohtalo olisi ollut kuitenkin se, että mä olisin tuhlannut sen - joten plusmiinusnolla.

Pitkän ja raskaan lauantaipäivän jälkeen tehtiin mökillä taas ruokaa - tortilloja (ja huom. ilman lasinsiruja!) ja saunottiin. Sitten alkoi vähitellen porukka tippua, eikä jaksanut Euroviisutkaan kiinnostaa Paradise Oskarin jälkeen. Ja sunnuntaina luvassa vielä yksi rata jokaiselle.


Kohti kotia. Luvattiin Helsinkiläisille, että jos ne pitää sunnuntain kisoissa palkintopaitojaan päällä niin heille on luvassa lisäpalkinto. Ja pitihän ne - Minna oli niin innostunut, että piti paitaa jopa laivalla! Palkinnoksi Helsinki sai suolatikkuja - ja tietenkin skaba heti pystyyn laivan tanssiravintolassa. Vähän naapuripöydästä vilkuiltiin kummastuneesti, mutta asia kai selittynee sillä, että porukassa oli mukana Raumalaisia. Asiasta tietämättömille siis selvennykseksi, että yksi Ahvenanmaanreissun perinteistä on suolatikkukisa. Se voittaa, joka pystyy laittamaan pisimmän suolatikun poikittain suuhunsa. Ja ne on mitoitettu muuten niin, että kokonaan se ei mene!! Helsinki luuli kai voittaneensa tämänkin, mutta tällä kertaa kyse olikin hauskimmasta ilmeestä. Topi napsasi Tarusta niin älyttömän hauskan kuvan, että sillä on pakko voitto herua. Ihan en kuitenkaan uskalla kuvaa tähän laittaa, taitaisi tulla tulevalta anopilta vähän noottia. Seuraava haaste kuului Helsingiltä: ohjaa koiraa jossain kisoissa suolatikku suussa, ilman ettei se mene rikki... eli on niillä Hesalaisillakin päässä vähän vikaa - ei oo pelkästään Raumalaisten vika :D

Loppuun pitää vielä kirjoittaa viesti, jonka sain kaveriltani Annalta kun oltiin kotimatkalla laivalla. Olivat keskustelleet Miian 3-vee kanssa seuraavaa:
A: "voittaako Suomi tänään kultaa?"
M: "ei"
A: "no entä Ruotsi"
M: "ei"
A: "no kuka sitten?"
M: "NO GILLE!!"

tiistai 10. toukokuuta 2011

Agilitilityy

Eilen oltiin taas harkoissa, suuri ylläri. Ei ollut ehkä paras pössis taas itsellä, maha sattui niin paljon, että kun otin pelkästään lämmittelyesteenä puomia ja A:ta Gillen kanssa, meinasin pyörtyä.
- Ja eikun radalle!

Rata olisi pitänyt harjoitella etukäteen, mutta enhän mä ehtinyt. Unohtelin sitä sitten kohtalaisesti kokoajan :) Aika hyvin sitä pystyy jatkamaan, kun muutaman sekunnin miettii, että minne piti mennä. Siinä sitten puhelen itselleni "mihis sitten... puomille, joo - Gille kiiipeee!"
Olin siis niin kuutamolla kun vaan voi. Olis noi harkat voinut mennä paremminkin, toivottavasti sama meininki ei ole päällänsä Ahvenanmaalla. Toivottavasti sitä ehtisi käymään kentällä vielä ennen... Kontaktit meni tällä kertaa huisin hyvin!! Se on kyllä niin tuulella käyvä koira, välillä osaa ja välillä taas ei. Hypyt pysyi myös ylhäällä yhtä lukuunottamatta, joka sekin oli mun moka. Tanja kävi hieromassa pojat viikonloppuna, joten nyt on molemmat oikeen iskussa!

Topilla ja Pogolla oli myös vähän villiä aikaa. Tai Pogon mielestä kaikki rimat piti taas tiputtaa. Sillä oli vissiin hieronta toiminut päinvastaisesti - tai sitten se ei vaan jaksanut taas keskittyä. Oltiin jostain syystä taas Gillen kanssa kentän perimmässä nurkassa kun Topi ja Pogo oli radalla, joten näköhavainnot on taas heikonlaiset. Välillä kyllä kuului iso huuto "POGOOO". :D


Topillakaan ei kaikki muumit ollut laaksossa taas kun käveltiin kentältä pois ja Pogo lähti jonnekkin huinimaan, niin Topi huutaa sitä takaisin "Topi tänne... eiku Pogo". Mitä mahtoi päässä liikkua? :D Mä nauroin niin paljon, etten pystynyt kävelemään. Ymmärrän sen, että muut saattaa sekoittaa Topin ja Pogon nimen, mutta että se itse! :D

Ja sitten mainittakoon vielä, että mua ottaaa päähään!! Kaikki on lähdössä syksyllä Ranskaan katsomaan huippuaksaa - ja mä en pääse! Tahtoo mukaan!! Haluisko kukaan sponsoroida mut sinne? Kiitospliiis.

perjantai 6. toukokuuta 2011

Sauna

Gillen lempipaikka nykyään: Sauna. Se tunkee sinne mukaan aina. Aukaisee ensin suihkuhuoneen oven ja sitten tulee siihen saunan oven taakse parkumaan :)

keskiviikko 4. toukokuuta 2011

Tampereella nääs

Eilen reissattiin Gillen kanssa Tampereelle, eläinystäväsi lääkäriin allergiatestiin. Kutinasta on siis edelleenkin kyse. Se paheni tässä kevään kynnyksellä ja tilasin ajan jo huhtikuun puolella Kilulle. Nyt sinne päästiin menemään ja olikin aikamoinen reissu.

Allergiatesti tehtiin iholle (aiemmin tehty jo veritesti) ja siinä tutkittiin 25 eri allergeeniä. Pahimmin reagoi pölypunkki ja varastopunkki - perkeleen punkit. Ne selvisi kyllä veritestistäkin jo. Toisena tuli ihminen. Gille on siis ihmisille allerginen. Paskempi homma. Poika on myös lievemmin allerginen siitepölyille ja heinille. Edellämainittuihin siis aloitetaan siedätyshoito, heti kun lääkkeet saadaan. Siinä kestää tovi.

Lääkärireissulla tultiin taas hieman viisaammiksi ja nyt sitten eletään niillä ohjeilla mitä saadaan. Ruoka-aine rajoituksia ei enää ole, koska on hyvin epätodennäköistä, että atopian lisäksi olisi kyse ruoka-aine allergiasta (Gille ei ole koskaan reagoinut mahallaan). Se, että olen todennut esim. riisi, porkkana ja herneallergian, saattaa johtua muusta ympäristössä tapahtuneesta asiasta samaan aikaan. Eli kesällä kun se söi herneen palkoja, niin saattoi samaan aikaan olla heinäkausi? Tämän asian kanssa minulle jäi vielä hiukan kysymysmerkiksi, että miten sitten se varastopunkki? Royal Caninin ruoat pakataan kuulemma typpeen, jossa varastopunkit ei elä ja lisäänny. Olisi siis turvallista syöttää sitä lisänä. Mutta silti vähän epäilyttää. Mites sitten kaupan luut ja muut tälläiset, joissa saletisti on varastopunkkia? Oltiin lääkärissä 2,5 tuntia, joten vähän on pää pyörällä enkä millään muista kaikkea mitä lääkäri kertoi. Tämä asia pitää kyllä vielä selvittää... kuitenkin sanoi, että nappulaa saa antaa jos haluaa. Ristiriitaistako... edelleen harkitsen sitä raakaruokintaa, mutta kun on muutenkin niin hemmetin kova kiire kokoajan, ettei ehdi keskittymään!

Maanantain harkoista en ehtinyt eilen sitten kirjoittamaan lainkaan. Oli kyyyyllllmä! Tajusin vasta kentällä, että pojilla on lyhyt turkki ja täällä on kylmä. Fiksua olisi ollut ottaa takki mukaan. Ei auttanut muu, kun pysyä liikkeessä non-stop. Tai siis pitää koira liikkeessä, se oma liikkuminen unohtui jonka seurauksena taas selkä kiitteli. Taru teki Luomalan kolmosluokan radan, ratapiirustuksen perusteella siinä oli kaksi "ei tuu onnistumaan" kohtaa, mutta livenä ne olikin ihan helppoja. Takerruttiin taas vaan typeriin ongelmiin, kuten riman alitukseen. Muuten oli kivat harkat!
Pogo oli viimeinen koira ja tajusin, että se ei oo ehkä fiksuin järjestys. Sokein menee viimeiseksi. Eli tästä lähtien Pogo saa luvan olla ensimmäisten joukossa :) Hyvin se kyllä meni, ei huomattavissa mitään sellaista, ettei olisi poika nähnyt, mutta silti. Kierrokset taas korkeella ja mentiin eikä meinattu.

sunnuntai 1. toukokuuta 2011

Kesälook

Pojat pääsi taas karvoistaan. Kesävaatteet päälle sponsoroi taas Taru. Suuret kiitokset siitä.

Tälläinen söpö nalle se Kilupoika oli.

Ja tälläinen väsynyt rotta siitä tuli.

Tästä väsyneestä rotasta ei ole "ennen"-kuvaa, mutta sellanen apina se oli kun aina ennenkin :)