tiistai 30. maaliskuuta 2010

Kirjoitetaan nyt niistä harkoista

Meinasin, etten kirjoita lainkaan eilisistä harkoista, kun alkaa olemaan vähän toistoa jo näissä mun jutuissa :) Mutta eräältä taholta tuli toisenlainen käsky :D

Elikkä omatoimitreeneissä oltiin, jotka tavallaan veti Taru ja Tanja yhdessä :) Melkeen olin jo päässyt iloitsemaan siitä, ettei enää hetkeen olis maneesia, hevosenpaskaa, sahanpurua, kuraa... mutta on sittenkin! Meidän aksatreenit jatkuu sittenkin vielä huhtikuun ajan, mikä kuitenkin loppupeleissä on ihan hyvä juttu, edellämainituista asioista huolimatta :)

Tanja rakensi radan, jonka alku oli Luomalan kolmosluokan rataa ja loppu Tanjan päästä. Eli ihan mielenkiintoinen, vaikeahko. Vaikka olin varma yhdessä kohtaa, että Gille ei ammu edellä olevaan esteeseen, niin siten siinä kuitenkin kävi. Pitää ehkä alkaa opettelee siis ohjaamaan aikuisten oikeesti, kun Gillekin kehittyy huimaa vahtia. Oli rengas jonka edessä heti pussi, mutta pitikin mennä sivussa olevalle hypylle. Eipä ollutkaan niin helppoa - ainakaan ihan heti. Kyllä se siitä sitten lähti, kun tiesi mitä pitää tehdä. Kepeille meno Kilulla on alkanut olemaan ihan huippu. En ookaan tiennyt, että se osaa hakea itse sen ensimmäisen välin, mutta niin tämä pikkupoika vaan teki. Kontaktit oli taas aika jeeees. Ja minä olen ylpeä :) Katsotaan sitten miten iloisella päällä sitä ollaan ensi maanantain jälkeen, en oo kauheen luottavaisella päällä :D

Taru meni Pokerin kanssa. Jos Gille oli saanut lisävirtaa turkin ajamisesta, niin kyllä oli Pogokin. Sieltä tuli taas vähän kommenttia Pogosta ja sen menosta - rokkitukasta ADHD-oireisiin saakka :D Eipä vauhtia puuttunut parivaljakon menosta, ja Pogo oli taas onnensa kukkuloilla. Eipä voisi koira näyttää onnellisemmalta, kun miltä Pogo näyttää kun se juoksee sen pallonsa kanssa ympäri maneesia. Pogo ja Taru oli ainoat, ketkä onnistui tekemään sen edellämaininun vaikeen rengas-pussi kohdan ensimmäisellä kerralla oikein. Mutta sai se Taru sitten vähän satikutia Tanjalta, ei kuulemma osaa ohjata rimaherkkää koiraa yms. Eli ehkäpä ehkäpä ei ole pelkoa, että se nolla sieltä kisoista pamahtaisi Topin kiusaksi... toivottavasti ainakaan :D

Sitten hiukan vielä äskeisestä lenkistä. Pakotin itseni lähtemään vielä iltalenkille, mutta melkeenpä olisi voinut jättää väliin. Nää hihnalenkit on aina kaikkee muuta kun rentouttavia hetkiä - siis jos olen hihnan päässä yksin kahden koiran kanssa. Gille on ihan sekaisin nykyään. Siis enemmän kun normaalisti. Nyt se ei tykkää kenestäkään, ja kaikille pitää haistatella. Onhan se aina ollut ihan sekaisin, mutta nyt mä oon sitä mieltä, että kyllä nyt viiraa enemmän kun ennen. Ja päättelen sen johtuvan siitä mystisestä vaivasta mikä Kilulla on. Ehkä sitä sattuu tai ärsyttää niin paljon, että kaikki pännii!? Ken tietää, mutta hermot menee kun se ei osaa käyttäytyä yhtään!! Ja sitten kun Gille osaisi jotain, kuten kävellä nätisti tien reunassa, niin Pogo pöllöilee. Jos kävellään tiellä missä ei ole pyörätietä ja autot menee ihan vierestä ohi, niin tämä urpo oikeen yrittää sinne alle. En tajua että mikä järki siinäkin taas on, mutta jos hihnaa vetää reunaan päin niin samaa vauhtia Pogo vetää tielle päin. Fiksua. Teidän, että suurin vika on loppupeleissä minussa, mutta ton Gillen kanssa ei voi kaikki johtua musta!

Noh, mutta sitten oli yksi tapaus, jonka ansioista meinasin saada sydänkohtauksen. Oikeesti. Kävelin tuolla yhtä tietä ihan rauhassa eikä ketään näy missään, kun yhtäkkiä yhdeltä pihalta hyökkää ihan jäätävän kokoinen sakemanni. Suoraan hyökkää meitä päin, mutta onneksi siinä oli aita välissä. Siinä se yrittää hyppiä matalan aidan yli (ja olin ihan varma, että kohta se sieltä tulee) ja minä yritän hinata omia koiria eteenpäin. Pogo vaikutti olevan enemmän paniikissa, mutta Gillellä taas täysi raivo päällä. Onneksi sieltä tuli sen toisen koiran omistaja huutamaan sen karhun pois, ettei käynyt hassusti. Siinä kun tärisin ja kävelin (juoksin) pois, niin mietin mitä hittoa olisin tehnyt jos se olisi sieltä aidan takaa päässyt tielle? Eipä olisi ehkä meikä-tytöllä ollut voimia pitää kahta koiraa selän takana toisella kädellä ja toisella taistella sakemannia vastaan? Vai olisiko mun pitänyt antaa koirien puolustaa mua? Siitä nyt ei ainakaan olisi kovin nättiä jälkeä tullut. Liekö siinä niin käynyt, että olisin mammanpoika-Pogoa suojellut ja antaa Gillen taistella meidän puolesta. Jos molemmat olisi siinä tappelemaan alkanut, niin Gille olisi kuitenkin kiukuspäissään purrut Pogoakin, koska sen mielestä vain hän saa sanoa rumasti toisille koirille.

Noh, jokatapauksessa, en taida enää sitä tietä kävellä. Ja Gille ei taida edelleenkään tykätä sakemanneista.

sunnuntai 28. maaliskuuta 2010

PunkkariPogo

Noni, nyt lähti karvat Pogoltakin - tukka kyllä jäi, tottakai.

Nyt päästään taas hauskuuttamaan vastaantulijoita ton ilmestyksen kanssa :D Ja huomenna näkee miten paljon virtaa on tullut lisää turkin ajon jälkeen aksakentälle. Virtaa pitäis saada kylläkin pois, mut minkäs teet :)

NakupelleGille

Jes, Gilleltä lähti eilen turkki. Huippuhyväjuttu. Jospa pojallakin olis nyt mukavampi olla. Tästä kun vielä saisi aikaiseksi, niin tänään lähtee myös Pokeripojan karvakasa.


Pogo oli kyllä eilen sitä mieltä, että nyt lähtee hänen turkki. Se näki sen trimmauspöydän, niin oli jo ihan valmiudessa hyppäämään pöydälle - turkkipoisnytheti! Mutta ei, olikin Gillen vuki. Oltiin odotettu kauhulla, että mitä tulemaan pitää Kilun kanssa. Syksyllä sen kanssa oli aika tsembalot, kun ajettiin viime kerran. Sillon lensi ärräpäät ja vähän muutakin. Mutta nyt pikkupoika osasi taas yllättää erittäin positiivisesti, ei yhtään tappeluita, murinoita eikä hammasta. Trimmaus kävi siis sen puolesta kovin helposti, takkuja olis voinut olla silti olla vähemmän. Nyt se on taas ihan pienen pieni rääpäle :) Näkee kyllä miten tämä eliminaatiodietti ei oikeen sovi, kun poju on vähän laihassa kunnossa... vaikka miten sitä yrittäisi syöttää!! :/


Tänään käytiin vielä maneesilla treenaamassa ja sitten sekin lysti taas loppuu. Huomenna vielä harkat ja sitten odotetaan että päästään kentälle juoksemaan. Toivottavasti lumi sulaa pian! Mahtavaa, ettei enää tarvii siellä kuramömmössä ja sahanpurussa hyppiä. Mutta tänään tosiaan olin Tarun, Terhin ja Tanjan kanssa treenaamassa, eikä nämä edellämainitut ollut ehkä ihan parhaalla tuulella - mutta kyllä mulla oli Gillen kanssa ihan hauskaa :) Pogokin pääsi Tarun kanssa juoksentelemaan ja harjoittelemaan tulevia kisoja varten. Nekin on jo viikon päästä - aaapuuuva.

lauantai 27. maaliskuuta 2010

Kuulumisia välillä

Pitää taas vähän päivitellä, että sitten voin valittaa muille kun ne ei ikinä kirjoittele blogeihinsa mitään ;)

Ilmoitin nyt sitten Gillen ensimmäisiin virallisiin kisoihin. ATT:llä olis ollut kolme starttia, mutta Topin yövuoron takia ilmoitin meidät vaan kahteen viimeiseen. Topin ja Pogon myös siis. Jännitys alkakoon. Mutta ei se nyt niin helppoa sitten ollutkaan. Tiistaina pistin ilmon menemään ja torstaina Topi katkaisi kätensä lumilautaillessa. Meni ranne aika pahastikin poikki, ja nyt se joutuu pitämään kipsiä siinä yli kuukauden. EI KIVA.
Eli seurauksena Pogolta puuttui ohjaaja, ja Taru sai erikoisluvalla mennä sitten Pogon kanssa - tällä kertaa :) Mä olisin saanut luvan mennä myös, mutta en tod halua. Oltaisiin siis voitu ihan hyvin mennä kaikkiin kolmeen kisaan, mutta näin kävi nyt tällä kertaa.

Gillellä menee edelleen ton kutiamisensa kanssa vähän heikosti. Mua huolestuttaa se asia niin paljon, kun ei mikään tunnu tehoavan. Se on ollut eliminaatiodieetillä jo vaikka miten kauan, eikä mitään tulosta. Karvaa lähtee edelleen ja poika on taas vähän kiukkunen. Ärsyttävintä ikinä. Ehkä ensi viikolla tulee verikokeen tulokset ja ollaan ehkä edes hiukan viisaampia!?

tiistai 23. maaliskuuta 2010

Possu-vinkulelu löytyi

Eilen oli taas harkkapäivä ja sen vuoksi on taas blogipäivittelyn aika. Parasta harkoissa oli, että tosiaan Possu-vinkulelu löytyi. Gillellä olikin jo ikävä sitä :) Se on vaan vähän huonon värinen sinne sahanpurun keskelle - meinasi mennä uudestaan hukkaan!

Harkat oli ihan jees, mutta en mä tällä kertaa mitään ahaa-elämystä sieltä saanut. Lähinnä olin vaan kiukkuinen, mutta se ehkä johtui mun kauheesta nälästä. Tarulle pisteet kuitenkin siitä, että se jaksoi tulla tuuraamaan vanhuudenhöperö-Mikkoa. Se hemmetti oli unohtanut, että olis ollut sen vuoro vetää harkat. Ehkä ensi kerralla olis sitten Mikon vuoro, kun on viimeinen kertakin. Hiukan ottaa päähän kun harkat loppuu taas. Siitä se alamäki sitten taas alkakoon kun ei päästä reenaa.

Vedettiin eilen jotain kolmosluokan rataa, eikä se nyt ihan kaikista helpoin välttämättä ollut - tai ainakaan se yksi kohta. Ehkä huono fiilis jäi siitä kun oli niin vähän aikaa eikä sitten ehtinyt koittamaan niitä hankalia kohtia tarpeeksi, mutta kyllä se silti kai ok meni. Iloinen olen siitä, että Gille on vihdoin alkanut hakemaan itse esteitä. Valitettavasti minä olen joka kerta auttamattomasti myöhässä, kun en oo tottunut tollaseen estehakuisuuteen. Mutta eiköhän se silti oo ihan hyvä asia, jos vaikka ei tarvis sitten aina viedä sitä joka esteen vierelle asti. Ja rrrrengas meni loistavasti, samoin kontaktit.

Pogo sai mennä Mumman kanssa taas kun Topi oli töissä. Ehkä mun olis pitänyt vaan itse mennä sen kanssa, mutta mulla meni niin hermot kun odotettiin siellä katsomossa, etten sitten jaksanut. Se on kyllä hullu koira :D Ainakin jos kyse on pallosta tai agilitystä - saati sitten niistä molemmista samaan aikaan! Mutta kyllä ne kovaa siellä radalla meni ja Pogolla oli selvästi kivaa, kunniakierroksia vedettiin pallon kanssa taas ristiinrastiin pitkin maneesia. Ihan hyvältä näytti, kontaktit toimi myös Pokerilla. Pogo kiittää ohjaajaansa.

Huomenna olisi viimeinen ilmoittautumispäivä ATT:n kisoihin. Oon sen asian kanssa miettinyt, ja vaihtanut mieltäni sekunnin välein. Nyt päätin, että tänään sitten ilmoitan meidät sinne, ensimmäisiin virallisiin kisoihin. Mutta ei, sit Topi alkaa jotain valittaa, ettei hän sinne jaksa lähtee turhaan rahaa tuhlaamaan Pogon kanssa. Voi paska, en mä sinne sit ainakaan yksin lähde. Olkoot sitten - ellei joku saa sen päätä kääntymään vielä huomiseen mennessä. Pah.

tiistai 16. maaliskuuta 2010

Possu-vinkulelu meni hukkaan!!

Etsintäkuulutettu: Gillen possu-vinkulelu!! Se meni hukkaan eilen maneesilla, ja voi ei!! Oli ainoaa laatuaan, koska ei mennyt rikki sitten millään. Yleensä meillä kaikki vinkulelut on samantien rikki, mutta ei possu, se oli kestävää tekoa. Ja nyt se meni hukkaan :/ Se oli vielä pikkujoululahja, joten en tiedä mistä se on ostettu.

Oltiin siis harkoissa eilen. Siellä ei taaskaan ollut muuta kun minä, Topi ja Heli. Omatoimitreenit, johon kehitettiin sunnuntaisista epiksistä joitain osia. Heli naureskeli siinä, että onko se aina samanlainen sota kun ollaan Topin kanssa aksaamassa. Mä en voi kuunnella mitään mitä Topi sanoo ja toisinpäin. Radanrakennus oli siis erittäin mielenkiintoista :D

Avoimessa luokassa oli siellä kaukana (joka näkyy videolla erittäin huonosti) sellainen kohta, missä oli putki kaarella ja siellä ulommalla puolella kiersi hypyt. Moni otti sen siellä epiksissä sillee kauko-ohjauksena, että pysyi itse putken puolella, eikä mennyt kiertämään niitä hyppyjä erikseen. No tätä me yritettiin sitten Gillen kanssa, ja sain mä sen ehkä 80 prosenttisesti onnistumaan :) Juoksin sitä kohtaa taas ainakin sata kertaa, kunnes tuli astmakohtaus ja piti lopettaa :D

Pogolla oli ihan eri meininki päällä kun sunnuntaina. Nyt se taas tottelikin jotain. Ehkä sitä vähän jänskättää toi kisatilanne, ja sit ei voi tehdä mitään järkevää. Nyt onnistui se hyppy-kepit, mikä oli ongelmakohta epiksissä. Sitten kun Pogo ei ollut kentällä, niin se söi palloa. Sillä oli sellanen aika pehmeä pallo, jonka se rikkoi ihan kokonaan. Jotain patoutuneita tunteita olis siis silti kehissä.

Ihan hauskat treenit, vaikka vähän kirosanoja lentelikin. Sain juosta ja kovaa, minkä takia oli tosi hyvä fiilis treenien jälkeen. Toista voi sanoa sitten poikien viime yöstä, se oli oksennusta täynnä.

Gille oksenteli jo ennen harkkoihin lähtöä - ipana oli taas syönyt sellaista kovaa muovirasiaa ja niellyt niitä palasia, niitä se yritti ilmeisesti saada ulos. Oksennusta ja muovinkappaleita löytyi myös meidän sängystä, jonka seurauksena pääsi päiväpeitto ja Topin peitto pesuun. Sitten oltiin harkoissa ja kaikki oli ok, annoin ruokaa illalla ja mentiin nukkumaan. Topi lähti yövuoroon.

Yhtäkkiä alkuyöstä Gille hyppää sänkyyn ja on vähän omituisen oloinen, piippaa ja itkee. Sitten se tulee mun viereen istumaan, läimäsee tassun mun naamalle ja alkaa yökkäämään. Siinä oli noin sekunti aikaa heittää koira alas sängystä - ja sitten lensi yrjö. Kaikki ruoat siinä kasassa. Gille alkoi vetelemään sitä sapuskaa samantien takaisin naamaansa, ja en mä siinä sitten jaksanut estellä - pääsen ainakin itse helpommalla. Eikä siinä nyt noin nopeesti katsottuna näkynyt niitä muovinkappaleita. Hevosenpaskat se blokkasi pois, ne ei enää kelvannut uudelleen. Ihan karmiva haju, (oksennus, perunakanamössö, kurkku ja hevosenpaska yhdistettynä) joten piti siinä sitten vähän tuulettaa ja pestä lattiaa. Takaisin nukkumaan. Sain just hyvän asennon niin... uudestaan PUGLAA. Kaikki ruoat uudelleen ylös, jotka tällä kertaa sitten siivosin pois (ja sain vessanpöntön tukkoon). Ja nukkumaan.
Meni varmaan tunti tai kaksi, niin viereisestä huoneesta kuuluu taas oksentamista. Ihmettelen, että mitä Gille voi nyt vielä oksentaa!? No se olikin Pogo!! Siellä oli kaikki Pogon ruoka matolla, kera ihanien värikkäiden pallon palasten. Taas siivous ja vessanpönttö uudelleen tukkoon. Aika jöötiä tavaraa vissiin. Ja nukkumaan. Kunnes, TAAS. Nyt tuli Pogolta viimeisetkin pallon palaset ulos - ja sitten saatiin nukkua. Molemmat pojat ihan hämillään, että mikä tää juttu nyt oikeen on!? Sitten vielä olin laittanut sen Topin peiton pesuun ja pesukoneen ajastukselle niin, että se menisi päälle viideltä ja olisi valmis kun herään... no joo. Kello 4:55 se alkaa piippaamaan, että olisin nyt valmis täällä! Vähän siis väärin laskettu se aika. Ja taas noustaan ylös.
Sitten kun vihdoinkin se herätyskello soitti, niin olisin ollut kyllä aika valmis saamaan jonkun hermoromahduksen. Pogon maha huutaa ruokaa, oli vissiin vähän tyhjä olo.
Toivottavasti niillä nyt pysyy sitten se ruoka sisällä, ja toivottavasti se johtui näistä ylimääräisistä asioista mitä ne oli syönyt. Joohan!?

Luin eilen yhden faktan hyeenasta, "hyeena syö kaiken, minkä saa nieltyä. Sulamattomat osat se poistaa myöhemmin oksennuspalloina." - kuulostaa melko tutulle.

Tänään Gillellä lääkäri - jos oikeesti vois alkaa selviimään jo pikkuhiljaa, että mikä sitä pikkupoikaa vaivaa...

sunnuntai 14. maaliskuuta 2010

Epiksistä Kilulle eka nolla!

Jee hyvä minä ja Gille! Saatiin mölliradalta nolla (aika -16,03). Oi hitsi Pogo ja Topi on varmaan kateellisia :D Se oli mun mittarina, pitää ensin saada nolla, tai ainakin päästä palkinnoille mölleissä - ja sitten voin mennä niihin ihan virallisiin kisoihin. Tässä se nyt olisi. Edessä karmiva totuus :D Taitaa vielä olla niin, ettei tarvi itse edes miettiä minne menis, se ehkä järjestetään meidän puolesta!?

Jokatapauksessa, epiksistä jäi hyvä mieli, vaikka ykkösradalla ja avoimessa ei niin hyvin sitten enää mennytkään. Olin ahne ja menin avoimeenkin sähläämään, samalla ihmetellen, että mitä hittoo mä täällä teen!? :) Olis pitänyt kirjoittaa blogin teksti ensin ja sitten vasta katsoa radat videolta. Olis voinut kerrankin olla positiiviseen sävyyn kirjoitettu teksti, mutta mitäpä sitä tapojansa muuttamaan... Oi äly mä oon huono. On niin hienoo kattoo kun jotkut taitavat menee, ja niiden liikkeet on niin sulavat ja ennakoi jo tulevaa - ja ne juoksee. Mä menen ja heilun siellä kun mikäkin tönkkö paska. Ymmärrän siis oikein hyvin, miksi mulle huudettiin kokoajan, että LIIKU. Mutta siellä kun on, niin se vaan tuntuu siltä, että okei nyt mä liikun ja menen tosi hienosti, näköjään todellisuus ei olekaan sama miltä se tuntuu. Ehkä se sieltä sitten vielä joskus tulee... toivottavasti ainakin. Mut oltiin me vaan aika loistavia silti :P No, Gille nyt ainakin jos ei muuta.

Alla video meidän kaikista radoista, joista näkee sitten ihan itse mitä mä siellä töpeksin - ja ehkä onnistuin. Möllistä tuli tosiaan nolla, vaikka Gille meinasikin mennä vähän hukkaan siinä ennen puomia. Muuten rata on ihan ok, jos tosiaan joku osaisi ohjata - tai liikkua.

Ykkösen rata kosahti heti keppeihin, jonka tiesinkin jo etukäteen. Mutta kontakteista saatiin kehuja :) Sinisestä putkesta tultaessa meni joku (?) pieleen ja Gille kiipesi puomille vaikkei olisi pitänytkään :) Mulle huudettiin, että ota se kohta uudestaan, mutta en mä sellasta kuullut... Muuten hyvä siis, meni jopa renkaan, vaikka sitä vähän jännitinkin. Tässä radassa mua ottaa päähän eniten noi putkeen ohjaamiset. Voi hemmetti, vaikka miten yritän painaa pieneen päähäni, että pidä se käsi alhaalla, niin missä se nytkin taas on - katossa! Why oh why!?

Avoimessa mentiin niin kauan hienosti kunnes tuli jotain ohjauskuvioita, ja loppu onkin sitten jotain ihan muuta.



Topilla taas työt vähän haittasi harrastamista, eikä siis päässyt itse heti paikalle. Mun oli tarkoitus mennä möllit Pogon kanssa, mutta sitten takavasemmalta tuli taas Terhi joka halusi mennä Pokerin kanssa. Hyvä niin, olis varmaan jäänyt mun ja Gillen nolla saamatta jos olisin ensin mennyt Pogon kanssa. Alla Pogon ja Terhin rata:



Topi ei halunnut julkaista omia ykkösen ja avoimen ratoja, koska ne kuulemma näytti ihan joltain muulta kun agilityltä. Jos Gillen saa keskittymään radalla siten, että menee heittelemään sille jotain lelua ensin lumihankeen, niin olis kyllä kiva tietää miten Pogon saa rauhottumaan. Ehdotin, että mulla olis vielä niitä Gillen allergiakolmiolääkkeitä, et jos Pogo vetelis niitä pari, mutta ei se ehkä kuitenkaan olis se paras vaihtoehto :D Pogo ei nyt vaan jotenkaan jaksanut yhtään keskittyä, se vaan meni menojaan. Tuuliviiri rauhaton... Pitää teipata varmaan sen suu kiinni, ettei se kaikki keskittyminen olis siinä haukkumisessa.

lauantai 13. maaliskuuta 2010

Lauantai-illan viihdeputki

On hieman tylsää (toisinsanoen, välttelen imuria)... Laitan siis kaikkien viihdykkeeksi taas näitä "hauskimpia kotivideoita".

Tässä pieni tyylinäyte Gilleltä, miten ulvotaan:



Lauantaisella aamulenkillä Pogo intoutui taas leikkimään mönkijää, mutta sitten taisi mönkijän kaasupolkimelle käydä niinku uutisissa olleille toyotoille, jäi kaasu pohjaan ja lähti mopo niin sanotusti käsistä:



Viimeisimmässä videossa pojat taisi rikkoa jokamiehenoikeuksia... mutta olisi tuon saman voinut tehdä mikä tahansa metsäneläinkin, joten toivottavasti nyt ei kukaan meitä putkaan laita. Tässä siis pari metsuria hommissa:


(ja muuten, pakko sanoa - mä inhoon tota biisiä enemmän kun mitään, mutta jotenkin se vaan sopi tähän niinku nyrkki silmään :D)

Näin meillä tänään.

perjantai 12. maaliskuuta 2010

Rahanmenoa ei voi estää

Nyt pitää kertoa erittäin opettavainen tarina. Tarinan opetuksena on: älä mene ruokiksella kaupungille!

No, en tätä sääntöä muistanut, vaan lähdin ostamaan Gillelle sitä hemmetin hylkeenöljyä. Myyjä kehui sitä niin, ettei pitäisi edes allergisoida, niin minähän ostin sitten sen purkin - eikä maksanut kun 45 euroa. Huippuhienoa. Sitten suunnitelmana oli kävellä suoraan töihin takaisin - mutta kas kummaa kun piti siitä sport-asun ohi mennä... ja mitä sitten tapahtui? Tämä näki keltaiset puman kengät, meni sovittamaan, ei ne ollut edes hyvät jalassa, meni kassalle ja siinä meni toiset 45 euroa. Mitä ihmettä!?

Sitten työpäivän jälkeen tein toisen virheen: meni cittariin perjantaina kello 4. Siellä oli sitten koko kaupunki. Kassajonossa meni ainakin 9 tuntia (?). Mutta tapahtui siellä yksi huippuhauska tapaus. Siellä oli paljon kaikkia tuote-esittelijöitä. Ensin tarjottiin maistettavaksi jugurttia, sitten jätskiä, sitten oli koiranmakkaraa. WHAT!? Siinä se täti pilkkoi sitä pötköä yhdelle maahiaisen näköiselle pulsulle, joka veteli koiranruokaa naamaansa. Ukkelin kommentti oli vielä "ai tämä on siis koiranruokaa? ihan hyvää, vähän on suolatonta... alankohan mä nyt sitten haukkumaan ihmisille!?" Yritä siinä sitten olla nauramatta...

torstai 11. maaliskuuta 2010

Talvikuvia

Nyt saan vihdoin aikaiseksi laittaa niitä viime viikonlopun kuvia tänne. Taisi Annalla mennä nyt vähän yli toi kuvaaminen, kuvia oli ainakin miljoona!! :) Joten niistä kun piti sitten alkaa valkkaamaan niitä parhaita niin ei hyvin käynyt. Tässä siis "pari" kuvaa meidän pojista... jotain niillekin ketkä ei jaksa lukea mun löpinöitä ;) Ja kaikkien kuvien © Anna Ahola.

Miia ja Gille poseeraa :)

Ensin vähän hypitään:


Sitten vähän riehutaan:


Ja lopuksi vähän chillaillaan:

Jääkarhu.

Tää kuva piti laittaa ihan vaan sen takia, kun Pogo on niin oudon näkönen. Sen silmät näkyy ihan hassusti, eikä ne kiilu valokuvassa!

Mönkijä taas vauhdissa.


Luminaama.

tiistai 9. maaliskuuta 2010

Mahtavat agiharkat

Jee, meillä oli kivat harkat Kilun kanssa :) Oli pitkästä aikaa Tarun vuki vetää treenit ja sinne olikin tällä kertaa suunniteltu meidän pään menoksi kakkosluokan rataa. Alla oleva ratapiirros on viikonlopun ATT:n kisoista, Esa Muotkan rata. Toivottavasti ton kuvan saa kopioida tänne :) Mutta allaolevaa rataa mentiin, hiukan sitä piti muokata tilanpuutteen vuoksi. Muuten aika samanlainen, mutta pituutta ei ollut lainkaan.

Pogo ja Topi meni ennen meitä. Nyt yritin taas seurata poikien menoa, mutta tuolla kun ei kuule mitä palautetta siellä saa, niin on hiukan hankalaa. Niillä näytti menevän ihan hyvin, mutta tosi paljon tippui rimoja. Sen oli pakko johtua siitä pohjasta, koska kuulemma Topin ohjauksessa ei ollut mitään vikaa. Maneesille oli levitetty sahanpurua, ja sitä oli joissain kohtia aika paksuja kerroksia. Ei siellä meinannut päästä itsekään juoksemaan kunnolla, saati sitten Pogon hypätä. Pogo myös oli taas sokea, tuossa estenumerolla 17 on pimeä putkikulma, ja siinä Pogo juoksi yhdellä kertaa täysillä vaan putkea päin... jälleen kerran siinä OLISI voinut olla se reikä. Tai ainakin Pogo yritti siihen sellaisen tehdä. Gille teki sit samanlaisesti, mutta ei ihan sellaisella vauhdilla. Taru the koutsi kehaisi vielä erikseen Topin ohjausta, joka on kuulemma kehittynyt ja ennenkaikkea rauhoittunut kummasti. Rimojen tippumisesta ei siis voi syyttää Topin ohjausta enää, vaan ehkä syynä oli nyt se puru. Pogo saattaa myös olla taas jumissa, hieroojaa kaivattaisiin. Ja nyt kun Topi on rauhoittunut, niin saisi Pogokin rauhottua, ei ole kiire mihinkään ja saa keskittyä siihen hyppäämiseen, sais pitää suunsa kiinni, ettei se järki valuisi ulos sieltä :D

Sitten kun koitti meidän vuoro, niin ensimmäisellä kerralla tossa alussa olin vähän hakusessa. Mulla kun ei ole vielä sitä tietotaitoa, että osaisin mielessäni tietää miten Gille menee. Siinä sitten vähän varuillaan mentiin, ohjattiin ja odotettiin. Taru piiskasi vähän ja sitten mä uskalsin mennä. Mielikuvaharjoitus: juokse Gilleä karkuun niin kovaa kun pääset, tai muuten se puree. Yritin siis vedättää Kilua perässä, jotta saataisiin jotain liikettä siihen touhuun. Ja hitto se oli hauskaa!! Sain TAAS kehuja, tää alkaa nousemaan päähän kohta :D Terhi ja Tanja sanoi, että jos mä nyt keksin tosta jotain huonoa sanottavaa, niin sitten ne haukkuu mut. Piti mun hetki miettiä, niin keksin, että en haluu olla näin hyvä kun sitten saatiin olla niin vähän aikaa radalla, jos olis ollut surkeempi, niin olis saanut olla paljon kauemmin :) Mut tosissaan, kepit meni hyvin, renkaan se ohitti vaan kerran, kun maltoin keilata pojan sinne putkeen, enkä vaan heilutella kättä katossa niin putkeen se meni ihan loistavasti, jopa siis siihen pimeeseen... ja vauhtiakin riitti, ainakin sen verran mitä siellä sahanpurussa pääsi. H-a-u-s-k-a-a-! Mutta taas tehtiin se väsytystemppu ennen omaa vuoroa. Mentiin heittelemään Gillelle ja Pogolle lelua lumihankeen. Ihan saletisti siitä on apua, ettei sitten tarvii höyrytä siellä radalla niin paljon. Odottakaas vaan kun tulee sunnuntain epikset ja jos joudun olee koneella, enkä kerkee mennä riehuttaa sitä koiraa, niin voidaan taas näyttää siellä sitten miten EI kuulu mennä. Ja sillon siellä saattaa olla pari muutakin koiraa, joten ehkä sitä kauhukakaraa ei voi edes päästää vapaaksi...

sunnuntai 7. maaliskuuta 2010

Kilu p**kele!

Taas kerran näitä Gillen hienoja touhuja.

Iso huokaus. Menin viemään kirpputorille lisää tavaraa, olin sillä reissulla max. 15 minuuttia, tuskin sitäkään. Mulla oli pojat mukana autossa, kun olin siitä sitten menossa Mallan luokse kyläilemään. Olin leiponut eilen banaanikakkua, johon tein tänään vielä suklaakuorrutksen päälle - ja olin viemässä siitä osaa Mallalle tuliaisiksi. Lopun voikin sitten jo arvata.

Olin laittanut kakun muovipussiin, pussin laukkuun vetoketjun taakse, laukun kuskin puolen maton alle piiloon. Kun tulin takaisin, niin näin pelkästään Pogon takapenkillä istumassa erittäin epäluuloisen näköisenä. Menin lähemmäs ja näin vaan Gillen hytkyvän perän. Ensimmäinen ajatus oli, että "mitä se nyt syö!?". Samalla sekunnilla näin sen mun käsilaukun siinä vieressä... voi *****! Gille näki mut ja sillä oli sellanen ´peura ajovaloissa´ - ilme, mutta silti piti vielä vetää ne viimeiset palat ennen kun tulee turpaan. Ja sitten kyllä tulikin turpaan, mun auton vieressä oli joku ulkomaalainen mies, ja sekin varmaan sai sydänkohtauksen - kyllä mä niin rumasti Kilulle sanoin. Eli poika oli saanut sen laukun maton alta pois, vetoketjun auki ja muovipussin rikki. Sinne meni se hieno kakku, hiukan jäi vielä jäljelle, kun tulin kreivin aikaan keskeyttämään. Olin kyllä niin vihainen, etten taas vähään aikaan ole ollutkaan. Toivon tosissaan, että se suklaa aiheuttaa jotain vatsanväänteitä pojalla - vielä kun se tajuaisi yhdistää sen omaan tyhmyyteensä.

Olisin mä voinut oppia viime kertaisesta kana-episodista, mutta ei.... LUULIN, että ei se sitä sieltä käsilaukusta ota. EIPÄ. On se kyllä maailman raivostuttavin apina. Yritä nyt tollakin pitää sitten jotain eliminaatio dieettiä päällä, siinä tuli taas Gilleltä haiseva vastalause sille dieetille :D

lauantai 6. maaliskuuta 2010

Tehopäivä

Tänään on ollut kiva päivä. Vaikka aamulla heräsinkin jo hitto seitsemältä, niin on sitten ainakin viikonloppu pidempi kun sitä ei käytä nukkumiseen. Siitä sitten mysliä naamaan ja ovesta ulos aurinkoiseen pakkasilmaan. Koirien kanssa lenkille jonka jälkeen lähdin parturiin. Sieltä äkkiä kotiin ja Annan ja Miian kanssa jäälle. Kummityttö Neea ei sitten tullutkaan mukaan, mutta Miia oli tuuraamassa :)

 © Anna Ahola

Jäällä olikin melko mielenkiintoista liikkua rattaiden kanssa. Mutta kuka sitä käski mennä sinne jäälle kun rannasta jo näki, että se on pelkkää loskaa. Hyvinhän se siitä sitten lähti liikkeelle, vaikkei Miia oikein luottanutkaan mun lykkäämistaitoihin :D Anna se vaan napsi kuvia meidän kauhukaksikosta, mutta kuvat saapunee mulle postissa tässä jokupäivä. Tossa on ylempänä nyt ilmeisesti se ainoa (vahinko) yhteiskuva meidän pojista. Yritin saada nämä hullut poseeramaan yhdessä, mutta Gilleä kiinnosti enemmän lumipallojen heitteleminen ja Pogo sekosi ihan täysillä. Sillä heitti vähän joku iso pyörä taas päässä. Yritin saada sen istumaan, niin se sekosi ihan täysin. Ensin tapeltiin hihnasta varmaan vartti, siitä ei taas voinut irrottaa - palautui vanhat "hyvät" ajat mieleen ja kuuluisat raketit. Sitten kun sain sen hihnan pois suusta niin Pogo alkoi hyppimään ja puremaan mua, siis näykki mun takkia minkä kerkesi. Yritti kai ottaa sitä hihnaa pois mun hupusta kun mä piilotin sen sinne :P Hiukan meinasi mennä hermo, en tajua mikä ihme siellä päässä taas naksahti.
Gille yritti syödä pari hiihtäjää ja yhden mopopojan. Molemmilla kerroilla mun ote lipesi sen pannasta ja viuh, se juoksi perään haukkumaan. Hiihtäjät huiski sauvoillaan ja siitäkö Gille sai lisäpontta riehumiselleen. Taisi tulla pissi pöksyyn niillä suksijoilla... sit mopopoika sai ehkä myös jonkun sydänkohtauksen kun yhtäkkiä siinä vierellä onkin joku koira haukkumassa. On se mahtavaa kun koirat oli ihan sataprosenttisesti hallinnassa. Toivottavasti ei tarvi lukea kansankanavalta hullusta koirasta jäällä. Näyttivät taas ihan kaikki hullunmerkit Annalle.

Sitten mentiin hakemaan kiinalaisesta ruokaa jonka jälkeen pojat sai jäädä kotiin nukkumaan ja mä lähdin kuvaamaan Topin snoukkaamista. Jollain energialla leivoin vielä banaanikakun ja nyt saunaan. Tehokasta.

perjantai 5. maaliskuuta 2010

Löpinöitä

Huvikseni taas kirjoittelen kaikkea turhaa - ihan vaan teidän lukijoiden kiusaksi. Ja ehkä myös oman ajan kuluksi.

Tässä on muutamana päivänä ollut niin tylsä ilma ulkona, ettei oo millään meinannut saada hinattua itseä ulos lenkille. Mutta pakko on silti ollut. Tiistaina ja keskiviikkona lunta pyrytti vaakasuoraa, eikä eteensä meinannut nähdä kun oli silmät täynnä lunta. Mutta mepä oltiin Pogon ja Gillen kanssa urheita, eikä peräännytty (Pogo kyllä meinasi jo luovuttaa...). Keskiviikkona jossain omakotitalon pihalla oli jotain lapsia leikkimässä, Gillen mielestä ne piti liian kovaa meteliä ja päätti sitten siitä autotien yli huutaa pari valittaua sanaa sinne suuntaan. Yhtäkkiä sieltä lähtikin juoksemaan joku pikkukoira, tai sitten se oli hamsteri - en ole ihan varma. Siinä oli sitten joku sadasosasekunti aikaa miettiä, että mitä nyt!? Jos se hamsteri tulee Gillen lähelle, niin sitten sitä ei välttämättä ole enää. Yritin huuttaa tälle pikku-ökkömönkijäiselle että mene pois ja samalla ottaa Gilleä siihen vierelle. No mutta kävikin niin, että Pogo päätti mennä hyppimään siihen sen oloisena, että jos sä hemmetin hamsteri et lähde siitä vetää, niin mä annan turpaan. Hamsteri onneksi ymmärsi vihjeen ja juoksi pois. Nekin siis ymmärtää koirien kieltä!? Gillen mielestä Pogo oli ihan paska, koska se puolustaminen on hänen hommaa. Ennen kun huomasinkaan, niin Gille oli päättänyt antaa Pogolle selkäsaunan tollasesta käyttäytymisestä. Ainut ketä saa jotain sanoa jollekin, on hän! Sillä selvä. Oli muuten erittäin rentouttava reissu jälleen :D

No eilen mä sitten "pakotin" Tarun mun kanssa lenkille. Sen verran se valitti ainakin, että kai se pakottamista oli :P. Ihan vapaaehtoisesti se kyllä lähti matkaan, mutta tais lomailijalla kunto hyytyä kun pitikin hiekkarannan sijaan kävellä polvia myöten lumihangessa :P Hehhe... No pääsi ainakin koiralapset vähän höyryjä päästelemään. Ja löysivätkin sitten keskeltä metsää kasan punajuuria... ihan normaalia vai!? Mut jokatapauksessa, oli ihan mukava saada se Anoppi takaisin tänne suomen maahan ja pääsi juttelemaan koirajuttuja :)

Niin ja sit Gillestä. Se on nykyään kalsarikalle. Lainasin Anjalta kauluria, jottei Gille nuolis paikkojaan - ja ne ehkä vois joskus parantuakin. No, eihän se toiminut. Ensin meidän Draamakuningas sai kauheen paniikkikohtauksen siitä kaulurista, juoksi vaan täysillä päin seiniä ihan paniikissa. Seuraavalla kerralla se ei enää uskaltanut liikkua milliäkään, seisoa tönötti vaan paikallaan, hyvä jos hengitti edes. Eli ei pysty. Pistin sitten kalsarit jalkaan, ja poika onkin semi hupaisan näköinen kun kuljeskelee sisällä kalsarit jalassa :D Illalla tämä oli liian väsynyt menemään ulos enää pissalle - joten se sitten oli ilmeisesti kostautunut, kun vauva oli pissannut kirjaimellisesti housuihinsa yön aikana. Toivottavasti se ainakin olisi nyt sitä, ettei jaksanut pidättää, eikä mikään uusi ongelma. Muilta osilta olen edelleen ihan kypsä Gillen tilanteeseen ja siihen hemmetin kotiruokaan... seuranta jatkukoon siis.

Huomenna Anna ja Neea tulee taas meille kylään. Annalla on ihka-uusi-hieno kamera, joten jospa saataisiin jotain hyviä kuvia meidän pojuista. Kunhan nyt toi sää olisi meidän puolella, tällä hetkellä siellä paistaa ihanasti aurinko, mutta mun tuurilla siellä on huomenna varmaan joku tornado.

tiistai 2. maaliskuuta 2010

Eiliset agilityharkat

Mun kauhukuvat toteutui eilen maneesilla. Ehkä pikkasen likaista!? Gillestä tuli mustanruskea vaalein merkein. Pogo oli lähes yhtä likainen, mutta sitä ei vaan näkynyt. Oli se taas ihanaa. Mikko sanoi aika hyvin harkkojen lopussa, että jos harkoista jäi hyvä mieli, niin se häviää viimeistään siinä kohtaa kun pääsee kotiin pesemään koiria. Nimenomaan!! Kuulemma kun Gillä katsoi, niin melkein jo vähän kävi sääliksi :D Sanon tämän yhä edelleen: Olis sitten jo se hemmetin kesä!! Ei kevät, sen saa jättää pois, mut kesä.

Mutta joo, harkat oli tosiaan ihan kivat. Meinasin vaan taas menettää hermoni itseni kanssa, kun en vaan voinut totella itseeni. On se kumma miten tää kroppa ja pää ei aina vaan pysty tekemään yhteistyötä. Mutta sitten kun olin tarpeeksi monta kertaa ollut putken väärällä puolella, niin kyllähän se siitä sitten ihan perille asti meni ja tein oikein. Meillä oli jälleen kerran oikeen juoksurata. Sain yleisöstä kommenttia mun juoksemisesta. Tanja kuulemma näki vihdoin, että osaanhan mä juostakin... Mm-m, olen kuullut ton joskus ennenkin :) Mistähän saisin sen saman vauhdin sitten jokaiselle kerralle, eikä tollee kerran puolessa vuodessa? Pitäisi vaan saada jo pikkuhiljaa sitä varmuutta mennä, kun mietin jokaisen esteen kohdalla jo, että mitä hittoa piti tehdä seuraavaksi? Sit siinä se vauhti hidastuu kun ei ole ihan varma mitä tekee. Mutta olihan se hauskaakin juosta, vaikka yhdessä kohtaa oli kyllä niin lähellä, etten ollut naama edellä siellä mullassa. Tahtoo nopeusketteryystreeneihin! Mutta mä vaan tarvisin sinne Gillen mukaan, kun se on kuitenkin aina mukana - ja tiellä. Ja saatiin sitten suorituksemme jälkeen lisää kehuja. Oi hitsi :) Mä osaan juosta ja Gillestä tulee sittenkin koira!! Jipii. Mutta mulla on yksi veikkaus, että miksi Gille keskittyi eilen niin hyvin. Mentiin lämmittelylenkillä päästämään koirat vapaaksi, ja heiteltiin Gillelle lumipalloja - siinä se sai sen pahimman raivon ja energian purettua, ja sitten voitiinkin keskittyä olennaiseen siellä aksaradalla. Kumpa vastaavaan toimintaan olisi aina mahdollisuus.

Sitten oli Topin ja Pogon vuoro. Jälleen kerran en voinut oikeen kesittyä niiden katselemiseen. Gille oli siinä vaiheessa jo niin likainen, etten uskaltanut viedä sitä enää autoon odottamaan. Topi on jo niin monta kertaa joutunut pesemään harkkojen jälkeen auton sisältä, että sillä alkaa pinna olemaan täynnä. Vaikka se kyllä onkin Pogon vika, kun se hyppii siellä etu- ja takapenkillä. Mutta silti, en uskaltanut riskeerata :)

Jokatapauksessa, siinä Gillen huutaessa täysillä yritin katsella poikien suoritusta. Pogo on kyllä niin hassu. Sitten kun aksataan, niin pitää huutaa täysillä (tällä kertaa mun korvat alko tinnittää siitä äänestä :D) ja sitten kun Topi lopettaa aksaamisen, niin pitää huutaa vielä enemmän. Kuitenkin koira hiljenee kun seinään heti kun saa pallon. Meillä on tuolla ryhmässä kaksi viihdyttäjää, Tanjan koira (josta en vieläkään muista kuka se niistä on...Bitti?) ja Pogo. Ne molemmat juoksee siellä tuulispäänä pallonsa kanssa. Näytti siltä jo, että Pogolla jäi levy päälle eikä se osannut enää pysähtyä. Juoksi vaan juoksemistaan pallo suussa, ja maailman onnellisimman näköinen :) Kierteli ja kaarteli ja välillä samalla omatoimisesti suoritti parit hypyt ja putket. Ihan hölmö. Muuten niillä oli joissain kohdissa vähän ongelmia. Pojat pääsi tekemään taas haasteellisemman version radasta, ja haastetta siinä sitten olikin. Ainakin joissain kohdissa mentiin ainakin sataan kertaan se sama juttu, ja kyllä se sieltä sitten onnistuikin vihdoin. Hitsi mä en pärjäis tollasen koiran kanssa yhtään. Gille ei ammu minnekään edessäolevalle esteelle ominpäin, kun se seuraa mun tekemisiä niin paljon. Pogo - ja moni muu koira menee sitten taas niin täysillä, että jos on hiukankin itse myöhässä, niin se on sitten myöhäistä.

Sitten jäi taas täydelliset naiset katsomatta (ne odottaa mua kyllä siellä boxissa...) ja alkoi pesemis-urakka. Siinä touhussa alkaa olemaan jo ihan oma tyyli ja rutiini. Yleensä se menee niin, että ensin pesen koirat, sitten loppuu lämmin vesi ja itse saa käydä kylmässä suihkussa. Mutta eilen olin viisaampi, en käyttänytkään koirien pesemiseen lämmintä vettä - hah hah haa!! Pogo saa aina hieronnan harkkojen jälkeen, kun se pitää aina pestä sillä suihkun hieronta-osalla, ei se paska muuten irtoo, ainakaan takkujen sisältä. Mut ei se siitä näytä kyllä kauheesti tykkäävän, varsinkaan varpaiden välit ei oo ihan lempparikohta. :) Kello olikin sitten mukavasti 22.15 kun olin valmis. Ja ei kun nukkumaan.