maanantai 30. maaliskuuta 2009

Muutto

Viikonloppuna ei ollut taaskaan tietoakaan lepäämisestä. Lauantaina pakkasin kaikki tavarat ja yritin siivoskella uudessa kodissa. Sunnuntaina oli muuttopäivä.

Olin sitten pakannut laatikoihin keittiöstä kaikki tavarat, ja yritin kovasti laittaa kaikki Gillen mielestä mielenkiintoisimmat tavarat pohjalle... ja vielä pyyhkeen laatikoiden päälle, että se ei varmana sieltä mitään löytäisi. Kuten arvata saattaa, toisin kävi.

Sunnuntai aamulla heräsin siihen, kun se pikkupoika oli vääntänyt könät olohuoneeseen. Sillä on aina välilllä ulkona liian kiire härnätä Pogoa tai leikkiä vetoleikkiä oman hihnan kanssa, että unohtuu illalla tehdä asiat. Sitten ei pystykään pidättämään koko yötä. Noh, oli sitten pakko nousta ylös ja mennä siivoomaan, eihän siinä p**kan hajussa voinut nukkua! :D Ja olikin siellä sitten kolme kasaa kakkaa ja yksi iiiso oksennuslammikko. MITÄ!? No, siivosin ne siitä sitten ensin... ja sitten huomasin siivouksen jälkeen, että oli vieläkin joku epämääräinen kasa. Folio? Mitä ihmettä? Sitten menin keittiöön, niin siellä oli sellanen kippo ihan tyhjänä, missä olin säilyttänyt lihaliemikuutioita. Elikkä, poika oli popsinut yön aikana muutaman lihaliemikuution. Kolme oli vielä jäljellä siinä vieressä, että oli se niitä sit pari syönyt. Folioineen päivineen!! Ensin seisoin siinä vaan ihmeissäni, että voi hitto, mitä nyt? Vesikippokin oli tyhjä, oli vissiin ollut hiukan liian suolasia namosia. Laitoin raikasta vettä ja Gille joi varmaan 5 minuuttia putkeen. Sitten soittamaan Tarulle, että mitäs nyt tehdään? Katottiin netistä, että ei se suola vissiin kovin hyväksi koiralle ole, niin soitin eläinlääkärille. Sitten kun vihdoin sain jonkun päivystävän lääkärin kiinni, niin se sanoi, että eipä kai siinä mitään hätää ole. Jos koira on kert oksentanut paljon, niin se on hyvä merkki. Piti syöttää puuroa ja hiiltä... jos alkaa juomaan vettä ihan ylipaljon, niin sitten pitää mennä lääkäriin. Lähdin siitä sitten ulos ennen kun annoin sitä puuroa, ja ei Gille vaikuttanut kyllä yhtään kipeeltä. Siellä se paineli metsässä ihan täysillä ja sai niitä hepuleitaan. Sisälle päästyään oli ihan ihmeissään, kun Pogo sai nappuloita mut hän joutui syömään jotain hemmetin mössöä!!

Muutto meni ihan sujuvasti, vaikka koirat vähän jaloissa olikin. Pogo oli ihan ihmeissään, että mitä ihmettä noi nyt touhuaa? Gille ei edes huomannut, että huonekaluja kannetaan pois, se vaan hengasi ja nukkui rappukäytävässä kokoajan :) Niin ja oli se parvekkeellakin.. just ja just ylettyy siihen reunalle etutassuilla niin, että pystyy kurkkimaan alas. Hassun näköistä!
Sitten kun olohuone oli tyhjä, ja Pogo käveli sinne, huomasin kun se ovella pysähtyi kuin seinään. Katteli ympärilleen ja kääntyi takaisin. Ei vissiin oikeen mennyt tajuntaan, että miksi se huone oli ihan tyhjä.

Sitten kun päästiin sinne uuteen kotiin illalla, niin Gille kotiutui samantien. Hän löysi oman leluvasaran ja sitten raivasi tiensä huonekalujen alta ja välistä sohvalle istumaan. Se oli siinä, kotona ollaan! Pogo onkin erilainen tapaus. Se oli ihan pallo hukassa kokoajan, ja kulki perässä ihmeissään. Istui oven edessä, että joko me lähdettäisiin kotiin hei? Sitten Topi lähti yövuoroon ja mä menin nukkumaan koirien kanssa. Gille sammahti samantien... väsynyt varmaan kun edellisenä yönä ollut liikaa jännää tekemistä. Pogo oli mun vieressä lattialla ja vinkui välillä. Sitten se vaihtoi paikkaa ihan kokoajan ja tuli aina välillä tarkistamaan, että olenko mä siinä vielä. Joka kerta kun olin nukahtamassa, se haukahti. Pogolla kestää varmaan vielä tovi, että se sopeutuu. Gillellä on koti siellä missä Pogo on :)

Seuraava urakka alkaa siitä, kun pitäisi löytää niille kaikille miljoonalle tavaralle oma paikkansa.

keskiviikko 25. maaliskuuta 2009

Mammanpojat

Pogo ja Gille on kyllä niin pelkureita!

Gille pelkää nykyään lähes kaikkea. Vaikka se jokaisessa asiassa yrittääkin olla tosi kova jätkä, niin on se silti aika mammari. Ikää on ilmeisesti sen verran, että pitää kyseenalaistaa kaikki. Pimeellä ainakin pitää olla tosi varuillaan, kun ei tiiä mikä hirviö tai mörkö sieltä puskasta kohta hyökkää! Ja haukkua ainakin pitää - ihan vaan varmuuden vuoksi. Eihän sitä voi tietää, että onko se puu todellakin puu - vai joku puuksi naamioitunut örkki. Ja sitten kun poika alkaa haukkumaan, niin se pelästyy sitä omaa haukkumistaan ja juoksee mun luokse turvaan. Joten olkaa varuillanne, ulkona on vaarallista!

Ja Pogo... meidän pehmo. Pogo on kova jätkä sellasissa asioissa missä Gille ei todellakaan ole. Pogon päälle vois varmaan mennä vaikka istumaan, eikä se huomais mitään. Gillen hännän päälle kun astuu, sillee että jalan alle jää YKSI karva, niin poitsu huutaa jo kurkku suorana - sattuu niin paljon. Ja Pogolta saa nyppiä korvakarvoja ja aukoa takkuja niin paljon kun lystää - no jos monta tuntia sitä tekee, niin sitten voi mennä hermot. Gilleen ei tarvi kun koskee, ja olla meinaamassa tehdä jotain takkujen avaamista tai vastaavaa, niin se jo huutaa. Sama kynsien leikkaamisessa (ei tarvi kun näyttää sille saksia, niin se saa kohtauksen). Niin ja mahan alle ei saa koskee, sit tulee pörinää.

Pogo sitten on se mammaripoika muuten. Eilen kun Sauli ja Topi laittoi meillä listoja seiniin, sellasella kompuralla, niin Pogo sai kauheen kohtauksen. Gille kyllä pissas allensa ensimmäisellä kerralla, kun se pelästyi niin paljon, mutta nyt se ei reagoinut kauheen paljon. Mitä nyt oli vähän pakko matkia Pogoa ja olla peloissaan, että sais itekin sitä huomioo eikä jäis kakkoseksi. Mutta Pogo juoksi täysillä karkuun ja yritti väkisin tunkea mun syliin (ja meinas siinä samalla tippua puolis vesiämpäriin). Se tärisi siis niiiin paljon, olin varma että sen sydän pysähtyy kohta. On se ennenkin tärissyt kun se on pelännyt, mutta ei läheskään noin paljon. Ja läähätti. Kyllä se paniikki siitä sitten ohi meni kun sai äiskän sylissä hetken olla :P

Gilleä saa muutenkin nauraa noissa matkimis-asioissa. Se apinoi Pogoa niin monessa asiassa. Pogolla on tapana aina alkaa venyttämään, kun mä laitan tuulihousuja jalkaan - tietty siinä housujen lahkeiden päällä kätevästi. Niin Gille tekee sitä kanssa nykyään. Pogolla on aina tapana ottaa joku lelu suuhun kun tullaan kotiin ja se on iloinen. Gille ei yleensä tee tätä, mutta sitten kun se kattoo, että Pogokin tekee niin, niin hänenkin on pakko. Yleensä se lelu kyllä pitää ottaa sitten Pogolta, ja sit Poke saa hakee toisen lelun. Haukkuminen. Siitä ei varmaan tarvii sanoa sen enempää!? Eniten Gilleä ottaa päähän se, jos Pogo saa huomioo jostain asiasta mitä hän ei osaa. Kuten jumppaaminen. Jos Pogoa kehuu kun se jumppaa, niin Gillen pitää heti alkaa kurittamaan sen takia... "hittoks sä siinä jumppaat, tyhmä" - mut Pogo tekee kyllä tätä samaa sit kun Gillen käskee ulvomaan... sitä sit taas Pokeri ei osaa.

Joopajoo... tuli taas kirjoitettua tosi tähdellisiä juttuja :D

maanantai 23. maaliskuuta 2009

Rauman agikisat

Viikonloppu vierähti agilityn merkeissä. Oltiin lauantai ja sunnuntai töissä kisoissa ja sit tietty Topi ja Pogo kisasi lauantaina.

Lauantaina reippailtiin kotoa manesille Veeran ja Veeran kanssa. Hyviä oli lapsenvahdit kun itse ei ehtinyt koiria viihdyttää, kun piti olla toimistossa kirjaamassa tuloksia :)

Ensimmäinen rata oli tosi vaikee ykkösluokassa... sieltä tuli melkeen pelkkiä hylkyjä. Niin tuli myös Pogolle, 55 virhepistettä ja tietty hylly :) Mutta osashan poika silti ihan hyvin, mitä nyt se pöytä tuotti vaikeuksia. Oli liikaa vauhtia ja jarrut ei pelannut tarpeeksi nopeesti, siitä tuli kymppi. Sitten tippus pari rimaa ja sen sellaista pientä. :)
Toisella radalla meni jo tosi hyvin. Olis ollut tosi hyvät mahdollisuudet jopa nollarataan. Siltä radalta taisi tulla kymppi ja pojat oli nelosia - tosi hyvällä miinusajalla. En muista mistä virheet mahtoi tulla, varmaan rimoista!?

Sunnuntaina sellaisella Mocca-vesikoiralla oli pikkusisko mukana, pieni Diiva koira :) Minähän omisin sen heti, enkä meinannut päästää menemään lainkaan. Ihan pienenpieni perro-koiranen - ja niiiiiiin suloinen. Sillä oli ihan tummanruskea turkki ja valkoiset tossut ja nassu :) Ja vaaleanvihreät silmät. Söpöööööööö <3>

Nyt sitten mietitään minne seuraavaksi kisaamaan... Topilla iski kisakuume. Harmi vaan, että se on aina töissä kun olisi jotain kisoja. Ahvenanmaalle ainakin suunnataan toukokuussa. Sinne lähtee Terhi, Mikko, Anne-Mari, Taru ja Liisa. Mitähän siitäkin mahtaa tulla? Mua on alkanut jo hiukan pelottamaan, Terhi ja Anne-Mari on niin sekopäitä :D Terhi meinaa, että se ilmottaa mut kisaamaan Ruskan kanssa, mutta tässä asiassa on sitten kaksi kovaa päätä vastatusten, kumpikaan ei anna varmaan periksi... koska minähän EN mene radalle :P

Ilmotin Gillen toukokuun näyttelyihin Raumalle. Saa nähdä millaisessa kunnossa turkki pysyy, kun se on nyt jo ihan liian pitkä. Ja miten poika käyttäytyy!? En tiedä kehtaanko mennä sen kanssa ite lainkaan kehään, taidan värvätä Tarun sinne :) Gille kuitenkin pörisee ja näyttää hammasta tuomarille, ihan vaan kettuillakseen...

maanantai 16. maaliskuuta 2009

Höpötyksiä

Ehdittiin viikonlopun aikana lenkille! Jee!

Koko viime viikon ollaan taas remontoitu, ja alkaa pikkuhiljaa hermot menemään. Ei jaksais millään enää joka ikinen päivä olla siellä "raksalla"... mutta kai se tästä pian jo valmistuu.

Lauantaina sitten päätin, että mennään aamulla ensimmäisenä lenkille. Pojat oli niin innoissaan kun pääsi vapaana juoksemaan metsään. Ja kyllä ne sitten jaksoikin juosta ja riehua. Sitten kun tultiin kotiin takasin ja hetken päästä annoin ruokaa koirille, niin Pogo alkoi oksentamaan. Siinä se oksensi moneen kertaan, ja oli ihan surkee. Jonkun tunnin verran Pokeri oli ihan poikki ja maksasi vaan lattialla, sitten se menikin jo ohi. Koko päivän sillä oli hiukan heikko olo varmaan, mutta ei kauaa kestänyt tämä mahatauti. Fiksuna poikana se oli luultavastikin syönyt jotain siellä metsässä, mikä pisti mahan sekaisin... tai sitten se ylirasittui, kun pääsi liikkumaan pitkästä aikaa :)
Sunnuntaina poika oli sitten jo ihan kunnossa. Menin sunnuntai-aamullakin yksin sinne metsään, mutta en sitten viitsinyt mennä pitkää lenkkiä, kun Pogo näytti sille, ettei se jaksa enempää kun alkoi kulkemaan mun takana löntystäen. Se ei ollut saanut edellisenä päivänä kunnolla ruokaa, niin energiaa ei ollut varmaan kauheesti. Gillellä olis virtaa riittänyt vähän liikaakin...

Saatiin me nyt viikonlopun ainana olohuone tapetoitua! Tai siis Sauli ja Taru sen oikeastaan tapetoi, kiitos niille :) Vielä olis maalaamista, maalaamista, kalusteiden kokoamista ja maalaamista... sitten voitaisiin päästä muuttamaan. Jos jossain välissä vielä ehtisi.

Ensi viikonloppunakin on ne viralliset agikisat... voi vitsit, jännittää hiukan mitä kaikkea jännää Pogo menee taas sinne säätämään. Hyvin se menee, ei Topi sinne oo mitään nollia menossa yrittämäänkään, kunhan nyt pääsee Pogon kanssa riehumaan.

maanantai 9. maaliskuuta 2009

Paluu kotiin

Sieltä ne lomalaiset palasivat eilen... tunnin etuajassa (piti herätä jo kuudelta perhana!) :) Päästiin siis palaamaan kotiin. Oli jotenkin hassu tunne.

Olin itse perjantaina kipee, joten remppaamisesta ei oikeen tullut mitään. Kyllähän sinne piti silti mennä käymään, jotta tulis sentään jotain tehtyä. Koirat mukana tottakai.

Lauantai-aamuksi olin suunnitellut lenkkiä... Pakko päästä lenkille, koska on ollut pitkän pitkä viikon tauko kiireiden takia. No, tottakai ihana selkäni sitten jumahti täysin, enkä päässyt liikkumaan hiukkaakaan. Siihen jäi se lenkki... :( Harmittaa niin paljooooon!

Nanne tuli meidän kanssa päivällä ja koirat oli niiiiin innoissaan siitä. Kaikilla oli ollut ikävä naperoa. Pogo aloitti sen tökkimisen ja molemmilla oli niin hauskaa. Soolo kiehnäsi kokoajan Nannen sylissä ja pussaili :P Gille ei meinannyt kyllä aluksi tuntea koko Nannea, vaan juoksi kauhuissaan mun luokse kun huomasin Nannen siellä puskan takana :)

Päivän mittaan se selkä sitten hiukan helppasi ja päästiin sentään tapetoimaan makuuhuone... kiitos siitä Kirsille ja Jannelle. Koirat joutui olemaan meidän äitin ja Nannen kanssa alhaalla, ja voi sitä itkemistä. Kaikki olis halunnut olla siellä yläkerrassa mun kanssa, ja oli kamalaa kun portaiden edessä oli portti. Oi sitä reimua kun aina välillä kävin alhaalla niitä moikkaamassa! Hassuja. Mutta onneksi Nanne oli siellä viihdyttämässä niitä koiria, kyllä sellaista riehumista sieltä kuulu, ihme että on koko talo edes pystyssä enää.

Sunnuntaina sitten tosiaan Taru ja Sauli tuli takaisin (eikä ne ilmeisesti ollut käyny Vietnamissa lainkaan suihkussa, kun Nannenkin mielestä Mummalla oli ihan likainen naama). Aamulla piti sitten vaihtaa kuulumiset ja sen jälkeen vietiin tavarat kotiin. Soolo vähän kiukutteli Tarulle, kun oli hänet sillai hylännyt. Kotona koiratkin oli ihan ihmeissään, että mikäs juttu tää nyt olikaan. Pogo ainakin haukkuu jokaista ääntä mitä kuuluu käytävästä... Gille juoksi ensimmäisenä kattomaan ruokakupille, jos siellä vaikka olisi ollut jotain. Sitten taas tapetoimaan, sekin oli hassua, kun nyt oli vaan kaksi koiraa siellä jaloissa. Tuli se Soolo ja Ebba sitten käymään siellä, ja Ebballa oli parin tunnin aikana tullut jo kova ikävä. Ja oli muuten kiva nähdä Veeraa! :) (tämä oli oma mielipide, en tiiä mitä koirat meinaa) (:

Nyt jään sitten odottelemaan selän paranemista ja remontin valmistumista, että pääsis taas kunnolla liikkumaan koirien kanssa...

torstai 5. maaliskuuta 2009

Viimeiset agilityharkat

Ollaan taas oltu pimennossa, en mä vaan tiennyt, että eilen oli viimeiset agiharkat! Mutta niin vaan oli. Keväällä jatkuu sitten, kun pitäis mennä rataharjoitteluryhmään!? Oli vaan niin hyvä järjestely tämä, kun meillä molemmilla oli samana päivänä harkat.. tuskin tulee onnistumaan enää jatkossa :/

Harkoissa oli piiitkä rata... oikeestaan pelkkiä hyppyjä ja juoksemista. Gille ei taas jaksanut oikeen keskittyä ja hiukan meinas molemmilla kiehua... Poika kiehus ihan yli ja teki Pogot - yritti purra mua. Sitten siellä kasvihuoneella oli taas mutapohja, ja meikä heitti lipat. Kiva kaatua sinne hemmetin kuraan! :D Mutta meni kai se rata sitten yleisestiottaen ihan ok, kunhan päästiin siitä yhdesta kohdasta yli mikä tuotti hankaluutta (pussi ja sit sen jälkeen hyppyjä)... kepit Gille osas aikas hyvin :)
- Sit Terhi anto palautetta. Gille on kuulemma hyvä, mutta kehittämistä on vielä... hassu juttu, mä luulin, että se olis valmis jo :D:D Irtoomista tarvis harjoitella... Ja sitten Gillessä näkyy kuulemma huolestuttavia piirteitä, mitkä huvittaa Terhiä - kuten just tää minun pureminen... :) Öh, mua ei huvittanut kovinkaan paljoo kun se nappas kankkuun oikeen kunnolla kiinni :P

Topi meni sitten omissa harkoissaan Pogon ja Ebban kanssa. Soolo oli ainut ketä ei päässyt tällä kertaa. Olisin mä varmaan ehtinyt jotenkin mennä sen kanssa sen penturadan, mut se olis ollut Soololle varmaan ihan tylsä - ja oma laiskuus voitti, en vaan jaksanut pestä neljää koiraa! Yhdenkin pesemisessä on jo selkä kovilla.

Pogolla oli kanssa joku ylikiehumispäivä. Kyllä harkat oli mennyt ihan hyvin, ja Anjakin oli kehunut poikien kehittymistä. (vaikka Topi ei ollutkaan samaa mieltä). Pogo oli vaan sählännyt kaikkee, ja sit Topilla oli varmaan mennyt hermot kanssa sen puremisen kanssa. Pogo oli tällä kertaa likasempi kun Gille! Joka kerta kun Pogo puree, niin sit se muistaa samantien, että ei niin saanutkaan tehdä, väistää Topin pois tönäämistä sillä, että heittäytyy selälleen sinne maahan. Ai ihanaa! Ei taaskaan pysty muistamaan, mitä kaikkea ne oli tehnyt... Kuuntelin taas hyvin ;)

Ebban kanssa Topi tykkää mennä tosi paljon. Se on varmaan niin erilaista kun Pokerin kanssa. Se oli kuulemma ollut hauskaa - molempien mielestä. Kepeiltä Topi mainitsi sellaisen ongelman, että aina kun Topi otti isomman harppauksen eteenpäin, niin Ebballa tuli kiire ja otti kaksi keppiä samalla kertaa. Mutta ilmeisesti yleisesti ottaen meni tosi hyvin.

Seuraavaksi päästäänkin sitten aksaamaan vasta kisojen jälkeen. Missähän sitä sitten vois harjoitella Pogon kanssa sitä ennen? Onkohan Taru suunnitellut jotain, kun eihän se oo Soolon kanssa tehnyt mitään, niin sen on varmaan ainakin pakko jossain jotain harjoitella. Toivottavasti saadaan sitten mentyä kentälle, sään salliessa. Ohjatut ryhmät alkoi vasta toukokuussa :( tulee pitkä tauko. Eihän me osata Gillen kanssa sitten enää mitään!

maanantai 2. maaliskuuta 2009

Remonttireiskat

Viikonloppu oli hiukan vähemmän vauhdikkaampi kun viimekertainen. Lauantaina oltiin ensin golfkentällä tarpomassa lumihangessa ja sitten lähdettiin remppaamaan.
Sunnuntaina olin kaverin ja nelikon kanssa jäällä kävelemässä, ja sitten kun Topi tuli töistä niin mentiin taas repimään tapetteja.

Hauskoja ne koirat, kun kuitenkin jaksavat olla siellä meidän kanssa. Tylsää niillä ainakin on. Mitä nyt välillä jotan luuta mussuttaa ja sitten jatkaa chillaamista. Pogo, Soolo ja Gille seuraa sinne mihin ikinä meneekään, mutta Ebba ei. Se kun ei uskalla vieläkään mennä niitä rappusia. Jos käy alhaalta nopeesti hakemassa jotain, niin Ebe alkaa siellä ylhäällä huutamaan, että hei, minä unohduin tänne! En tajua mikä niissä portaissa on niin pelottavaa sen mielestä. Ja jos kert Pogokin uskaltaa mennä niistä! Soolo yrittää vaan saada turkkiaan enemmän takkuun mitä se on jo, se kun makaa jatkuvasti niiden liisteristen tapetinpalasten päällä. Ja Gille syö niitä.

Ja pakkohan täälläkin on onnitella Terhiä ja Zikiä ensimmäisestä nollasta!! Onnea siis.