lauantai 30. lokakuuta 2010

Memory land

Varoitus: Varmista että istut tukevasti tuolillasi, koska seuraava teksti saattaa olla niin tylsää, että voit nukahtaa.

Eilen kun latasin uusimmat videot, niin intouduin katsomaan vanhoja agility-koitoksia. Päällimmäinen ajatus: hävettäääää!!! Niin kamalaa katsottavaa, ettei mitään järkeä. Jotenkin tuli sellainen olo, että kai se on uskottava mitä muut sanoo, ollaan me ehkä hiukan kehitytty. Ei sitä mun ja Gillen menoa edelleenkään agilityksi voi kutsua, mutta lähempänä ollaan mitä esim. vuoden alussa oltiin. Ihan ensimmäisen videon minkä löysin, oli omista maneesi-epiksistä. Siis enhän mä ohjaa ollenkaan, käsi huitoo edestakasin ja putkeen ohjataan käsi kattoa kohden. Erityinen huomio kuitenkin kiinnittyi Gilleen, jätkä on ihan hipi-hiljaa eikä käy kiinni. Ei ollut agility-kärpänen purrut Kilu-poikaan vielä siinä vaiheessa. Ja oltiin hitaita! Toista se on sitten jo ensimmäisissä virallisissa kisoissa, Gille on muuttunut, minä en. Vaikka edelleen ne ihan ekat kisat on ollut "parhaimmat", ei olla vitosia vedetty sen jälkeen. :D Kevään ahvenanmaan-radat oli nekin aika hirveitä. Ja sitten kun viimeisiä ratoja vertaa niihin vanhoihin, niin ollaan saatu jopa hiukan vauhtiakin matkaan. Edelleen se on hirveetä katottavaa, mutta ei sentään niin hirveetä mitä ne alku-aikojen räpellykset. Ompa helpottavaa. Ehkä meistä oikeesti vielä tulee jotain... jos vielä vaan saadaan noin sata asiaa kuntoon, niin jo alkaa homma pelittää! Ainut asia mihin olin superhyper tyytyväinen vanhoissa videoissa, oli Gillen kontaktit. Ihan täydelliset. Mitäköhän niillekin sitten tapahtui?

Tossa sitten aloin myös kelailemaan blogia taaksepäin ja totesin, että Nanne on oikeassa: mä olen ihan ihme höpöttäjä. Mistä ihmeestä mä keksin tätä juttua? Ja niin turhaa. Eipä taida lukijoilla oikeesti olla ihan kaikki nallekarkit tallessa, kun jaksatte näitä jorinoita lukea. Kadehdin ihmisiä, jotka osaa kirjoittaa asian ytimekkäästi, ilman täytesanoja ja jaaritteluja. Matkan varrelta löytyi siis kaikkea turhaa, ja samalla linjalla jatketaan. Mihinkäs tätä linjaa sitten muuttamaakaan.

En muistanutkaan kuinka paljon Gille olikaan tuhojaan tehnyt aikanaan. Siitä tuli kyllä kieltämättä hauskaa täytettä blogiin, kun sai jokapäivä kertoa mitä poika nyt on keksinyt. Oon viisastunut virheistä liikaa, kun enää sellasia ei tapahdu. Koti aidataan ennen kun lähdetään pois, matto ja kaikki irtotavarat siirretään muualle... Ihan tylsää siis! :D Törmäsin myös pariin hauskaan videoon, joista edelleen lempparini ovat tämä ja tämä. Ja muutama muu, mutta miten musta tuntuu, ettei nää jutut oo muiden mielestä edes hauskoja :)

Sitten jollain aasinsillalla pääsin ajatukseen, että miksi olen hurahtanut agilityyn? Kaverini muuttaa Tampereelle ihan yksinään ja kehotin ostamaan koiran ja alkamaan harrastaa jotain koira-juttuja, kun mä ainakin olen kokenut, että koiraharrastuksen myötä olen tutustunut niin moniin huippu-tyyppeihin. Mutta miten musta tuli tälläinen hullu-agilityihminen?
Pääsyy on tietenkin Topin. Pogo tuli meille vähän vahingossa ja sitten pojat alkoi harrastaa aksaa. Topin kohdalla syy on siis selviö, veri veti lajia puoleensa. Siinä sitten pyörin mukana ihmettelemässä. Suurin kimmoke oli tietenkin ihka-ensimmäinen oma koira. Oma nappisilmä-sekopää-Gille. Hankala harrastaa agilityä ilman koiraa. Kaikkihan sen tietää, että olin vannonut, etten ikinä ala harrastaa tätä tyhmää lajia, se on niin tyhmän näköistäkin. Mutta sitten se vei mennessään, hups vaan. Ja ehkä pääsyyllinen taitaakin olla Taru. Minun oma kety, koutsi, sponsori ja mentori :) Ehkä siis jotain pientä painostusta tuli sieltä suunnalta alkaa harrastamaan, ja sille tielle jäätiin. Eikä kaduta yhtään. Perässä tulee sitten tietenkin kaikki muut koulutusohjaajat, Terhi heti penturyhmässä, rataharjoitteluryhmässä oli Kaija vetämässä, vaikken siellä kauaa käynytkään. Ja sitten hypättiin sinne tavoitteellisten ryhmään, jossa oli Taru, Mikko, Terhi ja Tanja koutsaamassa. Eli ainakin tietää, ketä syyttää, kun ollaan Gillen kanssa tälläsiä :) Eikä pidä tietenkään unohtaa mahtavia ryhmäläisiä ja muita hyviä tyyppejä. Että vaikka kisoista ei aina jääkään ehkä ihan paras fiilis, niin ei se näemmä haittaa. Samalla linjalla jatketaan ja sitten analysoidaan (eli valitetaan) siitä tänne. Ja te hullut luette.

Joko nyt olisin käyttänyt tarpeeksi turhaa aikaa kun olen vältellyt imuria? Joko pitää alkaa siivoomaan? Enkö voisi vielä hiukan kirjoitella muistelmia? No, ei sitten, ei kukaan kuitenkaan edes päässyt näin pitkälle, kun nukahditte keskenkaiken. :D Kyllä mä vielä vuodenvaiheessa kirjoitan uudelleen vuoden 2010 muistelmat, mutta piti jo tässä vaiheessa kertoa, että olen kokenut ahaa-elämyksen.

perjantai 29. lokakuuta 2010

Tsaun videot

Noniin, kai ne videot sitten on vihdoin ladattava. Oon pitänyt yleisöä jo niin kauan jännityksessä, että mahdatte jo revetä liitoksistanne. Muutamalta vakiolukijalta odotin vielä kommenttia, mutta kyllähän tämä 7 kommenttia taisi olla jo ennätys :)

Tarua ja Meeriä ei kyllä pitäisi laskea mukaan, koska te olitte paikanpäällä. Näitte jo shown, ette nyt voi oikeesti haluta nähdä niitä uudelleen :D Mutta tuli silti se viiden kommentoijan kipuraja täyteen, minkä ajattelin olevan se minimi. Hyvä tapa kerätä siis niitä kommentteja. Mutta muistakaahan, sitä saa mitä tilaa!! Saa sitten laittaa tähänkin kommentteja, että kuinka perhanan hyviä me ollaankaan. Oi että sentään.

Lähetin Helille sen ja Ronjan videot, ja Heli siihen vaan totesi, ettei enää ikinäkoskaan juokse muiden ihmisten nähden, nyt kun näki ne videot. Niinpä, sama tunne täälläkin, voiko ihminen oikeesti edes juosta noin kun minä!? Siinä yhdessäkin lopussa juoksen kun mikäkin tikku-ukko, ettei Gille puris mua :D

Sain kaimaltani innotteen videoiden musiikkeihin. Sanna jo muistelikin tämäntyyppisiä 90-luvun helmiä, joten oli pakko laittaa itsellekin vähän laatumusaa. Pogolle toi Scatman sopii kuin tehty. Mistä vetoa, että just tollasta Pogo päässä liikuu agiradalla "piipappapadoppo - Im a Scatmaaan". Topi vaan pyörittelee päätään, että koitas nyt scatman tehdä edes jotain oikein ja lopeta se sekoileminen. :)

Laatuvideo numerooo 1:



Laatuvideo numerooo 2:

Ja ekalla radalla on tosiaan se mun mielestä hieno putken takaaleikkaaminen (viiminen putki) mutta videolla se näyttää ihan joltain muulta :D Olin vaan onnellinen, kun koira meni putkeen. Ja sit Terhi ei saa sanoa mitään huonosta puomin kontaktin palautuksesta, ottaa päähän kun tajuan korjata sen, mutten kuitenkaan sit vaadi sitä täydellistä suoritusta. Shame on me.

tiistai 26. lokakuuta 2010

Lokakuun viimeiset harkat

Eilen oli tosiaan lokakuun viimeiset harkat. Oli kyllä taas niin pirun kylmä. Edelleen kaivataan sponsoreita rahoittamaan se lämmitetty halli...

Mulla oli niin kauhee väsymys, sunnuntaina oli aika raskas päivä, nukuin huonosti ja sitten vielä se ensimmäinen työpäivä siihen, niin katsoin parhaaksi sen, että Topi sai mennä Gillen kanssa. En vaan jaksanut keskittyä, enkä muistanut radasta kun ensimmäiset viisi estettä. Topi sai siis juosta kahden koiran kanssa! Ja olihan se hauskaa katsoa, kun pojat siellä juoksee, ärsyttää vaan, että Topi on niin nopee ettei Gille ehdi puremaan sitä!! Onko se siis mun ainut mahdollisuus päästä siitä Gillen ärsyttävimmästä puolesta eroon, opetella vaan ohjaamaan kunnolla ja juoksemaan niin perkeleesti!? Ei hyvältä vaikuta :D

Pokerin kanssa meni ihan hyvin, mitä nyt pari kikkailukohtaa ei ihan toiminutkaan. Koiran piti olla keinulla, mutta joka kerta se olikin selän takana puomilla. Rimoja ei tullut alas mitenkään huomattavasti taaskaan (ja kisoissakin ne muuten pysyi ihan sikahyvin) paitsi yhdessä sellaisessa kohtaa, missä oli vähän huono hyppykulma.

Gillen kanssa ei meinannut lähteä menemään lainkaan, kun se ei hypännyt yhtä hyppyä lainkaan. Valo vissiin häikäsi just siihen rimaan, koska se juoksi sitä päin vaan. Ajattelin siinä kohtaa jo, että nyt toi perhana rikkoo mun koiran! Mutta alkuvaikeuksien jälkeen se meni hienosti... Jotenkin Gille oli taas kokenut ihmeparantumisen ja muisti miten kontaktit otetaan, vaikka se hassusti oli taas kisoissa unohtunut...

Ensi kerralla harkkailaankin sitten siellä iki-ihanassa maneesissa... Maltan tuskin odottaa!

maanantai 25. lokakuuta 2010

Tsaukkilassa

Eilen oltiin kisaamassa kolmen startin verran. Sen verran huomasin, että noi ns. iltakisat ei sovi mulle. Kivempi mennä aikasin ja päästä kotiin aikasin. Ei hyvä kun kotona oli vasta yhdeksän aikoihin. Ja vettä tuli ja oli kylmää. Ei hyvä sekään. Ehkä tähän suht negatiiviseen mielialaan vaikutti myös se, että tänään oli eka työpäivä pitkään aikaan ja jännitti.

Mut ei ne kisat sitten muutenkaan niin kovin kummoisesti mennyt. Normimeininki. Kuusi hyllyä sieltä kotiin taas tuotiin. Pyydän siis anteeksi, jos negatiivinen sävy on palannut, mutta ei nyt irtoo mitään muutakaan. Pistetään paljon hymiöitä, niin saa vaikutelman, että tää on iloista teksitä :) ;) :) :) :) :) :) :D :D :P

Gille hyllytti ekalla kun tuli kolme kieltoa. Tokalla ja kolmannella palautin kontaktille. Pogolla tuli kaikissa väärä rata kun Topi ei korjannut virhettä vaan päätti jatkaa sujuvasti matkaa. Mutta mikäs siinä, ei niillä vitosilla ja kympeillä mitään teekään. Ei olis edes palkinnoille päässyt :) Katsoin äsken videot, ja laitan ne tänne vaan yleisön pyynnöstä - siis hurrrjasta kysynnästä vaan!! En jaksa alkaa niitä sähläysvideoita nyt latailemaan. (liian suuri väsymys, oonhan mä sentään ollut töissä jo yhden päivän, vähän rispektiä pliis) Ihan ok fiilis, vähän ehkä neutraali. Eniten ottaa päähän kun viimisellä korjasin A:n ja olis ollut enää kaksi estettä jäljellä, niin miksen sit vaan sääntöjen vastaisesti mennyt niitäkin, olis tullut Gillelle palkka siitä kun teki hienon kontaktin. Ekalla radalla oli hieno putken takaaleikkaus, tai siis se tuntui hyvältä, videolla se näyttää siltä kun mä vaan työntäisin Gillen väkisin sinne putkeen :D Pogolla oli ehkä vähän taas hullua aikaa... Topi sanoi, että muuten hyvä fiilis, mutta viimisen olis voinut olla menemättä kun siinä ei ollut enää mitään tolkkua.

Lopuksi: sitten kun päästiin kotiin, vihdoinkin, niin pesin sitten koiria noin 40 minuuttia. Päädyin siihen, että mä en enää ikinä mene Tsaulle kisaamaan. Oon tämän päätöksen tehnyt ennenkin, mutta nyt tein sen taas. Se saakelin kivituhka on paholaisen keksimä. Sitä menee (ainakin) Pogon turkin rastojen sisälle, eikä sitä saa millään pois. Pesin ja pesin ja pesin, mutta silti aamulla kun heräsin, oli koko yläkerta täynnä kivituhkaa. Jos siis tsaukkilaiset joutuu tilaamaan uuden kuorman sitä kiveä, niin se on sitten kaikki meidän viemärissä, pesukoneessa tai imurissa. Saa tulla hakemaan pois. Maksua vastaan tietenkin. Ennemmin käyn vaikka maneesilla, sen hevosenpaskan saa sentään turkista pois! Tämä taitaa olla tämän "helppohoitoisen" turkin iloja... eipä meinaan jäänyt silnou Ronjan turkkiin mitään, samalla kun meidän pojat oli sellaisia tasaisen harmaita. Vielä kun Pogo päättä pistää jumpaksi, niin oli koko koira ihan harmaa!

:) :) :) :o)

maanantai 18. lokakuuta 2010

T:n ja T:n treenit

Eli Tanjan ja Tarun. Ei tänään pitänyt edes olla treenejä, mutta kun kuulin että tämä T-kaksikko on menossa treenaamaan, niin änkesin mukaan sitten.

Topi oli iltavuorossa. Taru yritti mennä Pogon kanssa, mutta sillä oli niin varovaista ohjausta, ettei vaan rimat tippuisi, niin eipä höyrypää paljon saanut aksata. Eikä se kyllä kauheesti keskittynytkään. Pitää ehkäpä mennä ennen kisoja vähän kentälle vielä, kävi Pogopoika taas niin kuumana.

Gille vähän ehkä höyrysi myös. Tänään ja eilen oli lähdössä ongelmaa. Poika on taas keksinyt, että vois vaikka vähän varastaa lähdössä. Eikä ole muuten kivaa, pitää taas alkaa vahvistamaan sitä paikallaanoloa. Oon niin tyytyväinen keppeihin. Gille osaa niin hienosti jo hakea itse kepit, ja pystyin olemaan mielestäni jo aika kaukana vedättämässä. Eihän se kouluttajien mielestä ollut vielä läheskään tarpeeksi, mutta hiljaa hyvää tulee. Heti kun lähtee liikaa vedättää, niin Gille alkaa harppimaan. Eikä taaskaan uskalla ennen kisoja alkaa sekottamaan. Sain myös opetella sitä, ettei saa/kannata viedä niin lähelle estettä, Gille kyllä osaa hypätä jonkinlaisella heitollakin tai mikä se sitten onkaan, eikä tarvii aina saattaa sitä jokapaikkaan. Sen kun vielä itse oppis... Ja sitten vielä ne sata muuta asiaa :) Treenipäiväkirjaa kirjoittamaan ja ei muutakun opettelemaan.

sunnuntai 17. lokakuuta 2010

Mentaalivalmennus osa 2

Mentaalivalmennuksessa päästiin (jouduttiin) tekemään tänään kaikennäköisiä harjoitteita. Pahinta oli, kun piti kehua itseään, ihan kamalaa. Sitten siellä oli pikakurssi urheilijan ravinnosta, mitattiin myös rasvaprosentti. Omalla kohdalla se pelotti, koska noita lihaksia ei nyt niin kauhjan paljon ole, muttei tulos nyt niin kauhee ollutkaan. Enemmän proteiinia naamaan kuulemma vaan. Nyt pitäisi alkaa mentaaliharjoittelemaan, mutta jotenkin tuntuu, että miten sellaisenkin nyt muka osaa tehdä... no, katsotaan. Pääasia kai on, että pääkoppa pysyy koossa eikä tule kisasuorituksen jälkeen se kuuluisa vitutus.

Koulutuksen jälkeen siirryttiin toiseen koulutukseen. Aksaamaan. Taas oli 32 esteen rataa, muttei mulla tullut epävarmaa kohtaa muutakun yhdessä kohtaa, edistystä. Loppuakohden alkoi taas sekä Gille, että mun pää pehmenemään, eikä jaksanut keskittyä, mutta muuten mentiin mun mielestä hienosti.

Palautetta saatiin oikeastaan samaa kun viime kerralla. Gille saa huutaa kun se suorittaa rataa, mutta komentaa se ei saa. Kun istutaan paikallaan, niin sillon ollaan hiljaa. Julia kehui Gilleä, kun se kääntyy niin hyvin, on kuuliainen ja on vaan ihan mahtava koira! Minun taitava agilitykoira. Muutamia uusia ohjauskuvioita tuli, joku viskijuttu (putkelta 15, hypylle 16) oli yksi aika erikoinen (tai mikä ihme sen nimi sitten olikaan). Sitten jaakotus taisi mennä ehkä ensimmäisen kerran vähän enemmän kaaliin, se on aina ollut mulle aika hepreaa. Ja mikä ihmeellisintä, Gille sivuirtosi ihan sikahyvin (esteet 5-6-7) sivulla olevalle hypylle, vaikka en lähtenyt viemään sitä yhtään lähelle siivekettä.

Tässä Julia Kärnän rata:

Ja vielä on tavoitteena, että pystyy ihan itsenäisesti valitsemaan ne parhaimmat ja nopeimmat ohjauskuviot kaikista vaikeista kohdista. Ykkösluokan radoilla niitä nyt ei niin hirveesti ole, mutta harkoissa on sitten onneksi vähän vaikeempia ratoja...

torstai 14. lokakuuta 2010

Hohtoepikset

Eilen oltiin kesäkauden päättäjäisissä ja hohtoepiksissä. Hohtoepisten ideana on, että jokainen kilpailija tuo sinne jonkun lyhdyn, niin saadaan vähän tunnelmaa kehiin.

Topi meni Pogon ja Gillen kanssa mölliradan, kun mä en pystynyt päänsäryltäni juoksemaan. Pogon kanssa se yritti jotain ihme kikkailua, mikä sitten ei toiminutkaan. Rimantiputuksesta lähtivät pois radalta kokonaan. Gillen kanssa menivätkin sitten täysillä, pääsi Gillekin kerrankin oikeen juoksemaan. Maaliin vain yhdellä kiellolla (yllättäen putkeen meno), muttei voinut mölliluokassa sijoittua.

Ykkösen radalle pakotin itsenikin sinne mukaan. Päästiin 1 palkinotopallille, vaikka saatiin 10 virhepistettä. Kielto taas putkeen menosta (joka oli suora, eli ei edes takaaleikkaamista) ja viiminen rima tippui. Oltiin kuitenkin ainoita kenellä oli miinusaikaa, joten sillä tuli voitto plakkariin. Pogolla meni alkurata hyvin, mutta S-putki tuotti vaikeuksia. Puolisokeana Pogolla varmaan iski täysi paniikki pimeässä putkessa mistä ei pääse ulos ja juoksi sen takia seuraavan esteen ohi Topin luokse. Yhtään rimaa ei kuitenkaan tullut alas. Puomin kontaktia ei sitten malttanut enää ottaa ja sen korjauksesta tuli hylly.

Avoimen radalla olin jo niin loppu, päänsärky sen kun jatkuu ja ei pystynyt keskittymään itse kisaamiseen kun piti olla toimistossa koneella laittamassa tuloksia. Tajusin oman vuoron kohdalla, että ei hitto, mä en muista rataa! Unohdin ainakin kolmessa kohtaa radan, mutta jotenkin onnistuin silti ohjaamaan sinne minne pitikin. Nollana maaliin!! Mun ja Gillen toinen episnolla - ja voitettiin taas. Ja sitten Pogo. Yksi rima tuli alas ja taas pää ei kestänyt loppuun asti, eikä jaksanut pysähtyä puomilla. Mutta rata meni muilta osin tosi hienosti, kaikennäköisiä ohjauskuvioita poika osaa lukea vaikka kuinka hyvin. Pogon rata oli siis tosi hyvä hylly, Gillen rata oli tosi huono nolla. :D

tiistai 12. lokakuuta 2010

Ensilumi

Tänään meillä satoi ensilumi. Tai en tiedä voiko sitä lumeksi kutsua, mutta jotain valkoista taivaalta tuli vaikka kuinka paljon. Oltiin just lähdössä koirien kanssa aamulenkille, kun kaikki jähmetyttiin ovelle - "mitä hemmettiä täällä tapahtuu?" Pogo aivasteli koko alkumatkan, ihan liian kylmää siis jo, tai sitten poika aavisteli, että se tyhmä lumi peittää kaikki kivet!

Lenkin aikana niitä jonkinnäköisiä rakeita satoi vaikka kuinka paljon, mutta maahan kun laskeutui niin se suli melkein heti. En siis saanut ihan ikuistettua sitä hetkeä kun maa oli valkea ainakin viisi sekuntia. Takapihalla oli pöydällä ja mansikoiden päällä vielä hiukan, tässä siis todistusaineistoa tästä ihmeestä:


Ihan ei taida nämä "lumikinokset" vetää vertoja tälle myräkälle... (ks. linkki)

maanantai 11. lokakuuta 2010

Voi maanantai

Heh, huomasi harkoissa että meillä oli Gillen kanssa kisapäivä eilen ja tänään vähän väsytti. Mä tein ehkä kaikkee muuta kun piti, sain ainakin Tanjan taas nauramaan. Unohdin rataa ja kaikkee jännää. Mut kontaktit oli NIIN jees, ihan mahtavat. Ja keppejäkin mentiin vinokepeillä, että olin jo vaikka kuinka kaukana... Ehkä mekin osataan sitten joskus ne kepitkin.

Pogomään teki varmaan elämänsä ensimmäisen nollan!!! Siitä se sitten lähtee, kun harkoissa tulee nolla, niin kisoissakin on jo huisin paljon parempi mahdollisuus siihen. Paitsi sitten alkaa Topia jännittämään, kun on mahdollisuus onnistua. Mutta poika osasi hypätä kunnolla, se on pääasia.

Keskiviikkona epiksiin... ja parin viikon päästä sit Tsaukkilaan.

sunnuntai 10. lokakuuta 2010

Gille kisaa

Tänään oli Gillellä ihan spesiaali päivä. Se lähti mun kanssa kisoihin - ja ihan ilman Pogoa! Pogo jäi kotiin nukkumaan Topin kanssa tyytyväisenä kun mä raahasin Gillen mukaani. Se ei olis millään halunnut lähtee, yritti viestittää mulle jotain tyyliin "hei idiootti, kello on joku hiton seittemän, ja mä nukun nyt".

Kisapäivä oli jälleen kerran mukava, vesikoiraihmisiä ja vesikoiria everywhere - ja sit Ansku!! Taru oli mun ketynä, ettei tarvinnut yksinää hermoilla :) Ihan hyvillä mielillä lähdin kisoihin ja hyvillä mielin sieltä myös tultiin pois. Tuloksista piittaamatta.

Kivoimman olonen rata oli ensimmäisenä, en tiedä miksi, mutta jotenkin se vaan oli hauskan oloinen. Ja radalla oli pöytä! Kävin eilen kentällä treenaamassa pöytää, ja odotin sitä, että mitenköhän Gille kisatilanteessa pöytään reagoi. Noh, eihän me sinne asti edes päästy. Jäätiin sitten aika alkutaipaleelle, kun pojalla alkoi höyryäminen ja puomin kontaktia ei otettu niinkun pitää. Siis aika monen mielesti se oli varmaan ihan hyvä kontakti, mut ei hemmetti ollut sellanen kun sen piti olla! Siitä ei kuulu hypätä pois mua puremaan... näin mä ainakin olettaisin. Lykkäsin sen siihen sitten uudestaan ja pois radalta. Hylky siis siitä. Ei oikeastaan harmita, koska olin niin tiesin ton, mutta silti harmittaa, että jäi se loppurata suorittamatta!! :/ ja sit senkin puolesta harmittaa, kun noi kontaktit on niin vammaset.

Toisella radalla päästiinkin sitten ihan maaliin asti. Siellä tuli 15 virhepistettä. Rima tippui heti alussa, liekö kaatunut koko este. Mentiin okserin ohi, saattoi olla taas jossain muussa vika kun Gillessä ja sitten Gille päätti kesken keinun, että täältä mä voin hypätä muuten vaikka kesken pois. Muuten se oli kai ihan hyvää rataa, pitää katsoa videolta kun ei niin hirveesti muistikuvaa ole :D

Viimeinen rata oli hyppäri - ei kontakteja mitä pitää jännittää. Siinä vaiheessa alkoi kahden tunnin yöunet painaa päälle, huutava nälkä ja Gilleäkin näytti väsyttävän. Ei siis ollut ihan suunnitelmat radalla sellaisia kun piti (niinku alun putkeen meno). Anskukin sanoi, että okserilla mun ohjaus oli tosi hyvää, mut Gille siitä vähät välitti vaan iski kiinni vaan... "paskat mä mitään ohjauksia jaksa kattoo". Mä siis yritin ohjata okserin selkeesti ja sitten keilata sen keilan sinne putkeen, mut siis se oikeesti tarkotti, että pure mua. Sieltä tuli niin paljon kaikkia kieltoja, että hyllyä pukkas taas. Alkoi jo naurattamaankin radalla, kun se oli niin epätoivoista menoa. Askun siskokin kommentoi, että miten joku voi olla niin tyyni siellä radalla, vaikka koira on tollanen. Siinä sitten kun mietin, että minkä näköistä se oli kun yritän tunkee sitä koiraa sinne saakelin putkeen, mutta se vaan huuta ja puree, niin nauruhan siinä pääsi. Ja se muuten taas puri.

Videolta kun nyt katsoin omaa menoa, niin oli se taas aikamoista. Ihan epäreilua, että ykkösissä on jotain hemmetin hyviä kolmosluokkalaisia ja sitten vertaa itteensä niihin. On toi vaan sen verran häsläystä toi mun ohjaus. Mä ainakin nauraisin siellä radan reunalla kippurassa, Gille on kyllä huvittava kun se vaaaan huuuuttaaaaa ja huuuuuttaaaa ja huuuuttaaaaa. Mut tälläsii me ollaan, Sanna ja Gille :) Paljon tuli treeni- ja kisapäiväkirjaan kirjoitettavaa: kepit (tahtoo itsenäiset kepit, toi on vaan niin tyhmän näköstä). Putkien takaaleikkaaminen, jaa että meilläkö ongelma? Kontaktit - toisella radalla ne oli edelleen ihan perseestä, mutta niillä vaan mentiin... ja taitaa se okserikin olla jossain listalla... nämä siis nyt ainakin. Miten mä ne toteutan, jätän sen ongelman Tanjalle :D Olen ainakin käynyt harkkaamassa niitä saakelin keppejä, mutta jonkun pitäis vaan ensin opettaa mua!



Heh, päätin sitten, että perhana, laitetaan kaikki tänne vaan. Mitä sitten. Meinas mennä hermo, kun moviemaker kaatui kolme kertaa, mutta tässä se nyt on.

Erityismaininta: Pogon lempi-sisko Soolo The Supersankarista tuli eilen agilityvalio! Ollaan kyllä ylpeitä Mummasta ja Soolosta kaikki. Pogo ei vaan oikeen ymmärtänyt, että mikä valio, miksei Ingman? Ja eihän se edes tykkää maidosta, piimäkin on ihan paskaa :D Mut Soolo on vaan niin jees!

perjantai 8. lokakuuta 2010

Lokakuu edelleen

ja syksy jatkuu... Tällä kertaa Annan ottamia kuvia, mallit olis kyllä voinut tällä kertaa olla vähän yhteistyöhaluisimpia. Pogo ei suostunut luopumaan pallosta sitten millään ja kun vihdoin Gille sen siltä pölli, niin se otti kiven. Gille taas ei halunnut pysyä paikallaan sekuntiakaan...



"Istukaapa siinä nyt kaikki vierekkän kiltisti..."
"GILLEEEEEEE!!!!"

Kummallisia lehtiä täällä tippuu vaahterapuusta:





Kuvat © Anna Ahola

maanantai 4. lokakuuta 2010

Lokakuu

Syksy...
Metsänpeikot.

Sieni.

Gille löysi kepin.

Ja mitä Pogo löysi?

Sitten tuli jano.

Melkein erottuu Pokeri ruskeiden lehtien joukosta.

Metsänpeikkojen paluu.

Kävi uimassa.

Katselee pöllä-Gillen menoa.

Metsänpeikkojen trilogian osa 3.

The end.

lauantai 2. lokakuuta 2010

Keppitreeniä ja sellasta

Oltiin tänään kentällä suorittamassa kotiläksyä: keppitreeniä. Yritin Gillen kanssa vähän ottaa etäisyyttä eteen ja sivulle. Kepit on sellainen este Gillelle, että se alkaa höyryymään ihan hulluna, ei siis voi tehdä kovin montaa toistoa. Huomenna uudestaan. Kai siitä sitten joskus vielä jotain tulee.

Pogon kanssa otettiin avokulmaa ja itsenäistä pujottelua. Kun oli ensimmäisessä välissä auttamassa, niin kyllä se siitä sitten meni. Ekaa kertaa Pogo meni itsenäisesti pujotellen, niin että Topi oli takana ja lelu odottamassa päässä. Nopeutta kun vielä jostain sais.

Loppukevennystä: Siirsin äsken kuvia puhelimesta koneelle. Kunnon kameralla ei aina ehdi jokapaikkaan, mutta puhelin on useimmiten lähistöllä aina... tässä siis muutama "hyvälaatuista" kuvaa, näin lauantai-illan ratoksi :)

Kuva 1. Pogo ihan intooo piukassa lähdössä agipitsikisoihin! :D

Kuva 2. Kerran agikentällä istuskelin ja odotin omaa vuoroa. Pogo oli just radalla ja Gille huusi vieressä niinku viimistä päivää. Otin sitten kuvan Gillen kielessä olevasta pigmentti-läiskästä. Tässäpä tieto jota ette tienneet Gillestä :)

3. Agileirillä 2010. Gille ja Pogo paini pellolla. Pellolle meni beige vesikoira,
takaisin tuli beige ruskein merkein. Melkeen menis täydestä?

Kuva 4. Pogon perus asento.

Kuva 5. Gillen perus asento (huom, jalat kuuluu olla ylhäällä seinää vasten).