tiistai 27. syyskuuta 2011

Kesäkauden viimeiset reenit

Niin se kesä vierähti ja syksy saapui agilityynkin, liian nopeesti. Taas kerran loppui ohjatut harkat ja koutsit pääsi ansaitulle lomalle. Harmillista vaan meidän ryhmäläisten kannalta, kun olisin ainakin itse voinut vielä jatkaa tällä linjalla. Seuraavaksi päästään sitten treenaamaan... öö, koska? Talviharjoittelupaikasta ei ilmeisestikään ole tietoakaan, joten huonolta näyttää. Voi vee, jos joudutaan taas sinne perkeleen maneesille!! Toivottavasti saadaan nyt sitten edes kentällä käydä pitkään, ennen kun lumi saapuu kehiin.

Meille tuli äkkilähtö harkkoihin, kun makseilla piti olla yövuoro, mutta Taru hälytti mut radanrakennuspuuhiin. Siellä sitten Gillen kanssa hengattiin tovi ja odotettiin omaa vuoroa. Gillelle tuli yhtenä maanantaina kentällä olevista ötököistä kovin kutisevia patteja, sen takia on tarvinnut pitää takkia tai fleeceä sen päällä. Äkkilähdön takia se takki tietenkin unohtui kotiin. Onneksi Mumma pelasti tilanteen, kun Gille sai sen fleesepaidan päällensä. Mun mielestä Gille oli tosi hauska, omasta mielestään aika nolo:

(miksi noissa kuvissa näyttää siltä kun tuolla taivalla olis aurinko,
vaikka oli ihan pimeetä? Tehokkaat valot indeed)


Ei me nyt taaskaan ihan osattu kaikkea niinkun pitäisi, mutta oli siellä onnistuneitakin kohtia. Ei siis jäänyt huono mieli, mutta olisin voinut kyllä sen yhden pirullisen kohdan osata ohjata oikeinkin. Vähän jäi vaivaamaan. Mutta kun ei osaa niin ei osaa. Ja sen ainakin tiedän nyt, että keppitreenissä pitää edelleen vahvistaa Gillen omaa pujottelua, se on nyt vähän jäänyt edelleen siihen "osaan hakea oikean keppivälin" - mutta omatoiminen pujottelu ei toimi, kun yritin ottaa etumatkaa, niin alkoi poikakin harppimaan. Ja Gillellä oli taas kovin paljon asiaa, haukkua se jätkä ainakin osaa. Ja purra (kannattaa pitää sitä lelua housujen taskussa, josta se yrittää ottaa sitä kokoajan, välillä meinaa tippua koko housut, välillä on nahkaakin välissä).

Pokerimies oli tänään vapaapäivällä kun ei enää epiksien jälkeen uskallettu sitä ottaa pimeälle kentälle. Sen mielestä on varmaan superluksusta kun Gille lähtee yksin harkkoihin, niin sitten Pogolla on kotona aina jotain erityisäksöniä, nytkin se oli tunnin yrittänyt tyhjentää kongista lihapullia, mutta ei onnistunut. Topin piti lopulta vähän avustaa. Ei oo oikeen tota praktiikkaa. Gille kun tuli kotiin ja siellä kongissa oli vielä yksi lihapulla jäljellä, niin siinä meni noin 8 sekuntia, ja homma hoidettu. Tekniikat hallussa sitten taas tällä kaverilla.

Kiitos kesäkaudesta Taru ja Tanja!!
- toivoo juniori-Mäkisen poppoo :)

maanantai 26. syyskuuta 2011

Saanko esitellä...

Meidän iki-ihana napero: Naga

Kokonimeltään tästä kaverista pitäisi tulla Bonachón Morich...
ja kutsumanimi on se Naga.
Eli vähän niinkun: "Maailman tulisin chili"
...tosin chiliwikissä on vanhentunutta tietoa, tämä laji ei nyt ihan se tulisin ole enää, mutta on ollut sellainen pitkään...

Topin toinen harrastus siis yhdistyy nyt tähän toiseen harrastukseen :) Eikä tästä pikkupojasta nyt ihan niiin tulinen tarvii tulla :) yksi sellainen täältä löytyy jo.

Ihana ihana pikku vesipää <3

Pennut 4 viikkoa

Tässä vähän jälkijunassa viimeviikkoisia kuvia:

Tytsykkä valppaana

Zip uneksii

Alia väsyttää

Ja Naga muuten vaan haaveilee

Pennuilla on siis nimet jo. Tytön nimi ei kylläkään ole tytsykkä :)

On noi niiiii-iiiiiin ihania. Mä sunnuntaina otin vähän päikkäreitäkin pentujen kanssa, kun en malttanut vaan lähteä kotiin (no ei siinä kyllä malttanut nukahtaa). Sitten tyttö tuli niin liki mua, että ajattelin jatkaa pehmeämmällä alustelle. Siirryttiin kahdestaan sohvalle katsomaan telkkaria, siinä tämä kiipesi mun kaulalle tuhisemaan. Oi <3

Oivoi... tänään olin harkoissa, niin en ehtinyt taas pentuja kattoo... Huomenna sitten taas, on jo superiso ikävä!

torstai 22. syyskuuta 2011

Moi, pennut täällä taas

Kuvapäivitystä:

Peeeerkeleeeee!!!



Moi, oon Pogon ja Gillen uusi velipoika... oon aika ihana.

Ja mä meen Soolon ja Ebban kaveriksi... meikä on kingi.

Mää menen Anjalle :)

Musta tulee aika ison lauman uusi pomo






On ne kaikki vaan niin ihania! <3

Hurjaa agiliitoa

Ei ole taaskaan jaksanut kirjoitella maanantain harkoista mitään, kun en tiedä mitä kirjoittaisin. Ja alkaa ottamaan päähän, etten ikinä osaa kirjoittaa Pogon menosta mitään. Nytkin mietin, että videokamera olis kyllä niin hyvä olla ihan perusharkoissakin mukana. Ehkä pitää investoida sellaiseen? Häämatkarahoista? :D
Pogon menosta taas sen verran, että on se ihme ukkeli. Alkaa jo tulla hämärä niin aikaisin, ettei enää jälkimmäisessä ryhmässä varmaan Pogon kanssa pysty menemään (no, ei oo kun yksi kerta jäljelläkään). Nytkin piti laittaa jo valot päälle heti ekana koirakon kohdalla. Joka oli siis Pogo ja Topi. Mutta superhyvin se meidän kaheli siellä näkee mennä, mahtavaa! Eilen oltiin ihan pilkkopimeellä lenkillä, niin siellä se tepasteli mun perässä reippaasti. Päässään varmaan ajatteli "voihittovoihittovoihitto, mä en nää mitään, oon ihan paniikissa, kävelen eteenpäin kun en muutakaan voi" - mut ei siitä mitään erikoista huomaa, se on niin omituinen normaalistikin :)

Joo, mutta Gille oli taas syönyt jotain sieniä ja kävi ihan ylikierroksilla. Kaikki mun viimekertaiset teoriat meni romukoppaan. Ei kävelty kotoa kentälle, eli se ei ollut yliväsynyt. Tehtiin kyllä lämmittelyyesteillä taas lähtö- ja keppiharjoituksia, mutta niistä se taisi kerätä vaan lisäkierroksia. Pinkki possukin oli mukana, mutta se on jo rikki. Radalla mentiin sitten ensimmäiset hetket kaikki esteet ohi ja väärin. Sitten kun siinä Gille väsyi huutamiseen, niin alkoi sujumaan. Tanja tykkäsi keksiä meille eri ohjausvaihtoehtoja, jotka ei olis niin helppoja meille. Ja mehän tehtiin, oivoi kun oltiin hyviä :P Mua nyt hiukan häiritsee takaraivossa piilevä ajatus, tahtoo kisaamaan. Mistä tälläinen on tullut? Huomisten epiksien jälkeen mieli saattaa muuttua, mutta jos siellä menee hyvin, niin voisin vaikka tempasta ja ilmoittautua jonnekin. Tekosyytkin on käytetty jo, joten jos tavoitteellisissa aikoo reenata, sen eteen pitää alkaa taas tekemään jotain vähän enemmänkin.

Kuulin jälkeenpäin, että Terhi oli siellä kentän laidalla puhellut hassuja. Oli katsellut kuulemma mun ohjausta ja sanonut, että miten hän saisi myös nimensä Mäkiseksi (vertaa viimekertaiseen kirjoitukseen, jossa yksi teorioistani oli, että uuden sukunimen myötä musta on tullut parempi ohjaaja) - Terhin ratkaisu oli jättää Mikko ja mennä Tommin kanssa naimisiin :D :D Oli kyllä hauskin juttu ever :)

Gillellä oli eilen jotain hallusinaatioita. Se näki ensin pihalla sammakon, joka oli ainakin NÄIN pelottava. Siis ihan jär-kyt-tä-vää. Piti ensin hiiiiiipiä lähelle haistamaan mikä se on, ja kun sammakko liikahti, hyppäsi Gille ainakin seitsemän metriä ylöspäin. Sitten asia unohtui, kunnes illalla se nukkumaan mennessä hyppäsi meidän sänkyyn (jota siis ei saa tehdä) alkoi haistelemaan peittoa - ja siellä sängyssä oli ihan saletisti myös sammakko, koska se oli ihan yhtä pelottavaa. Sätki kun mikäkin epäluuloinen siinä aikansa, ennen kuin ymmärsi, ettei siellä sammakoita ole ja meni omalle paikalleen nukkumaan :)

maanantai 19. syyskuuta 2011

sunnuntai 18. syyskuuta 2011

Hei mekin ollaan täällä

Päivityksiä tulee pennuista, mutta omat pojat jää vähän vähemmälle. Olkoon tämä siis hyvitys-yritys. Kauppareissulla jäi mukaan uusi lelu - käärme! Vanhalle käärmeelle oli käynyt vähän hassusti, kun se vähän laihtui.

Lelu on Pogolle, jotta se säilyisi ehjänä. Eihän niitä omia leluja rikota, paitsi vahingossa. Gille saa erikoisluvalla leikkiä tämän kanssa kuitenkin - hiukan :)





lauantai 17. syyskuuta 2011

Pennut, pennut

Nyt alkaa pentulaatikossa olemaan jo vipinää ja viskettä enemmänkin. Kiinteää ruokaakin ipanat jo saa ja sen jälkeen riemu on aina katossa asti - mennään eikä meinata.

On ne vaan niin hirmuisen söpöjä, siellä niitä katsellessa vierähtää helposti tunti jos toinenkin. Harmilloisen vähän olen vaan itse päässyt pieniä katsomaan, etten osaa vielä mitään kunnollista luonnekuvausta teille antaa :) Viirupoika se edelleen minun suosikki taitaa olla, minkäs sille "rakkautta ensisilmäyksellä" -efektille voi. Siinä paketissa kaikki on vaan niin jees. Syötävän suloinen. Tosin tänään se näytti jo tuholaisen merkkejä :) Kauluripoika on ollut aika vipeltäjä, mutta osaa se jätkä aika lunkistikin ottaa. Selällään maha pystyssä on hyvä kölliä. Ruskea poika on tempperamenttinen oman tiensä kulkija, jos ei asiat mene niinkun hän haluaa, niin sen kyllä sitten kuulee. Tyttö taasen on sosiaalisin ja on aina kiipeemässä syliin - sekä on tämän porukan kovin ruokailija! :)

Tässä kuvakoostetta torstailta. Tänäänkin otettiin kuvia, mutta ne on vielä kamerassa.

Mamma anna pusu!


Moi. Voisin jo tulla ulos, kiitos.

Määää kans.

RUAKAAAA!!!

<3

Hei veli mä tykkään susta.

Kynsienleikkuu-operaatio - en tykkää.

Plääh.

tiistai 13. syyskuuta 2011

Syksy saapui

Eiliset harkat oli melko sateiset. Viikonloppuna kaaso oli käynyt meillä salaa ja pöllinyt samalla mun sadetakin, meinasi siis iskeä epätoivo kun piti lähteä kentälle ja vettä tuli kaatamalla. Onneksi se loppui kuitenkin. Oli silti semisti vaikee juosta kumisaappailla ja kurahousuilla... Olis voinut ehkä muistaa ottaa toisetkin kengät edes. Noooh.. eipä oo eka kerta kun aksaa kumpparit jalassa.

Taru oli bongannut jostain Teemu Linnan radan, alkuun se näytti melko kinkkiseltä palalta, mutta loppujenlopuksi oli hauska rata! Pogon kanssa oli taas oltava vähän varuillaan, kun alkaa olemaan jo liian hämärää. Mutta hyvin se näytti menevän, alkaa tuntua siltä, että se on sopeutunut jo niin hyvin huonoon näköön, että menee vaan fiilispohjalta. Arvaten :) Sillon lopussakin kun lähdettiin pois ja sammutettiin valot, niin Pogo ei reagoinut siihen mitenkään. Viime syksynä se oli ihan paniikissa, kun ei nähnyt mitään, nyt se ei varmaan edes huomannut että valot sammui. Uskomattoman hyvin poika pystyy silti painelemaan, pitää vaan itse muistaa pitää järki päässä eikä kokeilla liian vaarallisia juttuja. Puomikin alkaa olemana jo vähän riskirajoilla, sen mustan kontaktipinnan hahmottaminenkin on jo vähän hankalaa... :/
Pogo on vaan niin hassu siellä kentällä. Se oli ihan sairaan täpinöissään, kun tajusi, että se on aksakentällä - ja iskä on mukana!! Sen on pakko tarkoittaa sitä, että hän pääsee aksaamaan!! :D Pöhköpää.

Gille oli ihan super!! Olen tässä nyt spekuloinut koko illan, yön ja aamun sitä, että mistä sillä oikeen tollasta aikaa tuli. Siis se vaan oli niin hyvä. Keksin monta teoriaa.
a) oli viileempi ilma
b) me ei kävelty kentälle
c) tehtiin lähtöharjoituksia nurmikolla ennen, siinä sai purkaa kaikki patoutuneet tunteet
d) Gillellä oli uusi pinkki possu (josta Ansa oli tosi kade)
e) minusta tuli Mäkinen, joten oon saletisti parempi ohjaaja
f) ei jouduttu odottamaan yömyöhään
g) turkki oli lyhyt

Heh... mikä sitten lie oikea syy, mutta Gille oli hyvä! Sairaan nopee (vaikka mä ehkä juoksinkin kaksi kertaa hitaampaa kumisaappailla kun normaalisti). Se irtosi ihan törkeen hyvin esteille, putkeekin vaikka kuinka kaukaa! Kepit se osasi hakea tosi makeesti, vaikka mä ohjasin ihan varmana jonnekin kolmosväliin, niin Gillen kääntyy ja korjaa sen itse oikein. Jouduin taas kerran tekemään vammasinta ohjausta ikinä, eli Jaakotusta (oli kyllä ennemmin Sannatus, koska en tod osaa jaakotusta)- ja senkin Gille meni kuulemma siivekettä nuollen, ei sitäkään kaarrosta mitä normisti tulee (eli aika vähän). Kontaktit meni hyvin... ja lähtökin melkein :D
Oi oi, mulla on mahtava koira <3

Gille-apina koki kyllä myös hieman huonomman tuurin kentällä. Se sai päähänsä kesän (?) ensimmäisen punkin!! Syyskuun puolivälissä eka punkki!!! Unbelievable!! Oltiin just menossa radalle kun Topi huomas sen, Kaija sitten nappas sen sormilla pois vaan äkkiä. Sinne jäi se piikki, tai mikä veemäinen osa nyt onkaan. Sitä kaivettiin sitten pinsettien kanssa kotona vaikka kuinka kauan (HUOM. Gille oli IHAN paikallan ja kiltisti tämän session ajan, kyllä sitä joku vaivaa - mitä sä Liisa sille oikeen teit!? :D) Mutta ei se sieltä lähtenyt. Haittaakohan se?

maanantai 12. syyskuuta 2011

The Mäkiset

Viime viikonloppu oli superihana! :) Allekirjoittaneesta tuli rouva Mäkinen.
Eihän nämä hääjutut tänne koirablogiin kuulu, mutta pakko silti hiukan hehkuttaa. Oli niin mahtavaa! :)

Kasvattajatäti pyysi kuvia, voin ainakin yhden tänne jossain vaiheessa laittaa, kunhan saan kuvat ensin käsiini. Otettiin meinaan riski kun haluttiin meidän koirat hääkuvaan mukaan. Ehkä ihan ensimmäisenä ei tule sanoista "Pogo ja Gille" "kurainen maa" ja "valkoinen morsiushame" mieleen mitään kovinkaan turvallista. Mutta näillä mentiin. Tommi tuli koirien kanssa kuvauspaikalle, koirat istumaan ja loppu olikin sitten kohtalon käsissä :) Mutta meillähän oli niin hyvinkoulutetut pojat, että siellä ne takana istui nätisti. En edes uskaltanut katsoa päin, joten itsellä ei ole mitään tietoa miten ne siellä oli. Vissiin ihan kiva kuva tuli, kun kuvaaja oli ainakin innoissaan.

Liisa siellä oli tosissaan tämän lauantai-päivän hoitamassa meidän kahdeksaa koiraa. Neljä isoa ja neljä pientä perroa siellä viihdytti. Ja ilmeisesti kaikki oli mennyt hyvin ja kunnialla selvitty sielläkin päässä. Gille oli ainakin ollut kuulemma yllättävän kiltisti :) (siitä siis ne ennakkoluulot olikin vaan, loput oli myös ollut kiltisti, mutta muuta ei kai odotettukaan :D)

Sunnuntaina kun haettiin sitten koirat kotiin, niin siellä odotti ylläri. Kaksi nakupelle-perroa! Tuore anoppi päätti tempasta yllätyksen ja ajeli pojilta turkin pois. Mahtavaa!! Kyllä mulla on sitten hyvä anoppi :)

Kotiin kun päästiin, niin Gillen mielestä siellä oli jotain tosi pelottavaa. Ovesta kun pääsi sisälle, niin alkoi armoton paniikki-haukkuminen. Ei se itsekään tiennyt mitä haukkua, mutta jotain pelottavaa siellä oli. Liekö sitten syynä ollut armoton sekamelska, kun kaikki häälahjat ja tavarat oli pisin kämppää, tai omituinen haju mikä niistä tavaroista tuli, se häähamekin roikkui siinä keittiön tuolilla... Jotain omituista tunnelmaa ilmassa selvästikin oli, liekö sitten vielä sitä häähumua...

tiistai 6. syyskuuta 2011

Muistipeli

Tanjalle pitäis antaa jotain rauhottavia ennen kun sen päästää kentälle rakentamaan extempore-ratoja :D Alku näytti hyvältä, viiden esteen täysi suora... siitä eteenpäin esteelle 18 oli ihan jees... sitten alkoi tulemaan niitä Tanja-lisiä... hyppy tohon, toi takaa, toi tonne, tämä tänne... jotka kesti esteelle 40 asti - tai oliko niitä peräti enemmänkin. "kaikki numerolaput piti käyttää". Huuh... Mä päätin, että opettelen radan esteelle 29, koska siitä eteenpäin en tiennyt mitä tehdä :D Mutta sitten piti jatkaa vielä silti. Aika muistipeli siis :)

Eikä siis ollut huono rata, oli hauskaa. Rataantutustumisessa tulee vaan aina tuskahiki, kun joka ikinen kerta on väärällä puolella, mentiinkin ihan eri suuntaan tai eri puolelta mitä luuli. Siellä joutuu monen monta kertaa seisomaan vaan paikallaan ja ihmetellä, että mitä **tua!? :D Rata oli siis käytännössä sellanen, että ensin mentiin se viiden suora, sitten oli hypyn kautta täyskäännös suoraan putkeen, vähän lisää putkia, kepit, kontakti ja loppurata olikin sellaisen neliön menemistä edestakaisin ympäriämpäri :) Hihihi.

Muistiin itselle kotiläksyt:
- Lähtöharjoittelua. Häiriöjuttuja ja palkkaa taakse. Jätä koira kauas ekasta hypystä.
- Käääännöksiä. Niitä vaikeita. Ohjaa itse kunnolla, molemmilla käsillä, ei liian myöhään eikä aikaisin.

lauantai 3. syyskuuta 2011

Simmut auki

Vieroitusoireet pukkaa päälle, en oo päässyt moneen päivään katsomaan pentuja!! Tänäänkin meinas kiire tulla ja tiukille meni, että ehdittiin. Siellä ne pikkujässikät odotti, hyvin syöneinä! Pennelit oli kasvanut ihan hirmuisesti!!! SUPERIHANIA. Oon niin in love <3

Taru on Soolon kanssa Ruotsin reissulla ja Sauli siellä hoitelee pikkuperhettä. Mun piti vissiin olla apuna, mutta kun... öö, kiire!? Pääsinpäs kuitenkin todistamaan yhtä suurta hetkeä. Kauluripojalla aukesi silmät! Tai ainakin toinen, hiukan se toinenkin. Topi otti kuvia ja kirkas salama häikäisi niin, että sieltä se pikkuinen söpöläinen näki maailmaan!! Mahtavaa.
Heti piti soittaa Tarulle rapakon taakse, että kävipä nyt näin.

Työnimet on edelleen hakusessa, aivot lyö tyhjää eikä keksi mitään hyviä nimiä. Toisaalta Viirupojalla ja Kauluripojalla on Viiru ja Kauluri-nimet, mutta ruskee tyttö ja poika on edelleen vailla nimeä... No, eiköhän ne nimet sieltä tuu, oikeet kutsumanimet on kyllä tiedossa kolmelle viikarille jo <3

Viiru Pesonen

Näytän kieltä sun kameralle.

Mm, tähän vois nukahtaa, tuumi tämä poju.

...mutta tytön mielestä tämä asento ei ole ollenkaan mieleinen.

Kattokaa ny, mun silmä on auki!!

Tässäkin mä vähän siristelen simmujani <3

Tällee kasassa on kiva kölliä.

Viikonlopun tunnelmat kiteytyy tähän biisiin.

Kuvasatoa

Pennut 1 viikkoa ja 1 päivä:

Ääääää, niin paras kuva <3

Me ollaan ainaski parhaita kavereita.

Ja sit välillä me ollaan kaikki parhaita kavereita.

...Samaan aikaan aidan toisella puolella...