Viikonloppu

Noniin, sieltä se loskakeli sitten tuli. Kyllähän tota pakkasta ihmiset olikin jo manannut... mutta mä olisin voinut enemmin sietää sitä pakkasta kun vesisadetta. No mutta, ei noille luontoäidin päätöksille mitään voi. Ehkä se kevät sieltä sittenkin koittaa joku päivä? Eilen näin jo pajunkissoja! Kohta tuolta lumihangen seasta pilkottaa kai leskenlehdet!?

Mutta onhan tällä loskaleillä puolensakin: LUMIUKOT!! Pääsin rakentamaan vuoden ensimmäisen lumiukon, ja jäinkin miettimään, että koskahan sitä on viimeksi tullut moinen kasattua? Tässä kamerakännykällä otettu kuva meidän pika-ukosta:

Siinä olikin tekemistä kun molemmilta puolilta hyökkää hullu vesikoira ja yrittää hajoittaa samaa vauhtia kun mä yritän kasata :) Eipä siitä kovin hieno tullut, mutta laitetaan syyksi kiire. Ja tää oli muutenkin vähän extempore juttu, piti mennä vaan nopeelle aamulenkille ja sit yhtäkkiä löydetään itsemme keskeltä peltoa rakentamassa lumiukkoa!? :)

Siinä vielä pojat poseeraa hienon luomuksen vierellä. Meinasi vähän käpy palaa mulla kun en meinannut saada noita apinoita tohon paikalleen millään. Pogon mielestä olis ollut kivempi syödä Lumiukon kylkeä tai repiä mun takkia - Gille taasen huini pisin peltoa pää edellä lumessa.

Tämä jälkeen lähdettiin Poriin shoppailemaan. Matkalla tossa lähimmällä liikenneympyrällä oli hauska yllätys. Siinä oli jollain ilmeisesti perjantai-iltana välähtänyt hiukan. Liikenneympyrän keskelle oli rakennettu huisin hauska Lumiukko, tosi ison kokoinen Ukko siinä polki fillarilla. Pyörä oli siellä keskellä ja kädet sarvissa... Niin hauska!! Mutta kotiin kun päästiin, niin joku oli ilmeisesti tarvinnut pyöränsä takaisin kun koko homma oli hajoitettu. Höh.

Käytiin myös äyhöllä katsomassa onko lämmitys edelleen päällä kun Veera on Kankaanpäässä käymässä. Siellä oli ihanasti tullut lumi alas katolta. Lunta oli siinä hienosti ulko-oven edessä, ja lumikola oli meillä lainassa. Eipä auttanut muu kun mennä käymään kotona hakemassa kola sekä koirat ja raskaan shoppailureissun jälkeen mennä lumihommiin. Taktisesti vältin raskaan homman kun itse kävelin koirien kanssa äyhölle :) Siellä Topi oli saanut ehkä kolmasosan kolattua, oli ihan kun betonia olis yrittänyt saada siitä irti. Sit kun saatiin se tehtyä, niin pitihän mun toinenkin Lumiukko rakentaa vielä! Tämä vähän innostui ja menin tonkimaan Tarun kaappeja. Herra Lumiukkonen saikin sitten laskettelulasit, kaulaliinan ja porkkananenän :) Oli niin pimeetä, ettei kännykällä saanut hyvää kuvaa, mutta tässä nyt Herra olisi (kuvassa ei näy edes Herran hienoja kanerva-hiuksia tai peruukista revittyjä viiksiä - ja ne viikset oli Topin idea :D):

Toivottavasti Herra Lumiukkonen selviää hengissä tiistaihin asti, niin saa Thaimaan reissulaiset sitten nauraa tälle hienolle luomukselle. Hyvä tervetuliais-komitea Nannelle :) Ja kunhan Soolo ja Ebba jättää porkkananenän rauhaan... se meinasi olla jo Gillen suussa moneen kertaan :)

Nyt jään odottamaan huomisia agilityharkkoja kauhulla... miten likasia harkkojen jäljiltä noi meidän pojat mahtaa olla tälläsellä ilmalla!?

Gillen tuhot osa 1524.

Juu, onko mulla edes elämää? Kolmas blogipäivitys samalle päivälle :D Ei paha. Mutta pakko vaan on. En voinut äskeiseen Pogon kuvahaasteeseen laittaa näitä juttuja, niin siksi piti erikseen vielä kirjoittaa.

Ja syy: Gillen tuhot.

Topi oli aamulla pois vajaa tunnin, ja sinä aikana pikkupoika oli taas askarrellut. Piti jälleen ottaa kuva, että saadaan vähän todisteita:

Gille oli tuhonnut mun HIENON PINKIN eväskipon, syönyt tollasen pöytätabletin ja tuhonnut Aku Ankan taskukirjan - jota me ei edes oltu luettu vielä loppuun!! Hienoa Gille, niin sitä pitää.

Ja ihan saletisti kaikki tämäkin olisi vältetty sillä, jos pojalle saisi antaa luita, eikä tarvis olla jollain saakelin hölynpöly dieetillä!!!

Talvinen kuvahaaste Pogolle

No tulihan se kuvahaaste Pogollekin, ennemmin kun arvattiinkaan! Riina päätti haastaa Pokeripojan tällä kertaa... ja siinä olikin tosiaan haastetta! Ensin en meinannut löytää Pogosta yhtään talvikuvaa - sillon kolme vuotta sitten ei tullut otettua ihan näin paljon kuvia mitä nyt.

Mutta sitten niitä alkoi löytymään vaikka kuinka monta! Enkä osannut päättää :D Joten tässä on nyt kolme kuvaa ;) Piti vähän alkaa fiilistelemään...

Tälläinen karvaturri Pogo on sillon ollut. Jos kirjanpito pitää paikkansa, niin tässä elettäisiin alkuvuotta 2007. Eli Pojan ensimmäinen talvi. Kyllä se ihan Pogolta näyttää, vaikka tuntomerkkiä, eli tukkaa ei vielä olekaan. Kieli ulkona ja meno päällä. Kuva on otettu silloisesta lähimetsästä minne tämä apina pääsi aina juoksentelemaan...

Tässä kuvassa on sisarukset molemmat. Kuva on otettu 17.2.2007. Jäällä ollaan lenkkeilemässä koirulaisten kanssa - taisin olla tällä reissulla äitin kanssa, joten tästä reissusta on erityiset mukavat muistot...

Ja sitten piti vielä laittaa, että onhan toi poika leikkinyt mönkijää jo iät ja ajat!! Mutta pääsyy miksi laitoin tämän, on vähän vertailun vuoksi. Tämä on otettu helmikuussa 2008, sillon kun oltiin äyhöllä asustelemassa kun isäntäväki oli taas jossain reissussa. Katsokaapas miten vähän golf-kentällä oli silloin lunta!! Pääasiassa silloin näkyi vaan nurmikkoa jokapaikassa, ja heti kun oli pienikin lumipläntti, niin tämä meni hinkkaamaan naamaansa siihen :P

Ja pitääkö taas keksiä viisi haastettavaa? Noh...
1. Vesipää Soolo-siskolle
2. Vesipää Zikille
3. Pikku Svingille
4. Russeli Glorialle
5. ja Rekolle.

Jäätävät omatoimiharkat

Eilen oli joku 15 astetta pakkasta - ja harkat oli ilmeisestikin peruttu. Mikko oli laittanut viestiä, että jos on yli 12 astetta, niin harkkoja ei ole. (tällä kertaa pointsit Mikolle, viesti tuli ajoissa!!) :)

Mutta estikö se pakkanen mua ja Topia!? Eipä estänyt :) Eikä siellä sitten loppupeleissä ollut edes mitenkään kylmä. Maneesille ilmestyi myös Maria, joka ei ollut lukenut edes koko viestiä. Siellä sitten rakennettiin se rata minkä Mikko lähetti ja Topi sai olla koulutusohjaaja :) Vaikka se ei ehkä se paras koutsi mulle oo, ehkä pari ärräpäätä pitää aina sanoo kun se tulee mulle jotain neuvomaan :D Mutta Mariaa se sitten ainakin pääsi neuvomaan. Tässä rata:

Aloitetaanpas kerrankin vaikka Pogosta. Ensimmäisellä kerralla se päästeli höyryjä pihalle oikeen kunnolla. Se Pogon kimeä ääni ottaa tollasessa paikassa missä vielä kaikuu, niin aika pahasti korvaan. Ja rimat lenteli yhdessä kuviossa aikas kivasti. Tai siis yksi rima. En tiedä oliko se vaan vaikea kohta, vai oliko esteväli liian pieni, ettei Pogo saanut otettua vauhtia kunnolla. Sitten kun meidän jälkeen meni Snobbe, ja sitten me ahneet mentiin uudelleen vielä medikorkeuksilla. Pogo teki nollan!! Medinollan. Oli pojat sitten ylpeitä siitä!! Hienon näköistä menoa! Pogo on siis selvästikin väärässä korkeusluokassa, jos se olis medikoira, niin olis sille niitä nolliakin jo ropissut...

Sitten Kilu-poika. Ensimmäisellä kerralla sillä ei ollut taas mitään järkee päässä. Se vaan huusi ja roikku mun kädessä. Nyt kun löysin kaupasta sellasia kanaherkkuja, niin sen jälkeen se ainakin roikkui, kun tajusi että mulla on kerrankin nameja! "tahtoo kaikki heti nyt". Kepeissä yritin kaikkia eri tekniikoita, ettei se olis sellasta hyppimistä ja mun kädessä roikkumista... mutta aika epätoivoista. Kontaktit poika otti aika hienosti, mutta heti kun siinä kontaktilla ollessa tajusi, että tossa metrin päässä on paskaa, niin siihen meni se suoritus. OLIS SITTEN JO KESÄ!!

Mulla alkoi siinä jossainvaiheessa soimaan päässä Linkin Parkin 'Given up'

"I've given up, I'm sick of failing, Is there nothing you can say? Take this all away, I'm suffocating, Tell me what the fuck is wrong with me! I don't know what to take, Thought I was focused but I'm scared, I'm not prepared, I hyperventilate, Looking for help somehow somewhere, And no one cares, I'm my own worst enemy..."

En sit tiedä olenko oikeesti luovuttanut, mutta mieli välillä tekis. Ainakin yhden asian taas tajusin, johtajuus pitäisi saada kuntoon mun ja Gillen välillä, niin jos se komentaminen loppuis sitten? Sit kun vielä viittis tehdä asialle jotain. Se on vaan niin raivostuttavaa kun se komentaa. Mut meni se sitten sillä toisella kerralla paremmin, kun olin saanut hiukan väsytettyä poikaa. Putken takaaleikkaukset onnistui ihan ok, vaikka yhdessä vaiheessa vahingossa potkasin Gillen sinne putkeen... hups, niin ei vissiin kuulunut tehdä? Ihan tyytyväinen olen loppupeleissä. Mutta kisainto laski taas. Mulle tuli yks päivä joku ihme olo, että nyt kisaamaan. Sanoin jo Topillekin, et pitäiskö jo ilmoittautua jonnekin? Ja voin muuten mennä sit rauman epiksissä sit Pogon kanssa möllirataa. Seuraavana päivänä taas ihmettelin, että mitä kummaa mä oon taas höpissyt?

Ja pakko laittaa loppuun vielä kuva meidän rappusista. Ei millään jaksanut kantaa poikia yläkertaan suihkuun harkkojen jälkeen, ja tässä lopputulos:

Talvinen kuvahaaste Gillelle

Gille on saanut Huippu-Hepulta kuvahaasteen, joka kuuluu näin:

Etsi blogistasi kaunein talvikuva, mikä on otettu koirasi ensimmäisenä tai toisena talvena. Laita se blogiisi ja kerro tunnelmia noilta ajoilta. Heitä kuvahaaste eteenpäin seuraaville viidelle koiralle, jolla on blogi.

Tämä kuva osui ensimmäisenä silmään, koska siinä on vaan jotain niin ihanaa. Päätin ottaa kuvan ensimmäisestä talvesta, koska nyt ollaan menossa vasta sitä toista talvea - se on liian tuoreessa muistissa siis :) Tässä kuvassa pojat oli lähtenyt Topin kanssa vähän ulkoilemaan. Taitaa olla vielä marraskuuta, mutta noin paljon jo lunta. Gille on tässä vielä iiihan pieni <3 Kuva on otettu merenrannasta, ja meri oli vielä sulaa - onneksi viisaat vesikoirat ei sentään uimaaan tohtinut mennä. Lumi näköjään tarttunut noin paljon turkkiin tuolloin, kumpa tollasia ilmoja ei tulisi tänä vuonna lainkaan! Vaikka nyt onkin vähän liikaa pakkasta, niin eipä tarvi suihkutella koiria. Niin ja tässä ollaan varmaan just käyty parturissakin, Gillen turkkia ei sillon ajettu, vaan saksittiin. Ompa ikävä tuota pikkuista palleroa :P


Kuvahaasteen Gille heittää eteenpäin:
1. Vesikoira Ebballe
2. Vesikoira Flipille
3. Vesikoira Ansalle
4. Kääpiösnautseri Riinalle
5. Kettuterrieri Bittille

Nyt Pogo tuolla odottaa kateellisena, että koskahan hän saa jotain haasteita :D

Jäätävä pakkaslenkki

Mittari näytti hiukan yli 20 astetta pakkasta, mutta lenkille oli päästävä. Veera toi Soolon ja Ebban meille hoitoon kun itse lähti Poriin, niin ihan vaan sekin takia piti jo lenkille lähteä. Oli haaveena mennä jäälle kävelemään, mutta toi tuuli on niin järkky, että metsän oli sitten vaan kelvattava.

Epätoivoisesti yritettiin kuviakin napsia, että olis edes jotain täytettä blogiin. Mutta eihän siitä nyt oikeen mitään tullut, hanskat kädessä ja kamera ihan kohmeessa. Oli kuitenkin ihan kiva reissu, pellolla meinas naama irrota mutta metsässä ei tuullut yhtään. Eipä just yhtään haittaa, että Tarulla ja niillä on vaan 60 asteen lämpötilaero siellä thaimassa...

Gille taas poseeraa, haki oikeen tollasen kuvauksellisen taustan ja istahti siihen.

Ja muutenkin se on täys linssilude. Kuinkakohan mones naamakuva tämä on!? :)

Pogosta ei saa sitten järkevän näköistä kuvaa tekemälläkään :D

Ja pitihän sitä vähän painiakin... Kuvaa kun katsoo suurena, niin näkee ehkä missä on pää ja missä häntä. Muuten toi näyttää vaan kasalta. Gille tietty roikkumassa Pogon takissa, eihän se ole kun vasta toista kertaa päällä, kyllä sen nyt jo voi rikkoa...

Vuosikokouksen palkinnot

Oltiin eilen RKS:n vuosikokouksessa. Topi sai kiertopalkinnon, röllipatsaan.
"Rölli-patsaan tarkoitus on kannustaa aktiiviseen toimintaan ja muistaa sellaista jäsentä joka toimii yhdistyksen hyväksi". - Aha!? Mikko sanoi palkinnon olevan sellaiselle, joka yrittää ja yrittää, muttei siitä sit oikeen tuu mitään :D Et ota sit tostakin selvää!?

Mä sain pronssisen agilitymerkin. Enkä siitäkään ole ihan varma, että minkä ihmeen takia? Onko se sit jotenkin siihen liittyvä, et miten paljon osallistuu agility-toimintaan vai!? Ku eipä sitä menestystä ainakaan oo tullut... en ymmärrä.

Kivat vauhtiharkat ja harmitus

Eilen oli taas omatoimi-harkkapäivä. Ajatus oli jo tuhoon tuomittu mun rikkinäisen selän takia, mutta kummasti siinä agilityn vauhdissa aina unohtuu kaikki kivut ja sitten sitä vaan mennään. Jälkikäteen sitten tulikin taas kärsittyä kaksinkerroin... esteiden raahaaminen oli eniten tuskaa.

Mikko-parka sai taas manaukset osakseen harkkojen alussa, kun pirulainen oli lähettänyt radan niin myöhään taas. Kenelläkään ei ollut koko rataa tulostettuna mukana, itse ei oltu nähty edes koko rataa. Eli pliis, jatkossa yritä edes lähettää se ennen neljää, että pystyis sitten tulostaa sen töissä - kenelläkään kun ei vissiin oo kotona tulostinta tai siinä väriä :D Onneksi on nykyajan teknologia niin huippua, että saatiin sentään rata rakennettua kun Topin kännykässä on netti. Vaikka ei siitäkään kyllä niitä numeroita näkynyt... Tanja sitten taas ajautui vähän niinkun vetämään meidän harkat, siinä sivussa vahingossa :)

Siinä olis rataa. Gillen kanssa mentiin tämä helpompi malli, vaikka olis kyllä haluttanut mennä se vaikeempi. Mutta ajattelin, että tää on meille kuitenkin se vaikeempi. Jotkut välistävedot on Kilun kanssa suht helppoja, kun se roikkuu mussa kiinni. Mutta eteneminen onkin sitten se haasteellisempi juttu. Tahtoisin saada siihen koiraan nyt jotain agressioita sinne kentälle. Voisko se vaikka siirtää sen hihnassa kävelemisestä aiheutuneen kiukun sinne agilityradalle. Musta tuntuu että sitä kiinnostaa nyt taas ihan kaikki muu. Vaikka ensin se on radan reunalla ihan intona, 'mennään jo, mennään jo!!' Niin sitten radalla se haahuilee, siellä on vaikka mitä muuta hienoa, voi syödä paskaa, vilkuilla Tanjaa epäluuloisesti, purra mun kättä... Mutta loppujenlopuksi meillä meni mun mielestä ihan kivasti. Sai juosta kovaa. Putkien takaaleikkaaminen oli teemana, ja niiden väliä saikin sitten taas juosta. Ja renkaan Gille meni joka kerta yhtä lukuunottamatta, ja sekin ohitus johtui kuulemma mun ohjauksesta. Sit meillä oli erillinen keppitreeni joka meinasi lähteä lapasesta ja jo heti alussa, mutta kyllä se siitä sitten lähti sujumaan... kun se yks apina tajuis olla vaan hiljaa, ja keksittyä siihen pujotteluun. Haluisin saada sen pujottelee oikein, eikä hyppimään... se on niin tyhmän näköistä kun toinen pomppii ku joku pupu ja sit menee rytmi sekasin sen takia. Oppinut senkin tyylin Pogolta.

Topilla ja Pogolla oli sama rata mutta vähän vaikeemmilla kuvioilla ja putken väärillä päillä. Niillä meni jälleen kerran vauhdikkaasti. Nyt laitoin Gillen autoon että pääsin seuraamaan poikien menoa. On se Topi kyllä aika koheltaja. Tanja antoi sille saman neuvon kun mullekin, että ohjaa loppuun asti. Pogolla tippui radan 4 viimeistä rimaa kokoajan, kun ohjaus loppui ja alkoi kiire... viimisellä hypyllä Topi sit jo kaivoi lelua taskustaan eikä ohjannut yhtään. Ihan paras kohta oli kun nämä oli mennyt rataa jo aika moneen otteeseen ja Pogo oli selvästi jo ihan poikki. Se juoksi pallo suussa maneesin nurkkaan varjoon, niinku kesällä konsanaan. Tämä meidän älypää meinasi vissiin, että kun on niin kuuma, niin varjossa on aina ennenkin tullut viileempi... pakkanen ei sitten riittänyt viilentämään tämän kuumakallen hipiää. Niin hauska :)

Sitten hiukan muuta asiaa vielä. Se Gillen tila huolestuttaa mua. Pitää varmaan soittaa uudelleen Annalle, tai sitten jollekin muulle eläinlääkärille. Gillen olo ei oo mun mielestä kohentunut yhtään. Se rapsuttaa yhä edelleen yhtä paljon (ainakin aamuisin), eikä niistä antihistamiineista siis ole ollut hyötyä. Se pilin pipi on edelleen aika pahan näköinen, eikä se voide auta siihen yhtään. Korvasta ja päästä se on saanut karvaa pois raapimalla ja siinä on pahan näköisiä rupia. Iho punottaa ja joistain kohtia on ihan kuiva. Mutta karvaa siitä ei oo enää lähtenyt sellaisia tuppoja, johtuneeko sitten siitä, että ei oo enää mitä lähtis... Eli mistään ei oo ollut mitään hyötyä, ja se on ollut sillä dieetillä nyt kaksi viikkoa. Eikö pitäisi jo näkyä jotain tuloksia? Vai olenko nyt tehnyt jonkun emämunauksen, kun en oo noudattanut niitä lääkärin ohjeita. En siis ole antanut perunaa ja kanaa, niinku Anna käski (ja sen takia en kehtaa ottaa siihen uudelleen yhteyttä). En halua antaa perunaa. Oon tehny sellasta puuroa mistä Taru puheli, jotain Oscar merkkistä se on, myydään koiratarvikeosastolla ja siihen joukkoon oon laittanu sitä koirien omaa broilerijauhelihaa ja välillä muuta kanaa. Huuhtelen sen puuroaineksen ensin, ja sitten se on uunissa 200 asteessa kaksi tuntia, että eihän siinä nyt pitäisi mitkään varastopunkit enää elää? Luita tai mitään nameja en oo antanut yhtään, mikä vaikuttaa sitten siihen vireystasoon siellä agilityssä kun en saa palkata nameilla ja siihen, että sitten syödään niitä banaaneja sun muita, kun en saa jättää luuta tekemiseksi. Ja muutenkin se poika on mun mielestä ihan naatti. Makaa vaan masentuneen näköisenä aina, eikä mikään tunnu kiinnostavan. Väsyneen oloinen se ainakin on, että en sit tiedä onko se vaikutusta siitä uudesta ruoasta, kun ei se yksi antihistamiini voi vaikuttaa koko päivää!? Ja sit siitä on tullut taas kiukkunen, mitä ei oo ollut pitkään aikaan. Eilenkin kun yritin laittaa sitä pippelirasvaa, niin jätkä kävi ihan kuumana ja meinas taas iskeä hampaat mun lihaan. Jotenkin on siis sellanen olo, että se olis kipee jostain ja sen takia kiukkunen ja väsynyt. Ku tonkin kohtauksen jälkeen se oli itsekin ihan ymmällään, että mitä äsken tapahtui!? Sit Pogo on ihan outo Gilleä kohtaan, se nuolee sitä ihan hulluna ja liehittelee (inisee, tökkii, potkii, pyytää leikkimään ja painimaan kokoajan ja tosiaan nuolee sen päätä niin, että Kilun tukka on välillä ihan litimärkä). En jaksais enää kattoo kun toinen kärsii eikä itse osaa tehdä mitään... tai sitten miettiä, että onko sillä oikeesti joku vialla, vai onko tää kaikki mun päässä!?

Ystävänpäivä

Pogo ja Gille toivottaa ihanaa ystävänpäivää kaikille blogin lukijoille :)

Bananas are for monkeys

Tänään olin kahteen otteeseen pois kotoa, ja molemmilla kerroilla Kilu taas keksi JOTAIN.
Olen monesti ihmetellyt itsekseni, että miks mun on niin vaikee jättää koirat kotiin yksin ja mennä omia menojani... kuten kovin moni tuttu tietää, niin nämä kaksi aivotonta karvakasaa on oikeastaan mun elämäni. Onneksi aika monella näistä tutuista on edes vähän sama tilanne, että ymmärtää sitten hiukan. Mutta tänään se sitten tuli taas todistettua, että miksi pitää olla vaan koiraharrastuksia - tai paikkoja minne saa ottaa koiratkin mukaan. Eikä kyse olisi siitä, etteikö pojat olisi tottunut olemaan kotona, mutta sillä tavalla itse pääsee niin paljon helpommalla :D
Päivällä kävin vesijuoksemassa ja illalla olin koruja hopeasavesta - kurssilla. Tälläisiä koruja sain siellä väsättyä, toinen omistettu Pogolle ja Gillelle, tottakai:

Ensimmäisellä kerralla Gille oli avannut meidän liukuovikaapin, ottanut sieltä Topin lenkkarin, lacosten kengän ja mun tossun. Onneksi se oli vaan syönyt sitä tossua - selvä kosto siis mulle, kun läksin yksin uimaan ja kerskailin vielä lähtiessäni, että me ihmiset päästään uimaan talvellakin.

Toisella kerralla oli taas keksitty ihan uutta. (toi kenkäjuttu on niiiiiin vanha!! ihan kulunut juttu jo) Olin käynyt sillä uimareissulla myös kaupassa, ja mikäpä muukaan olisi ollut niin kiinnostavaa, kun banaanit. Kaikki muut oli piilossa jääkaapissa, ja sinne se ei sentään ole vielä päässyt... Taisi siinä banaanitertussa olla kolme banskua, jotka oli melko taitavasti kuorittu ja syöty. Olin peräti piilottanut ne leivänpaahtimen taakse aavistaen tämän, mutta jollain kepulikonstilla se apina ne sieltä oli saanut. Nyt mulla on siis todistetusti jo hyvä syy kutsua sitä poikaa apinaksi.

Meni taas hetki kun seisoin siinä ovensuussa ja katsoin, että mikä ihme toi kasa on!?

Luminenlenkki

Tässä taas muutama kuva tuolta lumisesta metsästä:

Kilu vähän upposi hankeen...

Ja sitten sinne piti sukeltaa kokonaan!!

Kermit!! :D

Mää tulen täältä ny taas!! Varokaaa!!

Pojat ottaa vähän arskaa.

Sitten se apina yritti kiivetä puuhun...

Pogosta sai hyviä kuvia vaan kun se oli paikallaan, muun ajan se oli taas metsästämässä kiviä. Ja niitä se sitten taas löysi! Ainakin sata.

Agitiliti

Kävin äsken Eurassa taas moikkaamassa Annaa, Neeaa ja Miiaa - sillävälin Kilu-poika oli taas tylsistynyt. Nyt se oli vaan keksinyt jotain todella omituista, ei olisi ehkä ihan heti käynyt mielessä. Se oli vetänyt laatikosta sellasen pakastemuovipussirullan. Tai siis se rulla oli vielä siellä laatikossa, ja sitten niitä pusseja oli vedetty sieltä ulos, niinku vessapaperia. Ehkä noin kymmenen niistä oli myös silputtu ympäri huushollia. Kai siitä laatikon välistä oli jäänyt pilkottamaan pieni pussin kulma, ja sille oli sitten tehtävä jotain. Hetken aikaa taas seisoin ulko-ovella ja mietin... MITÄ NYT!? Mutta tällänen tällä kertaa. Oli se myös sitä mattoa taas repinyt. Oikeen kunnolla. Hitto että se mattokin harmittaa, ihan hyvä matto olis ollut ja nyt se on sit kohta kaikki reunat jyrsitty sitä hapsua pois. Ruma ku mikä, mut turha sitä enää siitä on poiskaan aina ottaa tai uutta siihen laittaa - peli on menetetty. Olishan toikin käyttäytyminen ihan kiva saada pois, joku kerta se on vielä tukehtunut täällä johonkin saakelin matonhapsuun tai muovipussiin... tai mihin ikinä se sitten keksiikin.

Mut sitten tämän ihanan alkukevennyksen jälkeen siirrymme siihen agitilitiin.

Vuorossa oli melko haastellinen rata. Aiheena oli välistävedot ja sit sellaset hankalat kulmat seuraavalle esteelle. Gillen kanssa lähti menemään aika hienosti, ja Mikon mukaan mentiin yks hankala kohta parhaiten (ainakin siis siihen mennessä menneisiin verrattuna). Tämä oli jostain syystä pakko mainita. :D Oli kolme hyppyä sillee vierekkän jonossa... miten senkin nyt sitten kuvailisi? Ja sit siitä oli välistävetoja... Joo, helppo selittää. Jokatapauksessa se mentiin hyvin. Sitten tuli pitkä suora. Putkesta tultiin, pituus ja taas putkeen, mikä piti takaaleikata. Se takaaleikkaus-putki oli se tummanvihreä putki, joka oli kai sitten Gillen mielestä epäilyttävä. Tai ei se sinne ainakaan helpolla suostunut menemään. Juoksin sen kanssa sitä suoraa ainakin 15 kertaa (?), ennen kun saatiin se suhtkoht kunnolla huijattua sinne putkeen. Sitten se apina vielä jätti sen lelunsa sinne putken sisälle, meinasi varmaan et mene hitto ite. Paras keino saada se sinne putkeen olisi ollut laittaa kasa paskaa sinne, se meinaan kiinnosti taas vähän liikaakin.

Sen jälkeen en enää oikeen pystynyt keskittymään menoon ku olin jo ihan poikki ja sekasin. Mut loppukin meni sitten ihan ok. Olishan se ollut kiva treenata paremmin niitä ohjauskuvioita, eikä vaan juosta suoraa edestakaisin :) mut minkäs teet, kun Gillen pitää olla niin pöllö, ettei se voi mennä sinne putkeen ikinä jos takaaleikkaa... tai mitäs mä oon niin huono siinä, kun en osaa hiljentää vauhtia vaan pysähdyn kokonaan. Ikuisuusongelma, tai ainakin alkaa jo tuntumaan siltä.

Ainii joo, ja saatiin me sinne radalla yks häirikkökin. Yhtäkkiä siinä onkin kaksi koiraa, Pogo tuli vähän morjestamaan. Topi oli ollut sen kanssa siellä katsomossa, ja tämä jässikkä oli päättänyt, että nyt toi pikkuveikka on ollut tuolla vähän liian kauan, menempä antamaan turpaan. Se hyppäsi sieltä katsomosta, noin 2 metrin korkeudelta kentälle ja meinasi alkaa aksaamaan :) Ai kun tekee hyvää taas Pokerin lonkille tollanen meno.

Niin Pogo ja Topi oli mennyt jo meitä ennen siellä. En oikeen sit taaskaan seurannut niiden menoa kun menin hakee Gilleä autosta, joten eipä oo taaskaan mitään kirjoitettavaa niistä. Jotain ne oli siellä taas koheltanut varmaan :P Sitä edellämainittua kolmea hyppyä ne ainakin meni vaikka miten kauan, Topi ohjasi sen niin, että Pogo meni niinku oli tarkotus, mutta sitten ei enää pysynytkään rimat ylhäällä...

Turha päivitys

Päätin, etten enää kirjoita tänne mitään turhaa - kun höyrysin tosta Gillen tapauksesta jo ihan tarpeeksi (ja Taru siitä jo vinoilikin :D), mutta taidan olla vähän riippuvainen. Ja höh, kukaan muu ei päivittele blogiaan koskaan (tai ainakaan läheskään tarpeeksi usein), niin kai sitä itse on sit vähän pakko. Saan ainakin vähän purkaa tunteita, eihän kenenkään pakko näitä oo lukea :)

Pitää siis vähän höyrytä lisää. Saakelin agilityn takia meni taas päivä ihan pyllylleen.

No, aamu alkoi kivasti, kun Anna ja Asterix (tossa linkissä on se kun Aksu oli vielä ihan pienipieni poika ja kylässä meillä ekaa kertaa) tuli meidän kanssa lenkille. Sitten kun Gille oli päässyt taas sanomaan olevansa paikan pomo, niin voitiinkin leikkiä pellolla ja metsässä ihan täysillä. Pojilla oli vaan vähän turhan kovaääniset karkelot. Pogoa ei taaskaan pääsetty keimeihin mukaan, mokomakin vanhus. Juoksi vaan Asterixia karkuun - pojalle on tainut tulla pentukammo :D

Sitten kun pojat oli saanut vähän aikaa unta palloon rankan lenkin jälkeen, niin ajattelin vielä tempaista ja mennä treenaamaan, maanantaina kun sekin jäi harmillisesti välistä. Mutta tottakai mun piti sitten vielä siinä välissä liukastua, kaatua, lyödä pää, polvi, kankku ja käsi - nyt sattuu ja paljon. Siitä se alamäki taas alkoi...

Ilmoitettiin itsemme netissä treeneihin kello 16-18. Mutta siellä oli sen verran porukkaa aikaisemmissa ryhmissä, et mentiin sitten vasta puoli viideltä. Viiteen mennessä olisi sitten pitänyt alkaa kokonaan mun ja Topin vuoro, kukaan muu ei ollut ilmoittautunut siihen 17-18 aikaan. Mutta paskat me mitään treenaamaan päästy. Aikaisemmat treenarit oli niin pahasti jäljessä, ettei sinne sitten viittinyt jäädä odottamaan sitä, että olisi saanut vaan alkaa korjaamaan esteitä pois. Ja sinne olisi varmaan sitten kuudelta tullut jo hevosiakin, ettei olisi voinut mennä yliaikaan. Harmittaa vaan niin perhanasti, kun ei taida oikeen toi treeniajan varaus-systeemi toimia. Mutta onneksi meillä on niin hyvä tilanne, että on kaksi paikkaa missä voi mennä aksaa! Vaikka mun mielestä molemmat paikat on ihan hanurista, kun pitää aina pestä pojat sen jälkeen :D

Mentiinkin siis kasvihuoneelle, vaikkei siellä mitään kunnon rataa pystykään tekemään. Siellä oli Heidi ja Liisa tokoilemassa, niin tehtiin siinä sitten pieni lenkki odotellessa. Mutta sitten piti mennä päin mäntyä sekin juttu. En ollut tietty varautunut, että joudutaan kasvihuoneelle, niin ei ollut astmalääkettä mukana. Siinä kun Pogo juosta temmelsi, niin alkoi se hiekka pöllyämään niin paljon, ettei enää henki kulkenut. Yritin sitten mennä Gillen kanssa siinä henkeä pidättäen, mutta eihän siitä mitään tullut. Pakko lähteä pois. Siinä vaiheessa suoraansanoen vitutti! Yhden vaivaisen ja erittäin huonon radanpätkän takia piti vielä pestä koko koira, kun tottakai sekin sitten oli ihan pölynen... Ja on se kasvihuone muutenkin aika pelottava paikka. Heidi ja Liisa oli siellä jo yrittänyt saada lunta sieltä katolta pois, Topi jatkoi sitä vielä. Kyllä se sieltä ihan saletisti vielä romahtaa alas, nyt kun kokoajan tulee lunta lisääkin... Ei hyvä.

Raivon vallassa aloin syömään suklaata, ja Topi siihen vain tokaisi, että onneksi sulla on sentään lääkettä tohon. No niinpä, nyt ei ota päähän paljon yhtään enää, se siis toimii!! :) Olisihan se silti ollut kiva päästä vähän juoksemaankin, ei toi suklaa nyt ihan korvaa sitä asiaa. Vai?

Huomenna sitten poijjaat pääsee Mumman ja Vaarin hoitoon kun me lähdetään Vivianin synttäreille Helsinkiin. Gille pääsee kiusaamaan tyttöjä :)

Stressi jatkuu...

Mahdankohan ottaa tämän tilanteen nyt vähän liian tosissaan? Ku kysymyksiä kysymyksien perään ilmestyy vaan päähän... Kai sitä tarvii tänään alkaa sit vähän googlettaa, jos sieltä jotain vastauksia löytyisi. En nyt kehtais soittaa taas Annalle, ja kysyä tyhmiä.

Eilen rupesin miettimään, että mitä nyt sitten jos se kutina loppuu? Mistä mä tiedän, että johtuuko se siitä, että annan sitä antihistamiinia - vai siitä että poika syö kotiruokaa? Hmm.

Ja se lääke on ihan hanurista. En tykkää siitä yhtään. Se pistää pikkupojan pollan ihan sekaisin. Anna sanoi, että ei siitä oo mitään haittaa, pistää vaan vähän väsyttämään. Ensinnäkin, lääke on kolmiolääke! Ja toiseksi, toi jätkä on ihan jossain muissa maailmoissa sen ottamisen jälkeen. Eilen kun annoin sellaisen sit päivällä, niin se ei tehnyt mitään muuta kun vaan makasi lattialla ja nukkui, nukkui ja nukkui. Iltakävelylläkin se oli ihan flegu. Nyt annoin sitten illalla vielä yhden, jos saisi nukkua kunnolla ilman raapimista - kello on nyt 10:15 ja poika edelleen ihan maassa. Ja lääkettä pitäisi antaa 1 tabu 2-3 kertaa päivässä. En halua. Vaikka moni ehkä ajattelee, et onpahan Gillekin sitten hetken rauhallinen, niin en mä ihan tollastakaan koiraa haluis.
"Atarax on rauhoittava lääke, se vähentää ahdistuneisuutta, jännittyneisyyttä ja kiihtymystä. Atarax on myös voimakas antihistamiini, ja erityisen tehokas iho-oireisiin liittyvässä kutinassa."
Ei tossa siis mitään muuten haittaa oo, Gille kun ei käytä hirveesti alkoholia tai on vielä liian nuori ajamaan autoa, että sen puolesta voi vedelläkin kolmiolääkettä. Mutta onko se sitten hauskaa, että toinen jaksaa just ja just silmänsä avata. Mutta nyt kun tässä kuuntelen, niin eipä oo kyllä rapsutustakaan kuulunut (puremista ja nuolemista kyllä)... Vähän plusmiinusnolla tilanne.
Niin ja joo, sit miten kauan noita lääkkeitä mahtaa pitää syöttää? En muista yhtään mitä Anna niistä sanoi. Sen se sanoi, että jos ei tehoo niin ei viikkoa kauemmin kannata syöttää. Mut noita pillereitä on tossa nyt sata, et ei niin hirveesti hotsittais niitä kaikkia syöttää poloiselle. Vaikkakin niistä sit kai hyötyy on... mutta...

Sit mietin, et saanko nyt laittaa ruoan joukkoon esim. piimää ja raejuustoa? Ja ne namit hämää. Mitä nameja esim. aksassa ja lenkillä? Pistänkö tosta sitten keitetyn perunan taskuun ja menoks? x)

Mitä tosiaan tapahtuu sitten sen 2 kk perunan syömisen jälkeen? Oon nyt tasan yhden päivän elänyt tätä perunadieettiä, ja hermot menee jo nyt. Parasta tosiaan on se, että minä en edes ole se ketä on dieetillä :D Mut ehkä otan tän nyt jotenkin vähän väärin. Mut hemmetti kun en edes tiedä miten paljon sitä ruokaa kuuluu antaa! Olen nyt jo laihduttanut pojasta 2-3 kiloa, niin en haluis nyt enempää sitten saada niitä kiloja pois. Tällästä se sitten on, kun oppii liian helpoille tavoille. Monelle ihmiselle tällänenkin tilanne on ihan normaalia arkipäivää, ja mä teen taas kärpäsestä härkäsen...

Pah... taidan lähtee aamulenkille ja katson saisko tohon poikaan jotain virtaa.

Mikä päivä!!

Mistähän sitä aloittaisi - tai ei ehkä pitäisi vielä edes kirjoitella, kellokin on vasta neljä, niin kerkee vielä vaikka mitä tapahtumaan. Ehkä siis pitäisi painua pehkuihin, ettei tule lisää katastrofeja.

Noh, aamulla perinteiset metsälenkit tein koirien kanssa, se oli oikeesti tosi mahtavaa. Nouseva auringonpaiste lämmitti mukavasti ja oih. On tää niinsanottu loma aika mukavaa :) Odottelen vaan sitä paniikkia mikä taas iskee, kun oikeesti tajuaa taas olevansa työtön - eli rahaton.

Olisi sen jälkeen voinut vaikka hypätä suoraan seuraavaan päivään, koska siitä se alamäki alkoi.
Gillen kanssa lääkäriin Annalle. Otin Pogon mukaan ettei se hauku täällä ja herätä meidän yövuorolaista. Se sai sitten huutaa autossa sen aikaa kun Gille oli tökittävänä.

Anna tutki Gilleä ja sanoi, että on se iho aika punainen. Ei pitäisi olla mikään ulkoloinen, kuten kapi, koska iho ei kuitenkaan siltä näyttänyt. Ja viikko sitten laitoin pojille ulkoloishäädön, josta ei mitään hyötyä ollut. Iho oli kuiva ja Gille oli päästä, korvista ja siitä pipestä saanut ihon rikki. Kuulemma nämä blondit on iholtaan herkempiä ilmaston muutoksiin, kuin tummapigmenttiset. Eli talveksi pitäisi etelään päästä - Gille vois Mumman kanssa sinne lähtee blondeilemaan :D Korvassa oli hiivaa, saatiin siihen korvatippoja. Verikoetta ei otettu - vaan määrättiin antihistamiinia, jolla kutinan pitäisi loppua. Sit sellasta geeliä niihin rikkimenneisiin kohtiin. Sitten se pahin tuomio: eliminaatio dieetti. Syötän nyt sitten Kilulle perunaa ja kanaa/kalaa kaksi kuukautta. Oi jee. Siis jos niitä aineita ei ole ollut siinä ruoassa mitä olen syöttänyt, niin sitten niitä saa syöttää. Mutta kun olen nyt antanut kolmee eri ruokaa. Viimeisessä on ollut perunaa ja lohta ja sit kahdessa muussa siipikarjaa. Et mitä tostakin sitten päättelis? Saako nyt sit poika syödä hitto mitään!? Äh, mä sekoon kohta.

Nyt siis ihmiset, kommentoikaaaa!! :) Pliis. Jos on jotain kokemuksia, kuultuja juttuja, hyviä linkkejä... ihan mitä vaan. Ostin apteekista tosiaan jo aiemmin sitä rasvahappo-valmistetta, josta saa sit rasvoja. Ja sit sitä histamiinia hakiessa ostin vitamiineja. Niitä kun ei pelkästä perunasta kai kauheesti saa... Mutta vielä on monta kysymysmerkkiä. Miten paljon sitä ruokaa kuuluu antaa? Mitä namipaloja voin antaa? Luita ei vissiin saa syödä enää lainkaan? (hei hei viimisetkin matot sitten...) Ja onko se peruna ja kala/kana nyt sitten hyvä dieetti Gillelle? Punaista lihaa ei ainakaan saa kuulemma antaa. Mä oon niin pihalla. Ku jos se onkin sitten tää kuiva ilma vaan? Tai jos se on varastonpunkki? Tai pölypunkki? Mua ei kiinnostaisi lainkaan syöttää mitään perunaa kahta kuukautta... ja mitä sitten sen kahden kuukauden päästä? Onko tää nyt loputon kierre? Ku sitä allergiaystävällistä ruokaa mitä nyt olen antanut, niin tuntuu että olisi vaan pahentunut... et olen nyt sitten entistäkin enemmän pihalla.

Noh, sitten kävin moikkaamassa Liisaa työkkärissä ja hain Nannen päiväkodista ja mentiin Nansun kanssa kauppaan. Kolme pysähdystä - kolme kertaa silputtu muovipussi autossa. Kiva Kilu kiitos :) Sitten vielä sinne apteekkiin. Jotenkin jo osasin aavistaan tulevaa, joten hautasin sen kauppakassin väärinpäin auton lattialle, kaksi vilttiä päälle. Mutta mikä ylläri siellä odottikaan kun mentiin takaisin autoon!? Gille oli ottanut lääkärin määräyksen vähän turhankin tosissaan, ja vedellyt naamaansa sitten kokonaisen kanapaketin. Mahtoi olla hyvää. Raivostuin hiukan, mutta ärräpäitä ei saanut lennellä koska Nanne oli reissussa mukana :D Soitin pahimmat raivot Tarulle sitten. Hieno homma, nyt sillä on sit joku saakelin salmonellakin vielä!!! Mutta sitten netistä katsoin, että salmonellan ei vissiin pitäisi vaikuttaa koiriin mitenkään. Toivotaan sit niin vaan...

Siellä lääkärissä tuli niin paljon asiaa, etten enää muista edes kaikkea. Pitää nyt mennä viihdyttämään Nannea - sillä on eilen ollut niin hauska päivä Veerojen kanssa, et sitä on vähän paha päihittää. Varsinkaan tälläsellä fiiliksellä. Noh, onhan meillä tarjolla ainakin Nansun lempiruokaa :)

Lunta!!

Kyllä sitä lunta nyt on. Ja ihan kivaahan se on, mutta jokohan alkais riittämään!? Eihän tämä nyt vaan tarkoita taas sitä, että nyt kun sitä lunta sataa ja sataa vaan, niin nyt sitä on niinku viiden vuoden edestä, eikä seuraavina talvina lunta taas nähdäkään!? Pitää siis ihan varmuudenvuoksi nauttia eikä manata :) Ja onhan se näin rivitalossa ihan leppoisa olla, ei tarvii itse kolata pihaa. Naapurit kuitenkin kerkee aina ennen :P Tai no, tänään mä kyllä jouduin. Eikä sekään mitenkään pahaa hommaa ole, olis vaan ehkä hiukan mieluisempaa jos olisi terve. Eräs naapureistamme, Hoikkelikoikkeli nimeltään, päätti vissiin protestoida kun kolasi vaan omalta pihalta polun parkkikselle. Piti itse sitten vähän paremmin tuo homma hoitaa ja samalla naapurin tädin kanssa kolattiin puolet parkkiksestakin ja roskiksen läheisyydeltä, josta kukaan muu ei koskaan kuulemma kolaa. Meinasi kyllä kunto loppua :D Mutta se johtuu siitä, että oon kipee, ei siitä, että olis huono kunto!!

Ja järki kun ei päätä pakota, niin siitä sitten lähdinkin koirien kanssa suoraan metsälenkille. Vähän oli hidasta tuo minun meno, mutta saipa koirat juosta kauemmin. Tässä nyt odotellaan taas iltaa, kun sillon tää olo aina pahenee. Pitää siis olla aktiivinen aamulla ja päivällä, kun olo on hyvä. Ja sain tohtorilta lääkkeitäkin, että jos tää tästä nyt alkais helpottaa!?

Pogo valmiina lähtöön... mennään jo!!

Gille näköjään saanut jo lumipesun :)

Kannatti pysyä tossa polulla missä Pogo seisoo, muuten kävi noin kun Kilulla, humps ja polviaan myöten lumessa. Vähän oli kengät täynnä lunta kun astui vahingossa pois polulta.

Tällästäkin kaveria me siellä hetken aikaa ihmeteltiin...

Keskellä peltoa oli joku järjetön kasa (toi missä Pogo on pää edellä). Toivottavasti se oli joku multakasa, eikä talviunillaan nukkunut karhu, koska Pogo oli tätä mieltä siitä kasasta (ks. video):

Hienon näköistä...

Kilupoika ja sen iiiiso häntä :)

Pojilla on aina omat rutiinit mitä ne tekee kun tullaan pois metsästä. Pogo kun näkee tasaista maata, mieluiten joku just aurattu tie. Niin siihen pitää sitten mennä leikkimään sitä mönkijää. Sitä mennään niin hemmetinmoista vauhtia naama kiinni maassa, tai mahdollisesti maha. Ja hauskaa on. Gille taas alkaa taluttamaan itseään kun päästään lähemmäs kotia. Pogolla kun on ne kivet mitä pitää kantaa suussaan (ja tänäänkin se jollain ihmeen kaupalla taas jostain lumen uumenista kiven löysi) niin Gillen pitää kantaa hihnaa. Ei se sitä välttämättä revi, vaikka vetoleluksi sitä välillä luulekin, mutta kiltisti vaan kävelee vierellä hihna suussaan :) Ja ylpeän näköisenä! - Yritin kuvata näitä tempauksia, mutta kameran patterit sanoivat taas sopimuksensa irti.

Huomenna pikkupojalla on lääkäri, katotaan nyt jos saataisiin vaikka joku ratkaisu siihen kutinaan! Toivotaan parasta.

Harmittaa!! :/

Hmph. En pääse tänään harkkoihin, ja ärsyttää. Ei olis mitään muutakaan tekemistä, mut ei, ei pysty. Toista viikkoa jo kipeenä ja tuntuu että olo pahenee vaan. Pää räjähtää.

Aamulla kun oli vielä parempi olo, niin ehdin jo asennoitua siihen, että nyt pääsen Pogonkin kanssa taas hurjastelemaan, ja treeneissä ei pitänyt olla mun lisäksi kun Tanja, joten sekin olisi ollut plussaa - olisi päässyt ajoissa kotiin :) Kehuskelin pojillekin jo, että tänään onkin sitten agilitypäivä. Paskat oo.

Mut pystyin mä tänään sentään kaupassa käydä ja ostin Pogolle uuden lelun. Tai siis niin Pogo ainakin päätti, että hänen se on. Otin lelun paketista niin Pokeri omi sen samantien, jopa vähän pörisi Gillelle, että tää on nyt hei mun. Gille yritti epätoivoisesti tutkia, että mikäs lelu on kyseessä, mutta ei. Mun! Sitten kun Pogoa ei enää jaksanut kiinnostaa, niin Gille sitten järsi ton sinisen muovi-osan jo rikki :D Kosto.



PS. Tajusin just, että tänään pitää sitten vielä olla joku saakelin paska maanantai, ettei tuu edes täydellisiä naisia. Voi perkele!!