maanantai 30. elokuuta 2010

Pogo-Loco agilitaa

Noniin. Nyt on ihan Pogon vuoro saada oma postauksensa. Nyt on ollut niin paljon Gillejuttua, et välillä on Pokerin vuoro.

Taru käski mun kirjoitella tänne Pogon mahtavasta hyppimisestä. Elinan opit on mennyt ihan hyvin perille hullu-Pogoon. Eli rimat on pysynyt ihan loistokkaasti ylhäällä! Välillä niitä voi tippua, ja sitten taas käsketään maahan. Epiksissä kun oltiin, niin Pogo pääsi vauhkoomaan kolmelle radalle. Mun kanssa möllimedeihin ja Topin kanssa sitten omaan säkäluokkaansa ykkösiin ja avoimeen. Mun kanssa mölleissä se meni ihan höyryjen purkamiseen vaan. En oikeen ehtinyt rataantutustua joten sit vaan mentiin. Eikä oikeen ollut tiedossa kuinka kaukaa Pogoa voi heittää esteelle, joten vähän näytettiin sitten miten ei kuulu mennä. Mun kanssa ei tarvii ilmeisesti myöskään ottaa kontaktia. Ykkösen radalla tais tippua ainoastaan yksi rima! (jos oikein muistan) Siellä tuli kehuja Pogolle, kuinka hienosti se hyppää, alkaa olemaan tekniikkakin jo vähän korvien välissä. Avoimella meni myös ihan hyvin, mutta pojat hyllytti sen kun Pogo hyppäsi yhden hypyn väärinpäin. Kuitenkin hyppylinjalla mentiin, ja hienosti menikin!!

Sit tänään harkoissa. Sen verran mainittakoon Gillestä, että se pääsi mukaan. Oli ihan hyvä valinta varmaan, koska nyt se on niiin hiljasta poikaa, että!! Otin sinne neljä palaa kompostiverkkoa ja tein pojalle majan. Siellä se kiltisti oli ja odotteli. Ei ehkä kovinkaan hiljainen poika ollut kun oltiin Pogon kanssa kentällä, mutta siinä sitä energiaa taisi palaakin kun huusi siellä kurkku suorana! Aikansa poika odotteli siinä omaa vuoroaan ja sitten tajusi, että en mä kyllä taida tonne juoksemaan päästä. Sinne meni pikkumies makaamaan maahan ihan masentuneena. Ja nyt maistuu uni!

Mutta takaisin Pogoon. Mä olin ihan kauhuissani taas kun jouduin menemään Pogon kanssa. :D Tiesin, että se on hauskaa, mutta yksinkertaisesti mun vauhti ja ohjaajantaidot ei riitä. Päästiin kuitenkin ihan sairaan pitkälle ennen kun tuli virhe! Joku 12 estettä!! Ajatella. Meillä oli oikeen draivi päällä. (Tanja ja Miia löi vetoa, että mihin asti päästään, mut taidettiin yllättää - jotain pientä vikaa tais yhdessä hypyssä olla, mut sitä ei lasketa) :) Ja sekin oli taas mun kämmi, koska menin kepeillä liian lähelle, sillee kun teen Gillen kanssa. En antanut Pogolle tarpeeksi tilaa ja se meni kakkosväliin. Sitten tahkottiinkin yhtä muuta kohtaa vaikka kuinka kauan, kun mä en vaan osannut ohjata. En osaa selittää sitä kohtaa, mutta yksinkertaisesti mä en kääntynyt oikein, pakitin vaan. Kyllä me sekin sitten loppujenlopuksi saatiin toimimaan. Ja sain juosta, mikäs sen hienompaa!! :) Yksi huono puoli oli, että joku kamala mörkö pelotteli Pogoa. Siellä motosealin pihalla joku tyhmäpää kolisteli jotain juttujaan, kauhee kolina ja räminä. Pogolla meni vähän pasmat sekasin, kun se on sellanen paukkuarka. Urheesti koitti jatkaa, mut perkele kun pelotti. Kepeiltä aina pois keskeltä, häntä koipien välissä. Onneksi se mörkö tajus lopettaa, eikä meillä mennyt koko suoritus ihan läskiksi. Saa nähdä miten paljon haittaa mä tein, kun vähän unohdin sen rimantiputussäännön. Tehtiin medihypyillä, ettei se tiputtelis niin paljoa, mutta kyllä niitä pari tais tulla mun kämmien takia alas. En vaan edes huomannut niitä, saati sitten pystynyt keskittymään, kun oli vähän jotain muutakin tekemistä!! Yhden kerran sanoin sille maahan, ja se jopa meni. Taisin olla vaan joku seitsemän vuotta myöhässä sen käskyn kanssa.... Hupsista, sori Topi!! Mut pakko vielä loppuun todeta, että on toi Pogo vaan niin mahtava koira.

keskiviikko 25. elokuuta 2010

Kilu sairaslomalle

Käytiin nyt sitten toistamiseen lääkärissä. Nyt vaiva oli tosiaan uusiutunut niin, että lauantaina episten jälkeen ei mitään, sunnuntaina harkkojen jälkeen nilkutti ja vielä maanantainakin. Tiistaina ei taas mitään ja tänään aamulla ei edelleenkään mitään. Lähdettiin lääkäriin ja sanoin Gillelle, että koitas nyt alkaa nilkuttaa, että Anna näkee et sä oot oikeesti kipee, ja niinhän se teki - alkoi taas ontumaan.

Sitten pistettiin poika tainnoksiin ja röntgeniin. Siellä näkyi siinä kakkosvarpaassa, että se on väärässä asennossa. Liian pystyssä ja hiukan liian iso, eli kai turvoksissa. Joku vääntyminen tai revähdys tapahtunut ja sitten kun ei kert tiedetty että se on oikeesti joku muu vaiva kun se ampiainen, niin rasitus vaan on pahentanut asiaa.

Eikä tälläseen hommaan ole muuta hoitoa kun lepo. Yritäppä pitää kaksivuotiasta vesikoiraa levossa kuukausi! Varsinkin kun sillä on Pogo niminen veli! Kuukaudeksi tosiaan nyt ainakin saatiin saikkua, mutta tilanteen mukaan mennään. Kävelyttää saa pehmeällä alustalla, muttei saa päästää riehumaan.

Ei siis päästä harkkoihin, omiin epiksiin, ei ensi viikolla Laitilan epiksiin, ei omiin kisoihin. Ei mihinkään. Toivottavasti varvas olisi kuntoutunut edes siihen mennessä, kun meillä on se pääkoppakoulutus, siihen liittyy meinaan ihan agilitykoulutustakin. Kisoilla ei nyt niin väliä, niihin pääsee sitten koska vaan. Enkä mä niistä muutenkaan niin digaa. Mutta tollasta koulutusta, josta olis mun pään sisäisille toiminnoille ja muille vastaaville jännityksille hyötyä, niin sellaisia ei niin hirveesti ole tarjolla. Ja tietty omat harkat on aina plussaa, koska siellä mä itse kehityn. Pitäiskö hankkia jostain nyt varakoira? Ja pahinta ehkä tässä on se, että pitää jättää toi nappisilmä kotiin yksin, kun lähden Pogon kanssa lenkille, voitte vaan kuvitella sitä surkeeta ilmettä! :/ - ja mitä se on sitten kun pääsee taas kunnolla ihmistenilmoille, ei varmaan osaa käyttäytyä yhtään enää.

No, jos ajatellaan positiivisesti, niin onneksi se ei ollut murtuma! Siinä olis voinut mennä vielä kauemmin parantua...

maanantai 23. elokuuta 2010

Tassu epäkunnossa

Taas. Eilen ei mentykään sitten sinne Mynämäen epiksiin vaan ihan omalle kentälle aksaamaan. Mua otti Porin episten jälkeen niin ankarasti päähän, etten jaksanut purkaa pahaa oloani koiraan, joten Topi meni sitten pienen radanpätkän Gillen kanssa. Nyt toivon, että Gillekään ei olis mennyt. Jalka alkoi oireilemaan taas. Nyt pahemmin kun aikasemmin. Alkoi nilkuttamaan illalla, eikä ole parantunut yön aikana niinku ennen, vaan nilkuttaa yhä edelleen. Olin myös tyhmä ja annoin epiksissä nakkeja palkaksi ja nyt on taas kutinaoireita ja koko koira ihan levoton. Nyt ollaan menossa TAAS eläinlääkärille keskiviikkona. Omiin epiksiin on siis ihan turha haaveillakaan pääsevänsä. Voi kirosana. Pakko nyt vaan pistää itselle selväksi, ettei nyt saa liikuttaa tota koiraa.

Vaikka mulla meneekin aika usein hermot kisoissa, niin omat epikset on nyt vaan sellanen, että tottakai sinne haluan. Sitten menen ja tuhlaan rahani jonnekin muun seuran epiksiin, ajan sen takia jonnekin kauas ja kun olis mahdollisuus päästä omalle kentälle, niin ei. Sit ei pääse harkkoihin. Topi ja Pogo lähti äsken ja me jäätiin Kilun kanssa kotiin. Tossa toi raukka nyt juoksee kolmella jalalla etuovelle, takapihalle, mun luo itkemään ja alusta! Tahtoo kans aksaamaan. Just kun muakaan ei enää ota päähän, se meni jo! Harmittaa myös edelleen se, että maksoin kalliin leirihinnan siitä, että saisin vaihteeksi erilaista koulutusta, niin ei, maksoin ihan turhasta. Saakelin leirikirous!

Voi että kun tälläset tilanteet on niin tyhmiä. Kun ei Gille voi kertoa, että missä se vika on. Eikä yhtään tiedä mitä nyt pitäsi tehdä. Oon satavarma, ettei siellä röntgenissä mitään näy! Ja kun tässä hommassa ei oo mitään logiikkaa. Ensin sunnuntaina se nilkuttaa. Maanantaina aamulla ei. Maanantai treenien jälkeen nilkuttaa. Tiistaina aamulla ei, päivällä hiukan. Keskiviikko, torstai, perjantai - ihan normaali. Lauantaina kolme rataa epiksissä ja ei mitään oireita. Sunnuntaina hiukan treeniä ja sit ollaan tässä pisteessä. Mitä kummaa!?



Kun me ei päästy aksaamaan niin sitten harjoitettiin mentaalista agilityä. Aktivointilelun paketissa lukee "train your dog's mental agility" - ja niinhän me sit tehtiin:

lauantai 21. elokuuta 2010

Pahan epikset

Lauantai-päivä vierähti Porissa. Siellä oli uuden kentän avajaiset ja epikset. Voitettiin Kilun kanssa möllirata, mutta eihän me siellä voida sijoittua. Ykkösen ja avoimen radalla Gillellä keitti yli. Eikä se enää keskittynyt mihinkään. Avoimessa mua otti jo niin paljon päähän, etten edes enää ohjannut kunnolla. Gille varasti lähdössä pikkasen ja minä tyhmä en korjannut sitä, niin siitä sitten lähti menemään läskiksi koko homma. Agility on taas vaihteeksi ihan tyhmää. Olispa se pääkoppakoulutus jo!!

Topilla ja Pogolla meni kolme rataa siihen rimojentiputuskoulutukseen. Aina kun rima tippuu tai jos kontaktin yli hypätään, niin tulee maahan käsky. Voi olla että muutama katsoja saattoi ihmetellä, että mikä hiton hullu toi on, ku Topi huutaa kentällä Pogon kanssa kilpaa:
Topi: "MAAHAN"
Pogo: "en mee, en mee, en mee"
Topi: "MAAHAN".
Siitä sitten voi kuvitella mitä tuloksia niiltä radoilta ropisi.

Kai sen päivän olis voinut järkevämminkin käyttää, mut kun ollaan nykyään niin kummallisia koiraihmisiä, ettei sitä kai parempaakaan tekemistä ole. Huomenna olis vuorossa mynämäen epikset, mennäkkö vaiko eikö mennä?

perjantai 20. elokuuta 2010

Tassu kunnossa

Gille tassu pitäis nyt olla ihan ok. Kai se oli jotain ylireagointia kun sinne lääkäriin mentiin. Gille nilkutti sunnuntaina, maanantaina illalla ja tiistaina päivällä. Sit kun oli lääkäriaika varattuna, niin nilkuttamisesta ei ollut enää tietoakaan. Anna-lääkäri sanoi, että kyllä se ampiainen on varmaan ollut. Jos nyt vielä nilkuttamista esiintyy, niin sit kuvataan. Oon eilen ja tänään ollut pitkällä lenkillä koirien kanssa ja ihan normaalisti toi kävelee. Hyyyyyvä!!

Heti kun yhdestä tapaturmasta päästään, niin toisia pukkaa. Jätin sitten Gillen korvan auton oven väliin! Se roikkuu aina siinä selkänojan päällä ja kun avaa takaoven niin pitää olla varovaivainen kun laittaa oven kiinni. Just kun olin lyömässä ovea kiinni niin tämä liikahtaa ja oho. Onneks ei jäänyt kun vähän karvoja ja selvittiin säikähdyksellä. Jospa vaikka olis oppinut nyt, ettei kannata kiipeillä siellä autossa.

Illalla lenkillä oli toinen läheltäpititilanne. Joku skootterityttö kaatui kurvissa melkeen Gillen päälle. Tai ei se nyt niin lähellä ollut, mutta jos oltais oltu yksikin askel edempänä, niin skootteri olis voinut kaatua siihen vähän liian liki. Gille pääsi sitten sanomaan suorat sanat holtittomalle teinille :) Sieltä tais tulla oikeen kunnon liikennevalistusta ja pari ärräpäätä.

Huomenna ja sunnuntaina olis epikset... niihin vois suunnata.

tiistai 17. elokuuta 2010

Harkat

Eilen oli taas harkat. Gillen jalka oli jo niin paljon parempi, tai siis siinä ei näkynyt enää mitään merkkiäkään siitä, että olis ollut joskus kipee. Menin siis harkkoihin hyvillä mielin. Olis kai pitänyt olla viisas, ja jättää väliin. Illalla vähän harkkojen jälkeen se nilkutti taas. Mä en tajua!
Jos vaan saadaan aika, niin mennää lääkäriin tänään.

Harkoissa Tanja teki taas jonkun random-radan meille. Mulla oli pää ihan tyhjä, enkä oikeen ollut mukana ohjauksissa. Gilleä väsytti. Kotiläksyksi saatiin edelleen poispäinkäännös ja takaaleikkaus-harjoituksia. Sitten kun vielä joskus oikeesti harkkaisin niitä.

Topilla ja Pogolla oli kai vähän sama tilanne. Topi unohteli rataa vähän väliä kun leirin jälkeen pää oli ihan pehmeä. Rimat pysyi ylhäällä paremmin kun normaalisti, mutta sitten kun rima tippui niin Topi oli ehtinyt ohjaamaan jo seuraavalle esteelle ennen kun huomasin sen edelliset hypyn riman tiputuksen... eikä siitä voinut sitten enää rankaista.

Lopuksi tehtiin vielä suoraviivainen juoksurata, medihypyillä. Hitto Gille oli nopee. Sain pinkoa ihan täysillä eteenpäin, hitsi että oli kivaa!! :)

Harmittaa toi Gillen jalka, nyt olis viikon sisällä kolmet epikset mihin haluisin mennä. Mutta jos se nyt on tommonen, niin en sitten tiedä mitä tekis. Tai siis jos se oireilee vielä, niin ei tietenkään voi mennä. Toivottavasti se pääsee röntgeniin niin nähdään onko siellä joku pahastikin vialla.

sunnuntai 15. elokuuta 2010

Agileiri 2010

Viikonloppu vierähti tällä kertaa Yläneellä agilityleirillä. Se on yksi vuoden kohokohdista, jolle pitää päästä - nyt oli kierroksessa kolmas kerta! Vaikkakin mua vainoaa agileiri-tapaturmakirous, niin leirillä on aina kivaa. Hyvä ruoka ja seura, parempi mieli :D

Elina Jänesniemi oli kouluttamassa meitä. Ja hyvin muuten kouluttikin, ihan huippu. Lauantaina meillä oli tosiaan ensin koulutus (joiden välissä oli lähes kokoajan ruokailua) ja illalla sitten vietettiin yhdessä vapaa-aikaa. Savusaunan ja joessa uimisen jälkeen vuorossa oli vähän kisailua. Terhi oli meille taas kaavaillut "ihmisten agilityradan". Lähdössä piti mennä jalkapallo jalkojen välissä, pallo putkeen, pallo pujotteluun, pallo mutkaputkeen ja ihminen perässä, omenan kalastus vedestä suulla ja omena-lusikka yhdistelmällä maaliin - pallo taas jalkojen välissä. Siinä tämä rata pähkinänkuoressa. Hitsi sentään, kun itseltä meni ykköspaikka sen takia, että olen ehkä maailman surkein jakapallossa ja pujottelussa paloi aikaa! Hanna selviytyi ykköseksi ja allekirjoittanut kakkoseksi :) Ihan hauskaa.

Kuva 1. Sanna ja petollinen omena.

Kuva 2. Topi kalastaa.

Lauantaisessa koulutuksessa oppi tosi paljon uutta. Tollaset vieraat kouluttajat on kyllä niin hyviä mulle, pakko vetää täysillä ja tosissaan. Pitää olla kai vähän vieraskorea. Ainut kompastuskivi itselle oli taas se saakelin muisti. 31 estettä radalla ja pääkoppa ei toimi. En vaan millään pysty muistamaan kaikkia esteitä, ja voi pojat kun se ottaa päähän. Huippuhienoa oli oppia uusia ohjaustekniikoita ja ajoitusta. Elina on kuulemma käännösfriikki ja tosiaan oikea-aikainen ajoitus onkin kaiken A ja O. Ihan hyvä fiilis jäi, paitsi sen muistamisen osalta. Tuntuu että tein itsestäni melko tyhmän muistamalla tyyliin kolme estettä ja taas unohdin :D Eikä me sitten kokonaan loppuun koskaan päästykään kun oli niin kuuma ja Gille väsyi ihan totaalisesti.

Kuva 3. Gille aksaaaaa!

Pogolla menikin lauantai hyppytreenillä. Pogolla kun on rimantiputusongelmia, niin Elina puuttui siihen oikeen toden teolla. Nyt jos Pogo tiputtaa riman, niin tekeminen loppuu siihen, maahan käsky ja siitä koira tajuaa, että kiva loppui, tein kai väärin. Nämä kaverit ei päässyt edes puoleenväliin kun ottivat niitä hyppyjä pelkästään. Se olisi ihan huippujuttu, jos vaan Pogolla saataisiin rimat pysymään ylhäällä - voisi kisoissa alkaa tuloksiakin tulemaan. Siihen tietysti menee oma aikansa, ja tätä pysähtymisperiaatetta pitää noudattaa myös kisoissa. Hyllyjä siis tulossa. Kunhan nyt ensin mentäisiin sinne kisaamaankin.

Kuva 4. Pogo on ihan poikki. Ei millään jaksais enää, pöllin siis Gillen possun ja otan tauon.

Kuva 5. Lauantain rata. Tämä on siis Elina Jänesniemen käsialaa. (toivottavasti sen saa laittaa tänne blogiin...) Aluksi hirvitti ja ketutti, en osaa enkä muista tätä millään. Mut kyllä se sitten sujui.

Sunnuntaina sitten jatkui kouluttaminen. Nyt toivon, että olisin ollut ensimmäisten joukossa. Gille oli kaikenkaikkiaan toisiksi viimeinen koira koko päivällä ja eikös sitten juuri ennen radalle menoa tapahtunut jotain. Mulla itsellänihän on tosiaan joku kirous näillä leireillä. Ensimmäisenä vuonna olin mukana ihan turistina, eihän mulla ollut edes koiraa. En kuitenkaan voinut osallistua edes iltarientoihin, kun polveen tuli joku vaiva etten edes pystynyt kävelemään. Viime vuonna oltiin sitten Gillen kanssa ekaa kertaa, ja tiputin sen kivenjärkäleen jalalleni - joka mitä ilmeisemmin mursi jalkani, enkä pystynyt seuraavana päivänä juoksemaan (vaikka juoksin kyllä silti). Ja nyt sanoin, että yritän olla supervarovainen, mutta eiköhän se nyt sitten iske Gilleen. Olisi vaan pitänyt olla hiljaa! Mentiin radalle ja Elina sanoi puolessavälissä matkaa lähdölle, että ontuuko toi koira? Ja ontuihan se. Sekunti sitten se oli ollut ihan kunnossa, ja yhtäkkiä ei pystynyt astumaan jalalle lainkaan. Yksi varvas oli tosi arka kun sitä väänteli ja Elina epäili ensimmäisenä lasinsirua, murtumaa tai vääntymää. Varvas oli tosi kipeä, vaikka Gille vähän sellanen Draamakuningas onkin. Siihen jäi meidän sunnuntaitreenit. Saakelin saakeli. Otti päähän niin vietävästi. Kannoin Gillen autoon ja sitten alettiin epäillä, että jos se onkin ampiaisenpisto. Mikolla oli kolma ampiaisenpistoa jalassa - ja siellä oli tosiaan paljon amppareita. Soitin eläinlääkärillekin, mutta eihän se mitään puhelimitse osaa sanoa. Annettiin varmuuden vuoksi sitten kyytabletti ja särkylääkettä, oli sitten vaiva mikä tahansa. Siellä poika makasi auton takakopassa ihan pökerryksissä - saattoi olla joku allerginen reaktiokin siihen pistokseen. Illalla jalka oli edelleen ihan turvoksissa eikä Kilu astunut sen päälle yhtään. Aamulla heräsin aikasin tarkistamaan tilanteen ja sieltä se poika juoksi iloisena vastaan, kaikilla jaloilla. Eli mitä ilmeisemmin se on ollut amppari ja Kilu on vähän herkkä tapaus.

Kuva 6. Gilleä harmittaaa!

Kuva 7. Ja Pogoa vähän väsyttää

Kuva 8. "Meidän autossa on niin iso takakoppa, että sinne mahtuu myös Pogo ja Gille" - Nanne 5v.

Menin sitten hiukan sunnuntain rataa Soolon kanssa ja keskityin ohjauskuvioihin. Onhan se kuin yö ja päivä mennä Soolon tai Gillen kanssa, mutta nyt pystyi keksittymään itseen kun luotti että koira menee vähän kauempaakin heittäen. Edelleen otti vaan pattiin, kun olisin halunnut mennä oman Kilun kanssa, vaikka Soo onkin ihan mahtava tyyppi. Mitä nyt ei niin kauheesti kuunnellut lelu suussa vaan juoksi sinne Mamman turviin...

Gille ei päässyt sitten osallistumaan viimeiseen koitokseen, leirimestaruuden ratkomiseen. Sen ideana oli taas koiranvaihto. Se oli viime vuonna niin hauska, että yleisön pyynnöstä sellainen järjestettiin nytkin. Alustavalla suunnitelmalla Gillen piti mennä Terhin kanssa, mutta sitten se piti vaihtaa Sooloon. Soo tyttönen joutui siis taas radalle! :D Mulla oli Ziki-tykki. Olin ihan intsinä, kun sain Zikin. Sekin on mahtava tyyppi. Tiesin kyllä olevani pulassa, koska Gille ei lue itsenäisesti esteitä, ja Ziki ei sitten muuta teekään. Ja se on tykki!! Siinä juostessa kun katsoo Zikiä, niin sillä on sellanen hullunkiilto silmissä, että ihan pelottaa. :) Ensimmäisellä radalla mentiin Ziin kanssa 13 sekunnissa kun seuraavaksi nopeimman aika oli 16 ja risat. Oltiin me flikat hyviä! Kumpa se olis ratkennut siinä se voitto. Päästiin jatkoon semifinaaliin ja vielä finaaliinkin, mutta siellä tämä etana kämmi ja hylly pamahti, voi paska. Pogo oli taas Mikolla, se oli viime vuonnakin. Nehän oli parantanut otettaan. Aluksi Pogo meinasi, että mene sä ihme setä muualle siitä, mä haluun mun iskän. Mutta radalle päästyään iskät unohtui ja sitten mentiin. Tottakai vesikoirat rulettaa ja Pogo ja Mikko vei mestaruuden!! Hyvä meidän Hullu-Pogo!! Topi sai kaverikseen Huukin. Niillä meni myös loistavasti, finaaliin pääsivät ja kolmas sija.

Kuva 9. Pogo ja Mikko

Kuva 10. Huuki ja Topi

Kuva 11. Ziki ja Sanna

Kuva 12. Mahis ja Taru

Kuva 13. Soolo ja Terhi

Kuva 14. Ebba ja Noora

Koirat pääsi tosiaan läheiseen jokeen uimaan. Poikien mielestä laiturilta hyppääminen on aika jees. Gille ei vaan osaa oikein käyttäytyä, siinäkään. Jos Pogo hyppää edellä, niin Gillen on pakko hypätä heti perään, Pogon päälle!! Reilua? Ja sitten Pogon viikonlopun kohokohta: joesta löytyvät aarteet. Luulin ensin, että se sieltäkin muka löysi jonkun kiven, mutta eeeei. Simpukkahan se sieltä löytyi. Ja monta kertaa! Yhdestä se puri sen kuoren halki, mahtoi maistua nannalta. On se outo tapaus.

Napsittiin leirillä taas pari kuvaa, ne kaikki löytyy taas tästä linkistä. Oikeassa yläkulmassa on slideshow, josta näkee kuvat isompana. Osa kuvista on toooosi huonolaatuisia, illalla valo ei riittänyt kuvien ottamiseen ja liian pitkän valotusajan takia siellä juoksee välillä kummituksia :D Mutta kai sieltä sitten pari kuvaa on ihan ok. Lauantai-illan ihmisagilitykuvat on ainakin hauskoja.

Jos joku reipas jaksaa ensi vuonna vielä järjestää leirin, niin sitten pitää kyllä oikeesti vakavissaan harkita, uskaltaako osallistua vaiko ei. Päättelin, että tämä oli mun kolmas kerta ja ensi vuonna Gillen kolmas, jos mä selvisin nyt ehjänä, niin ehkä ensi vuonna Gillekin selviää. Leireillä on kyllä aina ollut tosi kivaa, joten toivottavasti sellainen olisi ensi vuonnakin...

Kuva 15. Tässä vielä koko porukka.
Ylärivi: Iiris, Huuki, Sanna, Gille, Meeri, Riina, Elisa, Liisa, Noora, Arttu, Heli, Ronja, Laila, Irmeli ja Heli. Alarivi: Topi, Pogo, Taru, Soolo, Ebba, Liisa, Aada, Beea, Terhi, Ziki, Mikko, Flippi, Hemuli, Emma, Ruska, Sirkku, Mahis ja Uppis. (kuvasta puuttuu Hanna, Tiiu, Luna ja Elina)

maanantai 9. elokuuta 2010

Maanantaiharkat

Päästiin juoksemaan. Jee. Harkoissa on kyllä niin kivaa. Meidän vara-koutsi Mikko, oli kyllä vaan 45 minuuttia myöhässä koko touhusta, mutta eipä se paljon haitannut. Sitten se teki vielä ihan kummallisen radan. Oli vaikka kuinka monta kohtaa, jossa en tiennyt mitä tehdä. Tai no, tiesin, mutta ne tuntui rataantutustumisessa ihan pöllöltä. Gillen kanssa meno tuntui kuitenkin olevan aika kiva, joten ei se paha rata ollut kuitenkaan.

Piirsin radankin äsken, mutta sitten se tyhmä ilmaisohjelma ei antanut pistää niitä kaikkia esteitä, meni hermot ja poistin koko paskan. Ei siis lupaamaani ratapiirrosta luvassa sittenkään. Eikä siis sen enempää selvitystä harkoista, kun ilman rataa on vaikea havainnollistaa. Nämä maanantai-päivitykset nyt vaan on pakollisia mun yhden (ja ainoan) fanin toivomuksesta :D

Gillen kanssa meni loistavasti. Ei oikeastaan ole muuta moitittavaa kun oma liikkuminen, joissain kohdissa ohjaus ja takaaleikkaaminen. Kontaktit, kepit, kelmutettu rengas ja kaikki meni hienosti muuten. Ja kyllä se mun ohjauskin kuulemma oli hyvää, omasta mielestä se taas vaan tuntui vähän vammaselta. Ja sunnuntaikävelijöitä ei kuulemma saa olla Mikon treeneissä, joten tossua toisen eteen vaan :) Lopuksi vielä tehtiin sit rengasta ja yhden kerran meni väärin. Oi kivaa, josko se alkais kohta olee varma este...

Taas meidän pieni Pokeri-poika sai koulutusohjaajalta lempinimen, viime kerralla se oli kauhukakara, nyt se oli Hullu-Pogo. Mistähän ne niitäkin lempparinimiä keksii, aika outoa porukkaa :D Pogo meni viimeisenä ja ihmettelen miten se muka jaksoi taas mennä sinne juoksemaan. Se oli ihan koko odotusajan riehunut kun mikäkin väkkärä, pallo suussa, pölli Gillen possun, juoksi sinne, juoksi tänne, itki ja haukkui... Ja sitten vielä aksaamaan. Lopussa se sitten juoksikin jo märälle nurmelle ottamaan lepotauon, ja "tänne" käskystä meni vaan makaamaan maahan :D "EN tuu, ei pysty" Mut tuli se silti. Kai niillä ihan hyvin myös meni, ei siitä menosta ota selvää. Yhdellä välistätyönnöllä tippui aina rima. Jos oli liian lähellä ekaa siivekettä, niin se tippui mutta jos oli sopivan kaukana niin seuraavassa oli myöhässä ja se tippui. Aika dilemma.

sunnuntai 8. elokuuta 2010

Ukkonen

Ukkonen herätti meidän perheen sunnuntai aamuna kello 7:25. Erikivaa. Se jyrähteli ensin jossain kaukana, mutta yhtäkkiä oli ihan päällä. Ei kumpikaan muisteta, että koska viimeksi olis ollut noin kova ukkonen. Salamatkin näkyi vaikka oli ihan valoisaa. Pogo sai tulla sitten viereen, kun raukkaparka tärisi ja pelkäsi. Gille vähät välitti jyrinästä, sitä haittas vaan, kun ei saa nukkua rauhassa, hitto keskellä yötä :D. Yhdellä kerralla kun paukahti oikeen kunnolla, niin eikös Pokeri-ihanuus sitten tyhjentänyt analirauhasensa meidän sänkyyn. Huisin mukavaa!!

Eilen oltiin treenaamassa kera elmukelmun. Tarkoituksena oli siis kelmuttaa renkaan reunat, ettei Gille ohittelisi sitä enää sivusta. Ja kuinka ollakaan, nyt kun ne kelmut siinä sivuilla oli, niin eihän se sitten voinut nyt mennä kertaakaan väärin. Yhden kerran hyppäsi sivusta, mutta osui sopivasti siihen yhteen pieneen tyhjään koloon, hiukan taisi kylki osua kelmuun. Yhden kerran meinasi hypätä väärin, mutta tajusi, että tosta ei voikaan mennä ja juoksi kokonaan ohi. Muuten mentiin varmasti ainakin 30 toistoa eri tekniikoilla, ja aina oikein. Jopa takaaleikkauksessa ja sivuirtoomisessa, mikä ei olis muuten ikinä onnistunut. Vähän kyllä pelotti, että jos se juoksee siihen kelmuun, niin toivottavasti se menee rikki, ettei niska taitu. Eli ihan hyvä että meni oikein, vaikka just nyt olis ollut lupa mennä väärin.

Siellä oli muutenkin kyllä ihan tuhottoman kuuma. Oikeen ukkosenilma. Ei jaksanut rataa mennä kun kaksi kertaa ja sit oltiin ihan loppu. Pogolla pysyi rimat kuitenkin yllättävän hyvin ylhäällä, jopa välistävedoissa. Gillen kanssa otettiin keppejä niin etten itse ohjannut enää yhtään, näyttö vaan päällä - ja se pirulainen pujotteli ihan aikuisten oikeesti!

lauantai 7. elokuuta 2010

Pentukierros

Taru ylipuhui mut katselemaan pentusia. Vähän kyllä epäröin, onhan noi pennut sen verran ällöjä :) Siellä oli yksi sukulaispoika, mitä Taru halusi mennä katsastamaan. Ebban siskonpoika. Sellainen hassunvärinen pikkumötikkä siellä tallusti. Mahdottoman suloinen - ihan niinkun ne kahdeksan muutakin toisen koiran pentua. Iineksen omia pentuja oli tosiaan kahdeksan ja sitten tämä yksi Ellenin ottolapsi. On se kyllä ihan mukavaa käydä katsomassa pentuja, kun tietää että sellainen ei oo tulossa meille. Vaikka ne niin mahdottoman suloisia onkin, niin joku järki kai tässäkin päässä silti on :D

Tämä tyttönen olis kuitenkin saanut tulla meille, aivan älyttömän söpö :) Nimensä veroinen, Justiina.

Tässä tämä hassunvärinen siskonpoika Kasper... Niin pieni!

Pentueessa oli kaksi vaaleaa ja loput ruskeita. Tässä kuvassa touhukas pikku-Iines.

Pikaisen pentulaatikossa pyörähtämisen jälkeen mentiin shoppailemaan Turkuun. Sekin jäi vähän vähäselle kun aikataulut oli tiukalla. Sit mentiin vielä katsomaan ylipieniä villakoiran pentuja. Ne oli p-i-e-n-i-ä. Ainakin kun olen nähnyt vaan vesikoiran pentuja, niin näähän oli ihan rääpäleitä, kaksi viikkoa oli ikääkin kaveruksilla vasta.

Ollaan muuten vähän söpöjä :)

maanantai 2. elokuuta 2010

Comeback

Niin se elokuu sieltä saapui ja agilityharkat alkoivat taas! Jipii. Sanoinkin Tanjalle harkkojen päättyessä, että miksei kisoissa voi olla näin kivaa kun sen harkoissa. Mut kisat on ihan tyhmät.

Me oltiinkin Gillen kanssa ihan hyviä taas. Se on jälleen ihan täysin eri koira, mitä se oli kisoissa. Ei purrut mua kertaakaan! Eikä oikeestaan huutanutkaan niin paljon (kai, tai sitten en vaan taaskaan huomannut sitä). Kuitenkin lähdöissä annoin vapautuksen vasta kun Gille on hiljaa, mutta paikkakäskyn alla se ei kyllä muutenkaan ikinä huuda, liikkeessä vaan. Ja mentiin tosiaan ihan hyvin. Osasin flipin, josta olen ylpeä. Jos vaikka mäkin oppisin jotain uutta. Ja vielä muistaisin sen. Se toimi ihan hyvin, mutten kyllä sitä osaisi kisoissa käyttää. Ja nytkin Tanjan piti se mulle kaksi kertaa ensin näyttää ennen kun meni jakeluun. :) Ja kontaktit. Voih! Ne oli täydelliset. Joka kerta! Ilman palkkaakin. Miksi, oi miksi, olen pilannut kaiken kisoissa? Mitä jos alankin vaan harrastamaan, enkä enää kisaa. Siitä tulee vaan paha mieli, harkoissa on huisin paljon kivempaa. Mutta ei se jännitys kai sillä mihinkään katoa, se on se juttu mikä pilaa kaiken siellä kisatilanteessa. Jännittää; en ohjaa kunnolla, en muista mitään, hermostuttaa ja sitten Gille hermostuu ja soppa on valmis. Ärh.

Kouluttajamme sanoin: Kauhukakarat Topi ja Pogo. En taaskaan jaksanut seurata niiden menoa kunnolla ja sitä on muutenkin vaikea kuvailla ilman ettei tiedä miten se rata meni. Pitäis hankkia se ratapiirustusohjelma, niin voin havainnollistaa paremmin. Ehkä tämän viikon missio on sitten se. Poikien kompastuskiveksi koitui kuviosarja hypyn takaaleikkaus-välistäveto. Eli ensin piti takaaleikata hyppy ja heti perään välistäveto seuraavalle hypylle. Pogo ei kuitenkaan sellaisia jaksanut, vaan ampaisi joka kerta takaviistossa olevaan hyppyyn. Eipä tainut pojat kertaakaan saada sitä kohtaa onnistumaan. Rimoja lenteli taas muutenkin, lopussa se taisi mennä kyllä ainakin väsymyksen piikkiin. Hyppyjä menivät niin paljon, ettei siinä oikeen muuta sitten ehtinyt tehdäkään.

Vesisateesta huolimatta oli siis kivat harkat. Näitä lisää!