torstai 29. tammikuuta 2009

Likaiset agiharjoitukset

Eilen oli jälleen kerran harkkapäivä. Kasvihuoneelle on vaan niin tyhmä mennä, kun sitten pojat on aina niin hitsin likaisia. Gille versinkin, kun se on pakko riehua ja ryömiä siellä pisin multaa, että varmasti joka kohta tulee likaiseksi! Haluisin käydä omalla ajalla myös hiukan harjoittelemassa, mutta en kyllä jaksa pestä koiria kun kerran viikossa... Siihen menee ainakin tunti, että saa pestyy koirat ja itsensä. Pitää vaan odottaa kesää, että pääsee kentälle.

Terhi oli suunnitellut meidän päämme menoksi valssia ja takaaleikkaamista. Ja tottakai me ne osattiin Gillen kanssa, vaikka mä sainkin taas vähän palautetta. Heiluttelen käsiä liikaa ja en oo tarpeeks energinen.. vai miten se meni!? :) Se on vaan niin vaikeeta keskittyy niin moneen asiaan kerrallaan, ei musta tuu hyvää ohjaajaa tekemälläkään, uskokaa pois. (ja tämä asenne ainakin auttaa tosi paljon).

Topin ja Pogon harjoitukset meni kuulemma ihan hyvin. Siinä ei itse pysty paljon seuraamaan niiden menoa, kun Gille on hihnassa. Se haluis niin kovasti Pogon kanssa sinne radalle ja sit kiskoo kun mikäkin heikkopää. Mutta kontakteilla Pogolla kiuhui taas yli ja sitten sen jälkeen sille tuli aina joku katkos, eikä tajunnut mitä piti tehdä. Topi itse sanoi, että kepit oli ongelma tällä kertaa, pitää siis harjoitella Pogon kanssa erilaisia kulmia mistä tulla kepeille. Ja sai Topi sitten sellaisen kivan reijänkin käteensä (taas) kun Pokeri hiukan haukkasi palan mukaansa....

Kotiin kun päästiin, niin huomasin siellä kunnon valossa miten likainen Gille oikeesti on! Piti sitten ihan kuvakin ottaa, jotta kaikki uskoo, että se on LIKAINEN. Ihan pikimustaa vettä tuli kun sitä pesi ja se lika ei meinannut irrota tällä kertaa millään. Alkoi Giltsullakin mennä hermot jo, jos vaikka nyt oppis, että vois olla vähän rauhallisemmin siellä kasvihuoneella ensi kerralla. Pogosta ei lähtenyt läheskään niin paljon likaa pois, se on varmaan piiloutunut jonnekin sinne karvojen uumeniin...


Meidän puhdas agilitypoika... <3>
(kuvasta sitä ei näy, mutta pojassa ei oikeesti ollut ainuttakaan puhdasta kohtaa)

sunnuntai 25. tammikuuta 2009

Sisarukset

Lauantaina oltiin viettämässä G-pentueen puolivuotis-synttäreitä.

Siellä oli Gillen kaikki kolme sisarusta (Gema, Leevi ja Helga) ja Jade-äiti. Gille ja sen veli Leevi oli hyvinkin saman näköisiä ja siellä kun ne pihalla viiletti, niin ei osannut ihan aina sanoa kumpi oli kumpi. Kyllä se siitä sitten alkoi huomaamaan, kun se ketä oli jatkuvasti jonkun selässä (tai jossain muussa kohtaa, mistä nyt sattui saamaan kiinni), oli hyvinkin varmasti meidän oma hienosti käyttäytyvä Gille poika. Se siis tosiaan yritti astua niitä jokaista, huolimatta siitä, oliko se sisko, veli vai äiti. Pogon säästi sentään kotiin, eikä siellä alkanut sitäkin kiusaamaan. Siellä piti sitten juosta kokoajan kieltämässä sitä ipanaa tekemästä hassuja... Kasvattaja Ilkka sanoikin, että Gillen erottaa joukosta heti ensimmäisenä, koska sen ego paistaa niin hyvin läpi, tämä menee niin pää pystyssä ja ylpeän näköisenä... oikea maailmanvalloittaja.

Osasi se Pogokin sitten näyttää miten kuuluu käyttäytyä... Sehän rakastui ihan täysin Jadeen. Pogo näytti siellä sitten kaikki mahdolliset ja mahdottomat temput kun liehitteli sitä ah-niin-ihanaa naista... Kyllä Jade sitten jo lämpesikin, mutta jostain syystä touhut piti keskeyttää.

Mietityttää vaan, että mikä meidän kotikasvatuksessa on mennyt pieleen, kun pojat ei ilmiselvästikään osaa käyttäytyä... YHTÄÄN. :) (ehkä kaikki!?) vaikka siellä sanottiikin, että se on terveen pojan merkki ;).


Molemmat pojat kiinnostuneena Jadesta....


Lumessa on kiva telmiä!!


Kolme lammasta... ja se musta lammas :)


Vai mahtaakohan sittenkin Gille olla se musta lammas, vaikka väri onkin eri.

torstai 22. tammikuuta 2009

Kuulumisia...

Eilen taas harkoissa. Nyt pidettiin koirat kiinni aina kun ei ollut oma vuoro, niin näytti siltä, että Gillekin jaksoi keskittyä paremmin omaan suoritukseen. Se huono puoli siinä vaan on, että itellä tulee tylsää ja pitäisi ehkä mennä omalla ajalla sitten harjoittelemaan, koska harkoissa sitä omaa harjoitusaikaa on sitten niin vähän. Mentiin keppejä, jotka Gille osaa jo melko mallikkaasti. Menis toi pujottelu varmasti nopeemminkin, jos ite vaan osais ohjata. Sitten otettiin jo pientä radanpätkääkin. Putki, hyppy, muuri, pituus ja putki. Ennen viimistä putkea piti takaaleikata, mikä on taas hankala minulle. Kyllä se siitä sitten onnistui kun rautalangasta väänsi, mutta yleisesti ottaen hyvä mieli jäi siitä suorituksesta. Gille osaa hienosti mennä jo sinne minne pitääkin ja toi eteneminen onnistuu... ainakin mun mielestä se oli ihan mahtava! Hiukan ihmettelinkin jopa, miten se osas mennä niin hyvin :P Niin ja oli siellä pussiakin, mikä pelottaa vielä hiukan...

Ainoo asia mikä tuolla harkoissa on Gillen mielestä tyhmää, hihnassa oleminen. Siellä kun pitäisi kiltisti odottaa omaa vuoroaan, niin muutama vastalause kuuluu kyllä. Haukkuu niin hemmetisti. Onneksi silti se ei ole ainut perro ketä harrastaa sitä haukkumista.

Pogon suorituksesta ei ole tietoa, kun lähdin itse pois aikasemmin ja en ehtinyt kyselemään miten pojilla oli mennyt. Sen ainakin tiedän, että Pogo oli taas unohtanut, että Topia ei saa purra. Se ehkä kertoo jo ihan tarpeeksi :)

Sitten pitää vielä kertoo muutama muukin juttu :) Meinaan Gillellä on joku murrosikä vissiin tulossa!? Ainakin yhdessä asiassa sen kanssa joutuu oikeen painimaan. Gillehän on ihan pienestä asti pitänyt sellasta pörinää, kun sen nostaa syliin. (asia mihin ihastuin sillon pentulassa :D) Mutta nyt kun se huomaa, että se meinataan ottaa syliin, niin ensin se menee kyljelleen, koska siitä on sit huonompi nostaa sitä. Sitten kun alkaa nostamaan, niin poika alkaa näyttämään hammasta ja murisemaan. Se on jopa kaksi kertaa jo purrutkin mua (näykkässyt sillee hiukan)! No sitten me ollaan siellä lattialla näyttämässä hampaita ja murisemassa toisillemme, mikä saattaa näyttää melko koomiselta. Nythän mun on pakko sen kanssa kokoajan tehdä tota, koska asia ärsyttää niin paljon. Mullehan ei niitä hampaita näytellä!! Prkl. Mutta lohdutukseksi, se tekee sitä myös Topinkin kanssa, ettei ongelma ole minussa.

Sitten pojilla on aina tassunvääntöä luiden kanssa. Koskaan ei voi syödä kahta luuta, vaan sen on vaan se yksi mikä kelpaa. Gille kun syö luuta, niin pogo itkee vieressä ja välillä yrittää ottaa sitä pois (ja Gille onkin harmillisen hyvä jo väistöliikkeissä). Ja Pogo kun syö luuta, niin Gille haukkuu vieressä. Noo, edellispäivänä Pogo söi tyytyväisenä luuta ja Gille taas metelöi siinä niin, ettei telkkaristakaan kuullut mitään. Aikansa Pogo jaksoi kuunnella sitä, sitten se lopetti syömisen, katsoi Gilleä, luuta ja sitten minua. Huokaisi, nousi ylös, otti luun, käveli Gillen luokse ja tiputti luun sen eteen. Sitten Pogo lähti menemään. Ilmeisesti sillä meni hermot ja ei jaksanut enää kuunnella sitä ipanaa. Sen jälkeen Gille juoksi olohuoneen ja makuuhuoneen väliä ainakin 15 minuuttia maailman onnellisempana poikana.

lauantai 17. tammikuuta 2009

Jäällä

Uskallettiin mennä hiukan jäälle... ja siitäkös pojat innostuivat :)











torstai 15. tammikuuta 2009

Taas harkoissa

Pentutreenit oli tosiaan eilen taas. Itsellä oli hiukan motivaatio hukassa ja Gillellä oli liikaa energiaa, kun oli joutunut koko päivän olemaan kotona. Tai no, ei se siellä kotonakaan ollut kyllä nukkunut, vaan hiukan taas avannut kaappeja ja syönyt kenkiä. Oli sitten taas tullut myös sen verran tylsää, että piti alkaa niitä postiluukusta tulleita lehtiäkin lukemaan... yms.

Treeneissä kun koitettiin ekana keppejä, niin olin ihan ihmeissäni, kun Gille meni ne niin hyvin. Sehän haki taas ne viimiset kepit ihan itse! Vautsi... Sitten oli puomin vuoro. Se on vähän huono, kun Gille menee siinä aina niin kovaa. Kontakti on Gillen mielestä parasta, koska siellä on aina namia odottamassa. Sitten kun tiedän, että mun pitäis juosta samaan tahtiin kun se koirakin, mutta en viitti, kun sit se juoksee vielä kovempaa. En kuitenkaan haluu, että se tippuu siitä alas, vaikka sellanen lasten puomi onkin. Eli sit mun pitäis niinku hidastella, että poika ei menis niin kovaa... Ja Terhi ei tykännyt siitä :) Sitten otettiin jotain valsseja ja sellasii. Topi oli kuulemma kattonut kauempaa ihan ihmeissään, kun Gille meni sinne minne pitikin, ilman että piti vetää nenästä. Kunhan vaan sais omaan päähän sen, että vois mennä nopeempaa, liikkuu sulavammin ja lakata sekoilemasta...

Pogolla oli sitten harkat meidän jälkeen. Lähes kaksi tuntia se oli kuulemma siellä ensin riehunut yksinään lelunsa kanssa... ihan intoo täynnä. Sillä on sellanen farkunlahje, mitä se sitten heittelee ittelleen ja menee hakemaan sen taas... Silmät täynnä sitä multaa, kun sitä lelua pitää hiukan kouluttaa. Se olikin sitten ilmeisesti se kohokohta siellä harkoissa. Oli se itse ratakin mennyt vissiin ihan hyvin, vaikka siellä on taas ollut pari höyrypäätä. Harmi juttu vaan, kun pojat sitten tuli kotiin ja katoin sitä Pogon anturaa, niin se oli aika pahan näköinen. (Etutassun se yläantura, tai mikä lienee.) Se oli varmaan vielä enemmän revennyt ja näytti siltä että lähtee palanen irti. Ja nyt se oli sitten täynnä multaa! Oli kiva alkaa kaivelemaan sitä pois sieltä pumpulipuikolla... :/ Pogoa ei se kyllä haitannut, se on niin kova jätkä, ettei tunne mitään pikkukipuja. :) Luultiin kyllä, että se olis ollut jo paranemaan päin...

keskiviikko 14. tammikuuta 2009

Onnea!

Ainiin, meinasin ihan unohtaa...
Meidän pikkupoika Gille on tänään puolivuotias! bileet pystyyn siis.
On se kyllä jo iso poika <3

Raketteja... nam.

Niinpäniin... turha luulo, että Pogo olisi hylännyt ne raketit.

Kyllä! Se on taas löytänyt ne ja sama touhu jatkuu. Esimerkiksi tänään aamulla kun kävin ennen töihin lähtöä poikien kanssa ulkona, niin meinasi ehkä mennä hermot. Pogo löysi melkeen heti jonkun tosi makoisan ja todella ruutipitoisen raketin suuhunsa... sitten kun huomasin sen, niin käskin tietty pois suusta ja yritin sitä sitten siltä ottaakin pois... turhaa touhua se on. Kiire kun oli, niin annoin asian olla ja jatkoin matkaa. Eikä siitäkään tullut sitten mitään. Gille bongasi Pogolla sen raketin, ja haluisi sen tietysti itselleen. Siinä ne sitten paini, teki väistöliikkeitä, nopeita pyrähdyksiä ja vaikka mitä... siinä välissä minä ihan solmussa niiden hihnojen kanssa. Eikä ne tajunnut taaskaan mitään!! Se raketti oli nyt pääasia ja siitä piti tapella. Sitten lähdin kävelemään takaisinpäin, kun siitä etenemistä ei tullut mitään. Pogo pisti jarrut päälle kun Gille metsästi sitä rakettia ja sitä sai sitten hinata väkisin perässä. Päästiin siihen kotiovelle asti, niin Gille herää jostain koomastaan ja tajuaa missä kohtaa ollaan... sitten se alkaa kakkaamaan siihen oven eteen, vissiin meinas joku juttu unohtua. Ja sitten kun hissiin päästiin, niin Pogo luovutti raketin heti Gillelle... ja se sitten taas minulle, ei kovin mielellään kylläkään (mutta mä en sitä kyllä maistanut).

Sinne ne jäi tänään taas kahdestaan moneksi tunniksi, joten jännityksellä jään taas odottamaan mitä ne siellä on keksinyt... tai siis, mitä Gille on keksinyt. Tänään onkin agilitypäivä, toivottavasti Pogo pystyy menemään harkoissa kunnolla, kun sillä on yksi antura haljennut... :(

torstai 8. tammikuuta 2009

Harkoissa

Eilen oli taas joulutauon jälkeen pentuharkat.

Siellä oli taas kiva sählätä Gillen kanssa... Mulla oli taas joku homma hukassa, kun tosiaan sähläsin siellä niin paljon. Terhi jopa vertas meidän touhuja jo Pogoon ja Topiin, hiukan lievemmässä ylikiehumisessa kylläkin... huolestuttavaa. Ollaan vissiin Gillen kanssa seurattu poikien menoa sen verran, että aletaan apinoimaan niiden sekoilua. Kyllä Gillekin mua puree, ihan niinkun Pogo Topia ja mä alan sekoilemaan ja sähläämään, ihan niinkun Topi... joo, huomasin sen itekin! Mutta siellä harkoissa aina kun on oma vuoro, niin on sellanen olo, että pitää tehdä tosi nopeesti kaikki, että sitten on seuraavan vuoro, eikä vie liikaa sitä aikaa... sen takia mulla tulee niin kauhee hoppu. Sitten kun saa yksinään siellä mennä, niin voi ottaa vähän iisimmin. Ja sitten ei tarvii jännittää sitä, että kaikki kattoo :) (niinpä... seli seli)


Gillen kanssa pitäis harjoitella vielä sitä paikallaanoloa, se kun on niin malttamaton. Niin ja sitten sitä etenemistä, ei me olla varmaan oikeestaan lainkaan käytetty eteen -käskyä... !? Mutta meillä ei voi kotona koskaan harjoitella mitään, kun sit menee taas yli. Jos Gillen kanssa koittaa jotain harjoitella, niin sit Pogo meinaa, että hän kans. Ja sit alkaa se haukkuminen. Pogolla menee yli ja se alkaa haukkumaan ja sit Gille alkaa haukkumaan kun Pogo haukkuu ja yrittää metsästää sitä.... Ja sit menee taas naapureilla hermot. Eihän siitä tuu mitään.

Pussia Gillen kanssa otettiin kanssa ja se on vielä aika pelottava. Sillon kun sitä pussin suuta pidetään ylhäällä hiukan, niin sinne uskaltaa mennä, mutta sitten kun se tiputetaan, niin tuleekin taas kammo. Ja sit aletaan taas riehumaan... ;P

Pogo oli ihan innoissaan kanssa. Olin sanonut sille jo aikaisemmin, että se pääsee Mumman kanssa agilitaamaan. Olishan se tietty iskän kanssa kivempaa, kun saa kiehua ja riehua, sen Mumman kanssa pitää mennä kaikki niin oikein ja rauhallisesti... hiukanko tylsää!! :) Pogo sanoi mulle eilen, että se Mumma oli kehunut Pogoo, oli kuulemma paras agikoira mitä sillä on ollut... Vai mitenköhän se nyt meni? :D Kun jätin Pogon sinne ja lähdetiin Gillen kanssa kotiin, niin olin varma, että se kaataa sen koko kasvihuoneen, kun se riehus niin paljon... Hulluksikin sitä taidettiin siellä sanoa. Mutta oli ne harkat sitten kuulemma mennyt oikeen mainiosti... siis muutenkin kun Pogion mielestä :) Siitä saamme varmaan sit lukea Tarun blogista.

Sitten aina kun sieltä aksasta tullaan kotiin, niin pojat joutuu suihkuun... Otin eilen kuvia noista meidän apinoista kun ne oli tullut just suihkusta... tällä kertaa sitä turvetta ei kyllä edes ollut tarttunut kovinkaan paljon niihin... pakkanen oli tehnyt tehtävänsä.



Gillen kuivaussessio... sängyllä, tietysti.



Sitten alkoi hiukan väsyttämään...



Pogokin tuli kotiin... ja sekin hyppäs sängylle kuivaamaan... Kivaaaa!


veljekset kuin... öö... idiootit :D

lauantai 3. tammikuuta 2009

Uusi vuosi.... samat kujeet.

Vuosi vaihtui ja Pogo muistaa sen ikuisesti. Ihan kauhea kokemus pojalle... Eipä ole enää pihallakaan raketit maistuneet, kun ne sillon taivaalla piti niin kamalaa meteliä. Arvaus meni siis hiukan pieleen, koska Pogohan oli ihan paniikissa ja tärisi mutta Gille ei reagoinut mitenkään.
...Ja oikeesti se rakettihullu ei ole koskenut yhteenkään rakettiin ulkona vielä... toivottavasti se yhdisti, että ne on niitä mitkä säikäytti sen, että ei enää jaksa pelleillä niiden ruutinamien kanssa. :) Nythän Pogo on löytänyt kert uuden intohimon, kivet!! Se juoksee metsässä ihan muina miehinä, kunnes yhtäkkiä pongaa jonkun ison kiven ja haluaa sen mukaan. Siellä Pokeri sitten inisee, hyppii kiveä vasten ja yrittää ottaa sitä päänsä kokoista kiveä suuhunsa, tuloksetta. Ja eikä sitä saa sieltä pois kun väkisin kaulapannasta vetämällä tai namin kanssa houkuttelemalla.

Oltiin tänään luistelemassa Nannen kanssa. Ja oli siellä sitten tietty Topi ja Tarukin mukana. Nyt on niin paljon pakkasta ja sen verran luntakin että se lumi jää ikävästi koirien anturoiden väliin. Pogo oli ihan mammanpoika senkin kanssa, tärisi paniikissa kun yritti ottaa sitä lunta pois ja auttaa raukkaa.

Siellä Gille yritti metsästää taas mua kun luistelin... ja sehän puree jalkaan oikeen kunnolla! Pogo löysi sieltäkin jo mieluista puuhaa... sen ihanan pulkan!! Pienenä Pogo oli jo innoissaan pulkasta, ja sen perässä oli kiva juosta, mutta nyt sille tuli joku kohtaus sen kanssa. Pulkkaa oli pakko purra ja työntää tassuilla eteenpäin, itkeä ja kantaa sitä suussaan pitämällä sieltä takaa kiinni niin, että koko pulkka sojotti ties minne kun poika paineli menemään. Tykkäs Ebbakin sitten ottaa pulkkaa kiinni kun mäkeä mentiin alas, mutta ei se vielä ollut ihan niin hullu kun tämä yksi vesipää. Pogolla meni siinäkin yli kun se juoksi pulkan perässä kun alhaalla se sitten hyökkäs kimppuun ja kaasi koko pulkan.

Yritin laittaa videoo siitä Pogon kivi- ja pulkkatouhuista, mutta ne on niin isoja tiedostoja, että ei jaksa odottaa lataamista. Jokainen saa sitten kuvitella päässään miltä se näyttää :)