perjantai 30. lokakuuta 2009

Ensilumi

Tosin se oli ja meni jo. Todistusaineistoa löytyy silti!! Nopea kun oli, niin ehti nappaamaan pari kuvaa. Tossa alla sitä on, ihan ihka-oikeeta lunta!! :>


Hiukan se oli hauskaa, kun päästi pojat ulos. Ensin ne meni sinne ihan normaalisti, mutta sitten yhtäkkiä alkoi ihmettelemään, että nyt on joku ihan kummallisesti :). Pogo tajusi ensin, ja alkoi tuijottelemaan ylöspäin niitä hiutaleita, Gille koitti syödä niitä maasta. Sitten Gillellä ilo irtosi kun se alkoikin metsästämään niitä hiutaleita ilmasta!! Voi ilon päivää.

Hmm, mitäs tämä valkoinen aine oikeen olikaan!?

No ei tää ainakaan kovinkaan ihmeelliseltä vieläkään maistu...

Pogo ja valkoinen maa.

Lumi oli niin kummallista, että kasvoi Kilullekin antenni päähän :D

keskiviikko 28. lokakuuta 2009

Gillepelle agilitaa

Oltiin tänään siellä agikentällä - ja piti sitä ottaa kamerakin mukaan nyt kun viimeistä kertaa ollaan ulkosalla harkkaamassa pitkästä aikaa.

Tooosi hauskaa kun piti vielä hiukan vahtia Gilleä, ettei se tee mitään hurjia hyppyjä tai spurtteja - no arvatkaapas onnistuiko? Ensimmäiseksi kun päästiin kentälle, niin pojat vähän innostuu ja Gille heittää pari volttia. Oli taas beige poika vähän ruskea. Sitten siellä itse hiekkakentällä se keksi kaikki mahdolliset paikat mistä hyppiä, vaikkei rimoja ollutkaan paikallaan. Mut ei se nyt näytä mitenkään erityisen kipeä olevan, et kai se ihan kunnossa vielä on :)

Gillen kanssa oli tarkoitus hioa kontakteja ja keppejä, ja niitä sit kans tehtiin. Välillä mentiin ihan täysillä putkea ja päästeltiin ylimääräisiä höyryjä.


Ja hitsi että oltiin hyviä :) Tai Kilu oli ainaskin. Kontakteilla Gille oli tosi hyvä ja antoi mun ottaa vaikka miten paljon etäisyyttä. Välillä piti vähän pelleillä, mutta noin yleisesti ottaen meni tosi hyvin. Ainakin tuli niitä juttuja hiottua oikeen olan takaa, kun ei muutakaan voinut tehdä. Kepeillä mentiin ensin niin, että mä huidoin edessä ja sitten seuraavalla kerralla ei pitänyt enää oikeestaan näyttää ollenkaan, että minne mennä. Kuitenkaan ihan kokonaan ilman kättä ei pujottelu onnistunut. Mutta ehkä se sitten joskus vielä senkin taidon osaa... osaahan!?

Sit piti tässä väsätä huvikseni vielä yksi videokooste näistä meidän harjoituksista. Ei tarvinnu mennä ihan heti tekemään ruokaa, kun oli niin hirmu tärkeetä tekemistä:


(Huom. ääni on tässäkin Pellegille videossa aika tärkee!!)

Ja olihan se Pogopoikakin siellä. Raukka jää ihan paitsioon näissä jutuissa nykyään :) Siellä se mennä kohelsi taas Topin kanssa. Topi teki Pogolle jonkun pienen radanpätkän, missä harkattiin haltuunottoja ja kontakteja. Ne rimat pysyi taas vähän vaihtelevalla menestyksellä... ja edelleen mun muistaakseni Pogo on ainut koira mitä oon itse nähnyt, että on saanut sen hajoovan renkaan palasiksi :D Ei siis niin hallittua menemistä niiltä osilta. Mutta näytti ainakin hauskaa olevan. Silti sillä näytti olevan kaikista mieluisinta se omakiva, kun juoksi tuulispäänä pallo suussa vailla huolenhäivää.


tiistai 27. lokakuuta 2009

Tylsyys

En oo ennen tiennytkään, että syksy on näin tylsää. Ei tapahdu mitään jännää. Kameraakaan ei jaksa enää ottaa ulos koskaan, kun on vaan märkää ja tylsää. Vähän aikaa sitten oli sentään vielä keltaista ja punaista ja oranssia... nyt on vaan ruskeeta ja jokapaikassa haiseekin ihan märäntynyt :D

Joka päivä on samanlaista, herätään - mennään aamulenkille - tylsistytään - mennään iltalenkille ja nukkumaan :) Haluisin niin jonnekin metsälenkille missä noi kaks pässiä pääsis oikeen kunnolla juoksemaan. Mutta en vielä uskalla Gillen takia mennä.

Lenkeillä on sitten taas vähän jotain äksöniä. Pogoa kiinnostaa yhä edelleen vaan kivet. Se alkaa olemaan siinä jo aika taitava. En tajua miksi se jaksaa, kun ei se sillä käytöksellä kuitenkaan huomioo saa. Itse vaan kärsii kun ei pysty edes hengittämään kunnolla kun on kauhee kivilasti suussa. Ensimmäinen pitää ottaa heti kotipihasta ja sitten niitä kerätään aina sopivan hetken tullessa siitä matkalta. Sitten kotiovella niistä taas luovutaan. Välillä kiviä on ollut sen suussa jopa viisi! Makunsa kullakin.
Nyt on Gillekin taas innostunut kivistä, mitä isoveli edellä niin sitä pienempi perässä. Gille on vaan niin taukki, että se ei vaan kanna niitä kiviä, sen pitää vähän pureskellakin. Sentään se tottelee mua, kun sanon että pois suusta... oikeen sylkäsee sen.

Huomenna oltiin ajateltu, että mentäisiin käymään vähän agikentällä. Ennen kun esteet viedään sieltä pois. Ei me voida kyllä Gillen kanssa vielä mitään kunnollista tehdä, hyppyjä ja tollasia, mutta nyt onkin sitten hyvä mahdollisuus mennä tekemään niitä kontakteja ja keppejä. Jos sais vähän virtaa pois noista pojista, en tiedä mistä ne on jonkun energiapiikin saanut, ne painii keskenään ihan kokoajan.

Tänään pitäis mennä talkoisiin talviharjoittelupaikkaan kasvihuoneelle. Siellä odottaa vissiin aika isokin urakka ja paljon paljon rikkaruohoja. Mua vähän hirvittää, että miten astmani kanssa selviän siitä pölyn määrästä. Sen näkee sitten....

torstai 22. lokakuuta 2009

Sairaslomalaiset

Gillen sairasloma on ollut kyllä ihan muuta kun rauhallista.

Sen ensimmäisen illan se olikin vähän väskä, eikä jaksanut mitään. Mutta seuraavana päivänä olisi sitten löytynyt jo hiukan virtaa. Kävelemisestä ei vaan meinannut tulla mitään. Poika juoksi aina viisi askelta ihan täysillä, ja sit piti pysähtyy taas katsomaan, että mikä siellä jalkojen välissä nyt oikeen krinnaa. Käytiin pienellä kävelyllä, mutta kun siitä ei edellämainitun asian takia meinannut tulla mitään, niin toin Gillen kotiin ja jatkoin matkaa Pogon kanssa. Oli muuten hiukan hassua olla Pogon kanssa yksin lenkillä. Gillen kanssa on ihan eri olla yksin, siinä saa olla silti kokoajan valppaana ja siinä on omat haasteensa. Mutta Pogoahan ei edes huomannut, että se oli mukana! Siellä se tyytyväisenä löntysti mun takana kivi suussaan vaan :D

Muuten se päivä meni hyvin, mutta Gille oli niin kiukkuista poikaa, että piti pitää pojat erillään. Sain vähän itsekin osakseni tätä kiukkua - ja hammasta, kun yritin pukea sille "housuja" jalkaan. Mutta onneksi se vaihe taisi mennä jo ohi.

Eilen sitten Gillellä oli jo niin paljon energiaa, ettei siinä meinannut pysyä mukana millään. Lenkillekin jo päästiin ihan kunnolla, mutta se oli kyllä ihan show. Poika vetää hihnassa kun hinaaja, saa kokoajan jotain hepulikohtauksia missä juoksee edestakaisin ja hyppii kuin jänis. Sitten taas riehutaan Pogon kanssa ja painetaan täysillä. Niin mitenkäs se olikaan, kun se lääkäri sanoi, että seuraavaan kahteen viikkoon ei saisi hyppiä ja riehua. Eikä!! Kokoajan saa olla huutamassa, että rauhoitu nyt jo!!

Sitten toi haavan nuoleminen. Ei se oo kiinnostanut niin hirveesi, mutta oon varoiksi silti pitänyt sillä niitä t-paidasta tehtyjä housuja. Äsken kun tulin kaupungista kotiin ja otin pojalta kalsarit pois, niin ensin sen piti heti alkaa sitten nuolemaan haavaa. Oli varmaan kutinutkin sen muutaman tunnin aikanakin kivasti. Yhtäkkiä huomaan kun kuuluu sellanen ihmeellinen ääni - toi idiootti oli jo repimässä niitä tikkejään irti!! Voi pöllö.

maanantai 19. lokakuuta 2009

Operaatio ohi

Tänään koitti se kamala päivä kun lääkärisetä vei Gillen kassit. Voi meidän pientä poikaparkaa.

Koko operaatio meni vissiin ihan hyvin, ja jätkä on edelleen ihan tokkurassa. Tuolla se makaa peiton alla ja itkee. Tekis mieli vaan nuolla haavojaan. Vähänkö järkyttävä löytö varmaan kun herää - "eikä mun kassit on pois!? What the fuck!!"

Mutta ohi on, ja nähtäväksi sitten jää oliko siitä hyötyä. Pirun kiukkuinen se Pogolle ainakin vielä on, mutta johtunee siitä että poika on ihan pipi. Ja Pogon vikahan se on, niin pitää pari ärräpäätä ilmoille sit heittää.

Lonkat kuvattiin ennen kastraatiota, ja ne oli tosi yllätys. Odotettiin pojalta hyviä lonkkia, mutta sieltä löytyi huonot Ceet molemmista. Melkein D. Tosi iso yllätys. Tohtori sanoi, että ei siitä haittaa ole noin muuten elämässä tai agilityssä ton kokosella koiralla, niin ei kai sen sitten niin väliä oo - vähän kyllä yllätti.

Nyt sit ollaan sairaslomalla ja odotellaan, että poika paranisi. Nyt pitääkin mennä jo silittämään pikkuista, kun se tuolla tuskissaan huutaa. Topi vaan pelaa pleikkaa, niin ei siitäkään mitään hyötyy oo :D

maanantai 12. lokakuuta 2009

Kauden viimeiset agiharkat

...ja kylmää oli!

Oli pakko päästä viimeisiin harkkoihin, menin sinne vaikken oliskaan jaksanut ja ajatus ei ollut mukana. Rataantutustumisessa en tajunnut mistään mitään. Mutta sitten kun pääsin radalle Gillen kanssa, niin sain paeta todellisuutta hetkeksi ja antaa vaan mennä :) huisin hauskaa menoa. Ihan yllätyin Gillen vauhtia ja sitä energiaa - poika kävi ihan kuumana. Ihana koira - paitsi sillon kun se puree :P

Oli vaikka miten kiva rata, sellainen vauhdikas missä vaan mentiin eikä meinattu. Vähän ehkä unohdin siinäkin yksinkertaisella radalla, minne piti mennä, mutta mitäpä tuosta. Gille meni hienosti kaikki esteet - jopa renkaan! Kepeillä oli edelleen vähän häsläämistä, mutta sekin meni paremmin kun olisi voinut odottaa. Mentiin ne läpi jopa ilman etten huitonut kokoajan siinä edessä. Ehkä sekin siitä sitten joskus. Lopussa oli lennokas suora jossa Kilu irtosi tosi hyvin, siinä vaan ihmettelin että mites se nyt noin hyvin meni :) Ekalla kerralla melkeen nollalla läpi! Yhdessä kohtaa vaan Gille ampui putkeen, vaikkei pitänyt. Eli yleisesti ottaen, oltiin me vaan niin hyviä! :D Terhin mielestä ollaan jo kisavalmiita tammikuussa - hulluja puhelee. Kyllä tässä vielä ehditään takapakkia ottamaan kun ei päästä harkkaamaan sillee säännöllisesti.

Pogokin oli taas pummi ja tuli meidän ryhmään. "Pakotin" Topin tulee mun kanssa kentälle, ja siinä sitten samalla sivussa - hieman vahingossa nekin pääsi harkkaamaan ;) Hyvä niin, näki että Pogo voi jo paremmin. Viime kerran jälkeen kun poika oli ihan jumissa eikä pystynyt hyppäämään edes medejä - tuli Mumma ja pelasti. Taru varasi Tanjalta ajan joka hieroi Pogon ja koko koira oli sen jälkeen kuin uusi. Elinvoimaa täynnä ja selkeesti iloisempi. Oli kuulemma aikas jumissa Pokerin paikat. Vielä uusi hierooja-aika ja ensi kuussa sitten sinne Hyvinkäälle Soolon kaveriksi. Pogon menosta ei vauhtia puuttunut, mutta sellaisen asian mä pistin merkille, että rimat ei lennellyt! Näytti siltä että Topi oli jumissa, eikä Pogo :D Kentällä oli taas vauhtia ja vaarallisia tilanteita kun muurin pääty meinasi kaatua Pogon päälle. Tuskin se itse edes huomasi koko asiaa...

Kannatti siis mennä harkkoihin, kiitti Terhi kun teit tarpeeksi helpon radan. :) Tämän jälkeen meille tuleekin sit hieman taukoa kun Gille jää hetkeksi sairaslomalle. Ellei sitä ennen vielä viikonlppuna ehditä tekemään jotain. Maanantaina sillä odottaa sitten 'operaatio kassitpois'. Ää, oon ihan helisemässä sen kanssa. Paniiiiikki!

torstai 8. lokakuuta 2009

Ikävä Lokakuu

Alkoi sitten tämänkin vuoden lokakuu yhtä ikävissä merkeissä kun viime vuonnakin. Elämä on koetellut minua nyt hiukan liian rankalla kädellä ja vienyt vuoden sisällä kolme läheistäni pois. Suru täyttää mieleni tällä hetkellä - eikä pysty käsittämään tätä epäreiluutta. Niin epätodellista. Mutta onneksi mulla on nämä minun otukset, niistä on niin suuri apu - koira on ihan varmasti paras lohduttaja!

Olisin niin halunnut järjestää epäviralliset hohtoagikilpailut, mutta tällä hetkellä musta ei siihen ole. Ehkä sitten keväällä uudelleen. Olin jo miettinyt kaikki palkinnotkin valmiiksi, mitä olisin halunnut sinne hankkia. Hiukan hiljaiselta näyttää, että joku muu niitä olis järkkäämässä. Paitsi että ihan hyvä vaan, harmittais sitten vaan kun en itse pääsis osallistumaan Gillen kanssa.

Tänään päätin yrittää piristää mieltä - ja lähdettiin agikentälle. Maanantainakin harkat jäi väliin. Joku rata siellä pistettiin pystyyn ja oli kivaa päästä vähän juoksemaan. Tuskin se meno kovinkaan hallittua ja oikeaoppista oli, mutta Gille ainakin nautti. Puraisi mua taas kaksi kertaa naamaan kun oli niin innoissaan. Hauskaa seurata miten se on kehittynyt. Kepeillä meinasi kyllä epätoivo iskeä, kun ei meinannut mennä millään. Topi käveli sitten toisella puolella, niin kai se siinä sit jotenkin toimi. Kontakteja vahvistelin aika paljon ja yritin ottaa vähän etäisyyttä niissä. Gille on kyllä oikee energiapakkaus, ja näyttää siltä että se jaksais vaikka miten kauan aksata.

Pogon menoa kun kattelin, niin huolestuin hiukan niistä sen hypyistä. Ensin lähes kaikki maksihypyt tippui ja aloin seuraamaan, että onko se vika nyt Topin ohjauksessa, mutta kyllä se oli se hyppytyyli. Ei Pogo jotenkin saanut ponnistettua ja oli tosi jäykän näköistä. Lisäksi se piti välillä sellaisen voihkauksen hypätessään. Laskettiin rimat medeihin, mutta niissäkin oli vaikeuksia. Nyt kyllä varataan sille aika sinne ihme parantajalle missä Soolokin on käynyt. Mutta kyllä löytyi virtaa silti tältäkin kaverilta.

Niin ja se piti mainita, kun keppien jälkeen oli putki, mihin piti mennä pimeestä kulmasta sisään. Gille meni sen joka kerta aivan täydellisesti - ihan itsekin ihmettelin kun sen pystyi heittämään sinne aika kaukaakin. Mutta Pogopöllö oli taas vähän taukki. Se apina ei kyllä kato yhtään mihin se menee, juoksi varmaan kolme kertaa vaan täysillä sitä putkea päin... no, siinä ehkä olis voinut olla se reikä - tai sitten sen olisi voinut itse tehdä. Aika häsläri se kyllä on. Sainpa ainakin makoisat naurut. Ehkä Pogo tekikin sen tahallaan piristääkseen mua :)



ja ainiin, meidän Pokeripoika on päässyt taas kasvattajien sivuille kuukauden kuvaksi! On se vaan niin mahtava koira :)

lauantai 3. lokakuuta 2009

Syksy

...ja taas uusi blogin ulkoasu :)


Vaihdoin uuden kuvan tohon ylös, niin oli myös samalla pakko vaihtaa vähän väriä. Syksy on siis saapunut myös tänne blogiin.

Aamulenkillä oli pakko ottaa pari kuvaa pojista, kun oli niin syksyisen näköistä:

Pogo ja Gille... ja hauskasti kahisevat lehdet. Niissä olisi ollut paljon mukavempi juoksennella, kun poseerata paikoillaan...

Gille ainakin otti ilon irti :)

Rakeita!

Äsken olin tuolla pimeessä tarpomassa poikien kanssa, oli pakko vielä lähtee iltalenkille vaikka hämärää jo oli. Onneksi meidän poitsuilla on sellaiset upeet heijastinliivit, niin ollaan ainakin turvallisesti liikenteessä :P Siellä sitten aloin miettimään, että ihan hauskaa kun ensi kuussa alkaa varmaan olemaan jo jouluvaloja, on sitten uutta katselemista - ja kauhistelemista. Mutta loppumatkasta jouduin todistamaan jo ensimmäisen jouluvalovirityksen - VIHREÄN sellaisen. Niin se joulu vaan tulee vuosi vuodelta aikaisemmin.