tiistai 29. syyskuuta 2009

Sateiset harkat

Mulla on kyllä aika huono tuuri ton sateen kanssa. Eilen meinasin kävellä kentälle harkkoihin, niin heti kun avaan ulko-oven ja meinaan lähteä, alkaa sataa kaatamalla. Tänään aamulenkin kanssa sama juttu. Great. Onneksi se sade sitten loppui kun alkoi ne harkat, oli kyllä muutenkin ihan tarpeeksi jäätävä ilma. Tyhmä syksy! :/ hemmetti ylihuomenna jo lokakuu, ihan mahdotonta!

No, mut harkoissa ei oikeen taas aivot pelittänyt. En muistanut rataa millään. Alku meni hienosti, mutta lopussa kun piti mennä sinne ja tänne, niin en vaan muistanut. Pitää siis vissiin alkaa pelaamaan jotain muistipelejä, että muisti kehittyisi. Mä sitten vaan hihittelin enkä keskittynyt mihinkään - vois siis sanoa, että oli hauskaa harkoissa :)

Gillen kanssa otettiin ekaa kertaa muuri takaakiertona, ja pöllö ei meinannut tajuta homman ideaa ollenkaan :D Se vaan hyppäsi siihen muurin reunan päälle etutassuillaan ja ihmetteli. Kyllä me se sitten lelun ja Terhin avustuksella saatiin se kiertämään, mut oli se aika hassua.

Kotiläksyksi sain kontaktit. Niitä otettiinkin Terhin kanssa ja sit yksin. Ihan ok ne meni, mitä nyt pientä sähläystä ja Kilu ei sitten jaksanut enää lopussa keskittyä.

Pogo oli kuulemma ollut ihan fiiliksissä kun Gille ei ollut kotona. Se sai ihan rauhassa pelata aktivointilelulla ja etsi-leikkiä. Sitten heti kun Gille tuli kotiin, niin poika oli taas ihan matomatalana ja mahdollisimman huomaamaton :( ärsyttää kun Pogon pitää vielä käyttäytyä noin, ja antaa Gillelle vielä oikeen kunnon syyn isotella. Vaikka Gillellä ei olisi edes pahoja aikomuksia, niin Pogo on varmuudenvuoksi ihan paniikissa.

Tänään aamulla Pogo oli ihan paras kun oltiin sit minilenkillä siellä vesisateessa. Puussa oli kaksi oravaa jotka Pogo bongasi. Ensin se puuskutti niinku joku härkä ja katsoi niitä oravia kummissaan. Sitten kun ne liikahti, niin Pogo päästi sellasen kauhunsekaisen äänen ja yritti juosta karkuun :D et sellanen vahtikoira meillä :P lopunmatkaa se katsoi epäileväisen näköisenä taakseen...

lauantai 26. syyskuuta 2009

Lastentapahtuman agilitynäytös

Oltiin eilen illalla käväsemässä RKS:n saunaillassa - ja siellä Merja sitten yllytti mua ja Gilleä mukaan tänään pidettävään agilitynäytökseen keskuspuistoon. Olin aluksi sitä mieltä, että nojoo, varmaan tullaanki - not. Mut sit aloin miettimään, että ei mulla kyllä mitään tekemistä tänään oo, kun Topikin vaan nukkuu taas. Ehkä mä voisin sittenkin ton Kilun kanssa mennä... Mut enhän mä yksin mene, jos Taru tulee kanssa, niin sit mäkin voin mennä. :) ja tulihan se. Vaikka melkeen nukkuikin pommiin.

Aamulla aloin oikeen ihmettelemään, että mikä hitto siellä mun päässä on taas viksahtanut, kun tollaseen lupauduin. Minähän kun olen oikeen esiintyjä luonteeltani - ja jos nyt joku ei sarkasmia ymmärtänyt, niin toisinsanoen, voisin ennemmin syödä vaikka pääni kun menen vapaaehtoisesti esiintymään. Mutta tässäpä sitä ollaan menossa lapsia viihdyttämään, sellaiseen paikkaan missä ihmiset oikeen katsomalla katsoo... kisoissa suurinosa kuitenkin ehkä keskittyy samalla siihen omaan koiraan ja muuhun hommaan, mutta tänään oli oikeen näytös. Ehkä siis tämä oli taas yksi askel minulle kohti parempaa agilitytulevaisuutta... tai jotain :D ja ei noi tavalliset tallaajat kuitenkaan siitä agilitystä mitään ymmärrä, niin ihan sama :P

Hermot meinasi mennä jo alkuunsa, kun piti keksii oma rata minkä menee, enkä mä saanut mitään selkeetä juttuu aikaiseksi. Mut kyllä sieltä sitten jotain tuli, en kyllä sitten loppujenlopuksi silti mennyt niinkun olin rataantutustunut, mutta samapa tuo .) Ensimmäinen näytös meni vähän pelleilyksi, kun Gille höyrysi niin paljon niitä muita koiria oli vähän ehkä häiriöö paikalla. En edes muista miten me mentiin, mutta ei me kyllä kovin raikuvia aploodejakaan saatu :) Toinen rata meni myös pelleilyksi, kun Gille halusi vaan roikkua mun kädessä, se tuntui naurattavan yleisöä kun toinen vaan hyppii metrin korkuudelle ja yrittää saalistaa mun kättä. Taitavasti mentiin vaan esteiden ohi eikä lainkaan sinne minne piti... Mut ihan hauskaa oli, toivottavasti oli yleisölläkin.

keskiviikko 23. syyskuuta 2009

Pojat pipinä

...niin meillä on nyt molemmat pojat ollu kipeinä. Ei oo reiluu.

Ensin Gillellä oli ripuli, mikä ei meinannut millään mennä ohi. Gillestä ei kyllä huomannut lainkaan mitään merkkejä, että olis ollut paha olo tai mitään, sitä vaan mentiin täysillä niinku ennenkin. Yks yö oli vaan aika kauhee, ite ei niin hirveesti nukkunut. Poika kun ei ehtinyt edes pyytää ulos kun tuli vellit vessan oveen ja lattialle... nam. Toisen ja kolmannen kerran vessaan. Tuplanam. Kävi niin sääliksi :/ sama jatkui sit muutaman päivän... mutta nyt on poika jo parempi.

Sitten kun Gille parani, niin Pogo tuli kipeeksi. Ajattelin jo, että Pogo on Gillen sijaiskärsijä. Mutta ei. Aamulla poika oli vähän outo, hirveen väsyneen oloinen, eikä meinannut aamulla jaksaa nousta lainkaan. En siinä vaiheessa tajunnut vielä mitään, kun Pogo nyt käynnistyy välillä vähän hitaasti. Mentiin lenkille, missä se tapansa mukaan vaan löntysteli - ei siis vieläkään hälytyskellot soinut. Mutta sen jälkeen ei ruoka maistunut yhtään, ja päivän mittaan poika oli kokoajan väsyneempi. Makasi vaan paikallaan ja nukkui. Piti sellasta outoo ininää kokoajan kun hengitti. Aikani kun mä sitä katoin, niin aloin epäilemään että nyt se on oikeesti kipee. Koitin jo aikasemmin lämpöä korvista ja nenästä, mutta ne oli ihan normaalit. Myöhemmin koko poika ihan hehkui kun oli niin kuuma, oli pakko mitata kuume. Mittari näytti 39,3 astetta.

Etsin sitten netistä jotain neuvoja, että mitä pitää tehdä jos koiralla on kuume (normaali lämpö on siis joku 38), mutta hitto sieltä mitään järkevää löytynyt. Topi käski soittaa ell Annalle, ja kysyä jos pitää vielä eläinlääkäriin. Sieltä sanottiin, että syy pitää selvittää, miksi on kuumetta. Mutta heillä ei oo valitettavasti enää tänään aikoja, soita kunnalliselle. Soitin ja siellä sanoi hyvinkin tyly ääni, että ei oo, piste. Soita Lappiin. No minäpä soitan. Ei vastaa... jään odottamaan. Meikkailen siinä välissä ja valmistelen illan kynttiläkutsuja... Sitten se soittaa. Yritti ensin selvittää asian puhelimessa, ettei olisi tarvinnut lähtee ajamaan Lappiin, muttei selvinnyt. Sitten se sanoi siellä puhelimen toisessa päässä, että noh, sulla on nyt 15 minuuttia aikaa tulla tänne, koska sitten hänellä tulee jo toinen potilas. Ööö... okei! Ja eikun menoks.

En oo ikinä lähtenyt niin nopeesti mihinkään, puolet meikit naamassa, kotivaatteet päällä, takki vaan päälle, Gillelle hihna kaulaan ja Pogolle en kerennyt edes sitä laittamaan. Kännykkä vielä mukaan ja menoksi. Sit huomaan kun olen jo ihan liian kaukana kotoa - tai edes äyhöä, että mulla jäi lompakko kotiin!! Hyvä minä. Ajoin sitten niin täysillä kun mun pikku majava-Kia menee, vaikken edes tiennyt minne olen menossa. Soitin Tarulle, että öö, missäköhän koko mesta edes on!? Perille kuitenkin löysin onneksi!

Lääkärissä sitten kuume oli jo noussut, mittari näytti jo 42 ja risoja! Huh, tuskahiki pukkaa! Syykin sitten selvisi kovan syynin jälkeen, anaalirauhaset oli tulehtuneet. Pogo sai kymmenen päivän antibioottikuurin ja tulehduskipulääkettä. Jälkimmäisen ansioista kuume laski melkein välittömästi ja poika oli taas niinku ei mitään olis tapahtunut. TOSI iso kiitos kuuluu sille eläinlääkärinaiselle, joka hyvää hyvyyttään otti meidän vastaan vaikka itsellä oli kiire. Kaikki muut vaan käski mennä muualle. Ja sit vielä kun minä puupää unohdin sen lompakon enkä voinut maksaa heti, niin nolottiko edes!? Tekis tyyliin meili lähettää kukkapuska kiitokseksi, kun se oli niin kiva.

Parin tunnin päästä siitä meille tuli vieraita kun mulla kert ne kynttiläkutsut oli, ja Pogo oli ihan reipas. Vaikka Annalla oli sen pikkupoika Asterix mukanakin. Loppupuolella Pogosta alkoi puhti loppumaan ja kai se sitten meni vähän huonompaan kuntoon taas kun ei saanut kunnolla levätä. Nyt se makaa tuolla omassa nurkassaan surkeena peiton alla :( mut en mä nyt voinut niitä kutsuja alkaa perumaankaan. Toivottavasti poika paranee tosta kun saa nukkua yön kunnolla.

Hitto kun toi Gillekin alko sille vielä isottelemaan. Taas tuli yksi askel lisää siihen suuntaan, että kassit lähtee. Nostin Gillen pois sohvalta, kun se ei käskystä suostunut siitä pois menemään. Se ärähti sen takia Pogolle. No sit meni poika jäähylle ulos. Seuraavaksi annoin ruokaa/mössöä, Pogolle ei maistunut eka, Gille söi oman ruokansa, ja sit kun Pogo oliskin halunnut syödä, niin Gille ei antanut. Taas oli pakko laittaa Gille jäähylle vessaan, et Pogo saa syödä rauhassa nyt jos se kerran söis. Sen jälkeen kun menin päästämään Gillen pois vessasta, niin siellä tämä oli oksentanut juuri syömänsä ruoan ja söi sitä. SIIS mitä hittoa!? tää juttu meni vähän ohi.

Mutta sitten vielä siitä Asterixista vähäsen... tosi söpö pieni cockeripoika :) ja meidän pojat käyttäytyi hyvin! Pogo murisi sille lopussa, mut varmaan sen takia kun on kipee. Gille halusi leikkiä, mut ei oikeen osannut leikkiä kun isojen poikien leikkejä, ja Aksua pelotti! :)
Tässä pojat:

tiistai 22. syyskuuta 2009

Treeniä ja haukkumista

Oli eilen harkat, mutta oma motivaatio oli hetkellisesti hukassa. En tiedä mikä päivä eilen oli, kun kaikki vaan otti päähän. Ihan hyvin meillä silti treeneissä meni, itseä ei vaan voinut vähempää kiinnostaa. Meillä ei tällä kertaa ollut mitään kunnollista rataa, tekniikkaharjoituksia vaan - tylsää! :D No ei, oli ihan hauska oppia uusia tekniikoita. Otti vaan päähän kun aivot ei toiminut yhtään, ensimmäisessä harjoituksessa mä keksin yhden ohjauskuvion, toisessa en yhtään. En tajua, oli vaan vähän hidas pää. Ei aina voi olla skarppina.

Tein elämäni ensimmäisen jaakotuksen (ainakin tietääkseni), mutten silti oikeen tajua mikä idea siinä on, omasta mielestä se ei oo yhtään loogista seisoo ihan väärinpäin :) Gille meni kyllä mun mielestä tosi hyvin ne kaikki vaihtoehdot, yllätti jopa aika positiivisesti kun ei pelleilyt yhtään. Puri kyllä taas senkin edestä! Otettiin myös etenemisharjoitusta ja puomia hihnan kanssa. Se eteneminen meni hyvin sitten kun Taru oli auttamassa, yksin siitä ei tullut yhtään mitään. Ja puomin kontaktit oli välillä hyvät, ja välillä toi apina varasti ihan häikäilemättä. En sais sen mielestä ottaa yhtään etäisyyttä siinä...

Meillä on tällä hetkellä menossa lämminvesivaraajan vaihto. Se korjaajapoika tuli meille seitsemän aikaan aamulla, ja Pogo on haukkunut sitä kokoajan. Laitoin aidan siten, että pojat ei pääse muutakun olohuoneeseen, ja sekös harmittaa! Noi sedät juoksee tossa kokoajan ja kolistelee yläkerrassa, niin Pogopoika huutaa. Joku vartioimisvietti vissiin vähän voimakas, Gille ei hauku oikeestaan ollenkaan, on vaan ihan hermostunut.

Aluksi Pogo ihan tärisi. Koirankorjauskirjassa oli sellainen tarina, missä Peetsa oli ollut kaukasianpaimenkoiransa kanssa eläinlääkärissä ja sinne oli tullut joku mummo kissansa kanssa. Koira oli alkanut tärisemään ja mummo kysyi, että pelkääkö koira noin paljon lääkäriä, että ihan tärisee. Peetsa oli vastannut että joo. Todellisuudessa se kuulemma oli tärissyt sen takia, että sillä oli niin kova halu vain raadella koko kissa, mutta tiesi ettei niin saa tehdä.
Aloin sitten miettimään, että kumpikohan tossa Pogon kohdalla on, pelkääkö se vai haluisko se mennä antamaan vähän kurinpalautusta, kun hemmetin ukkelit hajottaa tuolla meidän saunaa :D Treeneissä ainakin huomaa näistä meidän kaikista kolmesta ruskeesta vesikoirasta, että niillä on kentän laidalla myös kova halu päästä tekemään, ei raatelemaan kissaa, mutta agilityä - mutta jostain syystä veikkaan, että toi meidän vellihousu kuitenkin ehkä vaan pelkää nyt tässä tilanteessa.

Jatkan nyt haukkumisen kuuntelua ja kolinapurkin heittelemistä... tai ehkä vois mennä lenkille.

sunnuntai 20. syyskuuta 2009

Merikarvia

Topi on nyt niin innostunut tosta perhokalastuksesta - ja sai mutkin puhuttua mukaan Merikarvialle tänään. En itse kylläkään kalastanut, vaan kävin poikien kanssa lenkillä ja valokuvasin. 288 kuvaa sain otettua siinä 4 tunnin odottamisen aikana, ei paha saalis :)

Aluksi kävin tosiaan Pogon ja Gillen kanssa lenkillä, askelmittari näytti 5800 askelta, joten ihan hyvä aamulenkki se sitten oli. Ei kyllä hajuakaan missä kävin, ja vähän matkalla jännitti, että mahdankohan löytää takaisin... mutta hyvin meni. Siellä oli kyllä seutu todella oudon näköistä, ihan kun jostain slummista. Missälie sitten mahdoin seikkailla :)

Sitten aloin kuvaamaan poikia ja maisemaa, tässä nyt jokunen otos... Tämä tahtois kyllä uuden kameran, huomasin taas että toi meidän kamera on niin peestä! Että jos joku haluaa sponsoroida, niin saa kyllä ostaa järkkärin meille! :)

Lenkiltä tulossa takaisinpäin... Gille meinas syödä yhden mummon ku kulki tosta ohi. Pojat oli tollee vapaana ja en mä sitä mummelia tietty huomannu ennen ku Gille oli jo huutamassa sen edessä... hups. Vesikoirien maine kiirii :) Muuten lenkki meni mainiosti. Olen pitänyt nyt räminapurkkia mukana lenkillä, eikä hyökkää poika enää haukkumaan toisille - alkoi tottelemaan ja toisesta rämähdyksestä... jes!

Gille ja syksy.

Ja sitten kun se näki vettä, ei poikaa pidellyt enää mikään. Hyvä etten ite joutunut perässä, vähän oli kivikkoista maastoa. Gille kävi koskessa uimassa ainakin 10 kertaa - väkisin.

...jos mä sit vielä hiukan...

Ja mitä teki sillä aikaa se toinen poika!? Öö, söi kiviä!! Mitäpä muutakaan!! Niitä oli siellä pari.

Ensin se poseeraa ja sit kävi uimassa. Tossa kohtaa Gille oli kokonaan irti, kun kaikki kuvat meni pilalle sen tyhmän hihnan takia. Eihän se tietty pysynyt sekuntiakaan paikallaan ja karkasi uimaan. Virta olikin vähän voimakas ja meinasi vielä koko pojan mennessään... jostain syystä ei hihnaa enää irrotettu sen jälkeen :o

Ilmeisesti kivet loppui rannalta, niin niitä piti alkaa sukeltamaan lisää koskesta...!?

No okei, mä oon kunnolla.

Tuolla se iskä vaan kalastaa ja mä joudun täällä rannalla ruikuttamaan...

Sai se Topi kalankin!! Pogo oli vähän ihmeissään.

Siinä se on. Ainakin 10 kiloinen kirjolohi :D Topi pähkäili, että päästäiskö menemään vai ottaisko mukaan... mä sanoin että päästä menemään ja tossa se on nyt sitä harmitellut koko loppupäivän. Olis kuulemma maksanu sittarissa ainakin 15 euroo.

Meidän peikko.

Kaksikko. Miten toi Pogo saakaan naamansa noin tyhmän näköiseksi!? :D

Ja viimeiseksi... vesikirppu!!

lauantai 19. syyskuuta 2009

perjantai 18. syyskuuta 2009

Epävirallisissa...

Eilen oli taas RKS:n epikset. Olin taas toimistossa töissä ja meinas mennä hermo jo heti alkujaan, ku paikanpäällä ilmoittautujia oli niin hemmetin paljon, ettei meinannu millään pysyä mukana tahdissa. Taas oli ainakin sata rautaa tulessa samaan aikaan ja kiire oli. Mikä ihme siinä on, ettei voi ilmoittautua ennakkoon!? Ens kerralla kun mä oon ottamassa ilmoja vastaan, niin hyväksyn ainakin vaan ne ennakot, muut voi sit jäädä rannalle ruikuttamaan ;D NIH!!

Mut asiaan. Olin ihan varma etten pysty keskittymään Gillen kanssa menoon sen toimistossa olemisen ja häsläämisen takia, ja kyllä se hiukan keskittymiseen vaikuttikin. Vähemmän kuitenkin mitä odotin.

Mölliradalla meillä oli vauhti päällä! Olin alkurataan niin tyytyväinen, kunnes loppupäässä tuli A, ja siihen lysähti. Alku meni mun mielestä niin kivasti ja sain juosta oikeen kunnolla - Gillestä alkaa löytymään vähän poweria, mut sit tulee ongelma kun mä en pysykään enää perässä! A:lle mentiinkin sitten niin hemmetin kovaa, et Gille suoraansanottuna lensi sieltä alas. Siihen mennessä luulin, että meillä oli nolla pohjalla, joten otti päähän! Mutta tais meillä olla yksi kielto siellä jo!? Ei pysty muistamaan... Gille hyppäsi Pogomaisesti A:n harjan yli, otti kontaktin muttei pysähtynyt (ei se varmaan pystynyt pysähtyy, ku oli niin iso ilmalento). Palautin takaisin kontaktille ja jatkettiin. Sen jälkeen oli putki minkä toisessa päässä piti valssata tai ottaa sokkari, mutten kerennyt ajoissa sen kontaktin takia. Yhteensä meiltä tuli 15 virhettä radalta ja oltiin viidensiä.

Itteeni otti ihan hemmetisti päähän se A... manasin vaan radalta tullessani ku ärsytti niin paljon. Sitten kaikki tuli sanomaan, kuinka loistavia me oltiin ja hienosti meni. Kai se on sitten uskottava tota enemmistöä, kukaan ei ainakaan näyttänyt olevan mun kanssa samaa mieltä :D Erinäisiä kommentteja tuli, että miksi ihmeessä sä palautit sen takaisin siihen kontaktille... tai no, vaikkakin, ihan oikein sä teit. Noh, palautin sen sen takia, kun luulin että niin kuuluu tehdä. Ja niin sit vissiin kuuluikin... Ärsyttää silti, ku meillä olis voinu mennä NIIN hyvin!! Ihanneaikakin alittui vaan 12 sekuntia, vaikka olis ollut ihan mahdollista alittua jopa 20 sekkaa. Missä me oikeen kupattiin sit niin kauan, kun musta tuntu että juostiin niin pirun kovaa. Kai se meni sit siinä kontaktia korjaillessa... Nyrjäytin nilkkanikin kun oli niin kova meno. Et kai se sit ihan ok rata oli :) En mä niitä Terhin surkeita palkintoja oliskaan halunnut :P

Ykkösissä oli melkeen sama rata, mutta oli jotain esteitä erilailla/enemmän ja kepit. Alku meni taas hienosti. Puomin jälkeen oli kaksi hyppyä ja putki. Meinasin eka mennä takaaleikkaamaan sen toisen hypyn, mutta Topi sanoi, että koita mennä vaan hyppyjen toiselta puolelta, että se menee sit varmasti sinne putkeen. No sen takia poika meinas sitten mennä sen toisen hypyn ohi. En tiiä kumpi keino olis ollut sitten parempi. Kepeillä meillä oli vähän häsläämistä, ylläri :D Siinä meni vähän aikaakin, kun Taru oli varmuuden vuoksi seisomassa siinä kentän laidalla, että jos Gille ei mee keppejä kunnolla, niin hän tulee kävelemään sit siihen toiselle puolelle - sillai se meinaan osaa ne kepit mennä. No Gillehän sit siinä pujottelun lomassa meni vähän morjestamaan Tarua, otti vähän isoja pujotteluja ku kaarsi sillee pari metrii siinä välissä :) Mut siltä radalta ei saatu kun kymppi vaan. Yliaikaa meni 0,08 sekkaa, joten sen takia oltiin vasta seitsemänsiä.

Ihan hyvä mieli kisoista jäi, kai meistä vielä joskus jotain tulee sitten :) taas vaihteeksi tällänen fiilis.

Sitten Pogo. Niillä meni se möllirata kans vähän vauhdikaasti, radalla sai juosta aika kovaa, mikä sit nostattaa taas Pogon kierroksia. Pojille kertyi pisteitä 20 - mutten nyt tietenkään muista mistä. Veikkaisin, että rimoista tai kontaktista.

Tälläkin kaksikolla meni se ykkösten rata sitten paremmin. Pojilla oli paras aika makseista, mutta kymmenen virhepisteen takia olivat vasta viidensiä. Hitto kun sais ne tyhmät rimat pysymään paikoillaan! Avoimelta ne sai hyllyn, mutten muista miksi.

Tyhmää kun mulla on Pogosta aina niin vähän kirjoitettavaa, se on vaan niin vaikee kirjoittaa toisen puolesta - eikä tolla Topillakaan toi runosuoni oikeen näytä sykkivän.

maanantai 14. syyskuuta 2009

Oisko vaikka agilityä?

Oon huomannu, että noita otsikoita on supervaikee keksii, kun aina ne liittyy agilityyn. Joskus myös ehkä Gillen kulkusiin, mut harvemmin :)

Oltiin Topin kanssa lauantaina hiukan kentällä harkkaamassa. Ensin oli kotona niin hemmetin tylsä, et päätettiin illalla lähtee sinne. Mut en tiedä olisko vaan pitäny jäädä sohvalle. Ensin meni hermot Pogoon, ku se vaan huusi ja yritti tappaa itsensä hihnan kanssa. Sitten meni hermot Gillen kanssa, ku se vaan komensi ja puri mua. Sit meni hermot mun koutsi-Topiin, ku se oli ihan tyhmä. Ymmärrän hyvin miksei Terhi haluu että Mikko kouluttaa sitä, se on ihan vammasta!! No, sit tunteet viileni sillä kun alkoi yhtäkkiä sataa IHAN kaatamalla. Oltiin siinä viidessä minuttissa ku neljä uitettua koiraa. Se reissu loppu lyhyeen.

Tänään oli kuitenkin kivempi harkkapäivä. Pakotin Tarun tulee tekee jonkun radan mulle ja Gillelle, mutta lopulta se tulikin sit vetää koko treenit Terhin puolesta. Oho. Rata oli joku ykkösluokan rata, ja ihan kivan oloinen.

Jäi ainakin Gillen menosta tosi hyvä mieli, tätä mä oon sit jo vähän odotellutkin :) Gillen meno oli aika kivasti irtoovaa, en tiiä miten kauan poika olis irronnut pidemmälle, oon vaan tottuneesti aina vienyt koiran ihan esteen eteen asti. Nyt Taru pisti mut tekee toisella tavalla, ja onnistui. Itellä sain vauhdin ihan hyvin kulkemaan, mut kokoajan mulla on edelleen kaikki hakusessa, ihan häsläämistä - ainakin mun pään sisällä. Sit ku mietin, et nyt teen noin, mut en teekään. Voi pöllö. Mut siis loistavasti meni, jopa renkaaseen olin suht tyytyväinen... kai se siitä sit joskus. Taru oli kyl toisella puolella lelun kanssa, muttei tarvinnu ihan siinä renkaan suulla sentään seisoo. Kepit oli ihan jostain peestä, niistä ei puhuta, pilaa fiiliksen ku kaikki muu meni niin hyvin :)

Lopussa mentiin meidän ekaa sarjaestettä. Ensin menin valssilla, joka oli hyyyyvä. Mutta sitten piti tehdä sokkari, ja mä tein silti valssin! Vaikka siis olin ihan sisäistänyt tämän sokkarin idean. Toisella kerralla tein sentään oiken, mut silti meinasi vartalo kääntyä toiseen suuntaan valssaamaan. En tiennytkään, että toi voi olla noin vaikee itelle! :D Huomaa etten oo harjotellu, ja toi valssi nyt vaan on se mitä teen useimmiten. En edes tiedä muiden nimiä... :P

Sanotaan se nyt vielä kerran, ettei jää epäselväksi :) Gillen kanssa meno oli huisin hauskaa tänään. Olin ihan varma, ettei siitä tuu yhtään mitään, kun se oli siellä kentän laidalla höyrynyt jo yli tunnin, ja Pogokin pääsi ennen sitä. Mutta tyytyväinen olen lopputulokseen, ainakin Gillen menoon, ehkä oma meno olisi voinut olla sujuvampaa. Olisin voinut mennä vielä vaikka enemmänkin, oli hyvä draivi päällä. Nyt on sitten lippu korkeella torstaisia epiksiä ajatellen... mutta eiköhän se sieltä ryminällä tule alas ja palauttaa mut taas maanpinnalle! :D hyyyyyvä asenne Sanna, go go!!

Mutta sitten vielä Pokeripoika. Käytin taas toista ryhmää hyväkseni, Topi kun on iltavuorossa niin otin Pogon mukaan. Vähän sitten vihjailin Hannalle, että se vois mennä Pogon kanssa sitä rataa :) ite en halua mennä, ku en osaa yhtään. En pysy mukana ja se on muutenkin vaan niin outoo. Taru ei voinu mennä sen nilkkansa takia.

Hannan ja Pogon menoa oli tosi hauska katsoa. Huomaa että Hanna on tottunut menemään hiukan rauhallisemman koiran kanssa, Pogo näytti taas kaikki hullunmerkit :) Pyörii ja hyörii, huutaa, juoksee pallon kanssa, ei anna palloa pois... On siis perus Pogo. Sillä oli niin kovat paineet päästä aksaamaan, ettei edes huomannut että Hanna on ohjaamassa, sitten vaan mentiin eikä meinattu! Rimatkin lenteli sinnetänne välillä :) Mutta hyvän näköistä menoa se oli sittenkun Hanna tajusi homman idean ja sen miten Pogon kanssa toimitaan. 15 virhettä niiltä sitten lopuksi tuli kun meni radan läpi vielä kokonaan. Hanna tykkäsi ja Pogo tykkäsi. Kiva juttu.

Torstaina sitten tosiaan ne epikset. Oon jo luonu Topille ja Pogolle suuret paineet, ne kun on Rauman cup-osakilpalussa tällä hetkellä kakkossijalla makseissa, nyt siis pitää voittaa! Alas Heidi ja Nuusku!! :D Oon saanu vähän nihkeää innostuneisuutta kyllä pojilta, en ymmärrä!! Mulla ja Gillellä menee hyvin, meillä tais olla jopa 3 pistettä :D Mut me ollaankin molemmissa medeissä ja makseissa, ne kun laskee yhteen, niin on enemmän :) me siis tullaan vaan taas näyttämään, miten ei kuulu tehdä.

perjantai 11. syyskuuta 2009

Pari kuvaa

Yritettiin eilen kentällä ottaa Ebbasta jotain hyviä agikuvia, mut ei ne oikeen onnistunut. Gillestä se puoleen saatiin nämä kaksi hauskaa otosta:


Soolo ja Pogo odottamassa vuoroaan:

Oon edelleen ihan helisemässä ton edellisen aiheen kanssa. Gille ja Gillen kulkuset. Varattiin nyt aika leikkaukseen, mutta se on vasta kuukauden päästä! Vähänkö sekoon siinä välissä kun stressaan ja mietin vaan... äh.

torstai 10. syyskuuta 2009

Ollakko vai eikö olla!?

Ollaan nyt joukolla funtsittu tota Gilleä. Sillä kun on hiukan tollasta isottelumeininkiä tällä hetkellä päällä, että pitäiskö poika kastroida!? Itellä on ajatukset niin sekasin tällä hetkellä, etten osaa enää ajatella selkeesti. Järkyttävä stressi! Tosi vaikee edes kirjoittaa asiasta, kun on niin monta eri seikkaa, ettei millään saa kaikkia pointteja esille. Auttakaa siis hyvät blogilukijat, jos on joku kokemus tai mielipide asiasta (tai jollain tutulla on), tai jos ootte törmännyt johonkin hyvään nettisivuun.

Gille on koko pienen ikänsä ollut isottelija. Jo pentulassa se välillä pörisi mulle kun nostin sen syliini. Nykyään ei saa leikata kynsiä, putsata korvia tai avata takkuja. Vaikka ollaan niitä harjoiteltu pienestä pitäen. Ton parturoimisen jälkeen meni hermot kun se pisti siinä operaatiossa niissä tietyissä kohtaa niin paljon vastaan. Ja se, kun se puree kun yrittää tehdä niitä jotain juttuja. Kovaa se ei pure, jos se tekee sen tahallaan - kun se huomaa että ihmisen käsi on siinä välissä, niin ei sillon käytetä voimaa. Mutta jos se käsi sinne suuhun vahingossa ja Gillen huomaamatta joutuu, niin sillon voi jo vähän sattuakin. Kuitenkaan veri ei oo koskaan lentänyt. Ja aina nämä kohtaukset on sen takia kun Kilua on provosoitu, en ikinä kuvittelisikaan, että vastavaa kohtausta tulisi muuten kun "kiusaamalla".

Pogoa se on aina isotellut. Saattaa kesken leikin, tai lenkkelyn hypätä Pogon selkään ja alkaa astumaan sitä. Ruokaillessa Gille saattaa mennä Pogon ruokakipon viereen seisomaan vaan hiljaa, elekielellä kertoo että meneppäs poika siitä muualle, tää on nyt mun ruoka. Pogo paniikissa perääntyy ja ihmettelee miksei saa syödä ruokaansa loppuun. Mä kyllä puutun tässä välissä ja komennan Gillen takaisin omalle kupilleen ja Pogo saa jatkaa rauhassa syömistään. Velliperse kun sitä ei itse osaa näköjään tehdä. Gille ei oo kovin paljoo ruoan perään, eikä se välttämättä edes ala syömään Pogon kiposta, kunhan nyt saa tyydytystä kun saa toisen perääntymään. Välillä leikin temmellyksessä jommallakummalla menee hermo ja jotain pientä ärinää on, koskaan ei sellasta tappelua että on tarvinnu pelästyä. Paitsi nyt ton yhden kerran, turkin ajamisen jälkeen. Luut on välillä sellainen juttu mistä pari ärräpäätä lentää. Näiden juttujen takia on epäreilua pitää Pogoakin varpaisillaan ja ns. pelkäämässä velipoikaa.

Se on ihan ok, jos Gille sanoo olevansa Pogon pomo, ei se mua haittaa. Eikä varmaan Pogoakaan. Mutta sitä isottelua en jaksa. En halua olla kokoajan varpaillaan odottamassa, että jos joku päivä tulee se päivä kun ne ottaa yhteen. Ei tiedä tuleeko sellaista koskaan, mutta jotenkin varuillaan sitä silti on. Pogo tuskin helpolla menee mukaan moiseen, mutta ei koskaan tiedä!? Jos johtajuudesta puhutaan, niin en kyllä mene kieltämään johtajuusohgelmaakaan mun ja Gillen välillä. Vituttaa kyllä myöntää, mutta tosiasia se on.

Se Pogo siinä siis onkin kaikista isoin juttu, miksi haluaisin leikata pojalta kulkuset, jos se olisi edes pieni mahdollisuus siihen suuntaan, että perheessä säilyisi sopu loppuun asti. Ku sitten taas eniten mua pelottaa, että koko leikkaus olisi turhaa. Mitä jos se ei muutakaan mitään!? Mitä jos kaikki onkin ihan turhaa, kiusataan pientä vaan. Ja eihän pojan luonne noin niinku muuten muutu, ajatellen esimerkiksi agilityä? Gille on todella todella ihana koira, enkä vaihtaisi sitä mihinkään. Se on mun vauva, ja se onkin varmaan se suurin ongelma, mistä kaikki on alkanut. En sanoisi missään nimessä, että Gille olisi agressiivinen. Kasvattajan sanojen mukaan enemmänkin dramaattinen. Meidän oma dramaqueen. Tekee asioista vähän liian isoja juttuja. Ihana ja reipas poika, sopeutuu mihin vain. Agileirilläkin poika meni ihan muina miehinä toisen ohjaajan matkaan, ja unohti siinä välissä mamman jo kokonaan :D Mutta silti nämä jotkut piirteet ottaa päähän. Pogo on yhtälailla mun lellikki ja maailman paras koira, joten enhän tietenkään halua että niiden kahden välille tulisi joskus jotain.

Ja kun en tiedä, että johtuuko tietyt ongelmat sitten niistä hormooneista vai johtajuusongelmasta!? Pitäisikö ensin menää luonnetestiin ja johtajuuskoulutukseen, vai ei? Mutta sitten aika kuluu. Kulkusten poistaminen olisi hyvä tehdä NYT, kun Gille on vielä nuori ja tapakäyttäytymistä ei ole syntynyt.

Gille merkkailee paljon, astuu Pogoa ja isottelee. Ebban, Soolon, Zikin, Murun ja monen muun tytön kanssa se on ihan gigolo. Ebba on aina ihan kiukkunenkin nykyään Kilulle, kun se ei tajua jättää Ebeä rauhaan. Niissä tapauksissa on varmaan hormoonit puhumassa? Mutta tämä muu, kynsienleikkuussa ym muussa vastaavassa tappeleminen ja muille koirille satunnaisesti hihnassa rähjääminen/vetäminen on johtajuusongelmaa?? Hihnassakin käyttäydytään hienosti sillon kun saan kontaktin Gilleen ennen kun se ite huomaa kohdetta, ja saan hämättyä seuraamaan namin avulla. Mutta jos se toinen koira sanoo jotain väärin, niin sit tämäkin sanoo.

Ja siitä johtajuuskoulutuksesta. Jos esimerkiksi Peetsalle menisin, niin koen olevani sen verran heikko ihminen, etten välttämättä kestäisi itse kolmen viikon jääkautta. Seuraavaksi ollaan sitten ite jossain hoitolassa :) Niin mä ainakin nyt ajattelen... ja sitten tulee vaikka mitä kysymysiä siitä. Onko sitten pakko olla huomioimatta myös Pogoa, vai miten me pystytään sen kanssa elämään normaalisti, mutta ollaan silti huomioimatta Gilleä? Saako käydä lenkillä, jos saa, niin miten mä ohitan ne koirat, jos en saa kiinnittää huomiota? Agilityä ei saa tehdä, mutten just nyt raaskisi millään pitää taukoa, just kun meillä on alkanut menee suht hyvin ja onnistumisia on tullut harkoissa. Jos pidetään kuukauden tauko, saadaan saletisti aloittaa kaikki alusta. Sitten tulee jo koulutuksessakin taukoa. Olisi ainakin pakko sinne asti sitten odottaa, että tulisi kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Mutta edelleen.. kello tikittää!!

Antakaa nyt mielipidettä, saako poika pitää kulkuset, vai ei!? Äää... inhoon tälläsii ongelmia :/ Tällä hetkellä olen nyt kallistumassa siihen kastraatioon, mutta mitä jos kaikki johtuukin jostain muusta? Sekavaa tekstiä, toivottavasti joku tajusi edes jotain.

tiistai 8. syyskuuta 2009

Parturointia ja agia

On odotettu jotain kisaraporttia lauantaisista kisoista. On vaan niin vaikee raportoida toisen puolesta. Pogolla oli siellä kaksi rataa, agirata ja hyppyrata. Ensimmäisellä oli teemana kontaktit, jotka menikin sitten vallan loistavasti. Jes! Valitettavasti siitä radasta meillä ei ole videoo. Tuloksille pojat pääsi, mutta hiukan ne niitä pisteitä taas keräili. Hyppäriltä tuli hylly. Ihan onnistuneet kisat, tai Topin sanojen mukaan "on mua enemmänkin vituttanut". Alla pari tosi mahtavaa kuvaa Pogosta kun sillä on vauhti päällä:


Agilitykuvien copyright: Sirpa Saari

--

Eilen pojilla oli parturipäivä. Ensin oli Pogon vuoro, se poika osaa käyttäytyä hienosti parturissa. Nyt siitä tuli sitten taas rotta... oikeen rokkirotta. Hitto et on tyhmän näkönen :D

Pogo ennen kotona.

Pogo ennen operaatiota... kivi suussa tottakai.

Pogo ja sen rokkitukka. (harja kuvausrekvisiittaa)

No sitten olikin Gillen vuoro. Eikä enää ollutkaan niin helppo asiakas. Liekö ennen kukaan muu asiakas purrut Tarua parturoinnin aikana!? Epäilisin :) Siinä oli ehkä pientä kädenvääntöä pojan kanssa. Kun ei saa koskea kasseihin, tassuihin tai naamaan sen koneen kanssa. EI SAA! Ja sitten tapeltiin. Piti pitää pari jäähyä välissä, kun ei enää oikeen omat voimat riittänyt. Ihmettelen vaan, että miksi se tappeli vastaan niin paljon. Ensimmäisellä kerralla kun turkki ajettiin, niin jätkä oli ihan nätisti, mutta nyt oli jotain ihan muuta. Pientä isottelua ilmassa taas. Saatiin me se silti ajettua, voitto meille ihmisille!! :) (ite kyllä olin jo yhdessä vaiheessa valmis luouttamaan ja jättämään pojalle sellasen hieman erilaisen lookin :D)

Gille vielä "pitkässä" turkissa... huomaa miten hyvin osaa sanan "odota".

Meidän idioottihan se siinä.

Ja sitten siitä tuli rotta.

Moni tietääkin, että kun vesikoiralta ajaa turkin niin muut koirat menee sekasin. Hakaloiden sheltit sekoo kun Zikin turkki ajetaan, Gille rakastui viime kerralla Sooloon, Pogo rakastui Gilleen... Tällä kertaa Gille päätti, että Pogo on paska. Olisi kiva tietää, että mitä siinä tapahtuu, erittyykö siinä jotain hajua, että käytös muuttuu tolla tavalla? Gille oli tosi uhkaava Pogoa kohtaan, hyökkäs jopa kimppuunkin kerran. Kokoajan sellanen isotteleva asenne päällä, ja meidän pieni vellihousu Pogo ihan paniikissa ja tärisee. Illalla Gille oli onneksi jo niin väsynyt, että ei jaksanut enää isotella, ja pistin pojat jopa suihkuunkin, ajatellen että jos siitä olis apua. Laitoin varmuuden vuoksi yön ajaksi aidan poikien väliin, että Pogo saa rauhottua. Koko juttu oli Gillestäkin tosi stressaavaa, maha ihan sekasin.

Mutta aamulla kaikki oli taas kunnossa. Ei Killeri enää reagoi Pogoon mitenkään erikoisesti. Aamulla ne pussaili jo täyttä häkää toisiaan. Ja äsken oli normi painimatsi menossa. En voi siis käsittää, että mitä kummaa eilen tapahtui!? Oliko Gille sitten vieläkin siitä parturoinnista niin kiihdyksissä, et testosteroni määräsi tahdin?

--

Kävin mä eilen myös harkoissa sen ipanan kanssa. Ollut siis tosi touhukas päivä. Siellä oli ihan jees. Sain tehtyä sovun Gillen kanssa, vaikka sen parturointi-operaation jälkeen uhkasinkin jättää pojan susien syötäväksi.

Otettiin radan ulkopuolella rengasta, joka meni joka kerta oikein! Hihnan kanssa puomia, ihan ok. Otettiin etenemisharjoitusta niin, että Hanna vingutti lelua hyppyjen toisessa päässä ja Gille poika juokseeeee :D Tarun kanssa otettiin keppejä sillee hassusti. Vinokepit niin vinoon kun saa, Taru toisessa päässä sen vinkulelun kanssa ja mä ohjaan Gillen "pujottelemaan", eli juoksemaan täysillä siitä läpi. Hauskaa.

Terhin tekemä rata oli melko vauhdikas. Terhi sanoi, ettei oo koskaan nähnyt mun juoksevan niin kovaa :D en oo varmaan itekään. Siinä oli pari kohtaa mitkä oli melko haasteellisia mulle itselle, mutta tuli hyvä mieli kun sain ne sitten lopulta onnistumaan :) meinas kyllä epätoivo iskeä ja kunto loppua kun juoksin samaa kohtaa sata kertaa. Mut olin ylpee kun Gille jaksoi kuitenkin aika hyvin keskittyä koko ajan, paitsi kepeillä.

Nyt sit vaan lisää harjoittelemaan sitä paikalleenjättöä. Se on nyt ihan päin seiniä meillä. Se oli ehkä surkeinta mitä harkoissa oli eilen. Tarvii myös varmaan alkaa ottamaan myös A:ta hihnan kanssa, en halua että se alkaa niillä kontakteillakin pelleilemään, nytkin se tuli muutaman kerran pois ilman lupaa. Mut se johtuu siitä etten palkannut sitä. Kai. Ja sit kun sais ne kepit toimimaan.

perjantai 4. syyskuuta 2009

Gille osaa

Gille taas keksii...

Se on keksinyt nyt yhden toooosi hauskan keinon päästä vähän seikkailemaan. Kun silmä välttää niin poika limboo takapihan portin alta leikkikentän puolelle ja menee sinne vähän hengaamaan (luulee kai olevansa kissa, kun pitää mennä tekemään tarpeensa hiekkalaatikolle). Eilen kun mulla oli siivouspäivä ja ovi oli auki kokoajan, niin poika karkasi sitten neljä kertaa. Tai siis niin monta kertaa mä sen sain rysänpäältä kiinni. Ei onneksi oo kauemmas mennyt, mutta häävi kun jotkut mukulat tulee leikkimään, niin toi apina säikäyttää ne hengiltä. Vähän lenteli räminäpurkki. Gille onkin todennut, että se limboominen takaisin tosi nopeesti sattuu selkään...

Tänään aamulla sitten Gille keksi hyvin erikoisen tavan herättää meidät. Poika oli hypännyt sänkyyn, mä hiukan havahduin siihen, mutta en ehtinyt vielä reagoimaan mitenkään. Topi ei edes herännyt. Mutta sit jätkä alko oksentamaan, hyppäsi siis sen takia sänkyyn, että voi alkaa oksentaa. Hieno homma. Siihen Topikin sit heräsi ja sai pojan alas ennenkun kerkes tapahtumaan mitään, onneksi toi koirien oksennustapahtuma on niin hidas :)

Tänään tuulee tosi paljon ja ulkoa kuului jossainvaiheessa joku pamahdus, mutta luulin että se on se räminäpurkki mikä siellä lentelee. Koko kolauksen jo unohtaneena päästin koirat ulos ja hetken päästä kuuluu olohuoneesta jotain tuhoomisääntä, tiesin että se on Gille touhuumassa jotain, mutta luulin että kohteena on frisbee. Menin katsomaan, niin poika syö siellä takapihan lämpömittaria. Se oli ilmeisesti lentänyt tuulen mukana maahan, vaikka on kiinni seinässä. Nyt se on entinen... toivon vaan tosiaan, että se on alkoholimittari, eihän elohopeaa käytetä enää tollasissa!? Ainakin mittari edelleen näyttää lämpötilan, joten vaikka se olisikin ollut elohopeamittari, niin ei se ainakaan karannut ole... Tässä tulos:

keskiviikko 2. syyskuuta 2009

Kivi-elokuva

Ollaan Tarun kanssa pitkään mietitty, että pitäis saada tehtyy jonkun näköinen kooste siitä kun sisarusparvi kesällä niiden kivien kanssa touhusi. Eilen sain vihdoin aikaiseksi, alla tulos.

"Elokuva" on ehkä hiukan pitkä, mutta piti kaikki materiaali käyttää :) Ei kyllä vedä vertojaan hulluPogolle, vaikka ihan hauska tämäkin on. Mun mielestä parhaat kohdat on kun Pogo nuolee sitä kiveä ja Ebba, se on niin paras!! :D Huomaa myös, kun lopussa Gillekin alkaa kiinnostumaan... Äläkä unohda ääniä!!




Muuten, näin viime yönä sellaista unta, missä maitokärryt oli yksi agilityeste! Mitä ihmettä!!?

tiistai 1. syyskuuta 2009

Agi-agi-agilityä

Mulla on niin tylsä elämä, että vaikka ei oo ihmeempää kirjoittamista, kirjoitan silti. Oltiin sunnuntaina kentällä aksaamassa. Käveltiin ensin äyhöltä kokoonpanolla 'ryhmä rämä'. Topilla ja Nannella oli pyörät, mulla ja Tarulla koirat. Mahtoi olla taas koomisen näköistä!? Piti itekin jonkun matkaa pyöräillä, ei toi jalka kestä edelleenkään lenkkeilyä :/

Kentällä oli aika paljon muutakin porukkaa, mutta saatiin silti treenattua ihan kivasti. Gillen eka rata meni hienosti, ite oon ainakin tyytyväinen. Rata oli melko helppo, jostain Tarun päästä heitetty vaan. Tai taisi siinä jotain kohtia olla, mikä ei mennyt ihan nappiin (kuten vaikka radan unohtaminen).

Mut siis ainakin se rengas, voi pojat kun saisi ton Kilun menee siitä renkaasta, eikä siitä sivusta. Aina se menee kun heittää lelun sinne, mut musta tuntuu, et sillon se keskittyy vaan siihen leluun, eikä siihen että mistä rööristä hän hyppää. Sit kun on hionut sitä tarpeeksi kauan ja monta onnistunutta kertaa, meinaa jatkaa rataa, niin ei, mä meen taas tästä sivusta.
Kepit on toinen, siihen pitäisi saada nyt jotain edistystä. Gille ei selvästikään tajua koko pujottelun ideaa, se vaan seuraa mun kättä. Yritettiin mennä niin, etten mä heilu siinä vieressä, mutta ei se tajuu.

Eilen olin sitten Terhin harkoissa, Terhi oli vaan Mikko tällä kertaa. Siellä harjoiteltiin taas sitä rengasta, Gille meni ehkä kymmenen kertaa huvikseen sen renkaan läpi, mutta sitten kun piti mennä ja jatkaa rataa, niin taas sivusta. WHY!? Mikko yritti myös opettaa mulle hypylle takaaleikkaamista ja siitä sit puolenvaihtoo toiselle hypylle, kyllä se sit kai lopulta perille menikin.. ehkä. Sanna ei vaan osaa heittää palloa :) Mikko huomasi myös sellaisen seikan, että kun Gille on mun vasemmalla puolella, niin se menee paremmin. Oikeella puolella se on lähempänä, eikä ohjaudu yhtä hyvin. Aika jännä, en oo ite huomannut.

Mutta mielestäni ihan onnistuneet harkat oli muuten. Ainiin, paitsi lähdössä paikalleen jääminen!! Toi apina on alkanut siinä pelleilemään, ei pysy paikallaan sitten millään. Vaikka joskus sekin oli meidän vahvuus. Nytkin kuulemma varasti, mut mä en sitä huomannut ja jatkoin matkaa vaan... shame on me!


Pogokin pääsi mukaan, kun poika ei pääse omiin harkkoihin torstaina. Taru meni sen kanssa, ja jätkä oli ihan onneissaan. Tärisi koko odotusajan ja yritti taas purra hihnaansa poikki. Ärsyttävä! Se on nyt jo 1½ hihnaa katkaissut parin viikon sisällä... Sitten kun piti tulla takaisin, niin ei mitään kuuloa, "jos mä menen tänne aidan taakse piiloon, niin sit mun ei varmaan tarvii mennä vielä..."

Mainittakoon vielä, että Pogon mielestä kivet on nykyään kivempia kun raketit. Tänään taas yksi lenkkely-yritys, joka meni pilalle sillä että Gille hyppäsi mun jalan päälle ja piti palata nilkuttaen kotiin. Koko matkan Pogo kantoi jotain pikkukiveä suussaan, vähän aina vilkuili kaikkia raketteja mitä matkan varrella oli, mutta kivestä ei voinut luopua!