Meinasin, etten kirjoita lainkaan eilisistä harkoista, kun alkaa olemaan vähän toistoa jo näissä mun jutuissa :) Mutta eräältä taholta tuli toisenlainen käsky :D
Elikkä omatoimitreeneissä oltiin, jotka tavallaan veti Taru ja Tanja yhdessä :) Melkeen olin jo päässyt iloitsemaan siitä, ettei enää hetkeen olis maneesia, hevosenpaskaa, sahanpurua, kuraa... mutta on sittenkin! Meidän aksatreenit jatkuu sittenkin vielä huhtikuun ajan, mikä kuitenkin loppupeleissä on ihan hyvä juttu, edellämainituista asioista huolimatta :)
Tanja rakensi radan, jonka alku oli Luomalan kolmosluokan rataa ja loppu Tanjan päästä. Eli ihan mielenkiintoinen, vaikeahko. Vaikka olin varma yhdessä kohtaa, että Gille ei ammu edellä olevaan esteeseen, niin siten siinä kuitenkin kävi. Pitää ehkä alkaa opettelee siis ohjaamaan aikuisten oikeesti, kun Gillekin kehittyy huimaa vahtia. Oli rengas jonka edessä heti pussi, mutta pitikin mennä sivussa olevalle hypylle. Eipä ollutkaan niin helppoa - ainakaan ihan heti. Kyllä se siitä sitten lähti, kun tiesi mitä pitää tehdä. Kepeille meno Kilulla on alkanut olemaan ihan huippu. En ookaan tiennyt, että se osaa hakea itse sen ensimmäisen välin, mutta niin tämä pikkupoika vaan teki. Kontaktit oli taas aika jeeees. Ja minä olen ylpeä :) Katsotaan sitten miten iloisella päällä sitä ollaan ensi maanantain jälkeen, en oo kauheen luottavaisella päällä :D
Taru meni Pokerin kanssa. Jos Gille oli saanut lisävirtaa turkin ajamisesta, niin kyllä oli Pogokin. Sieltä tuli taas vähän kommenttia Pogosta ja sen menosta - rokkitukasta ADHD-oireisiin saakka :D Eipä vauhtia puuttunut parivaljakon menosta, ja Pogo oli taas onnensa kukkuloilla. Eipä voisi koira näyttää onnellisemmalta, kun miltä Pogo näyttää kun se juoksee sen pallonsa kanssa ympäri maneesia. Pogo ja Taru oli ainoat, ketkä onnistui tekemään sen edellämaininun vaikeen rengas-pussi kohdan ensimmäisellä kerralla oikein. Mutta sai se Taru sitten vähän satikutia Tanjalta, ei kuulemma osaa ohjata rimaherkkää koiraa yms. Eli ehkäpä ehkäpä ei ole pelkoa, että se nolla sieltä kisoista pamahtaisi Topin kiusaksi... toivottavasti ainakaan :D
Sitten hiukan vielä äskeisestä lenkistä. Pakotin itseni lähtemään vielä iltalenkille, mutta melkeenpä olisi voinut jättää väliin. Nää hihnalenkit on aina kaikkee muuta kun rentouttavia hetkiä - siis jos olen hihnan päässä yksin kahden koiran kanssa. Gille on ihan sekaisin nykyään. Siis enemmän kun normaalisti. Nyt se ei tykkää kenestäkään, ja kaikille pitää haistatella. Onhan se aina ollut ihan sekaisin, mutta nyt mä oon sitä mieltä, että kyllä nyt viiraa enemmän kun ennen. Ja päättelen sen johtuvan siitä mystisestä vaivasta mikä Kilulla on. Ehkä sitä sattuu tai ärsyttää niin paljon, että kaikki pännii!? Ken tietää, mutta hermot menee kun se ei osaa käyttäytyä yhtään!! Ja sitten kun Gille osaisi jotain, kuten kävellä nätisti tien reunassa, niin Pogo pöllöilee. Jos kävellään tiellä missä ei ole pyörätietä ja autot menee ihan vierestä ohi, niin tämä urpo oikeen yrittää sinne alle. En tajua että mikä järki siinäkin taas on, mutta jos hihnaa vetää reunaan päin niin samaa vauhtia Pogo vetää tielle päin. Fiksua. Teidän, että suurin vika on loppupeleissä minussa, mutta ton Gillen kanssa ei voi kaikki johtua musta!
Noh, mutta sitten oli yksi tapaus, jonka ansioista meinasin saada sydänkohtauksen. Oikeesti. Kävelin tuolla yhtä tietä ihan rauhassa eikä ketään näy missään, kun yhtäkkiä yhdeltä pihalta hyökkää ihan jäätävän kokoinen sakemanni. Suoraan hyökkää meitä päin, mutta onneksi siinä oli aita välissä. Siinä se yrittää hyppiä matalan aidan yli (ja olin ihan varma, että kohta se sieltä tulee) ja minä yritän hinata omia koiria eteenpäin. Pogo vaikutti olevan enemmän paniikissa, mutta Gillellä taas täysi raivo päällä. Onneksi sieltä tuli sen toisen koiran omistaja huutamaan sen karhun pois, ettei käynyt hassusti. Siinä kun tärisin ja kävelin (juoksin) pois, niin mietin mitä hittoa olisin tehnyt jos se olisi sieltä aidan takaa päässyt tielle? Eipä olisi ehkä meikä-tytöllä ollut voimia pitää kahta koiraa selän takana toisella kädellä ja toisella taistella sakemannia vastaan? Vai olisiko mun pitänyt antaa koirien puolustaa mua? Siitä nyt ei ainakaan olisi kovin nättiä jälkeä tullut. Liekö siinä niin käynyt, että olisin mammanpoika-Pogoa suojellut ja antaa Gillen taistella meidän puolesta. Jos molemmat olisi siinä tappelemaan alkanut, niin Gille olisi kuitenkin kiukuspäissään purrut Pogoakin, koska sen mielestä vain hän saa sanoa rumasti toisille koirille.
Noh, jokatapauksessa, en taida enää sitä tietä kävellä. Ja Gille ei taida edelleenkään tykätä sakemanneista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti