Päätin, etten enää kirjoita tänne mitään turhaa - kun höyrysin tosta Gillen tapauksesta jo ihan tarpeeksi (ja Taru siitä jo vinoilikin :D), mutta taidan olla vähän riippuvainen. Ja höh, kukaan muu ei päivittele blogiaan koskaan (tai ainakaan läheskään tarpeeksi usein), niin kai sitä itse on sit vähän pakko. Saan ainakin vähän purkaa tunteita, eihän kenenkään pakko näitä oo lukea :)
Pitää siis vähän höyrytä lisää. Saakelin agilityn takia meni taas päivä ihan pyllylleen.
No, aamu alkoi kivasti, kun Anna ja Asterix (tossa linkissä on se kun Aksu oli vielä ihan pienipieni poika ja kylässä meillä ekaa kertaa) tuli meidän kanssa lenkille. Sitten kun Gille oli päässyt taas sanomaan olevansa paikan pomo, niin voitiinkin leikkiä pellolla ja metsässä ihan täysillä. Pojilla oli vaan vähän turhan kovaääniset karkelot. Pogoa ei taaskaan pääsetty keimeihin mukaan, mokomakin vanhus. Juoksi vaan Asterixia karkuun - pojalle on tainut tulla pentukammo :D
Sitten kun pojat oli saanut vähän aikaa unta palloon rankan lenkin jälkeen, niin ajattelin vielä tempaista ja mennä treenaamaan, maanantaina kun sekin jäi harmillisesti välistä. Mutta tottakai mun piti sitten vielä siinä välissä liukastua, kaatua, lyödä pää, polvi, kankku ja käsi - nyt sattuu ja paljon. Siitä se alamäki taas alkoi...
Ilmoitettiin itsemme netissä treeneihin kello 16-18. Mutta siellä oli sen verran porukkaa aikaisemmissa ryhmissä, et mentiin sitten vasta puoli viideltä. Viiteen mennessä olisi sitten pitänyt alkaa kokonaan mun ja Topin vuoro, kukaan muu ei ollut ilmoittautunut siihen 17-18 aikaan. Mutta paskat me mitään treenaamaan päästy. Aikaisemmat treenarit oli niin pahasti jäljessä, ettei sinne sitten viittinyt jäädä odottamaan sitä, että olisi saanut vaan alkaa korjaamaan esteitä pois. Ja sinne olisi varmaan sitten kuudelta tullut jo hevosiakin, ettei olisi voinut mennä yliaikaan. Harmittaa vaan niin perhanasti, kun ei taida oikeen toi treeniajan varaus-systeemi toimia. Mutta onneksi meillä on niin hyvä tilanne, että on kaksi paikkaa missä voi mennä aksaa! Vaikka mun mielestä molemmat paikat on ihan hanurista, kun pitää aina pestä pojat sen jälkeen :D
Mentiinkin siis kasvihuoneelle, vaikkei siellä mitään kunnon rataa pystykään tekemään. Siellä oli Heidi ja Liisa tokoilemassa, niin tehtiin siinä sitten pieni lenkki odotellessa. Mutta sitten piti mennä päin mäntyä sekin juttu. En ollut tietty varautunut, että joudutaan kasvihuoneelle, niin ei ollut astmalääkettä mukana. Siinä kun Pogo juosta temmelsi, niin alkoi se hiekka pöllyämään niin paljon, ettei enää henki kulkenut. Yritin sitten mennä Gillen kanssa siinä henkeä pidättäen, mutta eihän siitä mitään tullut. Pakko lähteä pois. Siinä vaiheessa suoraansanoen vitutti! Yhden vaivaisen ja erittäin huonon radanpätkän takia piti vielä pestä koko koira, kun tottakai sekin sitten oli ihan pölynen... Ja on se kasvihuone muutenkin aika pelottava paikka. Heidi ja Liisa oli siellä jo yrittänyt saada lunta sieltä katolta pois, Topi jatkoi sitä vielä. Kyllä se sieltä ihan saletisti vielä romahtaa alas, nyt kun kokoajan tulee lunta lisääkin... Ei hyvä.
Raivon vallassa aloin syömään suklaata, ja Topi siihen vain tokaisi, että onneksi sulla on sentään lääkettä tohon. No niinpä, nyt ei ota päähän paljon yhtään enää, se siis toimii!! :) Olisihan se silti ollut kiva päästä vähän juoksemaankin, ei toi suklaa nyt ihan korvaa sitä asiaa. Vai?
Huomenna sitten poijjaat pääsee Mumman ja Vaarin hoitoon kun me lähdetään Vivianin synttäreille Helsinkiin. Gille pääsee kiusaamaan tyttöjä :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti