Pojat pipinä

...niin meillä on nyt molemmat pojat ollu kipeinä. Ei oo reiluu.

Ensin Gillellä oli ripuli, mikä ei meinannut millään mennä ohi. Gillestä ei kyllä huomannut lainkaan mitään merkkejä, että olis ollut paha olo tai mitään, sitä vaan mentiin täysillä niinku ennenkin. Yks yö oli vaan aika kauhee, ite ei niin hirveesti nukkunut. Poika kun ei ehtinyt edes pyytää ulos kun tuli vellit vessan oveen ja lattialle... nam. Toisen ja kolmannen kerran vessaan. Tuplanam. Kävi niin sääliksi :/ sama jatkui sit muutaman päivän... mutta nyt on poika jo parempi.

Sitten kun Gille parani, niin Pogo tuli kipeeksi. Ajattelin jo, että Pogo on Gillen sijaiskärsijä. Mutta ei. Aamulla poika oli vähän outo, hirveen väsyneen oloinen, eikä meinannut aamulla jaksaa nousta lainkaan. En siinä vaiheessa tajunnut vielä mitään, kun Pogo nyt käynnistyy välillä vähän hitaasti. Mentiin lenkille, missä se tapansa mukaan vaan löntysteli - ei siis vieläkään hälytyskellot soinut. Mutta sen jälkeen ei ruoka maistunut yhtään, ja päivän mittaan poika oli kokoajan väsyneempi. Makasi vaan paikallaan ja nukkui. Piti sellasta outoo ininää kokoajan kun hengitti. Aikani kun mä sitä katoin, niin aloin epäilemään että nyt se on oikeesti kipee. Koitin jo aikasemmin lämpöä korvista ja nenästä, mutta ne oli ihan normaalit. Myöhemmin koko poika ihan hehkui kun oli niin kuuma, oli pakko mitata kuume. Mittari näytti 39,3 astetta.

Etsin sitten netistä jotain neuvoja, että mitä pitää tehdä jos koiralla on kuume (normaali lämpö on siis joku 38), mutta hitto sieltä mitään järkevää löytynyt. Topi käski soittaa ell Annalle, ja kysyä jos pitää vielä eläinlääkäriin. Sieltä sanottiin, että syy pitää selvittää, miksi on kuumetta. Mutta heillä ei oo valitettavasti enää tänään aikoja, soita kunnalliselle. Soitin ja siellä sanoi hyvinkin tyly ääni, että ei oo, piste. Soita Lappiin. No minäpä soitan. Ei vastaa... jään odottamaan. Meikkailen siinä välissä ja valmistelen illan kynttiläkutsuja... Sitten se soittaa. Yritti ensin selvittää asian puhelimessa, ettei olisi tarvinnut lähtee ajamaan Lappiin, muttei selvinnyt. Sitten se sanoi siellä puhelimen toisessa päässä, että noh, sulla on nyt 15 minuuttia aikaa tulla tänne, koska sitten hänellä tulee jo toinen potilas. Ööö... okei! Ja eikun menoks.

En oo ikinä lähtenyt niin nopeesti mihinkään, puolet meikit naamassa, kotivaatteet päällä, takki vaan päälle, Gillelle hihna kaulaan ja Pogolle en kerennyt edes sitä laittamaan. Kännykkä vielä mukaan ja menoksi. Sit huomaan kun olen jo ihan liian kaukana kotoa - tai edes äyhöä, että mulla jäi lompakko kotiin!! Hyvä minä. Ajoin sitten niin täysillä kun mun pikku majava-Kia menee, vaikken edes tiennyt minne olen menossa. Soitin Tarulle, että öö, missäköhän koko mesta edes on!? Perille kuitenkin löysin onneksi!

Lääkärissä sitten kuume oli jo noussut, mittari näytti jo 42 ja risoja! Huh, tuskahiki pukkaa! Syykin sitten selvisi kovan syynin jälkeen, anaalirauhaset oli tulehtuneet. Pogo sai kymmenen päivän antibioottikuurin ja tulehduskipulääkettä. Jälkimmäisen ansioista kuume laski melkein välittömästi ja poika oli taas niinku ei mitään olis tapahtunut. TOSI iso kiitos kuuluu sille eläinlääkärinaiselle, joka hyvää hyvyyttään otti meidän vastaan vaikka itsellä oli kiire. Kaikki muut vaan käski mennä muualle. Ja sit vielä kun minä puupää unohdin sen lompakon enkä voinut maksaa heti, niin nolottiko edes!? Tekis tyyliin meili lähettää kukkapuska kiitokseksi, kun se oli niin kiva.

Parin tunnin päästä siitä meille tuli vieraita kun mulla kert ne kynttiläkutsut oli, ja Pogo oli ihan reipas. Vaikka Annalla oli sen pikkupoika Asterix mukanakin. Loppupuolella Pogosta alkoi puhti loppumaan ja kai se sitten meni vähän huonompaan kuntoon taas kun ei saanut kunnolla levätä. Nyt se makaa tuolla omassa nurkassaan surkeena peiton alla :( mut en mä nyt voinut niitä kutsuja alkaa perumaankaan. Toivottavasti poika paranee tosta kun saa nukkua yön kunnolla.

Hitto kun toi Gillekin alko sille vielä isottelemaan. Taas tuli yksi askel lisää siihen suuntaan, että kassit lähtee. Nostin Gillen pois sohvalta, kun se ei käskystä suostunut siitä pois menemään. Se ärähti sen takia Pogolle. No sit meni poika jäähylle ulos. Seuraavaksi annoin ruokaa/mössöä, Pogolle ei maistunut eka, Gille söi oman ruokansa, ja sit kun Pogo oliskin halunnut syödä, niin Gille ei antanut. Taas oli pakko laittaa Gille jäähylle vessaan, et Pogo saa syödä rauhassa nyt jos se kerran söis. Sen jälkeen kun menin päästämään Gillen pois vessasta, niin siellä tämä oli oksentanut juuri syömänsä ruoan ja söi sitä. SIIS mitä hittoa!? tää juttu meni vähän ohi.

Mutta sitten vielä siitä Asterixista vähäsen... tosi söpö pieni cockeripoika :) ja meidän pojat käyttäytyi hyvin! Pogo murisi sille lopussa, mut varmaan sen takia kun on kipee. Gille halusi leikkiä, mut ei oikeen osannut leikkiä kun isojen poikien leikkejä, ja Aksua pelotti! :)

Tässä pojat: