Nyt olen kyllä sitä mieltä, että talvi saisi tulla jo. Jos nyt tulisi edes sillee ihan hiukan lunta, että olisi valoisampaa ja pikkupakkanen, ettei tarvisi joka lenkin jälkeen kantaa koiria suihkuun. Kiitos.
Maanantaina oli ensimmäiset maneesiharkat! Jee, ohjatut treenit, ihan huippua. Olin vaan niin fiiliksissä, etten edes tajunnut manata maneesin tyhmyyttä. Ehkä sekin aika vielä koittaa, mutta nyt oli kivaa. Itse olin kyllä taas niin ulkona kun olla ja voi, mutta oli silti kivaa. Miten voikaan tuollaisen muutaman kuukauden tauon jälkeen pää taas nollaantua ihan täysin? Omatoimitreeneistä ei ole mitään hyötyä, kun en mä nyt voi itse itseäni koutsata. Ja fiiliksien huumassa luulin, ettei Gille ollut edes kovinkaan likainen, kunnes seuraava päivä valkeni ja katsoin Topin auton sisälle... hups, taisi se sittenkin olla vähän kakkanen :)
Niinkun Taru tuossa taisi kommentoida, niin meidän päivät ei kyllä ole tylsiä. Välillä tuntuu kuin olisi mammalomalla, pikkuvauvansa kanssa. Naga yksikin kerta pissasi tunnin sisällä neljä kertaa sisälle. Ja syynä taisi olla se, että se paineli menemään niin täysillä, että piti aina leikin jälkeen pissata. Eli ehkä niinä neljänä kertana kun ehti vetää henkeä? :) Mutta on niitä onnistuneitakin päiviä, tänään esimerkiksi sisälle on tullut vaan yksi vahinko. Pelkään vaan, että meidän takapihan ovi menee rikki tästä, kun sitä saa olla avaamassa alvariinsa. Siinä se nappisilmä istuu odottamassa, tuijottaa ovea ja yrittää kertoa, että tahtoo pihalle. Joka neljäs kerta sillä on ehkä oikeesti hätä :)
Ja tosiaan, vaikka Naga onkin ihan mahdoton, niin on se mahdottoman ihanakin. Vaikka mä välillä saankin esim. metsälenkeillä sanoa pariin otteeseen sanat "hiton Ebba" kun toi pikkujätkä on päälakeaan myöden jossain ojassa, sadassa eri ojassa - niin on se vaan ihana. :) Ebban geenit on uskomattoman hyvin periytynyt Nagalle. Ojamagneetin lisäksi se esimerkiksi pelkää kuollakseen meidän rappusia, niinkun äitinsäkin. Mutta jospa agilityrintamallakin menisi sitten yhtä hyvin. Ebba-mammasta kun tuli tuossa heittämällä agilityvalio, niin ei se hullumpaa ole. Harmi vaan, että se on sellainen hippiäinen ja toistaiseksi vailla näyttelytulosta, niin ei se ihan virallista ole, mutta meidän silmissä Ebba on aika valioyksilö.
Gillen kanssa on nyt menossa taas stressausvaihe, sen kanssa ei kyllä koskaan ole asiat hyvin. Just kun luulee, että ollaan saatu joku vaiva kuriin, niin seuraavaa jo pukkaa. Kai se on tämä minun karma kun tarttuu, en muutakaan keksi. Ei siitä sen enempää, jatkan asian tutkimista ja katsotaan jatkuuko elämä samalla mallilla vai pitääkö keksiä ratkaisu B.
Äsken oli hauskaa kun Tanja kävi pitkästä aikaa hieromassa Gillen, ja Pogo joutui odottamaan aidan takana sen ajan. Voi sitä narinan määrää! Pogon piti valittaa koko aika ja teki selväksi, että hänkin on täällä!! Hiton mutsi kun on niin köyhä, ettei maksa hänen hierontaa!! :D Ja kun poika pääsi aidan takaa pois, niin se meni samantien kiusaamaan Tanjaa. Siitäs sait :P
Sitten pitää vielä kertoa eilisestä lenkistä. Päätin, että nyt mennään hihnalenkille kahdessa erässä taas. Oman pääkopan takia :) Eka Gille. Sen kanssa mentiin juoksulenkki, joka oli aivan taivaallisen mahtava. Gille oli niin ihana lenkkikaveri, kiltisti juoksi vieressä ja oli ihana. Kotiin ja vaihdettiin koirat. Pogo ja Naga messiin. Toisinsanoen, Nuija ja Tosinuija. Siinä oli mulla oikeen taukkien kokoontumisajot. Voi vitsi mitä urpoja. Pogo kantaa kiveä suussaan ja hinaa jossain perässä löntystäen. Urpoilee minkä kerkiää hajujen perässä. Naga risteilee puolelta toiselle, repii omaa hihnaansa, repii Pogon hihnaa, repii Pogon heijastinliiviä, repii omaa hihnaa, kantaa keppia, repii taas sitä hihnaa... Ja kieltämisen jälkeen muistaa noin sadasosasekunnin ajan, miten piti kävellä oikein :) Loppulenkki menikin sitten jo mallikkaasti, tosin taivaalta satoi jäävettä ja tuuli tuiversi naamaan, joten olisi se voinut mennä paremminkin. Gille nostatti pisteitään tällä kertaa aika tavalla :D Ei voi muutakaan, kun huumorilla etiäpäin.
Oi että mä sitten rakastan mun koiria, mitä mä tekisinkään ilman niitä? En kyllä todellakaan osaisi olla ilman, olisinko edes olemassakaan? Elämä ei todellakaan ole tylsää tässä perheessä! <3 (taikka hiljaista!!!)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti