Ja niin, jotenkin haikeana sitä selailin noita vanhoja kirjoituksia, kun maisemat näytti tältä!! Missä se lumi nyt on!!?
Aloitetaan vaikka POGOsta.
Tämäkin kulunut vuosi on mennyt meidän rastapojalla vallan mainiosti. Alkuvuodesta kesään asti pystyi vielä aksaamaan ja nauttimaan elämästä. Muutamassa kisassakin ehti käymään. Sen jälkeen ollaan nautittu elämästä muuten vaan. Nauttiminen kun on ihan siitä elämänasenteesta kiinni, se onnistuu vaikka sillä makaroonisihvilällä. Jos et muista tätä tarinaa, niin videohan oli tämä.
Pogosta ei oikeen osaa kirjoittaa mitään ihmeellistä, koska vuosi on tosiaan mennyt onneksi hyvin rauhallisesti. Ainoastaan tulee mieleen kaksi takapakkia, kesällä puomionnettomuus epiksissä ja nyt toi jouluaaton mystinen kohtaus. Näkö on heikentynyt huomattavasti, mutta se ei menoa haittaa yhtään. Onneksi Pogolla on niin kova pää. :)
Topi kyllä sanoi, että hän toivoo, että kesällä olisi taas näkö hiukan parempi kun valoa on enemmän ja Pogo pääsisi taas hiukan agilitykentällekin tekemään perusjuttuja. Aika näyttää onnistuuko se. Ollaan nyt vain onnellisia siitä, että Pogolla on vain tuo sokeus riesanaan, saadaan ainakin pitää tämä pakkaus tuossa viihdyttämässä meitä joka päivä.
Eli tulevalle vuodelle ei Pogon kanssa suunnitella yhtään mitään mullistavaa. Voipi olla, että joku uusi harrastus olisi paikallaan tälle herralle, ehdottaa saa, mitä sokean koiran kanssa voisi tehdä. Para-agilityä? :)
Seuraavana vuorossa the GILLE
Kilun vuosi onkin ollut hieman vauhdikkaampi. Vastoinkäymisiä ja valloituksia. Alkuvuodesta saimme vihdoin selville, että atopiahan koiraa vaivaa. Siitä aloitettiin taistelu sitä vastaan. Lääke ei kuitenkaan tehonnut toivotulla tavalla. Koiraa huollettiin kaikin eri keinoin, mitä vaan ikinä keksittiin. Seuraavaksi oli vuorossa iholle tehtävä allergiatesti Tampereella. Sieltä selvisi roppakaupalla uusia allergioita joiden jälkeen aloitettiin siedätyshoidot. Ne on ollut tosi hyvä juttu. Pojan kutina on tällä hetkellä melkoisen hyvin hallinnassa ja jos miettii vuodentakaista tilannetta ja vertaa tähän päivään, parannus on huikea. Mutta kun nämä ei tietenkään riitä, on vuoden aikana muitakin vaivoja ollut, vesihäntää, superinhottavaa mahatautia ja nilkuttamista. Jotenkin minulla on vahvasti sellainen olo, että ensi vuonna saadaan taistella taas jotain uutta vaivaa vastaan, on toi meidän beige niin hyvillä geeneillä siunattu. Pääasia tällä hetkellä kuitenkin on se, että yksi inhottava vaiva ollaan saatu kuriin ja Kilulla on taas hyvä olla.
Vanhoja blogitekstejä selatessani huomasin, että treenattu ainakin on. Välillä mennyt vähän huonommin, mutta onnekseni sain lukea enemmän niitä "kivaa oli" -juttuja. Kisaamaan ei ehditty kyllä paljonkaan, oli niin valtavasti muuta ohjelmaa. Mutta ehkä tämä kisamäärä oli meille ihan just sopiva. On toi Gille vaan niin mun koira, kyllä sen kanssa on ihan mahtava tehdä töitä, vaikka kumpikaan meistä ei ole täydellinen. Siksi ehkä sovitaankin toisillemme niin hyvin.
Tulevan vuoden suunnitelmat selviää vasta myöhemmin. Gillenkin kanssa mennään päivä kerrallaa ja katsellaan mitä huominen tuo tullessaan. Tyyppi lähettelee niin epämääräisiä signaaleja, ettei siitä ota selvää. Haaveena olisi, että keväällä alottaisin pojan kanssa tokon. Voisi ainakin kokeilla, että jos se olisi meidän juttu. Kai ne nyt melkein neljävuotiaalle koiralle olisi ihan hyvä opettaa edes ne perusjutut :)
Ja lopuksi tämä meidän ihanainen uusi tulokkaamme, NAGA
Onnenpäivä, 24. elokuuta. Neljä pientä perrovauvaa syntyi maailmaan. Ja ne oli niiiiin ihania. On kyllä edelleenkin :) Vanhoja kuvia katsoessani tulee ihan haikea mieli, Naga oli niin pikkuinen! Tämä napero on kyllä vaan niin ihana, vaikka vahinkolapsi onkin, niin sitäkin rakkaampi. Topin mielestä olen jo sekoamisen partaalla, kun voin vaan katsella nukkuvaa Nagaa ja naureskella yksin, kun se sätkii niin hauskasti :D Ja joka päivä kuulee "se on niin ihana" lauseen ainakin 50 kertaa. Virtaa tällä adhd pellellä edelleen on vaikka muille jakaa. Ja pitihän tämänkin ipanan sitten jatkaa tällä meidän perheessä jo tutulla linjalla, jätkä on 4 kuukautta vanha ja sairaslomalla!! Siellä se kohelsi äyhöllä maanantaina velipoikansa Zipin kanssa niin, että nilkuttamisen takia jouduttiin menemään lääkäriin. Varpaasta rustoluu revennyt, tai murtunut, tai jotain. Jokatapauksessa pointti nyt on se, että pidä toi kaveri nyt rauhallisena viikko! Onneksi tämä vaiva kuulemma paranee nopeasti. Ja saa sitten luvan olla ainut vaiva, mitä tälle koiralle tulee!! Piste.
Tämän ukkelin tulevaisuus on selvillä. Agilityn harjoittelua jatketaan tämän veijarin kanssa aktiivisesti ja kaverista tehdään supertaitava. Ollaan siinä Janitan ja Jaakon tehosuperpenturyhmässä ja tehosuperlinjalla jatketaan kotioloissakin.
Kuitenkin tämän vuoden ehdoton kohokohta on ollut meidän häät. No okei, toi Naga kilpailee aika hyvin tästä ykköspaikasta, mutta sitä iloa kuitenkin kestää vuosikausia. Se hääpäivä on vain kerran elämässä. <3 Vielä kun keksitään joku lomakohde, mihin voi ottaa kolme perropoikaa mukaan, niin voitaisiin päästä sinne häämatkallekin :)
Eli ei muutakin uusia haasteita ja elämänkokemuksia päin, oikein hyvää vuodenvaihdetta lukijat! -
Toivottavasti ette ole ostanut yhtään ainuttakaan rakettia! t. Pogo
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti