perjantai 20. toukokuuta 2011

Treeniä ja turhanpäiväistä

Kiirettä pitää, ei edes ehdi omia viikonlopun videoita katsomaan - saati sitten muokkaamaan ja lataamaan niitä koneelle. Hiukan olis myös väsymystä ilmassa viikonlopun jäljiltä, eikä millään saa univelkoja takaisin. Olen sentään blogia ehtinyt muuten päivittelemään, kaksikolta T ja Helsinkikaimalta puuttuu nämäkin vielä :)



Maanantaina käytiin myös treenaamassa, hiukan tyhjällä päällä kylläkin. Taru oli jostain "pöllinyt" erään mielenkiintoisen radan, jossa oli muutama haasteellinen kohta mulle. Twistiä ja saksalaista piti tehdä, eikä millään jaksanut keskittyä. Olin kuin hidastetusta elokuvasta. Hienosti kyllä onnisutui tuo lähtö niin, että olin puomin toisella puolella ottamassa koiraa putkeen. Myös leijeröinti esteillä putki-putki onnistui tois hyvin. Kontaktit ja kepit oli loistavia. Nyt vaan pitäisi löytää sitä omaa aikaa jostain, että menisi harjoittelemaan niitä itsenäisiä esteitä ja irtoomista. Ei kukaan haluis lahjottaa pari ylimääräistä tuntia mun vuorokausiin?

Topin suoritusta en nähnyt ollenkaan, kun lähdettiin Gillen kanssa kotiin aikaisemmin. Mutta kuulemma oli taas yksi vaaratilanne ollut, kun Pogo oli tippunut puomilta. Kulma oli vissiin muutenkin hankala, kun Zackille oli käynyt samalla lailla. Ne on ne meidän ryhmän rämäpäät.


Sitten pitää hiukan vaahdota täälläkin meidän ihku-ihanasta naapurista. Alustus: Olen Gillen kanssa keppikurssilla, jossa opetellaan pujottelu ihan uudelleen. Itsenäisesti. Menetelmä on Susan Garrettin 2x2. Harjoiteltiin ensin naksuttimen käyttöä laatikkoleikillä, josta innostutiin Gillen kanssa molemmat. Sitä on niin upeeta katsoa, kun koira tajuaa jotain ja haluaa tehdä lisää. Jopa meidän blondi ymmärtää! :) Ahvenanmaalta saatu palkintokulho on ihan lempparijuttu tässä! Siitä sitten siirryttiin tähän kahteen keppiin ja ulkotiloihin. Ajatuksena on antaa koiran hoksata itse mitä pitää tehdä, eli mennä kahden kepin välistä ja sitten sitä vaikeutetaan asteittain. No, Gille kun tästä niin tykkää, niin sen kierrokset nousee ja se alkaa haukkumaan. Suuri ylläri. Enkä voi sitä haukkumista alkaa kieltämään, koska se nyt varmaan häiristisi aika paljon sitä itse harjoitusta. Annan siis haukkua ja jos se menee överiksi, keskeytän homman hetkeksi. Tätä keppijuttua olisi siis tarkoituksena ottaa kolme kertaa päivässä, noin minuutin ajan kerrallaan.

Tehtiin sitä ensin etupihalla, mutta se on aika rauhaton paikka kun on autotie vieressä. Siirryttiin takapihalle, jossa se sujui paljon paremmin kun namitkin näkyi maasta. Saatiin yksi harjoituskerta tehtyä (se minuutti) ja eikös sitten vastapäisestä talosta tullut jo naapuri huutamaan "mitä ihmettä siellä tapahtuu, laittakaa nyt se kirosana koira hiljaiseksi!!" Vastasin, että joo me tehtiin tässä nyt vaan tälläinen pikainen treenaus. "No voi sitä haukkumista treenata muuallakin". Mm-m. Tahallanihan mä sitä koiraa haukutin. Ja kehtasin tehdä sen vielä KESKELLÄ PÄIVÄÄ, vähän yli neljän. Ja miettikää, omalla pihalla kaiken lisäksi!! Tämä naapuri on ennenkin tullut valittamaan, kun päästin pojat asioilleen pihalle noin puoli yhdeksän aikaan illalla ja Pogo haukkui jotain ohikulkijaa. Menin tietenkin heti vaientamaan sen haukkumisen, mutta oli jo myöhäistä. Lapset herää. Okei, ymmärrän että lapset on siihen aikaan jo nukkumassa, olin vilpittömästi pahoillani. Mutta perkele keskellä päivää!!! Olen edelleen NIIN raivona, että tekis mieli mennä vaihtamaan pari sanaa sen naapurin kanssa. Meidän koirat kun ei ensinnäkään todellakaan ole ainuita, ketkä siellä haukkuu! Mutta Pogon ja Gillen vika se tietenkin on, ja varsinkin minun. Itse olen monena aamuna herännyt siihen, kun joku MUU koira haukkuu, mutta kai nuo naapurit ajattelee, että se on silloinkin meidän koirat.

Huoh... mitä siis tehdä? Jatkanko koiran haukuttamista ja saan seuraavaksi poliisit oven taakse vai pitääkö mun siirtyä jonnekkin kauas keppeineni? Kiva vaan kun muutenkin on aikapula, niin lähteä kolme kertaa päivässä roudaamaan niitä keppejä sen minuutin takia jonnekkin korpeen.

Olisi se haukkuminen kyllä kiva saada kitkettyä pois Gilleltä, mutta se taitaa olla niin pitkä ja kivinen tie, etten tiedä riittääkö mun rahkeet. Auttaisihan se varmaan agilityssäkin, jos olisi joskus hiljaa. Ja keppejä voisi treenata ilman, ettei kukaan häiriinny. Toinen vaihtoehto on muuttaa maalle missä ei oo naapureita. Ja haukkimista ei voi ottaa pois ilman, ettei se koira hauku. Voisin siis nostattaa vireen ja antaa haukkua - palkata siitä, ettei hauku. Siinä on kuitenkin 98% ajasta sitä haukkumista ja mun passiivisena olemista. Naapurin mielestä se ainakin olisi sen haukkumisen treenaamista. Melkoinen oravanpyörä. Ja vielä kerran: vi-tut-taa!!!

1 kommentti:

  1. Bitti the huutaja on opetettu niin, että yhtään käskyä ei tipu ennen kuin se on hiljaa eli se ei pääse suorittamaan, jos se huutaa. Jos olisi vienyt kontaktitreenin ihan loppuun asti ajalla, niin olisin vaatinut sen oikean paikan lisäksi sen, että lupa poistumiseen tulee vasta, kun se on hiljaa ja oikealla paikalla. Mutta siis esim agilähdöissä se ei saa mua pois siitä vierestä, jos se huutaa. Okei, ehkä se kannattaa opettaa muualla kuin siellä takapihalla ;-) mutta jos tuo maailman tyhmin on sen hoksannut ja hoksaa aina nopeasti, kun vaan jään hiljaa paikalleni eikä mitään tapahdu, niin kai hoksaa Gillekin

    VastaaPoista