Gillen kanssa koettiin jonkin-näköinen ahaa-elämys taas. Tai se koutsi tajusi. Mentiin sitä Alenin rataa, jossa sekoiltiin taanoin ATT-hallissakin. Ja sama sekoilu taisi jatkua nytkin. Me ei vaan Gillen kanssa osta ykkösluokan ratoja! Niitä tarvis lisää, koska ollaan niissä(kin) ihan paskoja. Mä tarviin kunnollisen selän ja paremman kunnon, jotta jaksaisin juosta kovempaa. Gillen pitäisi alkaa keskittymään ihan siihen suoraankin menemiseen. Kyllä sen kanssa vempulat ja kiemurat onnistuu (jotenkin), mutta kun pitäis mennä suoraan, niin apina hyppää muhun kiinni purukalustollaan ja vie mun hanskan. Että näin meillä. Kontaktit se osasi hyvin sillon kun mä jaksoin huutaa tarpeeksi kovaa. Ja yritin mennä eri vauhdilla, eri kohtiin ja eri ajan pitää siinä kontaktilla, nih Terhi.
Ja Pogon menoa on vaan niin ihana seurata. Mä saatan vaikuttaa vähän mielipuolelta, kun yksinäni hihittelen siellä katsomossa kun seuraan Pogon menoa. Mutku se on vaan niin hauska. On oikeesti pakko joku kerta muistaa ottaa se kamera mukaan, kun ei sitä vaan voi sanoin kuvailla. Varsinkin se, kun kaveri juoksee väliajalla se pallo suussaan. Nytkin pojilla oli aikaa olla radalla 10 minuuttia, niin laskin että Pogo oli paikallaan kaksi kertaa. Hyvin hetkellisesti. Siellä se juoksi tonne, tonne ja tonne. Sitten täyskäännös takaisin, ai siinä oli muuri edessä, no hypätään yli ja matka jatkuu. Tänään Topi meni vauhdissa Pogolta yhden kerran hukkaan, mutta muuten jätkä oli aika loistava. Rimat ja kontaktit jees, meno vallan mahtavaa.
Kaikkitietävän facebookin mukaan meidän lauman minikoiralla on tänään syntymäpäivä!
Onnea pikku-Ebba 3 vee! :)
Kyl teihin tottuu joten ei se hihittely enää kummoselta vaikuta ;o) Mulla oli kamera mukana, meinasin ens kuvata kaikkien suoritukset mut alko maistumaan puulta kun eka terrieri siellä tahkos putkeen menoa ensimmäiset 7 min. Yritän muistaa ottaa kameran mukaan joka treeneihin joten muistuta vaan ni kuvaan tein menoa.
VastaaPoista