Tänään on ollut kyllä oikeen perus maanantai. Yö meni siihen, että kävin päästämässä Pogoa tunnin välein ulos. Eli pikkumiehellä oli ripuli. Mä ensin illalla ihmettelin, kun Pogo tuli mun viereen lattialle nukkumaan. Se ei enää ikinä tee sitä, kun nukkuu nykyään aina vaan majassa. Mutta nyt se tuli siihen haisemaan ja ajattelin, että nyt ei oo kaikki kunnossa. Eikä ollutkaan. Mä jaksoin neljään asti ja sitten herätin Topin, sen vahtivuoro. No, se meni onneksi aamulla jo ohi ja alkoi ruoakin päivällä maistumaan.
Aamulla pirteenä hakemaan Nanne hoitoon. Nanne, Topi ja Pogo lähti kalaan ja mä lähdin Gillen kanssa sauvakävelemään. 'Naapurin' Tiina ei ollut tunnistaa meitä, luuli Gilleä joksikin pennuksi. Pitää siis olla kaksi koiraa mukana, jotta tutut tietää kuka siinä tulee vastaan :)
Iltapäivällä sitten havahdun kun Pogo juoksee pihalta täysillä sisälle ja menee työhuoneen pöydän alle piiloon. Käskin pojan mun luokse ja sieltä se tulee, kuono ihan turvonneena. Paniiiikki!! Ampiainen ilmeisesti pistänyt raukkaa. Onneksi se meni ohi tosi nopeesti ja sain huokasta helpotuksesta.
Ja sitten illalla vielä agilityä. Topi ei taaskaan päässyt töiden takia paikalle, joten mun piti selvitä kahden hullun vesikoiran kanssa siellä taas yksin. Mikä homma. Annoin Pogon juosta vapaana kun rakennettiin rataa, ettei se kurista itseään hihnaan odotellessa. Gille osaa odottaa paljon kauniimmin. En ollut varma haluunko itse mennä Pokerin kanssa lainkaan, niin Tanja oli kiva ja meni. Muut tutustuu rataan niin nämä kaksi viilettää siellä välissä. Oli taas niin hauskan näköistä menoa - Pogo ihan fiiliksissä, mutta silti tosi kuuliainen - vaikka välillä lähtikin harhailemaan taas ihan jonnekin muualle kun piti :)
Kun oli mun ja Gillen vuoro, mun piti värvätä Miia Pogon henkilökohtaiseksi avustajaksi. Pelkään, että se vielä satuttaa itsensä joskus, kun riuhtoo sitä hihnaansa ja pyörii; "Tahtoo radalle kans, mun vuoro jo!!" Siellä siis Miia-raukka joutui seisomaan Pogon kanssa toimiston takana ja vahtia että se sekopää pysyy hengissä :D
Radan alussa oli vino, mutta melko suora hyppylinja (?). Kolme hyppyä otettiin vastaan ja jos mä sanoin hyppy, niin rima tippui - jos mä pidin naamani kiinni, rimat pysyi. Kiva havainto. Muuten meillä meni mun mielestä hyvin. Hiukan Gille pelleili puomin kontaktilla. Pysähtyi oikeeseen asentoon, mutta jäi haistelemaan namin jäämiä maasta ja haahuili kontaktipinnalta pois ennen kun ehdin sanomaan tule. Ja keppejä meidän tulisi harjoitella... öö, 87 miljoonaa kertaa, vai kuinka paljon se Tanja oli? Ne olisi kyllä kiva saada toimimaan itsenäisesti. Muuten olen tyytyväinen Gillen vauhtiin ja ehkä omaankin.
Juhannuskisoja odotellessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti