Luvassa oli kaksi rataa, agi ja hyppäri. Me hyllytettiin Gillen kanssa molemmat. Ensimmäisellä radalla Gillellä oli vaan ihan ihmeellistä aikaa. Se vaan huusi eikä kuunnellut tai katsonut mitä mä ohjaan. Tiesin, että meidän suoritus kosahtaa A:han, renkaaseen ja puomiin. Ja niin siinä sitten kävikin. A:n kontaktin Gille otti just ja just sillee kun pitikin, mutta ei sen etujalat tainut ihan kokonaan maassa olla. Rengas mentiin ohi. Ja yllätysmomentti, kepit. Ei Gille näemmä osaa keppejäkään enää. Molemmilla radoilla se meni sisään väärästä välistä ja sekoili muutenkin minkä kerkesi. Ja sitten vielä puomin kontakti tultiin lahjakkaasti taas sivusta hypäten, joten palautin sen ja häivyin radalta. Mua jännitti ihan hirveesti ennen suorutusta, en tiedä miksi. Ei oo pitkään aikaan jännittänyt noin paljon. Jännityksen takia unohdin radankin (taas) hyppäriradalla. Se oli ehkä yksi helpoimmista radoista, mitä oon mennyt. Mutta kun sekoiltiin siinä kepeillä, niin mulla meni suuntavaisto ihan sekasin, enkä tiennyt enää minne piti mennä. Harmittaa niin hemmetisti. Ollaan niin surkeita.
Topilla ja Pogolla oli myös vauhti päällä. Ensimmäisellä radalla (agi) ne myös hyllytti. Sitten kun vielä muistaisi, että mitä siellä oikein tapahtui. Rimoja ainakin lenteli ihan lahjakkaasti, mutta en nyt saa päähäni mistä se hylkäys tuli. Hyppärillä rimat pysyi vähän paremmin, mutta siellä pojat keksi kaikkea muuta. Pogo haki kepeiltä tyyliin jonkun viidennen välin, Topi liukastui liukkaalla nurmikolla ja kaikkeen jännää. 35 virhepistettä heille ja toisiksi viimeinen sija :D Ei tohonkaan moni pysty.
Tosi rentoa tää agility :D
(kuvat Katja Partanen)
(kuvat Katja Partanen)
Yksi asia vaan. Te ETTE ole surkeita ollenkaan!
VastaaPoistaTotta, te ette ole surkeita!! Mulla kun on se kouluttajan viitta harteilla, niin mä en saa antaa palautetta kisapäivänä ellet sitä varta vasten pyydä ;-) Ja sitä paitsi suoraan meneminen on kaikkein vaikeinta ;-D Se jännittäminen näkyi ohjauksessa eli sun ois vaan pitänyt ottaa yksi juhannussiideri, niin olisit mennyt yhtä rennosti kuin treeneissä.
VastaaPoistaAnna, sä et nähnyt meitä :D
VastaaPoistaJa Tanja, mä en oo ollut lainkaan tietoinen tästä koulutettava-kouluttaja palautehommelista. Tästä lähtien saa antaa palautetta, vaikken sitä pyydäkkään :) Katsoin Tarun tykönä videolta ne mun radat, niin oli se edelleen aika epätoivoisen näköistä yrittämistä - sekä multa että Gilleltä. Olis tarvittu Gillellekin se siideri varmaan :D
Höpö löpö Sanna!!! monta hyvää kohtaa oli sun radoissa! Yks niistä on sun oma liikkuminen. Jännittäminen ikävä kyl vaikuttaa omaan ohjaamiseen ja käskyttämiseen et Tanjan siideri olis ollut varmaan paikallaan, noin juhannuksen kunniaks =)Gillelle kotiläksyks eteen ja sivuun irtoamista, poika kun on vähän läheis riippuvainen =D Huom. Rimoista huolimatta Topin ohjaaminen on huisin paljon rauhoittunut, hyvä Topi! kyllä se onnistunut tulos siltä varmasti jossain vaiheessa teille osuu!!!
VastaaPoistaJuhannuksena ei voi tietenkään tehdä mitään muuta kuin agilityä!
VastaaPoistaGillen setä Jamppa ohjaajansa Jarin kanssa laittoi viime kesänä Tuorlassa paremmaksi. Jari kaatui jokaisella kolmella osallistumallaan radalla. Viimeiselle neljännelle radalleen mennessä tuomari huusi, että älä nyt tällä radalla kaadu tai hylkään sut siitä. :D Tuollaiseen suoritukseen ei myös moni pysty.
Harmi, että valittiin tänä vuonna agilityreissuksi Hailuoto ja Oulu (tosin Jamppa ei päässyt sinnekään, kun sillä oli jalka kipeänä). Olisi ollut kiva nähdä Pogo ja Gille livenä!
Haha, kolme kaatumista peräkkäin on kyllä kieltämättä myös aika hyvin :) Mutta eihän sitä kaatumisille mitään voi, paitsi jos se johtuu itseaiheutetusta juhannusfiiliksestä :D
VastaaPoista- Ehkä pojat kohtaavat toisensa sitten ensi juhannuksena!? :)