Pitäis kai kehittää jotain jännää tekemistä, että olis jotain kirjoitettavaa tänne. Ei tapahdu mitään mielenkiintoista, niin ei sitten tarvii kirjoitellakaan. Odotan ihan intsinä muutaman viikon päästä koittavaa ahvenanmaan reissua ja sieltä sit tulossa varmaan taas huuurja raportti :)
Lenkillä käydään jokaikinen päivä, ja se onkin nyt ihan huippua kun aurinko paistaa ja perhoset lentelee :) Aamulenkit on ihan parasta. Siinä ne meidän kohokohdat sitten onkin. Tarvis kai ottaa taas kamera jokupäivä mukaan, niin sais vähän muutakin tänne kun turhaa höpöttelyä.
Pogolla on edelleen kova kohtalo, joka kerta on pakko kantaa niitä kiviä kooooko lenkin ajan, ei auta muu - jonkun on meidänkin perheessä duunia tehtävä :) Se on ihan uskomaton. Ensin kerätään suu täyteen kiviä, sitten kun pääsee vapaaksi, niin pitää juosta mettässä ihan kaikkialla muualla paitsi siinä polulla. Mitä vaikeempi maasto kulkea, sen parempi. Se on niin hupaisan näköinen, kun kuikuilee sieltä sammaleen keskeltä, että "mä oon täällä ny, huomaatko sä, mulla on kiviäkin suussa, eikä sulla oo mitään mahdollisuuksia saada niitä pois - hähähääh". Hyvä kun sitä ruskeaa koiraa ei edes erota sieltä maastosta, välillä oikeen joutuu etsimään, että mihin se nyt taas meni. Tänään aamulla sillä sitten taas heitti joku iso pyörä. Olisi pitänyt tulla mun luokse ja hihnaan kiinni, niin ei - mä meen mielummin vaikka tonne toiseen suuntaan, enkä tuu pois. Noh, lähdettiin Gillen kanssa sitten vaan menemään, mentiin yhden talon taakse piiloon, hetken aikaa siellä odotettiin kunnes herra suvaitsi tulla metsästä pois. Kyllä sillä pikkanen paniikki iski, kun tajusi, ettei meitä näykään missään enää. Suunnitelma olis ollut hyvä, ellei Gille olis pilannut sitä hyökkäämällä piilosta ja taas mentiin. Oli ainakin vanhainkodin ihmisillä tekemistä kun seurasi meidän kiinniotto-yrityksiä, minä istun maassa ja esitän välinpitämätöntä ja Pogo tulee luokse aina milli kerrallaan...
Eilen ei oltu harkoissakaan kun Tanja kävi hieroomassa Gillen sunnuntaina. Meillä oli kaikilla vähän ennakko-odotuksia Gillen suhteen, ei oltu niin varmoja miten se suhtautuu siihen kopelointiin. Mutta se oli oikeen malliasiakas. Aluksi oli ongelmia saada poika kyljelleen, mutta sitten kun Gille tajusi, että hei tää onkin muuten aika kivaa, niin siinä se makasi ja nautti. Jumissa se poika kuulemma oli, sillä on selkärangassakin oikeen kuoppa, kun oli niin jumiin mennyt lihakset. Ihan tarpeellinen juttu siis. Mutta oli se kyllä hauska tapaus, Gille se osaa nauttia! :) Vähän kun sattui, niin pientä ininää ja tuhinaa kuuluu, mutta draamakuningas kesti sen kuin mies :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti