Oi että sentään, oli supermahtavaa päästä aksaamaan oikeen kunnolla Kilun kaa - jonnekkin muualle kun maneesille. Otettiin suunnattoman suuri riski, ja uskallettiin mennä purinalle, tosin sen verran kennelyskää pelkään, että Gille ei paljon paikanpäällä hengannut - koira sisään, radalle ja kotiin. Olin onnekas ja sain mennä ekana, joten eipä paljon tarvinnut itsekään paikanpäällä homehtua :) Kiitos Tanja tästä treenaus mahdollisuudesta!
Olin ihan ensimmäistä kertaa ikinä Janitan koulutuksessa - ja niin paniikissa! Jännitin enemmän kun kisaradalle mentäessä, tärisin ihan hirveesti. Mutta ei se nyt niin kauheen kamalaa loppupeleissä ollutkaan :) Kivaahan. Jälleen kerran väännettiin muutama asia rautalangasta, kuten vaikka vastakäännös. Taas kerran kuvio, jota mun aivot ei vaan osaa. Sain mä kehujakin, mutta lähinnä taas muistuteltiin siitä omasta laaserista. Kolme asiaa nyt ainakin jäi mieleen, mihin pitää kiinnittää huomio. Koiran linja, oma laaseri ja pidä katse koirassa! Kontakteja pitäisi myös vähän jaksaa muistutella... olen niin innoissani ollut nyt tosta Nagan kouluttamisesta, että on noi Gillen reenit jäänyt vähän vähemmälle. Ei sitä harkoissa kuitenkaan pääse sillä tavalla niitä häiriöitä ottamaan kontakteilla, ja sunnuntaisinkin mulla on ollut mukana vaan Naga. Nyt tuli muutos tähän!! Ja yksi asia omaan muistiin: palkkaa aina kontaktien ja keppien jälkeen siihen n. kolmen metrin päähän suoraan, ei koskaan omaan suuntaan!!
Päivä oli muilta osin kyllä melkoisen epäonnistunut. Aamu alkoi sillä, että jouduin yksin kolaamaan koko rivitalon pihan, naapuri tuli kyllä "apuun", mutta kun hän kuuluu näemmä näihin tiettyihin ihmisiin, jotka ajattelee vaan itseään, ja kolasi vain sen "oman osuuden". Mä sain sitten raataa sen lopun. Luulin, että kuolen, jumankekka sitä lunta oli PALJON! Sitten koirien kanssa metsään, siellä tuntui olevan lunta vielä enemmän. Jokseenkin raskasta kulkemista kun lunta on polviin asti. Sitten kohti Turkua. Pankkiautomaatille en meinannut päästä, kun jokapaikassa oli joko lunta, tai autoja. Bensa-automaatti ei toiminut. En löytänyt Tarun autosta vipua, josta aukeaa konepelti, jotta voisin laittaa tuulilasinpesunestettä. Kasitiellä kaikki ajoi jotain kuuttakymppiä, ja mä olin myöhässä! Perille päästyäni parkkipaikkoja oli jäljellä nolla. Piti auto jättää tien sivuun. Treenit meni hyvin ja pääsin lähtemään ajoissa pois. Auto ei liikahtanutkaan, olin jumissa! Renkaat suttaa tyhjää vaan. Sitten, kuin tilauksesta siihen ilmestyy joku setä lumiauroineen, joka ensin auttaa mut pois sieltä hangesta - ja sen jälkeen vielä auraa mulle tietä vaikka kuinka pitkän matkan!! Vitsi, on niin hienoa miten yksi ihminen pystyy pelastamaan päivän, olemalla vaan vilpittömästi ystävällinen!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti