The Mäkiset

Viime viikonloppu oli superihana! :) Allekirjoittaneesta tuli rouva Mäkinen.
Eihän nämä hääjutut tänne koirablogiin kuulu, mutta pakko silti hiukan hehkuttaa. Oli niin mahtavaa! :)

Kasvattajatäti pyysi kuvia, voin ainakin yhden tänne jossain vaiheessa laittaa, kunhan saan kuvat ensin käsiini. Otettiin meinaan riski kun haluttiin meidän koirat hääkuvaan mukaan. Ehkä ihan ensimmäisenä ei tule sanoista "Pogo ja Gille" "kurainen maa" ja "valkoinen morsiushame" mieleen mitään kovinkaan turvallista. Mutta näillä mentiin. Tommi tuli koirien kanssa kuvauspaikalle, koirat istumaan ja loppu olikin sitten kohtalon käsissä :) Mutta meillähän oli niin hyvinkoulutetut pojat, että siellä ne takana istui nätisti. En edes uskaltanut katsoa päin, joten itsellä ei ole mitään tietoa miten ne siellä oli. Vissiin ihan kiva kuva tuli, kun kuvaaja oli ainakin innoissaan.

Liisa siellä oli tosissaan tämän lauantai-päivän hoitamassa meidän kahdeksaa koiraa. Neljä isoa ja neljä pientä perroa siellä viihdytti. Ja ilmeisesti kaikki oli mennyt hyvin ja kunnialla selvitty sielläkin päässä. Gille oli ainakin ollut kuulemma yllättävän kiltisti :) (siitä siis ne ennakkoluulot olikin vaan, loput oli myös ollut kiltisti, mutta muuta ei kai odotettukaan :D)

Sunnuntaina kun haettiin sitten koirat kotiin, niin siellä odotti ylläri. Kaksi nakupelle-perroa! Tuore anoppi päätti tempasta yllätyksen ja ajeli pojilta turkin pois. Mahtavaa!! Kyllä mulla on sitten hyvä anoppi :)

Kotiin kun päästiin, niin Gillen mielestä siellä oli jotain tosi pelottavaa. Ovesta kun pääsi sisälle, niin alkoi armoton paniikki-haukkuminen. Ei se itsekään tiennyt mitä haukkua, mutta jotain pelottavaa siellä oli. Liekö sitten syynä ollut armoton sekamelska, kun kaikki häälahjat ja tavarat oli pisin kämppää, tai omituinen haju mikä niistä tavaroista tuli, se häähamekin roikkui siinä keittiön tuolilla... Jotain omituista tunnelmaa ilmassa selvästikin oli, liekö sitten vielä sitä häähumua...