Gille, laulaja

Kävin äsken vielä iltalenkillä uittamassa koirat. Ollut kuuma päivä! Kun oltiin kävelemässä takaisinpäin, niin meidän edellä meni joku pikku terrieri ja mies. Ne käveli hiiiljaaaa-aaaa edellä. Noiden meidän koirien kanssa on ongelma, ettei tollasten hitaimpien koirien ohi pääse (nimeltämainitsemattomasta syystä). Se ärsyttääkin lenkillä eniten, kun joku voi oikeesti madella niin hiljaa. Sit aina pysähdytään kun koira sanoo ja jatketaan vasta kun koira haluaa. En pystyisi samaan. Meidän ongelmana on myös se, että nopea lenkki saattaa venähää vähän pitkäksi kun pitää valita reitti uudelleen vastaantulevien koirien takia. Ehkä helpompaa olisi uudelleen kouluttaa Gille käyttäytymään hihnassa, mutta pääseepähän ainakin pitkille lenkeille.

No, kiehuin siellä niiden takana hetken ja odotin sopivaa ohituskohtaa. Sitten se ukkeli pysähtyy ja huutaa:

Ukkeli: - Hei, portugalin vesikoiria
Minä: - Ei kun espanjan
U: - Espanjan? Mut ne on ihan saman näköisiä
M: - No eihän ole. (selitän pari eroavaisuutta)
U: Ai okei.
Ja silti se jää odottamaan paikalleen kysyvän näköisenä.
M: En voi tulla lähemmäksi, kun nää alkaa huutaa
U: Ai onko ne laulajia vai?
M: Kai sen voi niinkin ilmaista
U: Eiku tulkaa vaan, tää mun koira on niin sokee ja kuuro ettei se välitä
Mennään lähemmäksi kun edelläolijat siirtyy sivummalle ja Gille saa taas oikeen kunnon kohtauksen. Raivoo ihan täysillä sille pikkukoiralle (kunnes saa tukkapöllyn ja on hiljaa). Pogoa ei vois vähempää kiinnostaa, sillä on suussaan merenpohjasta löytynyt aarre.
U: Ai se onkin vähän sähäkkä tapaus?
M: Joo
Ja sitten lähdettiin menee kun saatiin vihdoinkin tilaa. Mies ja koira jää tuijottamaan toisiaan meidän taakse ja se ukkeli toteaa koiralle vaan: "Se oli Gille - laulaja".

Kakku!!

Tämän viikonlopun projekti tuli valmiiksi. Ja se onnistui ihan kohtalaisen hyvin. Olen ainakin itse tyytyväinen tähän harjoituskappaleeseen :)

Nansun synttäreitä vietettiin vihdoinkin ja pääsin leipomaan sen kauan suunnitellun kakun! Viime vuonna leivoin sen pupukakun ja tänä vuonna vuorossa oli sankarin toivoma prinsessakakku - hieman omilla muutoksilla :)

Sankari ihan ite...

Heinäkuu

Voiko oikeesti olla jo heinäkuu? Kesä on taas pian ohi ennen kuin huomaakaan. (Kukaan muu ei voi aina ajatella näin negatiivisesti, muutakuin ikuinen pessimisti :D) Vaihdetaampa asennetta: Ompa ihanaa kun on niin lämmintä ja aurinko paistaa!

Käytiin tänään moikkaamassa poikien kavereita, Jippua ja Mambaa. Ne on sellasia pyreneittenpaimenkoiria. Mamba aina odottaa vaan, että lähtisivät jo. Mutta Jippu ei. Nimestään huolimatta se ei ole tyttö, niinku se laulaja. Vaan täysi gay :D Jippuli ra-kas-taa meidän Gilleä. Valitettavasti vastarakkautta ei oikein kuulu. Jippu on niin sanotusti hellan ja nyrkin välissä siinä suhteessa, nyrkin sijaan tulee vaan hammasta. Niin kauan on ok, kun Jippu vaan liehittelee Kilua ja pyyttää leikkimään, mutta kun astumishumpat alkaa niin jo pamahtaa. Tänään Gille oli hövelillä päällä eikä alkanut rettelöimään. Sen sijaan se keksi ihan muuta virikettä, kävi sitten syömässä kavereiden ruoat pöydältä. Ja nyt taas kutittaa paikat niin maan perkeleesti.

Sitten käytiin asentamassa Veeran lukaaliin lamppu kattoon ja painuttiin uimaan.

Pojat poseeraa. Huomatkaa Gillen siveellinen asento. Ihmeellisesti toi paikka-käsky toimii. Kuvaamisen aikana mun selän taakse ilmestyi kaksi ihmistä, eikä noi vesipäät edes lähtenyt huutamaan niille yhtään.

Hymyhuulet suukon saavat, hymyhuulet huomataan...

Horisonttikin meni vinoon.

Kukkuu. Mä oon täällä kalliolla.

Aurinko laskee. Mörrimöykyt herää.

Noni, olis sitten jo huominen, niin saan alkaa leipomaan Nannelle synttärikakkua :)

Kesäkuulumisia

Kesä on vihdoin täällä! Joka aamu lähdetään lenkille ja käyn uittamassa koirat syväraumassa venelaskupaikalla. Siitä on tullut oikea rutiini. Vaikka miten yritän mennä aina eri reittiä, niin aina Gille alkaa tietyssä kohtaa vetämään ihan hulluna - UIMAAN! Ja se on niin kivaa. Gille huutaa vieressä kun mikäkin sekopää, heitä keppi, heitä keppi. Ja Pogo sukeltaa kiviä. Kyllä Pokeri on paria ohikulkijaa jo viihdyttänyt niillä sen tempuillaan. Se menee ja sukeltaa kiven, sitten se tuo sen mulle, mä heitän veteen ja taas mennään. Ei se kyllä sitä samaa kiveä enää tuo, mutta ei haittaa, niitä kyllä riittää. Asfaltinpalaset on ihan parhaita. Ne pitää sitten kantaa aina kotiin asti.

Agilityharkoistakin alkoi kesäloma. Maanantaina oli viimeiset ohjatut treenit ennen elokuuta. Kumpikaan vakkarivetäjistä ei päässyt paikalle, niin Hanna tuli tekemään meille pienen radan. Mentiin sitä kyllä vähän puolella teholla ja matalilla hypyillä kun Tanja oli just sunnuntaina käynyt hieromassa pojat. Yritin Gillen kanssa ottaa etenimistä ja vinokeppejä. Juhannuskisoissa tuli taas todettua, että Kilu on vähän liian läheisriippuvainen ja kokoajan kiinni mussa. Yhtäkkiä se oli myös unohtanut miten mennään keppejä. Kontakteista puhumattakaan. Vinokeppejä en saa toimimaan Gillen kanssa, ei se tajuu niitä. Paitsi sillon kun siitä voi suoraan juosta vaan läpi. Eteminen onnistuu kunnolla tasan niin kauan, kun palkka on suoraan edessä ja se juoksee vaan sitä kohti. Eli tiedän ainakin, mitä harjoitella tässä kesän aikana...

Nyt pitää sitten ryhdistäytyä ja ottaa kamera mukaan enemmän seikkailuihin. Tahtoo kesäkuvia!

Juhannuskisat

Juhannuskisat meni ihan penkin alle. Lähdettiin kisaamaan TSAU:n kisoihin Tuorlaan. Ei kai sitä nyt juhannuksena muuta tekemistä ole, kun agility!? Keksin jo, että ensi vuonna sinne voisi mennä vaikka ihan koko jussiksi!? :)

Luvassa oli kaksi rataa, agi ja hyppäri. Me hyllytettiin Gillen kanssa molemmat. Ensimmäisellä radalla Gillellä oli vaan ihan ihmeellistä aikaa. Se vaan huusi eikä kuunnellut tai katsonut mitä mä ohjaan. Tiesin, että meidän suoritus kosahtaa A:han, renkaaseen ja puomiin. Ja niin siinä sitten kävikin. A:n kontaktin Gille otti just ja just sillee kun pitikin, mutta ei sen etujalat tainut ihan kokonaan maassa olla. Rengas mentiin ohi. Ja yllätysmomentti, kepit. Ei Gille näemmä osaa keppejäkään enää. Molemmilla radoilla se meni sisään väärästä välistä ja sekoili muutenkin minkä kerkesi. Ja sitten vielä puomin kontakti tultiin lahjakkaasti taas sivusta hypäten, joten palautin sen ja häivyin radalta. Mua jännitti ihan hirveesti ennen suorutusta, en tiedä miksi. Ei oo pitkään aikaan jännittänyt noin paljon. Jännityksen takia unohdin radankin (taas) hyppäriradalla. Se oli ehkä yksi helpoimmista radoista, mitä oon mennyt. Mutta kun sekoiltiin siinä kepeillä, niin mulla meni suuntavaisto ihan sekasin, enkä tiennyt enää minne piti mennä. Harmittaa niin hemmetisti. Ollaan niin surkeita.

Topilla ja Pogolla oli myös vauhti päällä. Ensimmäisellä radalla (agi) ne myös hyllytti. Sitten kun vielä muistaisi, että mitä siellä oikein tapahtui. Rimoja ainakin lenteli ihan lahjakkaasti, mutta en nyt saa päähäni mistä se hylkäys tuli. Hyppärillä rimat pysyi vähän paremmin, mutta siellä pojat keksi kaikkea muuta. Pogo haki kepeiltä tyyliin jonkun viidennen välin, Topi liukastui liukkaalla nurmikolla ja kaikkeen jännää. 35 virhepistettä heille ja toisiksi viimeinen sija :D Ei tohonkaan moni pysty.

Tosi rentoa tää agility :D
(kuvat Katja Partanen)

Maanantai

Tänään on ollut kyllä oikeen perus maanantai. Yö meni siihen, että kävin päästämässä Pogoa tunnin välein ulos. Eli pikkumiehellä oli ripuli. Mä ensin illalla ihmettelin, kun Pogo tuli mun viereen lattialle nukkumaan. Se ei enää ikinä tee sitä, kun nukkuu nykyään aina vaan majassa. Mutta nyt se tuli siihen haisemaan ja ajattelin, että nyt ei oo kaikki kunnossa. Eikä ollutkaan. Mä jaksoin neljään asti ja sitten herätin Topin, sen vahtivuoro. No, se meni onneksi aamulla jo ohi ja alkoi ruoakin päivällä maistumaan.

Aamulla pirteenä hakemaan Nanne hoitoon. Nanne, Topi ja Pogo lähti kalaan ja mä lähdin Gillen kanssa sauvakävelemään. 'Naapurin' Tiina ei ollut tunnistaa meitä, luuli Gilleä joksikin pennuksi. Pitää siis olla kaksi koiraa mukana, jotta tutut tietää kuka siinä tulee vastaan :)

Iltapäivällä sitten havahdun kun Pogo juoksee pihalta täysillä sisälle ja menee työhuoneen pöydän alle piiloon. Käskin pojan mun luokse ja sieltä se tulee, kuono ihan turvonneena. Paniiiikki!! Ampiainen ilmeisesti pistänyt raukkaa. Onneksi se meni ohi tosi nopeesti ja sain huokasta helpotuksesta.

Ja sitten illalla vielä agilityä. Topi ei taaskaan päässyt töiden takia paikalle, joten mun piti selvitä kahden hullun vesikoiran kanssa siellä taas yksin. Mikä homma. Annoin Pogon juosta vapaana kun rakennettiin rataa, ettei se kurista itseään hihnaan odotellessa. Gille osaa odottaa paljon kauniimmin. En ollut varma haluunko itse mennä Pokerin kanssa lainkaan, niin Tanja oli kiva ja meni. Muut tutustuu rataan niin nämä kaksi viilettää siellä välissä. Oli taas niin hauskan näköistä menoa - Pogo ihan fiiliksissä, mutta silti tosi kuuliainen - vaikka välillä lähtikin harhailemaan taas ihan jonnekin muualle kun piti :)

Kun oli mun ja Gillen vuoro, mun piti värvätä Miia Pogon henkilökohtaiseksi avustajaksi. Pelkään, että se vielä satuttaa itsensä joskus, kun riuhtoo sitä hihnaansa ja pyörii; "Tahtoo radalle kans, mun vuoro jo!!" Siellä siis Miia-raukka joutui seisomaan Pogon kanssa toimiston takana ja vahtia että se sekopää pysyy hengissä :D
Radan alussa oli vino, mutta melko suora hyppylinja (?). Kolme hyppyä otettiin vastaan ja jos mä sanoin hyppy, niin rima tippui - jos mä pidin naamani kiinni, rimat pysyi. Kiva havainto. Muuten meillä meni mun mielestä hyvin. Hiukan Gille pelleili puomin kontaktilla. Pysähtyi oikeeseen asentoon, mutta jäi haistelemaan namin jäämiä maasta ja haahuili kontaktipinnalta pois ennen kun ehdin sanomaan tule. Ja keppejä meidän tulisi harjoitella... öö, 87 miljoonaa kertaa, vai kuinka paljon se Tanja oli? Ne olisi kyllä kiva saada toimimaan itsenäisesti. Muuten olen tyytyväinen Gillen vauhtiin ja ehkä omaankin.

Juhannuskisoja odotellessa.

Pogo 4vee

Meidän iki-ihana pikkumies Pogo täyttää tänään 4-vuotta! Kyllä se aika vaan niin nopeesti rientää. Nyt pitäis olla sitten jo järkeäkin päässä, mutta tämän tapauksen kohdalla sitä on turha toivoa, oli sitten ikä mikä tahansa :)

Synttärisankari ja lahjapallo :)

"Kuinka vanha sä Pogo oot!?"

"NO NELJÄ"

Onnea myös muille C-pentueen sisaruksille, varsinkin sille parhammista parhaille siskolle Soololle!!