Oisko vaikka agilityä?

Oon huomannu, että noita otsikoita on supervaikee keksii, kun aina ne liittyy agilityyn. Joskus myös ehkä Gillen kulkusiin, mut harvemmin :)

Oltiin Topin kanssa lauantaina hiukan kentällä harkkaamassa. Ensin oli kotona niin hemmetin tylsä, et päätettiin illalla lähtee sinne. Mut en tiedä olisko vaan pitäny jäädä sohvalle. Ensin meni hermot Pogoon, ku se vaan huusi ja yritti tappaa itsensä hihnan kanssa. Sitten meni hermot Gillen kanssa, ku se vaan komensi ja puri mua. Sit meni hermot mun koutsi-Topiin, ku se oli ihan tyhmä. Ymmärrän hyvin miksei Terhi haluu että Mikko kouluttaa sitä, se on ihan vammasta!! No, sit tunteet viileni sillä kun alkoi yhtäkkiä sataa IHAN kaatamalla. Oltiin siinä viidessä minuttissa ku neljä uitettua koiraa. Se reissu loppu lyhyeen.

Tänään oli kuitenkin kivempi harkkapäivä. Pakotin Tarun tulee tekee jonkun radan mulle ja Gillelle, mutta lopulta se tulikin sit vetää koko treenit Terhin puolesta. Oho. Rata oli joku ykkösluokan rata, ja ihan kivan oloinen.

Jäi ainakin Gillen menosta tosi hyvä mieli, tätä mä oon sit jo vähän odotellutkin :) Gillen meno oli aika kivasti irtoovaa, en tiiä miten kauan poika olis irronnut pidemmälle, oon vaan tottuneesti aina vienyt koiran ihan esteen eteen asti. Nyt Taru pisti mut tekee toisella tavalla, ja onnistui. Itellä sain vauhdin ihan hyvin kulkemaan, mut kokoajan mulla on edelleen kaikki hakusessa, ihan häsläämistä - ainakin mun pään sisällä. Sit ku mietin, et nyt teen noin, mut en teekään. Voi pöllö. Mut siis loistavasti meni, jopa renkaaseen olin suht tyytyväinen... kai se siitä sit joskus. Taru oli kyl toisella puolella lelun kanssa, muttei tarvinnu ihan siinä renkaan suulla sentään seisoo. Kepit oli ihan jostain peestä, niistä ei puhuta, pilaa fiiliksen ku kaikki muu meni niin hyvin :)

Lopussa mentiin meidän ekaa sarjaestettä. Ensin menin valssilla, joka oli hyyyyvä. Mutta sitten piti tehdä sokkari, ja mä tein silti valssin! Vaikka siis olin ihan sisäistänyt tämän sokkarin idean. Toisella kerralla tein sentään oiken, mut silti meinasi vartalo kääntyä toiseen suuntaan valssaamaan. En tiennytkään, että toi voi olla noin vaikee itelle! :D Huomaa etten oo harjotellu, ja toi valssi nyt vaan on se mitä teen useimmiten. En edes tiedä muiden nimiä... :P

Sanotaan se nyt vielä kerran, ettei jää epäselväksi :) Gillen kanssa meno oli huisin hauskaa tänään. Olin ihan varma, ettei siitä tuu yhtään mitään, kun se oli siellä kentän laidalla höyrynyt jo yli tunnin, ja Pogokin pääsi ennen sitä. Mutta tyytyväinen olen lopputulokseen, ainakin Gillen menoon, ehkä oma meno olisi voinut olla sujuvampaa. Olisin voinut mennä vielä vaikka enemmänkin, oli hyvä draivi päällä. Nyt on sitten lippu korkeella torstaisia epiksiä ajatellen... mutta eiköhän se sieltä ryminällä tule alas ja palauttaa mut taas maanpinnalle! :D hyyyyyvä asenne Sanna, go go!!

Mutta sitten vielä Pokeripoika. Käytin taas toista ryhmää hyväkseni, Topi kun on iltavuorossa niin otin Pogon mukaan. Vähän sitten vihjailin Hannalle, että se vois mennä Pogon kanssa sitä rataa :) ite en halua mennä, ku en osaa yhtään. En pysy mukana ja se on muutenkin vaan niin outoo. Taru ei voinu mennä sen nilkkansa takia.

Hannan ja Pogon menoa oli tosi hauska katsoa. Huomaa että Hanna on tottunut menemään hiukan rauhallisemman koiran kanssa, Pogo näytti taas kaikki hullunmerkit :) Pyörii ja hyörii, huutaa, juoksee pallon kanssa, ei anna palloa pois... On siis perus Pogo. Sillä oli niin kovat paineet päästä aksaamaan, ettei edes huomannut että Hanna on ohjaamassa, sitten vaan mentiin eikä meinattu! Rimatkin lenteli sinnetänne välillä :) Mutta hyvän näköistä menoa se oli sittenkun Hanna tajusi homman idean ja sen miten Pogon kanssa toimitaan. 15 virhettä niiltä sitten lopuksi tuli kun meni radan läpi vielä kokonaan. Hanna tykkäsi ja Pogo tykkäsi. Kiva juttu.

Torstaina sitten tosiaan ne epikset. Oon jo luonu Topille ja Pogolle suuret paineet, ne kun on Rauman cup-osakilpalussa tällä hetkellä kakkossijalla makseissa, nyt siis pitää voittaa! Alas Heidi ja Nuusku!! :D Oon saanu vähän nihkeää innostuneisuutta kyllä pojilta, en ymmärrä!! Mulla ja Gillellä menee hyvin, meillä tais olla jopa 3 pistettä :D Mut me ollaankin molemmissa medeissä ja makseissa, ne kun laskee yhteen, niin on enemmän :) me siis tullaan vaan taas näyttämään, miten ei kuulu tehdä.

Pari kuvaa

Yritettiin eilen kentällä ottaa Ebbasta jotain hyviä agikuvia, mut ei ne oikeen onnistunut. Gillestä se puoleen saatiin nämä kaksi hauskaa otosta:


Soolo ja Pogo odottamassa vuoroaan:

Oon edelleen ihan helisemässä ton edellisen aiheen kanssa. Gille ja Gillen kulkuset. Varattiin nyt aika leikkaukseen, mutta se on vasta kuukauden päästä! Vähänkö sekoon siinä välissä kun stressaan ja mietin vaan... äh.

Ollakko vai eikö olla!?

Ollaan nyt joukolla funtsittu tota Gilleä. Sillä kun on hiukan tollasta isottelumeininkiä tällä hetkellä päällä, että pitäiskö poika kastroida!? Itellä on ajatukset niin sekasin tällä hetkellä, etten osaa enää ajatella selkeesti. Järkyttävä stressi! Tosi vaikee edes kirjoittaa asiasta, kun on niin monta eri seikkaa, ettei millään saa kaikkia pointteja esille. Auttakaa siis hyvät blogilukijat, jos on joku kokemus tai mielipide asiasta (tai jollain tutulla on), tai jos ootte törmännyt johonkin hyvään nettisivuun.

Gille on koko pienen ikänsä ollut isottelija. Jo pentulassa se välillä pörisi mulle kun nostin sen syliini. Nykyään ei saa leikata kynsiä, putsata korvia tai avata takkuja. Vaikka ollaan niitä harjoiteltu pienestä pitäen. Ton parturoimisen jälkeen meni hermot kun se pisti siinä operaatiossa niissä tietyissä kohtaa niin paljon vastaan. Ja se, kun se puree kun yrittää tehdä niitä jotain juttuja. Kovaa se ei pure, jos se tekee sen tahallaan - kun se huomaa että ihmisen käsi on siinä välissä, niin ei sillon käytetä voimaa. Mutta jos se käsi sinne suuhun vahingossa ja Gillen huomaamatta joutuu, niin sillon voi jo vähän sattuakin. Kuitenkaan veri ei oo koskaan lentänyt. Ja aina nämä kohtaukset on sen takia kun Kilua on provosoitu, en ikinä kuvittelisikaan, että vastavaa kohtausta tulisi muuten kun "kiusaamalla".

Pogoa se on aina isotellut. Saattaa kesken leikin, tai lenkkelyn hypätä Pogon selkään ja alkaa astumaan sitä. Ruokaillessa Gille saattaa mennä Pogon ruokakipon viereen seisomaan vaan hiljaa, elekielellä kertoo että meneppäs poika siitä muualle, tää on nyt mun ruoka. Pogo paniikissa perääntyy ja ihmettelee miksei saa syödä ruokaansa loppuun. Mä kyllä puutun tässä välissä ja komennan Gillen takaisin omalle kupilleen ja Pogo saa jatkaa rauhassa syömistään. Velliperse kun sitä ei itse osaa näköjään tehdä. Gille ei oo kovin paljoo ruoan perään, eikä se välttämättä edes ala syömään Pogon kiposta, kunhan nyt saa tyydytystä kun saa toisen perääntymään. Välillä leikin temmellyksessä jommallakummalla menee hermo ja jotain pientä ärinää on, koskaan ei sellasta tappelua että on tarvinnu pelästyä. Paitsi nyt ton yhden kerran, turkin ajamisen jälkeen. Luut on välillä sellainen juttu mistä pari ärräpäätä lentää. Näiden juttujen takia on epäreilua pitää Pogoakin varpaisillaan ja ns. pelkäämässä velipoikaa.

Se on ihan ok, jos Gille sanoo olevansa Pogon pomo, ei se mua haittaa. Eikä varmaan Pogoakaan. Mutta sitä isottelua en jaksa. En halua olla kokoajan varpaillaan odottamassa, että jos joku päivä tulee se päivä kun ne ottaa yhteen. Ei tiedä tuleeko sellaista koskaan, mutta jotenkin varuillaan sitä silti on. Pogo tuskin helpolla menee mukaan moiseen, mutta ei koskaan tiedä!? Jos johtajuudesta puhutaan, niin en kyllä mene kieltämään johtajuusohgelmaakaan mun ja Gillen välillä. Vituttaa kyllä myöntää, mutta tosiasia se on.

Se Pogo siinä siis onkin kaikista isoin juttu, miksi haluaisin leikata pojalta kulkuset, jos se olisi edes pieni mahdollisuus siihen suuntaan, että perheessä säilyisi sopu loppuun asti. Ku sitten taas eniten mua pelottaa, että koko leikkaus olisi turhaa. Mitä jos se ei muutakaan mitään!? Mitä jos kaikki onkin ihan turhaa, kiusataan pientä vaan. Ja eihän pojan luonne noin niinku muuten muutu, ajatellen esimerkiksi agilityä? Gille on todella todella ihana koira, enkä vaihtaisi sitä mihinkään. Se on mun vauva, ja se onkin varmaan se suurin ongelma, mistä kaikki on alkanut. En sanoisi missään nimessä, että Gille olisi agressiivinen. Kasvattajan sanojen mukaan enemmänkin dramaattinen. Meidän oma dramaqueen. Tekee asioista vähän liian isoja juttuja. Ihana ja reipas poika, sopeutuu mihin vain. Agileirilläkin poika meni ihan muina miehinä toisen ohjaajan matkaan, ja unohti siinä välissä mamman jo kokonaan :D Mutta silti nämä jotkut piirteet ottaa päähän. Pogo on yhtälailla mun lellikki ja maailman paras koira, joten enhän tietenkään halua että niiden kahden välille tulisi joskus jotain.

Ja kun en tiedä, että johtuuko tietyt ongelmat sitten niistä hormooneista vai johtajuusongelmasta!? Pitäisikö ensin menää luonnetestiin ja johtajuuskoulutukseen, vai ei? Mutta sitten aika kuluu. Kulkusten poistaminen olisi hyvä tehdä NYT, kun Gille on vielä nuori ja tapakäyttäytymistä ei ole syntynyt.

Gille merkkailee paljon, astuu Pogoa ja isottelee. Ebban, Soolon, Zikin, Murun ja monen muun tytön kanssa se on ihan gigolo. Ebba on aina ihan kiukkunenkin nykyään Kilulle, kun se ei tajua jättää Ebeä rauhaan. Niissä tapauksissa on varmaan hormoonit puhumassa? Mutta tämä muu, kynsienleikkuussa ym muussa vastaavassa tappeleminen ja muille koirille satunnaisesti hihnassa rähjääminen/vetäminen on johtajuusongelmaa?? Hihnassakin käyttäydytään hienosti sillon kun saan kontaktin Gilleen ennen kun se ite huomaa kohdetta, ja saan hämättyä seuraamaan namin avulla. Mutta jos se toinen koira sanoo jotain väärin, niin sit tämäkin sanoo.

Ja siitä johtajuuskoulutuksesta. Jos esimerkiksi Peetsalle menisin, niin koen olevani sen verran heikko ihminen, etten välttämättä kestäisi itse kolmen viikon jääkautta. Seuraavaksi ollaan sitten ite jossain hoitolassa :) Niin mä ainakin nyt ajattelen... ja sitten tulee vaikka mitä kysymysiä siitä. Onko sitten pakko olla huomioimatta myös Pogoa, vai miten me pystytään sen kanssa elämään normaalisti, mutta ollaan silti huomioimatta Gilleä? Saako käydä lenkillä, jos saa, niin miten mä ohitan ne koirat, jos en saa kiinnittää huomiota? Agilityä ei saa tehdä, mutten just nyt raaskisi millään pitää taukoa, just kun meillä on alkanut menee suht hyvin ja onnistumisia on tullut harkoissa. Jos pidetään kuukauden tauko, saadaan saletisti aloittaa kaikki alusta. Sitten tulee jo koulutuksessakin taukoa. Olisi ainakin pakko sinne asti sitten odottaa, että tulisi kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Mutta edelleen.. kello tikittää!!

Antakaa nyt mielipidettä, saako poika pitää kulkuset, vai ei!? Äää... inhoon tälläsii ongelmia :/ Tällä hetkellä olen nyt kallistumassa siihen kastraatioon, mutta mitä jos kaikki johtuukin jostain muusta? Sekavaa tekstiä, toivottavasti joku tajusi edes jotain.

Parturointia ja agia

On odotettu jotain kisaraporttia lauantaisista kisoista. On vaan niin vaikee raportoida toisen puolesta. Pogolla oli siellä kaksi rataa, agirata ja hyppyrata. Ensimmäisellä oli teemana kontaktit, jotka menikin sitten vallan loistavasti. Jes! Valitettavasti siitä radasta meillä ei ole videoo. Tuloksille pojat pääsi, mutta hiukan ne niitä pisteitä taas keräili. Hyppäriltä tuli hylly. Ihan onnistuneet kisat, tai Topin sanojen mukaan "on mua enemmänkin vituttanut". Alla pari tosi mahtavaa kuvaa Pogosta kun sillä on vauhti päällä:


Agilitykuvien copyright: Sirpa Saari

--

Eilen pojilla oli parturipäivä. Ensin oli Pogon vuoro, se poika osaa käyttäytyä hienosti parturissa. Nyt siitä tuli sitten taas rotta... oikeen rokkirotta. Hitto et on tyhmän näkönen :D

Pogo ennen kotona.

Pogo ennen operaatiota... kivi suussa tottakai.

Pogo ja sen rokkitukka. (harja kuvausrekvisiittaa)

No sitten olikin Gillen vuoro. Eikä enää ollutkaan niin helppo asiakas. Liekö ennen kukaan muu asiakas purrut Tarua parturoinnin aikana!? Epäilisin :) Siinä oli ehkä pientä kädenvääntöä pojan kanssa. Kun ei saa koskea kasseihin, tassuihin tai naamaan sen koneen kanssa. EI SAA! Ja sitten tapeltiin. Piti pitää pari jäähyä välissä, kun ei enää oikeen omat voimat riittänyt. Ihmettelen vaan, että miksi se tappeli vastaan niin paljon. Ensimmäisellä kerralla kun turkki ajettiin, niin jätkä oli ihan nätisti, mutta nyt oli jotain ihan muuta. Pientä isottelua ilmassa taas. Saatiin me se silti ajettua, voitto meille ihmisille!! :) (ite kyllä olin jo yhdessä vaiheessa valmis luouttamaan ja jättämään pojalle sellasen hieman erilaisen lookin :D)

Gille vielä "pitkässä" turkissa... huomaa miten hyvin osaa sanan "odota".

Meidän idioottihan se siinä.

Ja sitten siitä tuli rotta.

Moni tietääkin, että kun vesikoiralta ajaa turkin niin muut koirat menee sekasin. Hakaloiden sheltit sekoo kun Zikin turkki ajetaan, Gille rakastui viime kerralla Sooloon, Pogo rakastui Gilleen... Tällä kertaa Gille päätti, että Pogo on paska. Olisi kiva tietää, että mitä siinä tapahtuu, erittyykö siinä jotain hajua, että käytös muuttuu tolla tavalla? Gille oli tosi uhkaava Pogoa kohtaan, hyökkäs jopa kimppuunkin kerran. Kokoajan sellanen isotteleva asenne päällä, ja meidän pieni vellihousu Pogo ihan paniikissa ja tärisee. Illalla Gille oli onneksi jo niin väsynyt, että ei jaksanut enää isotella, ja pistin pojat jopa suihkuunkin, ajatellen että jos siitä olis apua. Laitoin varmuuden vuoksi yön ajaksi aidan poikien väliin, että Pogo saa rauhottua. Koko juttu oli Gillestäkin tosi stressaavaa, maha ihan sekasin.

Mutta aamulla kaikki oli taas kunnossa. Ei Killeri enää reagoi Pogoon mitenkään erikoisesti. Aamulla ne pussaili jo täyttä häkää toisiaan. Ja äsken oli normi painimatsi menossa. En voi siis käsittää, että mitä kummaa eilen tapahtui!? Oliko Gille sitten vieläkin siitä parturoinnista niin kiihdyksissä, et testosteroni määräsi tahdin?

--

Kävin mä eilen myös harkoissa sen ipanan kanssa. Ollut siis tosi touhukas päivä. Siellä oli ihan jees. Sain tehtyä sovun Gillen kanssa, vaikka sen parturointi-operaation jälkeen uhkasinkin jättää pojan susien syötäväksi.

Otettiin radan ulkopuolella rengasta, joka meni joka kerta oikein! Hihnan kanssa puomia, ihan ok. Otettiin etenemisharjoitusta niin, että Hanna vingutti lelua hyppyjen toisessa päässä ja Gille poika juokseeeee :D Tarun kanssa otettiin keppejä sillee hassusti. Vinokepit niin vinoon kun saa, Taru toisessa päässä sen vinkulelun kanssa ja mä ohjaan Gillen "pujottelemaan", eli juoksemaan täysillä siitä läpi. Hauskaa.

Terhin tekemä rata oli melko vauhdikas. Terhi sanoi, ettei oo koskaan nähnyt mun juoksevan niin kovaa :D en oo varmaan itekään. Siinä oli pari kohtaa mitkä oli melko haasteellisia mulle itselle, mutta tuli hyvä mieli kun sain ne sitten lopulta onnistumaan :) meinas kyllä epätoivo iskeä ja kunto loppua kun juoksin samaa kohtaa sata kertaa. Mut olin ylpee kun Gille jaksoi kuitenkin aika hyvin keskittyä koko ajan, paitsi kepeillä.

Nyt sit vaan lisää harjoittelemaan sitä paikalleenjättöä. Se on nyt ihan päin seiniä meillä. Se oli ehkä surkeinta mitä harkoissa oli eilen. Tarvii myös varmaan alkaa ottamaan myös A:ta hihnan kanssa, en halua että se alkaa niillä kontakteillakin pelleilemään, nytkin se tuli muutaman kerran pois ilman lupaa. Mut se johtuu siitä etten palkannut sitä. Kai. Ja sit kun sais ne kepit toimimaan.

Gille osaa

Gille taas keksii...

Se on keksinyt nyt yhden toooosi hauskan keinon päästä vähän seikkailemaan. Kun silmä välttää niin poika limboo takapihan portin alta leikkikentän puolelle ja menee sinne vähän hengaamaan (luulee kai olevansa kissa, kun pitää mennä tekemään tarpeensa hiekkalaatikolle). Eilen kun mulla oli siivouspäivä ja ovi oli auki kokoajan, niin poika karkasi sitten neljä kertaa. Tai siis niin monta kertaa mä sen sain rysänpäältä kiinni. Ei onneksi oo kauemmas mennyt, mutta häävi kun jotkut mukulat tulee leikkimään, niin toi apina säikäyttää ne hengiltä. Vähän lenteli räminäpurkki. Gille onkin todennut, että se limboominen takaisin tosi nopeesti sattuu selkään...

Tänään aamulla sitten Gille keksi hyvin erikoisen tavan herättää meidät. Poika oli hypännyt sänkyyn, mä hiukan havahduin siihen, mutta en ehtinyt vielä reagoimaan mitenkään. Topi ei edes herännyt. Mutta sit jätkä alko oksentamaan, hyppäsi siis sen takia sänkyyn, että voi alkaa oksentaa. Hieno homma. Siihen Topikin sit heräsi ja sai pojan alas ennenkun kerkes tapahtumaan mitään, onneksi toi koirien oksennustapahtuma on niin hidas :)

Tänään tuulee tosi paljon ja ulkoa kuului jossainvaiheessa joku pamahdus, mutta luulin että se on se räminäpurkki mikä siellä lentelee. Koko kolauksen jo unohtaneena päästin koirat ulos ja hetken päästä kuuluu olohuoneesta jotain tuhoomisääntä, tiesin että se on Gille touhuumassa jotain, mutta luulin että kohteena on frisbee. Menin katsomaan, niin poika syö siellä takapihan lämpömittaria. Se oli ilmeisesti lentänyt tuulen mukana maahan, vaikka on kiinni seinässä. Nyt se on entinen... toivon vaan tosiaan, että se on alkoholimittari, eihän elohopeaa käytetä enää tollasissa!? Ainakin mittari edelleen näyttää lämpötilan, joten vaikka se olisikin ollut elohopeamittari, niin ei se ainakaan karannut ole... Tässä tulos:

Kivi-elokuva

Ollaan Tarun kanssa pitkään mietitty, että pitäis saada tehtyy jonkun näköinen kooste siitä kun sisarusparvi kesällä niiden kivien kanssa touhusi. Eilen sain vihdoin aikaiseksi, alla tulos.

"Elokuva" on ehkä hiukan pitkä, mutta piti kaikki materiaali käyttää :) Ei kyllä vedä vertojaan hulluPogolle, vaikka ihan hauska tämäkin on. Mun mielestä parhaat kohdat on kun Pogo nuolee sitä kiveä ja Ebba, se on niin paras!! :D Huomaa myös, kun lopussa Gillekin alkaa kiinnostumaan... Äläkä unohda ääniä!!



Muuten, näin viime yönä sellaista unta, missä maitokärryt oli yksi agilityeste! Mitä ihmettä!!?

Agi-agi-agilityä

Mulla on niin tylsä elämä, että vaikka ei oo ihmeempää kirjoittamista, kirjoitan silti. Oltiin sunnuntaina kentällä aksaamassa. Käveltiin ensin äyhöltä kokoonpanolla 'ryhmä rämä'. Topilla ja Nannella oli pyörät, mulla ja Tarulla koirat. Mahtoi olla taas koomisen näköistä!? Piti itekin jonkun matkaa pyöräillä, ei toi jalka kestä edelleenkään lenkkeilyä :/

Kentällä oli aika paljon muutakin porukkaa, mutta saatiin silti treenattua ihan kivasti. Gillen eka rata meni hienosti, ite oon ainakin tyytyväinen. Rata oli melko helppo, jostain Tarun päästä heitetty vaan. Tai taisi siinä jotain kohtia olla, mikä ei mennyt ihan nappiin (kuten vaikka radan unohtaminen).

Mut siis ainakin se rengas, voi pojat kun saisi ton Kilun menee siitä renkaasta, eikä siitä sivusta. Aina se menee kun heittää lelun sinne, mut musta tuntuu, et sillon se keskittyy vaan siihen leluun, eikä siihen että mistä rööristä hän hyppää. Sit kun on hionut sitä tarpeeksi kauan ja monta onnistunutta kertaa, meinaa jatkaa rataa, niin ei, mä meen taas tästä sivusta. Kepit on toinen, siihen pitäisi saada nyt jotain edistystä. Gille ei selvästikään tajua koko pujottelun ideaa, se vaan seuraa mun kättä. Yritettiin mennä niin, etten mä heilu siinä vieressä, mutta ei se tajuu.

Eilen olin sitten Terhin harkoissa, Terhi oli vaan Mikko tällä kertaa. Siellä harjoiteltiin taas sitä rengasta, Gille meni ehkä kymmenen kertaa huvikseen sen renkaan läpi, mutta sitten kun piti mennä ja jatkaa rataa, niin taas sivusta. WHY!? Mikko yritti myös opettaa mulle hypylle takaaleikkaamista ja siitä sit puolenvaihtoo toiselle hypylle, kyllä se sit kai lopulta perille menikin.. ehkä. Sanna ei vaan osaa heittää palloa :) Mikko huomasi myös sellaisen seikan, että kun Gille on mun vasemmalla puolella, niin se menee paremmin. Oikeella puolella se on lähempänä, eikä ohjaudu yhtä hyvin. Aika jännä, en oo ite huomannut.

Mutta mielestäni ihan onnistuneet harkat oli muuten. Ainiin, paitsi lähdössä paikalleen jääminen!! Toi apina on alkanut siinä pelleilemään, ei pysy paikallaan sitten millään. Vaikka joskus sekin oli meidän vahvuus. Nytkin kuulemma varasti, mut mä en sitä huomannut ja jatkoin matkaa vaan... shame on me!

Pogokin pääsi mukaan, kun poika ei pääse omiin harkkoihin torstaina. Taru meni sen kanssa, ja jätkä oli ihan onneissaan. Tärisi koko odotusajan ja yritti taas purra hihnaansa poikki. Ärsyttävä! Se on nyt jo 1½ hihnaa katkaissut parin viikon sisällä... Sitten kun piti tulla takaisin, niin ei mitään kuuloa, "jos mä menen tänne aidan taakse piiloon, niin sit mun ei varmaan tarvii mennä vielä..."

Mainittakoon vielä, että Pogon mielestä kivet on nykyään kivempia kun raketit. Tänään taas yksi lenkkely-yritys, joka meni pilalle sillä että Gille hyppäsi mun jalan päälle ja piti palata nilkuttaen kotiin. Koko matkan Pogo kantoi jotain pikkukiveä suussaan, vähän aina vilkuili kaikkia raketteja mitä matkan varrella oli, mutta kivestä ei voinut luopua!