Taas on pitsikisat takanapäin onnistuneesti. Kyllä siinä aina se edeltävä viikko menee ennen kisoja kauheessa valmistelurumbassa. Nytkin hyppäsin joka päivä kaupungilla ostamassa ties mitä karkkeja ja hakaneuloja. Ikeassakin asti käytiin ostamassa RKS:lle tavaroita... ehkä siinä samalla myös hiukan itselle :)
Mun rooli näissä kisoissa oli olla vaan töissä. Vaikka ajatus kaksipäiväisistä kisoista kauhistutti, kun olisi pitänyt istua paikallaan monta tuntia koneella, niin hyvin selvisin. Onneksi on ihania ihmisiä, jotka tuli tuuraamaan mua ja sain ottaa vähän rennommin. Harvemmin sitä on kisapaikalla vakiovarusteena tyyny ja peitto :)
Gille pojunen pääsi sitten kisaamaan Topin kanssa kolmen radan verran. Viisi olisi ollut mahdollista, mutta kolme oli nyt joku säästölinjan kompromissi. Oma fiilis oli hurja ennen kun pojat meni radalle. Jännitti ihan törkeesti! En tiedä jännittikö mua se, että ne saattaa onnistua, vai se, että ne saattaa epäonnistua. Jännitti vaan. Eikä kaduta kyllä yhtään, että annoin loppujenlopuksi Topin viedä Gilleä. Sain huomata, että ihan yhtä pöllöpäämäisesti se käyttäytyy isännän kanssa kun munkin. Joku ihme juttu noissa kisoissa vaan on, että Gillellä heittää iso pyörä ja kovaa. Törkeen hyvin ne silti veti. Tuloksellisesti paremmin mitä minä Gillen kanssa koskaan. Meidän paras tulos on ekoista kisoista 5. Sen jälkeen ollaan saatu 15 tai yli. Pojat veti kahdelta radalta kympin ja yhdeltä hyllyn kun Gille sikaili taas puomilla ja Topi keskeytti radan. Eli on ne aika taitavia - vaikka Gille onkin Gille. Tässä ne kaksi kympin rataa:
Pogo ja Naga Nappula sai viettää koko viikonlopun äyhöllä Vaarin kaverina. Se on Pogon mielestä ihan parasta, kun saa olla äyhöllä pihalla ja relata :) Tai niin mä ainakin itselleni uskottelen...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti