torstai 27. lokakuuta 2011

Sairastuvalta iltaa

Huoh. Gille viidettä päivää kipeenä ja alkaa puhti loppumaan sekä multa, että pojalta. Ei olekaan meidän koirista kukaan ollut vielä näin kipeenä, eikä tämä pirulainen ota talttuakseen. Mitään tietoa ei ole, mikä tämä tauti on, mutta olettamus nyt toistaiseksi, että joku mahapöpö. Kummallista, mutta mahtavaa, että se ei ole kuitenkaan tarttunut muihin perheen nelijalkaisiin. Käytiin tänään taas lääkärissä, koska oireet paheni taas vaikka eilen tunnelin päässä näkyi jo valo. Aamulla poju oli kuitenkin niin huonona, että vaihtoehtoja ei ollut. Tällä kertaa lääkärikin totesi Gillen olevan tosi kuiva. Otettiin taas verikoetta ja nyt poika sai nesteytystäkin. Sen jälkeen elämä onkin jo hymyillyt aika paljon enemmän, jätkä on reipastunut ihan silmissä, vaikka edelleenkään mikään ei näytä pysyvän sisällä. Nyt toivotaan, että yö menisi rauhallisesti ja huomenna olisi vihdoin se päivä kun asiat alkaa olemaan järjestyksessä. Peukut pystyyn... Lääkärissä tokasin Gillelle, että sinä se oot kyllä kallis koira. Lääkäri sanoi siihen, että "mutta on varmastikin sen arvoinen". Totta, vaikka Gillestä niitä tempperamenttisiä ja ärsyttäviäkin puolia löytyy, niin on se siltinkin vaan niin ihana koira, minun oma rakas <3

Toinen e-rit-täin ärsyttävä mutta erittäin rakas tapaus. Pokemon. Ei tämä Pogollekaan ole herkkua ollut. Yhtä hoidetaan kun on ihan reppana ja toista muuten vaan huomioidaan kun on ihan pieni. Mihin väliin jää Pogo? Siinä sivussa se yrittää riehua ja saakin huomiota Nagalta, mistä jässikkä ei ehkä ole kovinkaan mielissään. Naga on selvästikin tehnyt Pogosta oman idolin - kaikki mitä Pogo tekee, Naga tekee perässä. Lenkille poika on sentään päässyt, mutta ei nekään ole edes ollut mieluisia reissuja, paitsi sillon kun saa kantaa kiveä. Matotkin on viety pois, ettei voi edes jumpata. Tai yksi matto on, mutta nykyään sekin on täynnä pissaa. Sääliksi käy Pogoa, mitähän sille pitäisi keksiä. Varmaan päästää agilitykentälle pitkästä aikaa juoksemaan pallon kanssa, niin ukkeli olis iloinen taas seuraavan kuukauden :)

Ja sitten tämä Naga Nappula. Se on vaan ihan mahdoton. Oikeen riiviö. Sen juttuja on huisin hauska katsoa. Kova poika kaivamaan, nytkin tuhtaa tuolla koirien pedissä ja kaivaa niin vimmatusti. Ja kun sain lauseen kirjoitettua niin leikki vaihtui, nyt juostaan frisbee suussa ympäri taloa ja muristaan. Toinen lempparijuttu on tosiaan Pogon ärsyttäminen. Jos Pogolla on lelu, se on saatava. Ja vaikka Pogo pistää vastaan ja sanoo perkelettä, niin ipana ärsyttää vaan niin kauan, että Pogo luovuttaa. Putki on ihan uskomattoman kiva. Sitä voisi juosta edestakaisin vaikka koko päivän. Tai sitten siellä sisällä on kiva kaivaa. Tämä Topin tuleva maailmanmestari myös taitavasti pissasi eilen sinne putkeen. Ja Ebbamaisesti osataan myös purra ja repiä sitä. Olikohan sittenkään hyvä idea antaa putki tälläiseen arkikäyttöön?

Apinoimisen Naga taitaa myös. Ulkona kuuluu hiukan haukkua, jos vastaan tulee koira. Kun ollaan iloisia, lelu suussa kuuluu mennä ympäriämpäri ja öristä. Kun meille tulee vieraita, ennen ovenavausta kuuluu haukkua. Miksi sen piti just nämä taidot oppia? :D On se oppinut ihan opettamallakin, istu, odota, tule ja vierelle. Muut temput on vielä vähän vaiheessa.
Tajusin eilen myös sen, että miksi Gille ei osaa mitään temppuja. Pogo on niin raivostuttava kun alkaa opettaa toista. Se huutaa, haukkuu, pyörii, on tiellä... ihan apina. Siis Pogon vika, miksi Gillelle ei ole opetettu mitään kivoja juttuja! :)

Eilen kuvattiin Nagan riehumisvideoita. Gille ei oikeen jaksa ymmärtää, miksi hänen uniaan häiritään, Pogolla ei ole muuta väliä kuin pallo ja Naga on riiviö. En jaksanut alkaa muokkaamaan videota, koska toi ohjelma ei taaskaan ole yhteistyökykyinen, mutta tässä nyt tällänen klippi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti