Pogolla oli eilen taas reissu Hyvinkäälle osteopaatille. Tällä kertaa oli miesten vuoro mennä sinne keskenään - road tripillä oli Pogo, Topi ja Sauli. Ilmeisesti Pogo oli ihan kondiksessa, koska Markus oli ainakin sanonut, että ei oo mitään vikaa missään. Jalasta oli löytynyt joku juttu, minkä se oli niksauttanut paikalleen. Topin sanoin "sai se koirakuiskaaja sen 50 euroo aika helpolla". Mut ihan hyvä - tietää nyt sitten ainakin, että koiran pitäisi olla kunnossa. Nyt sitten ei enää voi syyttää sitä niistä rimojen pudotteluista :) Topi sanoi, että Pogo oli kuulemma uhonut kovasti, että nyt kun hän on kunnossa, niin sitä ollaan sitten ensi vuoden SM-kisoissa. :D Sit siitä peitsaamisesta Markus oli sanonut, että se saattaa olla Pogolle vaan tapa, eikä vika.
...Ehkä se on vaan helpompi peitsata kun on suu täynnä kiviä!? Ootteko itte koittaanu ravata sillon!
Pogolla jäi harkat sitten väliin eilisen osata. Menin Kilun kanssa ihan kaksin sitten maneesille. Siellä oli taas hurjasti ryhmäläisiä paikalla... jopa kaksi!! Mut parempi meille :) Mikko oli varmaan taas kiusallaan tehnyt oikeen vammasen radan. Siinä piti vähän olla muisti kondiksessa, ja se mulla ei nyt just oo kaikista vahvin juttu siinä hommassa. Juoksuradat on kivempia! :) Mut pitää kai noita "vaikeempia" ratojakin harjoitella...
Harmittaa, kun mulla menee sit siihen muistamiseen ja miettimiseen puolet energiasta, ja sitten en pääse kunnolla vauhtiin. Ohjaaminen on ihan puolitiessä, kun mietin aina edellisellä esteellä, että mihin hittoon sitten seuraavaksi pitikään mennä!? Mikko (jonka ei pitänyt edes olla vetämässä treenejä) huusi vaan, että juokse!! No perhana, juoksisin jos tietäisin että minne!! :D
Mutta loppujenlopuksi... aika jees meni. Sain kehuja jostain ohjauskuvioista, mitkä toimi vaikka miten hyvin Gillen kanssa. Ja poika on kuulemma nyt jo tajunnut valssin idean, joskus sillä meni pasmat ihan sekaisin kun ei tajunnut että mitä mä siinä nyt pyörin. Mutta huomasin myös itse ehkä ensimmäisen kerran, että jotkut kuviot alkaa tulemaan takaraivosta. Sillee, että vaikka en edes muistanut mitä olin miettinyt rataantutustumisessa, niin sitten siinä radalla vauhdissa vaan menin jotenkin... ja se toimi! Mut sitten aloin miettimään, että ei mulla kyllä vieläkään oo hajuakaan, että mitä mä tein. En muista mitä tein, ja jos muistan, niin en tiedä miksi sitä kutsutaan. Pitäis olla joku koulutus, missä kerrotaan ohjauskuvioiden nimiä :P or not.
Mutta jos Gille oli taitava, niin oli se sitten hullukin taas. Kaikki turhautumiset ja ylimääräinen energia purkaatui kentällä ilmeisesti. Kilu oli joutunut olemaan yksin kotona, kun mä olin töissä ja toiset pojat siellä reissussa. Se piti sitten kostaa johonkin!! Ja se jokin oli taas mun käsi. Kepeillä kun pidin kättä siinä edessä, niin ei se varmaan keskittynyt aluksi niihin keppeihin lainkaan, vaan mun käden metsästämiseen vaan. Mutta aika hienosti ne silti meni. Kättä en kuitenkan vieläkään voinut ottaa pois, kun sit se meni vielä enemmän sähläämiseksi. Ja yksi kerta kun jätkä hyppäsi hypyn, ja alastulossa sitten mun käsi oli siinä matkalla sopivasti kohdalla... Mut ei se haittaa niin kauan kun se ei satu :) Voin vaan lohduttautua sillä, että mulla on huippuagilitykoira - kun se on niin innoissaan :P
Tänään mennään Hakaloille opiskelemaan pennun hoitoa. Mennään viikonloppuna vesipuhveleiden lapsenhoitajiksi niille. Jaiks!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti