Ja taas aksataan

Ja tänään oli vuorossa Tanjan harkat. Siellä se koutsi oli mennyt lukemaan vaikeesta keppien avokulmasta ja sivuirtoomisesta, joten niitä sitten oli luvassa radalla. Heti alussa oli sivuirtoomista hypyillä. Välissä oli vaan turhan vaikee este rengas. Hypyillä se oliskin ehkä onnistunut, mutta nyt piti vähän helpottaa. Viimisellä kerralla se meni kyllä ihan hienosti sen renkaakin... sitten kun vielä saataisiin tämä ohjaaja tajuumaan miten ohjata sitä irtoovaa koiraa ;) Keppitreeniä me tarvitaan edelleen... josko sitä saisi itse aikaiseksi, että nyt oikeesti, harjoittelemaan! Muuten radallameno oli taas hauskaa ja vauhdikasta. Mä tein vähän ylimääräisiä lenkkejä kun en tajunnut oikasta, mutta eipä tuo haittaa, ehdin silti sinne minne pitikin :) Ihan mahtavaa, että Tanja jaksaa vielä vetää treenejä meille lokakuussakin, on se vaan sata kertaa parempi olla koulutettavana kun yksin kentällä haahuilemassa. Ja sitten kun on vielä niin hyvä koutsi, mitä se nyt välillä repeilee ja nauraa kippurassa, mutta se kuuluu asiaan :D Perhanan kylmä siellä kyllä tuli, ehkä toppahousut pitää kaivaa jo kaapista?

Topin ja Pogon menoa en jaksanut taaskaan katsoa lainkaan. Pirun kauan ne siellä ainakin oli. Tanja sanoi, ettei se enää tiedä kumpi on hullumpi, Topi vai Pogo. Niin, sellaien koira kun on omistajakin :) Avoin keppikulma oli pojillekin vaikea. Pogo meni kokoajan väärään väliin keppejä. Pogollekin keppitreeniä, tarvii opettaa miten sinne kepeille mennään ihan ite. Myös tiukka välistäveto taisi tuottaa hieman hankaluuksia...

Nyt sitten jännittämään. Keskiviikkona on koulutusohjaajien kokous, ja siellä toivottavasti selviää talven treeneistä jotain... Toivotaan että me saadaan pysyä tavoitteellisten ryhmässä ja että saadaan edelleen pitää hyvä koutsi. Niin ja se talviharjoittelupaikkakin olis ihan tarpeellinen.

Pääkoppakoulutusta ja agilityä

Noniin, nyt se kauan odotettu pääkoppakoulutus sitten oli. Ihan näin äkkiseltään on paha sanoa, että oliko mentaalivalmennuksesta kovinkaan konkreettista hyötyä, mutta aika näyttää miten opit menee jakeluun. Ehkä siellä olisi pitänyt olla hypnotisoija jos olisi halunnut salamannopeaa tulosta :) Eikä siihen liialliseen jännittämiseen kai ole muuta parannuskeinoa kun hankkia lisää kokemuksia ja oppia hallitsemaan sitä tilannetta.

Muutamia juttuja tuli kotiläksyksi ja sen takia pitääkin vähän miettiä kaikkia omia kisarutiineita sun muita. Mahtaakohan mulla sellaisia edes olla, kun olen kisannut niin vähän? Pitää alkaa pitämään myös kisa- ja treenipäiväkirjaa... ilmeisesti jotain muutakin kuin tätä blogia :)

Mutta kun mentaalivalmennus oli ohitse ja piti lähteä hakemaan Gilleä kotona nopeesti kentälle, niin oli taas ihan tyhmä olo, ei millään olis jaksanut lähteä. Äkkiä hotkaisin naamaani yhden leivän ja menoksi. Mainittakoon, että Topi on nykyään chili-hullu. Kasvattelee niitä tyhmiä puskiaan ja meidän huushollissa ei viherkasveista ole puute. Eilen se oli sitten jauhanut kahvimyllyllä habaneroa keittiön pöydällä ja arvatkaapa vaan oliko sitten sitä saakelin jauhoa siinä pöydällä vielä, jotka tarttui minun leipääni... ja sitten lensi muutama kirosana :D Liekö siis sitten tämä pienoinen polte vai mikä, mutta jostain se minunkin viretila löytyi.

Kentälle vaan reippain mielin, mutta rataantutustumisesta ei meinannut tulla ensin mitään. Hetken aikaa kun siellä oltiin veivattu, niin alkoi ahaa-elämykset iskemään. Oli taas tosi huipputunne kun tajusi, että tohon kohtaan voi tehdä sylivekin, muisti jotenkuten miten saksalainen meni, tiesi miten tehdään tuplasylkkäri... Huippua! :) Ja mikä parasta, ne kaikki onnistui meidän pikku-Gillen kanssa, ykkösellä!! Jotain on siis omista treeneistä ja apu-koulutusohjaajana olemisesta jäänyt minunkin onttoon päähän.

Koulutuksesta en saanut mitään muita maatamullistavia ahaa-elämyksiä, mutta oli niin perhanan hyvät harkat kyllä muuten. Oon niin tyytyväinen omaan ohjaukseen ja Gillen menoon. Miksei me voida aina olla näin hyviä? Ja mä sain vaikka mitä kehuja. Julia sanoi, että tosi hyvä koira, siitä vielä tulee jotain! Ja nopea ohjaaja (tätä en kyllä allekirjoita). Jotkut kuviot meni nii-iin hyvin. Gille lukee ohjausta tosi hyvin ja tarkasti, mutta tulen olemaan vielä pulassa sitten kun se alkaa olemaan irtoovaisempi. Mä jään kuitenkin varmistelemaan ja himmaamaan vauhtia liikaa, pitäis vaan antaa mennä. Sain kotiläkyksi keppien avokulmaharjoitusta (ja sit sivulle irtoomista). Tiedoksi sulle Tanja :) Niin ja siitä Julia sanoi (ja olen tiedostanut tämän itsekin, on vaan niin vaikee puuttua siihen) että mun käskyt on liian hempeät. Huutelen Gillelle ärsyttävän lässyttävän kimeällä äänellä niitä käskyjä, vaikka ne pitäisi olla niitä käskyjä. Pitää siis erottaa kehu (lälly) ja käsky (matala) äänensävyllä. "Kuvittele olevasi Oreniuksen Juha ja käske sitä koiraa" - tää oli paras! Sitten se ihmetteli myös sitä, kun Gille on niin herrasmies :D Haha, voitteko kuvitella, meidän Kilu. Mutta siis se vaan tosiaan menee just sinne minne mä näytän, eikä ala pelleilemään omiaan, niinku vaikka tämä toinen meidän perheen rastapää. Ja huutaa vaan sillon kun mä en ohjaa kunnolla. Yhdessä kohtaa Julia jopa ihmetteli, että miten se vois lukea mun ohjausta yhdessä kohtaa niin kuuliaisesti, vaikka olis ollut niin hyvät mahdollisuudet mennä väärin :) Myös yleisöltä sain kehuja, mun mielestä Anjan kommentti oli paras (Anja on siis nähnyt vaan meidän kisasuorituksia, jotka on yleensä niin päin seiniä kun oon niin jäässä). Anja tosiaan sanoi, että "en olis ikinä uskonut, että sä oot noin hyvä" :D Nii-i, en minäkään! (:

Tässä rata vielä.

3 niisto. 6-7-8 tuplavalssi. 8 sylivekki. 10 saksalainen.
16 avokulma. 20 tuplasylkkäri. 22-23 poispäinkäännös.

8000

Hah, satuinpa huomaamaan, että nyt juurikin tänään 23. syyskuuta 2010 kello 17:55 blogissani on kävijöitä tasan 8000. (jaa että onko tylsää?)

Omena

Olipa kerran Pogo ja Omena:

Gille osteopaatilla

Raumalle tuli tänään Riihimäeltä koirien fysioterapeutti/osteopaatti käsittelemään tämän seudun koiria. Päätin pistää Gillen sinne myös varmuudenvuoksi, koska sillä nyt on ollut kaikennäköistä vaivaa (tai ollaan ihmetelty outoa kuoppaa selässä ja Pogon taklaukset on saattanut vähän jumittaa poikaa). Ja kuulemma oli ihan todella hyvä, että Gille kävi käsittelyssä. Oli kuulemma ranka ihan vinossa ja oikea puoli jumissa. Aluksi meinasi, että jumitus olisi lantiossa, mutta sitten sitä löytyi ylempääkin selkää. Meinasi, että Gillen ontuminen saattoi johtua jopa siitä, että oikea puoli oli vääntynyt niin pahasti jo. Eikä löytänyt varpaasta mitään ihmeellistä nivelsiteen turpoamista, että senkin asian pitäisi olla jo kunnossa. Topi meinasi, että Pogo ei tällä kertaa käsittelyä kaipaa kun viime kerralla kaikki oli ok. Nyt pitäisi taas pari päivää pitää Kilu-poika rauhallisesti paikallaan... huoh.

Agii

Olis kisoista muutama kuva. Kuvien copyright Jouni Jalonen.

Hyyyppää se muuuri!!

Mää oon Gille ja mää huudan aina.

Kiukkusena mennään. Ja palikat putoo.

Diipadaapa

Vähän noi otsikot on aina ärsyttäviä, mistä niihinkin keksis aina jonkun nasevan jutun?

Tänään oli kisat. Fiilikset oli päivällä vielä paremmat, mutta näin iltaa kohden vitutus hiipii mieleen. Eipä siis olisi ehkä kaikista järkevintä kirjoitella tänne juuri nyt. Päätin, että laitan tänne mun ja Gillen radat, vaikka aluksi en meinannutkaan. Siihen vaan piti saada mielentilaan sopiva musiikki taustalle "I'm losing my sight, Losing my mind".

Mulla ja Gillellä siis meni muiden mukaan hyvin, saatte itse sitten katsella videolta ja antaa oman mielipiteen. Mutta sanoi kuka tahansa mitä tahansa, mun mielipide on, että en oo sitten ikinä nähnyt noin paskaa agilityä. Ja kai mulla saa olla oma mielipide. :) Gille ei tehnyt mitään muuta kun huusi ja puri mua. Ensimmäinen rata meni tasan tarkkaan kepeille asti hyvin (eli kolme estettä). Sitten astuin sen varpaille neloshypyllä. Kontaktin otti puomilla, mutta ihan päin seiniä. Just sillee, "pysähdyn, mutten oikeeseen kohtaa, sit huudan ja hyppään pois ilman lupaa". Niin se kai kuuluikin tehdä? Sitten sählään Aalla ja siitä asti meneekin ihan plörinäksi. Muistin tällä kertaa radan, mutten ohjauskuvioita. Ja kaiken lisäksi, sähkäyksien takia meille tuli yliaikaa 0,62 sekkaa! Se on ehkä nolointa ikinä! 20 virhepistettä, että ihan tuloksillekin päästiin.

Toisella radalla oli parempi meininki ja siitä jäi hyvä mieli, oli hyvä draivi päällä. Mutta pussi-kohta mietitytti. Harjoittelin tota loistavaa takaaleikkaamista harjotusesteillä, jossa se onnistui - mutta kas kummaa kun oltiin taas oikeen takaaleikkaamisen eksperttejä radalla. Muuten siis ihan ok, paitsi toi. Ja sitten lopussa. EN MÄÄ KUUNTELE; MÄÄ PUREN SUA PERKELE. 15 virhepistettä.



Topilla ja Pogolla meni ensimmäinen rata LOISTAVASTI!!! Videolla musiikki ei kyllä liity asiaan niinku edellisessä, paitsi ehkä lauseella "It is beyond your control".

Ekalla radalla pojat sai 10 virhepistettä. Toinen vitonen tuli siitä kun rima tippui, mutta Topi ei ehtinyt reagoimaan siihen tarpeeksi ajoissa, paitsi huutamalla perkele. Toinen vitonen tuli puomilta. Topi, ja moni muu luuli että toinen virhe tuli lentokeinusta, mutta ei, puomilla se käsi nousi. Kai se sitten kontaktivirhe oli, vaikka ei se siltä videokulmasta näytäkkään. Hienoa menoa kaikenkaikkiaan!

Toisella radalla Pogon viretila olikin taas katossa. Tällä radalla rimoja tippui kolme, mutta vasta viimeisellä Topi ehti pysäyttämään leikin (aikaisemmissa oli siis jo mennyt seuraavan esteen). Ensimmäinen rimantiputus tapahtui kai siitä Pogon kuuden kilometrin kaarroksesta ja siitä että se vaihtoi suuntaa just riman päällä. Topi tahtoisi tietää, että miksi Pogo lähti ensinnäkään kaartamaan niin kaukaa, liian myöhäinen ajoitus? Toiset rimantiputukset oli Pogon takajalkojen laiskuutta.