Hrrrrkkaamassa.

Eilen oli tosi kylmät harkat. Varpaat ihan jäässä! Paikalla oli taas hurjasti osanottajia.... kolme! Mutta edelleen, hyvä niin ni sit pääsee aikasemmin pois :P (silti en ehtinyt näkemään vieläkään niitä täydellisiä naisia, muutakun vasta nauhalta)

Taru oli siellä alilämpöisenä ja ääni käheenä kouluttamassa... sillä ei kyl ihan oikeesti ollut kaikki muumit laaksossa, kun tonne kylmään vielä lähti seisoskelemaan. Mutta hyvä että lähti :)

Harkkojen teemana tais olla mun toivomuksesta takaakierrot ja sylkkärit. Gillen kanssa ei nyt ihan taida olla hallussa ne kuviot. Ainakaan toiseen suuntaan se apina ei meinaa kääntyä sitten millään. Mutta ehkä se siitä, jos tää jaksais vielä harjoitella niitä hiukan kotonakin... Hmm ;)

Siellä oli tosiaan niin kylmä, että vesikippoon jäätyi se vesi ihan hetkessä!! What!!?

Sitten kun oli kivat harkat takana, ja iloinen mieli, että pakkasen takia ei tarvi varmaan kun virauttaa koirat. JUSTJOO. Siis ne oli likasemmat ku ennen. Anturoiden ja varpaiden välissä oli kaikki multa ja paska sieltä maneesilta... mahtoikohan sinne jäädä mitään!? Siinä vierähti sitten taas tovi, että sai koirat oikeesti puhtaaksi. Pogokin joutui uusintaan, kun luulin sen olevan puhdas - sitten se ravisti ja pisin seiniä lensi sellasia kokkareita... nams :)

Ensi maanantaina pitäisi sitten mennä vielä ennen joulua sinne. Eipä paljoo kannata tehdä joulusiivousta sitten ennen sitä :)

Vielä yksi video viisikosta

Pennuista vielä yksi video. Ei ihan parhaita paloja saatu ikuistettua, mutta jotain kuitenkin. Siinä näkyy nyt myös se toinen sanomalehdenjakaja, johon alla olevassa tekstissä viittasin :)

Viisi Viikaria <3

Noniin, nyt ollaan sitten oltu hoitamassa niitä viittä villipetoa.

Lauantaina saavuttiin puolen päivän aikoihin Hakaloille, ja siitä koko homma sitten lähti. Lauantai meni ihan hirveen nopeesti ja illalla piti vielä lähteä kavereiden pikkujouluihin. Ei muuta ku meidän pojat omaan kotiin ja menoks. Ei sitten viititty jättää omia koiria Hakaloille, koska ei ne oikeen tykkää olla pentujen kiusattavana. Molemmat on ihan hermostuneita kokoajan, Pogo varsinkin. Se ei osaa olla paikallaan hetkeäkään, ainakaan jos tollaset naskalihampaat metsästää sitä kokoajan. Karkuun pitää juosta vaan! Inhottavia pikku-ipanoita, sanoo Pogo. En tiedä mahtoiko poika nukkua yöllä yhtään, mutta ei sen puolen - en nukkunut kyllä minäkään.

Tälle veijarille tosin uni maistui.

En silti kauheesti valita, ainakaan vielä. Hauskaa on ollut, kun saanut seurata pikkuveijareiden menoa ja meininkiä. Hauskoja tapoja jokaisella pikkuisella... Mutta ääni saattaa muuttua kellossa ensi viikolla, kun väsymys alkaa painaa päälle ja töissä pitäisi jaksaa olla. Maanantain harkat taitaa mennä aika putkeen taas :) Mutta ei sen väliä, Tarun vuoro vetää harkat, ja sillä on ruotsin reissu takana, eipä taida siis koutsillakaan olla kaikki muumit laaksossa :D.

Sunnuntai menikin jollain puoliteholla kun väsymys oli niin kova. Pitkälle lenkille mentiin silti meidän poikien, Zikin, Soolon ja Ebeliinin kanssa. Saulikin saatiin mukaan seuraksi! Oli hauskaa painella metsässä. Ainoat kenellä oli ongelmia oli Ebba ja Pogo. Ebba ei meinannut päästä kävelemään, kun lumi tarttui niin paljon turkkiin. Sitten se käveli loppumatkan leveessä haara-asennossa, niinku olis ollut tavarat housuissa :D Pogolla oli taas kivi-ongelma - kun perhana sitä kallioo ei sitten meinaa millään saada mukaansa!!

Täs olis nyt osa siitä kokoonpanosta. Liian vaikee saada viittä vesikoiraa samaan kuvaan :)

Ilta menikin siinä kun pennut vaan nukkui - ollut vissiin rankka yö takana, kun pitäny huutaa niin kovin :P Pelattiin sitten Wii:n kanssa kera Topin ja Veeran. (ja Topin miekkailessa, meni sitten olohuoneen lamppu säpäleiksi.. great!).

Mutta sitten takaisin näihin vesipuhveleihin.

Ventti on niistä se äijä. Sillä pitäisi olla sellanen extreme duudsonien "isäntä" paita päällä. On se sellanen jässikkä kyllä. Selälleen kun kääntyy, niin iiiiso pömppömaha vaan näkyy. Siitä kun pitäisi sitten kääntyä takaisin jaloilleen, niin eihän siitä tule mitään. Poika vaan sätkii niinku koppakuoriainen :) Ventti on ollut mun lemppari jo ensi näkemästä lähtien. En tiedä miksi, mutta jotain siinä pojassa vaan on. ’Väinö’ hakeutuu mun luokse kaikista eniten ja on niin suloinen. Hyppii ja pomppii siinä jaloissa ja kun nostaa syliin niin alkaa armoton pusuttelu. Ventulalla on toinen silmä tumma ja toinen vaalea, jotenkin niin hassun näköistä. Ventti kun tulee luokse, niin useimmiten sen kyllä huomaa. Vaikka kaikki pennut on kovia puremaan, niin se on lähinnä sellaista näykkimistä – Ventti puolestaan oikeen haukkasee. Kaikkea pitää maistaa! :) Varsinkin lemppari on ollut mun crocsit. Ja kaikesta massasta huolimatta Ventti on kova poika juoksemaan – ja kovaa. Aamullakin se veti Zikin kanssa jotain rallia. Se on myös kova mööbelseeraamaan. Välillä saa jonkun hepulikohtauksen ja sitten juostaan sanomalehden kanssa ympäri huonetta (sitä taisi tehdä kyllä joku muukin… en vaan muista kuka). Ja pitää sitä täysinäistä vesikippoakin vähän siirtää. Ventistä puhuttaessa pitää myös mainita ruoka. RUOKA. Se on lempparia. Kävin Ventti sylissä hakemassa pentujen ruokakipon, ja vaikka se oli siinä pojan nenän edessä, niin ei tajua mitään. Sitten kun lasken sen maahan ja alan koputtelemaan kippoa, niin johan pomppas! Kaikki aistit häviää, alkaa armoton hysteria, pompitaan ja pyöritään… ruokaa ruokaa missä missä!? Ja voi onnea kun se kippo sieltä sitten löytyy! Välillä voi esim. pikkupoika Feelix jäädä hiukan vähemmälle, kun jyrä tulee :P


Feelix on symppis. Se on oikeen Zikin pienoismalli. Feelix ei hae huomioo välttämättä niin paljon kuin muut, se vaan istuu vieressä ja kattoo "mäkin oon tässä, anteeks että oon olemassa, voitko pliis huomata mut!?" Mutta sitten kun Fee sille päälle sattuu, niin jo alkaa poika komentamaan. Jos sitä huomioo ei heru just sillä sekunnilla, niin jumankekka! Se osaa kyllä haukkua, jos haluaa saada tahtonsa läpi. Eikä haluaisi millään antaa ottaa itseään kiinni, juoksee vaan karkuun :) Feelix on ihanan pikkuinen ja jokseenkin avuttoman näköinen, niin suloinen veijari.

Tukiaine on kunnon energiapakkaus. Aluksi se oli Kerttu ketä juoksi pää viidentenä jalkana, mutta nyt se on ollut Tuksu. Se ottaa eniten lääniä omakseen, ja seikkailee. Ensimmäisenä se on Tukiaine ketä juoksee luokse ja hakee huomioo. Tukiaine saattaa sisällä lähteä yksinään seikkailemaan jonnekin toiseen huoneeseen, eikä mitään väliä vaikka muut on jossain kaukana... kyllä ne sitten jostain löytyy kun on tarve. Ulkona se saattaa seikkailla ties minne välillä, ja kun se huomaa, että 'hei mä oon täällä jo - ja noi on tuolla'... sitten juostaan ihan täysiiiiii. Se on aika vauhdikas juoksija ja pomppukone... tuleva agilitaaja selvästi! Sillä on ollut myös hassuimmat nukkumisasennot. Yksikin kerta Tuksu nukkui niin, että Kerttu oli sen päällä ja Tukiaisella oli itsellä niska ja pää seinää vasten, eli epämukavin näköinen asento ikinä. Mutta löytyy siitä kyllä sitten se äänekäskin puoli. Molempina öinä kuuluu keskellä yötä kooova huuto, siis ihan niinkun kaikilla olisi kova hätä ja tarve tulla pois sieltä pentuhuoneesta. Mutta kun olen mennyt katsomaan, niin Tukiaine siellä yksinään kiljuu. Ensimmäisellä kerralla kaikki heräsi, ja halusi tulla toiselle puolelle - toisella kerralla kaikki muut nukkuu ihan täysillä - ja tämä yksi tinttara vaan huutaa. Sen ansiosta pääsikin sitten ihan yksinään nukkumaan loppuyöksi mun viereen siihen lattialle. Sänkyyn en nyt uskaltanut sentään ottaa :) Tuksu on kyllä myös nätein näistä, jotenkin niin symmetriset ne pään värit.


Kerttu oli jossainvaiheessa Topin suosikki, nyt se on sitten ilmeisesti taas Tukiaine - se tykkää aina siitä ketä on aktiivisin. Kerttu oli ensimmäisellä kerralla se pahin riehuja, mutta oli nyt rauhottunut aika paljon. Topi sanoi, että Kerttu on se nätein tyttö. Jotenkin on vaikein sanoa Kertusta mitään erityistä, koska se on jotenkin niin samanlainen Tuksun kanssa. Terhin ja Mikon mielestä Kertulla on terrierin luonne, ja kyllähän se välillä sellainen onkin :) Kuitenkin Kerttu on välillä tosi rauhallinen ja haluaa vaan kiivetä syliin.


Ja Esko, mammanpoika. Se on Zikin ehdoton suosikki. Ziki leikkii aina vaan Eskon kanssa, ja se onkin sitten hupaisaa katseltavaa. Esko tulee myös aika vähän luokse, se mielummin sitten roikkuu ton mamman kanssa. Nytkin aamulla Esko kiipesi siihen "aikuisten koirien sänkyyn" ja kun muut pennut olisi halunnut tulla perässä, niin Esko-äijä komentaa, että ette muuten tule! Tää on mun, mä puren teitä jos yritättekin kiivetä tänne. Ziki sai kyllä tulla, ja sen kanssa sitten leikittiin ihan hirmuisesti. Kun Ziki lähti pois, jäi Esko sinne komentamaan, että takaisin sieltä senkin tyhmä - ja Ziki tuli takaisin :) Voi että sille kaksikolle tulee kova paikka tällä viikolla, kun eron hetki koittaa. Voih :/



Mulle tulee kyllä niiiiiin iso ikävä sitä viisikkoa. Voin vaan kuvitella, että miten kova paikka se on Terhille ja Mikolle. Vaikka se onkin kai iso helpotus, kun pääsee siitä rumbasta eroon, mutta silti! Ne on niin huippusuloisia! Mulle tuli eilen illalla kauhee masennus, kun tajusin etten näe mun kultapoika-Väinöä enää :( En ehkä ehdi enää tällä viikolla menee katsomaan, ja sitten sen matka alkaakin kohti uutta kotia jo. Missäköhän pojan uusi koti edes mahtaa olla - sitten kun siitä ja kaikista muista tulee joku agilitykonkari, niin ehkä sitten vielä tiemme kohtaavat ;)

Maanantain tapahtumia

Pogolla oli eilen taas reissu Hyvinkäälle osteopaatille. Tällä kertaa oli miesten vuoro mennä sinne keskenään - road tripillä oli Pogo, Topi ja Sauli. Ilmeisesti Pogo oli ihan kondiksessa, koska Markus oli ainakin sanonut, että ei oo mitään vikaa missään. Jalasta oli löytynyt joku juttu, minkä se oli niksauttanut paikalleen. Topin sanoin "sai se koirakuiskaaja sen 50 euroo aika helpolla". Mut ihan hyvä - tietää nyt sitten ainakin, että koiran pitäisi olla kunnossa. Nyt sitten ei enää voi syyttää sitä niistä rimojen pudotteluista :) Topi sanoi, että Pogo oli kuulemma uhonut kovasti, että nyt kun hän on kunnossa, niin sitä ollaan sitten ensi vuoden SM-kisoissa. :D Sit siitä peitsaamisesta Markus oli sanonut, että se saattaa olla Pogolle vaan tapa, eikä vika.
...Ehkä se on vaan helpompi peitsata kun on suu täynnä kiviä!? Ootteko itte koittaanu ravata sillon!

Pogolla jäi harkat sitten väliin eilisen osata. Menin Kilun kanssa ihan kaksin sitten maneesille. Siellä oli taas hurjasti ryhmäläisiä paikalla... jopa kaksi!! Mut parempi meille :) Mikko oli varmaan taas kiusallaan tehnyt oikeen vammasen radan. Siinä piti vähän olla muisti kondiksessa, ja se mulla ei nyt just oo kaikista vahvin juttu siinä hommassa. Juoksuradat on kivempia! :) Mut pitää kai noita "vaikeempia" ratojakin harjoitella...

Harmittaa, kun mulla menee sit siihen muistamiseen ja miettimiseen puolet energiasta, ja sitten en pääse kunnolla vauhtiin. Ohjaaminen on ihan puolitiessä, kun mietin aina edellisellä esteellä, että mihin hittoon sitten seuraavaksi pitikään mennä!? Mikko (jonka ei pitänyt edes olla vetämässä treenejä) huusi vaan, että juokse!! No perhana, juoksisin jos tietäisin että minne!! :D

Mutta loppujenlopuksi... aika jees meni. Sain kehuja jostain ohjauskuvioista, mitkä toimi vaikka miten hyvin Gillen kanssa. Ja poika on kuulemma nyt jo tajunnut valssin idean, joskus sillä meni pasmat ihan sekaisin kun ei tajunnut että mitä mä siinä nyt pyörin. Mutta huomasin myös itse ehkä ensimmäisen kerran, että jotkut kuviot alkaa tulemaan takaraivosta. Sillee, että vaikka en edes muistanut mitä olin miettinyt rataantutustumisessa, niin sitten siinä radalla vauhdissa vaan menin jotenkin... ja se toimi! Mut sitten aloin miettimään, että ei mulla kyllä vieläkään oo hajuakaan, että mitä mä tein. En muista mitä tein, ja jos muistan, niin en tiedä miksi sitä kutsutaan. Pitäis olla joku koulutus, missä kerrotaan ohjauskuvioiden nimiä :P or not.

Mutta jos Gille oli taitava, niin oli se sitten hullukin taas. Kaikki turhautumiset ja ylimääräinen energia purkaatui kentällä ilmeisesti. Kilu oli joutunut olemaan yksin kotona, kun mä olin töissä ja toiset pojat siellä reissussa. Se piti sitten kostaa johonkin!! Ja se jokin oli taas mun käsi. Kepeillä kun pidin kättä siinä edessä, niin ei se varmaan keskittynyt aluksi niihin keppeihin lainkaan, vaan mun käden metsästämiseen vaan. Mutta aika hienosti ne silti meni. Kättä en kuitenkan vieläkään voinut ottaa pois, kun sit se meni vielä enemmän sähläämiseksi. Ja yksi kerta kun jätkä hyppäsi hypyn, ja alastulossa sitten mun käsi oli siinä matkalla sopivasti kohdalla... Mut ei se haittaa niin kauan kun se ei satu :) Voin vaan lohduttautua sillä, että mulla on huippuagilitykoira - kun se on niin innoissaan :P

Tänään mennään Hakaloille opiskelemaan pennun hoitoa. Mennään viikonloppuna vesipuhveleiden lapsenhoitajiksi niille. Jaiks!!

Joulukuu!

Tajusin just, että nyt on joulukuu ja kaikenmaailman jouluhössötykset on päällä - niin minä laitan jouluvalojen sijasta joulukuvan meidän pojista koristamaan tätä blogia :D
Hauskaa pikkujoulua siis!!

Urpo ja Turpo

Olin äsken lenkillä ja siellä tuli vastaan joku lapsiperhe. Yksi niistä pojista olis ollut kovin kiinnostunut tulla katsomaan meidän koiria, mutta sen äiti ei päästänyt. Pogo sitäpaitsi juoksi ihan kiukulla taas karkuun - hiiteen tollaset lapset kun tulee pelottelee meidän pientä Pogoa pimeellä! :)

Noh, kun ne oli ohitettu, niin se poika huusi äidilleen kovaan ääneen "mitkäköhän noiden nimet mahtaa olla... ... onkohan ne Urpo ja Turpo!?"

Heh, ei tainut mennä pojan veikkaus ihan metsään ;D

Hyvät treenit

Jes, meillä oli kerrankin kivaa harkoissa! :) Team PogoGille, eli Polle (!!) oli loistavia!

Tossa kun eilisestä illasta asti olen meittinyt, että mitähän sitä nyt sitten tänne kirjottelis, niin olen huomannut miten vaikea on kirjoittaa positiivisesti. Vaikka tällä kertaa mulla onkin oikeestaan vaan positiivista kerrottavaa, niin silti musta tuntuu, että saatan kertoa sen taas negatiiviseen sävyyn :) Mussa on kyllä joku vika, pitäis päästä sinne jonnekin kallonkutistajalle :D

Tällä kertaa meni ihan yhtälailla hermot heti kun päästin koirat pois autosta. Ne on niin hulluja, kun tajuaa missä ollaan. Nyt heti pitäis päästä jo toimimaan!! Kun olin siitä alkujärkytyksestä taas selvinnyt, niin loppu sujuikin jo ihan hyvin. Edelleen se maneesin kuramömmö sun muut kasat hiukan ottaa pannuun, mutta jokatapauksessa ne koirat pitäis pestä harkkojen jälkeen, niin kai se sit on ihan sama. Auto ei vaan tykkää hyvää.

Mikko oli tällä kertaa kouluttamassa. Oli siellä radalla kaikenmaailman systeemejä, joista luulin, ettei me selvitä Kilun kanssa ikinä. Edelleenkään en jaksa sen kummemmin alkaa selittämään radan kulkua ja ohjauskuvioita, mutta kaikista kohdista selvittiin ja joissakin kohtia oltiin yllättävän hyviäkin :) Kilulla oli oikeen draivi päällä, jumankekka kun se poika juoksi! Eihän siinä meinannut pysyä mukana ollenkaan, kun jäi vaan ihmettelemään, että miten se koira nyt tuolla jo voi olla. Mutta jäi tosi hyvä meili ja oli kiva rata :)

Taru meni taas Pokeripojan kanssa, ja se vasta hullu onkin! Musta tuntuu, että siitä on tullut vaan yhä enemmän sekopää - jos se on edes mahdollista (puhun siis Pogosta, en Tarusta). Sunnuntaina kasvihuoneella ja eilen harkoissa jätkä vetää ihan täysillä. Ja aika hienosti meni sekin poika, ei tullut monessa kohtaa mitää isoja kaarroksia - eikä rimat lennellyt! Ja taisi se ihan kohtishyvin ne kontaktiktin ottaa!? Kepeille oli vaikee sisäänmeno, ja sitä parivaljakko hinkkasi aika kauan, mutta hienosti sekin sitten sujui. Ja Pogo oli niin maailman onnellisin poika taas :)

Ehkä se aksaaminen alkaa taas maistumaan kun alkaa tulemaan niitä onnistuneita hetkiä. Jokseenkin nyt harmittaa, ettei jaksettu lähteä sinne epiksiin viikonloppuna, mutta turha sitä enää on miettiä... kerkeehän sitä. Gillen kisa-ikäkin alkaa jo olemaan ihan liian pelottavan lähellä!!

---

On kuulemma aika hassua kun kerron täällä Gillestä, joka on oikeen hirmu - puree mua agilityradalla eikä osaa käyttäytyä juuri koskaan :D ja sitten laitan sen viinirypele videon, missä sellainen pieni poika leikkii viinirypäleellä kuin joku viaton pentu konsanaan ;) Niinpä, sen takia pitikin laittaa video, koska kuva kertoo tuhat sanaa :) Tollasia hetkiä on vaan niin vaikee kirjoittaa.