Harkoissa oli kivaa.

Juu-u, totta tosiaan. Harkoissa oli kivaa :)

En tiiä sit johtuiko se seurasta, kun Johannan kanssa oli taas niin hauskaa. Oon ollut aika iloinen kun ryhmässä on ollut toinen vesipääidiootti (tarkoitan Murua, pakko selventää kun ei sitä koskaan tiiä...), mut nyt nekin muuttaa Espooseen ja me jäädään Gillen kanssa yksin sinne harkkoihin pöllöilemään :/ Tylsää, ketä mun kanssa nyt sit haukkuu itseään paskaksi siellä!? ...tai yleensäkään puhuu mulle!?
No, jokatapauksessa hauskaa oli. Viimisen kerran... nyyh. Gillekin nyt menettää tyttöystävänsä, on se vaan niin IN LOVE siihen Muruun. (ja hiukan myös muihinkin tyttöihin ketkä nyt sattuu kulkemaan ohi... mut on tää vesiäinen silti ykkönen!)

Kun lähdettiin Gillen kanssa, niin olin ihan että Jes, nyt se ei oo yhtään höyrypää. Päästiin radan puoleenväliin ni jo alkoi. Se ei vaan kuuntele yhtään sillon kun se alkaa haukkumaan. Haukkuu, haukkuu ja puree vaan. Nytkin oli ihan uutukainen takki päällä, niin sai olla kokoajan varjelemassa ettei siihen tule reikiä. Kuolanen se kyllä oli. (oma vika, mitä laitoin uuden takin!?)

Mutta mentiin mun mielestä aika hyvin, siis omasta mielestäni. Ehkä jonkun mielestä se oli vaan pelkkää sähläämistä, mutta jäipä ainakin hyvä mieli. Kontaktit meni loistavasti, hyvä! Mutta tällä hetkellä se rengas on kyllä tyhmä, Kaijakin sanoi että ohjaan sen ihan oikein, joten ei mee järkeen miksei se voi hypätä siihen renkaaseen, pakko mennä aina ohi ellei oo siellä toisella puolella näyttämässä mistä mennään. Siihen tarvittaisiin siis jotain apua.

Toinen missä poika on alkanut pöllöilemään, on lähdössä paikallaan pysyminen. Ainakin jos pitää mennä kahden esteen päähän. Muistaakseni se on sen aika hyvin aina osannut, niin paljon me sitä ainakin pienenä ollaan opeteltu, ja tietty isompanakin. Mut nyt ei vaan malta pysyä siellä. Ärsyttävä.

Kolmas mikä oli tyhmä, on se muuri. Ei vaan millään meinaa mennä muurille, juoksee mielummin ohi. Saattaa olla että ohjaankin huonosti, mutta siltikin...

Kaikki muut meni hyvin, jos sitä purukalustoa olisi ollut vähän vähemmän taas kiinni reidessä ja kädessä. Ja keskittyminen olisi mukana. Ja hauskaa huomata, että ainakin tällä kertaa poika oli hyvin hallinnassa mulla, pari kertaa meinasi mennä katsomaan mitä viereisellä radalla tehdään, mutta sain jarrut päälle ja kääntymään takaisin. Hieno juttu.

Hyvä minä, ensin sanon, että oli hauskaa ja oltiin semi hyviä, mutta silti osaan kirjoittaa vaan ne huonot puolet. Tällänen mä oon, valittaa vaan mutta sitten unohtaa aina mainita ne hyvät... joten blogista on voinut saada aika negatiivisen käsityksen, johtuen ehkä juurikin tästä!! Ei niitä hyviä juttuja vaan jaksa kirjoittaa, kivempi valittaa :)

Viikonloppuna mennään agilityleirille. Saas nähdä mitkä fiilikset sieltä jää, siitä luultavasti pitkän pitkä kooste luvassa ;) Toivon vaan niin paljon, ettei sataisi! Sitten mä otan kyllä lopputilin.

Rauman epikset

En meinannut kirjoittaa tänne lainkaan, kun epikset oli ihan tyhmät. Gille oli heti ihan höyrypää kun päästiin pelipaikalle, joten siinä vaiheessa meni jo hermo. Itellä oli selkä niin kipee, ettei voinut vähempää kiinnostaa alkaa juoksemaan. Tiesin siis jo siinä vaiheessa, että tästä ei tuu mitään.

Sitten mua alkoi vielä enemmän ottamaan päähän, kun siellä oli niitä tyyppejä ketkä on ollut mun kanssa samassa penturyhmässä, ja pärjäsi paremmin. Saletisti oon tehny Gillen kanssa enemmän töitä ja käynyt enemmän epiksissä ja kaikkee... sit me ollaan tollasii häsläreitä. Tiedän kyllä, että ne minikoirat on varmaankin helpompia ohjata kun joku pöllöperro, mut silti! Iski masennus. (onneksi siellä on toinenkin pöllöperro Muru, mikä on kanssa aika häsläri :D) Vika on siis oltava minussa ja sen takia ärsyttääkin. Kyllä siellä on menossa yksi penturyhmäläiskaveri kaupunkitaisteluunkin, mutta tuskinpa mua ja Kilua sinne olis huolittu.
Topi sanoi, että heräsihän se kilpailuvietti sieltä, mutta en tiiä onko se hyvä asia. Mä en tykkää kert kilpailla ja sit ku tajuun et muut on parempii niin en haluu tehdä enää. Luovutan. Niinku luovutin ykkösten radallakin jo lähtöviivalla. Siinä vaiheessa kun toisena esteenä oli muuri ja en saanut Gilleä siitä menemään sitten millään, niin meni hermot. Oliko se säännöissä kielletty, jos sanoo koiraansa idiootiksi? :) ei vissiin. Se on oikeestaan Gillen toinen nimi.

Möllirata oli oikeestaan aika haahuilemista. Gille taas päätti lähteä hiukan kattomaan josko tuttuja löytyisi, eikä siis kuunnellut yhtään mitään. Ykkösessä se meni oikeastaan kepit vaan hyvin, sen mikä se meni Laitilassa huonosti. Kontaktit oli ihan jostain peestä. Heti alussa meni päin metsää kun poika päätti mennä haukkumaan tuomaria ja sitten ei sujunut se muuri.

Höh, oli niin kiva kun se Laitilan rata oli niin onnistunut... nyt on taas tää perusfiilis, et ottaa vaan päähän olla paska.

Topin ja Pogon möllirata meni tosi hyvin. Niillä oli ainakin paras aika, vauhti oli huimaava. Olis varmaan tullut nolla, ellei Topi olisi vahingossa ohjannut väärin. Se seurasi takanatulevaa Pogoa, eikä kattonut eteen missä este oli... sitten se oli mennyt jo ohi.
Ykkösellä niilläkin oli aika sähläystä... ehkä se on vaan meidän perheen juttu se sählääminen :) Rimat lenteli taas vaikka millä mitalla... saattaa olla että lihaksetkin oli liian kylmät, tai sit ei. Kun pojat tuli maaliin niin Topin uusi hieno perrotakki oli ihan kuolassa, joten jotain purukalustoa oli vissin käytetty. Gillekin puri mua siellä ykkösen radalla... liekö ollut merkki sitten siitä, että ohjasin vähän löysästi ja se komensi, että mentäiskö jo?

Avoimeen ei Topi sitten ehtinyt menenään kun piti lähteä nukkumaan ja aamuvuoroon.

Oon nyt lenkillä yrittänyt opettaa Pogoa ravaamaan. Se kun ei sitä osaa. Joko kävelee matokävelyä (eli peitsaa) tai sit kovemmassa vauhdissa laukkaa. Ei se oo ikinä ravannut, mikä on vissiin aika huono juttu. Mutta ei oo ainut C-pentueen koira, kenellä on sama vika. Tajuttiin, että kun Pogon ottaa seuraamaan niin sillä alkaa ravi ja sitten se jää vahingossa sille päälle. Mutta heti kun se keskittyy johonkin muuhun, alkaa taas matokävely. Hiukan se on hauska kun menee nenä pystyssä ylpeenä kun kehun hänen raviaan :)

Treenit

Oli jälleen aika aksa-treenien. Lähdin harkkaamaan kävellen molempien poikien kanssa, tuli sitten samalla tehtyä iltalenkki. Tiesin jo valmiiksi, että se loppuosa olisi paha, koska ruohikko ja kaikki muukin tyhmä rikkaruoho on kasvanut niin pitkäksi siinä metsän ja kentän välissä. Mutta "sitä ei voi ylittää, sitä ei voi alittaa - täytyy mennä läpi." Kiertää olis voinut, mutten tiennyt mistä. Ja voi tuska, ei olisi pitänyt mennä... Nokkosia! Niitä oli ja paljon, ja pitkiä. Nyt on sitten kädet ja jalat täynnä sellaista pientä punaista pistettä, ja polttttaaaa!! Pääsin perille niin, että joku saattoi luulla viidakosta tulevan jonkun sarvikuonon - juoksin täysillä, kirosin ja pärräsin, huusin pojille go go go go.. jne :)

Menin ennen harkkoja vielä hakemaan pojille vettä ja kastamaan ne. Takaisintullessa päästin pojat riehumaan vielä nurmikolle, mutta sitten oli pakko laittaa Gille kiinni, siihen kun en luota että se pysyy hanskassa tällä hetkellä. Pogo jäi vapaaksi ja päätti mennä moikaamaan kaikkia, en tiiä mikä sosiaalinen kausi sillä muka on. Ensin se juoksi rataa rakentamassa olleiden Kaijan, Miian ja Helin luokse, jee hei, oisko nää ehkä jotain tuttuja? Myöhemmin se innostui (ehkä liikaakin) taas Johannasta ja Murusta, Muru oli taas NIIN ihana :) Sitten Veeran ja Veeran se bongasi jo kaukaa, ne kun tuli seuraamaan meidän treenejä. Ja lopuksi vielä piti innolla ja häntä heiluen mennä moikkaamaan Liisaa ja Tiinaa. Siis Tiinakin, kenet Pogo joskus säikäytti oikeen kunnolla, kun ei kemiat kohdanneet. Nyt se olikin joku kiva tuttu :) Mut ei Tiina sit edes huomannut meidän hännänheiluttajaa.

Gillen kanssa treenit ei mennyt sitten taas niin kauheen hyvin. Tai meni ja ei mennyt. Oma keskittyminen ei oikeen ollut mukana, joten sähläsin. Seurauksena Gillekin sähläsi. Se poika jopa puri mua innostuksissaan reiteen ja sormeen. Kiva kiitos :) Radalla oli keinu, joka meni yllättävän hyvin, ensimmäisen kerran ilman etten pysäyttänyt poikaa itse... on se siis jotain vissiin oppinut. Maksi muurin poika hyppäsi mainiosti. A:n kontakti meni loistavasti. Ja sit oli pöytä, johon sain Kilun pysähtymään hienosti. Kaikista iloisin olen kepeistä. Laitilan pohjanoteerauksen jälkeen olin jo ihan epätoivoinen keppien kanssa, mutta nyt vaikea kulma ja sinne meni, loppuun asti - ilman namia. Vähän hienosti! Jes. Rengasta se jätkä ei vaan vieläkään tajua. Hyppää vaan sivusta jollei joku ohjaa sitä sinne renkaaseen... yhden kerran hyppäsi sivusta sitä kettinkiä päin niin että luulin jo että se loukkasi. Ihan kivat treenit kun poika osasi, mutta sen sähläyksen olisi voinut jättää väliin.

Pogonkin kanssa menin hiukan hyppyjä. Rimat pysyi ihmeen hyvin, vaikka se jätkä kävi NIIN ylikierroksilla. Ne rimat mitkä tippui oli mun ohjausvirheiden syytä, en osaa mennä Pogon kanssa yhtään! Ainakaan tollasta kiemuraista hyppäriä. No, puri sekin sitten mua, varmaan ihan tasapuolisuuden vuoksi. Yritin laittaa Pogoa istumaan, kun se vaan pyörii ympyrää eikä kuuntele, niin jaa, sun naama - naps. Nyt mulla on poskessa, ihan silmän alapuolella sellasia viiruja mitkä tuli hampaista. Vielä kun se on terottanut niitä hampaitaan hyvin niiden saakelin kivien kanssa, ei sattunut yhtään joo... kiitti vaan Topi kun kerroit, että hyvä tapa saada Pogo istumaan lähdössä on käskee se vierelle.

Saa nähdä mitä torstaisista epiksistä tulee... Toivotaan ainakin, että Gille olisi hiukan iisimpi.

Mökkeilyä, osa 2.

Mentiin käymään taas meidän mökillä. Nyt mukaan lähti perhe Mäkinen. Hauskaa oli kun pöllöt vesikoirat sai taas telmiä ja uida. Hermot meinasi kyllä mennä Pogon ja Soolon kanssa, ja niiden kivien! Nyt meni sisaruksilla hiukan yli niiden kanssa, molemmat yritti niitä syödä ja töniä vaikka kuinka kauan, monta tuntia. Eikä auttanut vaikka miten olisi kieltänyt... Soolo sentään kuunteli hiukan, mutta Pogo ei tajua sillä hetkellä mistään muusta mitään kun siitä kivestä. Meillä on hyviä videoitakin niistä, mutta ne tulee jälkijunassa.

Muuten oli perus mökkitouhua, uitiin ja saunottiin. Koirilla oli varmasti mahtava päivä ja nyt on uni!

Gille yritti piilottaa kaikki lelut tonne pusikkoon, se on helpompaa kun toisilta varastaminen.

Ebba odottaa rannalla kun isot koirat tappelee :)

Mun harjoituskuva kun opettelin käyttämään makro-toimintoa kamerasta

Ja sitten se Pogo temput teki. Mudasta piti sitten toikin kivi vissiin kaivaa...

Puhdas poika!!

Mutta pääsia on, että kivi tulee puhdistettua!!

Ja taisi tää toinenkin siellä mudassa käydä...

Sauli sai kalan... voi äly kun se oli jännä!!
(sai Topikin kalan, yhden salakan, ainakin 6 cm... tää piti kuulemma mainita :D)

Kattokaas tota Gillen väistöliikettä... pelottava kun se hemmetti liikuukin!!

Kotiinpäin menossa... piti sitten matkalla veneestä hajota vielä ohjauksen vaijeri, eli matkan teko hidastui ehkä hieman, kun ratti ei toiminut enää... voi kökkö!
Meinasi tulla vilu, siellä pikku-Ebba istuskeli pyyhkeen alla ja meidän pojat vuorotellen viltin alla... Soolo oli kovis, eikä pientä kylmää pelkää!! :)

Meidän Pogo-peikko ja auringonlasku.

Gilleapina ja auringonlasku... melko hieno kuva!? :)

Laitilan epikset

Saatan ehkä nukahtaa kesken kirjoittamisen, mutta Terhi käski kirjoittaa vielä tänään blogiin, niin totellaan nyt tämän kerran.

Tänään epiksissä mulla ja Gillellä oli tosi hyvä möllirata. Itse olen ainakin tyytyväinen ja sain taas osakseni niitä (sääli)kehujakin :) Mikko oli tehnyt helpon mölliradan, mutta joutui siinä muutaman ohjauskikankin tekemään. Yhteensä tuli 15 virhepistettä, mutta muistinmenetyksen takia en tiedä mistä. Kuulemma puusilmä tuomari oli antanut siitä jotain tyhmiä virheitä, kun Gille hyppäsi hiukan mua päin ja siitä tuli kosketus... en usko, eihän sellasta oo voinut tapahtua jos sitä en itse muista!!? :D Ja toinen virhe/kielto mikä nyt liekään tuli siitä, kun Gille ohitti yhden hypyn ekalla kerralla. Mutta muuta en sit tosiaan tiedä, kun en muista. Sen verran muistan, että ihan kivasti meni. 12 koiraa oli makseissa ja me oltiin sit kuudensia. Paras rata siis tähän menneessä. Tästä vaan suunta ylöspäin... or not :D

Hyvän fiiliksen hurmiossa menin sitten ilmoittamaan meidät vielä ykkösten rataan. Perusteluna oli se, että nyt möllin jälkeen oli liian hyvä mieli, niin pitää saada se perus vitutus päälle ja mennä tekemään huono rata :) niinhän me tehtiin. Aika alussa oli kepit, joita Gille ei tällä hetkellä osaa yhtään. Se joko höyryää, haukkuu ja komentaa mua, tai sitten pitää olla nami kädessä, niin se ehkä menee. Yritin ensin ilman namia, eikä tullut mitään. Namilla se sitten meni, mutta siinä oli mennyt jo oma keskittyminen ja luovutin. Vähän oli eri fiilis jo mennessäkin, mitä oli mölleissä. Sinne menin ehkä ekaa kertaa hyvillä mielin, ja päätin että nyt ei sit pelleillä. Mutta sitten kun tiesin tässä ykkösradalla ne kompastuskivet, niin en sit vissiin jaksanut edes yrittää. Sähläyksellä mentiin loppuun, välissä hain jo katseellani armoa Mikoltakin, että käske mut nyt jo pois täältä, en mä haluu enää. Mutta loppuun mentiin silti. Ja kahden radan jälkeen selkä paskana. Saa nähdä kestääkö se selkä tätä mun hurjaa agility-uraa, se on alkanut sattumaan kokoajan enemmän ja enemmän - eikä siis kestä treenaamista. Mutta niin, se rata, kuulemma ei sekään mikään huono ollut, mutta itteeni kyllä ottaa päähän!!

Sitten toi Pokeri-poika. Mölliradalla pojalla oli taas NIIN ylikierroksilla kaikki, ettei siitä tullut mitään. Mutta syy oli kyllä selvä, Gille meni radalla just ennen Pogoa, jota se ei kestänyt yhtään. Heti lähtöviivalla kun hihna irtosi niin Pogo meinasi hyökätä rökittämään Gilleä "hittooko menit tuolla radalla ennen mua, paska pikkuveli". Joten ei se siis jaksanut oikeen keskittyä. Kontakteilla piti korjailla monta kertaa ja Pogon leuat hakkasi siihen tahtiin että noiden poikien päät osui yhteen ja Topilta lohkesi hammas! (oli kyllä posliinipaikka siinä hampaassa, mutta kuitenkin). Tällä radalla pysyi kuitenkin rimat, yksi tippui vaan! Se siitä radasta.
Ykkösradalla tippui sit taas puolet rimoista. Sen jälkeen Topi meni loppuun "ihan sama" asenteella, eikä jaksanut varmistella niitä kontaktejakaan (ja halusi pitää loput hampaat). Avoimessa tuli kolme rimaa alas, otti melkeen puomin kontaktin mutta juoksi niin kovaa että se meni ihan inan yli, A:n kontakti tuli otettua. Ihan ok rata, mutta 20 virhepistettä ja Topi unohti ohjata :)

Palkintopalleille pääsi meidän seurueesta vain Ebbeliini, mutta sit Topi ja Pogo sai lohdutuspalkinnon. Vaaleanpunaisen sydän-huivin. Se luovutettiin meidän homo-poika Gillelle, joka olikin ylpeä uudesta huivistaan :D:D

Kesätauon jälkeen harkkaamassa

Olin taas eilen pöllö-Gillen kanssa harkoissa. Oli aika hauskaa olla treeneissä pitkästä aikaa. Kaija teki meille sen radan mikä on kaupunkitaistelussa, oli aika semi haasteellinen kyllä meille :)

Aluksi Gille ei meinannut keskittyä lainkaan, se vaan juoksi esteiden ohi ja haahuili omiaan. Edes kontakteja se ei jaksanut ottaa, sit selvisi syykin. Se juoksi puomilta alas ja kaarsi nurmikolle sontimaan... tuli hätä kesken treenien! Ei kai nyt siinä voinutkaan keskittyä. Sitten alkoi sujumaan vähän paremmin :) (onneksi meni sentään sinne nurtsille, eikä tehnyt niinku Ziki :D)

Ärsytti taas kun Gille alkaa riehumaan niin sitten mäkin alan. Sit se on vaan sellasta häsläämistä, missä ei oo mitään järkee. Osa radasta meni ihan hyvin kun jaksoi itse keskittyä, mutta kepit oli ainakin taas ihan vammaset. Ei toi ipana jaksa vieläkään keskittyä niissä, haukkuu ja komentaa vaan mua. Putkella takaaleikkaaminen ja rengas ei onnistunut, mutta muuten ihan kivaa oli. Kaija antoi pari hyvää neuvoa jota voisin vaikka käyttää jossain epiksissä hyödyksenikin. Jos vaan sielläkin joku aivotoiminta pelaisi... turha toivo.

Nyt on kovassa harkinnassa mennäänkö tänään Mynämäelle epiksiin vaiko ei...

Mökkeilyä

Eilinen päivä vierähti mökillä. Oli ihana auringonpaiste ja itsellä ensimmäinen "lomapäivä".

Gillestä on tullut tosi kova vesipeto. Sehän lilluu vedessä huvikeen kokoajan. Aina välillä tulee rannalle, ja taas pulahtaa veteen. Se metsästää suullaan mm. ilmakuplia, kaislaa, herneitä, levää... niitä kun on siinä pinnassa, niin ne pitää ottaa suuhun!? Vissiinkin.

Sitten kun itsekin sain ensimmäisen kerran tänä vuonna mentyä uimaan ja heittämään talviturkin, niin siitähän Gille innostui. (pitää sanoa vielä, ettei ole lainkaan tapaistani jättää hitto elokuulle sitä talviturkkia, hyvin noloa!)

Meillä on mökillä vaan laituri ja ympärillä kiviä. Pogo osaa mennä sieltä sivusta uimaan, mutta Gillen on päästävä laiturilta, niinku mekin mennään. Hyppää veteen ja tikapuita pitkin takaisin (ylöspääsyssä on hiukan autettava). Pogoa kiinnosti koko päivän aikana enemmän taas kivet kuin mikään muu. Me muut kun oltiin uimassa niin Pogo inisee rannalla taas jonkun kivenmurikan kanssa. Eikä auta jos sitä kieltää tai heittää kiven pois (veteen), se vaan menee perässä ja alkaa sukeltamaan, sukeltaa niin kauan kunnes löytää edes jonkun kiven jonka kanssa voi taas leikkiä rannalla. Se sukeltaa jopa sellaisissakin kohdissa missä ei jalat edes yllä pohjaan, yhtäkkiä koko koira on vaan pinnan alla - ja taas mennään.

Mutta se Gille the uimaripoika. Gille kun tulee uimaan, niin se ei tee niinku Pogo, että yrittäisi kiivetä syliin tai pelastaa. Se vaan ui siinä ympärillä ihan rauhassa. Sitten kun saattin se Pogokin uimaan ja pelattiin sen kanssa siinä jotain, niin sit yhtäkkiä Topi taas huomaa, että missä Gille on!? Siellä se painelee vaikka kuinka kaukana, uimassa kohti pientä saareketta. Jos nyt uskallan heittää, niin oli se ainakin 50 metrin päässä kun tajusi vihdoin kääntyä takaisin. Pogokin lähti perään vaikka kuinka yritettiin huutaa niitä takaisin. Kiva kun ei olisikaan jaksanut enää uida takaisinpäin :/ mutta kyllä meidän teräsmiehet jaksaa :D ihme poikia.

Pogo odottaa Topia takaisin kalastamasta.

Gille meinasi lähteä perään, mutta Pogo tosiaan tajusi istuskella vaan rauhassa.

Moi! Oon Gille ja tykkään uimisesta!

Tälläinen harakka-otus seurasi viereisestä puusta meidän touhuja.

Pogo veneessä. Uskaltanut reunalle kurkkimaan kun oma paatti ei menee niin kovaa
että pitäisi istua sylissä :)

Siinä on meidän laivakoira.

Joko ollaan perillä!? Perille päästyä molemmat hyppäsikin paatista pois mereen, ei
malttanut odottaa rantaan asti.

Gille on ihan onneissaan kun pääsee merelle.

Ja vielä mainittakoon, että mahdolliset kirjoitusvirheet laitetaan sitten silmässä olevan haavan piikkiin. Tökkäsin sitten itseäni tänään pinseteillä silmään ja nyt on toinen silmä hieman sumuinen... ei aina voi onnistua :)