En meinannut kirjoittaa tänne lainkaan, kun epikset oli ihan tyhmät. Gille oli heti ihan höyrypää kun päästiin pelipaikalle, joten siinä vaiheessa meni jo hermo. Itellä oli selkä niin kipee, ettei voinut vähempää kiinnostaa alkaa juoksemaan. Tiesin siis jo siinä vaiheessa, että tästä ei tuu mitään.
Sitten mua alkoi vielä enemmän ottamaan päähän, kun siellä oli niitä tyyppejä ketkä on ollut mun kanssa samassa penturyhmässä, ja pärjäsi paremmin. Saletisti oon tehny Gillen kanssa enemmän töitä ja käynyt enemmän epiksissä ja kaikkee... sit me ollaan tollasii häsläreitä. Tiedän kyllä, että ne minikoirat on varmaankin helpompia ohjata kun joku pöllöperro, mut silti! Iski masennus. (onneksi siellä on toinenkin pöllöperro Muru, mikä on kanssa aika häsläri :D) Vika on siis oltava minussa ja sen takia ärsyttääkin. Kyllä siellä on menossa yksi penturyhmäläiskaveri kaupunkitaisteluunkin, mutta tuskinpa mua ja Kilua sinne olis huolittu.
Topi sanoi, että heräsihän se kilpailuvietti sieltä, mutta en tiiä onko se hyvä asia. Mä en tykkää kert kilpailla ja sit ku tajuun et muut on parempii niin en haluu tehdä enää. Luovutan. Niinku luovutin ykkösten radallakin jo lähtöviivalla. Siinä vaiheessa kun toisena esteenä oli muuri ja en saanut Gilleä siitä menemään sitten millään, niin meni hermot. Oliko se säännöissä kielletty, jos sanoo koiraansa idiootiksi? :) ei vissiin. Se on oikeestaan Gillen toinen nimi.
Möllirata oli oikeestaan aika haahuilemista. Gille taas päätti lähteä hiukan kattomaan josko tuttuja löytyisi, eikä siis kuunnellut yhtään mitään. Ykkösessä se meni oikeastaan kepit vaan hyvin, sen mikä se meni Laitilassa huonosti. Kontaktit oli ihan jostain peestä. Heti alussa meni päin metsää kun poika päätti mennä haukkumaan tuomaria ja sitten ei sujunut se muuri.
Höh, oli niin kiva kun se Laitilan rata oli niin onnistunut... nyt on taas tää perusfiilis, et ottaa vaan päähän olla paska.
Topin ja Pogon möllirata meni tosi hyvin. Niillä oli ainakin paras aika, vauhti oli huimaava. Olis varmaan tullut nolla, ellei Topi olisi vahingossa ohjannut väärin. Se seurasi takanatulevaa Pogoa, eikä kattonut eteen missä este oli... sitten se oli mennyt jo ohi.
Ykkösellä niilläkin oli aika sähläystä... ehkä se on vaan meidän perheen juttu se sählääminen :) Rimat lenteli taas vaikka millä mitalla... saattaa olla että lihaksetkin oli liian kylmät, tai sit ei. Kun pojat tuli maaliin niin Topin uusi hieno perrotakki oli ihan kuolassa, joten jotain purukalustoa oli vissin käytetty. Gillekin puri mua siellä ykkösen radalla... liekö ollut merkki sitten siitä, että ohjasin vähän löysästi ja se komensi, että mentäiskö jo?
Avoimeen ei Topi sitten ehtinyt menenään kun piti lähteä nukkumaan ja aamuvuoroon.
Oon nyt lenkillä yrittänyt opettaa Pogoa ravaamaan. Se kun ei sitä osaa. Joko kävelee matokävelyä (eli peitsaa) tai sit kovemmassa vauhdissa laukkaa. Ei se oo ikinä ravannut, mikä on vissiin aika huono juttu. Mutta ei oo ainut C-pentueen koira, kenellä on sama vika. Tajuttiin, että kun Pogon ottaa seuraamaan niin sillä alkaa ravi ja sitten se jää vahingossa sille päälle. Mutta heti kun se keskittyy johonkin muuhun, alkaa taas matokävely. Hiukan se on hauska kun menee nenä pystyssä ylpeenä kun kehun hänen raviaan :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti