Täällä sitä edelleen ollaan..

Ei oikein blogi näytä päivittyvän itsellään... Erittäin kummallista. Kännykällä on vähän tylsä alkaa naputtelemaan mitään tekstiä ja koneelle ei ehdi... tässä sitä sitten ollaan. Eikä kyllä hirveesti mitään ihmeellistä koira-aiheista kerrottavaa olisikaan. Nestan juttuja voisinkin kirjoitella, mutta sitä varten pitäisi ehkä perustaa oma bloginsa - tai ainakin salata tämä. Kuvia tekis kyllä mieli laittaa mutta enpä taida kuitenkaan...

No mutta. Talven agility näyttää nyt ihmeellisen lupaavalta, meillä on halli!!! Jipii. Maneesille voidaan sanoa hei hei. Ehkä ensi vuonna meillä olisi sitten se oma halli? Tänä vuonna kun se on Paneliassa, niin se on nyt se miinus, pitkä ajomatka. Toivottavasti se olisi nyt hyvä treenipaikka. Jännitys vielä huipentuu, että saadaanko me mistään ryhmästä paikkaa.

Nagan aksaamiseen ollaan nyt yritetty panostaa. Se oli alueellisessa valmennuksessa, joka jäi sitten pois kun ne oli aina väärään aikaan eikä siitä saanut kauheesti mitään irti. Oli koira ja ohjaaja jo liian taitavia ;) Purinalla on käyty yksäreillä ja vähän muissakin koulutuksissa. Marjon treeneissä on nyt käyty kerran ja toinen on vielä edessä. Kepit alkaa Nappulalla sujumaan (tosin niitä ei olla tehty varmaan kahteen viikkoon taas) - eli sen puolesta pikku-ukko alkaisi olemaan kisavalmis. Nyt vaan odotellaan sitä puolentoistavuoden ikää ja ei muuta kun kisabaanoille. Nyt kun oltaisiin menty aksaamaan ihan omatoimisesti, tuli lunta. Se siitä sitten. Onneksi sinne halliin pääsee jo kohta... toivottavasti ainakin.
Omissa hohtoepiksissä Naga pärjäsi hienosti, oli palkinnoillakin kaksi kertaa. On se taitava pikkuinen.

Gillen kanssa ei oo aksattu hetkeen, kun Topilla on ollut iltavuoroja ja nyt viimeiset ulkoharkatkin peruuntui sen lumen takia. Mua hiukan hirvittää, kun ensi viikonloppuna pitäisi mennä T. Liuhdon koulutukseen, ja tämä mamma on aksannut viimeksi kevättalvella - ja sillonkin puolella teholla. Tai no, vedin mä nyt hulluna kaksi rataa epiksissä - ihan kylmiltään, ei yhtään reenattu aksaa - saati sitten juoksemista. Meni se olosuhteisiin nähden aika hyvin :D Kai se sitten tästä taas lähtee...

Pooke on edelleen kotihiiri. Se olis päässyt epiksissä hyppy-putkiradalle, mutta kun siellä kesti niin hemmetin kauan jossain säätämisessä, niin sitten ehti tulla jo pimeetä eikä Pogon kanssa enää uskaltanut mennä radalle. Pogo on taas herännyt eloon kun kesä loppui ja tuli kylmää. Ei oo enää hiki kokoajan. Tuolla se painelee lenkilläkin menemään ihan intona, eikä enää laahusta perässä. Vapaaksi kun päästää niin ei se tiedä miten päin olisi kun on vaan niin kivaa. On se sellanen mörökölli kyllä...

Yritän yritän edes ottaa jotain kuvia koirista, niillä on niin huisin hyvä turkkikin nyt. Sellasia karvapalleroita ne on taas. Pitäisi kyllä ajaa turkit, menee hermo ton kuran kanssa. Pitikö sen lumenki nyt heti sulaa pois!?

Mutta blogi tulee nyt päivittymään edelleen tosi huonosti, ehkä ihan hyvä kun ei mulla tämän järkevämpää kirjoitettavaa oliskaan :)

Nimi

Ei tullut sittenkään pojasta Jaakko tai Zen, vaan siitä tulikin Nesta. :)

Tein tälläiset tossut sokerimassasta kakun päälle, kerrankin tyytyväinen tulokseen!
Sikamakeet converset ;)

Kuulumisia

Eipähän ihan hirveesti ole ylimääräistä aikaa kirjoitella blogia. Nyt on ihmeellinen tilanne, kun poika vetää päikkäreitä ja mä saan istua koneella - ihan siis rauhassa! :)

Tuo pikkupoikakin on huomenna jo kuukauden! Neljä viikkoa! Siis mitä!? Mihin se aika meni? Jätkä kasvaa hurjaa vauhtia - pojasta yritetäänkin leipoa uutta agilityn maailmanmestaria kovalla tahdilla. On sen verran monissa agilitytapahtumissa ollut jo mukana, että eipä taida vaihtoehtoja olla :) Poju on ollut mukana harkoissa, epiksissä, virallisissa kisoissa, kaupunkitaistelussa... Vaikka missä! Ensi viikolla ekaa kertaa Purinalle ;) Sairaalassa hoitaja kutsui häntä nimellä Jaakko. Hetken aikaa jo heitettiin läppää, että mitä jos nimetäänkin poika Jaakoksi, Suoknuutin mukaan! Jos nimi olisi enne - ja jos sillä verukkeella saisi vaikka alennusta yksäritunneista? :) Toinen vaihtoehto olisi ollut tietty Zen. Se nimi rimmaisikin, Zen Mäkinen. Ristiäiset on parin viikon päästä... saattaa olla että ei me sitten kuitenkaan käytetä kumpaakaan näistä.... Jää nähtäväksi.

Meno on muuten ollut oikein mukavaa, ihanaa vauva-arkea. Sitä vaan haittaa se, että toi Topi on aina joko töissä tai korjaamassa niitä hiivatin autoja. Jotka ei vieläkään ole kunnossa. Kuukausi jo mennyt ilman autoa, vois se arki siis olla hiukan helpompaakin, mutta näillä mennään :) Eipä tule käytyä kaupungilla tuhlaamassa rahaa! :) Ja koirat on tyytyväisiä, kun homehdutaan vaan kotona, eikä ne joudu jäämään yksin.

Lenkkeilyt vaunujen kanssa sujuu jo paljon paremmin, joskin yksinään en kolmea koiraa ole vielä ottanut mukaan.

Käytiin epiksissä, Naga ja Gille pääsi radalle. Vitsi kun epiksissä ei ole koskaan hyppäriä, muuten Pogokin pääsisi. Pitäis olla jotkut para-epikset erikseen :) Naga pärjäsi aika hienosti, taisi sijoittua toiseksi!! Hyvä Nakkeli!! Siitä tulee vielä taitava... jos vielä ehtis reenaamaan hiukan enemmän. Virallisissa kisoissa Gille pääsi radalle hurvittelemaan kaksi kertaa. Toinen rata meni niin Gillemäiseen käytökseen, että pojat lähti kesken pois. Toinen meni jo hiukan paremmin... Mutta perus settiä, ei siellä kisoissa osata mitään, koskaan kuullutkaan edes siitä, että mitä tarkoittaa istu!? Kaupunkitaistelussa sensijaan Gille oli pätevä. Tyhmä kymppi radalta tuli, kun alussa tippui toinen rima ja puomin (kolmas este) ohi piti eka mennä. Mutta loppurata meni puhtaana nollana ja pojat oli niin taitavia! :)

Kohta pitäisi sitten itsekin palata sinne agilityn pariin... Ensin oli tosi kova polte päästä aksaamaan, mutta mitä lähemmäksi se ajankohta tulee, sitä enemmän mua hirvittää! Eihän mulla riitä kunto! En osaa enää mitään ohjauskuvioita! Miten ihmeessä mä muistan sen radan!? Apua!!!

Pogon agility

Oltiin tällä viikolla harjoittelemassa kaupunkitaistelurataa. Tai siis Topi ja Gille harjoitteli, me muut oltiin mukana ihan muuten vaan. Naga ja Pogokin pääsi kentälle. 

Kuvasin kännykällä sitä Pogon menoa radalla... On se uskomaton epeli. Hyvin se vetää, vaikkei muka mitään näekkään. Ihan pihalla se silti on ja Topin ohjaus on ihan pöllöä, kun se on niin varovainen, ettei toi kahjo vaan juokse mitään siivekettä päin. Hitsi vaan kun en saanut sitä alkua videolle - sitä kun Pogo oivalsi, että nyt hän pääsee ihan oikeesti kentälle tekemään hommia!! Voi sitä pyörimisen määrää!! :D

Harmi, että koko reissu taisi olla meidän Pookelle vähän liikaa. Kävelyä 6 km, riehumista kentällä ja vielä päälle aksaa. Nyt onkin poika ollut aikas kipeä nämä muutamat päivät :/ Lihaskunto ilmeisesti päässyt vähän heikkenemään eikä ne nivelet tai lonkatkaan ihan priimaa tavaraa taida olla.... Mutta tuskin se Pogoa hirveesti haittaa, menis varmana uudestaan ihan koska vaan :)

Tässä nyt hieman huonolaatuinen video Pogo-faneille!! :)

Yksivuotias Naga

Nakki ja Nakin nakkikakku :)

Onnea pikkuiselle, ihanalle, söpölle ja hurjan hassulle Nagalle! Miten aika voikaan mennä näin nopeesti? Vastahan me jännitettiin näiden pienten otusten syntymää! 

Paljon onnea myös parhaille sisaruksille, Zipille, Alille ja Miille!

Pikkupoika tuli taloon

Meille syntyi viime maanantaina 13.8 pieni poika. Merkkiä ihminen. Ei enempää noita karvaisia poikia! :)

Poju on vallan ihana, söpöliini ja ylipäätänsäkin täydellinen. Olen maailman onnellisin. Koirat saattaa olla jotain toista mieltä, koska niiden elämä on vaan entistäkin tylsempää :D Raskausaikana en sitten loppuvaiheessa enää päässyt kunnolla lenkkeilemään, muutakun Pogon kanssa. Sen löntystelijän vauhti oli juurikin sopivaa, ja tuntui että Pookekin nautti kun sai olla kokonaan yksinään lenkillä, eikä tarvinnut hötkyillä. Jopa mun vauhti oli liian nopeeta sille :) Laiskimus. Topi sai sitten hoitaa kahden muun lenkittämisen ja ilokseni ne lenkit oli yleensä juoksuversioita. Mutta eiköhän tämä elämä tästä ala taas vauhdittumaan, kun päästään vähän alkuun. Mulla ainakin lenkkarinpohjat polttelee jo tuonne teille sen verran, että kohta mennään!

Äsken oltiin jo ensimmäisellä vaunulenkillä. Ei se nyt ihan niin helppoa ollut kun mitä olin kuvitellut. Tälläkin kertaa jako meni niin, että mulla oli vaan Pogo. Mutta kun se urpo hinaa niiden hajujensa perässä oikeelle, niin vaunut vetää vasemmalle. Ehkä siihenkin joku tatsi vielä löydetään.

Kun tuotiin pikkupoika kotiin, niin tehtiin sillälailla, että mä tulin sisälle ensin yksin. Mulla oli ollut ainakin NÄIN iso ikävä noita karvaisia pöllöpäitä. Ne oli ihan erinäköisiäkin kun tulin ovesta sisään, turkkikin kasvanut muutamassa päivässä ainakin metrin! Ja oli noillakin mua ikävä. Gillellä ehkä isoin. Sitten tuotiin Poju sisälle. Gille tajusi uuden tulokkaan ensimmäisenä ja alkoi tietenkin vesikoiramaiseen tyyliin haukkumaan, Seuraavaksi homman hokasi Naga, joka myös haukkui - ja juoksi karkuun paniikissa. Pogo ei tajunnut, Pogo kun on Pogo. Sitten Gille haistoi poikaa kerran ja oli ihan sen näköinen, kuin olisi tajunnut "aa, tää on se meidän pentu kun oli tuolla mahassa, ihan fine juttu". Ja sitten sillä heräsi samantien jotkut isänvaistot ja se alkoi hoivaamaan ja puolustamaan vauvaa. Naga pelkäsi edelleen, sillee kurottamalla uskalsi tulla haistelemaan puolen metrin päähän. Pogo ei tajunnut vieläkään mitään muuta, kun että hänellä on lelu. Kesti ehkä tunnin ennen kun Pogon piuhat yhdistyi, se tuli nuuskaisemaan vauvaa, nuolaisi pikaisesti päälakea hyväksymisen merkiksi ja jatkoi juttujaan. Kaikenkaikkiaan koirat on suhtautunut tulokkaaseen aivan mahtavasti. Gille ja Naga saattaa välillä tulla viereen katsomaan pientä ihmettä ja muuten annetaan olla ihan rauhassa. Yöheräämisiinkin ne on jo tottunut, ovat siis tajunneet ettei joka kerta kun mä nousen ylös ole aamu.

Ja kun mikään ei koskaan voi mennä niinkun strömsössä, niin ei mennyt nytkään. Autojen suhteen meinaan. Touran meni rikki jo pari viikkoa sitten ja siihen ollaan nyt odoteltu maahantuojalta sitä osaa, takuuseen pitäisi mennä kun oli ihan uusi palikka. Menee vielä ainakin kolme viikkoa, joten eipä siinä sitten mitään. Olihan meillä sentään edes vielä toinen auto. Mutta Audi päätti sanoa sopimuksensa irti siinä vaiheessa, kun Topi oli matkalla Poriin hakemaan mua ja vauvaa kotiin sairaalasta. Sillä ei sitten ihan ajettukaan mihinkään enää. Ei muuta kun Mumman biili kehiin ja uusi yritys kohti Poria. Toisaalta onni onnettomuudessa, että se hajosi tossa vaiheessa, eikä sillon kun oltiin menossa puskemaan sitä pientä pojua ulos. Siinä vaiheessa olis voinut saada Audi vähän iskua tältä mammalta :D Ollaan nyt sitten autottomia. Eilenkin joutusin pummimaan kyydin ruokakauppaan siskolta, jotta saadaan edes ruokaa! On se tuuri ihmeellinen juttu.

Jokatapauksessa - Tästä se sitten lähtee, uusi agilitytaituri on syntynyt. Vaikkakin mun veljen mielestä pojasta tehdään painija :D

Pogon uusi maja

Löydettiin vihdoinkin koirien maja, joka on tarkoitettu vähän isoimmille koirille. Normaalisti ne on niitä pikku Fifien juttuja vaan. Ja pakkohan se oli sitten meidän Pooke-lellilapselle tilata :) Raukkaparan elämä kun on muuten niin tylsää, niin pitää sitten vähän hyvitellä ja lelliä kaikella kivalla tilpehöörillä :D

Pogon mielestä maja on ihan kiva. Sinne voi mennä köllimään, mutta ei siellä ihan hirveen kauaa viihdy. Taitaa olla kuitenkin liian pieni. Tai sitten syynä on se, että Gillen mielestä se on ihan huipputörkeenhieno! Pitää vielä kuvata video, kun Gille vähän petaa majassa. Sillon koko hökötys pyörii ympyrää, kun blondi pistelee menemään. Pogon mielestä moinen touhu on äärimmäisen noloa. Mutta silti sinne tämä tukkajumala tiensä suuntasi eilenkin illalla, suoraan kohti majaa. Ja Pogo on ainut meidän koirista, ketä viihtyy nukkumassa toisessa huoneessa. Tämä viereinen huone on nyt ollut remontin alla ja sinne ei ole päässyt - nyt kun ovet on taas avoinna, niin Pogo nukkuu ennemmin siellä, omassa rauhassa. Tänään sinne hankittiin vielä uusi matto, joka on Pogon mielestä ihan yliveto. Toivottavasti vaan Naga Nakkeli jättää tämän maton rauhaan, kahdesta alakerran matosta kun on mystisesti jo kadonnut pohja...