Oli jälleen aika aksa-treenien. Lähdin harkkaamaan kävellen molempien poikien kanssa, tuli sitten samalla tehtyä iltalenkki. Tiesin jo valmiiksi, että se loppuosa olisi paha, koska ruohikko ja kaikki muukin tyhmä rikkaruoho on kasvanut niin pitkäksi siinä metsän ja kentän välissä. Mutta "sitä ei voi ylittää, sitä ei voi alittaa - täytyy mennä läpi." Kiertää olis voinut, mutten tiennyt mistä. Ja voi tuska, ei olisi pitänyt mennä... Nokkosia! Niitä oli ja paljon, ja pitkiä. Nyt on sitten kädet ja jalat täynnä sellaista pientä punaista pistettä, ja polttttaaaa!! Pääsin perille niin, että joku saattoi luulla viidakosta tulevan jonkun sarvikuonon - juoksin täysillä, kirosin ja pärräsin, huusin pojille go go go go.. jne :)
Menin ennen harkkoja vielä hakemaan pojille vettä ja kastamaan ne. Takaisintullessa päästin pojat riehumaan vielä nurmikolle, mutta sitten oli pakko laittaa Gille kiinni, siihen kun en luota että se pysyy hanskassa tällä hetkellä. Pogo jäi vapaaksi ja päätti mennä moikaamaan kaikkia, en tiiä mikä sosiaalinen kausi sillä muka on. Ensin se juoksi rataa rakentamassa olleiden Kaijan, Miian ja Helin luokse, jee hei, oisko nää ehkä jotain tuttuja? Myöhemmin se innostui (ehkä liikaakin) taas Johannasta ja Murusta, Muru oli taas NIIN ihana :) Sitten Veeran ja Veeran se bongasi jo kaukaa, ne kun tuli seuraamaan meidän treenejä. Ja lopuksi vielä piti innolla ja häntä heiluen mennä moikkaamaan Liisaa ja Tiinaa. Siis Tiinakin, kenet Pogo joskus säikäytti oikeen kunnolla, kun ei kemiat kohdanneet. Nyt se olikin joku kiva tuttu :) Mut ei Tiina sit edes huomannut meidän hännänheiluttajaa.
Gillen kanssa treenit ei mennyt sitten taas niin kauheen hyvin. Tai meni ja ei mennyt. Oma keskittyminen ei oikeen ollut mukana, joten sähläsin. Seurauksena Gillekin sähläsi. Se poika jopa puri mua innostuksissaan reiteen ja sormeen. Kiva kiitos :) Radalla oli keinu, joka meni yllättävän hyvin, ensimmäisen kerran ilman etten pysäyttänyt poikaa itse... on se siis jotain vissiin oppinut. Maksi muurin poika hyppäsi mainiosti. A:n kontakti meni loistavasti. Ja sit oli pöytä, johon sain Kilun pysähtymään hienosti. Kaikista iloisin olen kepeistä. Laitilan pohjanoteerauksen jälkeen olin jo ihan epätoivoinen keppien kanssa, mutta nyt vaikea kulma ja sinne meni, loppuun asti - ilman namia. Vähän hienosti! Jes. Rengasta se jätkä ei vaan vieläkään tajua. Hyppää vaan sivusta jollei joku ohjaa sitä sinne renkaaseen... yhden kerran hyppäsi sivusta sitä kettinkiä päin niin että luulin jo että se loukkasi. Ihan kivat treenit kun poika osasi, mutta sen sähläyksen olisi voinut jättää väliin.
Pogonkin kanssa menin hiukan hyppyjä. Rimat pysyi ihmeen hyvin, vaikka se jätkä kävi NIIN ylikierroksilla. Ne rimat mitkä tippui oli mun ohjausvirheiden syytä, en osaa mennä Pogon kanssa yhtään! Ainakaan tollasta kiemuraista hyppäriä. No, puri sekin sitten mua, varmaan ihan tasapuolisuuden vuoksi. Yritin laittaa Pogoa istumaan, kun se vaan pyörii ympyrää eikä kuuntele, niin jaa, sun naama - naps. Nyt mulla on poskessa, ihan silmän alapuolella sellasia viiruja mitkä tuli hampaista. Vielä kun se on terottanut niitä hampaitaan hyvin niiden saakelin kivien kanssa, ei sattunut yhtään joo... kiitti vaan Topi kun kerroit, että hyvä tapa saada Pogo istumaan lähdössä on käskee se vierelle.
Saa nähdä mitä torstaisista epiksistä tulee... Toivotaan ainakin, että Gille olisi hiukan iisimpi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti